18.4.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 136/11
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 18.1.2016 – Visser Vastgoed Beleggingen BV v. Raad van de gemeente Appingedam
(Asia C-31/16)
(2016/C 136/16)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Raad van State
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Visser Vastgoed Beleggingen BV
Vastapuoli: Raad van de gemeente Appingedam
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko palveludirektiivin (1) 4 artiklan 1 kohdassa olevaa käsitettä ”palvelu” tulkittava siten, että vähittäiskauppa, joka sisältää jalkineiden ja vaatteiden kaltaisten tavaroiden myynnin kuluttajille, on palvelu, johon kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan sovelletaan mainitun direktiivin säännöksiä?
2)
[Ennakkoratkaisupyynnön lyhentämättömän version] 8 kohdassa tarkoitetun kaltaisella kaavamääräyksellä tehdään mahdottomaksi tiettyjen vähittäiskaupan muotojen, kuten jalkineiden ja vaatteiden myynnin, harjoittaminen kaupungin keskustan ulkopuolisilla alueilla tarkoituksena säilyttää kaupungin keskustan elinkelpoisuus ja estää keskustan myymälöiden autioituminen.
Kun otetaan huomioon palveludirektiivin 9 perustelukappale, jääkö tällaisen määräyksen sisältävä sääntö palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle, koska tällaisten sääntöjen on katsottava kuuluvan ”kaavoitusta koskeviin sääntöihin – – joilla ei nimenomaisesti säännellä palvelutoimintaa tai jotka eivät nimenomaisesti vaikuta siihen, mutta joita palveluntarjoajien on noudatettava taloudellisen toimintansa harjoittamisessa samalla tavoin kuin yksityishenkilöinä toimivien ihmisten”?
3)
Riittääkö sellaisen olettamuksen tekemiseksi, että kyse on rajatylittävästä tilanteesta, se, ettei missään nimessä voida sulkea pois sitä, että toisen jäsenvaltion vähittäiskaupan yritys saattaa sijoittautua kyseiseen paikkaan tai että vähittäiskaupan asiakkaat saattavat olla toisesta jäsenvaltiosta, vai onko tästä esitettävä tosiasiallista näyttöä?
4)
Sovelletaanko palveludirektiivin III lukua (sijoittautumisvapaus) täysin valtion sisäisiin tilanteisiin vai onko kyseisen luvun soveltamista koskevan kysymyksen ratkaisemisessa sovellettava unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia perussopimuksen määräyksiä täysin valtion sisäisissä tilanteissa?
5)
a)
Kuuluuko yleiskaavan määräys, kuten 8 kohdassa tarkoitetun kaltainen kaavamääräys, palveludirektiivin 4 artiklan 7 kohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”vaatimus” soveltamisalaan eikä palveludirektiivin 4 artiklan 6 kohdassa ja 9 ja 10 artiklassa tarkoitetun käsitteen ”lupajärjestelmä” soveltamisalaan?
b)
Ovatko palveludirektiivin 14 artiklan 5 kohta – siinä tapauksessa että 8 kohdassa tarkoitetun kaltainen kaavamääräys kuuluu käsitteen ”vaatimus” alaan – tai palveludirektiivin 9 ja 10 artikla – siinä tapauksessa että 8 kohdassa tarkoitetun kaltainen kaavamääräys kuuluu käsitteen ”lupajärjestelmä” alaan – esteenä sille, että kunnanvaltuusto vahvistaa 8 kohdassa tarkoitetun kaltaisen kaavamääräyksen?
6)
Kuuluuko 8 kohdassa tarkoitetun kaltainen kaavamääräys SEUT 34–SEUT 36 artiklan tai SEUT 49–SEUT 55 artiklan soveltamisalaan, ja, jos näin on, sovelletaanko unionin tuomioistuimen hyväksymiä poikkeuksia, edellyttäen, että kyseiset poikkeukset ovat oikeasuhteisia?
(1) Palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY (EUVL L 376, s. 36).
Full & Egal Universal Law Academy