EUR-Lex -  62016CC0390 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

YVES BOT

6 päivänä helmikuuta 2018 ( 1 )

Asia C‑390/16

Rikosoikeudenkäynti, jossa

vastaajana on

Dániel Bertold Lada

(Ennakkoratkaisupyyntö – Szombathelyi Törvényszék (Szombathelyn alioikeus, Unkari))

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – SEUT 82 artiklan 1 kohta – Tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate rikosoikeuden alalla – Puitepäätös 2009/315/YOS ja päätös 2009/316/YOS – Eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (ECRIS) – Puitepäätös 2008/675/YOS – Toisessa jäsenvaltiossa aiemmin annetun langettavan tuomion huomioon ottaminen uudessa rikosoikeudenkäynnissä – Tällaisen tuomion huomioon ottamisen edellytykseksi asetettu tunnustamista koskeva edeltävä kansallinen menettely – Yhdenmukaista tulkintaa koskeva velvollisuus – Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate – Velvollisuus jättää soveltamatta puitepäätöksen vastaista kansallista lainsäädäntöä

1.

Nyt esillä olevassa ennakkoratkaisupyynnössä on kysymys lähinnä siitä, voidaanko toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama langettava tuomio tarkistaa kyseisen tuomion tunnustamista koskevassa kansallisessa menettelyssä toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ja voidaanko sitä tarkistaa tässä yhteydessä niin, että tämä johtaa kyseisen tuomion mukauttamiseen – eli rikoksen määrittämiseen uudelleen ja määrätyn rangaistuksen muuttamiseen –, jotta tuomiosta saadaan yhteensopiva viimeksi mainitun jäsenvaltion rikoslain kanssa.

2.

Unionin tuomioistuimen on tämän pyynnön johdosta täsmennettävä 9.6.2016 antamaansa tuomiota Balogh. ( 2 ) Pyyntö liittyy siihen, että Unkarissa on käynnissä menettely, jonka kohteena on itävaltalaisen tuomioistuimen Dániel Bertold Ladalle antaman lainvoimaisen tuomion tunnustaminen.

3.

Kyse on taas yhdestä esimerkistä Unkarin viranomaisten ulkomaisten rikosasioissa annettujen tuomioiden kohdalla noudattamasta käytännöstä. Igazságügyi Minisztérium (oikeusministeriö, Unkari) pyytää tätä käytäntöä noudattaen Unkarin kansalaista koskevan langettavan tuomion antanutta toisen jäsenvaltion tuomioistuinta toimittamaan sille tämän tuomion. Pyyntö tehdään sellaisen menettelyn soveltamiseksi, jonka tarkoituksena on tunnustaa mainitun tuomion vaikutukset Unkarissa. Sen jälkeen kun asianomainen tuomio on tunnustettu Unkarissa, sen katsotaan vastaavan rikosrekisteriin merkittyä kansallista tuomiota.

4.

Unionin tuomioistuin totesi 9.6.2016 antamassaan tuomiossa Balogh, ( 3 ) että jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä 26.2.2009 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2009/315/YOS ( 4 ) ja eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) perustamisesta puitepäätöksen 2009/315/YOS 11 artiklan mukaisesti 6.4.2009 tehtyä neuvoston päätöstä 2009/316/YOS ( 5 ) on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanolle, jolla otetaan käyttöön kansallinen erityismenettely, jossa jäsenvaltion tuomioistuin tunnustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman lopullisen ratkaisun, jolla henkilö on tuomittu rikoksesta.

5.

Unionin tuomioistuimella on nyt käsiteltävän asian yhteydessä mahdollisuus täydentää 9.6.2016 antamassaan tuomiossa Balogh, ( 6 ) jossa kyse oli samasta tunnustamista koskevasta kansallisesta menettelystä, jo toteamaansa tulkitsemalla tällä kertaa Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa 24.7.2008 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2008/675/YOS. ( 7 ) Kyse on tästä puitepäätöksestä tehtävästä toisesta tulkinnasta; niistä ensimmäinen johti 21.9.2017 annettuun tuomioon Beshkov, ( 8 ) jonka yhteydessä unionin tuomioistuin kykeni jo arvioimaan, onko kansallinen menettely muissa jäsenvaltioissa annettujen langettavien tuomioiden tunnustamiseksi unionin oikeuden mukainen.

6.

Puitepäätökset 2009/315 ja 2008/675 liittyvät tiiviisti toisiinsa, koska niistä ensimmäisellä pyritään helpottamaan toisessa jäsenvaltiossa tuomittua henkilöä koskevien rikosrekisteritietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja koska tällä tavoin ilmi tullut tuomio tai tuomiot voidaan ottaa huomioon niistä toisen perusteella. Jäsenvaltioiden välisen tiedonkulun parantamisesta ei ole paljon hyötyä, jos jäsenvaltiot eivät kykene ottamaan toimitettuja tietoja huomioon. Jotta ulkomaisten langettavien tuomioiden huomioon ottaminen olisi uusissa rikosoikeudenkäynneissä mahdollista, jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa on tarpeen parantaa.

7.

Unionin tuomioistuimelle tarjoutuu nyt esillä olevassa asiassa tilaisuus täsmentää syitä, joiden vuoksi jäsenvaltiot eivät voi pitää enää yllä muissa jäsenvaltioissa annettujen langettavien tuomioiden tunnustamista koskevia kansallisia menettelyjä, joissa ne tarkastavat nämä ratkaisut ja tarvittaessa muuttavat niiden asiasisältöä, jotta ne saadaan mukautettua niiden rikoslain mukaisiksi. Esitän jatkossa syyt, joiden vuoksi sitä, että ennakolta toteutetaan näiden tuomioiden tunnustamista koskeva kansallinen menettely, ei voida asettaa edellytykseksi sille, että tällaiset tuomiot otetaan huomioon uusien rikosprosessien yhteydessä, mitä puitepäätöksessä 2008/675 vaaditaan.

8.

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt epäilyjä siitä, voidaanko kansallisessa menettelyssä vedota puitepäätöksiin niiden vastaisen kansallisen lainsäädännön soveltamatta jättämiseksi, esitän jatkossa samaan tapaan kuin 29.6.2017 annettuun tuomioon Popławski ( 9 ) johtaneessa asiassa antamassani ratkaisuehdotuksessa syyt, joiden vuoksi katson, että unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate edellyttää sen tunnustamista, että puitepäätöksiin voidaan vedota soveltamatta jättämisen perusteena.

I. Asiaa koskevat oikeussäännöt

A.   Unionin oikeus

1. Puitepäätös 2009/315

9.

Puitepäätöksen 2009/315 johdanto-osan 2, 3, 5 ja 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(2)

– – neuvosto hyväksyi 29 päivänä marraskuuta 2000 toimenpideohjelman rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi – –. Tällä puitepäätöksellä edistetään toimenpideohjelman toimenpiteessä 3 – – esitetyn tavoitteen saavuttamista.

(3)

Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan ensimmäisen arvioinnin loppuraportissa – – jäsenvaltioita kehotettiin yksinkertaistamaan menettelyjä asiakirjojen siirtämiseksi valtioiden välillä käyttäen tarvittaessa vakiolomakkeita keskinäisen oikeusavun helpottamiseksi.

– –

(5)

Jotta voitaisiin parantaa rikosrekisteritietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä, suhtaudutaan myönteisesti kehitettyihin hankkeisiin, joiden tarkoituksena on tämän tavoitteen saavuttaminen – –. Näistä toimista saadut kokemukset ovat – – osoittaneet, että on tärkeää edelleen tehostaa jäsenvaltioiden välistä tuomioita koskevaa keskinäistä tietojenvaihtoa.

– –

(17)

– – Keskinäistä ymmärtämistä voidaan lisätä luomalla eurooppalainen vakiomuoto, jonka ansiosta tietoja voidaan vaihtaa sähköisesti yhtenäistä esitystapaa noudattaen ja koneellisesti käännettävässä muodossa. – –”

10.

Tämän puitepäätöksen 1 artiklan, jossa määritellään puitepäätöksen tavoite, sanamuoto on seuraava:

”Tällä puitepäätöksellä on tarkoitus

a)

määrittää, miten jäsenvaltio, jossa annetaan tuomio toisen jäsenvaltion kansalaiselle, jäljempänä ’tuomiojäsenvaltio’, toimittaa tästä tiedon sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen tuomittu henkilö on, jäljempänä ’kansalaisuusjäsenvaltio’;

b)

määrittää kansalaisuusjäsenvaltion velvollisuudet säilyttää tiedot sekä täsmentää, miten sen on vastattava rikosrekisteritietoja koskeviin pyyntöihin;

c)

luoda kehys, jonka avulla voidaan perustaa ja kehittää atk-pohjainen järjestelmä tuomioita koskevaa tietojenvaihtoa varten jäsenvaltioiden välillä tämän puitepäätöksen ja 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun myöhemmän päätöksen nojalla.”

11.

Kyseisen puitepäätöksen 4 artiklassa, jonka otsikkona on ”Tuomiojäsenvaltion velvollisuudet”, säädetään seuraavaa:

”– –

2.   Keskusviranomaisen on ilmoitettava mahdollisimman pian muiden jäsenvaltioiden keskusviranomaisille sen alueella näiden jäsenvaltioiden kansalaisille annetuista tuomioista sellaisina kuin ne on kirjattu rikosrekisteriin.

– –

3.   Tuomiojäsenvaltion keskusviranomaisen on välittömästi toimitettava kansalaisuusjäsenvaltion keskusviranomaiselle tiedot tuomiojäsenvaltion rikosrekisteritietojen myöhemmistä muutoksista tai poistoista.

4.   Jäsenvaltion, joka on toimittanut tietoja 2 ja 3 kohdan mukaisesti, on toimitettava kansalaisuusjäsenvaltion keskusviranomaiselle tämän pyynnöstä yksittäisissä tapauksissa jäljennökset kyseessä olevista tuomioista ja niitä seuranneista toimenpiteistä sekä kaikki asiaan liittyvät tiedot, jotta kansalaisuusjäsenvaltio voi harkita, edellyttävätkö ne kansallisia toimenpiteitä.”

12.

Puitepäätöksen 2009/315 5 artiklan, jonka otsikkona on ”Kansalaisuusjäsenvaltion velvollisuudet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kansalaisuusjäsenvaltion keskusviranomaisen on säilytettävä kaikki sille 4 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla toimitetut tiedot 11 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti 7 artiklan mukaista edelleen toimittamista varten.”

13.

Tämän puitepäätöksen 11 artiklassa, jonka otsikkona on ”Vakiomuoto ja muut toimet tuomioita koskevan tietojenvaihdon järjestämiseksi ja helpottamiseksi”, säädetään seuraavaa:

”1.   Toimittaessaan tietoja 4 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tuomiojäsenvaltion keskusviranomaisen on toimitettava seuraavat:

a)

tiedot, jotka on aina toimitettava – – (pakolliset tiedot):

i)

tuomittua henkilöä koskevat tiedot (koko nimi, syntymäaika, syntymäpaikka – –, sukupuoli, kansalaisuus ja – tapauksen mukaan – aikaisemmat nimet);

ii)

tuomion luonteeseen liittyvät tiedot (tuomion antamispäivä, tuomioistuimen nimi, päivä, jona päätös sai lainvoiman);

iii)

tuomioon johtaneeseen rikokseen liittyvät tiedot (– – rikoksen tekopäivä, rikoksen nimi tai oikeudellinen luokitus sekä viittaus siihen sovellettavan lain säännöksiin), ja

iv)

tuomion sisältöön liittyvät tiedot, joihin kuuluvat varsinkin rangaistus ja mahdolliset oheisseuraamukset, turvaamistoimenpiteet ja rangaistuksen toimeenpanoa muuttavat myöhemmät päätökset;

b)

tiedot, jotka on toimitettava, jos ne on kirjattu rikosrekisteriin (valinnaiset tiedot):

i)

tuomitun vanhempien nimet,

ii)

tuomion viitenumero,

iii)

rikospaikka, ja

iv)

rikostuomiosta johtuvat oikeudenmenetykset;

c)

tiedot, jotka on toimitettava, jos ne ovat keskusviranomaisen saatavilla (lisätiedot):

i)

tuomitun henkilötunnus – –,

ii)

henkilöltä otetut sormenjäljet, ja

iii)

tapauksen mukaan sala- ja/tai lisänimi (-nimet).

Lisäksi keskusviranomainen voi toimittaa muitakin rikostuomiota koskevia tietoja, jotka on kirjattu rikosrekisteriin.

2.   Kansalaisuusjäsenvaltion keskusviranomaisen on säilytettävä kaikki 1 kohdan a ja b alakohdassa lueteltuja seikkoja koskevat tiedot, jotka se on saanut 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti 7 artiklan mukaista edelleen lähettämistä varten. Se voi samaa tarkoitusta varten säilyttää 1 kohdan c alakohdassa ja 1 kohdan toisessa alakohdassa lueteltuja seikkoja koskevat tiedot.

3.   – –

Tämän artiklan 7 kohdan mukaisen määräajan päätyttyä jäsenvaltioiden keskusviranomaisten on toimitettava tiedot standardoidussa sähköisessä muodossa.

4.   Neuvosto vahvistaa 3 kohdassa tarkoitetun vakiomuodon ja muut toimet jäsenvaltioiden keskusviranomaisten välisen tuomioita koskevan tietojenvaihdon järjestämiseksi ja helpottamiseksi – –.

Muihin tällaisiin toimiin kuuluvat:

a)

kaikkien sellaisten välineiden määrittäminen, joilla mahdollistetaan toimitettujen tietojen ymmärtäminen ja konekääntäminen;

– –”

2. Päätös 2009/316

14.

Päätöksen 2009/316 johdanto-osan 2, 6 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(2)

Keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen tällä hetkellä perustuva sellaisia rikosasioissa annettuja tuomioita koskeva tietojenvaihto, jotka on jäsenvaltioissa annettu toisten jäsenvaltioiden kansalaisia kohtaan, ei ole tehokasta. Sen vuoksi on tarpeen luoda tehokkaammat ja helppokäyttöisemmät menettelyt tällaisten tietojen vaihtamiseksi – – unionin tasolla.

