JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
11 päivänä tammikuuta 2018 ( 1 )
Asia C‑626/16
Euroopan komissio
vastaan
Slovakian tasavalta
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – SEUT 260 artikla – 25.4.2013 annetun tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) täytäntöönpanon laiminlyönti – Oikeudenkäynnin kohde – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Kehotus huomautusten esittämiseen – Direktiivi 99/31/EY – Kaatopaikat – Žilina – Považský Chlmecin kaatopaikka
I. Johdanto
1.
SEUT 258 artiklassa vahvistetulla oikeudenkäyntiä edeltävällä menettelyllä on tunnetusti suuri merkitys oikeudenkäynnin kohteen rajaamiselle jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä. Ennen kuin komissio voi saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta tämä toteaisi jäsenvaltion rikkoneen unionin oikeutta, komission on ensin kuultava jäsenvaltiota sitä vastaan esitetyistä väitteistä esittämällä sille niin kutsuttu virallinen huomautus. Sen jälkeen komission on täsmennettävä väitettyä rikkomista perustellussa lausunnossa ja asetettava jäsenvaltiolle viimeinen määräaika rikkomisen lopettamiselle. Vasta sen jälkeen komissio voi nostaa kanteen. Se voi tällöin riitauttaa ainoastaan sellaiset rikkomiset, jotka olivat jo virallisen huomautuksen ja perustellun lausunnon kohteena.
2.
Tässä menettelyssä unionin tuomioistuimen on pohdittava toistamiseen ( 2 ) sitä, missä määrin SEUT 258 artiklan mukaista jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä varten vahvistettuja vaatimuksia olisi sovellettava SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaiseen tuomioiden täytäntöönpanoa koskevaan menettelyyn. Tällöin on otettava huomioon erot aiempaan EY 228 artiklan 2 kohtaan nähden, jossa määrättiin SEUT 258 artiklan tavoin virallisesta huomautuksesta ja perustellusta lausunnosta, sillä SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaan perusteltu lausunto ei ole enää tarpeen.
3.
Tämän ohessa herää myös kysymys, mikä merkitys on annettava oikeudenkäynnin kohteen rajaamiselle täytäntöönpantavan tuomion näkökulmasta.
4.
Oikeudenkäynnin taustalla on Slovakiassa jo pitkään käytössä ollut kaatopaikka, jolle ei ole toistaiseksi myönnetty kaatopaikkadirektiivin ( 3 ) mukaista lupaa mutta jota ei ole myöskään poistettu käytöstä mainittua direktiiviä noudattaen. Unionin tuomioistuin on todennut tuomiossa komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271), että tämä merkitsee direktiivin 14 artiklan noudattamatta jättämistä. Erityisen merkityksellistä on tältä osin se, onko kyseisessä säännöksessä tarkoitetun lopullisen päätöksen oltava lainvoimainen eli sellainen, ettei sitä voida riitauttaa tuomioistuimessa.
II. Oikeudellinen kehys
5.
Kaatopaikkadirektiivin 13 artiklassa säädetään kaatopaikkojen käytöstä poistamisesta seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tarvittaessa luvan mukaisesti:
a)
kaatopaikan tai sen osan käytöstäpoistamismenettely aloitetaan:
i)
kun luvassa mainitut asiaan liittyvät ehdot täyttyvät, tai
ii)
toimivaltaisen viranomaisen luvalla kaatopaikan pitäjän hakemuksesta, tai
iii)
toimivaltaisen viranomaisen perustellulla päätöksellä;
b)
kaatopaikkaa tai sen osaa voidaan pitää lopullisesti käytöstä poistettuna vasta, kun toimivaltainen viranomainen on toteuttanut lopullisen tarkastuksen paikalla, arvioinut kaikki kaatopaikan pitäjän antamat selvitykset ja antanut kaatopaikan pitäjälle luvan poistaa kaatopaikka käytöstä. Tämä menettely ei vähennä kaatopaikan pitäjän lupaehtojen mukaista vastuuta;
c)
sen jälkeen kun kaatopaikka on lopullisesti poistettu käytöstä, kaatopaikan pitäjä on vastuussa kaatopaikan kunnossapidosta, tarkkailusta ja valvonnasta jälkihoitovaiheen aikana niin kauan kun toimivaltainen viranomainen sitä vaatii, ottaen huomioon ajan, jonka kaatopaikka voi aiheuttaa vaaraa.
Kaatopaikan pitäjän on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista valvontamenettelyjen yhteydessä esiin tulleista huomattavista haitallisista ympäristövaikutuksista, ja hänen on noudatettava toimivaltaisen viranomaisen tekemää päätöstä toteutettavien korjaavien toimenpiteiden luonteesta ja ajoituksesta;
d)
niin kauan kuin toimivaltainen viranomainen katsoo, että kaatopaikka todennäköisesti aiheuttaa vaaraa ympäristölle, kaatopaikan pitäjä on velvollinen tarkkailemaan ja tutkimaan kaatopaikkakaasujen ja alueen suotovesien koostumusta sekä lähialueen pohjavesikerrosta liitteen III mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jätteen haltijan vastuuta koskevan yhteisön tai kansallisen lainsäädännön soveltamista.”
6.
Kaatopaikkadirektiivin 14 artiklassa säädetään, miten käytössä olevien kaatopaikkojen osalta on meneteltävä:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet varmistaakseen, että kaatopaikat, joille on myönnetty lupa tai jotka ovat jo käytössä, kun tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, eivät voi jatkaa toimintaansa, ellei jäljempänä esitettyjä toimia saateta loppuun mahdollisimman pian ja viimeistään kahdeksan vuoden kuluessa 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä:
a)
kaatopaikan pitäjän on 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä vuoden kuluessa valmisteltava ja esitettävä toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi kaatopaikan kunnostussuunnitelma, joka sisältää 8 artiklassa luetellut kohdat ja kaatopaikan pitäjän tarpeellisina pitämät korjaavat toimenpiteet tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi, lukuun ottamatta liitteessä I olevan 1 kohdan vaatimuksia;
b)
kunnostussuunnitelman esittämisen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä lopullinen päätös siitä, voidaanko toimintaa jatkaa mainitun kunnostussuunnitelman ja tämän direktiivin mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sulkeakseen 7 artiklan g alakohdan ja 13 artiklan mukaisesti mahdollisimman pian ne kaatopaikat, joille ei ole myönnetty lupaa jatkaa toimintaansa 8 artiklan mukaisesti;
c)
hyväksytyn kaatopaikan kunnostussuunnitelman perusteella toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä tarvittavat työt ja määrättävä siirtymäkaudesta suunnitelman toteuttamiseksi. Kaikkien käytössä olevien kaatopaikkojen on oltava tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, lukuun ottamatta liitteessä I olevan 1 kohdan vaatimuksia, kahdeksan vuoden kuluessa 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä;
d)
– –”
III. Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely ja asianosaisten vaatimukset
7.
Unionin tuomioistuin totesi 25.4.2013 antamassaan tuomiossa komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271), että Slovakia on jättänyt noudattamatta kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan a–c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut Žilina – Považský Chlmecin kaatopaikan toiminnan ilman kaatopaikan kunnostussuunnitelmaa ja ilman lopullisen päätöksen tekemistä siitä, voidaanko kyseisen kaatopaikan toimintaa jatkaa hyväksytyn kunnostussuunnitelman perusteella. Ratkaisu perustui siihen, että kyseistä kaatopaikkaa varten ei ollut esitetty kunnostussuunnitelmaa.
8.
