9.4.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 123/22
Kanne 12.12.2017 – PV v. komissio
(Asia T-786/16)
(2018/C 123/30)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: PV (edustaja: asianajaja M. Casado García-Hirschfeld)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
ottamaan tämän kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi,
ja tämän seurauksena
—
kumoamaan 31.5.2016 ja 5.7.2016 päivätyt palkanpidätyksistä tehdyt riidanalaiset päätökset, joista kantaja teki henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 29.7.2016 valituksen (R/492/16) ja 30.7.2016 valituksen (R/493/16), jotka molemmat hylättiin 28.11.2016
—
kumoamaan 15.9.2016 ja 11.7.2016 päivätyt palkanpidätyksistä tehdyt ja palkanmaksun lopettamisesta heinäkuusta 2016 alkaen tehdyt riidanalaiset päätökset, joista kantaja teki henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 19.9.2016 valituksen (R/496/16), joka hylättiin 17.1.2017
—
kumoamaan 21.9.2016 päivätyn riidanalaisen päätöksen, jolla kantajalle ilmoitettiin, että tämä on komissiolle velkaa yhteensä 42 704,74 euroa, ja josta tehtiin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 8.11.2016 valitus (R/556/16), joka hylättiin 17.1.2017
—
kumoamaan 20.7.2017 päivätyn riidanalaisen veloitusilmoituksen nro 32441709991, jonka määrä oli 42 704,74 euroa, jossa vaadittiin maksu 42 704,74 euron suuruisesta riidanalaisesta velasta ja josta tehtiin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 31.7.2017 valitus (R/346/17), joka hylättiin 29.11.2017
—
kumoamaan 26.7.2016 päivätyn kolmijäsenisen nimittävän viranomaisen tekemän viraltapanopäätöksen, josta kantaja teki henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 3.10.2016 valituksen (R/510/16), joka hylättiin 2.2.2017, sekä kumoamaan kurinpitomenettelyn CMS 13/087 kaikilta osiltaan
—
määräämään maksettavaksi korvausta vahingosta, jota on aiheutunut työpaikkakiusaamisesta työllisyyden pääosastossa, budjetin pääosastossa ja tulkkauksen pääosastossa sekä työterveysyksikössä, henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimistossa (PMO) ja henkilöstöhallinnon pääosastossa; työpaikkakiusaamista tapahtui ensimmäisen kerran jo lokakuussa 2008
—
kumoamaan kaikki vuosina 2014, 2015 ja 2016 laaditut kantajan arviointikertomukset työpaikkakiusaamisesta tulkkauksen pääosastossa
ja myöntämään SEUT 340 artiklan nojalla vahingonkorvausta siten, että se
—
velvoittaa maksamaan kantajalle korvausta mainittujen riidanalaisten päätösten aiheuttamista henkisestä kärsimyksestä 889 000 euroa ja aineellisesta vahingosta 132 828,67 euroa eli uudelleenarvioinnin varauksella yhteensä 1 021 828,67 euroa viivästyskorkoineen, kunnes kaikki korvaukset on maksettu
toissijaisesti sen perusteella, että kantajaan on kohdistettu työpaikkakiusaamista ja on käytetty vääristeltyjä asiakirjoja, minkä takia tällaisia sääntöjenvastaisuuksia ei voida hyväksyä unionin oikeusjärjestyksessä,
—
kumoamaan kaikki muut vaatimukset palkanpidätyksistä vuoden 2015 maaliskuun ja vuoden 2016 heinäkuun väliseltä ajanjaksolta – eli 12 päätöstä, jotka on päivätty 9.2.2015, 30.3.2015, 5.5.2015, 24.6.2015, 1.10.2015, 12.11.2015, 15.1.2016, 22.4.2016, 31.5.2016, 5.7.2016, 15.9.2016 ja 11.7.2016, sekä kumoamaan kaikki kantajan kumoamisvaatimuksista tehdyt hylkäyspäätökset eli päätökset R/1110/14 (päivätty 11.3.2015), R/225/15 (3.7.2015), R/292/15 (23.7.2015), R/376/15 (18.8.2015), R/419/15 (25.9.2015), R/496/15 (23.10.2015), R/787/15 ja R/788/16 ja R/71/16 (21.3.2016) ja R/282/16 (12.9.2016)
—
kumoamaan kaikki hylkäyspäätökset, jotka koskevat arviointimenettelyistä tehtyjä valituksia, eli päätökset R/ll00/14 (päivätty 12.3.2015), R/313/15 (11.8.2015), R/676/15 (13.10.2015), R/127/16 ja R/128/16 (7.6.2016) ja R/342/16 (21.9.2016)
—
kumoamaan kaikki henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisista avustamispyynnöistä tehdyt hylkäyspäätökset, jotka on päivätty 23.10.2014, 20.1.2015, 20.3.2015, 30.7.2015 (pyyntö D/322/15), 15.3.2016 (pyyntö D/776/15) ja 18.5.2016.