– –

(6)

Tämän päätöksen tarkoituksena on panna täytäntöön puitepäätös [2009/315] niin, että voidaan perustaa jäsenvaltioiden välinen rikosasioissa annettuja tuomioita koskeva atk-pohjainen tietojenvaihtojärjestelmä ja kehittää sitä. – – Tätä varten olisi saatava aikaan vakiomuoto, jonka avulla jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset voivat vaihtaa rikosasioissa annettuja tuomioita koskevia tietoja sähköisesti yhtenäistä esitystapaa noudattaen ja koneellisesti helposti käännettävässä muodossa, sekä muita keinoja tällaisen tietojenvaihdon järjestämiseksi ja helpottamiseksi.

– –

(12)

Tässä päätöksessä olevien rikosnimikkeitä sekä seuraamusten ja toimenpiteiden luokittelua koskevien viitetaulukoiden on määrä helpottaa konekääntämistä ja mahdollistaa siten koodijärjestelmän avulla välitettyjen tietojen yhteinen tulkinta. – –”

15.

Tämän päätöksen 1 artiklan, jossa sen kohde määritellään, sanamuoto on seuraava:

”Tällä päätöksellä perustetaan eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (European Criminal Records Information System), jäljempänä ’ECRIS’.

Tässä päätöksessä vahvistetaan myös jäsenvaltioiden välisessä rikosrekisteritietojen sähköisessä vaihdossa käytettävä vakiomuoto, erityisesti siltä osin kuin on kyse tuomioon johtanutta rikosta ja tuomion sisältöä koskevista tiedoista – –.”

16.

Kyseisen päätöksen 3 artiklan, jonka otsikkona on ”Eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (ECRIS)”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”ECRIS on hajautettu tietotekniikkajärjestelmä, joka perustuu yksittäisten jäsenvaltioiden rikosrekisteritietokantoihin. Se koostuu seuraavista osista:

a)

liitäntäohjelmisto, joka on laadittu – – niin, että tietoja voidaan vaihtaa jäsenvaltioiden rikosrekisteritietokantojen välillä;

– –”

17.

Päätöksen 2009/316 4 artiklassa, jonka otsikkona on ”Tietojen siirron muoto”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kun jäsenvaltiot toimittavat puitepäätöksen [2009/315] 4 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti tietoja, jotka koskevat rikoksen nimikettä tai sen oikeudellista luokitusta ja sovellettavaa lainkohtaa, niiden on käytettävä sitä liitteessä A olevan rikosnimiketaulukon mukaista koodia, joka vastaa kutakin tietojen siirrossa tarkoitettua rikosnimikettä. – –

Jäsenvaltiot voivat myös antaa saatavissa olevia tietoja, jotka koskevat teon täyttymisastetta ja tekijän osallisuutta sekä, tapauksen mukaan, osittaista tai täydellistä vapauttamista rikosoikeudellisesta vastuusta tai rikoksen uusimista.

2.   Kun jäsenvaltiot toimittavat puitepäätöksen [2009/315] 4 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti tietoja, jotka koskevat tuomion sisältöä, erityisesti itse rangaistusta ja mahdollisia oheisseuraamuksia, turvaamistoimenpiteitä ja tuomion täytäntöönpanoon liittyviä muutoksia koskevia myöhempiä päätöksiä, niiden on käytettävä kunkin tietojensiirron kohteena olevan seuraamuksen osalta liitteessä B olevan seuraamus- ja toimenpidetaulukon mukaista koodia. – –

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa myös toimitettava käytettävissä olevia tietoja seuraamuksen tai toimenpiteen täytäntöönpanon luonteesta ja/tai edellytyksistä liitteessä B olevien tietojen mukaisella tavalla. – –

3. Puitepäätös 2008/675

18.

Puitepäätöksen 2008/675 johdanto-osan 2, 5–8 ja 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(2)

– – neuvosto hyväksyi 29 päivänä marraskuuta 2000 toimenpideohjelman rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi, jonka mukaan olisi hyväksyttävä ’yksi tai useampia välineitä, joilla vakiinnutetaan periaate siitä, että jäsenvaltion tuomioistuimen on voitava ottaa huomioon muissa jäsenvaltioissa annetut lopulliset rikostuomiot arvioidessaan rikoksentekijän rikoshistoriaa, todetessaan mahdolliset uusimistapaukset ja määrittäessään sovellettavat rangaistuksen tyypit ja täytäntöönpanomenettelyt’.

– –

(5)

Olisi vahvistettava periaate, jonka mukaan muissa jäsenvaltioissa annetuilla tuomioilla olisi oltava vastaavat vaikutukset kuin jäsenvaltioiden omien tuomioistuinten kansallisen lainsäädännön mukaisesti antamilla tuomioilla riippumatta siitä, ovatko vaikutukset kansallisen lainsäädännön mukaan tosiseikkoja taikka prosessioikeudellisia tai aineellisoikeudellisia seikkoja. Tämän puitepäätöksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole yhdenmukaistaa vaikutuksia, joita aiempien tuomioiden olemassaololla on kansallisen lainsäädännön mukaan, ja toisessa jäsenvaltiossa annetut aiemmat tuomiot on otettava huomioon ainoastaan siinä määrin, kuin aiemmat kansalliset tuomiot otetaan kansallisen lainsäädännön mukaan huomioon.

(6)

Muista välineistä poiketen tämän puitepäätöksen tarkoituksena ei ole yhdessä jäsenvaltiossa annettujen tuomioistuinten päätösten täytäntöönpano muissa jäsenvaltioissa, vaan sen mahdollistaminen, että yhdessä jäsenvaltiossa annetulla aiemmalla tuomiolla voi olla vaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa meneillään olevassa uudessa rikosprosessissa edellyttäen, että aiemmilla kansallisilla tuomioilla on tällaisia vaikutuksia kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Sen vuoksi tässä puitepäätöksessä ei velvoiteta ottamaan huomioon tällaisia aiempia tuomioita esimerkiksi tapauksissa, joissa sovellettavien välineiden nojalla saadut tiedot ovat riittämättömiä tai joissa kansallinen tuomio ei olisi ollut mahdollinen teosta, josta aiempi tuomio on annettu, tai joissa aiemmin määrättyä seuraamusta ei tunneta kansallisessa oikeusjärjestelmässä.

(7)

Toisessa jäsenvaltiossa annetulla tuomiolla olisi oltava vastaavat vaikutukset kuin kansallisen tuomioistuimen antamalla tuomiolla niin rikosoikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, itse rikosoikeudenkäynnissä kuin tuomion täytäntöönpanovaiheessa.

(8)

Jos jossain jäsenvaltiossa meneillään olevassa rikosprosessissa on saatavilla tietoja toisessa jäsenvaltiossa annetusta aiemmasta tuomiosta, olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä välttämään asianomaisen henkilön kohtelua epäedullisemmin kuin jos aiempi tuomio olisi ollut kansallinen tuomio.

– –

(13)

Tässä puitepäätöksessä otetaan huomioon erilaiset kansalliset ratkaisut ja menettelyt, joita sovelletaan toisessa jäsenvaltiossa annetun aiemman tuomion huomioon ottamiseksi. Sen, että aiempaa tuomiota ei ole mahdollista tarkistaa, ei saisi estää jäsenvaltiota tekemästä tarvittaessa päätöstä, jonka seurauksena kyseisellä aiemmalla tuomiolla on vastaavat oikeusvaikutukset. Tällaisen päätöksen tekemisen edellyttämät menettelyt eivät kuitenkaan saisi niihin tarvittavan ajan ja menettelyjen tai muodollisuuksien osalta tehdä mahdottomaksi sitä, että toisessa jäsenvaltiossa annetulla aiemmalla tuomiolla on vastaavat vaikutukset.”

19.

Tämän puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on määritellä edellytykset, joiden täyttyessä henkilöön kohdistuvassa rikosprosessissa yhdessä jäsenvaltiossa otetaan huomioon samalle henkilölle toisissa jäsenvaltioissa eri tosiseikkojen perusteella annetut aiemmat tuomiot.”

20.

Kyseisen puitepäätöksen 3 artiklassa, jonka otsikkona on ”Toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion huomioon ottaminen uudessa rikosprosessissa”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että henkilöön kohdistuvassa rikosprosessissa samalle henkilölle toisissa jäsenvaltioissa eri tosiseikkojen perusteella annetut aiemmat tuomiot, joista on saatu tietoa keskinäiseen oikeusapuun tai rikosrekisteritietojen vaihtoon sovellettavien sopimusten mukaisesti, otetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti huomioon samassa määrin kuin vastaavat kansalliset tuomiot otetaan huomioon ja että niihin liitetään vastaavat oikeusvaikutukset kuin aiempiin kansallisiin tuomioihin.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan rikosoikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, itse rikosoikeudenkäynnin aikana ja tuomion täytäntöönpanovaiheessa erityisesti rikosprosessissa sovellettavien menettelysääntöjen osalta, joihin kuuluvat tutkintavankeutta, rikoksen määrittelyä ja rangaistuksen tyyppiä ja tasoa sekä tuomion täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

3.   Toisissa jäsenvaltioissa annettujen aiempien tuomioiden huomioon ottamisesta 1 kohdan mukaisesti ei ole seurauksena, että uutta prosessia hoitava jäsenvaltio puuttuisi aiempiin tuomioihin tai niiden täytäntöönpanoon liittyviin päätöksiin taikka kumoaisi tai tarkistaisi niitä.

4.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta 3 kohdan mukaisesti siinä tapauksessa, että jos aiempi tuomio olisi ollut uutta prosessia hoitavan jäsenvaltion antama kansallinen tuomio, aiemman tuomion huomioon ottamisen seurauksena olisi ollut kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan puututtava aiempiin tuomioihin tai niiden täytäntöönpanoon liittyviin päätöksiin taikka kumottava ne tai tarkistettava niitä.

– –.”

B.   Unkarin oikeus

1. Kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettu laki

21.

Kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa vuonna 1996 annetun lain nro XXXIII (nemzetközi bűnügyi jogsegélyről szóló 1996. évi XXXVIII. törvény; jäljempänä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettu laki) 46 §:n sanamuoto on seuraava:

”1.   Oikeusasioista vastaava ministeri vastaanottaa ulkomaisten tuomioiden vaikutusten tunnustamiseksi tehtävät ilmoitukset sekä ulkomailta tehdyt hakemukset vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen – – täytäntöönpanon siirtämistä varten ja – – lähettää ne toimivaltaiselle tuomioistuimelle. – –

– –

2.   Unionin jonkin toisen jäsenvaltion tähän tehtävään määräämän keskusviranomaisen toimittamien tuomioiden tunnustamismenettely on pantava vireille viimeistään, kun jäsenvaltion tuomiosta antamassa ilmoituksessa mainittu rekisteristä poistaminen tapahtuu.

3.   Jollei tässä laissa toisin säädetä, tuomioistuinmenettelyssä sovelletaan vuoden 1998 rikosprosessilain [büntetőeljárásról szóló 1998 évi XIX. törvény; jäljempänä rikosprosessilaki] erityismenettelyjä koskevan XXIX osaston yleisiä säännöksiä – –.”

22.

Kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 47 §:n, joka kuuluu tämän lain IV osaston 1 lukuun, jonka otsikkona on ”Ulkomaisen tuomion vaikutusten tunnustaminen”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Ulkomaisen tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla on samat vaikutukset kuin unkarilaisen tuomioistuimen tuomiolla, jos rikoksen tekijään ulkomailla kohdistettu menettely ja määrätty seuraamus sekä sovelletut toimenpiteet ovat Unkarin oikeusjärjestyksen mukaisia.

– –

3.   Jos unkarilainen tuomioistuin tunnustaa ulkomaisen tuomion vaikutukset, on katsottava, että teoista on jo annettu unkarilaisen tuomioistuimen lainvoimainen tuomio.

– –.”

23.

Tämän lain 48 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Unkarilaista tuomioistuinta sitovat ratkaisun antamisessa ulkomaisen tuomioistuimen toteamat tosiseikat.

2.   Unkarilainen tuomioistuin toteaa siinä käytävän menettelyn aikana, mitkä tuomion oikeusvaikutukset ovat Unkarin lain mukaan. Jos ulkomaisen tuomioistuimen tuomiossa määrätty rangaistus tai toimenpide ei ole täysin Unkarin lain mukainen, unkarilainen tuomioistuin toteaa ratkaisussaan, mikä on Unkarin lain mukaan määrättävä rangaistus tai toimenpide, ja varmistaa, että se vastaa mahdollisimman tarkasti ulkomaisen tuomioistuimen määräämää rangaistusta tai toimenpidettä, ja – täytäntöönpanoa haettaessa – antaa sen perusteella ratkaisunsa tuomion tai toimenpiteen täytäntöönpanosta.

3.   Rangaistusta tai sovellettavaa toimenpidettä määrättäessä tukeudutaan rikoksen tekohetkellä voimassa olleeseen lakiin; jos rangaistuksen tai sovellettavan toimenpiteen määräämishetkellä voimassa olevasta Unkarin laista ilmenee, ettei kyseessä oleva teko ole enää rikos tai että siitä on rangaistava lievemmin, sovelletaan tätä uutta lakia.

4.   Jos ulkomainen tuomioistuin määrää useasta rikoksesta yhteisen rangaistuksen ja jos jokin tuomiolla tuomituista teoista ei ole Unkarin oikeuden mukaan rikos tai sitä ei muuten voida Unkarissa tunnustaa, unkarilainen tuomioistuin määrittää seuraamuksen rikoslain [büntető törvénykönyv ( 10 )] seuraamusten määräämistä koskevien säännösten mukaisesti sivuuttamalla tuomiossaan kyseisen teon ja ottamalla huomioon muut tosiseikat, joille tuomio on perustettu.

