JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
GIOVANNI PITRUZZELLA
10 päivänä huhtikuuta 2019 ( 1 )
Asia C‑709/17 P
Euroopan komissio
vastaan
Kolachi Raj Industrial (Private) Ltd
Muutoksenhaku – Polkumyynti – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/776 – Kambodžasta, Pakistanista ja Filippiineiltä lähetettyjen polkupyörien tuonti – Kiinasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentaminen koskemaan näitä tuonteja – Asetus (EY) N:o 1225/2009 – 13 artikla – Kiertäminen – Kokoonpano – Kyseisten osien tuleminen suoraan tai välillisesti tietystä maasta – Kiertämisen osoittavaa näyttöä koskevat säännöt
1.
Nykytaloudelle on ominaista kansainvälisen kaupan jatkuva maailmanlaajuistuminen, joka lisää yritysten mahdollisuuksia siirtää tuotteiden ja etenkin teknisiltä ominaisuuksiltaan hyvin yksinkertaisten tuotteiden tuotantoa toisiin maihin. Tällaisessa maailmanlaajuisessa taloustilanteessa on yhä tärkeämpää, että Euroopan unionilla on käytössään kaupan suojatoimenpiteitä, joilla pystytään tosiasiallisesti vastaamaan tällaisen kaupallisen toimintaympäristön asettamiin haasteisiin varmistamalla, että unionin teollisuutta suojellaan tehokkaasti polkumyyntituonnilta. Näihin toimenpiteisiin sisältyvillä polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskevilla säännöillä on keskeinen merkitys polkumyynnin vastaisten unionin toimenpiteiden tehokkuuden varmistamisessa.
2.
Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin joutuu ensimmäistä kertaa tarkastelemaan monitahoisia kiertämiskäytäntöjä, jotka muodostuvat useista perättäisistä kokoonpanotoimista eri kolmansissa maissa. Käsiteltävän asian keskeinen kysymys koskee sitä, miten unionin toimielimet voivat todistaa polkumyyntitoimenpiteiden kiertämisen kohdatessaan tällaisia käytäntöjä.
3.
Tämä kysymys tulee esiin muutoksenhakuasiassa, jossa Euroopan komissio on valittanut unionin yleisen tuomioistuimen 10.10.2017 antamasta tuomiosta Kolachi Raj Industrial v. komissio (T‑435/15, ( 2 ) jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla tämä kumosi täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/776 ( 3 ) (jäljempänä riidanalainen asetus), jolla Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa käyttöön otettu lopullinen polkumyyntitulli laajennettiin koskemaan muun muassa Pakistanista lähetettyjen polkupyörien tuontia, siltä osin kuin se koskee Kolachi Raj Industrial (Private) Ltd ‑yhtiötä (jäljempänä Kolachi).
4.
Käsiteltävä asia on siis hyvin merkityksellinen polkumyynnin vastaisen unionin lainsäädännön kannalta, sillä se tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden määrittää ensimmäisen kerran näyttövaatimukset, joita unionin toimielinten on noudatettava, jos kyse on monitahoisista kiertämiskäytännöistä.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
5.
Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan säännökset unionin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttamisesta sisältyivät asetukseen (EY) N:o 1225/2009. ( 4 )
6.
Tämän asetuksen 13 artikla koskee polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä, ja siinä säädetään seuraavaa:
”1. Jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään, tämän asetuksen perusteella käyttöön otetut polkumyyntitullit voidaan laajentaa koskemaan samankaltaisen tuotteen tai siihen verrattuna vähäisiä muutoksia sisältävän tuotteen tuontia kolmannesta maasta, kyseisen vähäisiä muutoksia sisältävän samankaltaisen tuotteen tuontia toimenpiteiden kohteena olevasta maasta tai näiden tuotteiden osien tuontia. – – Kiertäminen määritellään kolmansien maiden ja [unionin] tai toimenpiteiden kohteena olevan maan yksittäisten yritysten ja [unionin] välisen kaupan rakenteen muutokseksi, joka johtuu käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi perusteita tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen, ja kun lisäksi on olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat samankaltaisen tuotteen hintojen ja/tai määrien osalta, ja näyttöä polkumyynnistä verrattuna samankaltaisen tuotteen aikaisemmin määritettyihin normaaliarvoihin, tarvittaessa 2 artiklan säännösten mukaisesti.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu käytäntö, menettely tai toiminta käsittää muun muassa – – 2 kohdassa esitetyin edellytyksin tapahtuvan osien kokoonpanon [unionissa] tai kolmannessa maassa.