Slovakia ilmoitti komission pyynnöstä 7.6.2013, että se aikoo poistaa kaatopaikan käytöstä. Sen jälkeen komissio kehotti SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla virallisesti Slovakian tasavaltaa 21.11.2013 esittämään huomautuksensa tuomion täytäntöönpanosta ja asetti kyseiselle jäsenvaltiolle kahden kuukauden määräajan, joka päättyi 21.1.2014.
9.
Slovakia selvensi tähän kehotukseen antamassaan vastauksessa sekä myöhemmin esittämissään ilmoituksissa, mitä toimenpiteitä se oli toteuttanut poistaakseen Žilina – Považský Chlmecin kaatopaikan käytöstä.
10.
Näistä ilmoituksista ilmenee ensinnäkin, että viimeistään 8.1.2014 jälkeen kaatopaikalle ei ole enää saanut sijoittaa lisää jätteitä.
11.
Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset olivat ensin päättäneet vuonna 2013, että kaatopaikan osat 2a ja 2b poistetaan käytöstä, mutta kumonneet myöhemmin päätöksen edellä mainitun määräajan päättymisen jälkeen 10.4.2014 tehdäkseen ympäristövaikutusten arvioinnin. Ne päättivät uudelleen vasta 15.8.2016 poistaa kyseiset kaatopaikan osat käytöstä. Ylempi hallintoviranomainen on vahvistanut tämän päätöksen 9.11.2016.
12.
Kaatopaikan jäljelle jäävää osaa 2c koskevaa päätöksentekomenettelyä on sitä vastoin lykätty, sillä alueiden omistuksesta kiistellään.
13.
Komissio on joka tapauksella päätynyt katsomaan, ettei Slovakian tasavalta ole vielä pannut tuomiota kaikilta osin täytäntöön. Se on näin ollen päättänyt nostaa kanteen SEUT 260 artiklan nojalla.
14.
Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
15.
Slovakian tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin
1)
jättää kanteen tutkimatta
2)
toissijaisesti jättää kanteen osittain tutkimatta ja hylkää sen muilta osin perusteettomana tai hylkää kanteen kokonaisuudessaan perusteettomana
3)
edelleen toissijaisesti alentaa kantajan vaatimia rahamääräisiä seuraamuksia
4)
velvoittaa kantajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
16.
Asianosaiset ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Slovakia on toimittanut 14.11.2017 kirjallisen käsittelyn jälkeen unionin tuomioistuimelle lisätietoja riidanalaisen kaatopaikan käytöstä poistamisesta ja meneillään olevasta lainsäädäntöhankkeesta. Nämä tiedot eivät kuitenkaan aiheuta mitään muutosta päätökseen, jota tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotetaan.
IV. Oikeudellinen arviointi
17.
Jäljempänä on arvioitava kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ja tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) täytäntöönpanoa ja lopuksi rahamääräisiä seurauksia koskevaa kysymystä.
A. Kanteen tutkittavaksi ottaminen
18.
Slovakia katsoo, että kanne on jätettävä tutkimatta. Se vetoaa siihen, että komissio moittii sitä kanteessaan siitä, että riidanalaista kaatopaikkaa ei ole vielä poistettu kokonaan käytöstä kaatopaikkadirektiivin 13 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Sen mukaan kyseisen säännöksen noudattaminen ei kuitenkaan ollut ensimmäisen tuomion kohteena eikä komissio ole riitauttanut sen rikkomista SEUT 260 artiklan mukaisessa huomautusten esittämistä koskevassa kehotuksessa.
1. Tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) kohde
19.
On totta, että tuomiossa komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) ei viitata kaatopaikkadirektiivin 13 artiklaan. Siinä rajoitutaan pikemminkin toteamaan, että kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan a–c alakohtaa on rikottu. Kyseisiä alakohtia on rikottu, koska Slovakia on sallinut kaatopaikan toiminnan ilman kaatopaikan kunnostussuunnitelmaa ja ilman lopullisen päätöksen tekemistä siitä, voidaanko kaatopaikan toimintaa jatkaa hyväksytyn kunnostussuunnitelman perusteella.
20.
Tätä toteamusta voitaisiin tulkita sen sanamuodon perusteella suppeasti siten, että unionin tuomioistuin on katsonut, että kaatopaikkadirektiivin 14 artiklaa on rikottu ainoastaan siitä syystä, että kaatopaikan toiminnalle on myönnetty lupa.
21.
Tällaisia unionin tuomioistuimen lausumia on kuitenkin tulkittava rikotun säännöksen valossa. On totta, että kaatopaikkadirektiivin 14 artiklassa kielletään käytössä olevien kaatopaikkojen toiminnan jatkaminen, jos siinä säädetyt edellytykset eivät täyty.
22.
Kuten myös Slovakia väittää, kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan b alakohdassa annetaan kuitenkin jäsenvaltioille mahdollisuus täyttää näitä käytössä olevia kaatopaikkoja koskevat velvoitteensa kahdella eri tavalla. Ne joko sallivat toiminnan jatkamisen kaatopaikkadirektiivin mukaisesti tai ne ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta kaatopaikat, jotka eivät ole saaneet lupaa toiminnan jatkamiseen, voidaan poistaa mahdollisimman pian käytöstä direktiivin 7 artiklan g alakohdan ja 13 artiklan mukaisesti. ( 4 )
23.
Unionin tuomioistuin on jo todennut toiminnan jatkamista koskevasta vaihtoehdosta, että kaatopaikkadirektiivin 14 artiklassa säädetyt velvoitteet eivät rajoitu siihen, että toiminnalle annetaan lopullinen hyväksyntä kunnostussuunnitelman perusteella. On pikemminkin niin, että myös suunnitellut toimet on toteutettava, jotta kaatopaikan toiminta olisi direktiivin mukaista. ( 5 )
24.
Jos kaatopaikan toiminnan jatkaminen kielletään, ei myöskään riitä, että lopetetaan pelkästään uusien jätteiden sijoittaminen. On ennen kaikkea toteutettava käytöstä poistamisen edellyttämät toimenpiteet. ( 6 ) Tällaiset kaatopaikat aiheuttavat nimittäin edelleen merkittäviä ympäristöriskejä myös ilman uusia jätteitä. Riskejä voidaan vähentää hyväksyttävälle tasolle ainoastaan poistamalla kaatopaikka lopullisesti käytöstä kaatopaikkadirektiivin mukaisesti.
25.
Jos jäsenvaltio ei pane täytäntöön kaatopaikkadirektiivin 14 artiklaa hyväksymällä kaatopaikan toiminnan jatkamisen vaan poistaa kaatopaikan käytöstä, sen on toteutettava myös 13 artiklassa edellytetyt toimenpiteet.
26.
Näin on myös silloin, kun jäsenvaltio panee täytäntöön kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan sen jälkeen kun unionin tuomioistuin on todennut kyseistä säännöstä rikotun.
27.
Kaatopaikkadirektiivin 13 artiklan noudattaminen on näin ollen implisiittisesti mutta väistämättä tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) kohteena, ja se voidaan panna täytäntöön SEUT 260 artiklan nojalla.
2. Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kohde
a) Kehotus huomautusten esittämiseen
28.
Slovakia katsoo, että kanteella laajennetaan oikeudenkäynnin kohdetta verrattuna komission 21.11.2013 esittämään alkuperäiseen kehotukseen, jossa se pyysi Slovakiaa esittämään huomautuksensa väitteestä, jonka mukaan tuomiota komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) ei ollut pantu kaikilta osin täytäntöön. Sen mukaan tällainen oikeudenkäynnin kohteen laajentaminen ei ole sallittua.
29.