5.   Ellei ulkomaisen tuomioistuimen määräämän vapausrangaistuksen täytäntöönpanotapa tai pituus ole Unkarin lain mukainen, unkarilainen tuomioistuin määrittää seuraamuksen ja sen pituuden Unkarin lain mukaisesti, mukaan lukien seuraamuksen täytäntöönpanomuotoa ja ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskevat säännöt, ottamalla huomioon tuomion perusteena olevat tosiseikat Unkarin rikoslain säännöksissä säädettyjen rikostunnusmerkistöjen mukaisesti ja seuraamusten määrittämistä koskevat säännökset. Jos ulkomaisen tuomioistuimen määräämä vapausrangaistus on lyhyempi kuin se, joka olisi voitu määrätä Unkarin lain perusteella – kun huomioon otetaan myös seuraamusten lieventämistä koskevat rikoslain säännökset –, unkarilaisen tuomioistuimen määräämä vapausrangaistus on sama kuin se, jonka ulkomainen tuomioistuin on määrännyt. Unkarilaisen tuomioistuimen määrittämä seuraamus ei voi olla pidempi kuin se, jonka ulkomainen tuomioistuin on määrännyt.

6.   Jos ulkomainen tuomioistuin on määrännyt vapausrangaistuksen, josta se on määrännyt täytäntöönpantavaksi vain osan, ja määrännyt rangaistuksen loppuosan ehdolliseksi, unkarilainen tuomioistuin tunnustaa kyseisen vapausrangaistuksen niin kuin tuomittu henkilö olisi päästetty ehdonalaiseen vapauteen. Tällaisessa tapauksessa ehdonalaiseen vapauteen päästämishetkeä määritettäessä ei sovelleta rikoslain 38 §:n 2 momenttia eikä – jos 39 §:n 1 momentin mukaisen ehdonalaisen vapauden pituus ylittää ulkomaisen tuomioistuimen tuomiossa määrätyn täytäntöönpanon lykkäämisen – 39 §:n 1 momenttia. Tällaisessa tapauksessa ehdonalainen vapaus on yhtä pitkä kuin ulkomaalaisen tuomioistuimen tuomiossa rangaistuksen ehdolliseksi määrätty osa, ja rangaistus katsotaan suoritetuksi näin vahvistetun ehdonalaisen vapauden viimeisenä päivänä.

7.   Unkarilainen tuomioistuin ilmoittaa rikosrekisteriviranomaiselle ulkomaisen tuomion vaikutusten tunnustamisesta.

– –.”

2. Rikosprosessista vuonna 1998 annettu laki

24.

Rikosprosessia koskevan Unkarin oikeuden mukaan niin kutsutuissa erityismenettelyissä ratkaistaan rikosoikeudellisen asiakysymyksen lainvoimaisen ratkaisun jälkeen läheisesti pääasiakysymykseen liittyvät rikosoikeudelliset lisäkysymykset; kyse on siis yksinkertaistetuista menettelyistä.

3. Rikosrekisteristä, Euroopan unionin jäsenvaltioiden tuomioistuinten Unkarin kansalaisille antamia tuomioita koskevasta rekisteristä sekä biometrisiä tietoja koskevasta rikos- ja poliisirekisteristä vuonna 2009 annettu laki nro XLVII

25.

Rikosrekisteristä, Euroopan unionin jäsenvaltioiden tuomioistuinten Unkarin kansalaisille antamia tuomioita koskevasta rekisteristä sekä biometrisiä tietoja koskevasta rikos- ja poliisirekisteristä vuonna 2009 annetun lain nro XLVII (bűnügyi nyilvántartási rendszerről, az Európai Unió tagállamainak bíróságai által magyar állampolgárokkal szemben hozott ítéletek nyilvántartásáról, valamint a bűnügyi és rendészeti biometrikus adatok nyilvántartásáról szóló 2009. évi XLVII. törvény) III osaston otsikkona on ”Euroopan unionin jäsenvaltioiden tuomioistuinten Unkarin kansalaisille antamia tuomioita koskeva rekisteri”.

26.

Tämän lain 31 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kun kyse on unionin muissa jäsenvaltioissa annettuihin lainvoimaisiin tuomioihin, joissa Unkarin kansalaisen syyllisyys on osoitettu, (jäljempänä jäsenvaltioissa annetut tuomiot) sisältyvistä tiedoista, – – unionin jäsenvaltioiden tuomioistuinten Unkarin kansalaisille antamia tuomioita koskevassa rekisterissä (jäljempänä jäsenvaltioissa annettuja tuomioita koskeva rekisteri) olevien tietojen hallinnoinnin tavoitteena on

a)

helpottaa näiden tietojen vaihtamista jäsenvaltioiden välillä jäsenvaltioiden rikosoikeuden alalla tekemän yhteistyön puitteissa

b)

ottaa nämä tuomittua koskevat tiedot huomioon rikosprosessissa, joka on pantu vireille sen vuoksi, että häntä voidaan epäillä perustellusti toisesta rikoksesta.”

27.

Tämän lain 32 §:n sanamuoto on seuraava:

”Jäsenvaltioissa annettuja tuomioita koskevaan rekisteriin merkitään tiedot Unkarin kansalaisista, joiden syyllisyys on osoitettu – – unionin muissa jäsenvaltioissa annetuissa lainvoimaisissa ratkaisuissa.”

28.

Kyseisen lain 33 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioissa annettuja tuomioita koskevaan rekisteriin merkitään seuraavat tiedot, jotka sisältyvät muissa jäsenvaltioissa annettuihin tuomioihin ja jotka on toimittanut kunkin jäsenvaltion nimeämä keskusviranomainen:

a)

henkilötiedot asianomaisesta

b)

tuomion antamisajankohta, sen lainvoimaiseksi tulemisen ajankohta ja tuomion antaneen tuomioistuimen nimi

c)

tuomion perusteena oleva rikosnimike, rikoksen oikeudellinen määrittely ja rikoksen tekoajankohta

d)

rangaistuksia ja toimenpiteitä sekä niiden täytäntöönpanoa koskevat tiedot.

– –”

II. Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

29.

Landesgericht Wiener Neustadt (Wiener Neustadtin osavaltion tuomioistuin, Itävalta) tuomitsi 8.1.2016 Unkarin kansalaisen Ladan 14 kuukauden pituiseen vapausrangaistukseen, koska hän oli yrittänyt anastaa arvokkaita esineitä murtautumalla. Tuomioistuin päätti, että hänen piti suorittaa rangaistuksesta 11 kuukautta, ja se määräsi kolmen kuukauden pituisen vankeusrangaistuksen ehdolliseksi.

30.

Tuomioistuin antoi tuomionsa julkisessa pääkäsittelyssä, jossa tutkintavankeudessa ollut syytetty oli henkilökohtaisesti läsnä. Hänellä oli puolustuksessaan käytössä avustaja, ja hänellä oli mahdollisuus käyttää tulkkauksen ansiosta äidinkieltään.

31.

Landesgericht Wiener Neustadt toimitti asiassa antamansa tuomion ja yhteenvedon tarvittavista tiedoista Unkarin oikeusministeriölle sen pyynnöstä.

32.

Oikeusministeriö toimitti saksankieliset asiakirjat ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle Szombathelyi Törvényszékille (Szombathelyn alioikeus, Unkari), jolla on kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 46 §:n nojalla alueellinen ja asiallinen toimivalta panna täytäntöön tässä laissa säädetty menettely ”ulkomaisen tuomion vaikutusten tunnustamiseksi”.

33.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kyseisen menettelyn alussa on muun muassa tutkittava, onko ulkomaisessa oikeudenkäynnissä noudatettu perusoikeuksia ja vuoden 1998 rikosprosessilain perustavanlaatuisia säännöksiä.

34.

Tämä tuomioistuin tutki tällä perusteella sille toimitetut asiakirjat ja käännätytti ne unkariksi. Se määräsi menettelyn aikana avustajan Ladalle ja totesi, että Landesgericht Wiener Neustadtin hänelle antamasta tuomiosta ei ollut merkintää Unkarin rikosrekisterissä mutta että tuomio oli merkitty ECRIS:iin. Se totesi myös, että vankeusrangaistuksen täytäntöönpano oli meneillään.

35.

Tuomioistuin selittää, että Landesgericht Wiener Neustadtin Ladalle antaman tuomion vaikutusten tunnustaminen Unkarissa edellyttää uutta rikosoikeudenkäyntiä merkitsevän erityismenettelyn vireille saattamista. Rikosta, johon tuomittu on syyllistynyt, on arvioitava tässä yhteydessä tosiseikkojen tapahtuma- tai tutkimishetkellä voimassa olleen rikoslain mukaisesti niiden olosuhteiden perusteella, jotka on otettu huomioon ulkomaisessa tuomiossa.

36.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää nyt esillä olevan tunnustamista koskevan menettelyn osalta, että vuoden 2012 lailla nro C (2012. évi C. törvény) annettua rikoslakia on sovellettava sekä tosiseikkojen tapahtumahetkellä että niiden arvioimishetkellä – eli ulkomaisen tuomion vaikutusten tunnustamishetkellä – ja että tämän lain mukaan ulkomailla tehdyt rikokset, joista on annettu tuomio ulkomailla, on määriteltävä uudelleen Unkarin oikeuden mukaisesti tunnustamista koskevassa menettelyssä.

37.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää näin todettujen rikosten osalta, että ulkomaisen tuomion toteamukset on erityisesti muotoiltava uudelleen voimassa olevan rikoslain mukaisesti, vaikka se merkitsee erityyppisen tai eritasoisen rangaistuksen määräämistä.

38.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että ulkomaisten tuomioiden vaikutusten tunnustamista Unkarissa koskevassa menettelyssä, josta on säädetty kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 46–48 §:ssä, rikosasian käsitelleen ulkomaisen tuomioistuimen tuomiolla jo tuomitut teot pitää käytännössä arvioida ja määrittää uudelleen käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen ja määrätä (tai määritellä) niistä unkarilaiset seuraamukset. Tämän tuomioistuimen on siis tavallaan muutettava ulkomaista tuomiota tai määriteltävä se uudelleen Unkarin oikeuden mukaisesti ja määrättävä uudesta seuraamuksesta tai tarvittaessa uudesta toimenpiteestä. Kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 46–48 §:n mukaan unkarilainen tuomioistuin voi samojen tosiseikkojen perusteella todeta jo tuomitun henkilön syyllistyneen muihin rikoksiin kuin niihin, joihin hänen todettiin syyllistyneen ulkomaisessa oikeudenkäynnissä, ja määrätä hänelle muun rangaistuksen tai toimenpiteen kuin kyseisessä oikeudenkäynnissä määrättiin.

39.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että tästä erityismenettelystä aiheutuu kysymyksiä, koska vaikuttaa siltä, että Unkarin oikeudessa ei noudateta unionin primaarioikeudessa vahvistettua vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. Tämä ilmenee kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 47 §:n 3 momentista, jossa – kuten muistamme – säädetään, että ”jos unkarilainen tuomioistuin tunnustaa ulkomaisen tuomion vaikutukset, on katsottava, että teoista on jo annettu unkarilaisen tuomioistuimen lainvoimainen tuomio”. Unkarin oikeudesta näyttää seuraavan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama tuomio voi johtaa asianomaisen henkilön tuomitsemiseen ja tuomion muiden vaikutusten toteutumiseen Unkarissa vain, jos unkarilainen tuomioistuin tunnustaa tuomion vaikutukset Unkarissa tässä tunnustamista koskevassa erityismenettelyssä. Unkarin oikeudesta toisin sanoen seuraa se, että ulkomainen tuomio voidaan ottaa huomioon Unkarissa vasta sen jälkeen, kun unkarilainen tuomioistuin on tunnustanut sen tässä erityismenettelyssä.

40.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa myös, ettei tunnustamista koskevassa erityismenettelyssä ole kyse pelkästä ulkomaisen tuomion mekaanisesta toistamisesta. Toimivaltainen unkarilainen tuomioistuin voi tässä menettelyssä määrittää tyypiltään ja tasoltaan muunlaisen rangaistuksen kuin ulkomailla määrätty tai katsoa tuomion tunnustaessaan, että tosiseikat muodostavat rikoksen, josta seuraa ankarampi rangaistus. Se tunnustaa ulkomaisen tuomion vaikutukset siis uudella ratkaisulla. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tämä tilanne merkitsee ulkomaisen tuomion epätäydellistä toistamista Unkarissa tai toista tuomiota, joka annetaan jossakin toisessa jäsenvaltiossa saman henkilön ja samojen tosiseikkojen osalta, koska hänet pitää erityismenettelyssä todeta syylliseksi Unkarin oikeuden mukaisiin uusiin rikoksiin ja koska niistä annetusta tuomiosta on ilmoitettava Unkarin rikosrekisteriin. Esiin nousee tunnustamista koskevan erityismenettelyn yhteensopivuutta ne bis in idem ‑periaatteen kanssa koskeva kysymys, joka voidaan ratkaista tulkitsemalla Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välisen tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ( 11 ) 54 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklaa. ( 12 )

41.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain säännöksillä, joissa menettelystä ulkomaisen tuomion tunnustamiseksi säädetään, pyritään siihen, että tällaisista ratkaisuista johtuvat langettavat tuomiot voidaan merkitä Unkarin rikosrekisteriin, kunhan unkarilainen tuomioistuin on tunnustanut tuomioiden vaikutukset. Sitä, että tuomittujen henkilöiden katsotaan jatkossa kuuluvan rikoksen uusijoiden tai moninkertaisten rikoksen uusijoiden ryhmään, voidaan tarvittaessa perustella tällä tavoin tunnustetuilla tuomioilla.

