JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
EVGENI TANCHEV
10 päivänä huhtikuuta 2018 ( 1 )
Asia C-88/17
Zurich Insurance plc ja
Metso Minerals Oy
vastaan
Abnormal Load Services (International) Limited
(Ennakkoratkaisupyyntö – Korkein oikeus (Suomi))
Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteistyö siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa – Bryssel I -asetus – Asetus (EY) N:o 44/2001 – Toimivalta sopimusta koskevassa asiassa – Vahingonkorvaus – Velvoitteen täytäntöönpanopaikan määrittäminen – Paikkakunta, missä palvelut suoritettiin tai oli suoritettava – Jäsenvaltioiden välistä tavarankuljetusta koskeva sopimus, kun kuljetus muodostuu useista osuuksista, joissa käytetään eri kuljetusmuotoja (yhdistetty kuljetus)
1.
Nyt esillä oleva asia koskee tuomioistuimen kansainvälistä toimivaltaa, kun on kyse neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (Bryssel I -asetus) ( 2 ) 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetusta sopimukseen perustuvasta vahingonkorvausvaatimuksesta tilanteessa, joka liittyy jäsenvaltioiden väliseen tavaroiden yhdistettyyn kuljetukseen.
2.
Britanniassa sijaitseva rahdinkuljettaja otti suomalaisen yrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella kuljetettavakseen tavaroita Suomesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Sen jälkeen kun tavarat olivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtuneen kuljetuksen aikana kadonneet, kyseinen suomalainen yritys ja tavaran vakuuttanut vakuutusyhtiö nostivat Suomen tuomioistuimessa vahingonkorvauskanteen.
3.
Tämä asia on nyt korkeimman oikeuden (Suomi) käsiteltävänä, ja kyseinen tuomioistuin haluaa selvittää, onko Suomen tuomioistuimilla Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan perusteella kansainvälinen toimivalta.
4.
Unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Rehder ( 3 ) ja tuomiossa flightright ym. ( 4 ) matkustajalentoliikenteeseen liittyvässä yhteydessä, että toimivalta sopimukseen perustuvissa vahingonkorvausasioissa voi määräytyä sekä sen paikan, jossa koneeseen noustaan, että lopullisen saapumispaikan mukaan. Koska olemassa ei ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka suoraan koskisi toimivaltaista tuomioistuinta silloin, kun jäsenvaltioiden välistä yhdistettyä tavarankuljetusta koskevaa sopimusta on rikottu, unionin tuomioistuimen on nyt esillä olevassa asiassa vastattava kysymykseen siitä, onko matkustajalentoliikenteen yhteydessä kehitelty sääntö sovellettavissa nyt esillä olevassa tilanteessa.
5.
Olen tullut siihen tulokseen, että Suomen tuomioistuimet ovat Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan perusteella toimivaltaisia käsittelemään pääasiassa kyseessä olevan asian, koska kuljetuspalvelusopimuksen mukainen lähetyspaikka on paikka, missä tavarankuljetussopimukseen liittyvät palvelut suoritetaan.
I. Oikeudellinen kehys
6.
Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
1.
a)
sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä,
b)
jollei toisin ole sovittu, tätä säännöstä sovellettaessa kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on:
–
– –
–
palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava,
– –”
II. Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
7.
Abnormal Load Services (International) Ltd (jäljempänä ALS), joka on vastapuolena pääasiassa, on brittiläinen rahdinkuljettaja, jonka kotipaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa. ( 5 )
8.
ALS teki heinäkuussa 2008 Metso Minerals Oy:n (jäljempänä Metso), joka on suomalainen louhinta- ja rakennuslaitteiden valmistaja, kanssa tavarankuljetussopimuksen. Telekartiomurskain piti kuljettaa Porista (Suomi) Sheffieldiin (Yhdistynyt kuningaskunta). Kyseisen murskaimen oli vakuuttanut Zurich Insurance plc (jäljempänä Zurich). Sekä Metso että Zurich ovat valittajina pääasiassa.
9.
ALS kuljetti murskaimen aliurakoitsijoiden avulla seuraavasti. Se kuljetettiin ensin Suomessa kuorma-auton lavetilla Porista Raumalle. Raumalla se purettiin kuorma-autosta ja ajettiin omalla konevoimalla laivaan. Merikuljetuksen jälkeen murskain ajettiin Hullin (Yhdistynyt kuningaskunta) satamassa jälleen omalla konevoimalla pois laivasta ( 6 ) ja lastattiin toiseen kuorma-autoon. Metson murskaimen vastaanottajalla ei ollut riittäviä tai asianmukaisia varastointitiloja, joten se pyysi ALS:n aliurakoitsijaa ajamaan murskaimen tilapäisesti tämän omaan varastoon ja pitämään sitä tilapäisesti siellä muutamia päiviä. Murskainta varastoitiin siellä kuitenkin pidempään, ( 7 ) ja se katosi ennen kuin se ehdittiin toimittaa vastaanottajalle Sheffieldiin.
10.
Zurich korvasi Metsolle murskaimen arvon omavastuuosuutta lukuun ottamatta.
11.
Zurich ja Metso vaativat 30.9.2009 Satakunnan käräjäoikeudessa (Suomi), että ALS velvoitetaan suorittamaan niille vahingonkorvauksena murskaimen arvoa vastaava määrä.
12.
