JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NILS WAHL
3 päivänä toukokuuta 2017 ( 1 )
Asia C‑300/16 P
Euroopan komissio
vastaan
Frucona Košice a.s.
Muutoksenhaku – Valtiontuki – Yksityinen toimija ‑arviointiperuste – Kyseisen arviointiperusteen sovellettavuuteen ja soveltamiseen liittyvät kriteerit – Kokonaisarviointi – Todistustaakka – Todisteiden arviointi
1.
Euroopan komissio pyytää valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-103/14 antaman tuomion. ( 2 ) Kyseisessä tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin kumosi valtiontuesta N:o SA.18211 (C 25/2005) (ex NN 21/2005), jonka Slovakian tasavalta on myöntänyt Frucona Košice, a.s. ‑yritykselle, 16.10.2013 annetun komission päätöksen 2014/342/EU. ( 3 )
2.
Tämä valitus koskee seuraavaa kysymystä: milloin ja miten komission on sovellettava niin kutsuttua yksityinen toimija ‑arviointiperustetta? ( 4 ) Käsiteltävässä asiassa on tarkemmin sanoen kyse niiden velvoitteiden laajuudesta, joita komissiolla on soveltaessaan mainittua arviointiperustetta ja arvioidessaan sellaisen viranomaisen menettelyä, joka on velkojan asemassa väitetyn tuen saajaan nähden.
I Menettelyn tausta
3.
Käsiteltävän asian taustan osalta valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee seuraavaa.
4.
Vastapuolena oleva Frucona Košice a.s. (jäljempänä Frucona) on Slovakian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka toimi muun muassa alkoholijuomien tuotantoalalla.
5.
Frucona sai vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2003 marraskuun välisenä aikana useita lykkäyksiä verovelkojensa suorittamiseen. Verovelat muodostuivat maksettavaksi erääntyneistä valmisteveroista. Košice IV ‑verovirasto (jäljempänä paikallinen veroviranomainen) oli myöntänyt kyseiset maksunlykkäykset sen jälkeen, kun Frucona oli antanut sille rahoitusvakuuksia.
6.
Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Frucona ei 25.2.2004 pystynyt suorittamaan maksettavakseen erääntyneitä valmisteveroja vuoden 2004 tammikuun osalta. Frucona ei 1.1.2004 alkaen voimaan tulleen lainmuutoksen johdosta voinut enää saada lykkäystä kyseisten valmisteverojen maksamiseen.
7.
Tämän johdosta Frucona oli velkaantunut konkurssista ja velkasaneerauksesta annetussa Slovakian laissa nro 328/1991 (zákon č. 328/1991 Zb. o konkurze a vyrovnaní) tarkoitetulla tavalla.
8.
Frucona teki 8.3.2004 velkasaneeraushakemuksen Krajský súd v Košiciachille (Košicen aluetuomioistuin, Slovakia). Hakemuksessaan se ehdotti, että se maksaisi kullekin velkojalleen 35 prosenttia siitä summasta, jonka se oli niille velkaa. Kokonaisvelka oli yhteensä noin 644,6 miljoonaa Slovakian korunaa (SKK), josta suurin osa, noin 640,8 miljoonaa SKK, oli verovelkaa.
9.
Krajský súd v Košiciach hyväksyi 29.4.2004 tekemällään päätöksellä velkasaneerausmenettelyn aloittamisen.
10.
Fruconan velkojat, mukaan lukien paikallinen veroviranomainen, hyväksyivät 9.7.2004 velkasaneerausehdotuksen velkasaneerausistunnossa. Kyseisen velkasaneerausmenettelyn yhteydessä paikallinen veroviranomainen toimi erillisen velkojan asemassa. Sillä oli tämä asema Fruconan sille vastineeksi edellä mainituista valmisteverojen maksunlykkäyksistä antamien vakuuksien johdosta.
11.
Frucona oli toimittanut ennen 9.7.2004 paikalliselle veroviranomaiselle riippumattoman tilintarkastusyhtiön laatiman tilintarkastuskertomuksen (jäljempänä E:n kertomus). Paikallisen veroviranomaisen oli kertomuksen avulla tarkoitus pystyä arvioimaan yhtäältä velkasaneerauksen ja toisaalta konkurssin etuja.
12.
Slovakian verohallinto suoritti 21.6.2004 tarkastuksen Fruconan toimitiloissa. Kyseisessä tarkastuksessa määritettiin Fruconan taloudellinen tilanne 17.6.2004.
13.
Krajský súd v Košiciach vahvisti 14.7.2004 tekemällään päätöksellä saneerausohjelman. Kyseisen tuomioistuimen mukaan Slovakian verohallinnon saatavasta oli maksettava takaisin 35 prosenttia eli maksettava määrä oli noin 224,3 miljoonaa SKK.
14.
Paikallinen veroviranomainen ilmoitti 20.10.2004 päivätyllä kirjeellä Fruconalle, että velkasaneerauksen yksityiskohdat, joiden mukaan osaa verovelasta ei tarvinnut maksaa takaisin, olivat epäsuoraa valtiontukea, jolle oli saatava Euroopan komission lupa.
15.
Frucona maksoi 17.12.2004 paikalliselle veroviranomaiselle 224,3 miljoonan SKK:n suuruisen summan, joka vastasi 35:tä prosenttia sen kokonaisvelasta. Krajský súd v Košiciach totesi 30.12.2004 tekemällään päätöksellä saneerausmenettelyn päättyneeksi. Kyseinen tuomioistuin muutti 18.8.2006 paikalliselle veroviranomaiselle maksettavan summan suuruudeksi 224,1 miljoonaa SKK.
A. Hallinnollinen menettely
16.
Komissiolle tehtiin 15.10.2004 kantelu Fruconalle myönnetystä väitetysti sääntöjenvastaisesta valtiontuesta.
17.
Slovakian tasavalta ilmoitti 4.1.2005 päivätyllä kirjeellään komissiolle tämän esittämän tietojensaantipyynnön johdosta, että oli mahdollista, että Frucona oli saanut sääntöjenvastaista valtiontukea, ja pyysi komissiota hyväksymään kyseisen tuen vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnettynä pelastustukena.
18.
Täydentävät tiedot saatuaan komissio ilmoitti Slovakian tasavallalle 5.7.2005 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa nykyisin SEUT 107 artiklan 2 kohdassa määrätty muodollinen tutkintamenettely kyseessä olevan toimenpiteen osalta. ( 5 )
19.
Slovakian tasavalta toimitti 10.10.2005 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa kyseessä olevasta toimenpiteestä komissiolle. Myös Frucona toimitti 24.10.2005 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa kyseessä olevasta toimenpiteestä komissiolle. Kyseiset huomautukset toimitettiin Slovakian tasavallalle, jotta tämä voisi reagoida niihin, minkä se tekikin 16.12.2005 päivätyllä kirjeellään.
B. Alkuperäinen päätös
20.
Komissio teki 7.6.2006 päätöksen 2007/254/EY valtiontuesta C 25/2005 (ex NN 21/2005), jonka Slovakian tasavalta on myöntänyt Frucona Košice a.s. ‑yritykselle. ( 6 ) Päätöksen mukaan Slovakian tasavallan Fruconalle myöntämä valtiontuki (416515990 SKK) ei soveltunut yhteismarkkinoille ja oli perittävä takaisin.
C. Asian käsittelyn vaiheet unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa
21.
Frucona nosti 12.1.2007 unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanteen alkuperäisestä päätöksestä.
22.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen kanteen perusteettomana 7.12.2010 annetulla tuomiolla Frucona Košice v. komissio. ( 7 )
23.
Unionin tuomioistuin kumosi unionin yleisen tuomioistuimen tuomion 24.1.2013 antamallaan tuomiolla Frucona Košice v. komissio ( 8 ) (jäljempänä tuomio Frucona I). Unionin tuomioistuin totesi, että koska komissio oli jättänyt ottamatta huomioon konkurssimenettelyn keston yksityinen toimija ‑arviointiperustetta tarkastellessaan, se oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen tai – siltä osin kuin se oli ottanut huomioon tämän seikan – se ei ollut perustellut alkuperäistä päätöstä oikeudellisesti riittävällä tavalla. Unionin tuomioistuin palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuisi sille esitetyistä kanneperusteista, joihin se ei ollut ottanut kantaa.
24.
Komissio antoi 16.10.2013 kyseessä olevan päätöksen tuomion Frucona I johdosta ja paikatakseen unionin tuomioistuimen mainitsemat puutteet. Kyseisellä päätöksellä kumottiin alkuperäinen päätös.
25.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin totesi 21.3.2014 annetulla perustellulla määräyksellä Frucona Košice v. komissio, ( 9 ) ettei alkuperäisen päätöksen kumoamiskanteesta ollut enää tarpeen lausua.
D. Kyseessä oleva päätös
26.
Komissio antoi kyseessä olevan päätöksen korjatakseen alkuperäiseen päätökseen liittyvät virheet, jotka oli yksilöity tuomiossa Frucona I (kyseessä olevan päätöksen 10 perustelukappale).
27.
