18.7.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 260/17
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Kehl (Saksa) on esittänyt 7.4.2016 – Rikosoikeudenkäynti I:tä vastaan
(Asia C-195/16)
(2016/C 260/22)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Amtsgericht Kehl
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
I.
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko Euroopan unionin oikeutta ja etenkin ajokorteista 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY (1) (jäljempänä kolmas ajokorttidirektiivi) 2 artiklaa tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT) 18, 21, 45, 49 ja 56 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jolla jätetään tunnustamatta toisessa jäsenvaltiossa myönnetty ajo-oikeus, etenkin jos kyseinen ajo-oikeus on myönnetty kolmannen ajokorttidirektiivin säännösten mukaisesti?
2)
Onko Euroopan unionin oikeutta ja etenkin kolmannen ajokorttidirektiivin 2 artiklaa tai SEUT 18, 21, 45, 49 ja 56 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jolla jätetään tunnustamatta lupa-asiakirja, jonka toinen jäsenvaltio on myöntänyt kyseisessä jäsenvaltiossa kolmannen ajokorttidirektiivin säännösten mukaisesti ajo-oikeuden saaneelle henkilölle, silloinkin kun kyseinen jäsenvaltio on rajoittanut tämän lupa-asiakirjan voimassaoloa ajallisesti ja alueellisesti omalle alueelleen ja kun tämä lupa-asiakirja ei myöskään täytä kolmannen ajokorttidirektiivin ajokorttimallin vaatimuksia?
3)
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: onko Euroopan unionin oikeutta ja etenkin kolmannen ajokorttidirektiivin 2 artiklaa tai SEUT 18, 21, 45, 49 ja 56 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan moottoriajoneuvon kuljettamisesta voidaan määrätä rikosoikeudellinen seuraamus, jos ajoneuvon kuljettajalla ei ole ajo-oikeutta, vaikka kyseiselle kuljettajalle on myönnetty ajo-oikeus toisessa jäsenvaltiossa kolmannen ajokorttidirektiivin säännösten mukaisesti, mutta kuljettaja ei voi osoittaa sitä kolmannen ajokorttidirektiivin ajokorttimallia vastaavalla lupa-asiakirjalla?
4)
Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: onko Euroopan unionin oikeutta ja etenkin kolmannen ajokorttidirektiivin 2 artiklaa tai SEUT 18, 21, 45, 49 ja 56 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa lopullinen ajokortti luovutetaan ajokortin hakijalle yleensä heti käytännön ajokokeen läpäisemisen jälkeen, annetulle säännöstölle, jonka mukaan moottoriajoneuvon kuljettaminen on hallinnollinen rikkomus, josta on säädetty hallinnollinen seuraamus, jos ajoneuvon kuljettajalla, jolle on myönnetty ajo-oikeus toisessa jäsenvaltiossa kolmannen ajokorttidirektiivin säännösten mukaisesti, ei ole ajon aikana mukanaan lopullista ajokorttia todisteena ajo-oikeudestaan, koska hänelle ei vielä ole myönnetty tällaista ajokorttia kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavan lopullisen ajokortin myöntämistä koskevan menettelyn erityispiirteiden vuoksi, joihin kuljettaja ei voi vaikuttaa, mutta jonka sijasta kuljettajalla on ajon aikana mukanaan virallinen todistus ajo-oikeuden saamisen edellyttämien vaatimusten täyttymisestä?
(1) EUVL 2006, L 403, s. 18.