42.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa myös, että Unkarin oikeuden soveltaminen johtaa tilanteeseen, jossa Unkarin rikosrekisteristä ilmenevät tunnustamista koskevan menettelyn toimittamisen jälkeen tuomitun henkilön osalta Unkarin oikeuden mukaisesti tunnustetut rikokset ja rangaistukset, kun taas ECRIS:in tiedot perustuvat ulkomaiseen tuomioon.

43.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää vielä, ettei kyse ole varsinaisesti toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antamassa tuomiossa määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanosta Unkarissa ja että sovellettava menettely perustuu tällaisessa tilanteessa muuhun lainsäädäntöön eli Euroopan unionin jäsenvaltioiden rikosoikeudellisesta yhteistyöstä vuonna 2012 annettuun lakiin nro CLXXX (az Európai Unió tagállamaival folytatott bűnügyi együttműködésről szóló 2012. évi CLXXX. törvény). ( 13 )

44.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko tällainen tunnustamista koskeva menettely unionin oikeuden mukainen, kun otetaan huomioon erityisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaate, jota noudatetaan yhteistyössä rikosoikeuden alalla, sekä ne bis in idem ‑periaate, sellaisina kuin niistä määrätään unionin primaarioikeudessa.

45.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen nyt käsiteltävässä asiassa esittämät kysymykset huomioon ottaen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle päätettiin 13.9.2016 antaa tiedoksi 9.6.2016 annettu tuomio Balogh, ( 14 ) jossa unionin tuomioistuin totesi, että puitepäätöstä 2009/315 ja päätöstä 2009/316 on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanolle, jolla otetaan käyttöön jäsenvaltion tuomioistuimen toteuttama kansallinen erityismenettely toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman lopullisen tuomion, jolla henkilö on tuomittu rikoksesta, tunnustamiseksi.

46.

Unionin tuomioistuimeen 12.10.2016 saapuneella kirjeellään Szombathelyi Törvényszék päätti pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä, ja se tarkensi, että edellä mainittuun 9.6.2016 annettuun tuomioon Balogh ( 15 ) johtaneet tosiseikat liittyivät vain siitä, että asianomainen saattoi käyttää tunnustamista koskevassa unkarilaisessa menettelyssä äidinkieltään, aiheutuviin kääntämis- ja tulkkauskuluihin.

47.

Kansallinen tuomioistuin toteaa myös, ettei tämä tuomio ole yhdenmukaistanut käytäntöä Unkarin tuomioistuimissa. Tietyt tuomioistuimet ovat edelleen noudattaneet erityismenettelyjä niiden erityispiirteiden vuoksi, joita puitepäätöksillä on unionin oikeudessa, odottaessaan Unkarin lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia. Toiset tuomioistuimet ovat jättäneet asiat silleensä tai odottavat yhdenmukaisen oikeuskäytännön muotoutumista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että jos Unkarin lainsäädännön todettaisiin olevan unionin primaarioikeuden vastaista, asioita käsittelevät unkarilaiset tuomioistuimet voisivat automaattisesti olla soveltamatta tätä lainsäädäntöä ja tuomioistuinten rikosasioissa antamien ratkaisujen vastavuoroisen tunnustamisen periaate toteutuisi täysimääräisesti.

48.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan analyysi tunnustamista koskevan erityismenettelyn yhteensopivuudesta vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kanssa edellyttää lisäksi paljon laajempien kuin 9.6.2016 annetussa tuomiossa Balogh ( 16 ) käsiteltyjen kysymysten tarkastelemista. Nyt käsiteltävässä asiassa on tutkittava konkreettisesti myös kysymystä siitä, voiko kansallinen tuomioistuin toteuttaa toimenpiteitä, jotka suhteessa tuomion ulkomailla antaneen tuomioistuimen päättämiin toimenpiteisiin muuttavat tätä tuomiota tavalla tai toisella.

49.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa myös, että Unkarin lainsäädännön mukaista tunnustamista koskevaa erityismenettelyä ei ole vielä tutkittu ne bis in idem ‑periaatteen näkökulmasta. Menettelyä olisi tutkittava tämän periaatteen sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen näkökulmasta, koska toimivaltainen unkarilainen tuomioistuin määrittää tässä menettelyssä rikokset, joista on jo annettu tuomio ulkomailla, voimassa olevan Unkarin lainsäädännön perusteella, ja se voi määrätä rangaistuksia ja muita toimenpiteitä, jotka poikkeavat ulkomaisella tuomiolla määrätyistä. Tämän vuoksi voi käydä niin, että samojen tekojen katsotaan ulkomaisessa tuomiossa täyttävän täysin muun rikoksen tunnusmerkistön kuin unkarilaisessa ratkaisussa. Sama koskee rangaistuksia, vaikka onkin niin, etteivät Unkarissa määrätyt seuraamukset voi olla ulkomailla tuomittuja ankarampia.

50.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo myös, että puitepäätös 2008/675 on nyt esillä olevan menettelyn kannalta merkityksellinen, koska Ladalle ulkomailla annettua tuomiota ei voida ottaa huomioon myöhemmässä rikosprosessissa, jollei tunnustamista koskevaa erityismenettelyä ole ennakolta toteutettu.

51.

Tässä tilanteessa Szombathelyi Törvényszék on päättynyt pysyttää seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko SEUT 67 ja SEUT 82 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisen lainsäädännön mukaiselle rikosoikeudenkäynnille tai muulle menettelylle, jolla pyritään ulkomaisen tuomion kansalliseen ’tunnustamiseen’ tai sen vaikutusten muuntamiseen siten, että tätä ulkomaista tuomiota voidaan pitää kansallisen tuomioistuimen antamana, sellaisen tuomitun henkilön osalta, jota koskeva rikosasia on jo ratkaistu lainvoimaisesti ja lopullisesti unionin jonkin muun jäsenvaltion tuomioistuimen antamalla tuomiolla?

2)

Voidaanko [perusoikeuskirjan] 50 artiklassa ja Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa vahvistetun ne bis in idem ‑periaatteen – puitepäätöksen 2008/675 valossa tarkasteltuna – mukaisena pitää ulkomaisten tuomioiden ’vaikutusten tunnustamista’ Unkarissa koskevaa kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 46–48 §:ään perustuvaa menettelyä, kun kyse on rikosoikeudenkäynnistä, joka on jo päättynyt ja jossa on annettu lopullinen ratkaisu jossakin muussa jäsenvaltiossa saman henkilön ja samojen tekojen osalta, kun menettelyllä ei itse asiassa ole tarkoitus panna annettuja tuomioita täytäntöön vaan vahvistaa perusteet sille, että tuomiot voidaan ottaa huomioon myöhemmissä rikosprosesseissa?”

III. Asian tarkastelu

52.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii näillä kahdella ennakkoratkaisukysymyksellä, joita nähdäkseni on käsiteltävä yhdessä, saamaan selville, onko Unkarin oikeudessa säädetty ulkomaisten tuomioiden tunnustamista koskeva erityismenettely yhteensopiva unionin oikeuden kanssa ja erityisesti SEUT 67 ja SEUT 82 artiklassa määrätyn vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen, puitepäätöksen 2008/675 ja ne bis in idem ‑periaatteen kanssa, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 50 artiklassa ja Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa.

53.

Nämä kysymykset on esittänyt kansallinen tuomioistuin, joka on Unkarin oikeusjärjestyksen mukaan toimivaltainen toteuttamaan Landesgericht Wiener Neustadtin Ladalle antaman langettavan tuomion tunnustamista koskevan erityismenettelyn sellaisena kuin menettelystä säädetään kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 46–48 §:ssä.

54.

On syytä täsmentää, ettei ulkomaisen tuomion tunnustamista koskevaa menettelyä toteuteta nyt käsiteltävässä asiassa tässä tuomiossa annetun rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi Unkarissa tai sen huomioon ottamiseksi uudessa rikosprosessissa, joka olisi jo saatettu vireille Ladaa vastaan Unkarissa.

55.

Kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 46–48 §:ssä otetaan käyttöön toimivaltaisten unkarilaisten tuomioistuinten ennakolta toteuttama ulkomaisten tuomioistuinten antamien lopullisten tuomioiden tunnustamista koskeva erityismenettely, jossa tavoitteena on antaa ratkaisuille, joilla nämä tuomiot tunnustetaan, unkarilaisen tuomioistuimen antaman tuomion vaikutukset.

56.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen menettelystä antaman kuvauksen perusteella menettely merkitsee ulkomaisen tuomion tarkistamista niin, että siitä voi seurata tähän tuomioon johtaneen rikoksen määrittäminen uudelleen ja määrätyn rangaistuksen mukauttaminen siinä tapauksessa, että ne eivät ole Unkarin rikoslain mukaisia.

57.

Toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamista koskevassa erityismenettelyssä henkilöön, jolle lopullinen tuomio rikosasiassa on annettu, ei kohdisteta uusia rikossyytteitä, jotka voisivat johtaa toiseen langettavaan tuomioon samasta rikoksesta. Menettely, jossa toimivaltainen unkarilainen tuomioistuin ei arvioi uudelleen tosiseikkoja tai asianomaisen henkilön rikosoikeudellisen vastuun astetta, muistuttaa eksekvatuurimenettelyä, ja sillä pyritään lähinnä mukauttamaan ulkomaisessa tuomiossa vahvistettua oikeudellista seurausta, jotta siitä saadaan Unkarin rikoslain mukainen. Näin ollen ne bis in idem ‑periaate, jonka tarkoituksena on välttää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella se, että henkilöä, jolle on jo annettu lopullinen tuomio, syytetään sen vuoksi, että hän on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, useiden jäsenvaltioiden alueella samoista teoista, ( 17 ) ei nähdäkseni ole nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellinen.

58.

Kuten aiemmin totesin, unionin tuomioistuimella oli tilaisuus todeta jo 9.6.2016 antamassaan tuomiossa Balogh, ( 18 ) että puitepäätöstä 2009/315 ja päätöstä 2009/316 on tulkittava siten, että ne estävät tunnustamista koskevan unkarilaisen erityismenettelyn soveltamisen. Se totesi tarkemmin ottaen, että näiden mukaan kansalaisuusjäsenvaltion keskusviranomaisen on merkittävä tuomiojäsenvaltion tuomioistuinten antamat tuomiot rikosrekisteriin suoraan viimeksi mainitun jäsenvaltion keskusviranomaisen ECRIS:in avulla koodeina lähettämien näitä tuomioita koskevien tietojen perusteella. ( 19 ) Näissä olosuhteissa rekisteröinti ei voi olla riippuvainen siitä, että ennakolta on toteutettu näiden tuomioiden tunnustamista koskeva Unkarin tuomioistuinmenettely, eikä etenkään siitä, että langettava tuomio lähetetään kansalaisuusjäsenvaltiolle tällaista tunnustamista varten. ( 20 )

59.

Unionin tuomioistuin lausui 21.9.2017 antamassaan tuomiossa Beshkov ( 21 ) tunnustamista koskevasta bulgarialaisesta erityismenettelystä. Puitepäätöstä 2008/675 on sen mukaan tulkittava siten, että se estää sen, että edellytykseksi sille, että jäsenvaltiossa otetaan huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama aiempi ratkaisu, asetetaan se, että ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa toteutetaan tuomion ennalta tunnustamista koskeva kansallinen menettely.

60.

Unionin tuomioistuin totesi näissä molemmissa tuomioissa, että tällaiset ulkomaisia tuomioita koskevat kansalliset tunnustamismenettelyt ovat ristiriidassa tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista rikosoikeuden alalla koskevan periaatteen kanssa, josta määrätään SEUT 82 artiklan 1 kohdassa, jolla on korvattu EU 31 artikla, johon puitepäätös 2009/315, päätös 2009/316 ja puitepäätös 2008/675 perustuvat. ( 22 ) Kyseinen periaate estää erityisesti sen, että muissa jäsenvaltioissa annettuja langettavia tuomioita tarkistettaisiin tunnustamista koskevan kansallisen menettelyn perusteella. ( 23 )

61.

Kun otetaan huomioon kanta, jonka unionin tuomioistuin omaksui näissä molemmissa tuomioissa, on perusteltua pohtia, mitkä ovat syyt, joiden takia unionin tuomioistuimen on lausuttava uudelleen ulkomaisten tuomioiden tunnustamista koskevien kansallisten menettelyjen yhteensopivuudesta unionin rikosoikeuden kanssa, vaikka tämän kysymyksen voitaisiin katsoa tulleen näissä tuomioissa jo lopullisesti ja kokonaan ratkaistuksi. Nähdäkseni syitä on kolme.

62.

Ensiksikin Unkarin hallituksen kirjallisissa huomautuksissaan esittämillä selityksillä näytetään kyseenalaistettavan olettama, johon unionin tuomioistuin perusti päättelynsä 9.6.2016 antamassaan tuomiossa Balogh ( 24 ) ja jonka mukaan tunnustamista koskeva unkarilainen erityismenettely on välttämätön edellytys sille, että muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten Unkarin kansalaisille antamat tuomiot merkitään Unkarin rikosrekisteriin. Unionin tuomioistuin tulkitsi tästä oletuksesta käsin puitepäätöstä 2009/315 ja päätöstä 2009/316 eli kahta säädöstä, joilla pyritään helpottamaan rikosasioissa annettuja tuomioita koskevaa nopeaa tiedonkulkua jäsenvaltioiden välillä ja jotka ovat siksi esteenä kansalliselle tunnustamista koskevalle menettelylle, jonka toteuttaminen ennakolta on edellytys näiden tietojen merkitsemiselle Unkarin rikosrekisteriin.

63.

