29.3.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 111/41
Valitus, jonka Carlo De Nicola on tehnyt 17.2.2016 virkamiestuomioistuimen asiassa F-104/13, De Nicola v. EIP, 18.12.2015 antamasta tuomiosta
(Asia T-70/16 P)
(2016/C 111/50)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Carlo De Nicola (Strassen, Luxemburg) (edustaja: asianajaja G. Ferabecoli)
Muu osapuoli: Euroopan investointipankki
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
hyväksymään nyt käsiteltävän kanteen ja muuttamaan valituksenalaista tuomiota osittain kumoamalla sen tuomiolauselman 2 kohdan sekä tuomion 13–17, 57–60 ja 62–68 kohdan
—
tämän seurauksena vahvistamaan Euroopan investointipankin syyllistyneen De Nicolan työpaikkakiusaamiseen ja velvoittamaan Euroopan investointipankki korvaamaan valittajan vahingot tai toissijaisesti palauttamaan asian virkamiestuomioistuimelle, jotta tämä ratkaisee sen kumotuilta osin uudelleen eri kokoonpanossa sen jälkeen, kun vaadittu lääketieteellinen tutkimus on tehty
—
velvoittaa muun osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valitus koskee virkamiestuomioistuimen (yhden tuomarin kokoonpano) 18.12.2015 antamaa tuomiota De Nicola v. Euroopan investointipankki (F-104/13).
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.
1)
Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu valittajan ja Euroopan investointipankin välisen suhteen luonteeseen sopimussuhteena
—
Valittaja esittää tässä yhteydessä vaativansa vahingonkorvausta sopimusvastuun eikä Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella.
2)
Toinen valitusperuste, joka perustuu vaatimukseen työpaikkakiusaamisen toteamisesta
—
Valittaja esittää tässä yhteydessä erityisesti, että virkamiestuomioistuin ei olisi voinut laiminlyödä velvollisuuttaan todeta väitetty työpaikkakiusaaminen ja että se totesi näin ollen täysin lainvastaisesti, ettei kiusaamisen toteamista koskevia vaatimuksia voida ottaa tutkittavaksi. Valittajan mukaan tosiseikkojen toteaminen ja oikeudellinen arviointi on välttämätön edellytys myöhemmälle vahinkojen korvaamiselle.
3)
Kolmas valitusperuste, joka perustuu vaatimukseen vastapuolen velvoittamisesta korvaamaan työpaikkakiusaamisesta aiheutuneet vahingot
—
Valittaja väittää tässä yhteydessä, että edellytykset sille, että unionin yleinen tuomioistuin voi vahvistaa tosiseikaston ja tunnustaa valittajan oikeuden korvaukseen kärsimistään vahingoista, täyttyvät nyt käsiteltävässä asiassa.
Full & Egal Universal Law Academy