JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NILS WAHL
11 päivänä toukokuuta 2017 ( 1 )
Asia C-278/16
Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on Frank Sleutjes
Muu osapuoli:
Staatsanwaltschaft Aachen
(Ennakkoratkaisupyyntö – Landgericht Aachen (Aachenin alueellinen tuomioistuin, Saksa))
Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Direktiivi 2010/64/EU – 3 artikla – Oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä – Keskeisen asiakirjan käsite – Rangaistusmääräys (Strafbefehl)
1.
Direktiivillä 2010/64/EU ( 2 ) taattava oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä Euroopan unionissa on keskeinen virstanpylväs tiellä rikoksesta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi, mihin Eurooppa-neuvoston Tukholman ohjelmassa pyrittiin. ( 3 ) Kuten Euroopan unionin neuvosto on selvästi todennut, ”epäillyn tai syytetyn henkilön täytyy pystyä ymmärtämään, mitä tapahtuu, sekä tekemään itsensä ymmärretyksi. Epäilty tai syytetty henkilö, joka ei puhu tai ymmärrä oikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, tarvitsee tulkin sekä käännökset olennaisista oikeudenkäyntiasiakirjoista.” ( 4 ) Tätä taustaa vasten nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden vakiinnuttaa direktiiviä 2010/64 koskeva oikeuskäytäntönsä. ( 5 )
2.
Pääasiassa Landgericht Aachen (Aachenin alueellinen tuomioistuin, Saksa) tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko rangaistusmääräystä (Strafbefehl) pidettävä rikosoikeudellisissa menettelyissä keskeisenä asiakirjana, joka on direktiivin 2010/64 3 artiklan mukaisesti käännettävä, jos henkilö, jolle asiakirja on osoitettu, ei ymmärrä saksaa.
3.
Jäljempänä esitettävistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymykseen myöntävästi.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Direktiivi 2010/64
4.
Direktiivin 2010/64 johdanto-osan 14, 16 ja 30 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(14)
[Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus)] 6 artiklassa, siten kuin sitä on tulkittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä, määrätään niiden henkilöiden oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin, jotka eivät puhu tai ymmärrä oikeudenkäynnissä käytettävää kieltä. Tällä direktiivillä helpotetaan tämän oikeuden soveltamista käytännössä. Tätä varten tällä direktiivillä on tarkoitus varmistaa epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden oikeus saada tulkkausta ja käännöksiä rikosoikeudellisessa menettelyssä, jotta varmistetaan heidän oikeutensa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
– –
(16)
Joissakin jäsenvaltioissa jokin muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää rangaistuksen suhteellisen vähäisistä rikkomuksista. Asia voi olla näin esimerkiksi liikennerikkomusten osalta, joita tapahtuu runsaasti ja jotka saatetaan havaita liikenteenvalvonnan johdosta. Tällaisissa tilanteissa olisi kohtuutonta edellyttää, että toimivaltainen viranomainen takaa kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet. Kun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että tällainen viranomainen määrää rangaistuksen vähäisistä rikkomuksista, ja rangaistuksen määräämisestä on mahdollista valittaa tuomioistuimeen, jolla on toimivalta rikosasioissa, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava ainoastaan kyseisessä tuomioistuimessa tällaisen valituksen johdosta käytävään menettelyyn.
– –
(30)
Menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaaminen edellyttää, että keskeiset asiakirjat tai ainakin tällaisten asiakirjojen olennaiset kohdat käännetään epäiltyjä tai syytettyjä henkilöitä varten tämän direktiivin mukaisesti. Tiettyjä asiakirjoja olisi aina pidettävä tässä tarkoituksessa keskeisinä, minkä vuoksi ne olisi käännettävä, kuten mahdolliset henkilön vapaudenmenetyksestä tehdyt päätökset, syytteet ja tuomiot. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on omasta aloitteestaan tai epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden taikka näiden oikeusavustajan pyynnöstä päätettävä, mitkä muut asiakirjat ovat menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamisen kannalta keskeisiä ja mitkä olisi näin ollen myös käännettävä.”
5.
Direktiivin 2010/64 1 artiklan (”Sisältö ja soveltamisala”) 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat oikeutta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä – –.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta sovelletaan henkilöihin siitä lähtien, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet heille virallisella ilmoituksella tai muulla tavoin tiedon siitä, että heitä epäillään tai syytetään rikoksesta, siihen saakka kun menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, ovatko he syyllistyneet rikokseen, tarvittaessa tuomitseminen ja mahdollisen muutoksenhaun ratkaiseminen mukaan lukien.
