21.1.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 25/8
Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 22.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) – Portugali) – MEO – Serviços de Comunicações e Multimédia SA v. Autoridade Tributária e Aduaneira
(Asia C-295/17) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - Soveltamisala - Verolliset liiketoimet - Vastikkeellinen suoritus - Verottoman vahingonkorvauksen rajaaminen ”hyvitysmaksua” vastaan suoritettavista verollisista palveluista))
(2019/C 25/09)
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD)
Pääasian asianosaiset
Hakija: MEO – Serviços de Comunicações e Multimédia SA
Vastapuoli: Autoridade Tributária e Aduaneira
Tuomiolauselma
1)
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että palvelusopimuksessa, jossa on sovittu sitoumuksen olevan voimassa tietyn vähimmäisajan, ennalta määritettyä määrää, jonka talouden toimija perii, jos asiakas irtisanoo sopimuksen ennenaikaisesti tai jos se irtisanotaan asiakkaasta johtuvasta syystä, ja joka vastaa sitä määrää, jonka kyseinen toimija olisi saanut jäljellä olevalta voimassaoloajalta, jollei tällaista irtisanomista olisi tapahtunut, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, on pidettävä vastikkeena vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta ja, sellaisena, arvonlisäverollisena.
2)
Luonnehdittaessa palvelusopimuksessa ennalta määritetyn sellaisen maksun määrää, joka asiakkaan on maksettava, jos sopimus irtisanotaan ennenaikaisesti, ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, että kyseisen kiinteämääräisen maksun tarkoituksena on kannustaa asiakasta noudattamaan sitoumuksen vähimmäisvoimassaoloaikaa ja korvata talouden toimijalle kyseisen ajan noudattamatta jäämisestä aiheutuva vahinko, tai sillä, että tällaisista hankituista määräaikaisista sopimuksista maksetaan kauppaedustajalle suurempi palkkio kuin sopimuksista, joiden vähimmäisvoimassaoloaikaa ei ole määritetty, eikä sillä, että laskutettava summa luonnehditaan kansallisissa oikeussäännöissä sopimussakoksi.
(1) EUVL C 256, 7.8.2017.
Full & Egal Universal Law Academy