Unkarin hallitus nimittäin selittää kirjallisissa huomautuksissaan lähinnä, että rikosrekisteristä, Euroopan unionin jäsenvaltioiden tuomioistuinten Unkarin kansalaisille antamia tuomioita koskevasta rekisteristä sekä biometrisiä tietoja koskevasta rikos- ja poliisirekisteristä annetun vuoden 2009 lain nro XLVII mukaan jäsenvaltiossa annettu tuomio merkitään rikosrekisteriviranomaisen ylläpitämään, jäsenvaltioiden tuomioistuinten Unkarin kansalaisille antamia tuomioita koskevaan rekisteriin ilman mitään erityismenettelyä, jos kyseisen jäsenvaltion viranomainen on toimittanut tuomion merkinnän tekemisen edellyttämässä asianmukaisessa muodossa ja sen sisältö on rekisteröintiä varten asianmukainen. Unkarin hallitus katsoo, että Unkarin lainsäädäntö on tämän kuvauksen mukaisella tavalla asiallisesti puitepäätöksen 2009/315 säännösten mukainen. Näistä selityksistä seuraa, että tuomioiden tunnustamista koskeva erityismenettely toteutetaan riippumatta muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamien tuomioiden rekisteriin merkitsemisestä.

64.

Ennakkoratkaisupyynnössä mainituilla seikoilla kuitenkin pikemminkin vahvistetaan olettama, jonka mukaan tunnustamista koskeva erityismenettely toteutetaan ennakolta ja jonka mukaan sen tarkoituksena on, että Unkarin kansalaisille annetut ulkomaiset tuomiot merkitään Unkarin rikosrekisteriin.

65.

Viittaan tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen lainaamaan kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 48 §:n 7 momenttiin, jossa säädetään, että ”unkarilainen tuomioistuin ilmoittaa rikosrekisteriviranomaiselle ulkomaisen tuomion vaikutusten tunnustamisesta”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi todennut, että kansalliseen rikosrekisteriin on ilmoitettava uusista rikoksista, sellaisina kuin ne johtuvat Unkarin laista, eli niiden tultua määritetyksi uudelleen tunnustamista koskevassa erityismenettelyssä. ( 25 ) Tuomioistuin on menettelyn kuluessa todennut myös, että Landesgericht Wiener Neustadtin Ladalle antamasta tuomiosta ei ollut merkintää Unkarin rikosrekisterissä, mutta ECRIS:issä oli sitä koskeva merkintä. Tuomioistuin täsmentää vielä, että kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain IV osaston 1 lukuun sisältyvillä säännöksillä pyritään siihen, että ulkomainen tuomio voidaan merkitä Unkarin rikosrekisteriin sillä edellytyksellä, että unkarilainen tuomioistuin on tunnustanut sen vaikutukset. ( 26 ) Päättelen näiden seikkojen perusteella, että ulkomaisen tuomion merkitseminen Unkarin rikosrekisteriin tapahtuu sen jälkeen, kun tämä tuomio on tunnustettu erityismenettelyssä.

66.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, tunnustamista koskevassa erityismenettelyssä toimivaltainen unkarilainen tuomioistuin voi Unkarin oikeuden nojalla katsoa samojen tosiseikkojen perusteella, että henkilö, jolle on annettu ulkomainen tuomio, on syyllistynyt muihin rikoksiin kuin ulkomaisessa rikosoikeudenkäynnissä todettuihin, ja määrätä hänelle muun kuin tässä oikeudenkäynnissä määrätyn rangaistuksen tai toimenpiteen. ( 27 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tässä yhteydessä, että tunnustamista koskevan erityismenettelyn toteuttaminen johtaa tilanteeseen, jossa Unkarin rikosrekisteristä käy tämän menettelyn päätteeksi ilmi tuomitun henkilön osalta Unkarin oikeuden mukaan tunnustetut rikokset ja rangaistukset, kun taas ECRIS:in tiedot perustuvat edelleen ulkomaiseen tuomioon. ( 28 )

67.

Tällainen ero ECRIS:in tietojen ja Unkarin rikosrekisteriin merkittyjen tietojen välillä on ristiriidassa puitepäätöksellä 2009/315 ja päätöksellä 2009/316 käyttöön otetun rikosasioissa annettuja tuomioita koskevien tietojen vaihto- ja säilyttämisjärjestelmän kanssa.

68.

Kysymys siitä, onko toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antamien tuomioiden tunnustamista koskeva erityismenettely tosiasiassa toteutettu, jotta nämä tuomiot voidaan merkitä Unkarin rikosrekisteriin, on joka tapauksessa kansallisen oikeuden tulkintaa koskeva kysymys, joka ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan. ( 29 )

69.

Kun kyse on oikeusministeriön ilmeisesti soveltamasta käytännöstä, jossa se pyytää ulkomaisen ratkaisun toimittamista itselleen ennen siihen sisältyvän langettavan tuomion merkitsemistä Unkarin rikosrekisteriin, on syytä palauttaa mieleen, että tämä käytäntö on ristiriidassa puitepäätöksellä 2009/315 ja päätöksellä 2009/316 käyttöön otetun järjestelmän kanssa. Näillä säädöksillä nimittäin otetaan käyttöön nopea ja tehokas järjestelmä eri jäsenvaltioissa rikosasioissa annettuja langettavia tuomioita koskevien tietojen vaihtamiseksi. ( 30 ) Nämä tiedot lähetetään jäsenvaltioiden keskusviranomaisten välillä ECRIS:in avulla kutakin tietojen siirrossa tarkoitettua rikosta ja seuraamusta vastaavan koodin muodossa. ( 31 ) Tämän vuoksi toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama tuomio lähetetään kansalaisuusjäsenvaltion keskusvirastolle vasta erityisten olosuhteiden tätä edellyttäessä, eikä lähettämistä voida edellyttää systemaattisesti kyseisen tuomion ensin mainitun jäsenvaltion rikosrekisteriin kirjaamista varten. ( 32 ) Totean tästä, ettei Unkarin hallitus ole esittänyt tämän oikeudenkäynnin yhteydessä erityisiä olosuhteita, joilla Landesgericht Wiener Neustadtin tuomion toimittamista oikeusministeriölle voitaisiin perustella.

70.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vahvistaa 9.6.2016 antamansa tuomion Balogh ( 33 ) 28–35 kohdan sekä 41–55 kohdan päättelyn. Omasta puolestani pysytän samassa asiassa antamani ratkaisuehdotuksen 36–67 kohdassa esittämäni kannan ja viittaan näihin kohtiin. ( 34 )

71.

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Unkarin hallitus tarkastelevat tunnustamista koskevaa erityismenettelyä suhteessa puitepäätöksen 2008/675 säännöksiin. Unionin tuomioistuimelle tässä yhteydessä annetuista selityksistä ilmenee, että se, että unkarilaiset toimivaltaiset tuomioistuimet toteuttavat tämän menettelyn, on välttämätön muodollinen edellytys sille, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antama tuomio voidaan ottaa huomioon uudessa rikosoikeudenkäynnissä. Unkarin hallitus korostaa tarvetta mukauttaa tällainen tuomio Unkarin rikoslain mukaiseksi tässä tunnustamista koskevassa erityismenettelyssä. Mainittua tuomiota ei ilman tällaista ennakolta toteutettavaa mukauttamista voida ottaa huomioon tulevissa rikosoikeudenkäynneissä, joita tarvittaessa voidaan kohdistaa henkilöön, jolle ulkomainen tuomio on annettu.

72.

Kuten aiemmin totesin, tällä hetkellä Ladaa vastaan ei ole saatettu vireille uutta rikosoikeudenkäyntiä Unkarissa, joten puitepäätöksen 2008/675, jonka tarkoituksena on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan ”määritellä edellytykset, joiden täyttyessä henkilöön kohdistuvassa rikosprosessissa yhdessä jäsenvaltiossa otetaan huomioon samalle henkilölle toisissa jäsenvaltioissa eri tosiseikkojen perusteella annetut aiemmat tuomiot”, ( 35 ) merkityksellisyys asian kannalta voi nyt käsiteltävässä asiassa vaikuttaa kyseenalaiselta. Tilanne poikkeaa tältä osin Beshkovin tilanteesta, sillä häntä vastaan oli pantu Bulgariassa vireille uusi rikosoikeudenkäynti, jonka yhteydessä nousi esiin kysymys itävaltalaisen tuomioistuimen aiemmin antaman tuomion huomioon ottamisesta. ( 36 )

73.

Näin ollen on selvää, että olipa tilanne, jossa tunnustamista koskeva erityismenettely toteutetaan, millainen tahansa, menettely on puitepäätöksellä 2008/675 käyttöön otetun järjestelmän vastainen, koska kyse on edeltävästä muodollisuudesta, josta ei säädetä tässä puitepäätöksessä ja joka on edellytyksenä puitepäätöksen soveltamiselle. Unkarin lainsäätäjä on toisin sanoen ottanut tämän menettelyn käyttöön tarkoituksenaan valmistella ulkomaisten tuomioiden huomioon ottamista mahdollisissa tulevissa rikosoikeudenkäynneissä. Vaikuttaa siltä, että Unkarin viranomaisten mielestä se on erottamaton osa puitepäätöksen 2008/675 täytäntöönpanoa. Jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista pääasian ja jotta erityisesti voidaan päättää, onko sen toteutettava tunnustamista koskeva kansallinen menettely vai ei, on siksi hyödyllistä, että unionin tuomioistuin palauttaa asiallisesti mieleen 21.9.2017 antamansa tuomion Beshkov ( 37 ) 35–38 ja 40 kohdassa toteamansa eli sen, että puitepäätöstä 2008/675 on tulkittava siten, että se estää asettamasta edellytykseksi sille, että jäsenvaltiossa otetaan huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antama tuomio, että tuon ensimmäisen jäsenvaltion toimivaltaiset tuomioistuimet toteuttavat kyseisen tuomion ennalta tunnustamista koskevan kansallisen menettelyn. Omalta osaltani viittaan tässä asiassa antamani ratkaisuehdotuksen 27–31 kohtaan. ( 38 )

74.

Toisin kuin Tšekin ja Unkarin hallitukset väittävät, puitepäätöksen 2008/675 johdanto-osan 13 perustelukappaleen ei voida ymmärtää merkitsevän sitä, että jäsenvaltiolla olisi mahdollisuus alistaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama tuomio tunnustamista koskevaan kansalliseen menettelyyn ennen kuin tuomio voidaan ottaa huomioon uudessa rikosoikeudenkäynnissä.

75.

Kuten Euroopan komissio toteaa puitepäätöksen 2008/675 täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevassa kertomuksessaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, puitepäätös ”edistää keskinäistä luottamusta rikosoikeuksiin ja tuomioistuinten päätöksiin Euroopan oikeusalueella edistämällä tuomioistuinkulttuuria, jossa muiden jäsenvaltioiden antamat aiemmat tuomiot otetaan periaatteessa huomioon”. ( 39 ) Tämän puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdassa, luettuna puitepäätöksen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen valossa, vahvistetaan tässä tarkoituksessa jäsenvaltioille velvollisuus toimia niin, että jäsenvaltiossa henkilöön kohdistuvassa uudessa rikosprosessissa samalle henkilölle toisissa jäsenvaltioissa eri tosiseikkojen perusteella annetut aiemmat tuomiot, joista on saatu tietoa keskinäiseen oikeusapuun tai rikosrekisteritietojen vaihtoon sovellettavien sopimusten mukaisesti, otetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti huomioon samassa määrin kuin vastaavat kansalliset tuomiot otetaan huomioon ja että niihin liitetään vastaavat oikeusvaikutukset kuin aiempiin kansallisiin tuomioihin.

76.

Puitepäätöksessä 2008/675 noudatetaan siten vastaavuusperiaatetta. ( 40 ) Tämän periaatteen mukaan kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus ottaa uudessa rikosprosessissa huomioon muissa jäsenvaltioissa aiemmin annetut tuomiot vain siinä määrin, kuin ne voitaisiin ottaa huomioon puhtaasti maan sisäisessä tilanteessa.

77.

Tämä vaatimus on selkeästi kytköksissä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteutumiseen ja siten vastavuoroiseen tunnustamiseen, joka ei velvoita ainoastaan ottamaan huomioon ulkomailla annettua tuomiota vaan myös kunnioittamaan sitä.

78.

Näin ollen kun tuomioistuin ottaa asian ratkaisussa huomioon aiemmin ulkomailla annetun tuomion, se ei voi muuttaa sitä millään tavalla. Tämä periaate on vahvistettu puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 3 kohdassa. Viimeisen kansallisen tuomioistuimen on yksinkertaisesti annettava tälle tuomiolle oikeusvaikutukset, jotka sen kansallisen lainsäädännön mukaan liitettäisiin aiempaan kansalliseen tuomioon.

79.

Kuten unionin tuomioistuin täsmensi 21.9.2017 antamassaan tuomiossa Beshkov, ( 41 ) tämän puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 3 kohdassa ja johdanto-osan 13 perustelukappaleessa kielletään siten nimenomaisesti tällainen tarkistaminen, ja muissa jäsenvaltiossa aiemmin annetut tuomiot on siis otettava huomioon sellaisina kuin ne on annettu. ( 42 )

80.

Toisin kuin Tšekin ja Unkarin hallitukset väittävät, vaikka mainitussa johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan myös, että puitepäätöksessä 2008/675 otetaan huomioon erilaiset kansalliset ratkaisut ja menettelyt, joita sovelletaan toisessa jäsenvaltiossa annetun aiemman tuomion huomioon ottamiseksi, eikä se estä jäsenvaltiota tekemästä tarvittaessa päätöstä, jonka seurauksena kyseisellä tuomiolla on vastaavat oikeusvaikutukset, tällaisen päätöksen tekeminen ei siis voi kuitenkaan missään tapauksessa edellyttää pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen ennalta tunnustamista koskevan kansallisen menettelyn toteuttamista. ( 43 )

81.

Yhteenvetona totean, että vaikka puitepäätöksen 2008/675 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan, että jäsenvaltio voi tarvittaessa tehdä päätöksen, jonka seurauksena aiemmalla tuomiolla on vastaavat oikeusvaikutukset, tämä on mahdollista vain sillä edellytyksellä, että kyseisessä päätöksessä noudatetaan saman puitepäätöksen 3 artiklan 3 kohdan sääntöä, eli kyse ei voi olla tuomion tarkistamisesta.

82.