Komissio katsoi kyseessä olevassa päätöksessä muun muassa, että oli tutkittava, oliko paikallinen veroviranomainen hyväksyessään velkasaneerausehdotuksen ja antaessaan näin ollen saatavastaan anteeksi 65 prosenttia toiminut Fruconaan nähden markkinataloudessa toimivan yksityisen toimijan tavoin. Se täsmensi tältä osin, että mainitun viranomaisen asema Fruconan velkojana oli tavallista vahvempi. Paikallisen viranomaisen oikeudellinen ja taloudellinen asema oli edullisempi kuin Fruconan yksityisten velkojien asema. Paikallisella veroviranomaisella oli näet yli 99 prosenttia kaikista konkurssipesän saatavista, ja se oli erillinen velkoja, jonka vaateet voitaisiin täyttää missä vaiheessa konkurssimenettelyä hyvänsä vakuutena olevan omaisuuden myynnistä saatavista tuloista (kyseessä olevan päätöksen 80 perustelukappale).
28.
Yksityinen toimija ‑arviointiperusteesta komissio huomautti erityisesti, että kyseisen arviointiperusteen sovellettavuus riippuu siitä, että asianomainen jäsenvaltio myöntää muussa kuin julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessaan jollekin yritykselle taloudellisen edun. Komissio huomautti lisäksi, että jos jäsenvaltio vetoaa kyseiseen perusteeseen hallinnollisessa menettelyssä, sen on epäselvässä tapauksessa osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide liittyy sen asemaan yksityisenä toimijana. Se viittasi tässä yhteydessä tuomioon komissio v. EDF ( 10 ) (kyseessä olevan päätöksen 82 perustelukappale).
29.
Tämän jälkeen komissio huomautti, että ”Slovakian viranomaisten kanta on siis se, että toimenpide on valtiontukea. Viranomaiset myönsivät, että velkasaneerauksen aikaan valtiontukikysymystä ei yksinkertaisesti otettu huomioon. Viranomaiset ehdottivat, että kiistanalaista toimenpidettä käsiteltäisiin pelastamistukena. Tämän vuoksi vaikuttaa siltä, että – – oikeuskäytännön mukaisia vaatimuksia ei ole noudatettu tässä asiassa ja että kiistanalainen toimenpide on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea” (kyseessä olevan päätöksen 83 perustelukappale).
30.
Komissio myös totesi, että Frucona oli kiistänyt toimenpiteen luonnehtimisen valtiontueksi. Se oli myös esittänyt kantansa tueksi tilintarkastajien laatimia asiakirjoja (kyseessä olevan päätöksen 84 perustelukappale).
31.
Seuraavaksi komissio tarkasti, oliko Slovakian tasavalta toiminut Fruconaan nähden yksityisenä velkojana.
32.
Komissio ensinnäkin vertaili Fruconan esittämien todisteiden nojalla velkasaneeraus- ja konkurssimenettelyjä (kyseessä olevan päätöksen 88–119 perustelukappale). Toiseksi se vertaili velkasaneeraus- ja veroulosottomenettelyjä (kyseessä olevan päätöksen 120–127 perustelukappale). Kolmanneksi se arvioi Slovakian viranomaisten ja Fruconan esittämiä muita todisteita (kyseessä olevan päätöksen 128–138 perustelukappale). Komissio katsoi lähinnä, että sekä konkurssi- että veroulosottomenettely olivat paikallisen veroviranomaisen kannalta edullisempia vaihtoehtoja kuin velkasaneerausehdotus (kyseessä olevan päätöksen 119, 124 ja 127 perustelukappale).
33.
Komissio päätteli, että yksityinen toimija ‑arviointiperusteen edellytykset eivät olleet täyttyneet ja että Slovakian tasavalta oli myöntänyt Fruconalle edun, jota tämä ei olisi voinut saada markkinaolosuhteissa (kyseessä olevan päätöksen 139 perustelukappale). Se päätteli, että velan anteeksianto, johon paikallinen veroviranomainen suostui velkasaneerauksen perusteella, oli SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea (kyseessä olevan päätöksen 140 perustelukappale). Komissio myös katsoi, ettei kyseinen valtiontuki soveltunut sisämarkkinoille (kyseessä olevan päätöksen 182 perustelukappale).
34.
Kyseessä olevan päätöksen päätösosan 1 artiklan mukaan alkuperäinen päätös kumotaan. Sen 2 artiklan mukaan valtiontuki, jonka Slovakian tasavalta on myöntänyt Fruconalle ja jonka määrä on 416515990 SKK, ei sovellu sisämarkkinoille. Kyseessä olevan päätöksen 3 artiklassa komissio määrää Slovakian tasavallan perimään tuen takaisin viivästyskorkoineen. Saman päätöksen 4 artiklan mukaan Slovakian tasavallan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa kyseisen päätöksen tiedoksiantamisesta päätöksen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet. Kyseessä olevan päätöksen 5 artiklan mukaan päätös on osoitettu Slovakian tasavallalle.
II Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa
35.
Frucona vaati 17.2.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan kyseessä olevan päätöksen.
36.
Unionin yleinen tuomioistuin kumosi valituksenalaisella tuomiolla kyseessä olevan päätöksen ja velvoitti komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
III Menettely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
37.
Unionin tuomioistuimeen 26.5.2016 jättämässään valituskirjelmässä komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
–
kumoaa valituksenalaisen tuomion
–
hylkää kumoamiskanteen ja velvoittaa Fruconan korvaamaan oikeudenkäyntikulut
–
toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
38.
Frucona vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
39.
Asianosaiset esittivät suulliset lausumansa 15.2.2017 pidetyssä istunnossa.
IV Asian tarkastelu
40.
Komissio vetoaa valituksensa tueksi kuuteen valitusperusteeseen. Ensimmäiset neljä perustetta koskevat unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta siitä, että yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voitiin soveltaa. Kaksi muuta valitusperustetta koskevat yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamista.
41.
Kyseisen arviointiperusteen soveltuvuutta koskevissa valitusperusteissa käsitellään tarkemmin ottaen seuraavia kysymyksiä. Ensimmäisessä valitusperusteessa väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti kyseessä olevaa päätöstä. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi kyseessä olevaa päätöstä väärin siten, että päätöksen mukaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voitiin soveltaa kyseiseen toimenpiteeseen. Toisen valitusperusteen mukaan valituksenalaista tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, koska unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kyseisen toimenpiteen edunsaaja voi vedota mainittuun arviointiperusteeseen. Kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin loukkasi oikeusvoiman periaatetta ja ne ultra petita ‑periaatteita. Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi näitä periaatetta katsoessaan, että koska unionin tuomioistuin oli soveltanut yksityinen toimija ‑arviointiperustetta tuomiossa Frucona I, se oli myös, implisiittisesti mutta väistämättä, pitänyt yksityinen toimija ‑arviointiperustetta soveltuvana. Neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei komissio voinut yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamiseksi tehdä eroa riidanalaisen toimenpiteen eri vaihtoehtojen mukaan.
42.
Kaksi viimeistä valitusperustetta käsittelevät tapaa, jolla yksityinen toimija ‑arviointiperustetta sovellettiin. Viidennen valitusperusteen mukaan valituksenalaista tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, koska unionin yleinen tuomioistuin asetti uuden vaatimuksen, joka komission on täytettävä soveltaessaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta. Komissio väittää, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä poiketen valituksenalaisessa tuomiossa edellytetään, että komissio simuloi viran puolesta ihanteellisen, johdonmukaisesti toimivan ja hyvin valistuneen hypoteettisen yksityisen toimijan menettelyn. Kuudennessa valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki myös virheen siltä osin kuin valituksenalainen tuomio voidaan ymmärtää siten, että siinä katsotaan komission jättäneen noudattamatta velvollisuuttaan tutkia väitetty valtiontuki huolellisesti ja puolueettomasti.
43.
Tarkastelen aluksi toista ja neljättä valitusperustetta. Näin siksi, että mainitut perusteet vaikuttavat ensimmäisen ja kolmannen valitusperusteen myöhemmin tehtävään arviointiin. Aluksi on kuitenkin paikallaan esittää muutamia alustavia huomautuksia.
A Alustavat huomautukset
44.
Ensinnäkin on hyödyllistä palauttaa mieleen yksityinen toimija ‑arviointiperusteen (tässä tapauksessa: yksityinen velkoja ‑arviointiperusteen) perusta ja tarkoitus.
45.
SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Valtiontukia koskevassa unionin lainsäädännössä käytetty tuen käsite on siis laaja. Se käsittää kaikentyyppiset, niin suorat kuin välillisetkin tuet: siihen kuuluvat kaikki toimenpiteet, jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia. ( 11 )
46.
Tähän liittyy kuitenkin tärkeä varauma. Vaikka toimenpide rahoitettaisiinkin valtion varoista, se ei kuulu SEUT 107 artiklan soveltamisalaan, jos edunsaaja saattoi saada saman edun kuin etu, joka sille annettiin valtion varoista, olosuhteissa, jotka vastaavat tavanomaisia markkinaedellytyksiä. ( 12 ) Tätä periaatetta sovelletaan yhtä tiukasti riippumatta siitä, onko valtio toiminut sijoittajana, velkojana vai myyjänä. Sen määrittämiseksi, saattoiko edunsaaja saada saman edun tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, komissio käyttää yksityinen toimija ‑arviointiperustetta. Sen avulla on tarkoitus arvioida, onko valtio myöntänyt edun yritykselle siten, ettei se toimi yksityisen toimijan tavoin tietyn liiketoimen osalta.
47.
Yksinkertaistaen yksityinen toimija ‑arviointiperuste on väline, jota komissio käyttää määrittääkseen, onko kyseessä taloudellinen etu, mikä on yksi valtiontuelta edellytettävistä ominaisuuksista.