Satakunnan käräjäoikeus velvoitti 22.3.2013 antamallaan tuomiolla ALS:n suorittamaan kanteessa vaaditut määrät todettuaan ensin olevansa toimivaltainen käsittelemään asian, koska kyse oli tavaroiden tiekuljetuksesta, joten sen toimivalta perustui tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävää rahtisopimusta koskevan yleissopimuksen (jäljempänä CMR) ( 8 ) 31 artiklan täytäntöönpaneviin Suomen sääntöihin.
13.
ALS:n valituksesta Vaasan hovioikeus (Suomi) katsoi, että kysymyksessä oli yhdistetty kuljetus, ettei osapuolten ollut katsottava sopineen CMR:n mukaisesta toimivaltaisesta tuomioistuimesta, ettei kyseistä yleissopimusta voitu soveltaa ja ettei Vaasan hovioikeus ollut Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 1 alakohdankaan nojalla toimivaltainen. Tämän vuoksi se jätti 30.3.2015 antamallaan ratkaisulla kanteen tutkimatta.
14.
Zurich ja Metso vaativat korkeimpaan oikeuteen tekemässään valituksessa, että Vaasan hovioikeuden ratkaisu kumottaisiin ja että ALS velvoitettaisiin maksamaan vahingonkorvausta tai että asia palautettaisiin Vaasan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
15.
Tässä tilanteessa korkein oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Miten palvelun suorittamispaikka tai ‑paikat määräytyvät Neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan silloin, kun kyse on jäsenvaltioiden välistä tavarankuljetusta koskevasta sopimuksesta ja kun kuljetus muodostuu useista osuuksista, joissa käytetään eri kuljetusmuotoja?”
16.
Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle ovat esittäneet vastapuoli, Suomen, Portugalin ja Sveitsin hallitukset sekä Euroopan komissio. Istuntoa ei ole pyydetty, eikä sitä ole pidetty.
III. Yhteenveto esitetyistä huomautuksista
17.
Lähden käsittelemään nyt esillä olevaa kysymystä esittämällä ensin yhteenvedon unionin tuomioistuimelle toimitetuista pääasiallisista huomautuksista.
18.
ALS kiistää Suomen tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan, kun taas Suomen, Portugalin ja Sveitsin hallitukset sekä komissio ovat sitä mieltä, että Suomen tuomioistuimilla on tällainen toimivalta.
19.
ALS toteaa, että ainoastaan purkupaikkaa voidaan pitää velvoitteen täytäntöönpanopaikkana, ja se väittää, että velvoitteen täytäntöönpanopaikkana voi olla vain yksi ainoa paikkakunta ja että lopullinen määräpaikka on huomattavasti tärkeämpi kuin lähetyspaikka. Sen mukaan viimeksi mainittu tuskin on tärkeämpi kuin tavaroiden useat uudelleenlastauspaikat. Tavarankuljetussopimuksen osapuolet – toisin kuin lentomatkustajat – eivät ole kiinnostuneita matkan aikana käytetyistä kuljetusmuodoista vaan niiden ainoana huolena on se, saavuttavatko tavarat lopullisen määränpäänsä. ALS esittää lisäksi, että kyseinen tilanne muistuttaa useissa jäsenvaltioissa toimivan kauppaedustajan tilannetta, ja tältä osin unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa Wood Floor Solutions Andreas Domberger toimivaltaiseksi edustajan kotipaikan tuomioistuimen. ( 9 ) ALS viittaa myös yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon Réunion européenne ym., jossa oli kyse yhdistetystä meri- ja tiekuljetuksesta ja jossa katsottiin, että vahingonkorvausvaatimuksen oli toimivaltainen käsittelemään sen paikkakunnan tuomioistuin, mihin tavarat oli toimitettava. ( 10 ) Tämä kanta on sen mukaan yhdenmukainen tavarankuljetussopimuksiin sovellettavan lain määrittämisen kanssa, sellaisena kuin tästä säädetään Rooma I ‑asetuksessa, ( 11 ) jonka mukaan toimituspaikka on ratkaiseva ja jota on tulkittava ottamalla huomioon Bryssel I ‑asetus.
20.
Suomen ja Portugalin hallitukset viittaavat molemmat unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön väittäessään, että paikkakunta, missä rahdinkuljettaja otti tavarat haltuunsa, ja paikkakunta, mihin tavarat oli määrä toimittaa, ovat molemmat yhtä läheisesti liitoksissa kuljetussopimukseen perustuvan sopimusvelvoitteen täyttämiseen. Suomen hallitus viittaa pääasiallisesti unionin tuomioistuimen tuomioon Wood Floor Solutions Andreas Domberger, kun taas Portugalin hallitus mainitsee tuomion Rehder, tuomion Nickel & Goeldner Spedition ( 12 ) ja tuomion Color Drack ( 13 ) ja käyttää käsitettä ”paikkakunta, missä palvelut pääasiallisesti suoritetaan”.
21.
Komissio toteaa unionin tuomioistuimen tuomioon Rehder, tuomioon Wood Floor Solutions Andreas Domberger ja tuomioon Color Drack viitaten, että joka tapauksessa saapumispaikka on velvoitteen täytäntöönpanopaikka, koska se on kuljetusketjun lopullinen määräpaikka. Komissio toteaa kuitenkin, että läheisyyttä, ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta koskevat vaatimukset huomioon ottaen lähetyspaikkaa olisi tämän lisäksi asianmukaista pitää velvoitteen täytäntöönpanopaikkana. Komission mukaan nyt tarkasteltavana oleva tilanne voitaisiin tällöin rinnastaa tuomiossa Rehder kyseessä olleeseen tilanteeseen. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että käsiteltävässä asiassa valittaja voisi vapaasti valita tavarankuljetussopimuksen mukaisen lähetyspaikan ja saman sopimuksen mukaisen toimituspaikan väliltä.
22.
Sveitsin hallitus toteaa, että toimivaltasääntöä tulkittaessa on otettava huomioon kyseisen säännön tarkoitus. Muiden lausumiensa ohella Sveitsin hallitus väittää, että kun määritellään toimivaltainen tuomioistuin Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan mukaisesti sopimusta koskevassa asiassa, pyritään läheisyyden ja ennakoitavuuden tavoitteisiin. Se katsoo, että sekä lähetyspaikkaa että toimituspaikkaa on pidettävä velvoitteen täytäntöönpanopaikkana. Jos tavarat esimerkiksi olisivat vahingoittuneet tai kadonneet lähetyspaikalla, toimivaltaa ei olisi asianmukaista myöntää yksinomaan toimitusmaan tuomioistuimille, kun otetaan huomioon, että asian kannalta merkityksellisen näytön hankkiminen saattaa olla siellä vaikeaa. Sveitsin hallitus lisää tähän, ettei paikkakuntia, joilla tavarat matkan aikana lastataan uudelleen, voida kuitenkaan pitää velvoitteen täytäntöönpanopaikkoina, sillä ensinnäkään kumpikaan sopimuspuolista ei voi ennakoida niitä, koska niiden valinta jätetään yleensä yksin rahdinkuljettajalle, ja toisekseen käytettävissä olevien oikeuspaikkojen määrää pitäisi rajoittaa.
IV. Asian tarkastelu
23.
Aivan ensiksi olisi huomattava, että ennakkoratkaisua pyytäneessä Suomen tuomioistuimessa vireillä olevassa pääasiassa on kyse siitä, onko tavaroiden lähetyspaikan jäsenvaltion tuomioistuimilla kansainvälinen toimivalta tilanteissa, joissa on kyse kansainvälisestä yhdistetystä tavarankuljetuksesta. Ennakkoratkaisupyynnön sanamuoto on laajempi mahdollisesti sen vuoksi, että se kattaisi toimitusjäsenvaltion toimivallan lisäksi myös niiden jäsenvaltioiden toimivallan, joiden kautta kyseiset tavarat on kuljetettu. Kuvatun kaltaisen kysymyksen ratkaisemiseksi näitä seikkoja ei kuitenkaan ole tarpeen huomioida ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastattaessa. Kun kuitenkin otetaan huomioon edellä mainittu käytettävissä olevien foorumien lukumäärän rajoittamista koskeva näkökohta, niillä on epäsuoraa merkitystä, joten käsittelen niitä jäljempänä eri kohdissa.
A. Johdanto
24.
Unionin tuomioistuin on käsitellyt kansainvälisiin tavarankuljetuksiin liittyvää tuomioistuimen kansainvälistä toimivaltaa useissa asioissa. Yksikään niistä ei kuitenkaan koske nyt käsiteltävänä olevassa ennakkoratkaisupyynnössä kyseessä olevan kaltaista, Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohtaan perustuvaa erityistä toimivaltaa tavarankuljetussopimukseen liittyvässä tapauksessa.
25.
Tavaroiden maakuljetusten osalta mainituissa asioissa on ollut kyse pääasiallisesti CMR:stä ja sen soveltamisalasta. Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että kansallisen tuomioistuimen on päätettävä, kuuluuko riita-asia CMR:n soveltamisalaan, ( 14 ) ja Vaasan hovioikeus on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa katsonut, ettei CMR ollut sovellettavissa ratione materiae, koska käsiteltävässä asiassa on kyse yhdistetystä kuljetuksesta.
26.
Tästä syystä Suomen korkein oikeus on muotoillut ennakkoratkaisukysymyksen Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan tulkintaa koskevana kysymyksenä lähtemällä liikkeelle siitä, ettei CMR:ää sovelleta. ( 15 )
27.
Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa säädetään ”erityisestä toimivallasta” vaihtoehtona ”yleiselle toimivallalle”. Pääasian vastapuoli katsoo, että kun Bryssel I ‑asetuksen 2 artiklan 1 kohtaa luetaan yhdessä sen 60 artiklan 1 kohdan kanssa, yleinen toimivalta on Yhdistyneen kuningaskunnan, jossa on ALS:n kotipaikka, tuomioistuimilla. Pääasian valittajat voivat tämän vuoksi nostaa kanteen Suomen tuomioistuimissa vain, jos Suomi täyttää erityiselle toimivallalle Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa asetetut edellytykset, toisin sanoen jos kyseisessä artiklassa tarkoitettu ”velvoitteen täytäntöönpanopaikka” on Suomessa.
28.
Kansainvälistä toimivaltaa koskeva kysymys herää pääasiassa sen vuoksi, että asialla on yhteyksiä Suomen lisäksi myös muihin maihin: Suomi on maa, mistä tavarat lähetettiin ja missä lähettäjällä on kotipaikka, kun taas tavaralähetyksen määränpää sekä myös rahdinkuljettajan kotipaikka sijaitsevat Yhdistyneessä kuningaskunnassa, missä tavarat lisäksi myöhemmin katosivat. Jotta murskain voitiin kuljettaa Suomesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, se piti kuljettaa muiden jäsenvaltioiden aluevesien tai millekään valtiolle kuulumattomien vesialueiden kautta. Yleiskielellä sanottuna kaikki nämä alueet ja vesialueet ovat paikkakuntia, missä sopimus pantiin täytäntöön.
29.
