20.6.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 222/9
Valitus, jonka Ludwig-Bölkow-Systemtechnik GmbH on tehnyt 2.5.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-53/14., Ludwig-Bölkow-Systemtechnik v. komissio, 19.2.2016 antamasta tuomiosta
(Asia C-250/16 P)
(2016/C 222/11)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Ludwig-Bölkow-Systemtechnik GmbH (edustaja: asianajaja M. Núñez Müller)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii kanteessaan unionin tuomioistuinta
—
kumoamaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 3 kohdan, jonka mukaan asiassa T-53/14 nostettu kanne hylätään muilta osin, ja siihen liittyvän 4 kohdassa esitetyn oikeudenkäyntikulupäätöksen
—
muuttamaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 kohtaa, jonka mukaan rahamäärät, jotka Ludwig-Bölkow-Systemtechnik GmbH on velvollinen maksamaan kiinteämääräisinä korvauksina, alennetaan 10 prosentiksi palautettavien ennakkojen määrästä, siten, että Ludwig-Bölkow-Systemtechnikin ei ole palautettava mitään määrää kiinteämääräisinä korvauksina
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut valitusmenettelyssä sekä ensimmäisessä oikeusasteessa asiassa T-53/14 käydyssä menettelyssä – valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 4 kohdan lisäksi
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksessa ei riitauteta unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-53/14 antaman tuomion tuomiolauselman 1 kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että lausunnon antaminen kanteessa esitetyistä toisesta ja kolmannesta vaatimuksesta raukeaa. Valituksessa ei riitauteta myöskään unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-53/14 antaman tuomion tuomiolauselman 2 kohtaa siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin alensi rahamääriä, jotka valittaja on velvollinen maksamaan kiinteämääräisinä korvauksina, 10 prosentiksi HyWays-, HyApproval- ja HarmonHy -hankkeita koskevien sopimusten nojalla palautettavien ennakkojen määrästä; 2 kohta riitautetaan sen sijaan ainoastaan siltä osin kuin rahamääriä, jotka valittaja on velvollinen maksamaan kiinteämääräisinä korvauksina, ei alennettu nollaan, kuten kanteessa vaadittiin. Tuomion tuomiolauselman 3 kohta riitautetaan siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi siinä ensimmäisen ja (osittain) neljännen vaatimuksen. Tuomion tuomiolauselman 4 kohta riitautetaan siltä osin kuin valituksen hyväksymisen pitäisi johtaa toisenlaiseen päätökseen oikeudenkäyntikulujen osalta ja siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei velvoittanut komissiota, toisin kuin kantaja vaati, korvaamaan oikeudenkäyntikuluja vaikutuksettomiksi todettujen vaatimusten osalta.
Valittaja katsoo, että valituksenalaisella tuomiolla laiminlyödään unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklassa ja 53 artiklan 1 kohdassa määrättyä perusteluvelvollisuutta, loukataan luottamuksensuojan periaatetta, rikotaan todisteiden vääristämiskieltoa ja sovellettavaa Belgian oikeutta.
Valituksenalaisella tuomiolla laiminlyödään perusteluvelvoitetta, koska unionin yleinen tuomioistuin lähtee oikeudellisesti virheellisellä tavalla ja ilman aineellisia perusteluja siitä, että kantajan korvattavien kulujen osalta käyttämä tuntitaksan laskentamenetelmä johtaa siihen, että komission on osallistuttava hankkeisiin liittymättömien yleiskulujen kattamiseen.
Valituksenalaisella tuomiolla loukataan lisäksi yleistä luottamuksensuojan periaatetta, sillä riidanalaisten sopimusten sisältämien yleisten ehtojen epätäsmällisyyttä olisi pitänyt tulkita pikemminkin komission vahingoksi ja kantajan hyväksi kuin jättämällä soveltamisriski kantajan vastuulle.
Valituksenalaisella tuomiolla rikotaan myös todisteiden vääristämiskieltoa, koska valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä tosiseikkoja on arvioitu ilmeisen virheellisesti.
Valituksenalaisella tuomiolla rikotaan tarkemmin ottaen sovellettavan Belgian oikeuden pakottavia säännöksiä ja loukataan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, sillä siinä todetaan virheellisesti yleisten ehtojen ”selvä” tulkinta ja suljetaan siis pois Belgian oikeuden soveltaminen.
Valituksenalaisella tuomiolla laiminlyödään myös perusteluvelvollisuutta ja rikotaan sovellettavaa oikeutta kiinteämääräisten korvausten maksuvelvollisuuden osalta, sillä vaikka siinä todetaan, että yleisten ehtojen II.30 artikla on Belgian pakottavan oikeuden vastainen, sen perusteella ei todeta, ettei II.30 artiklaa voida soveltaa, vaan sitä soveltamalla toteutetaan alennus lainvastaisesti.