18.7.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 260/35
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 26.5.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-103/14, Frucona Košice v. komissio, 16.3.2016 antamasta tuomiosta
(Asia C-300/16 P)
(2016/C 260/43)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Armati, T. Maxian Rusche, B. Stromsky ja K. Walkerová)
Muu osapuoli: Frucona Košice a.s.
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
—
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-103/14, Frucona Košice v. komissio, 16.3.2016 antaman tuomion, joka on annettu komissiolle tiedoksi samana päivänä,
—
ratkaisee itse ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kanteen ja hylkää kanteen lakiin perustumattomana ja
—
velvoittaa vastapuolen, joka oli kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Toissijaisesti komissio vaatii unionin tuomioistuinta
—
kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-103/14, Frucona Košice v. komissio, 16.3.2016 antaman tuomion, joka on annettu komissiolle tiedoksi samana päivänä, ja
—
palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen ratkaistavaksi toisen kanneperusteen ja, siltä osin kuin tarpeen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen osalta, ja
—
toteamaan, että ensimmäisessä oikeusasteessa ja sen jälkeen aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta päätetään myöhemmin.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komission mukaan riidanalainen tuomio on kumottava seuraavilla perusteilla, jotka koskevat ensinnäkin yksityinen velkoja -arviointiperusteen soveltumista ja toiseksi yksityinen velkoja -arviointiperusteen soveltamista.
Yksityinen velkoja -arviointiperusteen soveltumisesta komissio tuo esiin kolme valitusperustetta. Ensinnäkin riidanalaista päätöstä on tulkittu virheellisesti, toiseksi SEUT 107 artiklan 1 kohdan tulkinnassa on tapahtunut oikeudellinen virhe yksityinen velkoja -arviointiperusteen soveltumisen osalta ja kolmanneksi on virheellisesti katsottu, että asia on jo ratkaistu lainvoimaisessa aiemmassa oikeuskäytännössä.
Valituksenalaisessa tuomiossa katsotaan, että yksityinen velkoja -arviointiperustetta voidaan soveltaa silloinkin, kun jäsenvaltio väittää hallinnollisessa menettelyssä yksityiskohtaisten argumenttien perusteella, että julkinen viranomainen ei ole toiminut sellaisten näkökohtien pohjalta, jotka ohjaisivat yksityistä markkinatoimijaa, kunhan se, jota asia koskee, väittää päinvastaista. Komission näkemys oikeuskäytännöstä on, että jäsenvaltion kannalla on perustavanlaatuinen merkitys silloin, kun on kyse yksityinen velkoja -arviointiperusteen soveltumisesta.
Yksityinen velkoja -arviointiperusteen soveltamisesta komissio esittää kaksi valitusperustetta. Ensinnäkin SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu yksityinen velkoja -arviointiperusteen soveltamisen osalta. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen tulkitessaan velvollisuutta tutkia väitetty valtiontuki huolellisesti ja puolueettomasti SEUT 107 artiklan 1 kohdan nojalla.
Unionin yleinen tuomioistuin edellyttää, että komissio simuloi viran puolesta ihanteellisen, rationaalisen ja hyvin valistuneen hypoteettisen yksityisen velkojan menettelyn. Lisäksi mainittu vaatimus on olemassa riippumatta siitä, mitä kyseinen jäsenvaltio on tosiasiallisesti tehnyt tai sanonut. Komission näkemys oikeuskäytännöstä on, että se edellyttää, ettei komissio itse kerää todisteita ja tietoa, jotka rationaalinen yksityinen velkoja olisi kerännyt ennen kuin se tekee arvionsa, silloin, kun kyseinen julkinen viranomainen ei ole tehnyt niin. Komission tehtävä rajoittuu pikemminkin sen tarkastamiseen, onko julkinen viranomainen subjektiiviselta kannalta katsottuna menettelynsä ja niiden todisteiden ja tietojen valossa, jotka sillä tosiasiallisesti oli käytössään, kun se teki päätöksensä, menetellyt niin kuin yksityinen velkoja olisi menetellyt tilanteessa, joka mahdollisimman läheisesti muistuttaa tilannetta, jossa julkinen viranomainen on päättänyt suostua kyseiseen toimenpiteeseen.