Koska Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa säädetään palvelusopimusta koskevan kansainvälisen toimivallan määrittämisestä, että sopimusta koskevassa asiassa velvoitteen täytäntöönpanopaikka on ”paikkakunta – –, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava”, herää kysymys, ovatko kaikki ne maat, joissa osa velvoitteesta täytettiin, toimivaltaisia vai vain yksi tai muutamat niistä.
30.
Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a ja b alakohdan sanamuodoissa viitataan ”paikkakun[taan], missä – – velvoite on täytetty tai täytettävä” ja ”velvoitteen täytäntöönpanopaikka[an]” ja b alakohdassa lisäksi ”paikkakunta[an] jäsenvaltiossa”. ( 16 ) Yksikkömuodon perusteella vaikuttaa siltä, että vain yhdellä ainoalla paikkakunnalla voidaan sopimuksiin perustuvissa asioissa katsoa olevan erityinen toimivalta. Tämä päätelmä ei kuitenkaan saa tukea oikeuskäytännöstä.
31.
Unionin tuomioistuin on katsonut, että jos yhtä ainoaa pääasiallista velvoitteen täytäntöönpanopaikkaa ei voida määrittää, kullakin täytäntöönpanopaikalla on riittävän läheinen yhteys riita-asian tosiseikastoon ja näin ollen merkityksellinen liittymä tuomioistuimen toimivallan kannalta katsoen. Unionin tuomioistuin on irtaimen myyntiin liittyvässä asiassa katsonut, että kantaja voi tällaisessa tapauksessa valintansa mukaan haastaa vastaajan johonkin niiden paikkakuntien tuomioistuimista, missä velvoite on täytetty tai täytettävä, Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella. ( 17 )
32.
Tämä on unionin tuomioistuimen vahingonkorvausvastuun alalla sovellettavasta toimivallasta antaman sen oikeuskäytännön mukaista, jossa se on samoin katsonut, että kysymykseen voi tulla useampi kuin yksi paikkakunta silloin, kun paikkakunta, missä vahinko ilmeni, ei ole sama kuin paikkakunta, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui. ( 18 )
33.
Tuomiossa Réunion européenne ym. ( 19 ) oli kyse tavaroiden kuljetuksesta meriteitse ja sitten maitse, ( 20 ) ja yhteisöjen tuomioistuin katsoi asian koskevan sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta, minkä takia se ei lausunut toimivallasta sopimusta koskevassa asiassa.
34.
Unionin tuomioistuin on antanut lentomatkustajakuljetuksista kaksi tuomiota, joilla selvennetään Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisen toimivallan edellytyksiä, ja käsittelen niitä seuraavassa yksityiskohtaisesti.
B. Lentomatkustajakuljetuksia koskeva oikeuskäytäntö
1. Tuomio Rehder
35.
Yhteisöjen tuomioistuinta pyydettiin asiassa Rehder ( 21 ) ratkaisemaan kansainvälistä toimivaltaa koskeva kysymys lentomatkustajien oikeuksia koskevaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 261/2004 ( 22 ) perustuvissa asioissa. Kantaja vaati tuossa asiassa Münchenin (Saksa) ja Vilnan (Liettua) välisen lennon peruuttamisesta vahingonkorvausta Saksan tuomioistuimessa, vaikka kyseisen lentoyhtiön kotipaikka oli Riika (Latvia). Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että toimivaltaisia ovat niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet, joissa sijaitsee lentokoneen lähtö- tai saapumispaikka. Lopullisen valinnan näiden kahden vaihtoehdon välillä tekee kantaja.
36.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kun matkustajille matkan aikana suoritettujen palvelujen luonne otettiin huomioon, näillä molemmilla paikoilla oli riittävän läheinen yhteys kyseisen riita-asian tosiseikastoon. Samalla se totesi, että koneen mahdollisilla välilaskupaikoilla ei ollut ”riittävää yhteyttä [asianomaisesta] sopimuksesta seuraavien palvelujen olennaiseen osaan”. ( 23 )
37.
Tarkastellessaan lennon lähtö- ja saapumispaikkojen merkitystä tuomiossa Rehder yhteisöjen tuomioistuin erotti tilanteen kauppasopimuksesta, jossa on kyse eri paikoissa tapahtuvista tavarantoimituksista, ”jotka ovat erillisiä ja määrältään eriteltävissä olevia toimia siten, että pääasiallinen toimitus voidaan ratkaista taloudellisin arviointiperustein”. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan ”ilmakuljetukset koostuvat niiden luonteesta johtuen palveluista, jotka suoritetaan erottamattomalla ja yhteenkuuluvalla tavalla lentokoneen lähtöpaikasta saapumispaikkaan siten, ettei tällaisissa tapauksissa voida erottaa taloudellisten arviointiperusteiden mukaan suorituksen erillistä osaa, joka muodostaisi pääasiallisen suorituksen, joka suoritettaisiin tietyssä paikassa”. ( 24 )
38.
Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin totesi, että sen päätelmä oli läheisyyttä, ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta koskevien vaatimusten mukainen. Se totesi tältä osin, että valinnan rajoittaminen kahteen oikeuspaikkaan mahdollisti sen, että niin kantaja kuin vastaajakin voivat helposti yksilöidä ne tuomioistuimet, joissa kanne voitiin nostaa, ja se mahdollisti myös tähän liittyvien riskien arvioinnin.
2. Tuomio flightright ym.
39.
Yllä mainitut periaatteet vahvistettiin tuomiossa flightright ym., ( 25 ) jossa unionin tuomioistuimen käsiteltävänä oli kolme yhdistettyä asiaa, joissa oli kyse useista toisiinsa liittyvistä lennoista, joista kutakin kaiken lisäksi liikennöi eri lentoliikenteen harjoittaja.
40.
Ensimmäisessä asiassa flightright GmbH, jolle kaksi matkustajaa oli luovuttanut lentojen myöhästymiseen liittyvät oikeutensa, nosti kanteen Saksan tuomioistuimissa Air Nostrumia vastaan. Luovuttajat olivat varanneet yhdellä varausnumerolla lentonsa Air Berliniltä Ibizalta (Espanja) Düsseldorfiin (Saksa) Palma de Mallorcan (Espanja) kautta. Air Nostrumin liikennöimä ensimmäinen lento viivästyi, eivätkä matkustajat ehtineet ajoissa lennolleen Palma de Mallorcalta Düsseldorfiin. Kysymys koski sitä, oliko Saksan tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi flightright GmbH asian saattoi, toimivaltainen.
41.
Unionin tuomioistuin katsoi, että Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa ( 26 ) on tulkittava siten, että kun kyse on toisiinsa suoraan liittyvistä lennoista, lentojen näissä säännöksissä tarkoitettu täytäntöönpanopaikka on toisen lennon saapumispaikka. Unionin tuomioistuin päätyi tähän tilanteessa, jossa kaksi eri lentoliikenteen harjoittajaa kuljetti matkustajat kahdella toisiinsa suoraan liittyvällä lennolla ja jossa asetukseen N:o 261/2004 perustuva korvauskanne näiden toisiinsa suoraan liittyvien lentojen pitkäaikaisesta viivästymisestä perustui häiriöön, joka ilmeni mainituista lennoista ensimmäisellä, jonka suoritti lentoliikenteen harjoittaja, joka ei ollut asianomaisten matkustajien sopimuspuoli (Air Nostrum). ( 27 )
42.
Unionin tuomioistuin huomautti, että vaikka tuomiossa Rehder käytetty käsite ”täytäntöönpanopaikka” viittasi suoraan lentoon, jonka suorittaa asianomaisen matkustajan sopimuskumppani, se päti mutatis mutandis myös tuomiossa flightright ym. kyseessä olleiden kaltaisissa tapauksissa, joissa yhtäältä oli kyse pelkästään liittymälennosta ja joissa toisaalta kyseisestä lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ei ollut tehnyt sopimusta suoraan asianomaisten matkustajien kanssa. ( 28 )
43.
Kun otettiin huomioon, että toisen lennon saapumispaikalla oli riittävän läheinen yhteys riita-asian tosiseikastoon ja että sillä varmistettiin siten Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan erityisten toimivaltasääntöjen edellyttämä läheinen liittymä lentokuljetussopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välillä, se täytti läheisyyttä koskevan tavoitteen. ( 29 ) Tämä ratkaisu oli myös samojen sääntöjen taustalla olevan ennakoitavuusperiaatteen mukainen, koska niin kantaja kuin vastaajakin voivat sen ansiosta määrittää kyseisen lentokuljetussopimuksen mukaisen toisen lennon saapumispaikan tuomioistuimen tuomioistuimeksi, jossa kanne voidaan nostaa. ( 30 )
3. Yhteenveto
44.
Yhteenvetona voidaan todeta, että silloin kun kyse on ollut lennon viivästymisen ja tämäntyyppisen kuljetussopimuksen rikkomisen perusteella maksettavista korvauksista, unionin tuomioistuin on katsonut, että sekä lähtöpaikka että lopullinen määräpaikka ovat sopimuksen mukaan yhtä merkityksellisiä ja että ne näin ollen muodostavat riittävän alueellisen liittymän näiden paikkojen ja sopimukseen perustuvan kanteen välille.
45.
Tämän vuoksi unionin tuomioistuin pitää näitä molempia paikkoja sellaisina Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuina ”velvoitteen täytäntöönpanopaikkoina”, jotka muodostavat riittävän läheisen liittymän vahingonkorvausvelvoitteen kaltaisia sopimusvelvoitteita koskevan riita-asian tosiseikastoon.
46.
Unionin tuomioistuin perustelee tätä kantaa muilla erityistä toimivaltaa koskevassa vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistetuilla periaatteilla eli ennakoitavuutta ja riskien arviointia koskevilla periaatteilla.
47.
Näiden kahden pääasiallisen täytäntöönpanopaikan lisäksi unionin tuomioistuin on yksilöinyt vielä yhden paikan, jolla silläkin saattaa olla merkitystä kuljetussopimuksen täyttämisen kannalta. Tämä on paikka, mihin kahdesta lennosta muodostuvan matkan ensimmäinen osa päättyy. Unionin tuomioistuimen tuomiossa flightright ym. tekemän ratkaisun perusteella kyseinen paikka ei kuitenkaan täytä läheisyysedellytystä.
C. Sovellettavuus yhdistettyyn tavarankuljetukseen
48.
Mielestäni näitä seikkoja voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan yhdistetyn tavarankuljetuksen tilanteessa.
49.
Nyt käsillä oleva tilanne eroaa lentoliikenneasioissa kyseessä olevasta tilanteesta kuljetuksen kohteen ja kuljetusvälineen osalta. Käsittelen näitä eroja peräjälkeen ja selitän, miksi tuomiosta Rehder ja tuomiosta flightright ym. ilmeneviä periaatteita voidaan tästä huolimatta mielestäni soveltaa.
1. Tavarat versus matkustajat
50.
Se seikka, että käsiteltävässä asiassa kuljetettiin tavaroita, ei muuta tilannetta merkityksellisellä tavalla lähtöpaikan osalta. Tällä paikalla on sopimuksen täytäntöönpanon kannalta katsoen edelleen merkitystä, ja se on riittävän läheinen myös verrattuna paikkoihin, joiden kautta tavarat kuljetettiin kuorma-autolla ja laivalla Suomesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.