Sen, että tehdään yhtäältä päätös, jossa aiempaa ulkomaista tuomiota tarkistetaan, mikä voi johtaa rikoksen määrittämiseen uudelleen ja tuomiossa määrätyn rangaistuksen muuttamiseen, ja sen, että tehdään toisaalta päätös, jossa täsmennetään konkreettiset yksityiskohtaiset säännöt sen osalta, miten ulkomainen tuomio otetaan huomioon uudessa rikosoikeudenkäynnissä, tai jossa tarkennetaan syyt, joiden vuoksi huomioon ottaminen ei konkreettisessa tapauksessa ole mahdollista, välillä on tässä yhteydessä merkittävä ero.

83.

Ensimmäisellä ratkaisulla loukataan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta suoraan, kun taas toinen on sitä vastoin osa tämän periaatteen käytännön täytäntöönpanoa.

84.

Puitepäätöksen 2008/675 johdanto-osan 13 perustelukappaleella pyritään nähdäkseni ainoastaan antamaan jäsenvaltioille harkintavalta määrittää konkreettiset yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti niiden tuomioistuimet ottavat toisessa jäsenvaltiossa annetut aiemmat tuomiot huomioon. On syytä täsmentää, että puitepäätöksellä 2008/675 ei yhdenmukaisteta aiempiin tuomioihin liitettäviä oikeusvaikutuksia. ( 44 ) Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltaminen johtaa siihen, että toisessa jäsenvaltiossa annetuille tuomioille tunnustetaan sama arvo ja että niihin liitetään samat vaikutukset kuin aiempaan kansalliseen tuomioon. Puitepäätöksessä säädetään toisin sanoen ”assimilaatioperiaatteesta”, jonka mukaan toisessa jäsenvaltiossa tehty ratkaisu rinnastetaan kansalliseen tuomioon. ( 45 ) Puitepäätöksessä periaatteesta tehtävät johtopäätökset jätetään sitä vastoin kansallisen lainsäädännön varaan, mikä merkitsee sitä, ettei puitepäätöksellä pyritä yhdenmukaistamaan aiempiin tuomioihin kussakin jäsenvaltiossa liitettäviä seurauksia, vaan ne kuuluvat edelleen ainoastaan kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan. ( 46 ) Koska yhdenmukaistamista ei ole tehty, jäsenvaltiot säätävät kansallisessa oikeudessaan erilaisista oikeusvaikutuksista, joita voidaan soveltaa erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja niiden rikosprosessien eri vaiheissa.

85.

Komissio totesi tässä yhteydessä puitepäätösehdotuksensa perusteluissa, että aiempien tuomioiden vaikutukset vaihtelevat suuresti kansallisista järjestelmistä riippuen. Joissakin jäsenvaltioissa aiemman tuomion olemassaoloa käsitellään tosiseikkana, jonka toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon ja jonka vaikutukset ne arvioivat päätöstä tehdessään. Toisissa jäsenvaltioissa on uusintarikollisuutta koskevat yleiset oikeussäännöt, joiden perusteella aiempien tuomioiden olemassaololla on tiettyjä oikeusvaikutuksia. Kyseiset vaikutukset eivät kuulu toimivaltaisten viranomaisten harkintavallan piiriin. Komissio toteaa uusintarikollisuutta koskevista oikeussäännöistä, että jäsenvaltioiden on täsmennettävä ne edellytykset, joiden täyttyessä toisessa jäsenvaltiossa annetulla tuomiolla on vastaavat vaikutukset. Uusintarikollisuutta koskevat kansalliset mekanismit liittyvät usein hyvinkin kiinteästi kansallisella tasolla määriteltyyn rikosten ja rangaistusten luokitteluun, erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa uusintarikollisuutta varten on olemassa järjestelmä. ( 47 )

86.

Puitepäätöksen 2008/675 johdanto-osan 13 perustelukappaletta ei nämä selitykset huomioon ottaen voida lukea siten, että siinä sallittaisiin pääasiassa kyseessä olevan kaltainen muissa jäsenvaltioissa rikosasioissa annettujen tuomioiden tunnustamista koskeva kansallinen menettely. Tällainen laajentava tulkinta olisi tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen vastaista. Puitepäätöksen johdanto-osan 13 perustelukappaleen mukaisista erittäin ankarista edellytyksistä ilmenee edelleen, että jäsenvaltioiden mahdollisuutta tehdä päätös, jonka seurauksena kyseisellä aiemmalla ulkomaisella tuomiolla on vastaavat oikeusvaikutukset ja jota koskee kyseisen tuomion tarkistamisen kielto, voidaan käyttää vain poikkeuksellisesti ja tapauskohtaisesti niin selvissä tilanteissa, että tilanne on mahdollista korjata saman perustelukappaleen mukaisessa lyhyessä ajassa.

87.

Päättelen edellä esitettyjen näkökohtien perusteella, että puitepäätöksellä 2008/675 käyttöön otettu järjestelmä estää sen, että jäsenvaltio alistaa muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamat tuomiot tunnustamista koskevaan kansalliseen menettelyyn, jossa nämä tuomiot tarkistetaan niin, että niitä voidaan muuttaa niiden mukauttamiseksi kyseisen jäsenvaltion rikoslain mukaisiksi. Palautan mieleen, että Unkarin oikeudessa säädetty tunnustamista koskeva erityismenettely voi johtaa sellaisen rikoksen määrittämiseen uudelleen, josta toisen jäsenvaltion tuomioistuin on antanut lopullisen tuomion, ja määrätyn rangaistuksen mukauttamiseen Unkarin rikoslain mukaiseksi.

88.

Unkarin hallitus on toki selittänyt unionin tuomioistuimelle, että 9.6.2016 annetun tuomion Balogh ( 48 ) jälkeen päätettiin, ettei ulkomaisten tuomioiden tunnustamista koskevaa erityismenettelyä toteuteta enää systemaattisesti. ( 49 ) On kuitenkin korostettava, että tämän menettelyn soveltamisen systemaattisella luonteella – vaikkakin se on tietyssä määrin raskauttava olosuhde – ei yksinään voida perustella toteamusta siitä, että menettely on ristiriidassa puitepäätöksen 2008/675 kanssa. Ristiriidan kiteyttää se, että vaikka tämä menettely toteutettaisiin ainoastaan sellaisen uuden rikosoikeudenkäynnin yhteydessä, joka on tosiasiassa pantu vireille sellaista henkilöä vastaan, jolle toisen jäsenvaltion tuomioistuin on aiemmin jo antanut tuomion, eikä systemaattisesti uudesta rikosprosessista riippumatta, menettely on yhtäältä aiemman tuomion huomioon ottamisen edellytyksenä oleva edeltävä muodollisuus ja merkitsee toisaalta tuomion tarkistamista niin, että se voi johtaa tuomion muuttamiseen, jotta tuomio saadaan mukautettua Unkarin rikoslain mukaiseksi.

89.

On syytä todeta, että puitepäätöksellä 2008/675 käyttöön otettuun järjestelmään sisältyy tältä osin perustavanlaatuinen ero suhteessa järjestelmään, joka toteutettiin vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 annetulla neuvoston puitepäätöksellä 2008/909/YOS. ( 50 ) Kun ensin mainitussa puitepäätöksessä ei sallita ulkomaisten tuomioiden minkäänlaista mukauttamista niiden huomioon ottamiseksi uudessa rikosoikeudenkäynnissä, jälkimmäisen puitepäätöksen 8 artiklassa asetetaan täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tuomion antaneessa valtiossa määrätyn rangaistuksen mukauttamista koskevat ankarat edellytykset, jotka ovat myös ainoat poikkeukset kyseisen viranomaisen lähtökohtaisesta velvollisuudesta tunnustaa sille lähetetty tuomio ja panna täytäntöön rangaistus, jonka kesto ja luonne vastaavat tuomion antaneessa valtiossa annetussa tuomiossa määrättyjä. ( 51 ) Unkarin hallitus ei nyt käsiteltävän asian yhteydessä voi vedota tällaiseen oikeuteen mukauttaa ulkomaista tuomiota, sillä on kiistatonta, ettei asiassa ole kyse tunnustamista koskevan erityismenettelyn toteuttamisesta Landesgericht Wiener Neustadtin Ladalle antaman tuomion täytäntöönpanemiseksi Unkarissa.

90.

Korostan vielä, että Unkarin viranomaisten toteuttaman menettelyn kaltaisen menettelyn soveltamisesta – oli se systemaattista tai ei – ennen rikosasiassa annetun ulkomaisen tuomion merkitsemistä kansalliseen rikosrekisteriin ei nähdäkseni ole mitään hyötyä puitepäätöksellä 2009/315 ja päätöksellä 2009/316 käyttöön otetun järjestelmän yhteydessä, ja se on siten ristiriidassa niiden kanssa. Näillä kahdella säädöksellä järjestetään ensisijaisesti jäsenvaltioiden rikosrekisterien yhteisiä tietoja. Ongelma yksinkertaistuu aivan itsestään, jos tarkastelemme rikosrekisterin perustarkoitusta.

91.

Rikosrekisterin ansiosta oikeusviranomaiset voivat saada tietää, onko tietty henkilö tuomittu ja mikä hänen rangaistuksensa ja rikoksen tosiseikasto on ollut, ja tämän perusteella voidaan tarvittaessa ratkaista, onko kyse rikoksen uusimisesta vai ei, ja tarkistaa, onko määrätty rangaistu pantu täytäntöön.

92.

Rikosrekisterimerkinnän tekemisessä itsessään ei ole kyse tuomion huomioon ottamisesta tai täytäntöönpanosta. Kun tuomioistuin myöhempää syytettä käsitellessään tutustuu rikosrekisterin tietoihin, se saa selville, onko rikosrekisterissä merkintä tuomiosta, joka tuomioistuimen on otettava huomioon tai pantava täytäntöön. Tuomioistuin, jossa uusi rikosoikeudenkäynti on vireillä, pohtii ainoastaan tässä tapauksessa ja tapauskohtaisesti kysymystä siitä, onko tuomion huomioon ottamiseksi sovellettava puitepäätöstä 2008/675 tai tuomion täytäntöönpanemiseksi puitepäätöstä 2008/909.

93.

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan unionin primaarioikeutta eli SEUT 82 artiklan 1 kohtaa, jossa määrätään tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta rikosoikeuden alalla, ja se korostaa, että tällöin kansalliset tuomioistuimet voivat olla soveltamatta primaarioikeuden vastaista Unkarin lainsäädäntöä; ne eivät voisi tehdä näin, jos unionin tuomioistuin tulkitsisi ainoastaan puitepäätöksiä ja korostaisi kansallisen lainsäädännön ristiriitaa niiden kanssa. ( 52 ) Esillä on näin ollen ongelma, joka koskee sitä, voidaanko kansallisissa tuomioistuimissa vedota puitepäätöksiin niiden vastaisen kansallisen lainsäädännön soveltamatta jättämiseksi.

94.

Nähdäkseni on selvää, että unkarilaisella erityismenettelyllä loukataan suoraan SEUT 82 artiklan 1 kohdan mukaista vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. Kuten komissio perustellusti toteaa, menettelyllä estetään muissa jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden automaattinen tunnustaminen, koska sen sijaan, että siinä olisi kyse näiden tuomioiden tunnustamisesta, kyse on niiden korvaamisesta kansallisella ratkaisulla, jolla yksin on oikeusvaikutuksia Unkarin oikeusjärjestyksessä. Kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 47 §:n 3 momentin sanamuoto on tältä osin erittäin selkeä, kun siinä säädetään, että ”jos unkarilainen tuomioistuin tunnustaa ulkomaisen tuomion vaikutukset, on katsottava, että teoista on jo annettu unkarilaisen tuomioistuimen lainvoimainen tuomio”. On syytä lisätä, että toimivaltaisen unkarilaisen tuomioistuimen tunnustamista koskevan erityismenettelyn päätteeksi tekemä ratkaisu voi tarvittaessa sisältää ulkomaisen tuomion mukauttamisen sen saattamiseksi Unkarin oikeuden mukaiseksi. Tämä käy ilmi kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 48 §:n 2–6 momentista.

95.

Unionin tuomioistuin voi halutessaan keskittyä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle annettavassa vastauksessa siksi SEUT 82 artiklan 1 kohtaan. Tässä artiklassa nimittäin määrätään tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta rikosoikeuden alalla, ja sillä on korvattu EU 31 artikla, johon puitepäätös 2009/315, päätös 2009/316 ja puitepäätös 2008/675 perustuvat.

96.

Unionin tuomioistuin ei 9.6.2016 antamassaan tuomiossa Balogh ( 53 ) ja 21.9.2017 antamassaan tuomiossa Beshkov ( 54 ) – vain ne mainitakseni – edennyt kuitenkaan tähän suuntaan, sillä vaikka tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate rikosoikeuden alalla mainittiinkin tuomioiden tekstissä, unionin tuomioistuin tulkitsi niissä unionin johdetun oikeuden säännöksiä, joilla tämä periaate on pantu täytäntöön.

97.

Nähdäkseni juuri tähän suuntaan on nytkin edettävä, sillä näissä unionin johdetun oikeuden säännöksissä täsmennetään edellytykset ja rajat, joiden mukaisesti tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta rikosoikeuden alalla on sovellettava rikosprosessin eri vaiheiden erityispiirteet huomioon ottaen, ja ne voivat siten edellyttää tulkintaa unionin tuomioistuimelta.

98.

Unionin tuomioistuimen on kuitenkin vielä täsmennettävä päätelmät, joita kansallisten tuomioistuinten on tehtävä toteamuksesta siitä, että kansallinen lainsäädäntö ei ole puitepäätöksen mukainen, ja lausuttava erityisesti selkeästi, että jos nämä tuomioistuimet eivät pysty tulkitsemaan kansallista lainsäädäntöä tällaisen unionin johdetun oikeuden säännöksen mukaisesti, niillä on unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen vuoksi velvollisuus olla soveltamatta kansallista lainsäädäntöä, joka ei ole sen mukainen.