Ennen kuin komissio esitti Slovakialle tämän kehotuksen, kyseinen jäsenvaltio oli jo ilmoittanut, että se aikoi poistaa kaatopaikan käytöstä.
30.
Komission mukaan ilmoitetut toimenpiteet eivät ole kuitenkaan riittäviä. Se esitti konkreettisesti kaksi huomautusta.
31.
Ensinnäkin kaatopaikkadirektiivin 14 artiklassa edellytetään, että kaatopaikan pitäjä esittää kunnostussuunnitelman. Sitä ei ole kuitenkaan esitetty eikä sellaisesta ole ilmoitettu. Toimivaltaiset viranomaiset eivät myöskään ole vielä tehneet lopullista päätöstä tällaisen suunnitelman perusteella.
32.
Toiseksi kaatopaikkaan ei sovelleta yhtenäistetystä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä ja vähentämisestä annettuja säännöksiä ( 7 ) vaan kaatopaikkoja koskevia erityissäännöksiä eli säädöstä, jolla kaatopaikkadirektiivi saatetaan osaksi Slovakian lainsäädäntöä. Komissio tukeutui näin ollen tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) 32–36 kohdassa esitettyihin toteamuksiin, joiden mukaan kaatopaikan lupamenettelyssä on noudatettava kaatopaikkoja koskevia säännöksiä.
33.
Komissio moittii kanteessaan Slovakiaa siitä, että vaikka Slovakian toimivaltaiset viranomaiset olivat päättäneet sulkea kaatopaikan tietyt osat (osat 2a ja 2b), ne eivät ole vielä toteuttaneet kaikilta osin sen edellyttämiä toimenpiteitä kaatopaikkadirektiivin 13 artiklan mukaisesti ja siitä, että käytöstäpoistamispäätös ei ole edelleenkään lainvoimainen. Toiseksi komissio väittää, että kaatopaikan yhden muun osan (osan 2c) käytöstä poistamisesta ei ole vielä edes tehty päätöstä.
34.
Jos unionin tuomioistuin asettaisi tiukkoja vaatimuksia huomautusten esittämistä koskevan kehotuksen ja kanteen yhteneväisyydelle, tämän menettelyn tutkittavaksi ottamisen kohde olisi korkeintaan moite, joka koskee puuttuvaa lopullista tai lainvoimaista päätöstä kaatopaikan käytöstä poistamisesta. Lopullisen päätöksen puuttuminen on mainittu 21.11.2013 päivätyssä kehotuksessa.
35.
Huomautusten esittämistä koskevassa kehotuksessa ei sen sijaan mainita sen enempää suoraan kuin epäsuoraankaan, että kaatopaikkadirektiivin 13 artiklaa on mahdollisesti rikottu. Tuomioistuin ei voisi näin ollen ottaa tätä väitettä tutkittavaksi, jos vaatimuksia tulkitaan tiukasti.
36.
On kuitenkin kyseenalaista, voidaanko huomautusten esittämistä koskevan kehotuksen kohteen ja kanteen kohteen välillä edellyttää tällaista yhteneväisyyttä.
37.
Tätä tukee aiemmin voimassa ollutta EY 228 artiklan 2 kohtaa (josta on muutettuna tullut SEUT 260 artiklan 2 kohta) koskeva oikeuskäytäntö. Sen perusteella nostetun kanteen tutkittavaksi otettavaa kohdetta rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä siten, että komissio ei voi kannekirjelmässään laajentaa oikeusriidan kohdetta vetoamalla kanneperusteisiin, jotka ovat uusia verrattuna perusteisiin, jotka on esitetty perustellussa lausunnossa. ( 8 )
38.
Unionin tuomioistuin on myös korostanut, että komissio on velvollinen selventämään EY 228 artiklan 2 kohdan nojalla antamassaan perustellussa lausunnossa, miltä osin kyseinen jäsenvaltio ei ole noudattanut unionin tuomioistuimen tuomiota, jolla jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönti on todettu. Oikeusriidan kohdetta ei voida laajentaa velvoitteisiin, joita perusteltu lausunto ei koske, loukkaamatta menettelyn sääntöjenmukaisuuden takaamiseksi annettuja olennaisia menettelymääräyksiä. ( 9 )
39.
Lissabonin sopimuksella tehtyjen muutosten vuoksi SEUT 260 artiklan 2 kohdassa ei kuitenkaan enää edellytetä, että komissio antaa perustellun lausunnon.
40.
Koska perusteltua lausuntoa ei enää edellytetä, voidaan päätellä, että huomautusten esittämistä koskevassa kehotuksessa tehtävälle oikeudenkäynnin kohteen yksilöinnille on asetettava nyt erityisen tiukat vaatimukset. Tällaisen tulkinnan mukaan siinä olisi täsmennettävä tarkasti oikeudenkäynnin kohde. Tämä kehotus on komission ainoa virallinen lausuma, jolla voidaan täsmentää oikeudenkäynnin kohdetta SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisessa menettelyssä. ( 10 )
41.
Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, että Lissabonin sopimuksella ei ole poistettu huomautusten esittämistä koskevaa kehotusta vaan perusteltu lausunto, vaikka sen sijasta olisi voitu poistaa kyseinen kehotus, mistä keskusteltiin myös Eurooppa-valmistelukunnassa. ( 11 ) Olisi kuitenkin ristiriitaista poistaa tämä vaihe, johon sovelletaan tiukempia vaatimuksia, ja sen jälkeen tiukentaa jäljelle jäävään vaiheeseen sovellettavia vaatimuksia.
42.
Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn virtaviivaistamisen tavoitteena oli tehostaa ja yksinkertaistaa unionin tuomioistuimen tuomion noudattamatta jättämistä koskevaa seuraamusjärjestelmää. ( 12 ) On tämän tavoitteen vastaista tiukentaa huomautusten esittämistä koskevaa kehotusta koskevia vaatimuksia.
43.
Puolustautumisoikeuksien ja oikeusturvallisuuden näkökulmasta ei kuitenkaan yleensä riitä, että jäsenvaltioille ilmoitetaan siitä, että komissio harkitsee SEUT 260 artiklan soveltamista, ja että niille annetaan ylipäätään mahdollisuus esittää huomautus. ( 13 ) Unionin tuomioistuimen ensimmäisellä tuomiolla sen sijaan rajataan jo riittävästi SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn kohdetta. Jäsenvaltiot ovat myös täysin tietoisia sekä velvollisuudestaan toteuttaa unionin tuomioistuimen tuomion, jolla valtion jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan, täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet että seurauksista, joita kyseisen velvollisuuden noudattamatta jättämisellä saattaa olla. ( 14 )
44.
Ei voida myöskään odottaa, että komissio yksilöi jo ensimmäisessä ja ainoassa virallisessa ilmoituksessa kaikki tuomion täytäntöönpanoon liittyvät mahdolliset puutteet. Tällaisilla vaatimuksilla ei juurikaan tehosteta eikä yksinkertaisteta menettelyä.
45.
Siksi komissio ei ole lähtökohtaisesti velvollinen täsmentämään SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisessa huomautusten esittämistä koskevassa kehotuksessa kaikkia mahdollisia perusteita, jotka voisivat antaa aihetta epäillä, ettei ensimmäistä tuomiota ole pantu asianmukaisesti täytäntöön.
46.
