19.9.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 343/21
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 13.5.2016 – Agenzia delle Entrate v. Federal Express Europe Inc. – Filiale italiana
(Asia C-273/16)
(2016/C 343/32)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Corte suprema di cassazione
Pääasian asianosaiset
Valittaja ja vastavalituksen vastapuoli: Agenzia delle Entrate
Vastapuoli ja vastavalituksen tekijä: Federal Express Europe Inc. – Filiale italiana
Ennakkoratkaisukysymys
Onko 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 144 artiklaa ja 86 artiklan 1 kohtaa (jotka vastaavat 17.5.1977 annetun neuvoston direktiivin 77/388/ETY (2) 14 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 11 artiklan B kohdan 3 alakohtaa) tulkittava siten, että ainoa edellytys sille, että liitännäisistä suorituksista, jotka sisältävät maansisäisen kuljetuspalvelun eli ns. inbound -kuljetuksen – lentoaseman tiloista jäsenvaltion alueella sijaitsevaan määräpaikkaan toimituslausekkeella ”vapaasti määräpaikassa” – ei kanneta arvonlisäveroa, on se, että niiden arvo sisällytetään veron perusteeseen, riippumatta siitä, kannetaanko niistä tosiasiallisesti vero tullissa, kun tavarat tuodaan maahan; ja että siten kansalliset oikeussäännöt eli 26.10.1972 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 633 9 §:n 1 momentin 2 kohta ja 69 §:n 1 momentti, sellaisena kuin ne olivat tosiseikkojen tapahtuma-aikana voimassa, eivät yhdessä luettuina sovi yhteen edellä mainittujen yhteisön oikeussääntöjen kanssa, kun niiden perusteella joka tapauksessa ja siten myös tuotaessa maahan tavaroita, joista ei kanneta arvonlisäveroa – kuten nyt käsiteltävässä asiassa, jossa ovat kyseessä asiakirjat ja tavarat, joiden arvo on vähäinen – on täytettävä myös toinen vaatimus, jonka mukaan niistä on tosiasiallisesti kannettava arvonlisävero (ja vero on konkreettisesti maksettava tullissa) tavaroiden maahantuonnin yhteydessä; ja onko näin myös silloin, kun kuljetuspalvelut ovat liitännäisiä suorituksia pääsuoritukseen (maahantuonti) nähden ja molemmissa tapauksissa perusteena on menettelyn yksinkertaistaminen?
(1) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1).
(2) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL 1977, L 145, s. 1).