JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PAOLO MENGOZZI
20 päivänä joulukuuta 2017 ( 1 )
Asia C‑480/16
Fidelity Funds
vastaan
Skatteministeriet,
NN (L) SICAVin
osallistuessa asian käsittelyyn
(Ennakkoratkaisupyyntö – Østre Landsret (Itä-Tanskan ylioikeus, Tanska))
Ennakkoratkaisupyyntö – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaville yrityksille (yhteissijoitusyrityksille) maksettujen osinkojen verotus – Jäsenvaltiossa asuvien yhtiöiden toisessa jäsenvaltiossa asuville yrityksille maksamat osingot – Tilanteiden rinnastettavuus – Verojärjestelmän johdonmukaisuuden varmistaminen
Johdanto
1.
Tässä ennakkoratkaisupyynnössä Østre Landsret (Itä-Tanskan ylioikeus, Tanska) tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko tanskalainen säännöstö, jolla arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaville yrityksille (yhteissijoitusyritykset), jotka ovat sijoittautuneet Tanskaan ja jotka sitoutuvat suorittamaan tosiasiassa tai teknisesti osakkailleen vähimmäisvoitonjaon, myönnetään vapautus lähdeverosta niiden tanskalaisilta yhtiöiltä saamien osinkojen osalta, toisin kuin muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneille yhteissijoitusyrityksille, yhdenmukainen pääomien vapaan liikkuvuuden (EY 56 artikla, josta on tullut SEUT 63 artikla) tai palvelujen tarjoamisen vapauden (EY 49 artikla, josta on tullut SEUT 56 artikla) kanssa.
2.
Kysymys liittyy riita-asiaan, jossa useat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Luxemburgiin sijoittautuneet yhteissijoitusyritykset, sellaisina kuin ne on määritelty arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20.12.1985 annetussa neuvoston direktiivissä 85/611/ETY, ( 2 ) muun muassa Fidelity Funds, kiistelevät Tanskan veroministeriön (Skatteministeriet) kanssa tanskalaisten yhtiöiden kyseisille yhteissijoitusyrityksille vuosina 2000–2009 maksamista osingoista pidätetyn lähdeveron palautushakemuksista. Kyseiset yhteissijoitusyritykset vaativat palautusta sen perusteella, että niille pitäisi myöntää Tanskassa sama vapautus kuin Tanskassa asuville yhteissijoitusyrityksille. Niiden mukaan tanskalaisella säännöstöllä luodaan erilainen kohtelu, joka on vastoin unionin oikeudessa taattuja pääomien vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta.
3.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä oikeudellisesta kehyksestä ilmenee, että yhteisöverolain (lov om indkomstbeskatning af aktieselskaber m.v.) mukaan yhteissijoitusyrityksiltä, joiden verotuksellinen asuinpaikka on Tanskassa, kannetaan Tanskassa veroa niiden kaikista tuloista. Sen sijaan yhteissijoitusyrityksiltä ja muilta sijoitusrahastoilta, joiden verotuksellinen asuinpaikka ei ole Tanskassa, kannetaan veroa yksinomaan osingoista, joita tanskalaiset yhtiöt maksavat niille, sillä rajoitettu verovelvollisuus koskee ainoastaan Tanskassa olevia tulonlähteitä.
4.
Lähdeverolain (kildeskatteloven) 65 §:n 1 momentissa säädetään, että joka kerta kun tanskalaisessa yhtiössä tehdään osingonjakopäätös, tietty prosenttiosuus jaettavista osingoista pidätetään verona, ellei toisin ole säädetty. Tätä lähdeveroa kannettiin vuonna 200025 prosenttia ja ajanjaksona 2001–2009 28 prosenttia, ellei kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen nojalla ollut syytä soveltaa suotuisampaa määräystä. Mikäli lopullisesti maksettu vero on pienempi kuin pidätetty lähdevero, yhteissijoitus voi hakea palautusta liikaa pidätetyn veron osalta.
5.
Lähdeverolain sääntöjä sovelletaan myös tanskalaisiin yhteissijoitusyrityksiin, joihin siis pitäisi soveltaa myös kyseisiä osinkojen verottamista koskevia sääntöjä. Lähdeverolain 65 §:n 8 momentissa säädetään kuitenkin, että verotuksesta vastaava ministeri voi vahvistaa sääntöjä, joiden mukaan tuloverolain (lov om påligningen af indkomstskat til staten, nk. ligningsloven) 16 C §:n mukaisille rahastoille (jäljempänä voittoa jakavat sijoitusrahastot) maksettavista osingoista ei pidätetä osinkoveroa. Kun tuloverolaista annettu ministerin asetus (jäljempänä ministerin asetus) hyväksyttiin, veroministeri käytti edellä mainittua mahdollisuutta ja vapautti Tanskassa asuvat voittoa jakavat sijoitusrahastot kaikesta lähdeverosta.
6.
Ministerin asetuksen 38 §:n mukaan yhteissijoitusyritys voi saada lähdeverovapauskortin ja vapautuksen osingoista pidätettävästä lähdeverosta, jos siihen sovelletaan yhteisöverolain 1 §:n 1 momentin 6 kohtaa (ja siten se asuu Tanskassa) ja se on voittoa jakava sijoitusrahasto. Tanskassa asuvaa yhteissijoitusyritystä, joka ei täytä tuloverolain 16 C §:n mukaisia edellytyksiä, ei ole vapautettu osingoista maksettavasta lähdeverosta.
7.
Tuloverolain 16 C §:ssä määritellään voittoa jakava sijoitusrahasto. Täten 1.6.2005 saakka voimassa olleen lainsäädännön mukaan yhteissijoitusyritystä voitiin pitää voittoa jakavana sijoitusrahastona, jos se jakoi voittoa tietyn vähimmäismäärän (jäljempänä vähimmäisvoitonjako). Vähimmäisvoitonjako toimii perustana rahaston voittojen verottamiselle osakkaiden tuloina.
8.
Sen jälkeen kun laki nro 407 oli hyväksytty 1.6.2005, yritykseltä ei enää edellytetty tosiasiallista vähimmäisvoitonjakoa osakkaille, jotta sitä voitiin pitää voittoa jakavana sijoitusrahastona. Voittoa jakavan sijoitusrahaston aseman saaminen kuitenkin edellytti edelleen, että rahasto määrittää vähimmäisvoitonjaon, josta osakkaita verotetaan rahaston pidättämän lähdeveron muodossa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kyseisen lain perusteluista esittämistä selityksistä ilmenee, että lain muutoksella oli tarkoitus auttaa ulkomaisia yhteissijoitusyrityksiä saamaan voittoa jakavan sijoitusrahaston asema siten, että kyseisten rahastojen ei enää tarvitsisi sovittaa voitonjakopolitiikkaansa Tanskan verolainsäädäntöön, mistä olisi etua rahastoille, joissa tanskalaiset osakkaat muodostavat hyvin pienen vähemmistön. Asianosaisten huomautusten perusteella jotkin Tanskan ulkopuolella asuvat yhteissijoitusyritykset pystyivät täyttämään tuloverolain 16 C §:ssä säädetyt vähimmäisvoitonjakoa koskevat säännöt.
9.
On vielä syytä tuoda esiin, että kyseiset säännöt tarkennetaan tuloverolain 16 C §:n 2–6 momentissa. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan vähimmäisvoitonjako saadaan laskemalla yhteen verovuoden nettotulot, joista on vähennetty tappiot ja kulut. Tuloverolain 16 C §:n 3 momentissa säädetään, että laskelmaan sisältyy useita täsmällisemmin eriteltyjä tulonlähteitä, kuten korkotuloja, osinkoja, saatavien ja rahoitussopimusten perusteella saatavia tuloja ja osakkeiden luovutusvoittoja. Lain 16 C §:n 4 ja 5 momentin mukaan voittoa jakava sijoitusrahasto voi vähentää kyseisestä määrästä verotuksessa huomioon otettavat tappiot ja hallintokulut.
10.
Edellä esitetyn lainsäädännön valossa Fidelity Funds ja NN (L) SICAV väittävät, että ne eivät luonnollisesti pysty täyttämään lähdeverovapautuksen ensimmäistä edellytystä eli sitä, että niiden verotuksellisen asuinpaikan pitäisi olla Tanskassa. Kyseinen edellytys tarkoittaa yhteissijoitusyritysten erilaista verokohtelua niiden asuinvaltion mukaan, ja se on näiden pääasian osapuolien mielestä EY 56 artiklan vastainen, kun sitä ei voida oikeuttaa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä. Toisesta edellytyksestä, joka liittyy vähimmäisvoitonjaon määrittelemiseen, Fidelity Funds ja NN (L) SICAV toteavat, ettei niillä ole mitään kannustinta sen täyttämiseen, sillä ensimmäisen edellytyksen vuoksi ne eivät kuitenkaan pysty hyötymään voittoa jakaville sijoitusrahastoille myönnetystä järjestelmästä. Mainittujen osapuolien mielestä tämä toinen edellytys on itsessään EY 49 artiklassa vahvistetun palvelujen tarjoamisen vapauden vastainen, sillä yhteissijoitusyrityksien perustamisessa ei katsota jokaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa osakkaat voivat asua, vaan yrityksen asuinjäsenvaltion lainsäädäntöä. Jos tällainen edellytys asetettaisiin kaikille ulkomaisille yhteissijoitusyrityksille, direktiivillä 85/611 aikaansaatu yhdenmukaistaminen sekä palvelujen tarjoamisen vapaus menettäisivät merkityksensä.