Unionin tuomioistuimen tuomioiden tehokkaampaa ja yksinkertaisempaa täytäntöönpanoa koskevan tavoitteen on tosin ohjattava myös sitä, miten komissio soveltaa SEUT 260 artiklan 2 kohtaa. Tästä seuraa erityisesti, että kehotus huomautusten esittämiseen ei saa johtaa jäsenvaltiota harhaan, vaan sen olisi sisällettävä mahdollisimman hyödyllistä tietoa ensimmäisen tuomion täytäntöönpanosta. Tätä tarkoitusta varten komission on pyrittävä varmistamaan etenkin, että se ottaa asianmukaisesti huomioon sillä saatavana olevat tiedot jäsenvaltion täytäntöönpanoaikomuksista. Vain tämä vastaa sitä paitsi myös SEU 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua komission velvollisuutta vilpittömään vastavuoroiseen yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa. ( 15 )
47.
Näitä vaatimuksia ei täytetä 21.11.2013 esitetyllä huomautusten esittämistä koskevalla kehotuksella. Vaikka komissio oli tietoinen Slovakian aikeista poistaa kaatopaikka käytöstä, se ei maininnut vaatimuksista, joita sovelletaan käytössä olevien kaatopaikkojen käytöstä poistamiseen. Komissio tarkasteli pikemminkin kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan mukaiseen menettelyyn liittyviä yleisiä kysymyksiä ja Slovakian lainsäädännön yksityiskohtia. Kanteessa nämä moitteet tuodaan sen sijaan esiin vain osittain.
48.
Tämän lisäksi komissiolla olisi ollut ennen kanteen nostamista riittävästi mahdollisuuksia selventää väitteitään ja erityisesti kaatopaikkadirektiivin 13 artiklan merkitystä täydentävällä huomautusten esittämistä koskevalla kehotuksella. Huomautusten esittämistä koskevaan kehotukseen 14.1.2014 saadun Slovakian vastauksen ja kanteen nostamisesta 16.6.2016 tehdyn komission päätöksen ( 16 ) välillä kului kuitenkin yli kaksi vuotta. Ensimmäisestä tuomiosta, joka annettiin 25.4.2013, oli kulunut jopa yli kolme vuotta.
49.
Vaikka Slovakia epäilemättä tiesi kaatopaikkadirektiivin 13 artiklan mukaisista velvoitteistaan, sen ei tarvinnut varautua siihen, että komissio nostaa näiden velvoitteiden osalta SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisen kanteen.
50.
Siksi katson, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee kaatopaikkadirektiivin 13 artiklan rikkomista.
b) Komission vastaus
51.
Komissio moittii vastauksessaan myös sitä, että vuoden 2016 käytöstäpoistamispäätöksessä ei viitata kunnostussuunnitelmaan. Tämä on kannekirjelmään nähden uusi kanneperuste, joka voitaisiin ottaa tutkittavaksi unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 127 artiklan 1 kohdan nojalla vain, jos se perustuu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin. Tästä ei voi kuitenkaan olla kyse, sillä ainakin 15.8.2016 tehty päätös oli kaikilta osin komission tiedossa kanteen nostamishetkellä. ( 17 ) Siksi myöskään tätä väitettä ei voida ottaa tutkittavaksi.
3. Alustava päätelmä
52.
Komission kanne voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi ja arvioitavaksi vain siltä osin kuin siinä moititaan kaatopaikkadirektiivin 14 artiklassa tarkoitetun lopullisen päätöksen tekemättä jättämistä. Siltä varalta, että unionin tuomioistuin katsoo, että 13 artiklan rikkomista koskeva väite voidaan ottaa tutkittavaksi, tarkastelen kuitenkin jäljempänä kanteen ja rahamääräisten seuraamusten perusteltavuuden tutkimisen yhteydessä lyhyesti toissijaisesti myös tätä kanneperustetta (kohdat IV. B. 3. ja IV. C. 3.). Sitä vastoin en tarkastele kunnostussuunnitelman puuttumista koskevaa väitettä, jota ei myöskään voida ottaa tutkittavaksi.
B. Kanteen perusteltavuuden edellytykset
53.
Unionin tuomioistuin totesi tuomiossa komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271), että Slovakia on jättänyt noudattamatta kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan a–c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut Žilina – Považský Chlmecin kaatopaikan toiminnan ilman kunnostussuunnitelmaa ja ilman lopullisen päätöksen tekemistä siitä, voidaanko kyseisen kaatopaikan toimintaa jatkaa hyväksytyn kunnostussuunnitelman perusteella.
54.
Tutkittaessa sitä, onko kyseinen tuomio pantu täytäntöön, SEUT 260 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kannalta ratkaisevana ajankohtana on pidettävä kyseisen määräyksen nojalla annetussa huomautusten esittämistä koskevassa kehotuksessa asetetun määräajan päättymishetkeä. ( 18 ) Tässä menettelyssä on näin ollen tarkasteltava 21.1.2014 vallinnutta tilannetta.
55.
SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisen kiinteämääräisen hyvityksen ja/tai uhkasakon määräämistä arvioitaessa tässä menettelyssä merkitystä on myös tuomioistuimen tuomion antamisajankohdan tilanteella. Erityisesti on niin, että uhkasakon määrääminen on perusteltua ainoastaan siltä osin kuin unionin tuomioistuimen aikaisemman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönnistä johtuva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu edelleen. ( 19 )
56.
Siksi tarkastelen jäljempänä ensin ensimmäisen tuomion täytäntöönpanon tilaa 21.1.2014 ja sen jälkeen tämänhetkistä tilannetta.
1. Täytäntöönpano määräajan päättyessä
57.
Kuten edellä jo todettiin, tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) täytäntöönpano edellyttää joko lupaa jatkaa kaatopaikan toimintaa kaatopaikkadirektiivin vaatimukset täyttävän kunnostusohjelman perusteella tai kaatopaikan käytöstä poistamista koskevaa lopullista päätöstä, joka on pantava täytäntöön muun muassa kaatopaikkadirektiivin 13 artiklan mukaisesti. Slovakia on valinnut käytöstä poistamista koskevan vaihtoehdon, mutta komission mukaan tähän mennessä toteutetut toimenpiteet ovat riittämättömiä.
58.
Slovakian esittämän riidattoman lausuman mukaan kaatopaikan käyttö on ollut kiellettyä 7.1.2014 lähtien, toisin sanoen kaatopaikalle ei etenkään sijoiteta enää lisää jätettä.
59.
Kuten komissio on perustellusti todennut, tämä ei kuitenkaan riitä. Kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan b alakohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on pikemminkin tehtävä lopullinen päätös siitä, voidaanko kaatopaikan toimintaa jatkaa. Näin ollen on joko myönnettävä uusi lupa tai on päätettävä kaatopaikan käytöstä poistamisesta.
60.
Toimivaltaiset viranomaiset olivat tosin päättäneet jo 21.10.2013 kaatopaikan osien, tarkemmin sanottuna osien 2a ja 2b, käytöstä poistamisesta, mutta tämä päätös kumottiin 10.4.2014, sillä sitä ennen haluttiin arvioida ympäristövaikutukset. Jäljellä jäänyttä osaa 2c koskevaa käytöstäpoistamismenettelyä sen sijaan lykättiin, koska alueiden omistuksesta oli (ja on edelleen) kiistaa.
a) Kaatopaikan osat 2a ja 2b
61.
Seuraavaksi on arvioitava, onko määräajan päättyessä voimassa ollutta päätöstä osien 2a ja 2b käytöstä poistamisesta pidettävä kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan b alakohdan mukaisena lopullisena päätöksenä.
62.
Tätä tukee se, että saatavilla olevien tietojen mukaan toimivaltaiset viranomaiset aikoivat sulkea lopullisesti kyseiset osat jo tällä päätöksellä.
63.
