16.1.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 14/25
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Högsta domstolen (Ruotsi) on esittänyt 26.10.2016 – Länsförsäkringar Sak Försäkringsaktiebolag ym. v. Ingvar Mattssonin kuolinpesä sekä Jan-Erik Strobel ym. v. Länsförsäkringar Sak Försäkringsaktiebolag
(Asia C-542/16)
(2017/C 014/31)
Oikeudenkäyntikieli: ruotsi
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Högsta domstolen
Pääasian asianosaiset
Valittajat: Länsförsäkringar Sak Försäkringsaktiebolag (kansallisen tuomioistuimen asiassa T 2761-15), sekä Jan-Herik Strobel, Mona Strobel, Margareta Nilsson, Per Nilsson, Kent Danås, Tommy Jönssonin kuolinpesä, Stefan Pramryd, Stefan Ingemansson, Lars Persson, Magnus Persson, Anne-Charlotte Wickström, Peter Nilsson, Ingela Landau, Thomas Landau, Britt-Inger Ruth Romare, Gertrud Andersson, Eva Andersson, Rolf Andersson, Lisa Bergström, Bo Sörensson, Christina Sörensson, Kaj Wirenkook, Lena Bergquist Johansson, Agneta Danås, Hans Eriksson, Christina Forsberg, Christina Danielsson, Per-Olof Danielsson, Ann-Christin Jönsson, Åke Jönsson, Stefan Lindgren, Daniel Röme, Ulla Nilsson ja Leif Göran Erik Nilssonin kuolinpesä (kansallisen tuomioistuimen asiassa T 25-16)
Vastapuolet: Ingvar Mattssonin kuolinpesä (kansallisen tuomioistuimen asiassa T 2761-15), ja Länsförsäkringar Sak Försäkringsaktiebolag (kansallisen tuomioistuimen asiassa T 25-16)
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallisen tuomioistuimen asia T 25-16
1)
a)
Kuuluuko [direktiivin 2002/92] (1) piiriin toiminta, jossa vakuutusedustajan tarkoituksena ei ole ollut todellisen vakuutussopimuksen aikaansaaminen? Onko sillä merkitystä, onko tällainen tarkoitus puuttunut jo ennen toiminnan aloittamista vai vasta toiminnan aloittamisen jälkeen?
b)
Onko sillä, että edustaja on harjoittanut fiktiivisen toiminnan rinnalla myös todellista vakuutusedustustoimintaa, merkitystä 1 a -kysymyksessä tarkoitetussa tilanteessa?
c)
Onko sillä, että toiminta on päällisin puolin vaikuttanut asiakkaan näkökulmasta katsottuna vakuutussopimusten tekemiseen liittyvältä valmistelevalta toiminnalta, merkitystä yhä 1 a -kysymyksessä tarkoitetussa tilanteessa? Onko asiakkaan käsityksellä, joka on perusteltu tai ei ole perusteltu ja joka koskee sitä, oliko kyse vakuutusedustuksesta, merkitystä?
Kansallisen tuomioistuimen asia T 2761-15
2)
a)
Säännelläänkö [direktiivillä 2002/92] sellaista taloudellista tai muunlaista neuvonantoa, joka tapahtuu vakuutusedustuksen yhteydessä mutta jolla ei sellaisenaan tähdätä itse vakuutussopimuksen tekemiseen tai sen voimassaolon jatkumiseen? Mikä on tilanne erityisesti sellaisen neuvonannon osalta, joka koskee pääoman sijoittamista pääomahenkivakuutuksen yhteydessä?
b)
Kuuluuko 2 a -kysymyksessä tarkoitettu neuvonta – kun siinä on määritelmänsä mukaisesti kyse [direktiivissä 2004/39] (2) tarkoitetusta sijoitusneuvonnasta – myös tai sen sijaan kyseisen direktiivin säännösten piiriin? Jos tällainen neuvonta kuuluu myös [direktiivin 2004/39] piiriin, onko joitakin oikeussääntöjä sovellettava ensisijaisesti?
(1) Vakuutusedustuksesta 9.12.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/92/EY (EYVL 2003, L 9, s. 3).
(2) Rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY (EUVL 2004, L 145, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy