15.4.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 139/10
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 26.2.2019 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesfinanzhof — Saksa) — X GmbH v. Finanzamt Stuttgart — Körperschaften
(asia C-135/17) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Pääomien vapaa liikkuvuus - Pääomanliikkeet jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä - Standstill-lauseke - Kolmansiin maihin sijoittautuneita väliyhtiöitä koskeva jäsenvaltion kansallinen säännöstö - Kyseisen säännöstön muuttaminen, minkä jälkeen aikaisempi säännöstö otettiin uudelleen käyttöön - Kolmanteen maahan sijoittautuneen yhtiön tulot, jotka perustuvat sen saataviin jäsenvaltioon sijoittautuneelta yhtiöltä - Tällaisten tulojen liittäminen verovelvollisen, jonka verotuksellinen asuinpaikka on jäsenvaltiossa, veron määräytymisperusteeseen - Pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittaminen - Oikeuttaminen)
(2019/C 139/07)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesfinanzhof
Pääasian asianosaiset
Valittaja: X GmbH
Vastapuoli: Finanzamt Stuttgart — Körperschaften
Tuomiolauselma
1)
SEUT 64 artiklan 1 kohdan standstill-lauseketta on tulkittava siten, että SEUT 63 artiklan 1 kohta ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstön mukaan 31.12.1993 suorien sijoitusten yhteydessä olennaisilta osin voimassa olleen pääomanliikkeitä kolmansiin maihin ja kolmansista maista koskeneen rajoituksen soveltamiselle, vaikka kyseistä rajoitusta on kyseisen ajankohdan jälkeen laajennettu koskemaan myös sellaisia omistusosuuksia, joihin ei liity suoraa sijoitusta.
2)
SEUT 64 artiklan 1 kohdan standstill-lauseketta on tulkittava siten, että SEUT 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa sovelletaan suorien sijoitusten yhteydessä pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista koskevaan rajoitukseen, jos kyseisen rajoituksen taustalla olevaa kansallista verosäännöstöä on 31.12.1993 jälkeen muutettu olennaisesti antamalla laki, joka on tullut voimaan mutta joka on jo ennen sen soveltamista käytännössä korvattu sisällöllisesti samanlaisella säännöstöllä kuin se, jota sovellettiin 31.12.1993, ellei kyseisen lain soveltamista ole kansallisen oikeuden perusteella lykätty siten, että sitä ei ole sen voimaantulosta huolimatta sovellettu SEUT 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin rajat ylittäviin pääomanliikkeisiin, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.
3)
SEUT 63 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka perustella kolmannessa maassa asuvan yhtiön tulot, jotka eivät ole peräisin sen omasta toiminnasta ja joita ovat esimerkiksi kyseisessä säännöstössä tarkoitetut ”pääomasijoituksen luonteiset välitulot”, liitetään omistetun osuuden suhteessa kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan verovelvollisen veron määräytymisperusteeseen, jos kyseinen verovelvollinen omistaa vähintään 1 prosentin osuuden mainitusta yhtiöstä ja jos kyseisiä tuloja verotetaan kyseisessä kolmannessa maassa kevyemmin kuin kyseessä olevassa jäsenvaltiossa, ellei ole olemassa oikeudellista sääntelyä, johon kuuluu erityisesti sopimusvelvoitteita, joiden ansiosta mainitun jäsenvaltion kansalliset veroviranomaiset voivat tarvittaessa todentaa samaa yhtiötä koskevat tiedot, jotka on esitetty sen osoittamiseksi, ettei mainitun verovelvollisen omistus kyseisessä yhtiössä ole keinotekoinen järjestely.
(1) EUVL C 221, 10.7.2017.
Full & Egal Universal Law Academy