Tähän päätökseen pystyi kuitenkin hakemaan muutosta tuomioistuimessa, eli se ei ollut lainvoimainen. Kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan b kohdassa edellytetään kuitenkin vain toimivaltaisten viranomaisten lopullista päätöstä. Tämän vuoksi lainvoimaisuus ei voi olla edellytyksenä.
64.
Ennen oikeussuojakeinojen määräaikojen päättymistä oikeusunionissa, jossa tehokas oikeussuoja – erityisesti unionin oikeutta täytäntöönpantaessa ( 20 ) – taataan, viranomaisten päätös ei voi olla siinä mielessä lopullinen, että sen tuomioistuinvalvonta olisi suljettu pois. Toimivaltaiset viranomaiset eivät myöskään voi estää määräajassa tehtyjä valituksia. Vaikka kaatopaikkadirektiivin 14 artiklassa säädetään lopullisen päätöksen tekemistä koskevasta pitkästä, kahdeksan vuoden määräajasta, ei voida taata, että sen mukaisesti tehtävien päätösten osalta kaikki tuomioistuinmenettelyt on saatettu loppuun määräajan päättyessä. Lisäksi on lähdettävä siitä, että tätä määräaikaa ei ole asetettu mahdollisen muutoksenhaun näkökulmasta vaan kaatopaikkojen kunnostamisen tai käytöstä poistamisen yhteydessä mahdollisesti ilmenevien ongelmien vuoksi.
65.
Siksi yleensä riittää, että viranomaisten päätös – kuten 21.10.2013 tehty päätös – on laadittu siten, että sillä vahvistetaan kyseistä yksittäistapausta koskeva lopullinen järjestely.
66.
Toimivaltaiset viranomaiset ovat kuitenkin kumonneet tämän päätöksen 10.4.2014, eli huomautusten esittämistä koskevassa kehotuksessa asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Päätöksen kumoaminen merkitsee ensinnäkin tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) täytäntöönpanovelvoitteen uutta laiminlyöntiä, sillä merkityksellisenä ajankohtana, toisin sanoen määräajan päättyessä, velvoitetta ei ollut laiminlyöty. Toiseksi se merkitsee samalla sitä, että alun perin voimassa ollut käytöstäpoistamispäätös raukesi taannehtivasti ja lakkasi näin ollen olemasta voimassa myös määräajan päättymishetkellä.
67.
Slovakia ei siten ole pannut täytäntöön riidanalaista tuomiota määräajan kuluessa kaatopaikan osien 2a ja 2b osalta.
68.
Slovakia katsoo kuitenkin, että näiden osien käytöstä poistamisessa ei voitu edistyä nopeammin, sillä välttämättömät hallinnolliset menettelyt olivat aikaa vieviä.
69.
Tältä osin on lähtökohtaisesti niin, ettei jäsenvaltio voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut unionin oikeudessa säädettyjä velvoitteita. Unionin tuomioistuin on siksi hylännyt vastaavat perustelut jätelainsäädännön alalla annettujen tuomioiden ( 21 ) täytäntöönpanosta mutta myös jätevesidirektiivin ( 22 ) täytäntöönpanosta, joka edellyttää säännöllisesti kalliiden jäteveden käsittelylaitosten ja viemäröintiverkoston rakentamista. ( 23 )
70.
Slovakia korostaa erityisesti, että YVA-direktiivi ( 24 ) edellytti ympäristövaikutusten arviointia. Tämän osalta on todettava, että kaatopaikan käytöstä poistamista koskeva päätös edellyttää tosiasiassa tällaista arviointia, jos käytöstä poistaminen koskee kaatopaikan muutosta – sen fyysistä olotilaa muuttavilla töillä tai kajoamisella – ja jos siitä voi olla merkittäviä (haitallisia) ( 25 ) vaikutuksia ympäristöön. ( 26 )
71.
Joka tapauksessa riidanalaisen tuomion täytäntöönpanon viivästymistä ei voida perustella myöskään sillä, että unionin oikeudessa edellytetään ympäristövaikutusten arviointia. Slovakian on nimittäin täytynyt tietää jo kauan kaatopaikkadirektiiviin perustuvista velvoitteistaan ja niiden täyttämisen edellyttämistä toimista. Siksi sillä on ollut riittävästi aikaa noudattaakseen kaatopaikkadirektiiviä riidanalaisen kaatopaikan osalta. Jos Slovakialla on ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, sen olisi pitänyt sopia määräaikojen pidentämisestä, kun se liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004.
72.
Slovakia ei ole näin ollen pannut täytäntöön huomautusten esittämistä koskevassa kehotuksessa esitetyn määräajan kuluessa tuomiota komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) kaatopaikan osien 2a ja 2b osalta.
b) Kaatopaikan osa 2c
73.
Kaatopaikan osasta 2c ei koskaan tehty käytöstäpoistamispäätöstä.
74.
Slovakian antamien tietojen mukaan viivästyminen johtuu kyseisten alueiden omistusta koskevista oikeusriidoista. Ne ovat kuitenkin olleet vireillä ainakin vuodesta 2009 lähtien, eikä Slovakia ole osoittanut, miksei asiassa ole päästy ratkaisuun määräajan päättymiseen mennessä. Joka tapauksessa tällaisilla oikeusriidoilla ei voida perustella epäasianmukaisesti käytöstä poistettuun kaatopaikkaan liittyviä ympäristöriskejä.
75.
Siksi Slovakia ei ole pannut täytäntöön huomautusten esittämistä koskevassa kehotuksessa esitetyn määräajan kuluessa tuomiota komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) myöskään kaatopaikan osan 2c osalta.
c) Alustava päätelmä
76.
Slovakian tasavalta on näin ollen jättänyt noudattamatta SEUT 260 artiklan 1 kohtaan ja tuomioon komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) perustuvaa velvoitettaan, koska se ei 21.1.2014 mennessä ollut vielä tehnyt lopullista päätöstä Žilina – Považský Chlmecin kaatopaikan käytöstä poistamisesta.
2. Nykytilanne
77.
Nykytilanne eroaa määräajan päättymishetkellä vallinneesta tilanteesta siten, että toimivaltaiset viranomaiset päättivät 15.8.2016, ettei kaatopaikan osia 2a ja 2b enää käytetä ja että ne poistetaan käytöstä ja maisemoidaan. Toimivaltainen valvontaviranomainen on vahvistanut tämän päätöksen siitä tehdyn valituksen jälkeen 9.11.2016. Päätökseen on haettu tällä välin muutosta tuomioistuimessa, mutta se ei ole päätöksen täytäntöönpanon esteenä.
78.
Komissio väittää, ettei päätös ole lopullinen, koska se ei ole lainvoimainen, mutta kuten edellä on jo todettu, lopullinen päätös ei edellytä lainvoimaisuutta.
79.
Näin ollen on hylättävä komission väite siitä, että kaatopaikan osia 2a ja 2b koskevat päätökset eivät ole lopullisia.
80.
Sen sijaan osan 2c käytöstä poistamisesta ja maisemoinnista ei ole edelleenkään päätetty.
81.
Komissio moittii näin ollen perustellusti sitä, ettei osasta 2c ole tehty päätöstä.
82.
Tämänhetkinen tilanne on se, että Slovakian tasavalta ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan ja tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) mukaista velvoitettaan, koska se ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä Žilina – Považský Chlmecin kaatopaikan osan 2c käytöstä poistamisesta.
3. Toissijaisesti: Kaatopaikkadirektiivin 13 artiklan soveltaminen
83.