51.
Yhteisöjen tuomioistuin totesi tuomiossa Rehder, että kun matkustaja nousee lentokoneeseen, matkustajakuljetussopimuksen mukaisia olennaisia palveluja ovat ”lähtöselvitys sekä matkustajien koneeseen nousu ja vastaanottaminen lentokoneessa kyseisessä kuljetussopimuksessa sovitussa lähtöpaikassa, koneen lähteminen aikataulun mukaisessa ajassa, matkustajien ja heidän matkatavaroidensa kuljettaminen lähtöpaikasta saapumispaikkaan ja matkustajista huolehtiminen lennon aikana”. Näiden seikkojen vuoksi lentokoneen mahdollisten välilaskupaikkojen ei katsottu olevan sellaisia paikkoja, missä tuomioistuimilla voisi olla toimivalta, koska niillä ei ollut ”riittävää yhteyttä [asianomaisesta] sopimuksesta seuraavien palvelujen olennaiseen osaan”. ( 31 )
52.
Koska tavaroiden lähettämiseen tarvitaan ihminen, olipa tämä sitten lähettäjä tai joku sen edustajista, tilanne lähtöpaikalla on aivan yhtä ratkaiseva tavaroiden onnistuneen toimituksen kannalta katsoen.
53.
Tämän vuoksi henkilöiden lentokuljetuksia koskevilla ratkaisuilla on merkitystä käsiteltävässä asiassa. Tavarankuljetuksissa lähettäjällä on intressi siihen, että tavarat saapuvat ajoissa ja katoamatta tai vahingoittumatta määräpaikkaan. Tämän takia lähettäjän on toteutettava lähtöpaikalla varotoimia eli sen on luovutettava tavarat oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa sekä pakattava, paketoitava ja kiinnitettävä ne asianmukaisella tavalla siten, ettei niille kuljetuksen aikana aiheudu vahinkoa. Toisen sopimuspuolen, rahdinkuljettajan, on lisäksi lähetyspaikalla suoritettava huomattava osa sovitusta palvelusta ottamalla tavarat vastaan ja varastoimalla ne asianmukaisesti sekä suojelemalla niitä vahingoilta.
54.
Lisäksi on todettava, että vaikka CMR:llä ei ole merkitystä pääasiassa, kannattaa huomata, että – kuten Sveitsin hallitus ja komissio ovat väittäneet – siinäkin käytetään perusteena tavarankuljetuksen ja valtion, jonka tuomioistuimet voivat olla toimivaltaisia, välistä riittävän läheistä liittymää. Sekä lähtöpaikka että määräpaikka voivat CMR:n 31 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaan olla sellaisia itsenäisen liittymän muodostavia tekijöitä, ( 32 ) joihin kansainvälinen toimivalta voi perustua. Tähän rinnastettavissa oleva toimivaltasääntö voidaan löytää tavaran merikuljetusta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 21 artiklan 1 kappaleen c kohdasta. ( 33 )
55.
Rooma I ‑asetuksella, johon ALS on vedonnut, ei ole välitöntä merkitystä ennakkoratkaisukysymyksen kannalta katsoen, koska se koskee lainvalintaa. Kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt perustuvat kuitenkin nekin läheiseen liittymään. Rooma I ‑asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, jossa määritellään tavarankuljetussopimuksiin sovellettava laki, käytetään rahdinkuljettajan asuinpaikan, ”vastaanottamispaikan” ja ”toimituspaikan” sekä lähettäjän asuinpaikan yhdistelmää. Tämän voidaan katsoa vahvistavan näkemystä, jonka mukaan kaikki nämä paikat ovat merkityksellisiä päätettäessä, onko tavarankuljetuksiin liittyvissä asioissa olemassa läheinen liittymä, ja yksi näistä paikoista on lähetyspaikka (”vastaanottamispaikka”).
2. Yhdistetty maantie/merikuljetus versus ilmakuljetus
56.
Unionin tuomioistuin käsitteli tuomiossa flightright ym. yhdistetylle kuljetukselle tyypillistä piirrettä eli sitä, että tavaroiden kuljetus muodostuu useista erillisistä osuuksista.
57.
Tällaisista erillisistä osuuksista oli kyse tuomiossa flightright ym., jossa unionin tuomioistuin vahvisti, ettei matkan tällainen luonne muuttanut lähtö- ja saapumispaikan olennaisen tärkeää asemaa, vaikka tuomiossa flightright ym., aivan kuten nyt käsiteltävänä olevassa asiassakin, kuljettaja käytti aliurakoitsijoita.
58.
Sekä yhdistettyjen tavarakuljetusten että toisiinsa suoraan liittyvien lentojen osalta ne kaksi paikkaa, joissa palvelut pääasiallisesti suoritetaan, ovat keskenään sidoksissa, ilmakuljetuksissa tarkastuskortin ja yhdistetyissä kuljetuksissa lähettäjän ja rahdinkuljettajan välisen sopimuksen välityksellä. Tällaisen sopimuksen tarkoitus, jona on tietyn tavaran siirtäminen määrätystä paikasta toiseen määrättyyn paikkaan eli sen kuljettaminen pisteestä A pisteeseen B, tekee näistä kahdesta paikasta saman spektrin kaksi päätepistettä, vaikka ne voivat olla etäällä toisistaan ja niiden välillä voi kulua aikaa. Sopimuksen tarkoituksena on pelkästään kattaa tämä etäisyys. Molemmat näistä paikoista – lähtöpaikka ja saapumispaikka – ovat tavarankuljetussopimuksen kannalta perustavanlaatuisia ja muodostavat vain yhdessä sen olennaiset ja sille ominaiset osat.