3. Kun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että jokin muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää rangaistuksen vähäisistä rikkomuksista, ja tällaisen rangaistuksen määräämisestä on mahdollista valittaa tällaiseen tuomioistuimeen, tätä direktiiviä sovelletaan ainoastaan kyseisessä tuomioistuimessa tällaisen valituksen johdosta käytävään menettelyyn.”
6.
Direktiivin 2010/64 3 artiklassa (”Oikeus saada keskeiset asiakirjat käännetyiksi”) säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät ymmärrä kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, toimitetaan kohtuullisessa ajassa kaikkien sellaisten asiakirjojen kirjallinen käännös, jotka ovat keskeisiä sen varmistamisen kannalta, että he kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja että menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan.
2. Keskeisiin asiakirjoihin kuuluvat mahdolliset henkilön vapaudenmenetystä koskevat päätökset, syytteet ja tuomiot.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on kussakin yksittäistapauksessa päätettävä, onko jokin muu asiakirja keskeinen. Epäillyt tai syytetyt henkilöt tai heidän oikeusavustajansa voivat esittää tätä koskevan perustellun pyynnön.
4. Keskeisten asiakirjojen sellaisia kohtia, jotka eivät ole merkityksellisiä sen kannalta, että epäillyt tai syytetyt henkilöt tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian, ei tarvitse kääntää.
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyillä tai syytetyillä henkilöillä on kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti oikeus riitauttaa ratkaisu, jonka mukaan asiakirjojen tai niiden kohtien käännöksiä ei tarvita, ja, jos käännöksiä on tarjottu, mahdollisuus valittaa siitä, että käännösten laatu ei ole riittävä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi.
– –
9. Tämän artiklan mukaisesti tarjottavien käännösten on oltava riittävän laadukkaita, jotta niiden avulla voidaan turvata menettelyn oikeudenmukaisuus erityisesti varmistamalla, että epäillyt tai syytetyt henkilöt tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian ja kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen.”
B Saksan oikeus
7.
Oikeuslaitosta koskevan lain (Gerichtsverfassungsgesetz, jäljempänä GVG) 184 §:ssä säädetään muun muassa, että tuomioistuinkieli on saksa.
8.
GVG:n 187 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivien 2010/64 ja 2012/13/EU täytäntöönpanon johdosta, ( 6 ) säädetään seuraavaa:
”1. Tuomioistuin asettaa sellaisen syytetyn tai tuomitun, joka ei osaa saksan kieltä tai jolla on kuulo- tai puhevaikeuksia, käytettäväksi tulkin tai kääntäjän, mikäli tämä on tarpeen hänen rikosprosessuaalisten oikeuksiensa käyttämiseksi. Tuomioistuin ilmoittaa syytetylle sellaisella kielellä, jota tämä ymmärtää, että hänellä on koko rikosprosessin ajan oikeus vaatia tulkin tai kääntäjän asettamista maksuttomasti käytettäväkseen.
2. Sellaisen syytetyn, joka ei osaa saksan kieltä, prosessuaalisten oikeuksien toteuttamiseksi on säännönmukaisesti välttämätöntä kääntää kirjallisesti toimet, joissa päätetään vapaudenmenetyksestä, syytekirjelmät, rangaistusmääräykset ja tuomiot, jotka eivät ole lainvoimaisia. – –”
9.
Saksan rikosprosessilain (Strafprozessordnung, jäljempänä StPO) 37 §:n 3 momentissa säädetään, että ”jos tuomion käännös on asetettava menettelyn osapuolen saataville oikeuslaitosta koskevan lain 187 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti, tuomio annetaan tiedoksi kyseiselle osapuolelle yhdessä käännöksen kanssa”.
10.
StPO:n 407 §:n 1 momentissa, joka koskee mahdollisuutta antaa rangaistusmääräys, säädetään: ”– – rikosasioissa rikosoikeudellisista seuraamuksista voidaan yleisen syyttäjän kirjallisesta vaatimuksesta päättää ilman oikeudenkäyntiä kirjallisessa rangaistusmääräysmenettelyssä. Yleinen syyttäjä esittää rangaistusvaatimuksen, jos hän esitutkinnan tulosten perusteella katsoo, ettei oikeudenkäynti ole tarpeen. Rangaistusvaatimuksesta on käytävä täsmällisesti ilmi vaadittavat oikeudelliset seuraamukset. Sen esittäminen merkitsee julkisen kannevallan käyttöä.”
11.
StPO:n 410 §:ssä, joka koskee rangaistusmääräyksen vastustamista ja lainvoimaa, säädetään seuraavaa:
”1. Syytetty voi vastustaa rangaistusmääräystä kahden viikon kuluessa sen tiedoksisaannista rangaistusmääräyksen antaneessa tuomioistuimessa kirjallisesti tai tuomioistuimen kanslian pitämään pöytäkirjaan kirjattavalla ilmoituksella. – –
2. Vastustus voidaan rajoittaa koskemaan määrättyjä kohtia.
3. Siltä osin kuin rangaistusmääräystä ei ole kohtuullisessa ajassa vastustettu, se vastaa lainvoimaista tuomiota.”
II Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymys
12.
