26.9.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 350/23
Kanne 29.7.2016 – SJM Coordination Center v. komissio
(Asia T-420/16)
(2016/C 350/29)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: St. Jude Medical Coordination Center (SJM Coordination Center) (Zaventem, Belgia) (edustajat: asianajajat F. Louis ja J. Ylinen)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
—
Kumoaa Belgian kuningaskunnan ylimääräistä voittoa koskevasta valtiontukijärjestelmästä 11.1.2016 annetun komission päätöksen SA.37667 (2015/C) (ent. 2015/NN)
—
toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen niiltä osin kuin siinä sisällytetään kantaja väitetyn tukijärjestelmän edunsaajien luetteloon
—
toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen niiltä osin kuin siinä velvoitetaan kantaja maksamaan takaisin minkä tahansa väitetyn tukisumman
—
velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahdeksaan kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste koskee toimivallan puuttumista.
Kantaja väittää, ettei komissiolla ole toimivaltaa tehdä riidanalaista päätöstä ja, että riidanalainen päätös loukkaa toimivallan siirtämisen periaatetta.
2.
Toinen kanneperuste koskee oikeuden tulla kuulluksi periaatteen loukkaamista.
Kantaja väittää, että komission ristiriitaiset näkemykset sen alkuperäisessä sekä riidanalaisessa päätöksessä ovat loukanneet kantajan oikeutta tulla kuulluksi.
3.
Kolmas kanneperuste koskee virheellistä luokittelua tukijärjestelmäksi.
Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä todetaan virheellisesti tukijärjestelmän olemassaolo ja, että komission kanta rikkoo sen velvollisuutta tutkia tosiseikat kattavasti, huolellisesti ja puolueettomasti.
4.
Neljäs kanneperuste koskee riittämättömiä perusteluja.
Kantaja väittää, ettei komissio ole esittänyt riittäviä perusteluja sille, mihin riidanalainen päätös perustuu.
5.
Viides kanneperuste koskee virheellistä SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisen valikoituvuuden toteamista.
Kantaja väittää, että riidanalaisessa todetaan valikoituvuuden olemassaolo virheellisesti lukuisilla tavoilla: (i) Belgian tuloverolain 185 §:n 2 momentin b kohtaa (Code des impôts sur les revenus 1992 tai CIR) ja liian suuria voittoja koskevaa sääntöä ei voida pitää viitejärjestelmästä erillisinä; (ii) kantajalle annettu päätös ei perustu (a) markkinaehtoperiaatteeseen eikä (b) Belgian yhteisöverojärjestelmään; ja (iii) väitetty peruste olisi oikeutettu kaksoisverotuksen välttämiseksi.
6.
Kuudes kanneperuste koskee edun saamatta jäämistä.
Kantaja väittää, ettei riidanalaisessa päätöksessä oteta kantaa edun saamiseen. Kantajan mukaan se ei ole saanut OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan, joka on implementoitu Belgian lainsäädäntöön CIR 185 §:n 2 momentilla, mukaisen markkinaehtoperiaatteen mukaista etua tai hyötyä.
7.
Seitsemäs kanneperuste koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.
Kantaja väittää, että riidanalainen päätös loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta kun siinä (i) väitetään, että markkinaehtoperiaate oikeuttaa verohallinnon korottamaan monikansallisten yritysten (MNE) verotustasoa ja samaan aikaan vaatimaan kaksoisverotuksen tosiasiallista riskiä salliakseen alaspäin tarkastukset ja (ii) rajoitetaan hyödyn arviointi belgialaisen MNE -yksikön tasolle.
8.
Kahdeksas kanneperuste koskee oikeusvarmuuden ja laillisuuden periaatteiden loukkaamista.
Riidanalainen päätös loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta (i) kun sillä rikotaan oikeuskäytäntöä ja komission omia käytäntöjä ja (ii) jätetään erittelemättä väitetty hyöty.
9.
Yhdeksäs kanneperuste koskee väitettyjä takaisinperinnän lopputuloksia.
Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä todetaan virheellisesti, ettei kysymyksessä voi olla kaksoisverotus, mistä voisi olla kyse, jos kantaja olisi velvoitettu maksamaan jokin summa takaisinperinnän yhteydessä. Kantajan mukaan riidanalainen päätös on täten kumottava niiltä osin kuin siinä velvoitetaan Belgia perimään kantajalta takaisin mikä tahansa summa.
10.
Kymmenes kanneperuste koskee sitä, ettei komissiolla ole harkintavaltaa takaisinperinnän osalta.
Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä komissiolle annetaan harkintavalta kieltää veronmaksajan verotuspohjaan tehtävät päätöksentekohetken konkreettisiin olosuhteisiin perustuvat muutokset.