48.
Eittämättä tämän vuoksi unionin tuomioistuin on todennut, ettei sitä voida pitää poikkeuksena, jota sovelletaan ainoastaan jäsenvaltion pyynnöstä, kun SEUT 107 artiklan 1 kohdassa esitetyn valtiontuen käsitteen tunnusmerkistön on todettu täyttyvän. ( 13 ) Kun yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voidaan soveltaa, se kuuluu niihin seikkoihin, jotka komission on otettava huomioon vahvistaessaan, onko kyse tällaisesta tuesta. ( 14 )
49.
Toinen tässä yhteydessä esitettävä alustava huomautus koskee todistustaakkaa ja näyttökynnystä valtiontukilainsäädännössä.
50.
Määrittääkseen, onko toimenpide SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, komission on suoritettava huolellinen ja puolueeton tutkinta. Tällaisella tutkinnalla varmistetaan, että komissiolla on lopullista päätöstä tehdessään käytettävissään tähän tarkoitukseen mahdollisimman kattavat ja luotettavat tiedot. Ei pidä näet unohtaa, että on komission tehtävä osoittaa, että riidanalainen toimenpide on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.
51.
Nyt käsiteltävää valitusta on tarkasteltava näiden periaatteiden pohjalta.
B Toinen ja neljäs valitusperuste
1. Asianosaisten lausumat
52.
Komission toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että tuensaaja voi vedota yksityinen toimija ‑arviointiperusteeseen. ( 15 ) Sen näkemyksen mukaan yksityinen toimija ‑arviointiperusteen tarkoituksena on paljastaa tukea myöntävän jäsenvaltion ”subjektiivinen mielentila”. Kukaan muu ei siten voi vedota siihen. Käsiteltävässä asiassa jäsenvaltio oli selkeästi ja johdonmukaisesti katsonut, että toimenpide on valtiontukea.
53.
Vaikka unionin yleinen tuomioistuin olisi oikeassa siinä, että tuensaaja voi vedota yksityinen toimija ‑arviointiperusteeseen, komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei edellyttänyt tuensaajan osoittavan kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että jäsenvaltio toimi yksityisen toimijan tavoin.
54.
Frucona pitää unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia oikeina. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee selvästi, että tuensaaja voi vedota yksityinen toimija ‑arviointiperusteeseen.
55.
Komission väitteestä, jonka mukaan yksityinen toimija ‑arviointiperuste liittyy kyseisen jäsenvaltion mielentilaan, Frucona väittää oikeuskäytännössä painotettavan, että jäsenvaltion olisi toimittava taloudellisessa ominaisuudessa. Fruconan mukaan käsiteltävässä asiassa ei ole epäilystä siitä, missä ominaisuudessa paikallinen veroviranomainen toimi.
56.
Neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei komissio voinut yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamiseksi tehdä eroa riidanalaisen toimenpiteen eri vaihtoehtojen mukaan. ( 16 )
57.
Komissio väittää, että yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuus riippuu joko kyseisen jäsenvaltion tai edunsaajan esittämistä todisteista, jotta voidaan tarkistaa, toimiko viranomainen samalla tavalla kuin yksityinen toimija olisi tehnyt saman valinnan edessä. Komission mukaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta ei voida soveltaa, ellei ole esitetty todisteita sen osoittamiseksi, että viranomainen harkitsi tiettyä menettelytapaa.
58.
Frucona pitää unionin yleisen tuomioistuimen arviointia yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuudesta oikeana. Jos yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voidaan soveltaa, komissio ei voi rajata arviointia yhteen kyseessä olevan toimenpiteen mahdolliseen vaihtoehtoon ja jättää jokin toinen vaihtoehto sen ulkopuolelle.
2. Arviointi
59.
Toisessa ja neljännessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että yksityistä toimija -arviointiperustetta voidaan soveltaa myös, jos jäsenvaltio ei ole vedonnut siihen. Komission mukaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voidaan soveltaa ainoastaan tiukoin edellytyksin. Sen mukaan tätä arviointiperustetta voidaan soveltaa, jos (1) kyseinen jäsenvaltio on vedonnut siihen, (2) jäsenvaltion ”subjektiivinen mielentila” osoittaa, että sen aikomuksena oli toimia yksityisenä toimijana, ja (3) jäsenvaltio on tosiasiassa kaavaillut tiettyä menettelytapaa toteuttaessaan kyseisen toimenpiteen.
60.
Aluksi on syytä huomauttaa, että käsiteltävä valitus on sisäisesti ristiriitainen. Komissio väittää lähinnä, ettei sillä ollut velvollisuutta soveltaa yksityinen toimija ‑arviointiperustetta, koska kyseinen jäsenvaltio ei vedonnut mainittuun arviointiperusteeseen hallinnollisessa menettelyssä. Hallinnollisen menettelyn kuluessa Slovakian tasavalta myönsi, että toimenpide on valtiontukea, ja se vaati, että toimenpidettä käsiteltäisiin pelastamistukena. Samanaikaisesti komissio kuitenkin myöntää, että kyseessä olevassa päätöksessä sovelletaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta, kun siinä päätellään, että verovelan anteeksianto on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Toisin sanoen käsiteltävän valituksen lähtökohtana on, että vaikka kyseessä olevassa päätöksessä sovelletaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta, tätä arviointiperustetta ei voida soveltaa.
61.
Valituksen lähemmässä tarkastelussa kuitenkin selviää, että komissio pyrkii keinotekoisesti rajaamaan velvollisuuttaan soveltaa yksityinen toimija ‑arviointiperustetta ja pohjimmiltaan kääntämään todistustaakan.
62.
Kuten jäljempänä selitän, komission näkemys ei saa tukea oikeuskäytännöstä.
a) Yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voidaan soveltaa, kun kyseinen jäsenvaltio toimii taloudellisessa ominaisuudessa
63.
Aluksi on hyödyllistä huomauttaa, että kysymys siitä, voidaanko yksityinen toimija ‑arviointiperustetta soveltaa, määräytyy sitä ominaisuutta, jossa valtio on toiminut, koskevien objektiivisten kriteerien perusteella. Tarkemmin sanoen tätä arviointiperustetta voidaan soveltaa, jos jäsenvaltio on myöntäessään taloudellisen edun yritykselle toiminut taloudellisessa ominaisuudessa (eli muussa kuin viranomaisen ominaisuudessa). ( 17 )
64.
Nimenomaisesti julkisesta velkojasta unionin tuomioistuin on jo tuomiossa Frucona I todennut, että yksityinen toimija ‑arviointiperustetta sovelletaan, kun ”julkinen velkoja myöntää maksuhelpotuksia velasta, jonka yrityksen on sille maksettava”. ( 18 ) Tällaisessa tilanteessa viranomaisen menettelyä on verrattava sellaisen yksityisen velkojan tilanteeseen, joka pyrkii saamaan maksut summista, jotka taloudellisissa vaikeuksissa oleva velallinen on sille velkaa. ( 19 ) Toisin sanoen yksityinen toimija ‑arviointiperustetta on sovellettava, jos yksityinen toimija voisi, ainakin periaatteessa, saadakseen voittoa tai rajatakseen tappioita toimia samoin kuin valtio on toiminut. Muutoin tämän arviointiperusteen soveltaminen ei olisi juurikaan mielekästä.
65.
Käsiteltävässä asiassa julkinen velkoja (paikallinen veroviranomainen) on myöntänyt ”maksuhelpotuksia velasta, jonka yrityksen on sille maksettava”. Ensi näkemältä voitaisiin siten ajatella, että tarve soveltaa yksityinen toimija ‑arviointiperustetta on selvä.
66.
Komissio vetoaa kuitenkin tuomioon komissio v. EDF ja väittää, ettei yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voida soveltaa käsiteltävässä asiassa.
67.
Mainitusta tuomiosta ei ole apua komissiolle.
68.
Sen perustana olleessa asiassa heräsi epäilyjä siitä ominaisuudesta, jossa asianomainen jäsenvaltio oli toiminut. Oli nimittäin epäselvää, oliko jäsenvaltio toiminut taloudellisessa ominaisuudessa vai viranomaisen ominaisuudessa. Tämä johtui toteutetun toimenpiteen muodosta. Vaikka jäsenvaltio väitti toimineensa osakkeenomistajana, se käytti verotuksellisia keinoja myöntääkseen verovapautuksen kyseiselle yritykselle. Tässä todennäköisesti harvinaislaatuisessa asiayhteydessä unionin tuomioistuin totesi, että jos jäsenvaltio on vedonnut yksityinen toimija ‑arviointiperusteeseen, sen on myös osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide kuuluu sen yksityisen toimijan aseman eikä julkisen vallan käyttäjän aseman piiriin. ( 20 ) Tarkasteltuaan seikkoja, joita tältä osin on mahdollisesti esitettävä, unionin tuomioistuin selvensi, että komission on tämän jälkeen suoritettava kokonaisarviointi, jossa se kyseisen jäsenvaltion esittämien seikkojen lisäksi ottaa huomioon kaikki tilanteessa merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, onko kyseessä oleva toimenpide tehty jäsenvaltion osakkeenomistajan vai julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa. Unionin tuomioistuin katsoi, että tässä (alustavassa) arvioinnissa toimenpiteen tavoite saattaa olla merkityksellinen tekijä. ( 21 )
69.
Tältä osin on esitettävä kolme huomautusta.