11.
Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi, että pääasian ratkaiseminen edellyttää EY 56 ja EY 49 artiklan tulkintaa, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko sellainen verojärjestelmä, josta on kyse pääasiassa ja jossa [direktiivin 85/611] soveltamisalaan kuuluvat ulkomaiset yhteissijoitusyritykset maksavat lähdeveroa tanskalaisilta yhtiöiltä saamistaan osingoista, ristiriidassa pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan EY 56 artiklan (josta on tullut SEUT 63 artikla) tai palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan EY 49 artiklan (josta on tullut SEUT 56 artikla) kanssa, jos vastaavat tanskalaiset yhteissijoitusyritykset voivat saada vapautuksen lähdeverosta joko sen takia, että ne tosiasiassa suorittavat osakkailleen vähimmäisvoitonjaon, josta lähdevero pidätetään, tai että ne laskevat teknisen vähimmäisvoitonjaon, josta lähdevero pidätetään yrityksen osakkaiden osalta?”
12.
Tästä kysymyksestä ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia Fidelity Funds, NN (L) SICAV, Tanskan, Saksan ja Alankomaiden hallitukset sekä Euroopan komissio. Asianosaisten lausumat kuultiin 5.10.2017 pidetyssä istunnossa.
Arviointi
13.
Aluksi on syytä huomauttaa, että toisin kuin erityisesti Fidelity Fundsin ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa esittämistä väitteistä voisi ymmärtää, unionin tuomioistuimelta ei ole tiedusteltu direktiivin 85/611 tulkintaa.
14.
Kuten unionin tuomioistuin totesi 26.5.2016 antamassaan tuomiossa NN (L) International (C‑48/15, EU:C:2016:356, 32 kohta), yhteissijoitusyritysten verotus ei kuulu direktiivillä 85/611 säänneltyyn alaan, eikä kyseisessä direktiivissä ole yhtäkään kyseistä alaa koskevaa säännöstä. Toki unionin tuomioistuin muistutti samassa tuomiossa, että direktiivin 85/611 44 artiklan 3 kohdassa vaaditaan, että yhteissijoitusyrityksiin jäsenvaltiossa sovellettavia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka eivät kuulu siinä säänneltyyn alaan, on sovellettava ketään syrjimättä, mikä tarkoittaa, että direktiivi 85/611 ei ole esteenä sille, että yhteissijoitusyrityksiltä, jotka pitävät osuuksiaan kaupan muissa jäsenvaltioissa, kannetaan vuotuista veroa, kunhan sitä sovelletaan ketään syrjimättä. ( 3 ) Unionin tuomioistuin kuitenkin loogisesti tarkasteli kyseisessä asiassa käsitellyn yhteissijoitusyrityksiltä kannetun vuotuisen veron syrjimättömyyttä ja vapauksia rajoittavaa luonnetta EY:n perustamissopimuksessa taattujen liikkumisvapauksien valossa. ( 4 ) Siksi on täysin ymmärrettävää, että kun käsiteltävän pääasian tavoin olennaista oli selvittää, onko lainsäädäntö, jolla luodaan yhteissijoitusyrityksille erilainen verokohtelu kansainvälisessä vero-oikeudessa yleisesti hyväksyttävällä ja unionin tuomioistuimen tunnustamalla perusteella, joka on asianomaisten organisaatioiden verotuksellinen asuinpaikka, ( 5 ) ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli unionin tuomioistuimelta yksinomaan tällaisen lainsäädännön yhdenmukaisuutta pääomien vapaan liikkuvuuden ja palvelujen vapaan tarjoamisen kanssa.
15.
Tämän tarkennuksen jälkeen totean, että aion tässä tanskalaisella säännöstöllä luodun erilaisen verokohtelun arvioinnissa käsitellä neljää seikkaa, joista vain kahta viimeistä on syytä tarkastella laajemmin. On nimittäin selvää, että käsiteltävässä asiassa pääomien vapaa liikkuvuus on merkityksellinen (A) ja että tanskalaisella säännöstöllä rajoitetaan tätä vapautta (B), sen sijaan tanskalaisten ja ulkomaisten yhteissijoitusyritysten tilanteiden rinnastettavuus (C) ja edellä mainitun rajoituksen oikeuttamisperusteet (D) ovat hankalampia kysymyksiä, kuten unionin tuomioistuimessa käydyistä keskusteluista voidaan todeta.
A. Pääomien vapaan liikkuvuuden soveltaminen
16.
Kuten ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodosta ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole varma siitä, minkä vapauden kannalta pääasiassa käsiteltävää säännöstöä olisi arvioitava. Tarkemmin ottaen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko tanskalainen säännöstö joko pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan EY 56 artiklan (josta on tullut SEUT 63 artikla) tai palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan EY 49 artiklan (josta on tullut SEUT 56 artikla) vastainen.
17.
Oikeuskäytännön mukaan sen määrittämisessä, kuuluuko kansallinen säännöstö jommankumman EY:n perustamissopimuksessa taatun perusvapauden soveltamisalaan, on otettava huomioon kyseisen säännöstön tarkoitus. ( 6 )
18.
Tanskalaisella säännöstöllä ei säännellä edellytyksiä ulkomaisten yhteissijoitusyritysten pääsylle jäsenvaltion, tässä tapauksessa Tanskan kuningaskunnan, markkinoille, vaan tällaisten yritysten tulojen verokohtelua, joka kohdistuu siis suoraan niiden Tanskassa tekemiin sijoituksiin. Mielestäni jo tämä yksinkertainen toteamus riittäisi sulkemaan pois palvelujen tarjoamisen vapauden soveltamisen.
19.
Lisäksi toisin kuin 3.10.2006 annetun tuomion Fidium Finanz (C‑452/04, EU:C:2006:631, 2 ja 45–47 kohta) taustalla olleessa tilanteessa, jossa Saksan viranomaiset olivat kieltäneet sveitsiläiseltä yritykseltä ammattimaisen luotonannon Saksaan sijoittautuneille asiakkaille, koska sillä ei ollut kyseiseen toimintaan vaadittua toimilupaa, ja jonka unionin tuomioistuin totesi kuuluvan palvelujen tarjoamisen vapauden soveltamisalaan, pääasiassa käsiteltävässä tanskalaisessa säännöstössä säädetty verovapautuksen epääminen ulkomaisilta yhteissijoitusyrityksiltä, jotka saavat tanskalaisten yhtiöiden jakamia osinkoja, ei estä kyseisten taloudellisten toimijoiden pääsyä Tanskan markkinoille.
20.
Mainitun kaltaisen säännöstön soveltaminen voisi toki johtaa siihen, että rahoituspalvelujen tarjoaminen tanskalaisille sijoittajille tulisi ulkomaisille yhteissijoitusyrityksille kalliimmaksi kuin tanskalaisille yhteissijoitusyrityksille. ( 7 )
21.
Vaikka ulkomaisilta yhteissijoitusyrityksiltä toisin kuin kotimaisilta yhteissijoitusyrityksiltä kannettava vero saattaakin vaikuttaa palvelujen tarjoamisen vapauteen, koska se voi vaikuttaa ensin mainittujen Tanskassa tarjoamiin rahoituspalveluihin, kyseinen vapaus vaikuttaa kuitenkin toissijaiselta pääomien vapaaseen liikkuvuuteen nähden, ja se voidaan joka tapauksessa liittää siihen. ( 8 )
22.
Lisään vielä, että asiakirja-aineistosta ja asianosaisten huomautuksista ilmenee, että Fidelity Funds ja NN (L) SICAV ovat hankkineet osuuksia tanskalaisista yhtiöistä ainoastaan sijoittamistarkoituksessa ilman aikomusta vaikuttaa yhtiön liikkeenjohtoon tai määräysvallan käyttöön siinä, ja siksi käsiteltävässä asiassa merkityksellistä on vain pääomien vapaa liikkuvuus eikä sijoittautumisvapaus. ( 9 )
23.
Näin ollen katson Alankomaiden hallituksen ja komission tavoin, että pääasiassa käsiteltävää lainsäädäntöä on arvioitava EY 56 artiklassa taatun pääomien vapaan liikkuvuuden valossa.
B. Pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen olemassaolo
24.
EY 56 artiklan 1 kohdassa pääomanliikkeiden rajoituksina kielletään muun muassa toimenpiteet, joilla aiheutetaan se, että jossakin toisessa valtiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia tietyssä jäsenvaltiossa. ( 10 )
25.