Amtsgericht Düren (Dürenin paikallinen tuomioistuin, Saksa) on 2.11.2015 Staatsanwaltschaft Aachenin (Aachenin syyttäjäviranomainen, Saksa) hakemuksesta antanut Frank Sleutjesille, joka on rikosasian vastaaja ja Alankomaissa asuva Alankomaiden kansalainen, rangaistusmääräyksen (jäljempänä riidanalainen rangaistusmääräys), jossa hänelle määrättiin liikennepaosta 30 päiväsakkoa, kukin suuruudeltaan 30 euroa, ja hänen ajo-oikeutensa peruutettiin. Ajokorttiviranomaista ohjeistettiin, että yhdeksän kuukauden ajan yhtäältä vastaajaa on kiellettävä käyttämästä edelleen ulkomaista ajo-oikeutta ja toisaalta hänelle ei saa myöntää saksalaista ajo-oikeutta. Riidanalaisessa rangaistusmääräyksessä todettiin lisäksi, että ajo-oikeuden peruuttamisen vaikutuksena on, ettei vastaaja voi käyttää ajo-oikeutta Saksassa. Vastaaja velvoitettiin lisäksi korvaamaan menettelystä aiheutuneet kulut.
13.
Riidanalainen rangaistusmääräys sisältää tietoja käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista (jäljempänä muutoksenhakuosoitus). Siinä todetaan muun muassa, että riidanalainen rangaistusmääräys saa lainvoiman ja on täytäntöönpanokelpoinen, jos vastaaja ei vastusta sitä kahden viikon kuluessa sen tiedoksisaannista tiedoksiannossa mainitussa paikallisessa tuomioistuimessa – tässä Amtsgericht Düren – kirjallisesti tai tuomioistuimen kanslian pitämään pöytäkirjaan kirjattavalla ilmoituksella. Muutoksenhakuosoituksen mukaan kirjallisen vastustuksen osalta määräaikaa noudatetaan vain, jos vastustuskirjelmä on saapunut tuomioistuimeen kahden viikon kuluessa. Muutoksenhakuosoitukseen sisältyy erillisenä kappaleena viimeinen virke, jonka sanamuoto on seuraava: ”Muutoksenhakukirjelmä on laadittava saksan kielellä.”
14.
Riidanalainen rangaistusmääräys annettiin vastaajalle tiedoksi 12.11.2015 kirjatulla kirjeellä. Riidanalainen rangaistusmääräys annettiin tiedoksi vastaajalle saksan kielellä. Ainoastaan muutoksenhakuosoitus annettiin vastaajalle lisäksi ja samanaikaisesti tiedoksi hollanninkielisenä käännöksenä.
15.
Vastaaja lähetti 24.11.2015 klo 20.32 Amtsgericht Düreniin sähköpostiviestin, jossa hän vastusti riidanalaista rangaistusmääräystä hollannin kielellä. Hän tiedusteli 26.11.2015 niin ikään hollannin kielellä Amtsgericht Aachenista, oliko 24.11.2015 lähetetty sähköposti saapunut sinne. Amtsgericht Düren ilmoitti 1.12.2015 päivätyllä ja 8.12.2015 lähetetyllä kirjeellä vastaajalle, että tuomioistuimelle osoitetut kirjelmät on laadittava saksan kielellä. Tätä ennen, 1.12.2015, vastaajan nykyinen puolustusasianajaja oli toimittanut faksilla riidanalaisesta rangaistusmääräyksestä esitetyn vastustuksen ja vaati samalla vastustamiselle asetetun, jo umpeutuneen määräajan palauttamista.
16.
Amtsgericht Düren jätti 28.1.2016 tekemällään päätöksellä vastaajan riidanalaisesta rangaistusmääräyksestä esittämän vastustuksen tutkimatta, koska se oli esitetty myöhässä. Samalla se hylkäsi menetetyn määräajan palauttamista koskevan vastaajan vaatimuksen, koska sen mukaan palauttamiselle ei ollut esitetty riittäviä perusteita. Kyseinen päätös annettiin tiedoksi puolustusasianajajalle 2.2.2016. Puolustusasianajaja teki 4.2.2016 lähetetyllä faksilla, joka saapui perille samana päivänä, tästä päätöksestä välittömästi valituksen, joka on nyt vireillä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.