Mikäli unionin tuomioistuin kuitenkin katsoo, että komission kanne voidaan ottaa tutkittavaksi myös siltä osin kuin siinä väitetään, että kaatopaikkadirektiivin 13 artiklaa on rikottu, on todettava täydentävästi, että täytäntöönpanoon liittyy myös eräs toinen laiminlyönti. Asianosaisten kesken on nimittäin riidatonta, että määräajan päättyessä kaatopaikkaa ei ollut poistettu käytöstä kaatopaikkadirektiivin 13 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja että sitä ei ole edelleenkään poistettu käytöstä.
C. Rahamääräiset seuraamukset
84.
SEUT 260 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa unionin tuomioistuimen on määrättävä kussakin asiassa sen käsiteltäväksi saatettuun tapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella ja sen mukaisesti, minkä verran sen mielestä tarvitaan taivuttelua ja ennaltaehkäisevyyttä, ne rahamääräiset seuraamukset, jotka ovat asianmukaisia jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen aikaisemmin todenneen tuomion mahdollisimman pikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja vastaavien unionin oikeuden rikkomisten toistumisen ehkäisemiseksi. ( 27 )
85.
Komission esitykset eivät tällöin sido unionin tuomioistuinta, vaan niitä on pidettävä vain hyödyllisenä viitelähtökohtana. Vastaavasti komission tiedonannoissa olevien kaltaiset suuntaviivat eivät sido unionin tuomioistuinta, mutta ne palvelevat avoimuuden, ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden toteutumista komission toiminnassa. ( 28 )
1. Uhkasakko
86.
Uhkasakon määrän vahvistamiseksi peruskriteerit, jotka on otettava huomioon, jotta varmistetaan uhkasakon pakottava luonne unionin oikeuden yhtenäisen ja tosiasiallisen soveltamisen takaamiseksi, ovat lähtökohtaisesti rikkomisen vakavuus, sen kesto (ensimmäisestä tuomiosta lähtien) ja kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyky. Näiden kriteerien soveltamisessa on otettava erityisesti huomioon seuraukset, joita täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille intresseille, ja se, miten kiireellisesti kyseisen jäsenvaltion on noudatettava velvoitteitaan. ( 29 )
87.
Ensinnäkin rikkomisen vakavuudesta on todettava, että komissio arvioi sekä koko kaatopaikkaa koskevan lopullisen päätöksen tekemättä jättämistä että kaatopaikkadirektiivin 13 artiklan mukaisten käytöstäpoistamistoimenpiteiden puuttumista koskevan kanteensa perusteella tämän rikkomistapauksen vakavuutta ilmaisevan kertoimen olevan 2, kun suurin kerroin on 20.
88.
Edellä esittämäni perusteella kannetta ei kuitenkaan voida ottaa tutkittavaksi 13 artiklan vaatimusten osalta, eikä se enää ole perusteltu kaatopaikan osia 2a ja 2b koskevan päätöksen osalta. Enää puuttuu lopullinen päätös osasta 2c, joka on noin puolet kaatopaikan pinta-alasta.
89.
Tämä tukee sitä näkemystä, että rikkomisen vakavuutta ilmaiseva kerroin on selvästi pienempi kuin komissio on ehdottanut.
90.
On silti otettava huomioon, että jätelainsäädäntöä koskevilla rikkomisilla on yleensä suuri merkitys, että toisin kuin asianosaiset ovat väittäneet, ympäristövaikutukset eivät ole luonteeltaan pelkästään paikallisia, ja että ongelma on kestänyt jo kohtuullisen pitkään, mutta huomioon on otettava myös se, että Slovakiaa ei ole tähän mennessä tuomittu jätelainsäädännön rikkomisesta.
91.
Unionin tuomioistuin on erityisesti jo aiemmin todennut, että velvollisuus huolehtia jätteistä vaarantamatta ihmisten terveyttä ja aiheuttamatta vahinkoa ympäristölle kuuluu unionin ympäristöpolitiikan tavoitteisiin, kuten SEUT 191 artiklasta ilmenee. ( 30 ) Unionin tuomioistuin on päätynyt tuomioissaan siihen, että käsiteltävänä olleita jäteoikeuden rikkomisia oli pidettävä erityisen vakavina.
92.
Tämä koskee lähtökohtaisesti myös tilannetta, jossa yksittäinen kaatopaikka on kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan vastainen. Kuten unionin tuomioistuin on todennut tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) 34 kohdassa, tämän säännöksen noudattaminen on perusta sille, että riidanalainen kaatopaikka on kaatopaikkadirektiivin mukainen. Kyseessä ei ole myöskään pelkkä muodollinen noudattamatta jättäminen. ( 31 )
93.
Lisäksi Slovakia on lopettanut kaatopaikan käytön 7.1.2014. Vaikka ihmisten terveydelle ja/tai ympäristölle ei tämän vuoksi enää aiheudu uusia riskejä, tämä seikka antaa aihetta epäillä, että kaatopaikkaa voitaisiin ylipäätään hoitaa ilman suurempia vaikeuksia kaatopaikkadirektiivin mukaisesti. Pikemminkin herää pelko siitä, että jo kaatopaikan aiempaan hoitoon liittyi mainitun kaltaisia merkittäviä riskejä. Tällaisten riskien hallitseminen edellyttää vähintäänkin, että kaatopaikka poistetaan asianmukaisesti käytöstä. Tämä ei ole mahdollista ilman lopullista päätöstä käytöstä poistamisesta.
94.
Tarkasteltaessa molempien asianosaisten lausumia mahdollisten haittojen paikallisesta luonteesta on todettava, että riidanalainen kaatopaikka sijaitsee Váhjoen rannalla. Sitä voi uhata pilaantuminen, ja epäpuhtaudet voivat levitä edelleen alajuoksua pitkin.
95.
Lisäksi unionin oikeutta on rikottu 16.7.2009 lähtien, sillä kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan mukaan viimeistään tuolloin olisi pitänyt tehdä lopullinen päätös kaatopaikan toiminnan jatkamisesta tai käytöstä poistamisesta. Toisin sanoen rikkomisen kesto on yli kahdeksan vuotta. Slovakia liittyi unioniin vuonna 2004, joten sillä olisi lähtökohtaisesti ollut riittävästi aikaa tehdä tällainen päätös, vaikka se tosiasiassa olisikin edellyttänyt ympäristövaikutusten arviointia.
96.
Toisaalta Slovakia toteaa perustellusti, ettei unionin tuomioistuin ole tähän mennessä tuominnut sitä jätelainsäädännön rikkomisesta, vaikka unionin tuomioistuin on jo tarkastellut tätä toiminta-alaa Slovakian osalta. ( 32 )
97.
Siksi katson, että rikkomisen vakavuutta ilmaisevan kertoimen pitäisi olla vain 0,5.
98.
Toiseksi tarkasteltaessa rikkomisen kestoa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan alkuperäisen tuomion antamisen jälkeen on otettava huomioon se ajankohta, jolloin unionin tuomioistuin on kyseisessä menettelyssä arvioinut tosiseikkoja. ( 33 ) Käsiteltävässä asiassa tutkittavan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kesto on huomattava, sillä, jos tuomio annetaan huhtikuun lopussa, ensimmäisen tuomion antamisesta 25.4.2013 tulee kuluneeksi viisi vuotta, vaikka kyse oli ainoastaan käytöstä poistamista koskevan lopullisen päätöksen tekemisestä tilanteen korjaamiseksi tämän väitteen osalta. Rikkomisen kestoa ilmaisevaksi kertoimeksi olisi siten määritettävä 6, kun noudatetaan komission asteikkoa, jonka laskentaperusteena käytetään suhdetta 0,1/kuukausi.
99.