Tässä tapauksessa pääasian tapahtumien aikaan sovelletussa tanskalaisessa säännöstössä, sellaisena kuin se on esitetty ennakkoratkaisupyynnössä, säädettiin, että maassa asuvan yhtiön ulkomaiselle yhteissijoitusyritykselle maksamista osingoista kannettiin vuonna 2000 lähtökohtaisesti 25 prosenttia ja vuosina 2001–2009 28 prosenttia lähdeveroa, ellei kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen nojalla ollut syytä soveltaa muuta verokantaa, mutta vastaavat osingot oli vapautettu verosta, jos ne maksettiin maassa asuvalle yhteissijoitusyritykselle, kunhan kyseinen yritys luokiteltiin voittoa jakavaksi sijoitusrahastoksi eli kunhan se 31.5.2005 asti jakoi osakkailleen tosiasiallisesti voittoa tietyn vähimmäismäärän tai 1.6.2005 lähtien määritteli teknisen vähimmäisvoitonjaon. ( 11 )
26.
Näin ollen ainoastaan yhteissijoitusyritykset, jotka asuvat Tanskassa ja joilla on voittoa jakavan sijoitusrahaston asema, oli vapautettu verosta, kun taas ulkomaiset yhteissijoitusyritykset jäivät järjestelmällisesti verovapautuksen ulkopuolelle, silloinkin kun – kuten pääasiassa vaikuttaa tapahtuneen – ulkomaisten yhteissijoitusyritysten osinkoihin sovellettiin alennettua verokantaa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen nojalla tai kun yritykset tosiasiallisesti toteuttivat tai teknisesti määrittelivät vähimmäisvoitonjaon osakkailleen – mitä ei vaikuta tapahtuneen pääasiassa.
27.
Tällainen osinkojen erilainen verokohtelu yhteissijoitusyritysten välillä niiden asuinpaikan perusteella voi saada aikaan yhtäältä sen, että ulkomaiset yhteissijoitusyritykset ovat vähemmän halukkaita sijoittamaan Tanskaan sijoittautuneisiin yhtiöihin, ja toisaalta sen, että Tanskassa asuvat sijoittajat ovat vähemmän halukkaita hankkimaan osuuksia ulkomaisista yhteissijoitusyrityksistä. ( 12 )
28.
Kuten Tanskan hallituskin myöntää, tällaisella lainsäädännöllä rajoitetaan pääomien vapaata liikkuvuutta, mikä on lähtökohtaisesti EY 56 artiklan vastaista.
29.
Edellä osoitettu pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus voisi kuitenkin olla unionin oikeuden perusteella hyväksyttävä, jos EY 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti sen perustana oleva erilainen kohtelu koskisi tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa, tai erilainen kohtelu olisi oikeutettua yleistä etua koskevista pakottavista syistä. ( 13 )
30.
Edellä todetun mukaisesti on syytä tarkastella tarkemmin sekä pääasiassa kyseessä olevien tilanteiden rinnastettavuutta että Tanskan lainsäädännöstä seuraavan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen oikeutusta.
C. Pääasiassa kyseessä olevien tilanteiden rinnastettavuus
31.
On syytä palauttaa mieleen, että rajat ylittävän tilanteen rinnastettavuutta jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen on tutkittava siten, että huomioon otetaan kyseessä olevilla kansallisilla säännöksillä tavoiteltu päämäärä sekä niiden tarkoitus ja sisältö. ( 14 )
32.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selityksistä ja Tanskan hallituksen huomautuksista ilmenee, että käsiteltävällä tanskalaisella säännöstöllä on ollut tarkoitus yhtäältä välttää kaksinkertainen ketjuverotus tilanteissa, joissa sijoitus toteutetaan yhteissijoitusyrityksen kautta, ja toisaalta varmistaa, että tanskalaisten yhtiöiden jakamat osingot eivät jää Tanskassa verottamatta Tanskassa asuvien yhteissijoitusyritysten verovapautuksen perusteella vaan niistä kannetaan veroa yhden kerran eli kyseisten yritysten osakkaiden tasolla.
33.
Ketjuverotuksen välttämistä koskevasta tavoitteesta on toki oikeuskäytännössä jo todettu, että sellaisten toimenpiteiden suhteen, joista jäsenvaltio on säätänyt välttääkseen maassa asuvan yhtiön jakamien voittojen ketjuverotuksen tai taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen tai vähentääkseen niitä, maassa asuvien osinkoa saavien yhtiöiden, verovelvollisten tai osakkeenomistajien tilanne ei välttämättä ole vastaavanlainen kuin toisessa jäsenvaltiossa asuvien osinkoa saavien yhtiöiden, veronmaksajien tai osakkeenomistajien tilanne. ( 15 )
34.
Mikäli jäsenvaltio kuitenkin yksipuolisesti tai verosopimusten välityksellä säätää, että maassa asuvien yhtiöiden, verovelvollisten tai osakkeenomistajien lisäksi myös ulkomailla asuvat yhtiöt, verovelvolliset tai osakkeenomistajat ovat velvollisia maksamaan tuloveroa osingoista, joita ne saavat maassa asuvalta yhtiöltä, mainittujen ulkomailla asuvien yhtiöiden, verovelvollisten tai osakkeenomistajien tilanne muistuttaa maassa asuvien osakkeenomistajien tilannetta. ( 16 )
35.
Pelkästään siitä, että kyseinen valtio käyttää verotusvaltaansa, aiheutuu näet toisessa jäsenvaltiossa toimitettavasta verottamisesta riippumatta ketjuverotuksen tai taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen vaara. Tällaisessa tapauksessa osinkoa jakavan yhtiön asuinvaltion on varmistettava, että ulkomailla asuvia osinkoa saavia yhtiöitä, veronmaksajia tai osakkeenomistajia kohdellaan vastaavasti kuin maassa asuvia yhtiöitä suhteessa kyseisen valtion kansallisessa oikeudessa säädettyyn järjestelyyn ketjuverotuksen tai taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tai vähentämiseksi, jotta ulkomailla asuviin osinkojen saajiin ei kohdistu pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitusta, joka on EY 56 artiklan mukaan lähtökohtaisesti kielletty. ( 17 )
36.
Koska pääasiassa Tanskan kuningaskunta oli päättänyt käyttää verotusvaltaansa tanskalaisten yhtiöiden ulkomaisille yhteissijoitusyrityksille maksamiin osinkoihin, on kyseisten yhteissijoitusyritysten tilanne rinnastettavissa maassa asuvien yhteissijoitusyritysten tilanteeseen tanskalaisten yhtiöiden maksamien osinkojen ketjuverotuksen riskin osalta.
37.
Toinen tavoite, joka liittyi siihen, että Tanskassa asuvien yhteissijoitusyritysten verovapautuksen edellytykseksi asetettiin veron kantaminen yhtiöiden osakkailta, voisi herättää kysymyksen siitä, pitäisikö tilanteiden rinnastettavuuden arvioinnissa ottaa huomioon osakkaiden verotuksellinen tilanne.
38.
Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jaettujen osinkojen erilaisen verokohtelun arvioinnissa otetaan huomioon vain pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa verosäännöstössä säädetyt erotteluperusteet. ( 18 )
39.
Kuten olen jo todennut, pääasiassa yhteissijoitusyrityksille myönnetylle lähdeverovapautukselle on asetettu kaksi edellytystä. Ensinnäkin yhteissijoitusyrityksen on asuttava Tanskassa. Toiseksi näiden yritysten piti 31.5.2005 asti suorittaa osakkailleen vähimmäisvoitonjako, josta lähdevero pidätettiin, tai 1.6.2005 lähtien niiden on täytynyt laskea tekninen vähimmäisvoitonjako, josta osakkailta kannetaan veroa yhteissijoitusyrityksen pidättämän lähdeveron muodossa.
40.
Nämä kaksi edellytystä vaikuttavat erottavan tanskalaisen säännöstön ranskalaisesta säännöstöstä, jota 10.5.2012 annettu tuomio Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286) koski. Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin tarkasteli Ranskassa asuvien ja ulkomailla asuvien yhteissijoitusyritysten objektiivista rinnastettavuutta ja päätti olla ottamatta huomioon yhteissijoitusyritysten osakkaiden verotuksellista tilannetta, sillä ranskalainen säännöstö perustui yhteen ainoaan erotteluperusteeseen, joka oli näiden yritysten asuinpaikka.
41.