2. Kokoonpanotoiminnan [unionissa] tai kolmannessa maassa katsotaan olevan voimassa olevien toimenpiteiden kiertämistä, jos:
a)
toiminta on alkanut tai huomattavasti lisääntynyt polkumyyntitutkimuksen vireillepanosta alkaen tai juuri ennen sitä ja jos kyseessä olevat osat tulevat maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä;
b)
osat muodostavat vähintään 60 prosenttia kokoonpantavan tuotteen osien kokonaisarvosta; kiertämistä ei missään tapauksessa katsota tapahtuvan, jos kokoonpanossa tai valmistuksessa käytettävien osien arvonlisäys on enemmän kuin 25 prosenttia valmistuskustannuksista; ja
c)
tullin korjaavat vaikutukset kumoutuvat samankaltaisen kokoonpannun tuotteen hintojen ja/tai määrien osalta, ja jos on todisteita polkumyynnistä verrattuna samankaltaisten tuotteiden aikaisemmin määritettyihin normaaliarvoihin.
3. Tutkimus pannaan vireille tämän artiklan mukaisesti komission aloitteesta taikka jäsenvaltion tai minkä tahansa asianomaisen osapuolen pyynnöstä, jos on olemassa riittävä näyttö 1 kohdassa luetelluista tekijöistä. – –
Tutkimukset suorittaa komissio. Tulliviranomaiset voivat avustaa komissiota, ja tutkimus on päätettävä yhdeksän kuukauden kuluessa.
Jos lopullisesti vahvistettujen tosiseikkojen mukaan on perusteltua laajentaa toimenpiteiden soveltamisalaa, komissio päättää asiasta – –.
– –
5. Mikään tämän artiklan säännös ei ole esteenä tulleista voimassa olevien säännösten tavanomaiselle soveltamiselle.”
II Asian tausta ja riidanalainen asetus
7.
Asian tausta ja riidanalainen asetus on esitelty yksityiskohtaisesti valituksenalaisen tuomion 1–19 ja 20–27 kohdassa, joihin tässä yhteydessä viittaan.
8.
Tämän menettelyn osalta muistutan ainoastaan, että unionissa otettiin jo vuonna 1993 käyttöön polkumyyntitulli Kiinasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa ja että kyseistä polkumyyntitullia tarkistettiin myöhemmin useaan otteeseen, kunnes se lopulta päätettiin säilyttää 48,5 prosentissa vuonna 2013. ( 5 )
9.
Ensimmäisen polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen päätteeksi vuonna 2013 unioni laajensi täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 501/2013 ( 6 ) tätä polkumyyntitullia koskemaan Indonesiasta, Malesiasta, Sri Lankasta ja Tunisiasta lähtöisin olevien polkupyörien tuontia.
10.
Komissio, jolle tehtiin vuonna 2014 uusi kantelu, aloitti toisen tutkimuksen, joka tuolla kertaa koski kiinalaisten polkupyörien tuonnissa vuonna 2013 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä Kambodžasta, Pakistanista tai Filippiineiltä lähetettyjen polkupyörien tuonnilla.
11.
Kolachi, joka oli ainoa polkupyörien valmistaja Pakistanissa, osallistui tähän toiseen tutkimukseen. Tutkimuksessa ilmeni, että Kolachi ei valmistanut polkupyörien osia Pakistanissa vaan osti ne Sri Lankasta ja Kiinasta kootakseen polkupyörät Pakistanissa. ( 7 ) Suurin osa Kolachin tavarantoimittajista oli srilankalaisia yrityksiä, jotka kuuluivat samaan – kiinalaisen henkilön omistuksessa olevaan – konserniin kuin se ja joiden oli jo aiemminkin todettu osallistuneen kiinalaisten polkupyörien tuonnissa käyttöön otettujen unionin polkumyyntitullien kiertämiseen. ( 8 ) Tutkimuksessa kävi myös ilmi yhtäältä, että tavarantoimittaja, jolta Kolachi osti suurimman osan (93 %) polkupyöränosista, joita se käytti kokoonpanossa Pakistanissa, eli Flying Horse Pvt Ltd, oli väliportaan toimija, joka osti merkittävän määrän osia Sri Lankaan sijoittautuneelta polkupyöränosien valmistajalta, ja toisaalta, että tämä valmistaja oli Great Cycles Pvt Ltd, joka oli etuyhteydessä Kolachiin. Tutkimuksessa ilmeni, että suurimman osan Sri Lankasta tuoduista osista, jotka oli ostettu Flying Horselta, oli valmistanut Great Cycles käyttämällä melko merkittäviltä osin kiinalaisia materiaaleja. Komissio myös totesi useita epänormaaleja tapahtumia, joiden vuoksi Flying Horsen ja Kolachin välisiä kauppasuhteita pidettiin epäilyttävinä. ( 9 )
12.