Kun otetaan huomioon Slovakian maksukyky, ( 34 ) päivittäisen uhkasakon määrä on 3345,6 euroa. Unionin tuomioistuimen olisi pyöristettävä summa 3300 euroon ja määrättävä se päivittäiseksi uhkasakoksi siihen asti, kunnes kaatopaikan osasta 2c tehdään lopullinen päätös.
2. Kiinteämääräinen hyvitys
100.
Unionin tuomioistuin on sille kyseessä olevalla alalla myönnettyä harkintavaltaansa käyttäessään toimivaltainen määräämään kumulatiivisesti uhkasakon ja kiinteämääräisen hyvityksen. Kiinteämääräisen hyvityksen maksamiseen velvoittamisen periaate perustuu lähinnä niiden seurausten arviointiin, joita asianomaisen jäsenvaltion velvoitteiden täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille eduille, erityisesti silloin, kun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut pitkään sen tuomion jälkeen, jossa se alun perin todettiin. Kyseinen velvoittaminen on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa kaikkien niiden asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella, jotka liittyvät sekä todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen piirteisiin että sen jäsenvaltion omaan asenteeseen, jota SEUT 260 artiklan nojalla aloitettu menettely koskee. Kyseisellä määräyksellä annetaan tältä osin unionin tuomioistuimelle laaja harkintavalta päättää tällaisen seuraamuksen määräämisestä tai määräämättä jättämisestä. ( 35 )
101.
Komissio ehdottaa, että kiinteämääräinen hyvitys lasketaan käyttämällä 230 euron päivittäistä vakiomäärää, samaa tekijää n (1,64) maksukyvyn osalta ja samaa rikkomisen vakavuutta osoittavaa kerrointa (tässä tapauksessa 0,5) kerrottuna niiden päivien määrällä, jotka ovat kuluneet 25.4.2013 annetun tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) ja tässä oikeudenkäynnissä annettavan tuomion välillä. Tämän perusteella päivää kohti laskettu summa olisi 188,60 euroa.
102.
Jos oletetaan, että viimeksi mainittu tuomio annetaan täsmälleen viiden vuoden jälkeen 25.4.2018, kiinteämääräiseksi hyvitykseksi saataisiin noin 344195 euroa.
103.
Kiinteämääräisen hyvityksen määrän määrittämisessä on tosin otettava huomioon, että osien 2a ja 2b käytöstä poistamista koskeva lopullinen päätös tehtiin vasta vuonna 2016. ( 36 ) Kyseiseen ajankohtaan asti rikkomisen vakavuutta ilmentävä kerroin oli lähes kaksinkertainen, sillä kaatopaikan mistään osasta ei ollut vielä tehty tarvittavaa lopullista päätöstä. Siksi summaan on vielä lisättävä 1575 päivän ajalta 188,60 euron laskentapohja. Summa kasvaa näin ollen 297045 euroa.
104.
Kiinteämääräinen hyvitys on siten pyöristettynä 600000 euroa. Tämä määrä on tosin pienempi kuin 939000 euron kiinteä vähimmäismäärä, jota komissio on ehdottanut Slovakialle, mutta mielestäni se on kuitenkin asianmukainen. Kyse ei ole pelkästään symbolisesta seuraamuksesta, joka komissio haluaa estää asettamalla vähimmäismäärän. ( 37 )
3. Toissijaisesti: Kaatopaikkadirektiivin 13 artiklan rikkominen
105.
Mikäli unionin tuomioistuin katsoo, että tämän oikeudenkäynnin kohteena on myös kaatopaikkadirektiivin 13 artiklan rikkominen, sen olisi määritettävä uhkasakko nelinkertaiseksi ja kiinteämääräinen hyvitys kolminkertaiseksi. Tämä ehdotus perustuu siihen näkemykseen, että vaikka 14 artiklan b alakohdan mukainen lopullinen päätös on käytöstä poistamisen edellytys, muilla 13 artiklan mukaisilla käytöstä poistamiseen liittyvillä toimenpiteillä on selvästi suurempi merkitys käytännössä.
V. Oikeudenkäyntikulut
106.
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan nojalla silloin, kun asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan.
107.
Tuomioistuin ei katso, että komissio olisi osittain hävinnyt asian, vaikka se on vaatinut erisuuruista uhkasakkoa ja kiinteämääräistä hyvitystä, ( 38 ) mutta käsiteltävässä asiassa komission kannetta ei voida ottaa kaikilta osin tutkittavaksi, ja se on osittain perusteeton.
108.
Näin ollen on todettava, että osa vaatimuksista on ratkaistu komission ja osa Slovakian hyväksi. Siksi ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
VI. Ratkaisuehdotus
109.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:
1)
Slovakian tasavalta ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan ja 25.4.2013 annetun tuomion komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271) mukaista velvoitettaan, koska se ei 21.1.2014 mennessä vielä ollut tehnyt lopullista päätöstä Žilina – Považský Chlmecin kaatopaikan käytöstä poistamisesta.
2)
Mikäli Slovakian tasavalta ei ole vielä tehnyt kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY 14 artiklan b alakohdan mukaista lopullista päätöstä Žilina – Považský Chlmecin kaatopaikan osasta 2c käsiteltävässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivänä noudattaakseen 25.4.2013 annettua tuomiota komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271), Slovakian tasavalta velvoitetaan maksamaan Euroopan komissiolle 3300 euron suuruinen uhkasakko kultakin päivältä, jonka kyseinen päätös viivästyy käsiteltävässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä alkaen siihen päivään asti, jona kyseinen päätös tehdään.
3)
Slovakian tasavalta velvoitetaan maksamaan Euroopan komissiolle 600000 euron suuruinen kiinteämääräinen hyvitys.
4)
Kanne hylätään muilta osin.
5)
Euroopan komissio ja Slovakian tasavalta vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: saksa.
( 2 ) Tuomio 10.9.2009, komissio v. Portugali (C‑457/07, EU:C:2009:531, 52 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
( 3 ) Kaatopaikoista 26.4.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/31/EY (EYVL 1999, L 182, s. 1).
( 4 ) Tuomio 16.7.2015, komissio v. Bulgaria (C‑145/14, EU:C:2015:502, 30 kohta) ja tuomio 25.2.2016, komissio v. Espanja (C‑454/14, EU:C:2016:117, 59 kohta).
( 5 ) Tuomio 25.2.2016, komissio v. Espanja (C‑454/14, EU:C:2016:117, 42 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
( 6 ) Ks. tuomio 25.2.2016, komissio v. Espanja (C‑454/14, EU:C:2016:117, 61 kohta).
( 7 ) Unionin tuomioistuin viittasi tuomiossa komissio v. Slovakia (C‑331/11, EU:C:2013:271, 32–36 kohta) ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24.9.1996 annettuun neuvoston direktiiviin 96/61/EY (EYVL 1996, L 257, s. 26). Kyseiset säännökset ovat nyt osa teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2010/75/EU (EUVL 2010, L 334, s. 17).
( 8 ) Tuomio 10.9.2009, komissio v. Portugali (C‑457/07, EU:C:2009:531, 56 kohta).
( 9 ) Tuomio 10.9.2009, komissio v. Portugali (C‑457/07, EU:C:2009:531, 58 ja 60 kohta).
( 10 ) Näin esim. Hatje, A., ”Artikel 260 AEUV (ex-Artikel 228 EGV) [Wirkung und Durchsetzung von Urteilen; Zwangsgeld]” (SEUT 260 artikla (aiempi EY-sopimuksen 228 artikla) (tuomioiden vaikutus ja täytäntöönpano; uhkasakko)), teoksessa von der Groeben, H., Schwarze, J. ja Hatje, A., Europäisches Unionsrecht, Nomos, Baden-Baden, 2015, 18 kohta.
