19.9.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 343/19
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio (Italia) on esittänyt 10.5.2016 – Confederazione Generale Italiana dei Trasporti e della Logistica (Confetra), Associazione Nazionale Imprese Trasporti Automobilistici, Società Fercam SpA, Associazione non Riconosciuta Alsea, Associazione Fedit, Società Carioni Spedizioni Internazionali Srl, Federazione Nazionale delle Imprese di Spedizioni Internazionali – Associazione Fedespedi ja Società Tnt Global Express SpA v. Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni ja Ministero dello Sviluppo Economico
(Asia C-259/16)
(2016/C 343/30)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Confederazione Generale Italiana dei Trasporti e della Logistica (Confetra), Associazione Nazionale Imprese Trasporti Automobilistici, Società Fercam SpA, Associazione non Riconosciuta Alsea, Associazione Fedit, Società Carioni Spedizioni Internazionali Srl, Federazione Nazionale delle Imprese di Spedizioni Internazionali – Associazione Fedespedi ja Società Tnt Global Express SpA
Vastaajat: Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni ja Ministero dello Sviluppo Economico
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko Euroopan unionin oikeus, erityisesti direktiivin 97/67/EY (1) 2 artiklan 1 ja 1 a alakohta sekä 6 artikla, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on myöhemmin täydennettynä ja muutettuna direktiivillä 2008/6/EY (2), esteenä kansallisen oikeussäännön, erityisesti asetuksen (decreto legislativo) nro 261/1999 2 §:n a ja f kohdan sekä 23.3.2015 tehdyn päätöksen AGCOM 129/15/CONS liitteessä A olevan ”Postipalvelujen tarjoamista suurelle yleisölle koskevista valtuuksista annettavan asetuksen” 1 §:n 1 momentin g ja r kohdan, luettuna yhdessä i kohdan kanssa, ja niihin liittyvän 29.7.2015 annetun taloudellisen kehityksen ministeriön asetuksen ”Säännöksiä postipalvelujen tarjoamista suurelle yleisölle koskevien valtuuksien antamiseen liittyvistä menettelyistä” soveltamiselle siltä osin kuin niiden mukaan postipalveluihin kuuluvat myös tieliikenteen tavarankuljetuspalvelut sekä huolinta- ja kuriiripalvelut?
2)
Ovatko Euroopan unionin oikeus, erityisesti direktiivin 97/67/EY 9 artiklan 1 kohta ja 2 artiklan 19 alakohta, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on myöhemmin täydennettynä ja muutettuna direktiivillä 2008/6/EY, sekä suhteellisuus- ja kohtuullisuusperiaate esteenä kansallisen oikeussäännön, erityisesti asetuksen (decreto legislativo) nro 261/1999 6 §:n 1 momentin sekä 23.3.2015 tehdyn päätöksen AGCOM 129/15/CONS liitteessä A olevan ”Postipalvelujen tarjoamista suurelle yleisölle koskevista valtuuksista annettavan asetuksen” 8 §:n ja niihin liittyvän 29.7.2015 annetun taloudellisen kehityksen ministeriön asetuksen ”Säännöksiä postipalvelujen tarjoamista suurelle yleisölle koskevien valtuuksien antamiseen liittyvistä menettelyistä” soveltamiselle, kun niissä velvoitetaan tieliikenteen tavarankuljetuspalvelujen sekä huolinta- ja kuriiripalvelujen tarjoajat hankkimaan yleisvaltuutus laajemmin kuin olisi tarpeen, jotta voitaisiin taata postipalvelujen tarjoamiseen liittyvien olennaisten vaatimusten noudattaminen?
3)
Onko Euroopan unionin oikeus, erityisesti direktiivin 97/67/EY 7 artiklan 4 kohta ja 9 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on myöhemmin täydennettynä ja muutettuna direktiivillä 2008/6/EY, esteenä kansallisen oikeussäännön, erityisesti asetuksen (decreto legislativo) nro 261/1999 6 §:n 1 bis momentin ja 10 §:n 2 momentin sekä 23.3.2015 tehdyn päätöksen AGCOM 129/15/CONS liitteessä A olevan ”Postipalvelujen tarjoamista suurelle yleisölle koskevista valtuuksista annettavan asetuksen” 11 §:n 1 momentin f kohdan ja 15 §:n 2 momentin ja siihen liittyvän 29.7.2015 annetun taloudellisen kehityksen ministeriön asetuksen ”Säännöksiä postipalvelujen tarjoamista suurelle yleisölle koskevien valtuuksien antamiseen liittyvistä menettelyistä” 9 §:n soveltamiselle, kun niissä velvoitetaan tieliikenteen tavarankuljetuspalvelujen sekä huolinta- ja kuriiripalvelujen tarjoajat maksamaan tukiosuuksia yleispalvelukustannusten korvausrahastoon?
4)
Onko Euroopan unionin oikeus, erityisesti direktiivin 97/67/EY 9 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on myöhemmin täydennettynä ja muutettuna direktiivillä 2008/6/EY, esteenä kansallisen oikeussäännön, erityisesti asetuksen (decreto legislativo) nro 261/1999 6 §:n ja 10 §:n sekä 23.3.2015 tehdyn päätöksen AGCOM 129/15/CONS liitteessä A olevan ”Postipalvelujen tarjoamista suurelle yleisölle koskevista valtuuksista annettavan asetuksen” 11 §:n 1 momentin f kohdan ja 15 §:n 2 momentin ja niihin liittyvän 29.7.2015 annetun taloudellisen kehityksen ministeriön asetuksen ”Säännöksiä postipalvelujen tarjoamista suurelle yleisölle koskevien valtuuksien antamiseen liittyvistä menettelyistä” 9 §:n soveltamiselle siltä osin kuin niihin ei sisälly minkäänlaista arviointia tapauksista, joissa tukiosuuksien maksamista yleispalvelukustannusten korvausrahastoon voidaan pitää asianmukaisena, ja siltä osin kuin niissä ei säädetä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä eriytetysti verovelvollisten ja markkinoiden subjektiivisen tilanteen mukaan?
(1) Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15.12.1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67/EY (EYVL 1998, L 15, s. 14).
(2) Direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisen toteuttamisen osalta 20.2.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/6/EY (EUVL 2008, L 52, s. 3).