70.
Ensinnäkin tuomiossa komissio v. EDF unionin tuomioistuin pelkästään totesi, että jos siihen ominaisuuteen, jossa jäsenvaltio on toiminut, liittyy epäilyjä ja jos kyseinen jäsenvaltio on vedonnut tähän arviointiperusteeseen, kyseisen jäsenvaltion on esitettävä näyttöä kantansa tueksi. Tästä toteamuksesta ei kuitenkaan voida johtaa, että ainoastaan jäsenvaltio voi vedota yksityinen toimija ‑arviointiperusteeseen.
71.
Tämän tulkinnan oikeellisuutta alleviivaa unionin tuomioistuimen tuomio Land Burgenland ym. v. komissio, jossa samankaltaisia epäilyjä esitettiin siitä ominaisuudesta, jossa jäsenvaltio oli toiminut. Mainitun asian erityisessä asiayhteydessä unionin tuomioistuin totesi, ettei komissiolla ollut velvollisuutta soveltaa yksityinen toimija ‑arviointiperustetta. Unionin tuomioistuin selitti näin olevan siksi, ettei jäsenvaltio, väitetyn tuen myöntänyt viranomainen eikä väitetyn tuen saaja olleet vedonneet hallinnollisen menettelyn aikana seikkoihin, jotka koskevat yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuutta. ( 22 ) Kuten unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisessa tuomiossa, tämäkin tukee sitä näkemystä, että asianomaisen jäsenvaltion lisäksi tuensaaja voi vedota yksityinen toimija ‑arviointiperusteeseen. ( 23 )
72.
Kyseisten asioiden erityispiirteitä huomioon ottamatta sen myöntäminen, että väitetyn tuen saaja voi vedota yksityinen toimija ‑arviointiperusteeseen, kuvastaa hallinnollisen menettelyn perustaa: kyseisen menettelyn tarkoituksena on varmistaa, että komissiolla on kaikki asiaan liittyvät tosiseikat, jotta se voi suorittaa objektiivisen arvioinnin SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisiin tarkoituksiin. Olisi hallinnollisen menettelyn tarkoituksen vastaista rajoittaa asianomaisten osapuolten ja erityisesti väitetyn tuen saajan mahdollisuutta esittää väitteitä ja todisteita, jotka koskevat tuen olemassaoloa (tai, kuten käsiteltävässä asiassa, sen puuttumista) esimerkiksi vetoamalla yksityinen toimija ‑arviointiperusteeseen. Näin on siitä huolimatta, että tarkasti ottaen ainoastaan jäsenvaltio on kyseisen menettelyn osapuoli.
73.
Toiseksi väite, jonka mukaan yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuus riippuu jäsenvaltion ”subjektiivisesta mielentilasta”, vaikuttaa pohjautuvan unionin tuomioistuimen tuomiossa komissio v. EDF esittämään lausumaan, jonka mukaan toimenpiteen tavoite (ja siten valtion aikomus) voi olla merkityksellinen arvioitaessa sitä, voidaanko yksityinen toimija ‑arviointiperustetta soveltaa. Kuten edellä selitettiin, yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voidaan kuitenkin soveltaa, jos jäsenvaltio on toiminut taloudellisessa ominaisuudessa. Unionin tuomioistuimen tuomiossa komissio v. EDF pelkästään selitetään, miten tämä ominaisuus on määritettävä kokonaisarvioinnin perusteella, jos on epäilyjä siitä, missä ominaisuudessa viranomainen on toiminut. Tässä yhteydessä valtion aikomus voi olla merkityksellinen tekijä.
74.
Käsiteltävässä asiassa on epäolennaista, pitikö Slovakian tasavalta ehdotettua velkasaneerausta valtiontukena tai olivatko paikallis- ja keskustason veroviranomaiset erimielisiä siitä, olisiko velan anteeksianto hyväksyttävä. ( 24 ) Lähtökohtana määritettäessä sitä, onko yksityinen toimija ‑arviointiperustetta sovellettava, on oltava jäsenvaltion toiminnan (taloudellinen) luonne eikä se, miten kyseinen jäsenvaltio – subjektiivisesti tarkasteltuna – ajatteli toimivansa tai mitä vaihtoehtoisia menettelytapoja se harkitsi ennen kyseisen toimenpiteen toteuttamista. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna jäsenvaltion (keskusviranomaisten tai niiden paikallisen yksikön) ”subjektiivinen mielentila” voi olla merkityksellinen seikka määritettäessä, missä ominaisuudessa jäsenvaltio on toiminut, jos siihen liittyy epävarmuutta.
75.
Asiakirja-aineistossa ei ole viitteitä tällaisesta epävarmuudesta. ( 25 )
76.
Kolmanneksi on korostettava, että tuomiossa komissio v. EDF unionin tuomioistuin selvensi, että on komission tehtävä määrittää, onko kyseistä arviointiperustetta sovellettava. Kun siis käy ilmi, että yksityinen toimija ‑arviointiperustetta saatetaan soveltaa, komission tehtävänä on pyytää kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan sille kaikki merkitykselliset tiedot sen varmistamiseksi, onko kyseistä arviointiperustetta sovellettava. ( 26 ) Toisin sanoen riippumatta siitä, kuka vetoaa yksityinen toimija ‑arviointiperusteeseen, komission on lähtökohtaisesti arvioitava – jos mainitun arviointiperusteen sovellettavuus ei ole ilmeistä (esimerkiksi riitautetun toimenpiteen muodon vuoksi) –, onko sitä sovellettava. Sen on näin tehdessään pyydettävä kyseistä jäsenvaltiota (tai mitä tahansa muuta osapuolta) toimittamaan sille tiedot, joita se tarvitsee suorittaakseen tarvittavan arvioinnin. Missään olosuhteissa ei voi olla väitetyn tuen saajan tehtävänä osoittaa kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että kyseistä arviointiperustetta voidaan soveltaa. Kuten olen edellä jo todennut, komission asiana on osoittaa, että toimenpide on valtiontukea.
77.
Tämän periaatteen mukaisesti on niin, että jos jäsenvaltion toiminnan luonteeseen liittyy epävarmuutta, komission on ensin määritettävä, missä ominaisuudessa jäsenvaltio on toiminut. Sikäli kuin merkityksellisten seikkojen vaadittava kokonaisarviointi osoittaa jäsenvaltion toimineen taloudellisessa ominaisuudessa, komission on sovellettava yksityinen toimija ‑arviointiperustetta. Tässä mielessä tuomiossa komissio v. EDF ei kevennetä tutkintaan liittyvää komission taakkaa vaan lisätään arviointiin siitä, onko kyse valtiontuesta, yksi alustava vaihe.
78.
Huomautan, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevassa päätöksessä ei ole viitteitä tällaisesta alustavasta arvioinnista ja yksityinen toimija ‑arviointiperustetta sovellettiin tosiasiassa sen määrittämiseksi, oliko kyse edusta.
79.
Koska siitä ominaisuudesta, jossa paikallinen veroviranomainen toimi, ei ollut epäselvyyttä, unionin yleinen tuomioistuin oli joka tapauksessa oikeassa katsoessaan, että yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voitiin soveltaa.
80.
Tästä pääsenkin neljänteen valitusperusteeseen.
b) Yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltaminen on osa puolueetonta ja huolellista tutkintaa
81.
Samaan tapaan kuin toisen valitusperusteen yhteydessä komissio väittää neljännessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen myös katsoessaan, että koska yksityinen toimija -arviointiperuste on sovellettavissa sellaisenaan, komissio ei voi sen soveltamiseksi tehdä eroa riidanalaisen toimenpiteen eri vaihtoehtojen mukaan. ( 27 )
82.
Tarkemmin sanoen komissio väittää, ettei yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voida soveltaa velkasaneeraus- ja veroulosottomenettelyjen vertailun yhteydessä. Sen näkemyksen mukaan tämä johtuu siitä, ettei jäsenvaltio sen enempää kuin edunsaajakaan ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, että paikallinen veroviranomainen oli harkinnut veroulosottomenettelyn aloittamista ja tullut siihen lopputulokseen, että kyseinen menettely oli heikompi vaihtoehto kuin velkasaneeraus. ( 28 )
83.
Edellä on jo selitetty syyt siihen, miksi tämä valitusperuste olisi hylättävä. Esitän kuitenkin vielä seuraavat lisähuomautukset.
84.
Neljäs valitusperuste perustuu samaan olettamaan kuin toinen valitusperuste. Se perustuu siihen ajatukseen, että koska kyseinen jäsenvaltio ja väitetyn tuen saaja eivät olleet osoittaneet kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että paikallinen veroviranomainen oli harkinnut veroulosottomenettelyn aloittamista, yksityinen toimija ‑arviointiperustetta ei voida soveltaa kyseisen menettelyn osalta.
85.
Koska siitä ominaisuudesta, jossa paikallinen veroviranomainen oli toiminut, ei ollut epäselvyyttä, unionin yleinen tuomioistuin oli oikeassa katsoessaan, että yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voitiin soveltaa. Kysymys, joka koskee niitä vaihtoehtoja, jotka paikallisella viranomaisella oli ja joita se tarkasteli, liittyy siihen, täyttyykö yksityinen toimija ‑arviointiperuste, eikä niinkään siihen, voidaanko sitä ylipäätään soveltaa. ( 29 ) Kuten unionin yleinen tuomioistuin nimittäin huomautti, koska yksityinen toimija ‑arviointiperuste on sovellettavissa sellaisenaan, komissio ei voi tehdä arviointiperusteen sovellettavuuden osalta eroa riidanalaisen toimenpiteen eri vaihtoehtojen mukaan. ( 30 )
86.