Kun otetaan huomioon Ranskan verolainsäädännön ja edellä kuvaillun Tanskan verolainsäädännön väliset erot ja kun osapuolet ovat erityisesti väitelleet 10.5.2012 annetun tuomion Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286) merkityksestä käsiteltävässä asiassa, on merkillistä, ettei yksikään kirjallisia huomautuksia esittäneistä kolmesta hallituksesta ole väittänyt, että tilanteiden rinnastettavuuden arvioinnissa olisi otettava huomioon osakkaiden verotuksellinen tilanne. Vaikka Tanskan hallitus vetoaa viimeksi mainittuun tuomioon, se on perustellut kyseessä olevaa säännöstöä vain tarpeella varmistaa verojärjestelmän johdonmukaisuus ja lyhyesti tarpeella varmistaa verotusvallan tasapainoinen jako, ( 19 ) kun taas Saksan ja Alankomaiden hallitukset keskittyivät omissa tilanteiden objektiiviseen rinnastettavuuteen liittyvissä huomautuksissaan vain yhteissijoitusyritysten tarjoamiin sijoitusvälineisiin.
42.
Samalla kun ne hyväksyvät sen, että vertailun tulee kohdistua vain yhteissijoitusyritysten tilanteisiin eikä niiden osakkaiden verotuksellisiin tilanteisiin, Fidelity Funds ja NN (L) SICAV sekä vähemmässä määrin komissio ovat yksityiskohtaisesti perustelleet tason, jolla yritysten tilanteita olisi verrattava. Tarkemmin ottaen NN (L) SICAVin mukaan tanskalaisessa säännöstössä on luotu yksinomaan osinkoja saavan yhteissijoitusyrityksen asuinpaikkaa koskeva erotteluperuste, eikä maassa asuvien yhteissijoitusyritysten verovapautus edellytä osakkaille jaettujen voittojen verotusta. Se väittää, että tanskalaisessa säännöstössä ei säädetä tavallisten (tai pääomittavien) yhteissijoitusyritysten saamien kotimaisten osinkojen verokohtelun ja niiden osakkaiden verotuksellisen tilanteen välisestä yhteydestä. Tanskalaisessa säännöstössä ei oteta myöskään huomioon sellaisten voittoa jakavien sijoitusrahastojen, jotka jakavat edelleen osan saamistaan osingoista, osakkaiden verotuksellista tilannetta. Ulkomaiselle yhteissijoitusyritykselle jaettujen osinkojen lähdeveroa ei siis alenneta, jos yrityksellä on Tanskassa asuvia osakkaita, joiden verotuksellinen tilanne on rinnastettavissa Tanskassa asuvien yhteissijoitusyritysten osakkaiden verotukselliseen tilanteeseen. Lisäksi komissio väittää, että Tanskassa ja ulkomailla asuvien yhteissijoitusyritysten tilanteet ovat rinnastettavissa, vaikka osakkaiden verotus otettaisiin huomioon vertailussa. Lopuksi Fidelity Funds lisää, että koska ulkomaisiin yhteissijoitusyrityksiin sovelletaan direktiiviä 85/611, niitä tulisi verrata Tanskassa asuviin yhteissijoitusyrityksiin.
43.
Olen itse jäljempänä esittämistäni syistä taipuvainen katsomaan, että riippumatta siitä, mistä näkökulmasta tilanteita kuuluisi verrata, pääasiassa käsiteltävät tilanteet ovat objektiivisesti rinnastettavissa, joten tässä asiassa on arvioitava, voidaanko tanskalainen säännöstö oikeuttaa erityisesti verojärjestelmän johdonmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä syistä.
44.
Ensinnäkin olen eri mieltä Fidelity Fundsin väitteestä, jonka mukaan se, että yhteissijoitusyritys kuuluu direktiivin 85/611 soveltamisalaan, riittää osoittamaan ulkomaisten yhteissijoitusyritysten ja tanskalaisten yhteissijoitusyritysten tilanteiden objektiivisen rinnastettavuuden tanskalaisen verosäännöstön kannalta. Sen lisäksi, että yhteissijoitusyritysten verotus ei kuulu direktiivin 85/611 soveltamisalaan, kuten olen jo edellä todennut, ( 20 ) pääomien vapaan liikkuvuuden näkökulmasta rinnastettavuuden arviointi ei kohdistu asianomaisten toimijoiden oikeudelliseen tilanteeseen vaan niiden tilanteeseen kyseessä olevan verosäännöstön kannalta. ( 21 ) Joka tapauksessa unionin tuomioistuin on todennut taloudellisten toimijoiden tilanteiden rinnastettavuuden arvioinnin yhteydessä, ettei yhteissijoitusyrityksen asema ole merkityksellinen, jos se ei ole erotteluperuste sovellettavassa verosäännöstössä. ( 22 )
45.
Seuraavaksi sen selvittämiseksi, millä tasolla tilanteita tulisi verrata, eli ainoastaan yhteissijoitusyrityksen tasolla vai myös osakkaiden tasolla, menettelyn osapuolet pohtivat unionin tuomioistuimen pyynnöstä, ovatko kansallisen säännöstön perustana olevat kaksi arviointiperustetta itsenäisiä vai liittyvätkö ne erottamattomasti toisiinsa.
46.
Jos tähän kysymykseen olisi selvästi vastattava, että yhteissijoitusyrityksen asuinpaikkaan liittyvä peruste on itsenäinen tai erotettavissa (tosiasiallista tai teknistä) vähimmäisvoitonjakoa koskevasta vaatimuksesta, tämä viittaisi vahvasti siihen, että tanskalainen säännöstö ei loppujen lopuksi ole kovinkaan kaukana ranskalaisesta säännöstöstä, jota 10.5.2012 annettu tuomio Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286) koski, tai puolalaisesta säännöstöstä, jota 10.4.2014 annettu tuomio Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249) koski. Toisin sanoen, koska kyseiset kaksi säännöstöä perustuivat yksinomaan tai pääasiallisesti asianomaisten yhteissijoitusyritysten asuinpaikkaan, unionin tuomioistuin totesi, että tilanteiden rinnastettavuuden arviointi oli tehtävä kyseisten yritysten tasolla. ( 23 )
47.
Riippumatta NN (L) SICAVin arvostelusta, joka koskee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tanskalaisesta säännöstöstä esittämää, sen mukaan virheellistä tulkintaa ja jota unionin tuomioistuin ei voi tutkia SEUT 267 artiklalla luodun tuomioistuimien välisen yhteistyön yhteydessä, ( 24 ) tietyt käsiteltävän asian seikat viittaavat mielestäni siihen, että yhteissijoitusyrityksen asuinpaikkaa koskeva peruste on paitsi erotettavissa (tosiasiallista tai teknistä) vähimmäisvoitonjakoa koskevasta perusteesta myös hallitseva siihen nähden. Ensinnäkin on syytä tuoda esiin, että ministerin asetuksen 38 §:ssä toistetut kaksi perustetta esitetään kahdessa erillisessä kansallisessa säädöksessä. ( 25 ) Lisäksi Tanskan hallitus on myöntänyt kirjallisissa huomautuksissaan, että jälkimmäistä perustetta voidaan tarvittaessa soveltaa yhteissijoitusyrityksen asuinpaikkaa koskevasta perusteesta riippumatta. Toiseksi, kuten Fidelity Funds ja NN (L) SICAV ovat tuoneet esiin ja kuten Tanskan hallituskin on myöntänyt, vaikka jotkin ulkomaiset yhteissijoitusyritykset voivat hyvinkin täyttää (ja käytännössä täyttävätkin) jälkimmäisen perusteen, ainoastaan tanskalaiset yhteissijoitusyritykset voivat täyttää edellytyksenä olevan Tanskassa asumisen.
48.
Näin ollen tilanteita verrattaisiin yksinomaan tanskalaisessa säännöstössä asetetun pääasiallisen ja hallitsevan perusteen eli yhteissijoitusyrityksen asuinpaikan osalta, ja silloin olisi todettava 10.5.2012 annetun tuomion Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286) ja 10.4.2014 annetun tuomion Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 63 ja 69 kohta) tavoin, että ainoastaan niiden yhteissijoitusyritysten, jotka asuvat Tanskassa, ja niiden, jotka eivät asu Tanskassa, tilanteita on verrattava ja että loppujen lopuksi näiden sijoitusvälineiden tilanteet ovat objektiivisesti rinnastettavissa niiden tanskalaisilta yhtiöiltä saamien osinkojen verokohtelun osalta.
49.
Kaikesta huolimatta tanskalaisen säännöstön taustalla on ajatus siitä, että lähdeverovapautus myönnetään Tanskassa asuville yhteissijoitusyrityksille vain yhdistettynä (tosiasialliseen tai tekniseen) vähimmäisvoitonjakoon osakkaille, joilta nämä yritykset pidättävät veron lähdeveron muodossa. Tanskan kuningaskunta ei myönnä lähdeverovapautusta tanskalaiselle yhteissijoitusyritykselle, ellei ole varmaa, että kyseinen jäsenvaltio voi käyttää verotusvaltaansa tällaisen yhteissijoitusyrityksen osakkailleen edelleen jakamiin osinkoihin.
50.