59.
Nyt esillä olevassa tilanteessa, jossa tavaroiden kuljetuksessa käytettyjä välineitä vaihdettiin matkan varrella ja etenkin satamissa, se seikka, että kuljetus muodostui useista erilaisista osuuksista, on sekin yksi tällaisen kuljetuksen vääjäämättömistä ominaispiirteistä. Katson kuitenkin, ettei sekään seikka, että kyseessä olevan murskaimen kaltaiset raskaat ja kookkaat tavarat on tarpeen purkaa lastista ja siirtää maalla omalla konevoimalla tällaiseen menettelyyn läheisesti liittyvine katoamis- tai vahingoittumisvaaroineen (mahdollinen varkaus mukaan luettuna), muuta tilannetta siten, että uudelleenlastaus- tai jälleenlaivauspaikalle annettaisiin yhtä suuri merkitys kuin lähetyspaikalle. Tämän takia se, että lähetyspaikka ja määräpaikka ovat kaksi velvoitteen täytäntöönpanopaikkaa, ei kasvata käytettävissä olevien foorumien määrää niin, että olisi syytä pelätä forum shoppingia.
60.
Yleinen käytäntö on lisäksi, ettei uudelleenlastaus- tai jälleenlaivauspaikkaa mainita pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa sopimuksissa. ( 34 ) Unionin tuomioistuimen tuomiossa Rehder ja tuomiossa flightright ym. korostama ennakoitavuus ja pakottava tarve rajoittaa forum shoppingia tarkoittavat sitä, että jälleenlastauspaikat eivät kuulu Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun ”velvoitteen täytäntöönpanopaikan” käsitteen alaan. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on niin pitkälti kuin mahdollista johdettava itse sopimuksen määräyksistä. ( 35 )
61.
Se tärkeä asema, joka sopimuksella on toimivaltaista tuomioistuinta määritettäessä, tarkoittaa myös sitä, että se seikka, että murskain hävisi Yhdistyneessä kuningaskunnassa eikä Suomessa, on vähemmän merkityksellinen. Sinä ajankohtana, jona osapuolet tekivät kyseisen sopimuksen, ei ollut ennakoitavissa, missä sopimuksen täytäntöönpano-ongelmia saattaisi esiintyä. Vaikka näytön esittämisen helppous on sekin yksi Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan tavoitteista, se on kuitenkin vähemmän tärkeä kuin ennakoitavuus, joka on yksi kyseisen asetuksen tuomioistuinten toimivaltaa koskevien yhteisten sääntöjen kulmakivistä. ( 36 )
3. Päätelmä
62.
Tämän vuoksi omaksun kannan, jonka mukaan tässä vertailtujen tilanteiden – yhtäältä matkustajien lentokuljetuksen ja toisaalta yhdistetyn tavarakuljetuksen – väliset erot eivät ole niin merkittäviä, että niillä voitaisiin pääasian oikeudenkäynnissä oikeuttaa tuomiossa Rehder ja tuomiossa flightright ym. sovelletusta lähestymistavasta poikkeava lähestymistapa. Unionin tuomioistuimen mukaan ”palvelujen pääasiallisten suorituspaikkojen” tuomioistuimilla on toimivalta, ( 37 ) koska niillä on riittävän läheinen liittymä riita-asian tosiseikastoon. ( 38 ) Maanteitse ja aluksilla tapahtuvien kuljetusten osalta tämä läheinen liittymä vahvistetaan muissa oikeudellisissa järjestelyissä kuten CMR:ssä ja Hampurin säännöissä.
63.
Lähetyspaikka ja määräpaikka ovat siis molemmat Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuja pääasiallisia täytäntöönpanopaikkoja, kun taas yleisesti kuormauspaikat eivät tällaisia ole.
V. Ratkaisuehdotus
64.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa korkeimman oikeuden esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu palvelun suorittamispaikka tai siinä tarkoitetut palvelun suorittamispaikat käsittävät lähetyspaikan silloin, kun kyse on jäsenvaltioiden välistä tavarankuljetusta koskevasta sopimuksesta ja kun kuljetus muodostuu useista osuuksista, joissa käytetään eri kuljetusmuotoja.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: englanti.
( 2 ) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu asetus (EYVL 2001, L 12, s. 1). Tämä asetus kumottiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1), jota sovelletaan 10.1.2015 lukien.
( 3 ) Tuomio 9.7.2009, Rehder (C‑204/08, EU:C:2009:439).
( 4 ) Tuomio 7.3.2018, flightright ym. (C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160).
( 5 ) Kotipaikka on ilmoitettu vastapuolen unionin tuomioistuimelle jättämissä kirjelmissä.
( 6 ) ALS totesi lausumissaan, että tällöin käytettiin Finnlines-varustamoyhtiön Birka Exporter ‑nimistä laivaa.
( 7 ) Näin ALS kirjallisissa huomautuksissaan.
( 8 ) Sellaisena kuin se on allekirjoitettuna Genevessä 19.5.1956, Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma 1961, nro 5742, s. 190. Virallinen lyhenne ”CMR” perustuu yleissopimuksen ranskankieliseen nimeen (”Convention relative au contrat de transport international de marchandises par route”).
( 9 ) Tuomio 11.3.2010, Wood Floor Solutions Andreas Domberger (C‑19/09, EU:C:2010:137, 42 kohta).