Tässä suhteessa neljäs valitusperuste havainnollistaa, miten yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuuden ja soveltamisen erottaminen on yleisesti ottaen erittäin hyödytöntä. Se aiheuttaa vain sekaannusta, kuten käsiteltävässä asiassa.
87.
Lukuun ottamatta tuomiossa komissio v. EDF tarkastellun kaltaisia tapauksia, joissa jäsenvaltion toiminnan luonteeseen liittyy epävarmuutta, yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuuteen ja soveltamiseen liittyviä kriteerejä ei voida erottaa mielekkäästi. Yksityinen toimija ‑arviointiperuste ei muodosta poikkeusta, johon ainoastaan jäsenvaltio voi vedota puolustuksekseen hallinnollisen menettelyn kuluessa, vaan se on pikemminkin juuri se väline, jota komission on sovellettava sen määrittämiseksi, onko kyseiselle yritykselle myönnetty taloudellinen etu. Tätä arviointiperustetta soveltamalla on määritettävä, toimiko jäsenvaltio tosiasiallisesti niin kuin yksityinen toimija olisi toiminut, kun se toteutti toimenpiteen taloudellisessa ominaisuudessa. Tässä yhteydessä voi nousta esille kysymys siitä, mihin vaihtoehtoihin toteutettua toimenpidettä on verrattava. ( 31 )
88.
Toistan: jos siihen ominaisuuteen, jossa jäsenvaltio on toiminut, ei liity epävarmuutta – kuten käsiteltävässä asiassa –, yksityinen toimija ‑arviointiperustetta on sovellettava. Kuten unionin tuomioistuin on selittänyt, kyseistä arviointiperustetta käytetään sen määrittämiseen, olisiko ollut niin, ettei tuen saanut yritys olisi ilmeisestikään saanut vastaavia maksuhelpotuksia yksityiseltä toimijalta. Tätä varten komission on tehtävä kokonaisarviointi, jossa se ottaa huomioon kaikki tilanteessa merkitykselliset seikat. Erityisesti julkisen velkojan osalta komission on arvioitava, olisiko ollut niin, ettei tuen saanut yritys olisi ilmeisestikään saanut vastaavaa etua yksityiseltä velkojalta, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä viranomaisen tilannetta ja joka pyrkii saamaan maksun summista, jonka maksuvaikeuksissa oleva velallinen on sille velkaa. ( 32 ) Käänteisesti, jos komissio ei suorita tätä arviointia, se todellisuudessa jättäisi noudattamatta velvollisuuttaan suorittaa huolellinen ja puolueeton tutkinta.
89.
Edellä esitetyistä syistä valituksenalaisessa tuomiossa ei nähdäkseni ole arvioitu virheellisesti niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voidaan soveltaa. Toinen ja neljäs valitusperuste on mielestäni hylättävä perusteettomina.
C Ensimmäinen valitusperuste
1. Asianosaisten lausumat
90.
Ensimmäisessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti kyseessä olevaa päätöstä, koska tämän tulkinnan mukaan päätöksessä tehdään päätelmä, jonka mukaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voitiin soveltaa. ( 33 ) Komission mukaan kyseessä olevan päätöksen ja sen asiaa koskevissa perustelukappaleissa mainitun oikeuskäytännön oikea tulkinta osoittaa selvästi komission katsoneen, ettei kyseistä arviointiperustetta voitu soveltaa käsiteltävässä asiassa. ( 34 )
91.
Frucona väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin tulkinta kyseessä olevasta päätöksestä oli oikea.
2. Arviointi
92.
Ensimmäinen valitusperuste koskee kyseessä olevan päätöksen väitettyä virheellistä tulkintaa. Kuten seuraavaksi lyhyesti selitän, myös toiseen ja neljänteen valitusperusteeseen läheisesti liittyvä ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.
93.
Huomautan ensinnäkin, ettei kyseessä olevassa päätöksessä nimenomaisesti todeta, ettei yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voida soveltaa. On totta, että erikseen tarkasteltuna kyseessä olevan päätöksen 83 perustelukappaletta voitaisiin tulkita komission väittämässä merkityksessä. ( 35 ) Sitä voidaan kuitenkin tulkita myös siten, että siinä pelkästään kuvaillaan asianomaisen jäsenvaltion kantaa, samoin kuin seuraavassa perustelukappaleessa tehdään Fruconan osalta. Olipa asia miten tahansa, komission tulkinta ei nähdäkseni saa juurikaan tukea muista kyseessä olevan päätöksen kohdista. Kyseessä olevassa päätöksessä sovelletaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta eikä selitetä selkeästi, miksi sitä ei voitaisi soveltaa. Kuten edellä jo viitattiin, kyseessä olevassa päätöksessä tuen olemassaolosta esitetty päätelmä perustuu itse asiassa yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamiseen. ( 36 )
94.
Toiseksi, jos yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuuteen liittyi epävarmuutta, komission olisi pitänyt pyytää kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan sille kaikki merkitykselliset tiedot, joiden nojalla voidaan selvittää, oliko arviointiperuste sovellettavissa. Kyseessä olevassa päätöksessä ei ole viitteitä arvioinnista, joka koskee yksityisen toimijan -arviointiperusteen sovellettavuutta. Se, että Slovakian tasavalta piti toimenpidettä valtiontukena hallinnollisen menettelyn kuluessa (toisin sanoen velkasaneerauksesta sopimisen jälkeen), tuskin riittää sen määrittämiseen, että kyseinen arviointiperuste ei ollut sovellettavissa. Kuten edellä selitettiin, tällaista epävarmuutta ei joka tapauksessa liity käsiteltävään asiaan: julkinen velkoja on myöntänyt maksuhelpotuksia velasta, joka yrityksen on sille maksettava. Jo tästä syystä oli sovellettava julkinen toimija ‑arviointiperustetta. ( 37 )
95.
Kolmanneksi – välittömänä seurauksena kahdesta edellisestä seikasta – ei pitäisi sivuuttaa sitä, että Frucona oli esittänyt, ettei toimenpide ole valtiontukea, ja toimittanut todisteita, joiden mukaan konkurssimenettely olisi ollut huonompi vaihtoehto paikallisen veroviranomaisen kannalta. Vaikka komissio oli joka tapauksessa velvollinen soveltamaan tältä osin julkinen toimija ‑arviointiperustetta, se vaikuttaa soveltaneen kyseistä arviointiperustetta juuri edellä mainitusta syystä. ( 38 )
96.
Näistä syistä en suhtaudu kovinkaan myötämielisesti komission puoltamaan vaihtoehtoiseen tulkintaan kyseessä olevasta päätöksestä. Valituksenalaista tuomiota ei voida moittia siitä, että siinä olisi tulkittu kyseessä olevaa päätöstä virheellisesti tämän seikan osalta. Myös ensimmäinen valitusperuste on siis hylättävä.
D Kolmas valitusperuste
1. Asianosaisten lausumat
97.
Kolmannessa valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti oikeusvoiman periaatetta, antoi ratkaisun ultra vires ja loukkasi periaatetta, jonka mukaan osapuolet määrittävät kanteen kohteen, sekä sovelsi virheellisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklaa ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohtaa ja 48 artiklan 2 kohtaa. ( 39 )
98.
Komissio väittää etenkin, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että I unionin tuomioistuin oli tuomiossaan Frucona ”implisiittisesti mutta välttämättä sitä mieltä, että [yksityinen velkoja ‑arviointiperuste] oli sovellettavissa”. ( 40 ) Komissio väittää, että tuomiossa Frucona I asianosaiset eivät olleet kiistäneet yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuutta. Unionin tuomioistuin olisi siten lausunut kanteen ulkopuolelta, jos se olisi katsonut, ettei kyseistä arviointiperustetta voida soveltaa.
99.
Frucona katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen arviointi oli oikea ja että lausumat, joihin asianosaiset tukeutuvat, eivät joka tapauksessa sido unionin tuomioistuinta. Jos unionin tuomioistuin olisi katsonut, ettei yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voida soveltaa, se olisi tehnyt virheen arvioidessaan, oliko kyseinen arviointiperuste täyttynyt.
2. Arviointi
100.
Kolmannessa valitusperusteessaan komissio riitauttaa tavan, jolla unionin yleinen tuomioistuin sovelsi oikeusvoiman periaatetta. Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuus oli jo ratkaisu tuomiossa Frucona I, koska mainitussa asiassa unionin tuomioistuin tarkasteli kyseisen arviointiperusteen soveltamista.
101.
Jos unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen, toisen ja neljännen valitusperusteen, kuten ehdotan, kolmatta valitusperustetta ei ole tarpeen käsitellä. Näin on siksi, että kolmannessa valitusperusteessa tarkastellaan kysymystä, jota unionin yleinen tuomioistuin tutki ylimääräisenä seikkana.
102.
Kolmannen valitusperusteen sisällöstä olen samaa mieltä komission kanssa.
103.