Näin ollen – toisin kuin tilanteissa, joita 10.5.2012 annettu tuomio Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286) ja 10.4.2014 annettu tuomio Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249) koskevat – tanskalaisessa säännöstössä on säädetty Tanskassa asuvien yhteissijoitusyritysten verovapautuksen ja näiden yritysten osakkaiden verotuksellisen tilanteen välisestä yhteydestä, kuten komissiokin myönsi kirjallisissa huomautuksissaan. Katson siis, että viimeksi mainittujen tilanne voitaisiin ottaa huomioon myös tilanteiden rinnastettavuuden arvioinnissa.
51.
Yhteissijoitusyritysten osakkaiden tilanteen huomioon ottaminen ei mielestäni kuitenkaan tarkoita, että tilanteet eivät olisi kokonaisuutena arvioituina toisiinsa objektiivisesti rinnastettavissa, minkä perusteella tanskalaisesta säännöstöstä seuraava erilainen kohtelu voitaisiin hyväksyä. Tanskalaisessa säännöstössä ei nimittäin oteta kattavasti huomioon yhteissijoitusyritysten osakkaiden tilannetta, eikä tästä puutteesta johtuvaa erilaista kohtelua siten voida oikeuttaa tilanteiden objektiivisella erilaisuudella. ( 26 )
52.
Osakkaiden taloudellista tilannetta voidaan mielestäni tarkastella kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin voidaan verrata maassa asuvien osakkaiden verotuksellista tilannetta sen mukaan, sijoittavatko he kotimaiseen vai ulkomaiseen yhteissijoitusyritykseen. Toiseksi vertailu voi kohdistua kotimaisen yhteissijoitusyrityksen maassa asuvan osakkaan verotukselliseen tilanteeseen suhteessa ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen ulkomailla asuvan osakkaan verotukselliseen tilanteeseen. Ja kolmanneksi voidaan myös tarkastella ulkomailla asuvien osakkaiden tilanteita sen mukaan, sijoittavatko he ulkomaisiin vai kotimaisiin yhteissijoitusyrityksiin. ( 27 )
53.
Ensimmäisen vaihtoehdon osalta en näe, että kahden tanskalaisen osakkaan tilanteet olisivat objektiivisesti erilaiset siksi, että toinen on sijoittanut kotimaiseen ja toinen ulkomaiseen yhteissijoitusyritykseen. Molemmat osakkaat ovat Tanskan kuningaskunnan verotusvallan alaisia ja molempia pitäisi, ainakin periaatteessa, kohdella syrjimättömästi. Mutta siinä missä tanskalaiseen osakkaaseen, joka sijoittaa ulkomaiseen yhteissijoitusyritykseen – joka on lähdeverovelvollinen, vaikka se voitaisiin luokitella voittoa jakavaksi sijoitusrahastoksi –, kohdistuu aina monivaiheinen verotus, kuten Tanskan hallituskin myöntää, niin kotimaiseen yhteissijoitusyritykseen, joka luokitellaan voittoa jakavaksi sijoitusrahastoksi ja on vapautettu lähdeverosta, sijoittava tanskalainen sijoittaja voi vähentää häneltä ennakkoon perityn lähdeveron tai yhteisöveron.
54.
Toinen vaihtoehto, jossa verrataan tanskalaisen yhteissijoitusyrityksen Tanskassa asuvan osakkaan verotuksellista tilannetta ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen ulkomailla asuvan osakkaan verotukselliseen tilanteeseen, ei mielestäni johda toisenlaiseen ratkaisuun. Molemmat osakkaat ovat tanskalaisen säännöstön näkökulmasta objektiivisesti toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, kun he sijoittavat yhteissijoitusyrityksiin, jotka eivät jaa edelleen tanskalaisilta yhtiöiltä saamiaan osinkoja.
55.
Osinkoa jakavien ulkomaisten yhteissijoitusyritysten ulkomailla asuvien osakkaiden ja Tanskassa asuvien voittoa jakavien sijoitusrahastojen Tanskassa asuvien osakkaiden tilanteesta panen merkille, että unionin tuomioistuin totesi 17.9.2015 antamassaan tuomiossa Miljoen ym. (C‑10/14, C‑14/14 ja C‑17/14, EU:C:2015:608, 74 kohta) sen arvioinnista, onko maassa asuvien ja ulkomailla asuvien osakkaiden verotuskohtelu jäsenvaltiossa, josta osingot ovat peräisin, objektiivisesti rinnastettavissa, että ”kun jäsenvaltio pidättää kyseiseen valtioon sijoittautuneiden yhtiöiden jakamista osingoista osinkoveron lähdeverona, ulkomailla asuvan verovelvollisen ja maassa asuvan verovelvollisen verotuskohtelujen vertailussa on otettava huomioon yhtäältä osinkovero, joka ulkomailla asuvan verovelvollisen on maksettava, ja toisaalta tulovero tai yhteisövero, joka maassa asuvan verovelvollisen on maksettava ja jonka perusteeseen osinkoa tuottavista osuuksista saadut tulot sisältyvät”. Unionin tuomioistuimen mukaan EY 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan (josta on tullut SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohta) soveltamiseksi ei nimittäin riitä, että huomioon otetaan vain osinkovero sellaisenaan, vaan tarkasteluun on sisällytettävä kaikki luonnollisten henkilöiden tulojen tai yhtiöiden voittojen verottamiseen liittyvät seikat siltä osin kuin nämä tulot tai voitot on saatu tiettyyn jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhtiöiden osuuksien omistamisen perusteella. ( 28 )
56.
Käsiteltävään asiaan sovellettuna tämä maassa asuviin ja ulkomaalaisiin veronmaksajiin siinä jäsenvaltiossa, josta osingot ovat peräisin, tosiasiallisesti kohdistuvaa verorasitusta koskeva vertailuperuste tarkoittaisi, ettei voitaisi vain todeta, että ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen, joka voidaan luokitella voittoa jakavaksi sijoitusrahastoksi, ulkomailla asuvilta osakkailta kannetaan välillisesti yritykseltä peritty lähdevero, kun taas tanskalaisen voittoa jakavan sijoitusrahaston osakkailta kannetaan suoraan tämän rahaston pidättämä lähdevero, minkä seurauksena nämä osakkaat eivät ole objektiivisesti rinnastettavissa tilanteissa. Ulkomailla asuvaan osakkaaseen kohdistuva verotus on kokonaisuudessaan arvioituna lopullinen, kun taas Tanskassa asuva osakas voi aina vähentää ennakkoon perityn lähdeveron tai yhteisöveron, joka hänen on maksettava Tanskassa.
57.
Toki ulkomailla asuvan osakkaan tulojen verotus kuuluu toisen jäsenvaltion verotusvaltaan. Pääsääntöisesti vaikuttaa kuitenkin siltä, että silloin kun osakkaan asuinjäsenvaltio soveltaa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi hyvitysmenetelmää, osinkojen lähdeveroa ei palauteta tai hyvitetä ainakaan kokonaisuudessaan kyseisen jäsenvaltion tuloverossa tai yhtiöverossa. ( 29 ) Mahdollisesta kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdystä sopimuksesta riippumatta jäsenvaltio ei joka tapauksessa voi vedota etuun, jonka toinen jäsenvaltio myöntää yksipuolisesti, välttääkseen velvoitteet, jotka sillä on EY:n perustamissopimuksen nojalla. ( 30 )
58.
Jos lopuksi verrataan ulkomailla asuvien osakkaiden sijoituksia sekä ulkomaiseen yhteissijoitusyritykseen, joka voidaan luokitella voittoa jakavaksi sijoitusrahastoksi, että Tanskassa asuvaan voittoa jakavaan sijoitusrahastoon, ensin mainitussa tilanteessa – kuten komissio totesi – ulkomaiselta yhteissijoitusyritykseltä peritään aina lähdeveroa jaettujen osinkojen perusteella ottamatta huomioon mahdollisia kuluja ja tappioita, kun taas osakkaalta, joka sijoittaa Tanskassa asuvaan voittoa jakavaan sijoitusrahastoon, peritään ennakkovero, joka perustuu vähimmäisvoitonjakoon ja jota laskettaessa tuloverolain 16 C §:n 2, 4 ja 5 momentin mukaisesti voidaan vähentää yrityksen tappiot ja hallintokulut. Jälkimmäisessä tilanteessa kokonaisverorasitus on siis pienempi kuin ensin mainitussa tilanteessa ilman, että tätä voitaisiin mielestäni oikeuttaa ulkomailla asuvien osakkaiden tilanteiden objektiivisella erilaisuudella sen jäsenvaltion näkökulmasta, josta osingot ovat peräisin.
59.
Koska pääasiassa käsiteltävää tanskalaista säännöstöä ei mielestäni voida hyväksyä sen perusteella, että sitä sovellettaisiin objektiivisesti erilaisiin tilanteisiin, sen säilyttäminen edellyttäisi, että se voitaisiin oikeuttaa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä.
D. Rajoituksen oikeuttaminen
60.