99.

Olen käsitellyt tätä ongelmaa jo 29.6.2017 annettuun tuomioon Popławski ( 55 ) johtaneessa asiassa antamassani ratkaisuehdotuksessa. Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) on tämän tuomion jälkeen esittänyt parhaillaan vireillä olevassa asiassa Popławski (C‑573/17) unionin tuomioistuimelle muun muassa tätä ongelmaa koskevan uuden kysymyksen. Unionin tuomioistuimelle tarjoutuu siten useita tilaisuuksia täsmentää, onko kansallinen tuomioistuin velvollinen jättämään soveltamatta kansallista oikeutta silloin, kun se katsoo, että sen kansallista oikeutta ei ole mahdollista tulkita puitepäätöksen mukaisesti.

100.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että toteamus siitä, että puitepäätöksellä ei voi olla välitöntä oikeusvaikutusta, ei saa hämärtää sitä, että EU 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan ( 56 ) puitepäätös velvoittaa jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot. ( 57 ) Lisäksi unionin tuomioistuimen hyvin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia niille puitepäätöksestä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. ( 58 )

101.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy erityisesti ilmi, että puitepäätöksen sitovan luonteen vuoksi kansallisilla viranomaisilla ja myös kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus tulkita kansallista oikeutta sen mukaisesti. Niiden on kansallista oikeutta soveltaessaan tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta sillä tarkoitettu tulos saavutettaisiin. Tämä velvollisuus tulkita kansallista oikeutta yhdenmukaisesti puitepäätöksen kanssa on erottamaton osa EUT-sopimuksella luotua järjestelmää, sillä näin kansalliset tuomioistuimet voivat toimivaltansa rajoissa varmistaa unionin oikeuden täyden tehokkuuden, kun ne ratkaisevat käsiteltäväkseen saatettuja asioita. ( 59 )

102.

Tällä kansallisen oikeuden yhdenmukaisen tulkinnan periaatteella on tosin tietyt rajat. Kansallisen tuomioistuimen velvollisuutta tukeutua puitepäätöksen sisältöön, kun se tulkitsee ja soveltaa asiaan liittyviä kansallisen oikeuden säännöksiä, rajoittavat yleiset oikeusperiaatteet, erityisesti oikeusvarmuuden periaate ja taannehtivuuskiellon periaate. Nämä periaatteet estävät erityisesti sen, että kyseinen velvollisuus voisi johtaa siihen, että puitepäätöksen perusteella ja sen täytäntöön panemiseksi annetusta lainsäädännöstä riippumatta määritettäisiin puitepäätöksen säännöksiä rikkovien henkilöiden rikosoikeudellinen vastuu tai ankaroitettaisiin sitä. ( 60 ) Yhdenmukaisen tulkinnan periaate ei myöskään voi olla perustana kansallisen oikeuden contra legem ‑tulkinnalle. ( 61 )

103.

Yhdenmukaisen tulkinnan periaate edellyttää kuitenkin, että kansalliset tuomioistuimet tekevät toimivaltansa rajoissa kaiken mahdollisen ottamalla huomioon kansallisen oikeuden kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja taatakseen kyseessä olevan puitepäätöksen täyden tehokkuuden ja päätyäkseen ratkaisuun, joka on puitepäätöksellä tavoitellun päämäärän mukainen. ( 62 ) Unionin tuomioistuin on jo katsonut tässä yhteydessä, että yhdenmukaista tulkintaa koskeva vaatimus sisältää kansallisille tuomioistuimille velvollisuuden muuttaa tarvittaessa vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jos se perustuu sellaiseen kansallisen oikeuden tulkintaan, joka ei sovi yhteen puitepäätöksen tavoitteiden kanssa. ( 63 ) Unionin tuomioistuin on myös todennut, että jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että sen on mahdotonta tulkita kansallisen oikeuden säännöstä puitepäätöksen mukaisesti sen takia, että ylimmän kansallisen tuomioistuimen tästä kansallisesta säännöksestä tekemä tulkintaratkaisu sitoo sitä, sillä on velvollisuus varmistaa puitepäätöksen täysi vaikutus jättämällä tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta ylimmän kansallisen tuomioistuimen tekemää tulkintaa, kun tämä tulkinta ei ole yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. ( 64 )

104.

Kun täsmennykset kansallisille tuomioistuimille kuuluvan yhdenmukaisen tulkinnan velvollisuuteen on nyt tehty, on syytä palauttaa mieleen, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on viime kädessä arvioida, voidaanko sen kansallista lainsäädäntöä ja erityisesti kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 46–48 §:ää tulkita puitepäätösten 2009/315 ja 2008/675 mukaisesti.

105.

Koska ei ole varmaa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi päätyä sellaiseen kansallisen lainsäädäntönsä tulkintaan, joka on unionin oikeuden mukainen, on käsitykseni mukaan kuitenkin tarpeen määrittää sen varalta, ettei tällainen unionin oikeuden mukainen tulkinta ole mahdollinen, mitä konkreettisia päätelmiä kansallisen tuomioistuimen on tehtävä siitä, etteivät kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 46–48 § ole puitepäätösten 2009/315 ja 2008/675 mukaisia.

106.

Jos kyseisiä kansallisia säännöksiä ei voida tulkita unionin oikeuden mukaisesti, kansallisen tuomioistuimen on lähtökohtaisesti oltava soveltamatta niitä voidakseen soveltaa unionin oikeutta täysimääräisesti.

107.

Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka unionin tuomioistuin on jo lausunut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston, joka koskee poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa, yhteydessä annettujen asiakirjojen oikeudellisesta ulottuvuudesta, se on 16.6.2005 antamassaan tuomiossa Pupino ( 65 ) pelkästään ulottanut yhdenmukaista soveltamista koskevan periaatteen koskemaan näitä instrumentteja tunnustamalla, että puitepäätös voidaan tällä tasolla rinnastaa direktiiviin.

108.

Unionin tuomioistuin ei sitä vastoin ole vielä lausunut siitä, aiheuttaako se, ettei kansallinen sääntö ole puitepäätöksen mukainen, kansalliselle tuomioistuimelle velvollisuuden olla soveltamatta kansallista sääntöä, jos tätä ei voida tulkita puitepäätöksen mukaisesti.

109.

Kuten olen todennut 28.4.2008 esittämässäni kannanotossa Kozłowski, ( 66 ) syitä, joiden vuoksi yhteisöjen tuomioistuin katsoi 15.7.1964 antamassaan tuomiossa Costa, ( 67 ) että suostuttuaan vapaaehtoisesti toimivaltansa siirtämiseen yhteisölle jäsenvaltiot eivät voi asettaa mitään oman sisäisen oikeusjärjestyksensä säädöstä etusijalle yhteisön sitovaan toimeen nähden, voidaan soveltaa myös puitepäätökseen. Käsitykseni mukaan puitepäätös, kuten kaikki muutkin unionin oikeuden sitovat toimet, on ensisijainen suhteessa mihin tahansa kansalliseen oikeussäännökseen, jopa valtiosääntöön tai perustuslakiin kuuluvaan säännökseen. Näin ollen unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate velvoittaa kansallisen tuomioistuimen varmistamaan unionin oikeuden täyden vaikutuksen ”niin, että se tarvittaessa jättää omasta aloitteestaan soveltamatta kaikkia unionin oikeuden vastaisia kansallisia säännöksiä”. ( 68 )

110.

Useat näkökohdat puoltavat ensisijaisuusperiaatteen tunnustamista kolmannen pilarin yhteydessä annettujen puitepäätösten osalta. ( 69 )

111.

Ensimmäinen näkökohta liittyy sanamuotoon. Tässä yhteydessä on todettava, että puitepäätösten välittömän oikeusvaikutuksen puuttumista koskevaa varaumaa lukuun ottamatta unionin lainsäätäjä on kopioinut puitepäätöksiä koskevan järjestelmän direktiivien järjestelmästä määräämällä, että puitepäätökset ”velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättävät kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot”. ( 70 ) Koska puitepäätösten ehdoton erityislaatuisuus koskee vain niiden välittömän oikeusvaikutuksen puuttumista, ( 71 ) ei ole mitään syytä sulkea muilta osin pois niiden ensisijaisuutta siitä syystä, että ne kuuluvat hallitustenvälisen yhteistyön alaan.

112.

Toinen näkökohta liittyy siihen, että unionin tuomioistuin on tunnustanut, että kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus turvautua yhdenmukaisen tulkinnan tekniikkaan taatakseen puitepäätösten täyden tehokkuuden ja päätyäkseen puitepäätöksillä tavoitellun päämäärän mukaiseen ratkaisuun.

113.

Osoittaakseen yhdenmukaisen tulkinnan periaatteen soveltamisen perustelluksi unionin tuomioistuin ei kylläkään ole tukeutunut ensisijaisuusperiaatteeseen vaan lojaalin yhteistyön periaatteeseen. Se on siten todennut, että lojaalin yhteistyön periaatteen, joka sisältää erityisesti sen, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia niille unionin oikeudesta johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi, on velvoitettava myös rikosasioissa tehtävässä poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä, joka lisäksi perustuu täysin jäsenvaltioiden ja toimielinten väliseen yhteistyöhön. ( 72 ) Tätä päättelyn logiikkaa noudatettiin jo 10.4.1984 annetussa tuomiossa von Colson ja Kamann, ( 73 ) koska tässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin erityisesti johti yhdenmukaista tulkintaa koskevan velvollisuuden jäsenvaltioiden velvollisuudesta toteuttaa kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia niiden velvollisuuksien täyttämisen varmistamiseksi, joita jäsenvaltioille aiheutuu unionin oikeudesta, ja se täsmensi, että unionin oikeus velvoittaa kaikkia kansallisia viranomaisia ja myös tuomioistuimia niiden toimivallan rajoissa. ( 74 )

114.

Yhdenmukaisen tulkinnan vaatimus, jonka unionin tuomioistuin katsoo vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olevan ”erottamaton osa EUT-sopimuksella luotua järjestelmää, sillä näin kansalliset tuomioistuimet voivat toimivaltansa rajoissa varmistaa unionin oikeuden täyden tehokkuuden, kun ne ratkaisevat käsiteltävikseen saatettuja asioita”, ( 75 ) johtuu kuitenkin unionin oikeuden tehokkuutta koskevasta vaatimuksesta ja tarpeesta taata unionin oikeuden ensisijaisuus suhteessa jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön. ( 76 ) Se, että yhdenmukaisen tulkinnan periaate tunnustetaan lojaalin yhteistyön periaatteen välityksellä, edellyttää sitä paitsi välttämättä, että myönnetään – vaikka vain taustalla – unionin oikeuden ensisijaisuus. Miten unionin oikeudesta johtuva lojaalin yhteistyön velvollisuus voisi nimittäin tehdä perustelluksi sen, että kansallisen tuomioistuimen on muutettava kansallisen lainsäädäntönsä merkityssisältöä unionin oikeuden mukaiseksi, jollei katsottaisi, että tämän velvollisuuden on oltava tärkeämpi kuin kansallisen tuomioistuimen velvollisuuden ratkaista asia kansalliseen lainsäädäntöönsä sisältyvien sääntöjen mukaisesti?

115.

Kolmas näkökohta liittyy oikeussääntöjen kehitykseen, joka on seurausta perussopimusten liitteenä olevassa siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa (N:o 36) määrätyn siirtymäajan päättymisestä. Tämän pöytäkirjan 10 artiklan 3 kohdan mukaan 1 kohdassa mainitun siirtymätoimenpiteen noudattaminen on lakannut viiden vuoden kuluttua Lissabonin sopimuksen voimaantulopäivästä eli 30.11.2014. Kolmannen pilarin lopullinen sulautuminen alaan, josta määrätään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevassa EUT-sopimuksen kolmannen osan V osastossa, edellyttää ”yhteisön tulkintaa”. ( 77 ) Tässä yhteydessä on todettava erityisesti, että vaikka aikaisemman EU 35 artiklan mukainen unionin tuomioistuimen toimivalta heijasti kolmannen pilarin yhteydessä harjoitetun yhteistyön hallitustenvälistä luonnetta, unionin tuomioistuimella on edellä mainitusta päivämäärästä lähtien automaattinen ja pakottava toimivalta antaa ennakkoratkaisuja, koska sitä ei enää koske julistus, jolla kukin jäsenvaltio tunnustaa tämän toimivallan ja jossa se ilmoittaa kansalliset tuomioistuimet, jotka voivat pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Tässä yhteydessä on kiinnostavaa todeta, että yhteisöjen tuomioistuin on 16.6.2005 antamassaan tuomiossa Pupino ( 78 ) tukeutunut ”yhteisöjen tuomioistuimen EU 35 artiklan mukaisen ennakkoratkaisun antamista koskevan toimivallan tärkeyt[een]” osoittaakseen perustelluksi, että yksityisille on tunnustettava oikeus vedota puitepäätöksiin, jotta kansallista oikeutta tulkittaisiin niiden mukaisesti jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. ( 79 ) Se, että unionin tuomioistuimelle tunnustetaan samanlainen toimivalta kuin sillä oli ensimmäisen pilarin yhteydessä, on osoitus näiden kahden pilarin välisestä vahvasta lähenemisprosessista, jonka vuoksi on perusteltua antaa puitepäätöksille samat vaikutukset kuin direktiiveillä on, lukuun ottamatta tietenkin välitöntä oikeusvaikutusta, joka on nimenomaisesti suljettu pois.

116.

Päättelen edellä esiin tuoduista näkökohdista, että ensisijaisuusperiaatteen perusteella puitepäätös on ensisijainen suhteessa kansalliseen oikeussäännökseen, joka on ristiriidassa sen kanssa.

117.

