11.7.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 251/14
Valitus, jonka Darko Graf on tehnyt 26.4.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-507/14, Vidmar ym. v. komissio, 26.2.2016 antamasta tuomiosta
(Asia C-241/16 P)
(2016/C 251/16)
Oikeudenkäyntikieli: kroaatti
Asianosaiset
Valittaja: Darko Graf (edustaja: asianajaja L. Duvnjak)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan kokonaisuudessaan tuomion, jonka Euroopan unionin yleinen tuomioistuin on 26.2.2016 antanut asiassa T-507/14, ja hyväksymään vaatimukset, jotka valittajat ovat ensimmäisessä oikeusasteessa esittäneet 1.7.2014 päivätyssä kannekirjelmässä, sekä velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, joita valittajille on tästä oikeudenkäynnistä aiheutunut
—
toissijaisesti kumoamaan kokonaisuudessaan tuomion, jonka Euroopan unionin yleinen tuomioistuin on 26.2.2016 antanut asiassa T-507/14, ja palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee asian uudelleen, sekä velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, joita valittajille on tästä oikeudenkäynnistä aiheutunut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajat riitauttavat valituksenalaisen ratkaisun seuraavat kohdat:
—
40 kohta, jossa todetaan, että unionin toimielinten virheellinen toiminta on ainoastaan yksi niistä tekijöistä, joita sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen edellyttää, kun otetaan huomioon, että yleisen tuomioistuimen kyseinen toteamus on ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 340 artiklan toisen kohdan ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa (tuomio 19.5.1992, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, C-104/89 ja C-37/90, EU:C:1992:217),
—
47 kohta, jossa niistä ehdoista, jotka koskevat Kroatian tasavallan liittymistä Euroopan unioniin, tehdyn asiakirjan (jäljempänä liittymisasiakirja) 36 artiklan ja liitteen VII vastaisesti niitä sitoumuksia, jotka Kroatian tasavalta on antanut jäsenyysneuvotteluiden yhteydessä, on kutsuttu virheellisesti ”periaatteiksi”, kun otetaan huomioon, ettei tässä tapauksessa ole kyse periaatteista, vaan 11 nimenomaisesta sitoumuksesta, jotka Kroatia on antanut unioniin nähden ja jotka ovat tulleet voimaan 9.12.2011,
—
48–52 kohta, kun otetaan huomioon, että liittymisasiakirjan 36 artikla ja liite VII tulivat voimaan 9.12.2011, kun taas 15.12.2010 päivätty Kroatian tasavallan oikeuslaitoksen uudistusstrategia ajanjaksolle 2011–2015, ja 20.5.2010 päivätty oikeuslaitosuudistusta koskeva Kroatian hallituksen päivitetty toimintasuunnitelma olivat voimassa ja päteviä, joten se, että Kroatia myöhemmin kumosi kyseiset toimet, minkä komissio oli nimenomaisesti sallinut Kroatiaa koskevan kokonaisseurantalomakkeensa 3 kohdassa, joka oli päivätty 10.10.2012 ja jossa Kroatia määrättiin antamaan uutta pakkotäytäntöönpanoa koskevaa lainsäädäntöä, oli ristiriidassa luottamuksensuojaa ja oikeusvarmuutta koskevien yleisten periaatteiden kanssa, koska valittajien osalta kyseisten tointen kumoamisella on selvästi ollut taannehtiva vaikutus ja koska Kroatia on 9.12.2011 jälkeen hyväksynyt uuden oikeuslaitoksen uudistusstrategian sijasta vain oikeuslaitoksen kehitysstrategian ajanjaksolle 2013–2018, vaikka mainittu oikeuslaitoksen uudistusstrategia oli nimenomaan se, joka oli voimassa 9.12.2011 (ks. esimerkiksi tuomio 30.1.1974, Louwage v. komissio, 148/73, EU:C:1974:7, 12 ja 28 kohta; tuomio 17.12.1998, Embassy Limousines & Services v. parlamentti, T-203/96, EU:T:1998:302, 74–88 kohta ja tuomio 14.5.1975, CNTA v. komissio, 74/74, EU:C:1975:59, 41–44 kohta). Valittajat huomauttavat, että kun yleinen tuomioistuin on todennut tuomion 53 kohdassa, että ”ei voida päätellä – – että Kroatian viranomaisilla – – oli kaikki mahdollinen liikkumavara ajanjaksolle 2011–2015 tehdyn oikeuslaitoksen uudistusstrategian ja vuoden 2010 toimintasuunnitelman muuttamisessa. Kun otetaan huomioon liittymisasiakirjan määräykset ja erityisesti sen 36 artikla ja liite VII, kyseiset viranomaiset olivat velvollisia noudattamaan paitsi sitoumusta nro 1, myös kaikkia muita mainitussa liitteessä mainittuja sitoumuksia”, se on vahvistanut sen, että valittajien vahingonkorvausvaatimus oli perusteltu
—
54–57 ja 59–63 kohta siltä osin kuin on kyse siitä, ettei komissio ole täyttänyt liittymisasiakirjan 36 artiklaan kirjattua velvollisuuttaan valvoa, että Kroatia noudattaa liittymisasiakirjan liitteessä VII olevan 3 kohdan mukaista sitoumustaan jatkaa oikeuslaitoksensa tehokkuuden parantamista, kun otetaan huomioon, että kannekirjelmän liitteistä ilmenee, että komissio on käsitellyt seurantataulukoitaan ajanjakson 1.9.2012–28.2.2013 osalta siten, että se on lisännyt niihin virheellisiä tietoja, jotka olivat peräisin Kroatian oikeusministeriöstä ja jotka koskivat Kroatian alioikeuksissa ja kauppaoikeuksissa vireillä olevien riita-asioiden ja täytäntöönpanoasioiden vähenevää määrää, ilman, että asiantuntijat olisivat tarkistaneet tai analysoineet niitä tai että näin olisi tehty laskelmien avulla, mikä on osoitus vakavasta laiminlyönnistä siihen nähden, mikä merkitys kyseisten taulukoiden laadinnalla on
—
68 kohta, kun otetaan huomioon, että kun komissio on laiminlyönyt liittymisasiakirjan 36 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen velvollisuutensa valvoa sitä, että Kroatia täyttää velvollisuutensa, joka koskee ulosottomiesten toiminnan aloittamista 1.1.2012, se on samalla laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa SEU 17 artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan liittymissopimuksen, joka on yksi perussopimuksista, noudattamista
—
69–82 kohta, sillä perusteella, ettei komission myöhempiä yhteensopivia ja nimenomaisia toimia edellytetty sille, että valittajille syntyi perusteltu luottamus 9.12.2011 jälkeen, kun otetaan huomioon, että valittajien perusteltu luottamus on nyt käsiteltävässä asiassa syntynyt mainittua päivämäärää ennen.