Tanskan ja Alankomaiden hallitusten mukaan tanskalaisesta säännöstöstä seuraava erilainen kohtelu voidaan oikeuttaa sekä tarpeella varmistaa verotusvallan tasapainoinen jako (1) että tarpeella varmistaa verojärjestelmän johdonmukaisuus (2). Totean heti aluksi, että ensimmäinen peruste ei ole vakuuttava, mutta olen taipuvainen uskomaan, että tanskalainen järjestelmä voitaisiin oikeuttaa tarpeella varmistaa verojärjestelmän johdonmukaisuus mutta että se on suhteeton tavoitteeseensa nähden.
1. Verotusvallan tasapainoinen jako
61.
Tanskan hallitus palauttaa mieleen, että ulkomaalaiset osakkaat ovat rajoitetusti velvollisia maksamaan veroa (eli lähdeverotettavia) Tanskassa asuvien voittoa jakavien sijoitusrahastojen säännöllisesti jakamista vähimmäismääristä, kun taas vastaavat tulot, joita he saavat ulkomaisilta yhteissijoitusyrityksiltä, eivät kuulu Tanskan verotusvaltaan, vaikka ne olisivat peräisin näiden yhteissijoitusyritysten sijoituksista tanskalaisiin yhtiöihin. Tanskan hallituksen mukaan ulkomaisten yhteissijoitusyritysten vapauttaminen tanskalaisten yhtiöiden jakamista osingoista perittävästä lähdeverosta kuitenkin johtaisi siihen, että ulkomaalaiset osakkaat välttyisivät täysin tanskalaisten yhtiöiden jakamista osingoista Tanskassa perittäviltä veroilta pelkästään siksi, että he ovat tehneet sijoituksensa tällaisiin yhtiöihin ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen välityksellä, mikä vaarantaisi Tanskan oikeuden käyttää verotusvaltaa alueellaan tapahtuvaan toimintaan.
62.
Nämä perustelut eivät vakuuta minua mitenkään.
63.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoisen jaon turvaamisen tarve voidaan toki hyväksyä muun muassa silloin, kun asianomaisella järjestelmällä pyritään estämään menettelytapoja, jotka ovat omiaan vaarantamaan jäsenvaltion oikeuden käyttää verotusvaltaansa alueellaan tapahtuvaan toimintaan. ( 31 )
64.
Yhtä vakiintuneessa oikeuskäytännössä kuitenkin todetaan, että silloin, kun jäsenvaltio on päättänyt jättää verottamatta maassa asuvia, kotimaisia osinkoja saavia yhteissijoitusyrityksiä, se ei voi vedota tarpeeseen taata verotusvallan tasapainoinen jako jäsenvaltioiden välillä perustellakseen tällaisia tuloja saavien ulkomaisten yhteissijoitusyritysten verottamisen. ( 32 )
65.
Käsiteltävässä asiassa Tanskan kuningaskunta oli päättänyt ( 33 ) vapauttaa osingoista perittävästä lähdeverosta yksinomaan Tanskassa asuvat voittoa jakavat sijoitusrahastot mutta ei muissa maissa asuvia yhteissijoitusyrityksiä, edes sellaisia, jotka voivat täyttää tai täyttävät tuloverolain 16 C §:ssä osingonjaolle säädetyt edellytykset, ja siksi ainoastaan muissa maissa asuvien yhteissijoitusyritysten verotusta ei voida oikeuttaa sillä, ettei kyseisen jäsenvaltion verotusvaltaa haluttu vaarantaa.
66.
Näin ollen peruste, joka liittyy verotusvallan tasapainoiseen jakoon jäsenvaltioiden välillä, on mielestäni hylättävä.
2. Tarve varmistaa verojärjestelmän johdonmukaisuus
67.
Tanskan, Saksan ja Alankomaiden hallitukset väittävät, että lähdeverovapautuksen muodossa myönnetty veroetu on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla suoraan yhteydessä tämän edun kompensoimiseen siten, että osakkailta peritään välitön vero yhteissijoitusyritysten voitoista. Niiden mukaan tämä yhteys säilyy, vaikka yhteissijoitusyritysten osakkaille jakamat määrät olisivat pienemmät kuin lähdeverosta vapautetut osingot. Kuten 20.5.2008 annetusta tuomiosta Orange European Smallcap Fund (C‑194/06, EU:C:2008:289) ja 27.11.2008 annetusta tuomiosta Papillon (C‑418/07, EU:C:2008:659) nimittäin seuraa, yhteys voi olla olemassa, vaikka järjestelmän mukaista veroetua ei kompensoitaisi kokonaisuudessaan, toisin sanoen vaikka osingot, jotka on vapautettu lähdeverosta, jaettaisiin edelleen kokonaisuudessaan. Lisäksi Saksan hallitus väittää, että suora yhteys säilyy myös silloin, kun on kyse kahdesta eri verovelvollisesta, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö osoittaa.
68.
Fidelity Funds, NN (L) SICAV ja komissio ovat eri mieltä asiasta. Erityisesti komissio katsoo yhtäältä, että kotimaisen yhteissijoitusyrityksen osakkaisiin sovellettu veron määräytymisperuste ei vastaa ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen maksamiin osinkoihin sovellettavaa lähdeveron määräytymisperustetta eikä lähdevero riitä kompensoimaan etuja, joita kotimaisten yhteissijoitusyritysten osakkaat saavat ulkomaisten yhteissijoitusyritysten osakkaisiin nähden. Komissio myös huomauttaa, että Tanskassa asuvaa henkilöä tai yhtiötä, joka on ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen osakas, verotetaan Tanskassa sen ulkomaiselta yhteissijoitusyritykseltä saamista tuloista, vaikka kyseiseltä yritykseltä peritään jo Tanskassa lähdeveroa sen tanskalaisilta yhtiöiltä saamista osingoista. Tällaista taloudellista kaksinkertaista verotusta ei kohdistu Tanskassa asuvaan henkilöön tai yhtiöön, joka on sellaisen Tanskassa asuvan yhteissijoitusyrityksen osakas, jolla on tuloverolain 16 C §:ssä tarkoitettu voittoa jakavan sijoitusrahaston asema. Edellä mainittujen kotimaisten yhteissijoitusyritysten saamaa etua ei kompensoida muulla tavoin tanskalaisessa säännöstössä.
69.
Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että nyt jo vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että jotta vapaata liikkuvuutta koskeva rajoitus voitaisiin oikeuttaa tarpeella varmistaa verojärjestelmän johdonmukaisuus, on selvitettävä, onko kyseinen verotuksellinen etu suorassa yhteydessä siihen, että tämä etu kompensoidaan kantamalla tietty vero, ja tämän yhteyden välittömyyttä on arvioitava kyseessä olevan säännöstön päämäärään nähden. ( 34 ) Lisäksi verotuksen johdonmukaisuutta koskevan perusteen tarkastelu edellyttää lähtökohtaisesti tarkastelua yhden ja saman verojärjestelmän pohjalta. ( 35 )
70.
Unionin tuomioistuin hylkäsi 18.6.2009 antamassaan tuomiossa Aberdeen Property Fininvest Alpha (C‑303/07, EU:C:2009:377, 73 kohta), 10.5.2012 antamassaan tuomiossa Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286, 52 kohta) ja 10.4.2014 antamassaan tuomiossa Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 93 kohta) suoran yhteyden olemassaolon sen perusteella, ettei kyseisissä asioissa käsitelty osinkojen lähdeverovapaus edellyttänyt, että kyseiset yhtiöt, sijoitusrahastot tai yhteissijoitusyritykset olisivat jakaneet edelleen saamansa osingot ja että niiden verottamisella kyseisen yhtiön osakkaiden verotuksessa olisi voitu kompensoida lähdeverovapaus.
71.
Kuten olen jo muissa ratkaisuehdotuksissa tarkentanut, ( 36 ) unionin tuomioistuin ei enää pidä mahdottomana – ja edellä mainitut kolme tuomiota osoittavat tämän hyvin – että välittömän yhteyden vaatimus voi täyttyä, vaikka etu ja sen kompensoimiseksi kannettava vero eivät liity samaan verovelvolliseen.
72.
Kuten olen edellä osoittanut, ja toisin kuin tämän ratkaisuehdotuksen 70 kohdassa mainittujen kolmen tuomion taustalla olleissa kansallisissa säännöstöissä, tanskalaisessa säännöstössä asetetaan kotimaisten yhteissijoitusyritysten verovapautuksen edellytykseksi (tosiasiallinen tai tekninen) vähimmäisvoitonjako osakkaille, joilta kyseiset yritykset puolestaan pidättävät lähdeveron. Tällä tavoin kotimaisille yhteissijoitusyrityksille lähdeverovapauden muodossa myönnetty etu kompensoidaan siis perimällä näiden yritysten edelleen jakamista osingoista veroa yritysten osakkailta.
73.
Kyseenalaistamatta täysin tällaisen suoran yhteyden olemassaoloa komissio väittää, että Tanskassa asuville voittoa jakaville sijoitusrahastoille myönnettyä etua ei kompensoida täydellisesti tai kokonaisuudessaan niiden osakkailta perittävällä verolla, mikä vaarantaa verojärjestelmän johdonmukaisuuden.
