JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
14 päivänä syyskuuta 2017 ( 1 )
Asia C-547/16
Gasorba SL ym.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Supremo (ylin yleinen tuomioistuin, Espanja))
Kilpailu – SEUT 101 artikla (aiempi EY 81 artikla) – Yritysten väliset sopimukset – Huoltoasemia koskevat sopimukset Espanjassa – Huoltoasemia pitävien yritysten ja öljy-yhtiöiden väliset liikesuhteet – Pitkäaikainen polttoaineiden yksinostosopimus – Päätös, jossa Euroopan komissio määrää yrityksen sitoumukset velvoittaviksi (sitoumuksia koskeva päätös) – Komission sitoumuksia koskevan päätöksen sitovuus kansallisiin tuomioistuimiin nähden – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohta ja 16 artiklan 1 kohta
I. Johdanto
1.
Asetuksella (EY) N:o 1/2003, ( 2 ) joka tuli voimaan 1.5.2004, muutettiin monessa suhteessa perustavasti kartellioikeuden täytäntöönpanoa koskevaa eurooppalaista järjestelmää. Unionin tuomioistuimet ovat jo käsitelleet seikkaperäisesti lukuisia tämän uudistuksen näkökohtia. Tilanne on toinen asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohtaan sisältyvän uuden sääntelyn tapauksessa, jossa Euroopan komissiolle annetaan ensi kertaa mahdollisuus hyväksyä virallisesti yritysten sitoumuksia, joiden tarkoituksena on poistaa kilpailuun liittyvät huolenaiheet, ja määrätä kyseisten sitoumusten noudattaminen yritystä velvoittavaksi päätöksellä, josta käytetään nimitystä sitoumuksia koskeva päätös. ( 3 )
2.
Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuinta pyydetään selventämään, mitä oikeusvaikutuksia tällaiselle sitoumuksia koskevalle päätökselle on annettava kansallisessa oikeudenkäynnissä. Voiko kansallinen tuomioistuin ylipäätään vielä tutkia SEUT 101 artiklan 1 kohdassa (aiempi EY 81 artiklan 1 kohta) tarkoitetun yritysten välisen sopimuksen yhdenmukaisuuden kilpailusääntöjen kanssa, jos komissio on jo tehnyt tästä sopimuksesta sitoumuksia koskevan päätöksen, vai onko sitoumuksia koskevalla päätöksellä asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu estävä vaikutus? Entä onko mainitulla sitoumuksia koskevalla päätöksellä mahdollisesti jopa SEUT 101 artiklan 3 kohdassa (aiempi EY 81 artiklan 3 kohta) tarkoitetun yksittäispoikkeuksen arvo?
3.
Näiden oikeuskysymysten taustalla ovat Espanjassa tehdyt huoltoasemia koskevat sopimukset, joiden monet kilpailuun liittyvät ongelmat ovat työllistäneet unionin tuomioistuinta jo useasti aiemminkin. ( 4 ) Huoltoasemien vuokralaiset kiistelevät öljykonserni Repsolin kanssa espanjalaisissa tuomioistuimissa siitä, onko pitkäaikainen polttoaineiden yksinostosopimus SEUT 101 artiklan (aiempi EY 81 artikla) vastainen ja miten komission sitoumuksia koskeva päätös vaikuttaa tämän yksinostosopimuksen lainmukaisuuteen.
4.
Käsiteltävä asia toimii suunnannäyttäjänä asetuksella N:o 1/2003 käyttöön otetun kartellilainsäädännön hajautetun täytäntöönpanojärjestelmän toiminnalle käytännössä. Unionin tuomioistuimen tuomiolla nimittäin rajataan selkeämmin sekä komission sitoumuksia koskevan päätöksen ulottuvuutta että kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa unionin kilpailusääntöjen soveltamisessa.
II. Asiaa koskevat oikeussäännöt
5.
Käsiteltävässä asiassa sovellettavat oikeussäännöt sisältyvät SEUT 101 artiklaan (aiempi EY 81 artikla) ja asetukseen N:o 1/2003.
Yleistä
6.
Asetuksen N:o 1/2003 I lukuun (”Periaatteet”) sisältyvässä 1 artiklassa, joka koskee SEUT 101 artiklan (aiempi EY 81 artikla) soveltamista, säädetään seuraavaa:
”1. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka eivät täytä mainitun artiklan 3 kohdan edellytyksiä, ovat kiellettyjä, eikä tämä edellytä ennakolta tehtyä päätöstä.
2. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka täyttävät mainitun artiklan 3 kohdan edellytykset, eivät ole kiellettyjä, eikä tämä edellytä ennakolta tehtyä päätöstä.
– –”
7.