Komissio antoi 18.5.2015 riidanalaisen asetuksen, jolla se laajensi Kiinasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa käyttöön otetun 48,5 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin koskemaan muun muassa Pakistanista lähetettyjen polkupyörien tuontia, riippumatta siitä, oliko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Pakistan. ( 10 )
III Asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
13.
Kolachi nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.7.2015 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen asetuksen kumoamista sitä koskevilta osin. Unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn aikana European Bicycle Manufacturers Association (EBMA) hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia. ( 11 )
14.
Kumoamiskanteensa tueksi Kolachi vetosi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koski perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomista. Ainoan kanneperusteensa ensimmäisessä osassa Kolachi riitautti komission arvioinnin, jonka mukaan Kolachin tutkimuksen aikana toimittamia alkuperätodistuksia (A-lomake) ei voitu pitää riittävänä näyttönä siitä, että Great Cyclesin valmistamat osat olivat tosiasiallisesti peräisin Sri Lankasta. Riidanalaisessa asetuksessa komissio oli hylännyt nämä lomakkeet, koska niissä oli useita epäjohdonmukaisuuksia. Ainoan kanneperusteensa toisessa osassa Kolachi väittää, että komissio käytti perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa virheellisesti alkuperäsääntönä, kun se sovelsi sitä Sri Lankassa valmistettujen polkupyöränosien alkuperän määrittämisessä, vaikka tutkimus koski mahdollista polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä Pakistanissa.
15.
Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin käytti kaksivaiheista päättelyä.
16.
Ensimmäisessä vaiheessa unionin yleinen tuomioistuin määritti valituksenalaisen tuomion 77–93 kohdassa säännöt, joita sovelletaan näytön esittämiseen perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa mainittujen edellytysten täyttymisestä, todetakseen sen jälkeen, että kyse oli kiertämiskäytäntöä merkitsevästä kokoonpanotoiminnasta.
17.
Unionin yleinen tuomioistuin totesi siten 26.9.2000 annetussa tuomiossa Starway v. neuvosto (T‑80/97, EU:T:2000:216, jäljempänä tuomio Starway) vahvistamiensa periaatteiden perusteella valituksenalaisen tuomion 83 kohdassa, että vaikka yleensä pelkkä viittaus lopullisen tuotteen kokoonpanossa käytettyjen osien tulemiseen jostain maasta riittää perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseksi, epäselvissä tapauksissa voi olla tarpeen varmistua, ovatko kolmannesta valtiosta ”tulevat” osat itse asiassa peräisin muusta maasta.
18.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 84 ja 85 kohdassa, että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa käytetty ilmaisu ”tulevat” on ymmärrettävä siten, että se viittaa ”tuonteihin”.
19.
Tämän perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi ensin valituksenalaisen tuomion 86 ja 87 kohdassa, että vähintään 47 prosenttia polkupyörien kokoonpanossa Pakistanissa käytetyistä osista tuotiin Sri Lankasta sen jälkeen, kun ne oli valmistettu mainitussa maassa, ja että näiden osien voitiin katsoa ”tulevan” Sri Lankasta, ja huomautti sen jälkeen, että tämä toteamus ei kuitenkaan voi estää komissiota epäselvässä tilanteessa varmistumasta siitä, olivatko Sri Lankasta ”tulevat” osat itse asiassa peräisin maasta, johon sovellettiin toimenpiteitä, tässä tapauksessa Kiinasta.
20.
Toisessa vaiheessa unionin yleinen tuomioistuin tutki tämän perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdasta tekemänsä tulkinnan perusteella valituksenalaisen tuomion 94–119 kohdassa, oliko komissio voinut oikeudellista virhettä tekemättä päätellä, että Sri Lankasta tulevat polkupyöränosat olivat itse asiassa peräisin Kiinasta.
21.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 94–106 kohdassa Kolachin ainoan kanneperusteen ensimmäisen osan, joka koski alkuperätodistusten (A-todistukset) näyttöarvoa. Valitus ei koske tätä valituksenalaisen tuomion osaa.