74.
Panen kuitenkin merkille, että komission esiin tuoma edellytys, jonka mukaan verolla pitäisi kompensoida myönnetty etu kokonaisuudessaan, ei perustu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön eikä komissio esitäkään yhtään ennakkotapausta sen tueksi.
75.
Tosiasiassa ja yleisesti ottaen oikeuskäytännöstä ilmenee, että edellytettävä myönnetyn edun ja tietyn veron välinen suora yhteys on luonteeltaan enemmän oikeudellinen kuin näiden kahden tekijän välisen tarkan tai vähemmän tarkan laskelman tulos. Tällainen lähestymistapa on siksikin helppo ymmärtää, että – kuten olen jo tuonut esiin – yhteyden välittömyyttä on arvioitava kansallisen säännöstön päämäärään nähden. Olennaista on siis tarkastella edun ja veron välistä sisäistä logiikkaa eikä laskea veron tosiasiallista ja etenkin täydellisesti kompensoivaa vaikutusta.
76.
Toki unionin tuomioistuin on toisinaan katsonut, että yhteyden suoruus edellyttää, että vähennyskelpoisen erän eli edun ja verotettavan erän välillä vallitsee ehdoton vastaavuus. ( 37 )
77.
On kuitenkin tärkeää tuoda esiin, että tällainen tarkennus on tehty pääasiallisesti tilanteissa, joissa on haluttu osoittaa, että kyseisissä asioissa verojärjestelmän johdonmukaisuutta ei ole toteutettu yhden ja saman verojärjestelmän sisällä vaan toisella tasolla, nimittäin kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen sopimusvaltioissa sovellettavien sääntöjen vastavuoroisuuden tasolla. ( 38 ) Lisäksi yhdessäkään näistä tuomioista ei todeta, että mainittu ”ehdoton vastaavuus” edellyttäisi myönnetyn edun ja sitä kompensoivan veron määrien täydellistä yhtenevyyttä.
78.
Jotta rajoitus voitaisiin hyväksyä, sen on vielä sovelluttava ja oltava oikeassa suhteessa sen tavoitteena olevaan verojärjestelmän johdonmukaisuuden varmistamiseen.
79.
Tältä osin olen valmis hyväksymään Tanskan hallituksen väitteen, jonka mukaan lähdeverovapautuksen muodossa myönnetyn veroedun ja sen kompensoimiseksi säädetyn osinkojen välittömän verotuksen välinen suora yhteys katkeaisi, jos etu myönnettäisiin myös sellaisille yhteissijoitusyrityksille, jotka eivät ole sitoutuneet jakamaan voittojaan säännöllisesti.
80.
Koska Tanskan kuningaskunta on kuitenkin hyväksynyt sen, että ulkomaiset yhteissijoitusyritykset voivat vapaaehtoisesti täyttää tanskalaisessa säännöstössä säädetyt voitonjakoa koskevat edellytykset ja siten saada voittoa jakavan sijoitusrahaston aseman, en komission tavoin näe, miksi tällaiset yritykset eivät voisi hyötyä lähdeverovapautuksesta, kunhan kyseisen jäsenvaltion veroviranomaiset voivat varmistaa yhteistyössä näiden yritysten kanssa, että yritykset suorittavat veron, joka vastaa lähdeveroa, jonka tanskalaiset voittoa jakavat sijoitusrahastot pidättävät tuloverolain 16 C §:n mukaisesti lasketusta vähimmäisvoitonjaosta. Tällainen toimenpide olisi mielestäni vähemmän rajoittava kuin nykyinen järjestelmä mutta säilyttäisi sen edellytykset ja sisäisen johdonmukaisuuden.
81.
Pääasiassa Fidelity Funds ei vaikuta pyrkineen edes varmuuden vuoksi täyttämään tuloverolain 16 C §:ssä säädettyjä vähimmäisvoitonjaon edellytyksiä pääasiassa käsiteltävinä verovuosina, joten sen vaatimusta tuskin voidaan hyväksyä, vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen onkin syytä vastata myönteisesti.
Ratkaisuehdotus
82.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Østre Landsretin ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
EY 56 artiklaa (josta on tullut SEUT 63 artikla) on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion verojärjestelmälle, jonka mukaan kyseisessä jäsenvaltiossa asuvat arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset voivat saada vapautuksen kotimaisten yritysten osingoista kannettavasta lähdeverosta joko sen takia, että ne tosiasiassa suorittavat osakkailleen vähimmäisvoitonjaon, josta lähdevero pidätetään, tai siksi, että ne laskevat teknisen vähimmäisvoitonjaon, josta lähdevero pidätetään yrityksen osakkaiden osalta, kun taas vastaavat ulkomaiset arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset joutuvat maksamaan lähdeveroa kotimaisilta yhtiöiltä saamistaan osingoista.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.
( 2 ) EYVL 1985, L 375, s. 3. Direktiivin tavoitteena oli sen johdanto-osan neljännen perustelukappaleen mukaan antaa yhteiset perussäännöt jäsenvaltioissa sijaitsevien yhteissijoitusyritysten toimiluvasta, valvonnasta, rakenteesta, toiminnasta ja tiedoista, jotka niiden on julkistettava (ks. tuomio 11.9.2014, Gruslin, C‑88/13, EU:C:2014:2205, 33 kohta ja tuomio 26.5.2016, NN (L) International, C‑48/15, EU:C:2016:356, 31 kohta). Direktiiviä 85/611 muutettiin useaan otteeseen ennen kuin se kumottiin 1.7.2011 lähtien siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13.7.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/65/EY (EUVL 2009, L 302, s. 32), jolla yhteissijoitusyritysdirektiivi kirjoitettiin uudelleen.
( 3 ) Tuomio 26.5.2016, NN (L) International (C‑48/15, EU:C:2016:356, 32 ja 33 kohta).
( 4 ) Tuomio 26.5.2016, NN (L) International (C‑48/15, EU:C:2016:356, 33 kohta).
( 5 ) Palautan mieleen, että välittömien verojen alalla maassa asuvat ja ulkomailla asuvat eivät kuitenkaan yleisesti ottaen ole toisiinsa rinnastettavissa olevassa tilanteessa: ks. erityisesti tuomio 14.2.1995, Schumacker (C‑279/93, EU:C:1995:31, 31 kohta); tuomio 22.12.2008, Truck Center (C‑282/07, EU:C:2008:762, 38 kohta) ja tuomio 24.2.2015, Grünewald (C‑559/13, EU:C:2015:109, 25 kohta), mistä seuraa, että maassa asuvien verovelvollisten ja ulkomailla asuvien verovelvollisten erilaista kohtelua ei itsessään voida pitää perussopimuksessa tarkoitettuna syrjintänä (ks. erityisesti tuomio 22.12.2008, Truck Center, C‑282/07, EU:C:2008:762, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 6 ) Ks. erityisesti tuomio 1.7.2010, Dijkman ja Dijkman-Lavaleije (C‑233/09, EU:C:2010:397, 26 kohta) ja tuomio 21.5.2015, Wagner-Raith (C‑560/13, EU:C:2015:347, 31 kohta).
( 7 ) Palautan mieleen, että jäsenvaltion toteuttamat sellaiset toimenpiteet, joilla kielletään tämän vapauden käyttäminen, haitataan sitä tai tehdään se vähemmän houkuttelevaksi, ovat palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia: ks. erityisesti tuomio 18.10.2012, X (C‑498/10, EU:C:2012:635, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 8 ) Ks. vastaavasti tuomio 26.5.2016, NN (L) International (C‑48/15, EU:C:2016:356, 41 kohta).
( 9 ) Annettujen tietojen perusteella omistusosuudet eivät pääasiassa käsiteltävänä ajanjaksona ylittäneet koskaan 10:tä prosenttia tanskalaisten yhtiöiden osakepääomasta. Pääomien vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden välisestä erosta ks. erityisesti tuomio 14.9.2017, The Trustees of the BT Pension Scheme (C‑628/15, EU:C:2017:687, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 10 ) Ks. erityisesti tuomio 10.2.2011, Haribo Lakritzen Hans Riegel ja Österreichische Salinen (C‑436/08 ja C‑437/08, EU:C:2011:61, 50 kohta); tuomio 10.5.2012, Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286, 15 kohta) ja tuomio 26.5.2016, NN (L) International (C‑48/15, EU:C:2016:356, 44 kohta).
