5.9.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 326/32
Kanne 19.7.2016 – Ayuntamiento de Madrid v. komissio
(Asia T-391/16)
(2016/C 326/55)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Ayuntamiento de Madrid (Espanja) (edustaja: asianajaja F. Zunzunegui Pastor)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
ottamaan kanteen tutkittavaksi ja hyväksymään kannekirjelmässä esitetyt kumoamisperusteet
—
toteamaan asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 6) osalta 20.4.2016 annetun komission asetuksen (EU) N:o 2016/646 mitättömäksi ja vaikutuksettomaksi
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste perustuu riidanalaisen asetuksen mitättömyyteen toimivallan puuttumisen vuoksi, koska komissio käytti virheellisesti valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä.
Tässä yhteydessä vedotaan siihen, että komissio rikkoi moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (EUVL 2007, L 171, s. 1) 5 artiklan 3 kohtaa.
Kantaja väittää, että koska riidanalaisella asetuksella otetaan käyttöön typen oksidipäästöille asetettujen uusien korkeampien kynnysten eurooppalainen järjestelmä, sillä muutetaan perusasetuksen olennaista osatekijää, joten komissio jätti noudattamatta riidanalaisen asetuksen antamista koskevia muotomääräyksiä ja syyllistyi näin ollen olennaisen muotomääräyksen rikkomiseen.
2.
Toinen kanneperuste perustuu primaarioikeuden ja johdetun oikeuden rikkomiseen sekä unionin oikeuden yleisten periaatteiden loukkaamiseen.
Kantaja väittää, ettei riidanalaisessa asetuksessa oteta huomioon sitä, mitä SEUT 3 artiklassa, SEUT 11 artiklassa, SEUT 114 artiklan 3 kohdassa ja SEUT 191 artiklassa määrätään ja mitä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 ja 37 artiklassa säädetään.
Kantaja väittää myös, että riidanalainen asetus on ristiriidassa
—
ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (EUVL 2008, L 152, s. 1) kanssa siltä osin kuin kyse on dieselajoneuvojen typen oksidipäästöjen enimmäisrajoista
—
edellä mainitun asetuksen N:o 715/2007 4 artiklan kanssa
—
moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta 18.7.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 (EUVL 2008, L 199, s. 1) kanssa.
3.
Kolmas kanneperuste perustuu toimivallan ylittämiseen siitä syystä, että
—
on olemassa objektiivisia, merkityksellisiä ja yhtäpitäviä viitteitä siitä, että komission riidanalaisella asetuksella, jolla nostetaan kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen typen oksidipäästöjen enimmäisrajoja, tavoiteltu päämäärä poikkeaa unionin oikeudessa ilmaistusta päämäärästä ja komission itsensä ilmoittamasta päämäärästä
—
EUT-sopimuksessa erityisesti määrätystä menettelystä poikettiin haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Koska komissio noudatti valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä eikä tavanomaista lainsäädäntömenettelyä, se rikkoi riidanalaisen asetuksen antamisen yhteydessä olennaisia muotomääräyksiä, minkä vuoksi kyseistä asetusta rasittaa toimivallan puuttuminen
—
mainittu asetus ei ole yhteisön intressin mukainen.