17.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei vastaaja osaa saksan kieltä GVG:n 187 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Se myös toteaa, että Amtsgericht Dürenin 28.1.2016 tekemä päätös oli oikea mutta että unionin oikeus ja erityisesti direktiivin 2010/64 3 artikla voivat edellyttää erilaista lopputulosta. Tältä osin se huomauttaa, että GVG:n 187 §:n 2 momentista poiketen StPO:n 37 §:n 3 momentissa ei viitata rangaistusmääräyksiin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemyksen mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei ratkaista selkeästi kysymystä siitä, onko rangaistusmääräykset käännettävä syytettyjä varten. Jos näin on, sen olisi katsottava, että määräaika, jonka kuluessa vastustus voidaan esittää, ei olisi vielä alkanut kulua. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi, ettei direktiivi 2010/64 edellytä tällaista tulkintaa, mutta oli epävarma siitä, kun otetaan huomioon muun muassa Saksan tuomioistuinten tästä esittämät erilaiset näkemykset, joten se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [direktiivin 2010/64] 3 artiklaa tulkittava siten, että [StPO:n] 37 §:n 3 momentin mukainen käsite ’tuomio’ kattaa myös [StPO:n] 407 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitetut rangaistusmääräykset?”
18.
Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Sleutjes, Saksan, Tšekin ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan 2 kohdan nojalla asiassa ei pidetty istuntoa.
III Asian tarkastelu
A Muoto
19.
Saksan hallitus huomauttaa, että kun sovellettavia Saksan säännöksiä tulkitaan oikein, StPO:n 37 §:n 3 momenttiin sisältyvä tuomion käsite kattaa myös StPO:n 407 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitetut rangaistusmääräykset. Kyseinen hallitus katsoo näin ollen, ettei pääasian ratkaisu ole riippuvainen ennakkoratkaisukysymyksestä.
20.
Tältä osin riittää, kun todetaan, että olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. ( 7 ) Ei ole ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä direktiivin 2010/64 3 artiklan tulkinnalla ei ole yhteyttä sen käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, että pääasiassa kyseessä oleva kääntämistä koskeva riita on hypoteettinen tai että unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. Saksan hallituksen esittämillä epäilyillä ei siten voida kyseenalaistaa tämän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.
21.
Ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodosta syntyy tosin ensi näkemältä sellainen vaikutelma, että kansallinen tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan StPO:n 37 §:n 3 momenttia, mihin unionin tuomioistuin ei ole SEUT 267 artiklan nojalla toimivaltainen. Ennakkoratkaisupyynnössä esitetyistä perusteluista kuitenkin selviää, että kansallinen tuomioistuin pyytää tosiasiassa tulkitsemaan direktiivin 2010/64 3 artiklaa. Ennakkoratkaisukysymys olisi siten muotoiltava uudelleen vastaavasti.
22.
En myöskään noudata komission ehdotusta siitä, että ennakkoratkaisukysymys tulisi muotoilla uudelleen siten, että siinä pyydetään tulkitsemaan myös direktiiviä 2012/13. Edellä mainitun merkityksellisyysolettaman mukaisesti ei voida olettaa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys on puutteellinen, koska siinä ei viitata direktiiviin 2012/13. Päinvastoin en näe mitään syytä katsoa, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole tietoinen direktiivistä 2012/13: ennakkoratkaisupyynnössä lainataan tuomiota Covaci, ( 8 ) jossa tulkittiin myös kyseistä direktiiviä. Se voi joka tapauksessa esittää unionin tuomioistuimelle toisen kysymyksen direktiivin 2012/13 tulkinnasta, jos se pitää sitä asianmukaisena. ( 9 )
23.
Tätä taustaa vasten vaikuttaa siltä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko StPO:n 407 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitettu rangaistusmääräys ”keskeinen asiakirja”, sellaisena kuin siihen viitataan direktiivin 2010/64 3 artiklassa.
B Asiakysymys
1. Rangaistusmääräys on direktiivin 2010/64 3 artiklassa tarkoitettu keskeinen asiakirja
24.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on taipuvainen vastaamaan edellisessä kohdassa uudelleen muotoiltuun kysymykseen kieltävästi. Kaikki huomautuksia esittäneet asianosaiset ovat sitä vastoin päinvastaista mieltä.
25.
Ennen kysymykseen vastaamista on syytä palauttaa mieleen, että menettely StPO:n 407 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitetun rangaistusmääräyksen antamiseksi on yksinkertaistettu menettely, johon ei kuulu istuntoa tai kontradiktorista näkemystenvaihtoa. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että Saksan lainsäädännössä rangaistusmääräys on annettu sui generis ‑menettelyssä. Kyseisessä menettelyssä syytetyn henkilön ainoa mahdollisuus saada asia kontradiktoriseen käsittelyyn, jossa hän voi käyttää täysimääräisesti oikeuttaan tulla kuulluksi, on vastustaa tätä määräystä. ( 10 )
26.