Tätä selvennetään asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa seuraavasti:
”Kyseinen [asetuksen N:o 17 mukainen] järjestelmä on – – syytä korvata poikkeuksen suoraan sovellettavuuteen perustuvalla järjestelmällä, jossa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet voivat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvan, perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja 82 artiklan suoraa soveltamista koskevan toimivallan lisäksi soveltaa myös perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohtaa.”
Kansallisten tuomioistuinten toimivalta kartellilainsäädännön täytäntöönpanossa
8.
Asetuksen N:o 1/2003 II lukuun (”Toimivalta”) sisältyvässä 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Kansallisten tuomioistuinten toimivalta”, säädetään seuraavaa:
”Kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta soveltaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa.”
9.
Asetuksen N:o 1/2003 IV lukuun (”Yhteistyö”) sisältyvän 16 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteisön kilpailuoikeuden yhtenäinen soveltaminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kun kansalliset tuomioistuimet antavat ratkaisuja perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan nojalla sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa. – –”
10.
Viimeksi mainitusta säännöksestä esitetään asetuksen johdanto-osan 22 perustelukappaleessa seuraavat selvennykset:
”Oikeusvarmuuden ja yhteisön kilpailusääntöjen yhtenäisen soveltamisen takaamiseksi rinnakkaisen toimivallan järjestelmässä on ristiriitaisten päätösten tekemistä vältettävä. Tämän vuoksi on tärkeää selventää [unionin] tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, millaiset vaikutukset komission päätöksillä ja menettelyillä on tuomioistuimiin ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisiin. Komission tekemät sitoumuksia koskevat päätökset eivät vaikuta tuomioistuinten ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten toimivaltaan soveltaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa.”
Komission toimivalta tehdä sitoumuksia koskevia päätöksiä
11.
Asetuksen N:o 1/2003 III lukuun (”Komission päätökset”) sisältyvän 9 artiklan, jonka otsikko on ”Sitoumukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos komissio aikoo tehdä päätöksen, jossa rikkominen määrätään lopetettavaksi, ja kun asianomaiset yritykset esittävät sitoumuksia, joiden tarkoituksena on poistaa komission ennakkoarvioinnissaan niille esittämät huolenaiheet, komissio voi päätöksellään määrätä kyseisten sitoumusten noudattamisen yritystä velvoittavaksi. Päätös voidaan tehdä määräajaksi ja päätöksessä on todettava, ettei komission jatkotoimille ole enää perusteita.”
12.
Mainittua säännöstä selvennetään asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa seuraavasti:
”Jos yritykset esittävät komissiolle sopimuksen tai käytännön kieltämiseen mahdollisesti johtavan menettelyn yhteydessä sitoumuksia komission huolenaiheiden poistamiseksi, komission olisi voitava tehdä päätöksiä, joiden mukaan sitoumukset ovat asianomaisia yrityksiä velvoittavia. Sitoumuksia koskevissa päätöksissä tulisi todeta, että komission jatkotoimille ei ole enää perusteita, ilman että todetaan, onko määräyksiä rikottu tai rikotaanko niitä vielä. Sitoumuksia koskevat päätökset eivät vaikuta kilpailuviranomaisten ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten valtuuksiin tehdä tällaista toteamusta ja päättää tapauksesta. Sitoumuksia koskevat päätökset eivät sovellu asioihin, joissa komissio aikoo määrätä sakkoja.”
III. Riidan tausta
Gasorban ja Repsolin välinen sopimussuhde
13.
Gasorba S.L. (jäljempänä Gasorba) pitää huoltoasemaa Espanjan Alicanten maakunnassa sijaitsevassa Orban kunnassa. Gasorban osakkaita ovat Josefa Rico Gil ja Antonio Ferrándiz González sekä heidän kaksi lastaan.
14.
Huoltoasema sijaitsee maa-alueella, jonka käyttö- ja tuotto-oikeuden Rico Gil ja Ferrándiz González luovuttivat Espanjan johtavalle kivennäisöljy-yhtiölle, Repsol Comercial de Productos Petrolíferos S.A:lle (jäljempänä Repsol), tämän kanssa 15.2.1993 tekemällään sopimuksella. ( 5 ) Vastineeksi Repsol vuokrasi maa-alueen ja huoltoaseman toisella, samana päivänä tehdyllä sopimuksella takaisin Ferrándiz Gonzálezille 25 vuodeksi. ( 6 ) Myöhemmin eli 12.11.1994 Gasorba tuli Repsolin suostumuksella Rico Gilin ja Ferrándiz Gonzálezin tilalle molempien sopimusten sopimuspuoleksi.
15.
Vuokrasopimuksen perusteella Gasorba oli koko vuokra-ajan velvollinen ostamaan huoltoasemallaan myytävät polttoaineet yksinomaan Repsolilta. Lisäksi Repsol ilmoitti sille säännöllisesti polttoaineiden enimmäismyyntihinnat. Vuokralaisella oli kuitenkin mahdollisuus myöntää loppuasiakkaille alennuksia, jotka vähennettiin sen omasta provisiosta ja jotka eivät pienentäneet Repsolin tuloja.