Tuomiossa Frucona I unionin tuomioistuin ei lausunut yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuudesta, koska se ei olisi voinut tehdä niin lausumatta kanteen ulkopuolelta. Riittää, kun muistutetaan, että unionin tuomioistuinta pyydettiin lausumaan yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamisesta eikä sen sovellettavuudesta. Tässä suhteessa pidän erityisen hämmentävänä seuraavaa valituksenalaiseen tuomioon sisältyvää toteamusta: koska unionin tuomioistuin olisi voinut katsoa, ettei yksityinen toimija –arviointiperuste ollut sovellettavissa, muttei tehnyt näin, tämä tarkoittaa, että unionin tuomioistuimen tarkoituksena oli vahvistaa kyseisen arviointiperusteen sovellettavuus käsiteltävässä tapauksessa. ( 41 )
104.
On totta, että sovellettavuus on edellytys soveltamiselle. Samoin on niin, ettei unionin tuomioistuin ole aina sidottu pelkästään asianosaisten vaatimustensa tueksi esittämiin väitteisiin. Muuten se saattaisi joutua perustamaan ratkaisunsa virheellisiin oikeudellisiin näkökohtiin. Unionin tuomioistuimen tarvitsee kuitenkin ottaa kantaa vain asianosaisten vaatimuksiin, koska asianosaisten asiana on määrittää oikeusriidan laajuus. ( 42 )
105.
Tuomiossa Frucona I asianosaiset eivät olleet kiistäneet yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuutta. Jos unionin tuomioistuin olisi tällaisessa tilanteessa katsonut, ettei yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voida soveltaa, se olisi selkeästi lausunut riidan kohteen ulkopuolisesta kysymyksestä. Kuten komissio perustellusti huomauttaa, yksityinen toimija ‑arviointiperusteen sovellettavuutta koskevaa kysymystä ei voida rinnastaa oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyviin kysymyksiin, joita unionin tuomioistuin voi tarkastella omasta aloitteestaan ilman asianosaisten esittämää vaatimusta.
106.
Katson näin ollen, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että koska unionin tuomioistuin oli arvioinut yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamista tuomiossa Frucona I, kyseisen arviointiperusteen sovellettavuutta koskeva ratkaisu oli saanut oikeusvoiman. Sikäli kuin unionin tuomioistuin yhtyy ensimmäisestä, toisesta ja neljännestä valitusperusteesta esittämääni näkemykseen, tämä valitusperuste on kuitenkin tehoton.
E Viides ja kuudes valitusperuste
1. Asianosaisten lausumat
107.
Viidennessä valitusperusteessa komissio väittää, että yksityinen toimija ‑arviointiperuste edellyttää sen selvittävän viranomaisen subjektiivisen kannan ja vertaavan tätä subjektiivista kantaa siihen, jonka yksityinen toimija olisi samoissa olosuhteissa omaksunut. Se väittää, että tätä arviointiperustetta sovellettaessa merkityksellisiä ovat ainoastaan toimenpiteen toteuttamishetkellä käytettävissä olleet seikat ja vallinneet kehitysnäkymät. Komission mukaan yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamisen arviointia rasittaa virhe, koska unionin yleinen tuomioistuin edellytti, että komissio vertaa viranomaisen menettelyä ihanteellisen, rationaalisen ja hyvin valistuneen hypoteettisen yksityisen toimijan menettelyyn. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin asetti lisävaatimuksen, joka komission on täytettävä soveltaessaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta. ( 43 )
108.
Frucona pitää unionin yleisen tuomioistuimen arviointia oikeana. Arviointi perustui ensinnäkin samaan arviointiperusteeseen, jota komissio itse sovelsi kyseessä olevassa päätöksessä. Valituksenalaisessa tuomiossa ei aseteta mitään uutta vaatimusta. Siinä pelkästään edellytetään, että komissio tutkii kaikki merkitykselliset seikat, jotka olivat käytettävissä ja ennakoitavissa toimenpiteen toteuttamishetkellä.
109.
Kuudes valitusperuste liittyy läheisesti viidenteen valitusperusteeseen. Siinä komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen siltä osin kuin valituksenalainen tuomio voidaan ymmärtää siten, että siinä katsotaan komission jättäneen noudattamatta velvollisuuttaan suorittaa huolellinen ja puolueeton tutkinta. ( 44 ) Komissio väittää, että sille asetettu todistustaakka oli liian raskas. Sen näkemyksen mukaan tämä johtuu erityisesti siitä, ettei valituksenalaisessa tuomiossa anneta riittävästi ohjeita siitä, miten vaadittava näyttökynnys voidaan saavuttaa.
110.
Frucona väittää, että unionin yleinen tuomioistuin moitti selvästi sitä, ettei komissio tarkastanut muun muassa niiden arviointien, joita se käytti soveltaessaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta, perustana olevaa luonnetta ja metodologiaa. Sen näkemyksen mukaan unionin yleinen tuomioistuin päätteli oikein, ettei komissio ollut tukenut päätelmiään vaaditulla tavalla.
2. Arviointi
111.
Viidennen ja kuudennen valitusperusteen välillä on yhteys. Sen vuoksi niitä on tarkoituksenmukaista tarkastella yhdessä.
112.
Viidennessä ja kuudennessa valitusperusteessa käsitellään velkasaneerausmenettelyn vertaamista yhtäältä konkurssi- ja toisaalta veroulosottomenettelyyn. Niissä keskitytään tarkemmin ottaen niiden velvollisuuksien laajuuteen, joita komissiolla on soveltaessaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta. Komissio väittää, että valituksenalaista tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, koska unionin yleinen tuomioistuin ei osoittanut, että kyseessä olevassa päätöksessä on tehty ilmeinen arviointivirhe yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamisen osalta.
a) Arvioinnin perusteet
113.
Sitä arviointia, joka on tehtävä, kun yksityinen toimija ‑arviointiperustetta sovelletaan, määrittävät perusteet on ensinnäkin jo määritelty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.
114.
Tuomiossa Frucona I unionin tuomioistuin yhtäältä katsoi, että sen määrittämiseksi, ettei tuensaajana oleva yritys ilmeisestikään olisi saanut niihin verrattavissa olevia helpotuksia yksityiseltä toimijalta, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä julkisen velkojan tilannetta ja joka pyrkii saamaan maksut summista, jotka taloudellisissa vaikeuksissa oleva velallinen on sille velkaa, komission on tehtävä kokonaisarviointi. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon kaikki tilanteessa merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, ettei tuen saanut yritys olisi ilmeisestikään saanut vastaavia maksuhelpotuksia yksityiseltä velkojalta. ( 45 ) Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin myös huomautti, että merkityksellisenä on pidettävä kaikkea sellaista tietoa, joka voi huomattavalla tavalla vaikuttaa sellaisen yksityisen velkojan päätösprosessiin, jota on pidettävä tavanomaisen varovaisena ja huolellisena, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä julkisen velkojan tilannetta ja joka pyrkii saamaan maksun summista, jotka maksuvaikeuksissa oleva velallinen on sille velkaa. ( 46 )
115.
Toisaalta, epäilemättä rajoittaakseen yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamiseen liittyviä komission velvollisuuksia, unionin tuomioistuin on todennut, että merkityksellisiä ovat ainoastaan sijoituspäätöksen tekemishetkellä käytettävissä olleet seikat ja vallinneet kehitysnäkymät. ( 47 )
116.
Toinen seikka, jonka haluan lyhyesti mainita ennen komission viidennen ja kuudennen valitusperusteen tutkimista, koskee unionin tuomioistuimen toimivaltaa valitusasioissa: unionin tuomioistuimen tehtävä ei ole arvioida valituksen yhteydessä uudelleen tosiseikkoja tai todisteita. Komissio ei pyrikään siihen, että tosiseikkoja tai todisteita arvioitaisiin uudelleen, vaan väittää, että arvioidessaan asiakirja-aineistossa olevia seikkoja unionin yleinen tuomioistuin asetti komissiolle uuden vaatimuksen yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamisen yhteydessä.
b) Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta arvioida asiakirja-aineistossa olevia todisteita
117.
Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että yksityinen toimija ‑arviointiperustetta soveltaessaan komission oli määritettävä, olisiko tavanomaisen varovainen ja huolellinen yksityinen toimija, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä Slovakian viranomaisten tilannetta, jättänyt ilmeisestikin hyväksymättä velkasaneerausehdotuksen saadakseen maksut summista, jotka sille ollaan velkaa. Tunnistaakseen edullisimman vaihtoehdon sen oli tässä tarkoituksessa verrattava yksityisen toimijan intressien perusteella näiden kummankin menettelyn etuja ja haittoja. ( 48 )
118.
Valituksenalaisessa tuomiossa tarkasteltiin ensin konkurssimenettelyä mahdollisena vaihtoehtona velkasaneerausmenettelylle. Unionin yleinen tuomioistuin arvioi likvidaatiokertoimia, joita komissio oli käyttänyt kyseessä olevassa päätöksessä lyhytaikaisten saatavien ja pitkäaikaisten varojen (tuotantolaitos sekä koneet ja laitteet) osalta. ( 49 ) Se päätteli, ettei hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyvillä seikoilla voitu tukea riittävästi komission arviointia konkurssin yhteydessä saatavasta todennäköisestä tuotosta. Se katsoi lisäksi, että korjatakseen tämän komission olisi pitänyt pyrkiä saamaan lisätietoja päätelmiensä varmentamiseksi ja niiden tukemiseksi. ( 50 )
119.