—
kumoamaan kaikki perusteettomia poissaoloja koskevat ”lääkärinlausunnot”, jotka lääkäri [X] antoi 16. ja 18.7.2018, 8.8.2014, 4.9.2014, 4.12.2014, 4.2.2015, 13.4.2015, 4.6.2015, 11.8.2015, 14.10.2015, 4.12.2015, 5.2.2016, 22.3.2016, 18.4.2016, 3.6.2016, 30.6.2016 ja 25.7.2016
—
kumoamaan lääkäri [X:n] 27.6.2014 ja lääkäri [Y:n] 10.10.2014 antamat ”lääkärinlausunnot”, joissa kantajaa kehotettiin kääntymään kiusaajiensa puoleen
—
kumoamaan 14.7.2016 päivätyn hylkäyspäätöksen 22.3.2016 esitetystä hallintovalituksesta R/182/16, joka koski sitä, että kantaja oli perusteettomasti poissa kotoaan 16. ja 17.3.2016
—
kumoamaan kaikki velkakirjat, jotka on päivätty 10.3.2015, 11.5.2015, 10.6.2015, 11.8.2015, 13.11.2015, 9.12.2015 ja 18.7.2016, sekä 21.6.2016 ja 21.9.2016 päivätyt kirjeet veloitusilmoitusta koskevasta ennakkotiedosta
ja joka tapauksessa
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan on rikottu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1, 3 ja 4 artiklaa sekä 31 artiklan 1 kohtaa sekä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 1e artiklan 2 kohtaa ja 12 a artiklaa, jossa vahvistetaan työpaikkakiusaamisen kielto.
2.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan on rikottu henkilöstösääntöjen 21 a, 22 b ja 23 artiklaa, jotka koskevat kieltoa syyllistyä lainvastaisiin tekoihin.
3.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan on loukattu huolenpito- ja avustamisperiaatetta henkilöstösääntöjen 24 artiklan vastaisesti.
4.
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan on rikottu henkilöstösääntöjen 59 artiklaa ja tulkittu virheellisesti henkilöstösääntöjen 60 artiklaa.
5.
Viides kanneperuste, jonka mukaan on rikottu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 48 artiklaa, jotka koskevat asioiden puolueetonta käsittelyä ja oikeutta tulla kuulluksi sekä puolustautumisoikeuksia, sekä henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevaa 3 artiklaa, joka koskee oikeutta tulla nimittävän viranomaisen kuulemaksi ennen asian käsittelyn siirtämistä kurinpitolautakuntaan, tuomioon Kerstens v. komissio (tuomio 14.2.2017, Kerstens v. komissio, T-270/16 P, ei julkaistu, EU:T:2017:74) perustuvan oikeuskäytännön mukaisesti.
Kantaja vaatii SEUT 340 artiklan nojalla myös 889 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä ja 132 828,67 euroa korvauksena aineellisesta vahingosta.
Full & Egal Universal Law Academy