Repsolin komissiolle esittämät sitoumukset ja päätös 2006/446/EY
16.
Repsolin ja sen huoltoasemia pitävien vuokralaisten väliset sopimussuhteet – myös Repsolin ja Gasorban välinen sopimussuhde – olivat unionin tasolla asetuksen N:o 1/2003 mukaisen kartellioikeudellisen menettelyn kohteena. ( 7 ) Tässä menettelyssä komissio ilmaisi eurooppalaisen kilpailuviranomaisen ominaisuudessaan ennakkoarvioinnissaan kilpailuun liittyvät huolenaiheet, joita oli noussut esille Repsolin ja tiettyjen espanjalaisten huoltoasemien vuokralaisten välisten pitkäaikaisten yksintoimitussopimusten ja niihin sisältyvien kilpailukieltolausekkeiden yhteensopivuudesta EY 81 artiklan (nykyisin SEUT 101 artikla) kanssa. Komissio pelkäsi, että niillä saatettaisiin aiheuttaa tuntuva markkinoita sulkeva vaikutus polttoaineiden vähittäismarkkinoilla Espanjassa.
17.
Tämän jälkeen Repsol esitti komissiolle sitoumuksia, joissa se erityisesti ilmoitti olevansa valmis olemaan tekemättä jatkossa uusia pitkäaikaisia yksinoikeussopimuksia ja tarjoamaan kyseessä oleville huoltoasemille konkreettisia taloudellisia kannustimia, jotta nämä lopettaisivat nykyiset Repsolin kanssa tekemänsä pitkäaikaiset toimitussopimukset ennenaikaisesti. Lisäksi Repsol sitoutui siihen, ettei se osta tietyn ajanjakson aikana sellaisia itsenäisiä huoltoasemia, joille se ei toimita polttoaineita. ( 8 )
18.
Komissio antoi näistä Repsolin sitoumuksista ensin lokakuussa 2004 asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan mukaisen tiedonannon, ( 9 ) minkä jälkeen se määräsi kyseiset sitoumukset 12.4.2006 tekemällään päätöksellä 2006/446/EY ( 10 ) asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohtaa soveltaen velvoittaviksi ja aloitti samalla kartellioikeudellisen menettelyn Repsolia vastaan.
19.
Päätöksen 2006/446 päätösosan sanamuoto on seuraava:
”1 artikla
Sitoumukset – – velvoittavat [Repsolia].
2 artikla
Menettely asiassa päätetään.
3 artikla
Tämä päätös on sitova sen [Repsolille] tiedoksiantamisen päivästä lukien 31.12.2011 saakka.
4 artikla
Tämä päätös on osoitettu:
[Repsolille]
– –”
Gasorban ja Repsolin välinen riita-asia Espanjan tuomioistuimissa
20.
Päätöksen 2006/446 tekemisen jälkeen Gasorba sekä Rico Gil ja Ferrándiz González yrittivät irtautua sopimussuhteestaan Repsolin kanssa ja nostivat yhdessä 17.4.2008 Repsolia vastaan kanteen, jossa vaadittiin toteamaan vuonna 1993 tehdyt sopimukset pätemättömiksi EY 81 artiklan 2 kohdan (nykyisin SEUT 101 artiklan 2 kohta) nojalla sekä vaadittiin vahingonkorvausta. ( 11 ) Kantajat perustelivat vaatimustaan lähinnä ensinnäkin sillä, että Repsol oli vahvistanut tuotteille myyntihinnat, ja toiseksi yksinostosopimuksen pitkällä voimassaoloajalla, joka ylittää ryhmäpoikkeusasetuksissa (ETY) N:o 1984/83 ( 12 ) ja (EY) N:o 2790/1999 ( 13 ) sallitun keston. Vaatimukset kuitenkin hylättiin sekä ensimmäisessä oikeusasteessa Juzgado Mercantil no 4 de Madridissa (Madridin neljäs kauppatuomioistuin) ( 14 ) että toisessa oikeusasteessa Audiencia Provincial de Madridissa (Madridin maakunnallinen ylioikeus). ( 15 )
21.
Nyt riita-asia on vireillä Tribunal Supremossa (ylin yleinen tuomioistuin, Espanja), joka on ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin. ( 16 ) Se toteaa, ettei riidanalaisiin sopimuksiin voida soveltaa asetuksen N:o 2790/1999 mukaista ryhmäpoikkeusta, koska Repsolilla on tai sillä oli yli 30 prosentin markkinaosuus sopimuksia tehtäessä. Tribunal Supremo on kuitenkin epävarma siitä, onko päätöksellä 2006/446 mahdollisesti vapauttava vaikutus näihin sopimuksiin ja estääkö kyseinen päätös kansallisia tuomioistuimia arvioimasta mainittujen sopimusten lainmukaisuutta.