Siten ei olekaan yllättävää, että unionin tuomioistuin on katsonut, että henkilön, joka haluaa vastustaa rangaistusmääräystä, joka ei ole vielä tullut lainvoimaiseksi ja joka on osoitettu hänelle, tilanne kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan, joten tämän henkilön on voitava saada direktiivissä 2010/64 taattu oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin. ( 11 )
27.
Tuomiossa Covaci syyttäjänvirasto pyysi kansallista tuomioistuinta antamaan rangaistusmääräyksen, jossa täsmennettiin muun muassa, että vastustus on esitettävä saksan kielellä. Koska kansallinen tuomioistuin oli epävarma asiasta, se tiedusteli unionin tuomioistuimelta muun muassa, onko direktiivi 2010/64 esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan henkilö, jolle on annettu rangaistusmääräys ja joka ei ymmärrä saksaa, ei voi vastustaa tätä määräystä kielellä, jota hän ymmärtää. Unionin tuomioistuin vastasi tähän kysymykseen kieltävästi, vaikkakin se lisäsi, että kansalliset viranomaiset voivat nimenomaisesti antaa vastustuksen esittävälle henkilölle mahdollisuuden tehdä näin, jos ne pitävät kyseistä asiakirjaa keskeisenä asiakirjana. ( 12 )
28.
Mainitussa asiassa unionin tuomioistuinta ei pyydetty tarkastelemaan itse rangaistusmääräyksen kääntämistä, mikä on keskeinen kysymys käsiteltävässä asiassa. Tehdään asia kuitenkin selväksi: epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät ymmärrä saksaa, on toimitettava kohtuullisessa ajassa kirjallinen käännös rangaistusmääräyksestä. Tätä tukevat direktiivin 2010/64 3 artiklan sanamuoto, asiayhteys ja tarkoitus.
29.
Kun tarkastellaan ensinnäkin direktiivin 2010/64 3 artiklan 1 kohdan sanamuotoa, sen mukaan on toimitettava ”kaikkien sellaisten asiakirjojen kirjallinen käännös, jotka ovat keskeisiä sen varmistamisen kannalta, että he kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja että menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan”. Direktiivin 2010/64 3 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että ”keskeisiin asiakirjoihin kuuluvat mahdolliset henkilön vapaudenmenetystä koskevat päätökset, syytteet ja tuomiot”. Kuten direktiivin 2010/64 johdanto-osan 30 perustelukappale vahvistaa, tämä luettelo ei ole tyhjentävä. ( 13 )
30.
Toisin kuin komissio en ole varma, siitä, että rangaistusmääräystä on verrattava ”syytteeseen”. On tietysti totta, että unionin tuomioistuimen mukaan rangaistusmääräystä on direktiivin 2012/13 mukaisesti pidettävä syytteen asianomaiselle tiedoksi antamisen muotona. ( 14 ) Toisin kuin syyte, rangaistusmääräys on kuitenkin tuomioistuimen tekemä päätös, joka saa lainvoiman, ellei sitä vastusteta määräajassa. Sillä on siten myös tiettyjä yhtäläisyyksiä direktiivin 2010/64 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuomion kanssa. ( 15 ) Siitä riippumatta, onko se jompikumpi niistä, vaikuttaa ilmiselvältä, että rangaistusmääräyksen kääntäminen on olennaista sen varmistamiseksi, että henkilö, jolle se on osoitettu, voi ymmärtää sen sisällön ja siten käyttää oikeuttaan puolustautua määrättävää rangaistusta vastaan. Sitä olisi näin ollen poikkeuksetta pidettävä direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaisena keskeisenä asiakirjana.
31.
Toiseksi direktiivin 2010/64 asiayhteys vahvistaa ajatuksen siitä, että rangaistusmääräys on direktiivin 2010/64 3 artiklassa tarkoitettu keskeinen asiakirja.
32.
Tässä yhteydessä viittaan Alankomaiden hallituksen tapaan direktiivin 2010/64 1 artiklan 3 kohtaan. Kyseisessä säännöksessä jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle tietyt vähäisistä rikkomuksista määrättävät hallinnolliset rangaistukset. Sen tarkoituksena on direktiivin 2010/64 johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan poistaa hallintoviranomaisille muutoin kuuluva kohtuuton velvollisuus taata kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet. Kyseisessä perustelukappaleessa täsmennetään, että näin on esimerkiksi liikennerikkomusten osalta, joita tapahtuu runsaasti ja jotka saatetaan havaita liikenteenvalvonnan johdosta – ja joista tyypillinen esimerkki olisi ylinopeus. Käänteisesti tämä vahvistaa myös sen näkemyksen, että tuomioistuimen päätös, joka voi johtaa rangaistuksen määräämiseen liikennerikkomuksesta, jossa ei ole kyse pelkästä ylinopeudesta, kuten riidanalainen rangaistusmääräys, on tyypillinen asia, johon direktiivissä säädettyjä oikeuksia sovelletaan.
