17.9.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 328/12
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 25.7.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d’État – Ranska) – Messer France SAS, aiemmin Praxair v. Premier ministre, Commission de régulation de l’énergie, Ministre de l’Économie et des Finances ja Ministre de l’Environnement, de l’Énergie et de la Mer
(Asia C-103/17) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen - Direktiivi 92/12/ETY - 3 artiklan 2 kohta - Direktiivi 2003/96/EY - 3 ja 18 artikla - Energiatuotteiden ja sähkön verotus - Valmisteverot - Toisen välillisen veron olemassaolo - Edellytykset - Julkisesta sähköpalvelusta kannettavaa maksua koskeva kansallinen lainsäädäntö - Erityistarkoitusten käsite - Vähimmäisverotasojen noudattaminen))
(2018/C 328/13)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Conseil d’État
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Messer France SAS, aiemmin Praxair
Vastapuolet: Premier ministre, Commission de régulation de l’énergie, Ministre de l’Économie et des Finances ja Ministre de l’Environnement, de l’Énergie et de la Mer
Tuomiolauselma
1)
Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY 18 artiklan 10 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä direktiivissä säädettyjen verotuksen vähimmäistasojen noudattaminen muodosti 1.1.2009 saakka unionin oikeudessa säädetyistä sähkön verotussäännöistä ainoan, joka velvoitti Ranskan tasavaltaa.
2)
Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei sähköä koskevan muun välillisen veron käyttöönoton edellytyksenä ole yhdenmukaistetun valmisteveron käyttöön ottaminen ja että koska pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vero ei ole tällainen valmistevero, sen yhteensoveltuvuutta direktiivin 92/12 ja direktiivin 2003/96 kanssa on arvioitava niiden edellytysten perusteella, jotka direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdassa asetetaan sellaisten muiden välillisten verojen olemassaololle, joilla on erityistarkoituksia.
3)
Direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista veroa voidaan pitää ”muuna välillisenä verona”, kun otetaan huomioon sen ympäristöön liittyvä tarkoitus, jona on uusiutuvista energialähteistä saadun sähkön ja lämmön ostovelvoitteesta aiheutuneiden lisäkustannusten rahoittaminen, lukuun ottamatta sillä olevia, alueelliseen ja sosiaaliseen koheesioon, kuten tariffien maantieteellisen tasaamisen ja sähkön hintojen alentamisen toteuttamiseen yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien kotitalouksien osalta, liittyviä tarkoituksia ja erityisesti sen médiateur national de l’énergien ja Caisse des dépôts et consignationsin kaltaisten viranomaisten tai julkisten laitosten hallintotoiminnan kustannusten rahoittamiseen liittyviä puhtaasti hallinnollisia tarkoituksia, sillä varauksella, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, onko valmisteverojen veron perusteen määräämistä koskevia verotussääntöjä noudatettu.
4)
Unionin oikeutta on tulkittava siten, että verovelvolliset voivat vaatia pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen veron osittaista palauttamista kyseisestä verosta saatujen tulojen sen osan mukaisessa suhteessa, joka on kohdennettu muihin kuin erityistarkoituksiin, edellyttäen, etteivät kyseiset verovelvolliset ole vyöryttäneet mainittua veroa omille asiakkailleen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.
(1) EUVL C 161, 22.5.2017.