IV. Ennakkoratkaisupyyntö ja menettely unionin tuomioistuimessa
22.
Tribunal Supremo – siviiliasiain jaosto – on päättänyt 18.10.2016 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 28.10.2016, esittää unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan nojalla seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1)
Estääkö EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä 12.4.2006 tehty komission päätös [2006/446] (Asia COMP/B-1-38.348 – Repsol CPP) [asetuksen (EY) N:o 1/2003] 16 artiklan – – perusteella kansallista tuomioistuinta toteamasta siinä tarkoitettuja sopimuksia pätemättömiksi yksinostovelvoitteen keston vuoksi, vaikka ne voitaisiin todeta pätemättömiksi muista syistä, esimerkiksi siksi, että toimittaja asettaa ostajalle (tai jälleenmyyjälle) vähimmäismyyntihinnan?
2)
Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko katsoa, että pitkäaikaisille sopimuksille, joita sitoumuksia koskeva päätös koskee, on kyseisellä päätöksellä myönnetty SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu yksittäispoikkeus?”
23.
Gasorba, Repsol, Espanjan ja Saksan hallitukset sekä komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimen menettelyssä.
V. Asian arviointi
24.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käsittelee pyynnössään komission eurooppalaisen kilpailuviranomaisen ominaisuudessaan tekemien päätösten sitovaa vaikutusta jäsenvaltioiden tuomioistuimiin nähden. Tämä problematiikka on herättänyt keskustelua viimeksi ennen kaikkea valtiontukilainsäädännön alalla. ( 17 ) Kuten käsiteltävä asia osoittaa, sillä voi kuitenkin olla käytännön merkitystä myös unionin kartellilainsäädännön täytäntöönpanossa.
25.
Tämä problematiikka ilmenee kuitenkin hieman toisin unionin kartellilainsäädännössä, onhan siinä ollut alusta lähtien käytössä rinnakkaisen toimivallan järjestelmä, ( 18 ) jossa sekä komissio että kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet soveltavat SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa (aiemmat EY 81 ja EY 82 artikla). Asetuksen N:o 1/2003 16 artikla muodostaa lisäksi nimenomaisen unionin oikeuteen sisältyvän säännöksen, jolla on tarkoitus taata unionin kartellilainsäädännön yhtenäinen soveltaminen.
26.
Käsiteltävässä asiassa on konkreettisesti vastattava siihen kysymykseen, jääkö kansallisille tuomioistuimille vielä omaa liikkumavaraa unionin kartellilainsäädännön täytäntöönpanossa, ja jos jää, niin missä määrin jos komissio on jo tehnyt sitoumuksia koskevan päätöksen yritysten välisestä sopimuksesta. Vastaus tähän kysymykseen löytyy asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan vuorovaikutuksesta.
A. Kansallisten tuomioistuinten toimivalta todeta yritysten välinen sopimus pätemättömäksi komission sitoumuksia koskevan päätöksen jälkeen (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys)
27.
Käsiteltävässä asiassa kiinnostavin on ensimmäinen kysymys, jolla Tribunal Supremo tiedustelee lähinnä, estääkö asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohta kansallista tuomioistuinta toteamasta yritysten välistä sopimusta SEUT 101 artiklan 2 kohtaan vedoten pätemättömäksi, jos komissio on aiemmin hyväksynyt tästä sopimuksesta asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti sitoumuksia ja määrännyt ne velvoittaviksi sitoumuksia koskevassa päätöksessä. Tämän kysymyksen taustalla on päätös 2006/446 eli asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohtaan perustuva sitoumuksia koskeva päätös, joka koskee Repsolin suhdetta espanjalaisiin huoltoaseman pitäjiin.
28.
Muodolliselta kannalta tarkasteltuna komission päätökset, jotka on – kuten päätös 2006/446 – osoitettu tietyille adressaateille, velvoittavat kaikilta osiltaan ainoastaan adressaattejaan (SEUT 288 artiklan neljännen kohdan toinen virke), käsiteltävässä asiassa siis Repsolia (ks. päätöksen 2006/446 4 artikla). Jotta kuitenkin varmistetaan unionin kartellilainsäädännön yhtenäinen soveltaminen hajautetussa järjestelmässä, asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään lisäksi, että kansalliset tuomioistuimet eivät voi tehdä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yritysten välisestä sopimuksesta päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission samasta yritysten välisestä sopimuksesta jo aiemmin tekemän päätöksen kanssa.
29.
