13.2.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 46/14
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad Sofia-grad (Bulgaria) on esittänyt 18.11.2016 – Serin Alheto v. Zamestnik-predsedatel na Darzhavna agentsia za bezhantsite
(Asia C-585/16)
(2017/C 046/17)
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Administrativen sad Sofia-grad
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Serin Alheto
Vastaaja: Zamestnik-predsedatel na Darzhavna agentsia za bezhantsite
Ennakkoratkaisukysymykset
1.
Seuraako direktiivin 2011/95 (1) 12 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, luettuna yhdessä direktiivin 2013/32 (2) 10 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT) 78 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa, että
A)
siinä sallitaan se, että YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen (jäljempänä UNRWA) pakolaiseksi rekisteröimän ja ennen hakemuksen tekemistä sen toiminta-alueella (Gazan kaistaleella) asuneen kansalaisuudettoman, Palestiinasta lähtöisin olevan henkilön kansainvälistä suojelua koskeva hakemus arvioidaan vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdan mukaisena hakemuksena eikä saman sopimuksen 1 artiklan D kohdan toisen virkkeen mukaisena kansainvälistä suojelua koskevana hakemuksena, edellyttäen ettei toimivaltaa arvioida hakemus ole käytetty myötätunnosta tai yksilöllisistä inhimillisistä syistä ja hakemuksen käsittelystä säädetään direktiivissä 2011/95
B)
siinä sallitaan se, ettei tällaista hakemusta arvioida direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisten edellytysten täyttymisen osalta eikä näin ollen sovelleta Euroopan unionin tuomioistuimen kyseisestä säännöksestä esittämää tulkintaa?
2.
Onko direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä 5 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan turvapaikka- ja pakolaislain (Zakon za ubezhishteto i bezhantsite, jäljempänä ZUB) 12 §:n 1 momentin 4 kohdan, jonka voimassa olevaan versioon ei sisälly nimenomaista perustetta palestiinalaispakolaisille suoraan myönnettävistä eduista ja jossa ei säädetä edellytyksestä, jonka mukaan apu on jostain syystä lakannut, kaltaisille säännöksille, ja siten, että direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohta on riittävän täsmällinen ja ehdoton ja että sillä on näin ollen välitön oikeusvaikutus, joten sitä voidaan myös soveltaa ilman, että kansainvälistä suojelua hakeva henkilö on nimenomaisesti vedonnut siihen, jos hakemusta itsessään on arvioitava Geneven yleissopimuksen 1 artiklan D kohdan toisen virkkeen nojalla?
3.
Seuraako direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdasta, luettuna yhdessä direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, että siinä sallitaan tuomioistuimen muutoksenhakumenettelyssä, joka koskee direktiivin 2013/32 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansainvälisen suojelun epäämisestä tehtyä päätöstä, ja pääasian tosiseikat huomioon ottaen se, että ensimmäisen asteen tuomioistuin käsittelee kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen itsessään Geneven yleissopimuksen 1 artiklan D kohdan toisen virkkeen mukaisesti ja suorittaa arvioinnin direktiivin 2011/95 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella, jos UNRWA:n pakolaiseksi rekisteröimä ja ennen hakemuksen tekemistä sen toiminta-alueella (Gazan kaistaleella) asunut kansalaisuudeton, Palestiinasta lähtöisin oleva henkilö on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja kansainvälisen suojelun epäämisestä tehdyssä päätöksessä kyseistä hakemusta ei arvioitu mainittujen säännösten kannalta?
4.
Seuraako direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdasta, joka koskee oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja jossa edellytetään, että nämä oikeussuojakeinot ”sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc -tutkimisen kaikilta osin”, tulkittuna yhdessä saman direktiivin 33 ja 34 artiklan ja 35 artiklan toisen kohdan, direktiivin 2011/95 21 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18, 19 ja 47 artiklan kanssa, että siinä sallitaan tuomioistuimen muutoksenhakumenettelyssä, joka koskee direktiivin 2013/32 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansainvälisen suojelun epäämisestä tehtyä päätöstä, se,
A)
että ensimmäisen asteen tuomioistuin ratkaisee ensi kerran, voidaanko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ottaa tutkittavaksi ja palautetaanko kansalaisuudeton henkilö maahan, jossa hän asui ennen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemistä, velvoitettuaan turvapaikkaviranomaisen esittämään tarvittavat todisteet ja annettuaan asianomaiselle henkilölle tilaisuuden esittää huomautuksia hakemuksen tutkittavaksi ottamisesta, tai
B)
että ensimmäisen asteen tuomioistuin kumoaa päätöksen olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen vuoksi ja velvoittaa turvapaikkaviranomaisen käsittelemään uudelleen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen noudattaen lainsäädännön tulkintaa ja soveltamista koskevia ohjeita, kun se suorittaa hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten arvioinnin yhteydessä myös direktiivin 2013/32 34 artiklassa säädetyn puhuttelun ja päättää siitä, onko kansalaisuudeton henkilö mahdollista palauttaa maahan, jossa hän asui ennen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemistä
C)
että ensimmäisen asteen tuomioistuin arvioi turvallisuutta maassa, jossa henkilö asui suullisen käsittelyn ajankohtana tai, jos hänen tilanteessaan on tapahtunut olennaisia muutoksia, jotka on katsottava päätöksessä henkilön eduksi, tuomion antamisajankohtana?
5.
Onko UNRWA:n antama apu direktiivin 2013/32 35 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitettua avustusjärjestön toiminta-alueeseen kuuluvassa valtiossa annettavaa muuten riittävää suojelua, jos kyseinen valtio soveltaa avustusjärjestön tukemiin henkilöihin vuonna 1951 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa tarkoitettua palauttamiskiellon periaatetta?
6.
Seuraako direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdasta, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, että oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, joita koskevan säännöksen mukaan tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät ”tarvittaessa kansainvälisen suojelun tarpeen tutkimi[sen] direktiivin 2011/95/EU mukaisesti”, velvoittaa ensimmäisen asteen tuomioistuimen antamaan muutoksenhakumenettelyssä, joka koskee päätöstä, jossa tutkittiin aineellisesti kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ja evättiin kansainvälinen suojelu, tuomion
A)
joka on lainvoimainen paitsi suojelun epäämisen laillisuutta koskevan kysymyksen myös hakijan direktiivin 2011/95 mukaisen kansainvälistä suojelua koskevan tarpeen osalta, nimittäin myös silloin, kun kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan kansainvälinen suojelu voidaan myöntää ainoastaan hallintoviranomaisen päätöksellä
B)
kansainvälisen suojelun myöntämisen tarpeellisuudesta arvioimalla asianmukaisesti kansainvälistä suojelua koskeva hakemus riippumatta menettelymääräysten rikkomisesta, johon turvapaikkaviranomainen on syyllistynyt hakemuksen arvioinnissa?
(1) Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9).
(2) Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU (EUVL 2013. L 180, s. 60).