Valituksenalaisessa tuomiossa käsiteltiin seuraavaksi veroulosottomenettelyä. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin toisti näkemyksensä, jonka mukaan pitkäaikaisten varojen ja saatavien arvioinnista tehtyjä päätelmiä ei ollut tuettu oikeudellisesti riittävällä tavalla. ( 51 ) Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin yksilöi kolme muuta seikkaa, joissa kyseessä olevassa päätöksessä oli sen näkemyksen mukaan myös tehty virheitä veroulosottomenettelyn arvioinnin osalta: komissio ei ollut arvioinut asianmukaisesti kyseisen menettelyn kestoa ja siihen liittyviä kustannuksia eikä tarkastellut sitä mahdollisuutta, että yritys voisi hakeutua konkurssiin kyseisen menettelyn kuluessa. ( 52 )
120.
Komissio väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset merkitsevät uutta vaatimusta, jota komission on noudatettava soveltaessaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta: sen on simuloitava viran puolesta ihanteellisen, johdonmukaisesti toimivan ja hyvin valistuneen hypoteettisen yksityisen toimijan menettely.
121.
Komission moitteet ovat nähdäkseni virheellisiä.
122.
Tältä osin on erityisen tärkeää huomata, että unionin yleisen tuomioistuimen on paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea niistä tehtyjä päätelmiä. ( 53 )
123.
Unionin yleinen tuomioistuin viime kädessä katsoi, ettei näin ollut. Se esitti tämän toteamuksen sekä konkurssi- että veroulosottomenettelyn arvioinnista. ( 54 )
124.
Likvidaatiokertoimista komissio väittää, ettei valituksenalaisesta tuomiosta ilmene, mitä lisätietoja sen olisi pitänyt pyrkiä saamaan, jotta vaadittu näyttökynnys olisi ylittynyt. Komission mukaan sille näin asetettu vaatimus on ristiriidassa sen yksityinen toimija ‑arviointiperusteen tarkoituksen kanssa, jona on arvioida viranomaisen ”subjektiivista mielentilaa” päätöksen tekohetkellä.
125.
Valituksenalaisen tuomion lähempi tarkastelu ei mielestäni vahvista tätä näkemystä. Valituksenalaisesta tuomiosta voidaan itse asiassa päätellä, että pitkäaikaisten varojen osalta kyseessä olevaa päätöstä moititaan siitä, ettei 97 prosentin likvidaatiokertoimen käyttöä voida tukea siinä esitetyillä seikoilla. ( 55 ) Toisaalta saatavien osalta valituksenalaisessa tuomiossa moititaan kyseessä olevaa päätöstä siitä, ettei 59 prosentin likvidaatiokertoimen valintaa voida tukea siinä esitetyillä seikoilla. ( 56 ) Toisin sanoen unionin yleisen tuomioistuimen havaitsema ongelma on se, että kyseessä olevassa päätöksessä tehdään päätelmiä sellaisten oletusten perusteella, joita ei voida tukea ja jotka koskevat yrityksen varojen arvoa sen joutuessa selvitystilaan.
126.
Tästä pääsenkin tuomioon komissio v. Buczek Automotive, johon valituksenalaisessa tuomiossa viitataan. Komissio pyrkii erottamaan käsiteltävän asian tuomiossa komissio v. Buczek Automotive tarkastellusta tapauksesta. Se huomauttaa etenkin, ettei kyseisessä tuomiossa havaittujen virheiden luonne vastaa käsiteltävässä asiassa ensimmäisessä oikeusasteessa todettujen virheiden luonnetta: tuomiossa komissio v. Buczek Automotive todettiin yhtäällä, ettei hallintomenettelyn asiakirja-aineistoon sisältynyt näyttöä, joka tukisi komission päätelmää. ( 57 ) Komissio myös huomauttaa, että käsiteltävä asia on erilainen, koska kyseessä olevassa päätöksessä ei pyritä osoittamaan, mitä yksityinen toimija olisi tehnyt.
127.
Väitetty ero näiden kahden asian välillä ensinnäkin erottaa kyseiset asiat toisistaan, vaikka kyse ei ole erosta, vaan enintään aste-erosta. Tuomiossa komissio v. Buczek Automotive ei ollut esitetty näyttöä sen päätelmän tueksi, että ainoastaan konkurssi mahdollisti kyseisessä asiassa velan tehokkaan perinnän. Samaan tapaan valituksenalaisessa tuomiossa todettiin, että kyseessä olevassa päätöksessä tehtiin useita päätelmiä, joiden tueksi hallintomenettelyn asiakirja-aineistoon ei sisältynyt riittävän vankkoja todisteita. ( 58 ) Toiseksi kyseessä olevassa päätöksessä mielestäni tosiasiassa osoitetaan, mitä yksityinen toimija olisi tehnyt. Siinä päätellään, ettei yksityinen toimija olisi hyväksynyt ehdotettua velkasaneerausta: yksityinen toimija olisi asettanut etusijalle minkä tahansa vaihtoehdoista velkasaneeraukseen nähden. ( 59 )
128.
Joka tapauksessa on huomautettava, ettei valituksenalaisessa tuomiossa vedota pelkästään tuomioon komissio v. Buczek Automotive. Siinä vedotaan myös vakiintuneisiin periaatteisiin, joiden mukaan komission (kokonais)arvioinnin on perustuttava tietoihin, jotka ovat aineellisesti paikkansapitäviä, luotettavia ja johdonmukaisia. ( 60 ) Vielä tärkeämpi seikka on, kuten unionin tuomioistuin on todennut, se, että tässä arvioinnissa on otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat, joiden perusteella komissio voi määrittää, ettei tuen saanut yritys olisi ilmeisestikään saanut vastaavia maksuhelpotuksia yksityiseltä velkojalta: merkityksellisenä on pidettävä kaikkea sellaista tietoa, joka voi huomattavalla tavalla vaikuttaa sellaisen yksityisen velkojan päätösprosessiin, jota on pidettävä tavanomaisen varovaisena ja huolellisena ja jonka tilanne on mahdollisimman lähellä viranomaisen tilannetta. ( 61 )
129.
Unionin tuomioistuinten ei pidä korvata komission valtiontukien alalla tekemiä monimutkaisia taloudellisia arviointeja omalla arvioinnillaan. Niiden on kuitenkin voitava tarkastaa, perustuvatko nämä arvioinnit luotettaviin todisteisiin.
130.
On mahdollista väittää, että unionin yleisen tuomioistuin on omaksunut tiukan lähestymistavan. Komissio on kuitenkin nähdäkseni väärässä väittäessään, että valituksenalaisessa tuomiossa esitetty päätelmä merkitsee sellaisen uuden vaatimuksen asettamista, jonka mukaan komission on simuloitava hypoteettisen, ihanteellisen ja johdonmukaisesti toimivan valistuneen yksityisen toimijan menettely.
131.
Ei ole viitteitä siitä, että valituksenalaisessa tuomiossa edellytettäisiin komission hankkivan lisätietoa niiden tietojen lisäksi, jotka olivat saatavilla kyseisen toimenpiteen toteuttamishetkellä. Arvioidessaan asiakirja-aineistoon sisältyviä likvidaatiokertoimia koskevia seikkoja unionin yleinen tuomioistuin pelkästään päätteli, etteivät esitetyt seikat tukeneet riittävästi päätelmiä, joita kyseessä olevassa päätöksessä oli tehty yksityinen toimija ‑arviointiperusteen täyttymisestä. Toisin sanoen se ei pitänyt vakuuttavina seikkoja, jotka oli esitetty edun olemassaolon osoittamiseksi, koska kaikkia merkityksellisiä tietoja ei ollut otettu huomioon.
132.
Nyt käsiteltävä tilanne ei näet eroa tuomion Tetra Laval taustalla olevasta tilanteesta siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei lisännyt edellytystä vaaditun näytön tasosta käsiteltävässä asiassa. Se pelkästään katsoi, etteivät esitetyt seikat osoittaneet vakuuttavasti todeksi komission näkemystä. ( 62 )
133.
Päätelmien, joiden tueksi on riittävää näyttöä, ja päätelmien, joiden tueksi ei ole riittävää näyttöä, välistä rajalinjaa voi olla vaikea määrittää yleisesti. Tästä syystä todisteiden välttämätön arviointi on jätettävä unionin yleisen tuomioistuimen tehtäväksi käsiteltävässä asiassa ilman, että unionin tuomioistuin puuttuu siihen tarpeettomasti.
134.
Tästä pääsenkin komission väitteisiin, jotka liittyvät veroulosottomenettelyn arviointiin ja joista on syytä esittää seuraavat huomautukset.
135.
Varojen ja käytettyjen likvidaatiokertoimien arvioinnin osalta on tehtävä sama päätelmä kuin konkurssimenettelyn yhteydessä: unionin yleinen tuomioistuin oli oikeutettu tekemään sellaisen päätelmän kuin se teki, kun otetaan huomioon sen toimivalta arvioida tosiseikkoja ja selvitysaineistoa.
136.
Huomautan lisäksi, ettei komissio ole nimenomaisesti kyseenalaistanut unionin yleisen tuomioistuimen arviointia niistä kolmesta muusta seikasta, joissa kyseessä olevassa päätöksessä oli sen näkemyksen mukaan myös tehty virheitä: veroulosottomenettelyn kestoa ja siihen liittyviä kustannuksia sekä sitä mahdollisuutta, että yritys voisi joutua konkurssiin kyseisen menettelyn kuluessa, ei ollut arvioitu asianmukaisesti.
137.