( 11 ) Huomautan, että NN (L) SICAV kritisoi ennakkoratkaisupyynnön tehneen tuomioistuimen arviointia ja väittää, että pääasian tapahtumien aikaan sovelletun tanskalaisen säännöstön mukaan kaikki tanskalaiset yhteissijoitusyritykset oli vapautettu lähdeverosta eivätkä ainoastaan tanskalaiset voittoa jakavat sijoitusrahastot. Vakiintuneen käytännön mukaan SEUT 267 artiklan soveltamisen yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin yksin vastaa sovellettavan kansallisen lainsäädännön määrittelystä ja tulkinnasta, eikä unionin tuomioistuimen tehtävänä ole kyseenalaistaa ennakkoratkaisupyynnön tehneen tuomioistuimen esittelemää lähtökohtaa: ks. vastaavasti tuomio 14.6.2017, Online Games ym. (C‑685/15, EU:C:2017:452, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 12 ) Ks. vastaavasti tuomio 10.5.2012, Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286, 17 kohta) ja tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 42 kohta).
( 13 ) Ks. erityisesti tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 14 ) Ks. tuomio 2.6.2016, Pensioenfonds Metaal en Techniek (C‑252/14, EU:C:2016:402, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 15 ) Ks. erityisesti tuomio 18.6.2009, Aberdeen Property Fininvest Alpha (C‑303/07, EU:C:2009:377, 42 kohta); tuomio 20.10.2011, komissio v. Saksa (C‑284/09, EU:C:2011:670, 55 kohta) ja tuomio 25.10.2012, komissio v. Belgia (C‑387/11, EU:C:2012:670, 48 kohta).
( 16 ) Ks. vastaavasti mm. tuomio 18.6.2009, Aberdeen Property Fininvest Alpha (C‑303/07, EU:C:2009:377, 43 kohta); tuomio 20.10.2011, komissio v. Saksa (C‑284/09, EU:C:2011:670, 56 kohta); tuomio 25.10.2012, komissio v. Belgia (C‑387/11, EU:C:2012:670, 49 kohta) ja tuomio 17.9.2015, Miljoen ym. (C‑10/14, C‑14/14 ja C‑17/14, EU:C:2015:608, 67 kohta).
( 17 ) Ks. vastaavasti tuomio 20.10.2011, komissio v. Saksa (C‑284/09, EU:C:2011:670, 57 kohta); tuomio 25.10.2012, komissio v. Belgia (C‑387/11, EU:C:2012:670, 50 kohta) ja tuomio 17.9.2015, Miljoen ym. (C‑10/14, C‑14/14 ja C‑17/14, EU:C:2015:608, 68 kohta).
( 18 ) Ks. tuomio 10.5.2012, Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286, 28 kohta) ja tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 61 kohta).
( 19 ) Ks. näiden perustelujen osalta tämän ratkaisuehdotuksen 61–81 kohta.
( 20 ) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 14 kohta.
( 21 ) Ks. tältä osin analogisesti Suomen oikeuden mukaan perustetun osakeyhtiön ja Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun yhteissijoitusyrityksen – jollaista yhtiömuotoa ei tunneta Suomen oikeudessa –, jotka molemmat saavat Suomessa osinkoa, tilanteiden rinnastettavuudesta tuomio 18.6.2009, Aberdeen Property Fininvest Alpha (C‑303/07, EU:C:2009:377, 50–56 kohta).
( 22 ) Ks. vastaavasti tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 68 kohta).
( 23 ) Ks. tuomio 10.5.2012, Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286, 32, 39 ja 41 kohta) ja tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 62, 63 ja 68 kohta).
( 24 ) Ks. tästä seikasta tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 11. En siis käsittele enää tässä ratkaisuehdotuksessa näitä väitteitä, jotka toistuvat useaan otteeseen NN (L) SICAVin huomautuksissa ja jotka se esitti myös istunnossa.
( 25 ) Eli yhteisöverolaissa ja tuloverolaissa, ks. tämän ratkaisuehdotuksen 6 kohta.
( 26 ) Unionin tuomioistuin ei hylännyt 10.5.2012 antamassaan tuomiossa Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286) Ranskan hallituksen väitettä, jonka mukaan kansallisessa säännöstössä otettiin huomioon myös osakkaiden verotuksellinen tilanne, ainoastaan toteamalla, että säännöstössä eroteltiin yhteissijoitusyritykset vain sen perusteella, asuivatko ne Ranskassa vai eivät. Tuomion 31–38 kohdassa unionin tuomioistuin tarkasteli konkreettisesti, myös osinkoa jakavien yhteissijoitusyritysten osalta, otettiinko säännöstössä tosiasiallisesti ja kattavasti huomioon kaikkien osakkaiden verotuksellinen tilanne, kuten Ranskan hallitus väitti.
( 27 ) Sen sijaan tarkasteltaessa kansallisen säännöstön yhteissijoitusyrityksiä ja niiden osakkaita koskevaa tavoitetta mielestäni ei ole aiheellista verrata tanskalaiselta yhtiöltä osinkoja saavan ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen ulkomailla asuvan osakkaan tilannetta sellaisen ulkomailla asuvan sijoittajan tilanteeseen, joka saa suoraan osinkoja tanskalaisilta yhtiöiltä.
( 28 ) Ks. tuomio 17.9.2015, Miljoen ym. (C‑10/14, C‑14/14 ja C‑17/14, EU:C:2015:608, 73 kohta). Jos osakkaiden tilannetta ei otettaisi huomioon, kyseisessä tuomiossa esitettyä perustelua voitaisiin mielestäni soveltaa itse sijoitusvälineisiin, sillä kokonaisverorasitus on järjestelmällisesti suurempi ulkomailla asuvilla yhteissijoitusyrityksillä, jotka voidaan luokitella voittoa jakaviksi sijoitusrahastoiksi, kuin Tanskassa asuvilla voittoa jakavilla sijoitusrahastoilla.
( 29 ) Ks. vastaavasti Adema, R., UCITS and Taxation, Kluwer Law International, Haag, 2009, s. 39 ja 40 ja Hippert, G., ”The TFEU Eligibility of Non-EU Investment Funds Subjected to Discriminatory Dividend Withholding Taxes”, EC Tax Review, 2016-2, s. 82 (joissa myös käsitellään unionin sisäistä tilannetta). Unionin tuomioistuin myönsi 20.5.2008 antamassaan tuomiossa Orange European Smallcap Fund (C‑194/06, EU:C:2008:289, 42–47 ja 65 kohta), että yhteissijoitusyrityksen asuinjäsenvaltio saattoi jättää myöntämättä huojennuksen sellaisen lähdeveron perusteella, joka oli peritty muissa jäsenvaltioissa asuvien yhtiöiden kyseiselle yritykselle maksamista osingoista, mutta myöntää huojennuksen yhteissijoitusyritykselle, joka sai osinkoja yhtiöltä, jonka asuinpaikka oli samassa jäsenvaltiossa tai sellaisessa jäsenvaltiossa, jonka kanssa asuinjäsenvaltio oli tehnyt sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi, koska erilainen kohtelu johtui siitä, että jäsenvaltiot käyttivät rinnakkain verotusvaltaansa.
( 30 ) Ks. erityisesti tuomio 8.11.2007, Amurta (C‑379/05, EU:C:2007:655, 78 kohta) ja tuomio 17.9.2015, Miljoen ym. (C‑10/14, C‑14/14 ja C‑17/14, EU:C:2015:608, 77 kohta).
( 31 ) Ks. erityisesti tuomio 10.5.2012, Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286, 47 kohta) ja tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 98 kohta).
( 32 ) Ks. tuomio 10.5.2012, Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286, 48 kohta) ja tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 99 kohta).
( 33 ) Muistutan, että pääasiassa Tanskassa asuvien voittoa jakavien sijoitusrahastojen verovapautus perustuu Tanskan veroministeriön tekemään valintaan (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 6 kohta).
( 34 ) Ks. erityisesti tuomio 10.5.2012, Santander Asset Management SGIIC ym. (C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286, 51 kohta) ja tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 92 kohta).
( 35 ) Ks. tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C‑190/12, EU:C:2014:249, 94 kohta).
( 36 ) Ks. ratkaisuehdotukseni Columbus Container Services (C‑298/05, EU:C:2007:197, 189 kohta) ja ratkaisuehdotukseni komissio v. Portugali (C‑493/09, EU:C:2011:344, 38 kohta).
( 37 ) Ks. tuomio 11.8.1995, Wielockx (C‑80/94, EU:C:1995:271, 24 kohta); tuomio 3.10.2002, Danner (C‑136/00, EU:C:2002:558, 41 kohta); tuomio 21.11.2002, X ja Y (C‑436/00, EU:C:2002:704, 53 kohta); tuomio 28.2.2008, Deutsche Shell (C‑293/06, EU:C:2008:129, 39 kohta) ja tuomio 22.1.2009, STEKO Industriemontage (C‑377/07, EU:C:2009:29, 53 kohta).
( 38 ) Ks. tuomio 11.8.1995, Wielockx (C‑80/94, EU:C:1995:271, 24 kohta); tuomio 3.10.2002, Danner (C‑136/00, EU:C:2002:558, 41 kohta) ja tuomio 21.11.2002, X ja Y (C‑436/00, EU:C:2002:704, 53 kohta).
Full & Egal Universal Law Academy