( 10 ) Tuomio 27.10.1998, Réunion européenne ym. (C‑51/97, EU:C:1998:509, 35 kohta).
( 11 ) Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) (EUVL 2008, L 177, s. 6).
( 12 ) Tuomio 4.9.2014, Nickel & Goeldner Spedition (C‑157/13, EU:C:2014:2145).
( 13 ) Tuomio 3.5.2007, Color Drack (C‑386/05, EU:C:2007:262).
( 14 ) Tuomio 4.9.2014, Nickel & Goeldner Spedition (C‑157/13, EU:C:2014:2145, 36 kohta).
( 15 ) Ks. edellä 13 ja 14 kohta.
( 16 ) Kursivointi tässä.
( 17 ) Tuomio 3.5.2007, Color Drack (C‑386/05, EU:C:2007:262, 42 kohta). Asiassa oli kyse irtaimen kauppasopimuksesta, jonka perusteella vastaaja, joka oli Saksaan sijoittautunut yhtiö, otti toimittaakseen tavaroita useille kantajan Itävallassa sijainneille jälleenmyyjille. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että olemassa voi olla useita toimituspaikkakuntia.
( 18 ) Tuomio 30.11.1976, Bier v. Mines de Potasse d’Alsace (21/76, EU:C:1976:166, 24 ja 25 kohta) ja tuomio 27.10.1998, Réunion européenne ym. (C‑51/97, EU:C:1998:509, 28 kohta).
( 19 ) Tuomio 27.10.1998, Réunion européenne ym. (C‑51/97, EU:C:1998:509, 26 kohta).
( 20 ) Yhteisöjen tuomioistuin antoi ratkaisun Brysselin yleissopimuksen perusteella; yleissopimus on Bryssel I ‑asetuksen edeltäjä, ja asetusta on tulkittava yleissopimuksen mukaisesti, ks. Bryssel I ‑asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappale ja esim. tuomio 4.5.2010, TNT Express Nederland (C‑533/08, EU:C:2010:243, 36 kohta).
( 21 ) Tuomio 9.7.2009, Rehder (C‑204/08, EU:C:2009:439).
( 22 ) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2004, L 46, s. 1).
( 23 ) Tuomio 9.7.2009, Rehder (C‑204/08, EU:C:2009:439, 40 kohta).
( 24 ) Tuomio 9.7.2009, Rehder (C‑204/08, EU:C:2009:439, 42 kohta).
( 25 ) Tuomio 7.3.2018, flightright ym. (C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160).
( 26 ) Koska tuomiossa flightright ym. oli kyse kolmesta eri ajankohtina vireille pannusta asiasta, unionin tuomioistuimen oli tulkittava sekä Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa että sen seuraajaa, asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa, jonka sanamuoto on sama.
( 27 ) Tuomio 7.3.2018, flightright ym. (C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160, 56 kohta).
( 28 ) Tuomio 7.3.2018, flightright ym. (C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160, 69 kohta).
( 29 ) Tuomio 7.3.2018, flightright ym. (C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160, 74 kohta). Katso vastaavasti myös tuomio 9.7.2009, Rehder (C‑204/08, EU:C:2009:439, 44 kohta).
( 30 ) Tuomio 7.3.2018, flightright ym. (C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160, 75 kohta). Katso vastaavasti myös tuomio 9.7.2009, Rehder (C‑204/08, EU:C:2009:439, 45 kohta) ja tuomio 4.9.2014, Nickel & Goeldner Spedition (C‑157/13, EU:C:2014:2145, 41 kohta).
( 31 ) Tuomio 9.7.2009, Rehder (C‑204/08, EU:C:2009:439, 40 kohta).
( 32 ) CMR:n 31 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa: ”Tämän yleissopimuksen määräysten alaista kuljetusta koskeva kanne voidaan panna vireille – – sen valtion tuomioistuimessa, jonka alueella: – – b) paikkakunta, missä tavara otettiin kuljetettavaksi tai missä kuljetuksen määräpaikka on – –”.
( 33 ) Yleissopimus allekirjoitettiin Hampurissa 31.3.1978 (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma 1992, nro 29215, s. 3). Se tunnetaan yleisesti Hampurin sääntöinä. Kyseisen yleissopimuksen 21 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että kantaja voi panna vireille mainittuun yleissopimukseen perustuvaa tavarankuljetusta koskevan riita-asian valintansa mukaan tuomioistuimessa, joka sijaintivaltionsa lain mukaan on toimivaltainen ja jonka tuomiopiiriin joko lastaussatama tai purkusatama kuuluu.
( 34 ) Sveitsin hallitus totesi lausumissaan, että tämä oli yleinen käytäntö. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt kyseisen tavarankuljetussopimuksen sisällön yksityiskohtia eikä se ole toimittanut sopimusta unionin tuomioistuimelle. ALS totesi lausumissaan, että sen päävelvoite oli toteuttaa tarvittavat logistiset toimenpiteen murskaimen siirtämiseksi Porista Sheffieldiin. ALS on myös lausumissaan maininnut, että Metso ja ALS olivat vuosina 2004–2011 tehneet 418 Metson koneita koskenutta kuljetussopimusta.
( 35 ) Ks. tuomio 11.3.2010, Wood Floor Solutions Andreas Domberger (C‑19/09, EU:C:2010:137, 38 kohta).
( 36 ) Ks. julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus flightright ym. (C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2017:787, 81 kohta).
( 37 ) Kursivointi tässä.
( 38 ) Ks. tuomio 7.3.2018, flightright ym. (C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160, 73 kohta).