18.4.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 136/42
Kanne 29.2.2016 – Italia v. komissio
(Asia T-91/16)
(2016/C 136/58)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: G. Palmieri ja avvocato dello Stato P. Gentili)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta SEUT 264 artiklan nojalla kumoamaan 17.12.2015 tehdyn komission päätöksen C(2015) 9413, joka annettiin tiedoksi 18.12.2015 ja joka koskee Euroopan sosiaalirahaston tuen pienentämistä Sisilian toimintaohjelmalta, joka kuuluu yhteisön rakennetuen myöntämiseksi Italian tavoitteen 1 kohdealueilla perustettujen yhteisön tukipuitteiden yhteyteen (POR Sicilia 2000–2006), sekä toteamaan tämän seurauksena, että komission on hyväksyttävä kokonaisuudessaan Italian viranomaisten esittämä lopullinen maksupyyntö. Lisäksi kantaja vaatii, että komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.
1.
Kantajan väittää, että päätös on tehty lainvastaisesti käyttämällä rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 tehdyn neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (EYVL L 161, s. 1) 30 artiklassa säädettyjä tarkastuksia, jotka on aloitettu uudelleen ja toistettu vuoden 2008 tilintarkastuksessa sen jälkeen, kun ne oli toteutettu ja päätetty ainakin 31.12.2006 todennettujen kaikkien menojen osalta vuosien 2005 ja 2006 tilintarkastuksissa.
2.
Riidanalaisella päätöksellä loukataan hyvän hallinnon periaatetta, koska komissio on antanut vuonna 2008 tehdyn tilintarkastuksen tulokset tiedoksi vasta 18 kuukauden kuluttua sen toteuttamisen jälkeen.
3.
Riidanalaisessa päätöksessä on vääristelty tosiseikkoja, koska siinä ei oteta huomioon sitä seikkaa, että vuosina 2005 ja 2006 tehtyjen tilintarkastusten jälkeisenä ajanjaksona virheprosentti oli laskenut 53,13 prosentista 3,05 prosenttiin vuonna 2007 ja 1,45 prosenttiin vuosina 2008 ja 2009.
4.
Riidanalaisella päätöksellä loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska siinä ei oteta huomioon, että kolmena vuotena eli 2007–2009 todennetut menot, joiden virheprosentti oli erittäin vähäinen, olivat noin puolet ESR:n rahoittaman koko ohjelman määrästä.
5.
Riidanalainen päätös ei perustu tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, koska siinä ulotetaan 31.12.2006 mennessä havaitut ja ratkaistut systemaattiset puutteet myös tätä seuraaviin kolmeen vuoteen, ilman että niiden osalta olisi tehty mitään erityistä tarkastusta.
6.
Lisäksi riidanalaiselta päätökseltä puuttuvat perustelut. Kantajan mukaan päätöksessä käytetään ekstrapolaatiota siten, että siinä ulotetaan tarkastettujen menojen yhteydessä todettu virheprosentti koskemaan myös tarkastamattomia menoja, vaikka tällainen tekniikka on sallittu vain vuosien 2007–2013 toimintaohjelmia koskevissa asetuksissa; joka tapauksessa siinä vahvistetaan vuosille 2007–2009 8,39 prosentin suuruinen virheprosentti, vaikka Italian viranomaiset ovat selostaneet, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 2.3.2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 438/2001 (EYVL L 63, s. 21) 10 artiklassa tarkoitettu otanta ei ollut tasapainoinen, koska sitä ei ole toteutettu satunnaisesti niin kuin aidot tilastolliset näytteet, vaan tarkoitushakuisesti siten, että siinä keskityttiin hankkeisiin, joihin liittyi riskitekijöitä.
Full & Egal Universal Law Academy