Voidaan tuskin väittää, että tavanomaisen varovainen ja huolellinen yksityinen velkoja, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä paikallisen veroviranomaisen tilannetta, voisi yksinkertaisesti jättää nämä seikat huomiotta. Unionin tuomioistuin on jo todennut tuomiossa Frucona I konkurssista, että menettelyn kesto on seikka, joka voi huomattavasti vaikuttaa tavanomaisen varovaisen ja huolellisen yksityisen velkojan päätösprosessiin. ( 63 ) Saman on pädettävä veroulosottomenettelyyn. Kyseiseen menettelyyn liittyvät kustannukset ja tarve tarkastella sitä mahdollisuutta, että yritys joutuu konkurssiin menettelyn kuluessa, ovat lisäksi kiistatta erittäin merkityksellisiä seikkoja mille tahansa tavanomaisen varovaiselle ja huolelliselle velkojalle, joka pyrkii saamaan maksut summista, jotka taloudellisissa vaikeuksissa oleva velallinen on sille velkaa. Pelkästään nämä toteamukset ovat nähdäkseni riittäviä oikeuttamaan sen päätelmän, ettei komissio ollut ottanut kaikkia merkityksellisiä tietoja huomioon soveltaessaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta tuomioon Frucona I perustuvan arvovallan mukaisesti. ( 64 )
138.
Koska komissio ei ole riitauttanut näitä valituksenalaisessa tuomiossa esitettyjä toteamuksia, sen väitteitä, jotka koskevat yksityinen toimija ‑arviointiperusteen veroulosottomenettelyyn soveltamisen arvioinnissa tehtyjä virheitä, on tässä tilanteessa pidettävä tehottomina.
139.
Komission tehtävä on siis suorittaa puolueeton ja huolellinen tutkinta sen selvittämiseksi, onko toimenpide SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Näin tehdessään sen on esitettävä päätelmiensä tueksi todisteet, jotka ovat aineellisesti paikkansapitäviä, luotettavia ja johdonmukaisia. Näiden todisteiden on sisällettävä kaikki merkitykselliset tiedot, joiden perusteella voidaan päätellä, että toimenpide on valtiontukea. Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kyseessä olevassa päätöksessä velkasaneerausmenettelyn eduista ja haitoista tehdyt päätelmät eivät perustuneet kaikkiin merkityksellisiin tietoihin. Tämä ei merkitse uuden vaatimuksen asettamista vaaditun näytön tasolle.
140.
Katson näin ollen, että myös viides ja kuudes valitusperuste on hylättävä perusteettomina.
F Ratkaisuehdotus
141.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: englanti
( 2 ) Tuomio 16.3.2016, Frucona Košice v. komissio (T-103/14, EU:T:2016:152, jäljempänä valituksenalainen tuomio).
( 3 ) EUVL 2014, L 176, s. 38 (jäljempänä kyseessä oleva päätös).
( 4 ) Olosuhteiden mukaan tähän arviointiperusteeseen viitataan myös yksityinen sijoittaja-, yksityinen velkoja- tai yksityinen myyjä ‑arviointiperusteena.
( 5 ) Valtiontuki N:o C 25/2005 (ex NN 21/2005) – Toimenpide Frucona Košicen hyväksi (EUVL 2005, C 233, s. 47).
( 6 ) EUVL 2007, L 112, s. 14 (jäljempänä alkuperäinen päätös).
( 7 ) Tuomio 7.12.2010, Frucona Košice v. komissio (T-11/07, EU:T:2010:498).
( 8 ) Tuomio 24.1.2013, Frucona Košice v. komissio (C-73/11, EU:C:2013:32).
( 9 ) Määräys 21.3.2014, Frucona Košice v. komissio (T‑11/07 RENV, EU:T:2014:173).
( 10 ) Tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF (C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 81–85 kohta).
( 11 ) Ks. mm. tuomio 23.2.1961, De Gezamenlijke Steenkolenmijnen in Limburg v. korkea viranomainen (30/59, EU:C:1961:2, s. 19), ja tuomio 15.3.1994, Banco Exterior de España (C-387/92, EU:C:1994:100, 12 ja 13 kohta). Ks. uudempi tuomio Frucona I, 68 ja 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 12 ) Tuomio Frucona I, 70 kohta, ja tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF (C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 13 ) Ks. tuomio 3.4.2014, komissio v. Alankomaat ja ING Groep (C‑224/12 P, EU:C:2014:213, 32 kohta), ja tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF (C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 103 kohta).
( 14 ) Tuomio Frucona I, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 15 ) Valituksenalaisen tuomion 109–118 kohta.
( 16 ) Valituksenalaisen tuomion 247 kohta.
( 17 ) Ks. julkisesta sijoittajasta tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF (C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 81 kohta).
( 18 ) Tuomio Frucona I, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 19 ) Tuomio Frucona I, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 20 ) Tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF (C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 82 kohta).
( 21 ) Tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF (C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 86 ja 87 kohta).
( 22 ) Tuomio 24.10.2013, Land Burgenland ym. v. komissio (C‑214/12 P, C‑215/12 P ja C‑223/12 P, EU:C:2013:682, 57, 60 ja 61 kohta).
( 23 ) Valituksenalaisen tuomion 113 kohta.
( 24 ) Kyseessä olevan päätöksen 83 ja 128–132 perustelukappaleesta voidaan päätellä, että verohallitus vastusti ehdotettua velkasaneerausta ja että Slovakian tasavalta piti sitä valtiontukena.
( 25 ) Kuten selitän jäljempänä yksityiskohtaisemmin, kyseessä olevassa päätöksessä päinvastoin sovelletaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta, kun siinä päätellään, että velan anteeksianto on valtiontukea.
( 26 ) Ks. tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF (C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 104 kohta), ja tuomio 3.4.2014, komissio v. Alankomaat ja ING Groep (C‑224/12 P, EU:C:2014:213, 33 kohta).
( 27 ) Valituksenalaisen tuomion 247 kohta.
( 28 ) Valituksenalaisen tuomion 245 kohta.
( 29 ) Tuomio 24.10.2013, Land Burgenland ym. v. komissio (C‑214/12 P, C‑215/12 P ja C‑223/12 P, EU:C:2013:682).
( 30 ) Valituksenalaisen tuomion 247 kohta.
( 31 ) Kyseessä olevan päätöksen 121 perustelukappaleesta ilmenee, että veroulosottomenettelyä tutkittiin vaihtoehtona velkasaneerausmenettelylle yksityinen toimija ‑arviointiperusteen mukaisesti, vaikka paikallinen veroviranomainen ei ollut nimenomaan harkinnut kyseisen menettelyn käyttämistä.
( 32 ) Tuomio Frucona I, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ja vastaavasti tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF (C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 86 kohta).
( 33 ) Valituksenalaisen tuomion 99–104 kohta.
( 34 ) Kyseessä olevan päätöksen 80–84 ja 128–132 perustelukappale.
( 35 ) Ks. edellä 29 kohta.
( 36 ) Kyseessä olevan päätöksen 139 ja 140 perustelukappale.
( 37 ) Ks. edellä 73 kohta.
( 38 ) Kyseessä olevan päätöksen 84 ja 85 perustelukappale.
( 39 ) Valituksenalaisen tuomion 119–126 kohta.
( 40 ) Valituksenalaisen tuomion 123 kohta.
( 41 ) Valituksenalaisen tuomion 125 kohta.
( 42 ) Tuomio 21.9.2010, Ruotsi ja API v. komissio ja komissio v. API (C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 65 kohta).
( 43 ) Valituksenalaisen tuomion 137 ja 180–213 kohta.
( 44 ) Valituksenalaisen tuomion 191–195 kohta.
( 45 ) Tuomio Frucona I, 72 ja 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 46 ) Tuomio Frucona I, 78 kohta.
( 47 ) Tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF (C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 105 kohta).
( 48 ) Valituksenalaisen tuomion 137 kohta.
( 49 ) Valituksenalaisen tuomion 185–200 kohta.
( 50 ) Valituksenalaisen tuomion 201 ja 235 kohta.
( 51 ) Valituksenalaisen tuomion 277 ja 278 kohta.
( 52 ) Valituksenalaisen tuomion 279–283 kohta.
( 53 ) Tuomio Frucona I, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 54 ) Valituksenalaisen tuomion 201, 278 ja 284 kohta.
( 55 ) Valituksenalaisen tuomion 191 kohta.
( 56 ) Valituksenalaisen tuomion 198 kohta.
( 57 ) Tuomio 21.3.2013, komissio v. Buczek Automotive (C‑405/11 P, EU:C:2013:186, 60 kohta).
( 58 ) Valituksenalaisen tuomion 191, 194, 196, 199, 279 ja 283 kohta.
( 59 ) Kyseessä olevan päätöksen 119 ja 124 perustelukappale.
( 60 ) Tuomio 15.2.2005, komissio v. Tetra Laval (C‑12/03 P, EU:C:2005:87, 39 kohta), ja tuomio 2.9.2010, komissio v. Scott (C‑290/07 P, EU:C:2010:480, 65 kohta). Ks. myös tuomio Frucona I, 76 kohta.
( 61 ) Tuomio Frucona I, 78 kohta.
( 62 ) Ks. tuomio 15.2.2005, komissio v. Tetra Laval (C‑12/03 P, EU:C:2005:87, 41 kohta).
( 63 ) Tuomio Frucona I, 81 kohta.
( 64 ) Ks. vastaavasti tuomio Frucona I, 77 kohta.