Tämä 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä virkkeestä ilmenevä poikkeamiskielto koskee tietysti myös asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja komission sitoumuksia koskevia päätöksiä. Asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohta ei nimittäin rajoitu koskemaan vain tietyntyyppisiä päätöksiä, vaan se koskee kaikkia ajateltavissa olevia päätöksiä, jotka komissio on voinut tehdä asetuksen N:o 1/2003 perusteella. ( 19 )
30.
Poikkeamiskielto, sellaisena kuin se sisältyy asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen, voi kuitenkin olla ainoastaan yhtä laaja kuin kulloisenkin komission päätöksen sääntelysisältö.
31.
Käsiteltävässä asiassa komission päätöksen 2006/446, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ensimmäisessä kysymyksessään, sääntelysisältö koostuu yksinomaan siitä, että Repsolin suhteestaan espanjalaisiin huoltoaseman pitäjiin esittämät sitoumukset määrätään velvoittaviksi tietyksi ajanjaksoksi (ks. päätöksen 1 ja 3 artikla) ja tuolloin vireillä ollut kartellimenettely Repsolia vastaan päätetään (ks. päätöksen 2 artikla). Päätöksessä 2006/446 ei sitä vastoin esitetä lainkaan sitovia toteamuksia Repsolin ja sen huoltoasemien vuokralaisten välisten yksinostosopimusten lainmukaisuudesta.
32.
Tämä päätöksen 2006/446 sääntelysisältö selittyy, kun otetaan huomioon sitoumuksia koskevan päätöksen oikeudellinen luonne ja tehtävä asetuksen N:o 1/2003 järjestelmässä. Tällaiselle sitoumuksia koskevalle päätökselle on näet ominaista juuri se, ettei komissio arvioi siinä yritysten välisiä sopimuksia seikkaperäisesti kilpailuoikeuden kannalta vaan tyytyy menettelyn tehostamiseksi tekemään ainoastaan ennakkoarvioinnin eikä varsinkaan totea SEUT 101 artiklan tai SEUT 102 artiklan rikkomista. ( 20 )
33.
Asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätös, kuten käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva päätös 2006/446, ei siten estä kansallisia tuomioistuimia tutkimasta kyseisten yritysten välisten sopimusten yhteensopivuutta unionin kartellilainsäädännön kilpailusääntöjen kanssa ja siten käyttämästä toimivaltaansa soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa (ks. tästä myös asetuksen N:o 1/2003 6 artikla). Tässä yhteydessä on merkityksetöntä, onko kyse sellaisista kilpailuoikeudellisista näkökohdista, jotka komissio on jo tutkinut summaarisesti sitoumuksia koskevassa päätöksessä, vai kokonaan uusista näkökohdista, joita komissio ei ylipäätään ole vielä käsitellyt.
34.
Tämän päätelmän vahvistaa myös asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan tarkastelu. Sekä 13 perustelukappaleen kolmannesta virkkeestä että 22 perustelukappaleen viimeisestä virkkeestä ilmenee, ettei komission tekemä sitoumuksia koskeva päätös estä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisia ja tuomioistuimia päättämästä tapauksesta, missä yhteydessä ne voivat soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa ja tarvittaessa todeta niiden rikkomisen.
35.
Kaikki tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettei asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan mukaisella päätöksellä olisi mitään oikeusvaikutusta kansallisten tuomioistuinten menettelyissä. Ensinnäkin tällaisella sitoumuksia koskevalla päätöksellä nimittäin määrätään yritysten sitoumukset velvoittaviksi, jotta kolmannet osapuolet voivat nostaa tarvittaessa kanteen sitoumusten noudattamisesta. Toiseksi sitoumuksia koskevaan päätökseen sisältyy komission kilpailuoikeudellinen ennakkoarviointi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yritysten välisestä sopimuksesta, ( 21 ) eivätkä kansalliset tuomioistuimet voi jättää tätä arviointia huomiotta. Vilpittömän yhteistyön periaate (SEU 4 artiklan 3 kohta) ja unionin kartellilainsäädännön mahdollisimman tehokasta ja yhtenäistä soveltamista koskeva yleinen tavoite pikemminkin edellyttävät, että kansallinen tuomioistuin pitää komission arviointia vahvana viitteenä, jopa alustavana todisteena, kyseessä olevan yritysten välisen sopimuksen kilpailunvastaisuudesta, ottaa tämän arvioinnin asiaankuuluvasti huomioon ja kuulee komissiota, jos se aikoo poiketa komission arvioinnista. ( 22 ) Summaarisuutensa ja alustavuutensa takia asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan mukaiseen päätökseen sisältyvä komission kilpailuoikeudellinen arviointi ei kuitenkaan voi viime kädessä estää kansallista tuomioistuinta päätymästä samassa asiassa lisäselvitysten ja perusteellisemman tutkinnan perusteella täysin tai osittain komission arvioinnista poikkeavaan tulokseen.
36.