33.
Lisäksi direktiivin 2010/64 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenevä direktiivin tarkoitus tukee myös näkemystä, jonka mukaan rangaistusmääräys on tunnustettava keskeiseksi asiakirjaksi, joka on käännettävä, jos syytetty ei ymmärrä saksaa. Direktiivillä on ”tarkoitus varmistaa epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden oikeus saada tulkkausta ja käännöksiä rikosoikeudellisessa menettelyssä, jotta varmistetaan heidän oikeutensa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin”. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa määrätään niiden henkilöiden oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin, jotka eivät puhu tai ymmärrä oikeudenkäynnissä käytettävää kieltä. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvien vaatimusten noudattamisella varmistetaan, että syytetty tietää, mistä häntä syytetään, ja kykenee puolustautumaan. ( 16 ) Direktiivillä helpotetaan tämän oikeuden soveltamista käytännössä.
34.
Tällaisen henkilön oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin vaarantuisi selvästi, jos rangaistusmääräyksen, joka voi johtaa rangaistuksen pysyvään määräämiseen, kääntämistä ei edellytetä – erityisesti jos henkilö, jolle se on osoitettu, ei ymmärrä sitä, koska hän ei ymmärrä saksan kieltä. Häneltä evättäisiin näin tosiasiallisesti oikeus saada oikeutta.
35.
Edellä esitetyn kanssa ei ole ristiriidassa se, että direktiivin 2010/64 3 artiklan 3 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on kussakin yksittäistapauksessa päätettävä, onko jokin muu asiakirja keskeinen. Kyseinen säännös koskee nimittäin asiakirjoja, joita ei jo pidetä keskeisenä direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdan perusteella. ( 17 )
36.
Ehdottamaani ratkaisua ei kyseenalaista myöskään tuomio Balogh. Kyseinen asia koski menettelyä Itävallassa annetun lainvoimaisen tuomion, jolla István Balogh oli tuomittu rikoksesta vankeusrangaistukseen ja velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut, vaikutusten tunnustamiseksi Unkarissa. Rikosoikeudellinen menettely Itävallassa Baloghia vastaan oli jo päättynyt, ja hänen oikeutensa asiakirjojen kääntämiseen oli varmistettu kyseisessä menettelyssä. Tämän perusteella unionin tuomioistuin päätteli, ettei direktiiviä 2010/64 sovellettu tällaiseen tunnustamismenettelyyn. ( 18 )
37.
Edellä esitetystä seuraa, että StPO:n 407 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitetun rangaistusmääräyksen kaltainen asiakirja on direktiivin 2010/64 3 artiklassa tarkoitettu keskeinen asiakirja. Se on näin ollen käännettävä, jos henkilö, jolle se on osoitettu, ei ymmärrä saksaa.
2. Direktiivin 2010/64 3 artiklan mukaiseen käännöksiä koskevaan oikeuteen rikosoikeudellisissa menettelyissä liittyviä muita näkökohtia
38.
Kun otetaan huomioon edellä esitettyyn näkemykseen liittyvät seuraukset, on tarpeen tarkastella tiettyjä muita näkökohtia, jotka koskevat direktiivin 2010/64 3 artiklan mukaista oikeutta käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä, koska ne voivat auttaa ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta siinä vireillä olevan asian ratkaisemisessa.
39.
Yhtäältä kyseinen oikeus on yleinen, koska direktiivissä 2010/64 ei rajoiteta niiden henkilöiden kuulumista sen henkilölliseen soveltamisalaan, jotka voivat olla oikeutettuja siinä annettavaan suojaan. Ainoa edellytys, jonka on täytyttävä kyseisen suojan saamiseksi, on se, että henkilöiden tietoon on saatettu, että heitä epäillään tai syytetään rikoksesta.
40.
Toisaalta direktiivissä 2010/64 ei määritetä kieltä, jolle keskeiset asiakirjat on käännettävä sitä henkilöä varten, jota epäillään tai syytetään rikoksesta ja joka ei ymmärrä menettelyn kieltä. Mikään ei näin ollen viittaa siihen, että sen on oltava kyseisen henkilön äidinkieli. Direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa päinvastoin selvennetään kääntämisen tarkoituksena olevan, että epäillyt tai syytetyt henkilöt ”tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian”. Vaikuttaa siten mahdolliselta käyttää kääntämisessä ns. välikieltä (kolmas kieli), jota kyseinen henkilö ymmärtää, kunhan siihen ei turvauduta mielivaltaisista syistä.
