29.8.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 314/9
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Handelsgericht Wien (Itävalta) on esittänyt 20.5.2016 – RMF Financial Holdings SARL v. Heta Asset Resolution AG
(Asia C-282/16)
(2016/C 314/14)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Handelsgericht Wien
Pääasian asianosaiset
Kantaja: RMF Financial Holdings SARL
Vastaaja: Heta Asset Resolution AG
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (1) 2 artiklan 1 kohdan 2 ja 23 alakohtaa, luettuna yhdessä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan kanssa, jonka mukaan ”luottolaitoksella” tarkoitetaan yritystä, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa (=CRR-laitos), tulkittava siten, että direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluu myös likvidaatioyksikkö (likvidaatioyhtiö), jolla ei enää ole pankkilainsäädäntöön perustuvaa toimilupaa pankkiliiketoiminnan harjoittamiseksi ja joka saa lakisääteisen toimiluvan perusteella harjoittaa ainoastaan sellaista (pankki)liiketoimintaa, jonka tarkoituksena on pelkästään omaisuuden likvidointi?
2)
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24/EY (3) (sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2014/59/EU 117 artiklan 1 alakohdalla) 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita henkilöitä koskeva kansallisen hallintoviranomaisen määräämä alaskirjaustoimenpide tulee – myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta huomioon ottaen – (ensimmäiseen kysymykseen annettavasta kieltävästä vastauksesta huolimatta) ilman eri muodollisuuksia täysimääräisesti voimaan?
3)
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko SEUT 63 artiklan 1 kohdassa määrätty, unionin oikeuteen sisältyvä pääomien vapaa liikkuvuus esteenä kansalliselle säännökselle, jolla direktiivin 2014/59/EU soveltamisalaa laajennetaan koskemaan likvidaatioyksikköä (likvidaatioyhtiötä), jolla ei enää ole pankkilainsäädäntöön perustuvaa toimilupaa pankkiliiketoiminnan harjoittamiseksi ja joka saa lakisääteisen toimiluvan perusteella harjoittaa ainoastaan sellaista (pankki)liiketoimintaa, jonka tarkoituksena on pelkästään omaisuuden likvidointi?
4)
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko unionin oikeutta tulkittava tehokasta vaikutusta koskeva periaate (effet utile) ja SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate huomioon ottaen siten, että kansallisen hallintoviranomaisen määräämä alaskirjaustoimenpide on tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa myös silloin, jos direktiivistä 2014/59/EU johtuvia sääntöjä sovelletaan kansallisen lainsäädännön nojalla myös laitokseen, joka oli direktiivin 2014/59/EU voimaan tullessa 2.7.2014 vielä asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu luottolaitos (CRR-laitos) mutta joka on jo menettänyt luottolaitoksen aseman ennen direktiivin 2014/59/EU täytäntöönpanolle kansallisessa lainsäädännössä asetetun määräajan päättymistä 31.12.2014?
5)
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 67 alakohtaan ja 44 artiklan 2 kohdan b alakohtaan sisältyvää käsiteparia ”vakuudellinen velka” etenkin saman direktiivin 1 artiklan 2 kohta huomioon ottaen tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan myös velkoja, joille julkisoikeudellinen alueellinen yhteisö (tässä: Itävallan Kärntenin osavaltio) on myöntänyt lailla tappiotakauksen?
6)
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 2014/59/EU 43 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 59 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ja 4 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, joka johtaa siihen, että toimenpide, joka vastaa direktiivin 2014/59/EU 43 artiklassa säädettyä velkakirjojen arvon alaskirjausta, toteutetaan sellaisessa tilanteessa, jossa laitoksen elinkelpoisuuden palauttaminen ei enää ole realistinen tavoite, järjestelmän kannalta tärkeitä palveluja ei myöskään siirretä omaisuudenhoitoyhtiöön eikä muita laitoksen osia enää myydä vaan jossa kyseisen laitoksen tehtävänä on yksinomaan hallinnoida varoja, oikeuksia ja velkoja, jotta nämä yksittäiset varat, oikeudet ja velat voidaan realisoida hyvässä järjestyksessä, aktiivisesti ja parhaalla mahdollisella tavalla (omaisuuden likvidointi)? Olisiko tällaisessa tapauksessa – direktiivin 2014/59/EU säännösten nojalla – toteutettava ensisijaisesti kyseisen likvidaatioyksikön (likvidaatioyhtiön) likvidaatio tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä?
(1) Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).
(2) Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013 (EUVL 2013, L 176, s. 1).
(3) Luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 4.4.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/24/EY (EYVL 2001, L 125, s. 15).