Repsol väittää olevan oikeusvarmuuden periaatteen vastaista, jos komissio päättää sitoumusten perusteella yritysten välistä sopimusta koskevan kartellimenettelynsä, mutta kansallinen tuomioistuin voi tästä huolimatta pitää samaa sopimusta kilpailunvastaisena ja siten SEUT 101 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla pätemättömänä.
37.
Tämä väite ei kuitenkaan vakuuta. Repsol ei ota huomioon asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, joka perustuu ennen kaikkea tehokkuussyistä ainoastaan komission summaariseen arviointiin, ja saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, joka pohjautuu perusteelliseen kilpailuoikeudelliseen analyysiin ja joka tehdään täysimääräisen kartellimenettelyn lopuksi, välistä eroa. Unionin tuomioistuin on tähdentänyt tätä perustavaa eroa tuomiossa komissio v. Alrosa ja hylännyt siinä nimenomaisesti unionin yleisen tuomioistuimen eriävän näkemyksen, johon Repsol vetoaa käsiteltävässä asiassa. ( 23 )
38.
Pelkästään se, että komissio hyväksyy yrityksen sitoumuksia asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohtaan perustuvassa päätöksessä ja määrää ne velvoittaviksi, ei suinkaan tarkoita, että eurooppalainen kilpailuviranomainen hyväksyy kyseisen yrityksen siihenastisen markkinakäyttäytymisen ja pitää sitä kilpailusääntöjen mukaisena. Tällaisella sitoumuksia koskevalla päätöksellä – siten myös nyt riidanalaisella päätöksellä 2006/446 – komissio pikemminkin ainoastaan ilmoittaa, ettei sillä ole aihetta huoleen eikä se enää näe syytä ryhtyä muihin toimiin. ( 24 )
39.
Yrityksen asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan yhteydessä komissiolle esittämien sitoumusten on kylläkin tarkoitus osaltaan lieventää sen markkinakäyttäytymisen mahdollisia kilpailunvastaisia vaikutuksia tai jopa korjata ne. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että kyseisen yrityksen markkinakäyttäytyminen olisi ”laillistettu” sitoumuksia koskevalla komission päätöksellä, varsinkaan taannehtivasti.
40.
Asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan merkitys, johon myös sen houkuttelevuus unionin kartellilainsäädännön soveltajien kannalta perustuu, on kahtalainen: Yhtäältä sillä mahdollistetaan se, että komissio kilpailuviranomaisena voi hoitaa mahdollisimman tehokkaasti ja resursseja säästäen tehtäviään, joihin sovelletaan tarkoituksenmukaisuusperiaatetta. Toisaalta säännös antaa kyseisille yrityksille mahdollisuuden välttyä niille haitalliselta kilpailusääntöjen rikkomista koskevalta komission toteamukselta ja mahdollisesti uhkaavalta sakolta esittämällä komissiolle sitoumuksia. ( 25 )
41.
Muilta osin jokainen yritys kantaa kuitenkin itse vastuun markkinakäyttäytymisestään, sillä muodostaahan tämä vastuu asetuksen N:o 1/2003 koko järjestelmän painopisteen. Myöskään komission sitoumuksia koskeva päätös ei voi vapauttaa yritystä tästä vastuusta.
42.
Yhteenvetona asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdan tulkinnasta voidaan näin ollen todeta, että komission saman asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti tietyistä yritysten välisistä sopimuksista tekemä sitoumuksia koskeva päätös ei estä kansallisia tuomioistuimia tutkimasta näiden sopimusten kilpailusääntöjen mukaisuutta ja tarvittaessa toteamasta niitä pätemättömäksi SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla.
B. Komission sitoumuksia koskevan päätöksen puuttuva vapauttava vaikutus (toinen ennakkoratkaisukysymys)
43.
Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko päätöksellä 2006/446 – asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla sitoumuksia koskevalla päätöksellä – SEUT 101 artiklan 3 kohdassa (aiempi EY 81 artiklan 3 kohta) tarkoitettua yksittäispoikkeusta vastaavat vaikutukset siinä tarkasteltuihin pitkäaikaisiin yksinostosopimuksiin.
44.
Tämä kysymys esitetään ainoastaan siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi. Kuten edellä jo todettiin, ensimmäiseen kysymykseen on mielestäni kuitenkin vastattava kieltävästi, joten käsittelen toista kysymystä seuraavaksi ainoastaan toissijaisesti ja siksi, että ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voitaisiin antaa kaikki hyödylliset tiedot pääasian ratkaisemiseksi asianmukaisesti.
45.
Päätöksessä 2006/446 ei mainita nimenomaisesti missään kohdassa, että komissio myöntäisi SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla yksittäispoikkeuksen Repsolin vuokralaistensa kanssa tekemille pitkäaikaisille yksinostosopimuksille. Komissio pikemminkin tyytyy päätöksessä määräämään tietyt Repsolin esittämät sitoumukset velvoittaviksi 31.12.2011 asti ja päättämään silloisen kartellimenettelyn Repsolia vastaan.