41.
Direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden ei tarvitse käännättää keskeisten asiakirjojen sellaisia kohtia, jotka eivät ole merkityksellisiä sen kannalta, että epäillyt tai syytetyt henkilöt tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian. Siinä ei kuitenkaan sallita keskeisen asiakirjan kääntämisen korvaamista sillä, että tällaiselle henkilölle annetaan pelkästään täydentäviä tietoja käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista kielellä, jota hän ymmärtää, kuten pääasiassa tapahtui. Käännösten on – valitusta kielestä riippumatta – lisäksi oltava direktiivin 2010/64 3 artiklan 9 kohdan mukaan riittävän laadukkaita, jotta niiden avulla voidaan turvata menettelyn oikeudenmukaisuus. Asianomaisella henkilöllä on 3 artiklan 5 kohdan nojalla kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti oikeus riitauttaa ratkaisu, jonka mukaan asiakirjojen käännöksiä ei tarvita, ja mahdollisuus valittaa siitä, että käännösten laatu ei ole riittävä.
42.
Kun tarkastellaan ajoituskysymystä, direktiivin 2010/64 3 artiklan mukaista oikeutta käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä sovelletaan sen 1 artiklan 2 kohdan nojalla siitä lähtien, kun henkilö on saanut tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta, siihen saakka kun on lopullisesti ratkaistu, onko hän syyllistynyt rikokseen, tarvittaessa tuomitseminen ja mahdollisen muutoksenhaun ratkaiseminen mukaan lukien. Keskeisen asiakirjan käännöstä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa samaan aikaan keskeisen asiakirjan kanssa, koska direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että käännös on annettava asianomaiselle henkilölle vain ”kohtuullisessa ajassa”. Olipa asia miten tahansa, on tuskin tarpeen huomauttaa, että kyseisellä henkilöllä on myös oltava käytettävissään kohtuullinen aika tutustua keskeisen asiakirjan sisältöön ja tarvittaessa reagoida siihen.
43.
Kääntämistä koskevan oikeuden loukkaamisen osalta direktiivissä 2010/64 ei säädetä mistään tietystä toimenpiteestä, joka jäsenvaltioiden olisi toteutettava. Jäsenvaltioilla on näin ollen vapaus valita jokin direktiivin tavoitteen toteuttamiseen soveltuvista erilaisista ratkaisuista mahdollisesti esiintyvien erilaisten tilanteiden mukaisesti. ( 19 ) Tämä voidaan tehdä esimerkiksi joko palauttamalla vastustuksen esittämiselle asetettu, menetetty määräaika ( 20 ) tai tarvittaessa jättämällä soveltamatta kansallista säännöstä, jossa asetetaan määräaika vastustuksen esittämiselle. ( 21 )
44.
Joka tapauksessa on selvää, ettei jäsenvaltio voi ajaa syytettä sellaista henkilöä vastaan, joka ei ymmärrä menettelyn kieltä, vetoamalla keskeisiin asiakirjoihin, jotka olisi pitänyt kääntää kyseiselle henkilölle mutta joita ei ole käännetty asianomaiselle henkilölle. Tekemällä näin poistettaisiin direktiiviltä kokonaan käytännön vaikutus ja myös loukattaisiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa taattua puolustautumisoikeutta ja vaarannettaisiin oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus; näiden soveltamista käytännössä direktiivillä on tarkoitus helpottaa. Näin ollen on nähdäkseni jäsenvaltioiden edun mukaista varmistaa, että kohtuullinen aika, jossa rikoksesta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden on määrä saada tällaiset käännökset, on mahdollisimman lyhyt.
45.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnössä näkemyksensä seurauksista, joita direktiivin 2010/64 3 artiklan rikkomisella on rangaistusmääräyksen vastustamiselle asetettuun määräaikaan. Se toteaa, että riidanalaisen rangaistusmääräyksen tiedoksianto on tehoton, koska siihen ei ollut liitetty koko tekstin hollanninkielistä käännöstä. Tästä seuraa, että vastustukselle asetettu määräaika ei ole alkanut kulua.
46.
Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että ellei asiasta ole annettu unionin säännöksiä, jäsenvaltioilla on menettelyllisen autonomian periaatteen mukaisesti oikeus säännellä tuomioistuinmenettelyjä asettamalla soveltuvina pitämiään määräaikoja. Vastaavuusperiaatteen mukaisesti henkilöitä, joita epäillään tai syytetään rikoksesta, jotka eivät ymmärrä menettelyn kieltä ja jotka siten vetoavat direktiivin 2010/64 mukaisiin oikeuksiinsa, ei kuitenkaan pitäisi asettaa epäedulliseen asemaan sellaisiin henkilöihin nähden, jotka ymmärtävät kyseistä kieltä ja jotka kaiken kaikkiaan ovat todennäköisemmin syyttävän jäsenvaltion kansalaisia. ( 22 ) Olen näin ollen samaa mieltä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kanssa siitä, ettei rangaistusmääräyksen vastustamiselle asetetun määräajan pitäisi alkaa kulua ennen sitä ajankohtaa, jona asianomainen henkilö saa rangaistusmääräyksen asianmukaisen käännöksen. Lyhyempi määräaika saattaisi vaarantaa puolustautumisoikeudet ja samasta syystä tehokkuusperiaatteen. ( 23 )
IV Ratkaisuehdotus
47.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landgericht Aachenin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen siten, että kun oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 20.10.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU 3 artiklaa tulkitaan asianmukaisesti, Saksan rikosprosessilain (Strafprozessordnung) 407 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitetun rangaistusmääräyksen kaltainen asiakirja on keskeinen asiakirja, joka on siten käännettävä, jos henkilö, jolle se on osoitettu, ei ymmärrä saksaa.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: englanti.
( 2 ) Oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 20.10.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2010, L 280, s. 1).
( 3 ) Eurooppa-neuvosto, Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (EUVL 2010, C 115, s. 1 ja 10).
( 4 ) Etenemissuunnitelmasta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä 30.11.2009 annetun neuvoston päätöslauselman (EUVL 2009, C 295, s. 3) liite.
( 5 ) Ks. tuomio 15.10.2015, Covaci (C-216/14, EU:C:2015:686) ja tuomio 9.6.2016, Balogh (C-25/15, EU:C:2016:423).
( 6 ) Tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2012, L 142, s. 1).
( 7 ) Ks. tuomio 8.12.2016, Eurosaneamientos ym. (C-532/15 ja C-538/15, EU:C:2016:932, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 8 ) Tuomio 15.10.2015, Covaci (C-216/14, EU:C:2015:686).
( 9 ) Ks. vastaavasti tuomio 17.7.2014, Torresi (C-58/13 ja C-59/13, EU:C:2014:2088, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 10 ) Tuomio 15.10.2015, Covaci (C-216/14, EU:C:2015:686, 20 ja 41 kohta).
( 11 ) Tuomio 15.10.2015, Covaci (C-216/14, EU:C:2015:686, 27 kohta).
( 12 ) Tuomio 15.10.2015, Covaci (C-216/14, EU:C:2015:686, 47–50 kohta).
( 13 ) Tuomio 15.10.2015, Covaci (C-216/14, EU:C:2015:686, 45 kohta).
( 14 ) Tuomio 15.10.2015, Covaci (C-216/14, EU:C:2015:686, 61 kohta).
( 15 ) Tässä suhteessa tuomion käsite on laaja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetuissa Bryssel-asetuksissa. Ks. erityisesti tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 2 artiklan a kohta, jonka mukaan ”’tuomiolla’ [tarkoitetaan] jokaista jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi, täytäntöönpanomääräykseksi vai joksikin muuksi, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä”.
Ks. tässä yhteydessä tuomio 2.4.2009, Gambazzi (C-394/07, EU:C:2009:219, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 16 ) Ks. vastaavasti tuomio 15.10.2015, Covaci (C-216/14, EU:C:2015:686, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 17 ) Tuomio 15.10.2015, Covaci (C-216/14, EU:C:2015:686, 49 kohta).
( 18 ) Tuomio 9.6.2016, Balogh (C-25/15, EU:C:2016:423, 36–40 kohta).
( 19 ) Ks. analogisesti tuomio 17.7.2008, Raccanelli (C-94/07, EU:C:2008:425, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 20 ) Ks. esimerkiksi tuomio 22.3.2017, Tranca ym. (C-124/16, C-188/16 ja C-213/16, EU:C:2017:228, 51 kohta).
( 21 ) Ks. esimerkiksi kansallisten tuomioistuinten unionin oikeuteen perustuvasta velvollisuudesta jättää soveltamatta kansallisen lainsäädännön tulkintaa, joka on unionin oikeuden vastainen, tuomio 19.4.2016, DI (C-441/14, EU:C:2016:278, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 22 ) Ks. eittämättä jokseenkin erilaisesta tilanteesta tuomio 24.11.1998, Bickel ja Franz (C-274/96, EU:C:1998:563, 26 kohta) ja tuomio 27.3.2014, Grauel Rüffer (C-322/13, EU:C:2014:189, 20 kohta).
( 23 ) Ks. rangaistusmääräyksen vastustamiselle asetetusta määräajasta direktiivin 2012/13 yhteydessä tuomio 22.3.2017, Tranca ym. (C-124/16, C-188/16 ja C-213/16, EU:C:2017:228, 51 kohta).