( 11 ) Eurooppa-valmistelukunnan sihteeristö: yhteisöjen tuomioistuimen toimintaa käsittelevän pohdintaryhmän loppuraportti (asiakirja CONV 636/03, 25.3.2003, 28 kohdan a alakohta).
( 12 ) Eurooppa-valmistelukunnan sihteeristö: yhteisöjen tuomioistuimen toimintaa käsittelevän pohdintaryhmän loppuraportti (asiakirja CONV 636/03, 25.3.2003, 28 kohdan a alakohta).
( 13 ) Tuomio 11.12.2012, komissio v. Espanja (C‑610/10, EU:C:2012:781, 52 kohta).
( 14 ) Tuomio 11.12.2012, komissio v. Espanja (C‑610/10, EU:C:2012:781, 50 kohta).
( 15 ) Ks. tuomio 16.10.2003, Irlanti v. komissio (C‑339/00, EU:C:2003:545, 71 kohta); tuomio 4.3.2004, Saksa v. komissio (C‑344/01, EU:C:2004:121, 79 kohta) ja tuomio 10.7.2014, Nikolaou v. tilintarkastustuomioistuin (C‑220/13 P, EU:C:2014:2057, 51 kohta).
( 16 ) Komission lehdistötiedote IP/16/2099.
( 17 ) Kannekirjelmän 17 kohta ja liite A.15.
( 18 ) Tuomio 11.12.2012, komissio v. Espanja (C‑610/10, EU:C:2012:781, 67 kohta) ja tuomio 25.6.2013, komissio v. Tšekki (C‑241/11, EU:C:2013:423, 23 kohta).
( 19 ) Tuomio 9.12.2008, komissio v. Ranska (C‑121/07, EU:C:2008:695, 27 kohta); tuomio 7.7.2009, komissio v. Kreikka (C‑369/07, EU:C:2009:428, 59 kohta); tuomio 17.11.2011, komissio v. Italia (C‑496/09, EU:C:2011:740, 42 kohta); tuomio 11.12.2012, komissio v. Espanja (C‑610/10, EU:C:2012:781, 96 kohta) ja tuomio 28.11.2013, komissio v. Luxemburg (C‑576/11, EU:C:2013:773, 43 kohta).
( 20 ) Tuomio 8.11.2016, Lesoochranárske zoskupenie VLK (C‑243/15, EU:C:2016:838, erityisesti 50 kohta).
( 21 ) Tuomio 2.12.2014, komissio v. Kreikka (C‑378/13, EU:C:2014:2405, 29 kohta) ja tuomio 7.9.2016, komissio v. Kreikka (C‑584/14, EU:C:2016:636, 53 kohta).
( 22 ) Yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annettu neuvosto direktiivi (EYVL 1991, L 135, s. 40), sellaisena kuin se on muutettuna 27.2.1998 annetulla komission direktiivillä 98/15/EY (EYVL 1998, L 67, s. 29).
( 23 ) Ks. tästä tuomio 15.10.2015, komissio v. Kreikka (C‑167/14, EU:C:2015:684, 28 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 22.6.2016, komissio v. Portugali (C‑557/14, EU:C:2016:471, 41 kohta).
( 24 ) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU (EUVL 2012, L 26, s. 1).
( 25 ) Ks. myös ratkaisuehdotukseni Ecologistas en Acción-CODA (C‑142/07, EU:C:2008:254, 50 kohta). 25.7.2008 annetun tuomion Ecologistas en Acción-CODA (C‑142/07, EU:C:2008:445, 41 kohta) mukaan ympäristövaikutukset on arvioitava myös silloin, kun hankkeella voi olla merkittäviä suotuisia vaikutuksia.
( 26 ) Tuomio 19.4.2012, Pro-Braine ym. (C‑121/11, EU:C:2012:225, 33 kohta).
( 27 ) Tuomio 17.11.2011, komissio v. Italia (C‑496/09, EU:C:2011:740, 36 kohta).
( 28 ) Tuomio 10.1.2008, komissio v. Portugali (C‑70/06, EU:C:2008:3, 34 kohta); tuomio 7.7.2009, komissio v. Kreikka (C‑369/07, EU:C:2009:428, 112 kohta); tuomio 17.11.2011, komissio v. Italia (C‑496/09, EU:C:2011:740, 37 kohta) ja tuomio 17.10.2013, komissio v. Belgia (C‑533/11, EU:C:2013:659, 64 kohta).
( 29 ) Tuomio 15.10.2015, komissio v. Kreikka (C‑167/14, EU:C:2015:684, 54 kohta) ja tuomio 22.6.2016, komissio v. Portugali (C‑557/14, EU:C:2016:471, 70 kohta).
( 30 ) Tuomio 2.12.2014, komissio v. Italia (C‑196/13, EU:C:2014:2407, 98 kohta) ja tuomio 7.9.2016, komissio v. Kreikka (C‑584/14, EU:C:2016:636, 77 kohta).
( 31 ) Ks. tuomio 25.2.2016, komissio v. Espanja (C‑454/14, EU:C:2016:117, 63 kohta).
( 32 ) Unionin tuomioistuimen presidentti totesi 28.1.2013 antamassaan määräyksessä komissio v. Slovakia (C‑305/12, EU:C:2013:38, 4 kohta), että Slovakia on noudattanut velvoitettaan panna täytäntöön jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19.11.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY (EUVL 2008, L 312, s. 3) vasta oikeudenkäyntimenettelyn aikana, toisin sanoen noin kahden vuoden viipeellä. Unionin tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtaja esitti 19.5.2011 antamassaan määräyksessä komissio v. Slovakia (C‑253/10, EU:C:2011:325, 4 kohta) vastaavanlaisen toteamuksen kaatopaikkadirektiivin täytäntöönpanosta, joka viivästyi selvästi enemmän. 15.1.2013 annettu tuomio Križan ym. (C‑416/10, EU:C:2013:8) pohjautui sitä vastoin ennakkoratkaisupyyntöön, eikä siinä siksi esitetty mitään toteamuksia siitä, oliko käsiteltävänä olleen kaatopaikan toiminnan yhteydessä rikottu unionin oikeutta.
( 33 ) Tuomio 2.12.2014, komissio v. Kreikka (C‑378/13, EU:C:2014:2405, 57 kohta) ja tuomio 7.9.2016, komissio v. Kreikka (C‑584/14, EU:C:2016:636, 80 kohta).
( 34 ) Komission 9.8.2016 antaman tiedonannon C(2016) 5091 final mukaan laskennassa olisi käytettävä 680 euron vakiomäärää kerrottuna tekijällä 1,64. Komissio vetoaa kanteessaan myös 5.8.2015 antamaansa tiedonantoon C(2015) 5511, jota sovellettiin, kun se päätti kanteen nostamisesta 16.6.2016.
( 35 ) Tuomio 2.12.2014, komissio v. Kreikka (C‑378/13, EU:C:2014:2405, 71–73 kohta).
( 36 ) Ks. tuomio 2.12.2014, komissio v. Kreikka (C‑378/13, EU:C:2014:2405, 78 kohta).
( 37 ) 13.12.2005 annettu tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan soveltaminen (SEK(2005) 1658), 20 kohta.
( 38 ) Ks. erityisesti tuomio 22.6.2016, komissio v. Portugali (C‑557/14, EU:C:2016:471, 43, 44, 62, 63 ja 102 kohta) ja asiassa esittämäni ratkaisuehdotus (EU:C:2016:119, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).