46.
Käsiteltävässä asiassa ei myöskään voi olla kyse implisiittisesti myönnetystä yksittäispoikkeuksesta. Kuten useimmat menettelyn osapuolet ovat perustellusti korostaneet, SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu yksittäispoikkeus – olipa se millainen tahansa – nimittäin edellyttäisi väistämättä sitä, että ensin todetaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kielletyn kilpailunrajoituksen olemassaolo. ( 26 ) Juuri tällaista toteamusta päätöksessä 2006/446 ei kuitenkaan esitetty Repsolin ja huoltoasemien vuokralaisten Espanjassa tekemistä pitkäaikaisista yksinostosopimuksista.
47.
Asian luonteesta myös johtuu, ettei sitoumuksia koskevaan päätökseen sisälly toteamuksia kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä. Kuten edellä nimittäin jo todettiin, asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille päätöksille, joihin riidanalainen päätös 2006/446 kuuluu, on juuri ominaista se, että komissio arvioi niissä kilpailutilannetta ainoastaan alustavasti eikä ota lopullisesti kantaa siihen, onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa rikottu. ( 27 )
48.
Lisäksi on huomattava, että yksi asetuksella N:o 1/2003 toteutetun uudistuksen keskeisistä vaikuttimista oli lopettaa käytäntö, jossa komissio myöntää hallinnollisesti yksittäispoikkeuksia. Siten 1.5.2004 siirryttiin poikkeuksen suoraan sovellettavuuteen perustuvaan järjestelmään, jossa SEUT 101 artiklan 3 kohdan soveltaminen ei enää edellytä komission yksittäistapauksia koskevia päätöksiä (ks. tästä asetuksen N:o 1/2003 1 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 6 artikla, luettuna yhdessä johdanto-osan neljännen perustelukappaleen kanssa).
49.
Siitä lähtien komissio on tehnyt yksittäistapausta koskevan päätöksen, jossa todetaan pelkästään vahvistusluonteisesti SEUT 101 artiklan 3 kohdan edellytysten täyttyvän, enää vain harvoissa poikkeustapauksissa ja ainoastaan asetuksen N:o 1/2003 10 artiklan mukaisen päätöksen yhteydessä (”Soveltamatta jättämisen toteaminen”), ( 28 ) ei kuitenkaan asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohtaan perustuvassa päätöksessä, jollaisesta on kyse käsiteltävässä asiassa.
50.
Näin ollen ei voida katsoa, että päätöksellä 2006/446 on SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua yksittäispoikkeusta vastaavat vaikutukset Repsolin ja sen espanjalaisten huoltoasemien vuokralaisten välisiin pitkäaikaisiin yksinostosopimuksiin.
VI. Ratkaisuehdotus
51.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Espanjan Tribunal Supremon esittämään ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:
Asetuksen (EY) N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että Euroopan komission saman asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti tietyistä yritysten välisistä sopimuksista tekemä sitoumuksia koskeva päätös ei estä kansallisia tuomioistuimia tutkimasta näiden sopimusten kilpailusääntöjen mukaisuutta ja tarvittaessa toteamasta niitä pätemättömiksi SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: saksa.
( 2 ) [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).
( 3 ) Ks. tästä tuomio 29.6.2010, komissio v. Alrosa (C‑441/07 P, EU:C:2010:377).
( 4 ) Ks. esim. tuomio 14.12.2006, Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio (C-217/05, EU:C:2006:784); tuomio 11.9.2008, CEPSA (C-279/06, EU:C:2008:485); tuomio 2.4.2009, Pedro IV Servicios (C-260/07, EU:C:2009:215); määräys 3.9.2009, Lubricarga (C-506/07, EU:C:2009:504); määräys 27.3.2014, Bright Service (C-142/13, EU:C:2014:204) ja määräys 4.12.2014, Estación de Servicio Pozuelo 4 (C-384/13, EU:C:2014:2425).
( 5 ) Käyttö- ja tuotto-oikeus käsittää myös huoltoaseman pitämiseen tarvittavan viranomaisluvan.
( 6 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käyttää tässä yhteydessä ilmaisua ”ristikkäissopimukset”.
( 7 ) Menettelyn lähtökohtana olivat sopimukset ja sopimusluonnokset, joista Repsol oli ilmoittanut komissiolle vielä asetusta N:o 1/2003 edeltäneen säädöksen perusteella. Tästä ilmoituksesta tuli kuitenkin pätemätön, kun asetusta N:o 1/2003 alettiin soveltaa 1.5.2004 (ks. tästä asetuksen N:o 1/2003 34 artiklan 1 kohta).