On nähdäkseni myös tärkeää palauttaa mieleen, että unionin tuomioistuin on 26.2.2013 antamassaan tuomiossa Melloni, ( 80 ) joka koski eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS ( 81 ) tulkintaa, todennut painokkaasti että ”vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen, joka on unionin oikeusjärjestyksen olennainen ominaisuus, mukaan se, että jäsenvaltio vetoaa kansallisen oikeutensa säännöksiin, edes perustuslain tasoisiin säännöksiin, ei voi heikentää unionin oikeuden vaikutusta tämän jäsenvaltion alueella”. ( 82 )

118.

Katson ”sijaantuloa” koskevan vaikutuksen ja ”mahdollisuuden vedota soveltamatta jättämiseksi” ( 83 ) toisistaan irrottamisen logiikan mukaisesti, ettei puitepäätöksen välittömän oikeusvaikutuksen puuttuminen tarkoita, ettei kansallisella tuomioistuimella ole velvollisuutta olla soveltamatta unionin oikeuden kanssa yhteensoveltumattomia kansallisen lainsäädäntönsä säännöksiä. Tämä velvollisuus seuraa nimittäin suoraan siitä, että unionin oikeus on etusijalla niihin kansallisiin säännöksiin nähden, jotka ovat esteenä sen täydelle tehokkuudelle.

119.

Edellä esitetyt näkökohdat pätevät nähdäkseni sitäkin suuremmalla syyllä päätöksen 2009/316 kaltaisten EU 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti annettujen päätösten osalta.

120.

Katson näin ollen, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on ottamalla huomioon kansallinen oikeus kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja tulkita pääasiassa kyseessä olevia kansallisia säännöksiä niin pitkälti kuin mahdollista puitepäätöksen 2009/315, päätöksen 2009/316 ja puitepäätöksen 2008/675 sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti. Siinä tapauksessa, että tällainen tulkinta osoittautuu mahdottomaksi, kansallinen tuomioistuin on velvollinen olemaan soveltamatta näitä unionin oikeuden vastaisia kansallisia säännöksiä.

IV. Ratkaisuehdotus

121.

Ehdotan edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin vastaa Szombathelyi Törvényszékin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)

Jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä 26.2.2009 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2009/315/YOS ja eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) perustamisesta puitepäätöksen 2009/315/YOS 11 artiklan mukaisesti 6.4.2009 tehtyä neuvoston päätöstä 2009/316/YOS on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanolle, jolla otetaan käyttöön jäsenvaltion tuomioistuimen toteuttama kansallinen menettely toisen jäsenvaltion antaman lopullisen tuomion, jolla henkilö on tuomittu rikoksesta, tunnustamiseksi.

2)

Kyseisen puitepäätöksen ja kyseisen päätöksen mukaan kansalaisuusjäsenvaltion keskusviranomaisen on merkittävä tuomiojäsenvaltion tuomioistuinten antamat tuomiot rikosrekisteriin suoraan viimeksi mainitun jäsenvaltion keskusviranomaisen ECRIS:in avulla koodeina lähettämien näitä tuomioita koskevien tietojen perusteella. Näissä olosuhteissa rekisteröinti ei voi olla riippuvainen siitä, että ennakolta on toteutettu unkarilaisen erityismenettelyn kaltainen, näiden tuomioiden tunnustamista koskeva tuomioistuinmenettely, eikä etenkään siitä, että langettava tuomio lähetetään kansalaisuusjäsenvaltiolle tällaista tunnustamista varten.

3)

Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa 24.7.2008 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2008/675/YOS on tulkittava siten, että se estää sen, että edellytykseksi sille, että jäsenvaltiossa otetaan huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antama tuomio, asetetaan se, että ensin mainitun jäsenvaltion toimivaltaiset tuomioistuimet toteuttavat ennakolta kansallisen menettelyn tämän tuomion tunnustamiseksi.

4)

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on ottamalla huomioon kansallinen oikeus kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja tulkita pääasiassa kyseessä olevia kansallisia säännöksiä niin pitkälti kuin mahdollista puitepäätöksen 2009/315, päätöksen 2009/316 ja puitepäätöksen 2008/675 sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti. Siinä tapauksessa, että tällainen tulkinta osoittautuu mahdottomaksi, kansallinen tuomioistuin on velvollinen olemaan soveltamatta näitä unionin oikeuden vastaisia kansallisia säännöksiä.

( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.

( 2 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 3 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 4 ) EUVL 2009, L 93, s. 23.

( 5 ) EUVL 2009, L 93, s. 33.

( 6 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 7 ) EUVL 2008, L 220, s. 32.

( 8 ) C‑171/16, EU:C:2017:710.

( 9 ) C‑579/15, EU:C:2017:503. 15.2.2017 esitetty ratkaisuehdotus (Popławski, C‑579/15, EU:C:2017:116).

( 10 ) Jäljempänä rikoslaki.

( 11 ) EYVL 2000, L 239 s. 19.

( 12 ) Jäljempänä perusoikeuskirja.

( 13 ) Unkarin hallitus täsmentää kirjallisissa huomautuksissaan kyseen olevan samasta tunnustamista koskevasta erityismenettelystä, jota sovelletaan silloin, kun pyydetään toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanoa Unkarissa.

( 14 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 15 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 16 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 17 ) Ks. vastaavasti tuomio 29.6.2016, Kossowski (C‑486/14, EU:C:2016:483, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 18 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 19 ) Tuomio 9.6.2016, Balogh (C‑25/15, EU:C:2016:423, 48 kohta).

( 20 ) Tuomio 9.6.2016, Balogh (C‑25/15, EU:C:2016:423, 49 kohta).

( 21 ) C‑171/16, EU:C:2017:710.

( 22 ) Tuomio 9.6.2016, Balogh (C‑25/15, EU:C:2016:423, 54 kohta) ja tuomio 21.9.2017, Beshkov (C‑171/16, EU:C:2017:710, 36 kohta).

( 23 ) Tuomio 21.9.2017, Beshkov (C‑171/16, EU:C:2017:710, 36 kohta).

( 24 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 25 ) Ennakkoratkaisupyynnön 28 kohta.

( 26 ) Ennakkoratkaisupyynnön 30 kohta.

( 27 ) Ennakkoratkaisupyynnön 32 kohta.

( 28 ) Ennakkoratkaisupyynnön 33 kohta.

( 29 ) Ks. vastaavasti tuomio 29.6.2017, Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:503, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 30 ) Tuomio 9.6.2016, Balogh (C‑25/15, EU:C:2016:423, 52 kohta).

( 31 ) Tuomio 9.6.2016, Balogh (C‑25/15, EU:C:2016:423, 44 kohta).

( 32 ) Tuomio 9.6.2016, Balogh (C‑25/15, EU:C:2016:423, 46 kohta).

( 33 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 34 ) C‑25/15, EU:C:2016:29.

( 35 ) Kursivointi tässä.

( 36 ) Ks. tuomio 21.9.2017, Beshkov (C‑171/16, EU:C:2017:710).

( 37 ) C‑171/16, EU:C:2017:710.

( 38 ) C‑171/16, EU:C:2017:386.

( 39 ) COM(2014) 312 final, s. 12.

( 40 ) Ks. tämän puitepäätöksen johdanto-osan viides, kuudes ja seitsemäs johdanto-osan perustelukappale.

( 41 ) C‑171/16, EU:C:2017:710.

( 42 ) Ks. tuomio 21.9.2017, Beshkov (C‑171/16, EU:C:2017:710, 37 kohta).

( 43 ) Ks. analogisesti tuomio 21.9.2017, Beshkov (C‑171/16, EU:C:2017:710, 38 kohta).

( 44 ) Ks. puitepäätöksen 2008/675 johdanto-osan viides perustelukappale.

( 45 ) Ks. ehdotus neuvoston puitepäätökseksi tuomioiden huomioon ottamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä uudessa rikosprosessissa (KOM(2005) 91 lopullinen, perustelut, s. 3, jäljempänä puitepäätösehdotus).

( 46 ) Ks. puitepäätösehdotus (perustelut, s. 5).

( 47 ) Ks. puitepäätösehdotus (s. 5 ja 6).

( 48 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 49 ) Unkarin hallitus totesi istunnossa, että tämä kehitys virallistetaan uudella lailla, joka tulee voimaan 1.1.2018.

( 50 ) EUVL 2008, L 327, s. 27.

( 51 ) Ks. tuomio 8.11.2016, Ognyanov (C‑554/14, EU:C:2016:835, 36 kohta).

( 52 ) Ks. ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vastaus unionin tuomioistuimen tietopyyntöön, 1 ja 5 kohta. Ks. myös tämän ratkaisuehdotuksen 47 kohta.

( 53 ) C‑25/15, EU:C:2016:423.

( 54 ) C‑171/16, EU:C:2017:710.

( 55 ) C‑579/15, EU:C:2017:503. Ks. 15.2.2017 esitetty ratkaisuehdotus (Popławski, C‑579/15, EU:C:2017:116).

( 56 ) Amsterdamin sopimuksen mukainen sanamuoto.

( 57 ) Ks. tuomio 29.6.2017, Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:503, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 58 ) Ks. tuomio 29.6.2017, Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:503, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 59 ) Ks. tuomio 29.6.2017, Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:503, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 60 ) Ks. tuomio 29.6.2017, Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:503, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 61 ) Ks. tuomio 29.6.2017, Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:503, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 62 ) Ks. tuomio 29.6.2017, Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:503, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 63 ) Ks. tuomio 29.6.2017, Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:503, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 64 ) Ks. tuomio 29.6.2017, Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:503, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 65 ) C‑105/03, EU:C:2005:386.

( 66 ) C‑66/08, EU:C:2008:253.

( 67 ) 6/64, EU:C:1964:66.

( 68 ) Ks. tuomio 5.7.2016, Ognyanov (C‑614/14, EU:C:2016:514, 34 kohta).

( 69 ) Ks. vastaavasti Lenaerts, K. ja Corthaut, T., ”Of birds and hedges: the role of primacy in invoking norms of EU law”, European Law Review, Sweet and Maxwell, Lontoo, 2006, s. 287–315. Ks. päinvastoin Peers, S., ”Salvation outside the church: judicial protection in the third pillar after the Pupino and Segi judgments”, Common Market Law Review, nro 44, osa 4, Wolters Kluwer Law and Business, Alphen aan den Rijn, 2007, s. 883–929, erityisesti s. 920, jossa katsotaan, että jos ensisijaisuutta ja välitöntä oikeusvaikutusta koskevia periaatteita sovelletaan kolmanteen pilariin, perussopimusten laatijoiden aikomukset sivuutetaan. Kyseinen kirjoittaja myöntää kuitenkin, että unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen tunnustaminen kolmannen pilarin yhteydessä vahvistaisi tehokkuusperiaatetta eikä sillä rikottaisi nimenomaisesti perussopimusten sanamuotoa (s. 917).

( 70 ) EU 34 artiklan 2 kohdan b alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella.

( 71 ) Prechal, S. ja Marguery, T. pitävät puitepäätösten välittömän oikeusvaikutuksen puuttumista ”pienenä erityispiirteenä” kirjoituksessaan ”La mise en œuvre des décisions-cadres, une leçon pour les futures directives pénales?”, L’exécution du droit de l’Union, entre mécanismes communautaires et droits nationaux, Bruylant, Bryssel, 2009, s. 225–251, erityisesti s. 250.

( 72 ) Ks. tuomio 16.6.2005, Pupino (C‑105/03, EU:C:2005:386, 42 kohta).

( 73 ) 14/83, EU:C:1984:153.

( 74 ) Ks. tuomio 10.4.1984, von Colson ja Kamann (14/83, EU:C:1984:153, 26 kohta).

( 75 ) Ks. viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä tuomio 28.1.2016, BP Europa (C‑64/15, EU:C:2016:62, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 76 ) Ks. vastaavasti Simon, D., ”La panacée de l’interprétation conforme: injection homéopathique ou thérapie palliative?”, De Rome à Lisbonne: les juridictions de l’Union européenne à la croisée des chemins, Mélanges en l’honneur de Paolo Mengozzi, Bruylant, Bryssel, 2013, s. 279–298. Tämä kirjoittaja katsoo, että ”yhdenmukaista tulkintaa koskevan velvollisuuden korottaminen asemaan, jossa sen on katsottava olevan ’perussopimuksen järjestelmään kuuluva periaate’, on suora seuraus [unionin oikeuden] ensisijaisuudesta jäsenvaltioiden oikeuteen nähden” (s. 282). Hän toteaa lisäksi, että ”osoituksena yhteydestä unionin oikeuden ensisijaisuuteen yleisesti, ei ainoastaan erityisesti direktiivien täytäntöönpanoon, on velvollisuus varmistaa yhdenmukainen eurooppalainen tulkinta paitsi direktiivin täytäntöönpanotoimen osalta myös koko kansallisen oikeuden osalta siitä riippumatta, onko se annettu ennen direktiiviä vai sen jälkeen” (s. 283).

( 77 ) Prechal, S. ja Marguery, T., ”La mise en œuvre des décisions-cadres, une leçon pour les futures directives pénales?”, L’exécution du droit de l’Union, entre mécanismes communautaires et droits nationaux, Bruylant, Bryssel, 2009, s. 225–251, erityisesti s. 232.

( 78 ) C‑105/03, EU:C:2005:386.

( 79 ) Tuomio 16.6.2005, Pupino (C‑105/03, EU:C:2005:386, 37 ja 38 kohta).

( 80 ) C‑399/11, EU:C:2013:107.

( 81 ) EYVL 2002, L 190, s. 1.

( 82 ) Ks. tämän tuomion 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

( 83 ) Tästä erosta ks. erityisesti Simon, D., ”L’invocabilité des directives dans les litiges horizontaux: confirmation ou infléchissement?”, Revue Europe, nro 3, LexisNexis, Pariisi, 2010. Ks. myös Dougan, M., ”When worlds collide! Competing visions of the relationship between direct effect and supremacy”, Common Market Law Review, nro 44, osa 4, Wolters Kluwer Law and Business, Alphen aan den Rijn, 2007, s. 931–963.

Full & Egal Universal Law Academy