( 8 ) Ks. sitoumusten sisällöstä päätöksen 2006/446 (EUVL 2006, L 176, s. 104) yhteenvedon 2 kohdassa esitetyt komission toteamukset.
( 9 ) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaistu tiedonanto asiasta N:o COMP/B-1/38348 – Repsol CPP SA (EUVL 2004, C 258, s. 7).
( 10 ) EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta 12.4.2006 tehty komission päätös 2006/446/EY (Asia COMP/B-1/38.348 – Repsol CPP) (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1548), yhteenveto julkaistu EUVL:ssä 2006, L 176, s. 104. Päätöksen 2006/446 koko teksti on saatavilla ainoastaan kilpailun pääosaston verkkosivuilla osoitteessa: (vierailtu viimeksi 11.7.2017).
( 11 ) Repsolin antamien tietojen mukaan se on puolestaan nostanut kanteen Gasorbaa vastaan siviilituomioistuimessa Madridissa. Repsolin mukaan molempia kanteita oli edeltänyt asianosaisten tuomioistuimen ulkopuolinen riita toimitussopimuksen päättämistä koskevista menettelytavoista, joiden mukaisesti Repsol irtisanoi sopimuksen, minkä vuoksi Gasorba puolestaan riitautti irtisanomisen laillisuuden. Repsol väittää, että Gasorba on vedonnut unionin kilpailuoikeuteen väärinkäytöstarkoituksessa.
( 12 ) Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22.6.1983 annettu komission asetus (ETY) N:o 1984/83 (EYVL 1983, L 173, s. 5).
( 13 ) EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22.12.1999 annettu komission asetus (EY) N:o 2790/1999 (EYVL 1999, L 336, s. 21).
( 14 ) Sen tuomio annettiin 8.7.2011.
( 15 ) Sen tuomio annettiin 27.1.2014.
( 16 ) Muutoksenhakumenettely nro 757/2014.
( 17 ) Tämän keskustelun käynnistivät 21.11.2013 annettu tuomio Deutsche Lufthansa (C-284/12, EU:C:2013:755) ja 4.4.2014 annettu määräys Flughafen Lübeck (C-27/13, ei julkaistu, EU:C:2014:240), joissa käsiteltiin nykyisen, 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) 4 artiklassa tarkoitettujen komission päätösten vaikutuksia kansallisissa oikeudenkäynneissä.
( 18 ) Tuomio 13.2.1969, Wilhelm ym. (14/68, EU:C:1969:4, 3 kohta) ja tuomio 14.2.2012, Toshiba Corporation ym. (C-17/10, EU:C:2012:72, 81 kohta).
( 19 ) Näin 14.2.2012 annetussa tuomiossa Toshiba Corporation ym. (C-17/10, EU:C:2012:72, 87 kohta) asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 2 kohdasta.
( 20 ) Asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 13 perustelukappaleen toinen virke; ks. myös tuomio 29.6.2010, komissio v. Alrosa (C‑441/07 P, EU:C:2010:377, erityisesti 35 kohta).
( 21 ) Sama pätee SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin yritysten yhteenliittymien päätöksiin ja yritysten yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin sekä SEUT 102 artiklassa tarkoitettuun määräävän aseman väärinkäyttöön.
( 22 ) Ks. tästä myös komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä (EUVL 2004, C 101, s. 54).
( 23 ) Tuomio 29.6.2010, komissio v. Alrosa (C‑441/07 P, EU:C:2010:377, 35, 38, 40 ja 46–48 kohta); ks. täydentävästi samassa asiassa esittämäni ratkaisuehdotus (EU:C:2009:555, 47–51 kohta).
( 24 ) Ks. tästä vielä asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 13 perustelukappale.
( 25 ) Vastaavasti jo ratkaisuehdotukseni komissio v. Alrosa (C‑441/07 P, EU:C:2009:555, 60 kohta).
( 26 ) Tuomio 7.2.2013, Slovenská sporiteľňa (C-68/12, EU:C:2013:71, 30 kohta). Ks. kaikista näistä seikoista myös perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen komission suuntaviivojen (EUVL 2004, C 101, s. 97) 11 kohta. Sen mukaan EY 81 artiklan (nykyisin SEUT 101 artikla) mukaisesti tehtävä arviointi koostuu kahdesta osasta, ja yritysten välisen sopimuksen kilpailua edistäviä vaikutuksia arvioidaan EY 81 artiklan 3 kohdan nojalla vain, jos sitä ennen on todettu EY 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti sopimuksen kilpailua rajoittava tarkoitus tai kilpailua haittaavat vaikutukset.
( 27 ) Ks. tästä vielä asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 13 perustelukappaleen toinen virke ja erityisesti edellä tämän ratkaisuehdotuksen 32 kohdassa ensimmäisestä ennakkoratkaisukysymyksestä esittämäni toteamukset.
( 28 ) Ks. tästä myös asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 14 perustelukappale.