22.
Valituksenalaisen tuomion 107–119 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin sitä vastoin hyväksyi Kolachin ainoan kanneperusteen toisen osan ja totesi, että komissio oli tehnyt oikeudellisen virheen soveltaessaan ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa Sri Lankasta ostettuihin polkupyöränosiin varmistuakseen niiden alkuperästä Pakistanissa tapahtuvassa kokoonpanossa. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin katsoi yhtäältä, että näin menetellessään komissio itse asiassa tutki, kierrettiinkö polkupyöränosien valmistuksella Sri Lankassa polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, joita sovellettiin Kiinasta peräisin oleviin polkupyöriin, mutta että tämä seikka ei kuitenkaan ollut kyseisen tutkimuksen kohteena. Toisaalta komissio sovelsi ”analogisesti” sellaista perusasetuksen säännöstä – 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa –, jota ei voida soveltaa tavaroiden alkuperän määrittämiseksi, koska se ei ole alkuperäsääntö.
23.
Tämän perusteella unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koski Kolachia.
IV Asianosaisten vaatimukset
24.
Komissio valitti valituksenalaisesta tuomiosta 8.12.2017. Valituksessaan komissio vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion, hylkäämään ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ja velvoittamaan Kolachin korvaamaan oikeudenkäyntikulut tai toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen tutkittavaksi ja määräämään, että kummassakin oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
25.
Vastineessaan Kolachi vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen kokonaisuudessaan tai toissijaisesti oikaisee valituksenalaista tuomiota ja vahvistaa sen tuomiolauselman. Se myös vaatii, että komissio velvoitetaan vastaamaan omista valituksesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Kolachin oikeudenkäyntikulut ja että EBMA velvoitetaan vastaamaan omista valituksen yhteydessä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.
26.
EBMA vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, hylkää ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ja velvoittaa Kolachin korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen tutkittavaksi ja määrää, että ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin, ja velvoittaa Kolachin korvaamaan valitusmenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
V Valituksen tarkastelu
A Yhteenveto asianosaisten lausumista
27.
Valituksensa tueksi komissio esittää EBMA:n tukemana yhden ainoan valitusperusteen, joka jakautuu kahteen osaan ja jossa vedotaan oikeudellisiin virheisiin perusasetuksen 13 artiklan tulkinnassa. Valitusperuste kohdistuu valituksenalaisen tuomion 83–93 ja 107–119 kohtaan.
28.
Komissio viittaa erityisesti siihen unionin yleisen tuomioistuimen tekemään tulkintaan, ( 12 ) jolla tämä lähinnä vahvisti olettaman, jonka mukaan osien katsotaan perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”tulevan” maasta vain, jos ne on tuotu kyseisestä maasta eli lähetetty sieltä, ellei komissio osoita, että nämä osat ovat ”peräisin” maasta, johon sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä.
29.
Ainoan valitusperusteensa ensimmäisessä osassa komissio väittää, että tämä tulkinta on virheellinen, koska se tarkoittaa, että sitä, mistä kokoonpanossa käytettävät osat ”tulevat”, ei voida osoittaa muutoin kuin alkuperäsäännöillä, mille ei löydy mitään perustaa perusasetuksen 13 artiklasta ja mitä unionin lainsäätäjä ei tahtonut vahvistaessaan polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskevan järjestelmän. Kyseisellä säännöksellä nimittäin otetaan käyttöön alkuperäsäännöistä erillinen ja riippumaton oikeudellinen järjestelmä. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen tekemä tulkinta vähentää kiertämisen vastaisen välineen tehokkuutta. Sen mukaan alkuperäsäännöissä vahvistettujen arviointiperusteiden täyttyminen pitäisi tarkistaa jokaisen yksittäisen osan kohdalla, mikä on mahdotonta toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen yhteydessä.
30.
Valitusperusteensa toisessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen siltä osin kuin sen perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdasta tekemällä tulkinnalla rajoitetaan sitä, minkälaista näyttöä komissio voi esittää sen osoittamiseksi, että kokoonpanossa käytetyt osat ”tulevat” maasta, johon sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä, ja kielletään komissiota esittämästä tätä näyttöä millään muulla tavoin kuin alkuperäsäännöillä.
31.
Kolachi kiistää komission väitteet. Valitusperusteen ensimmäisestä osasta se tuo esiin, että perusasetuksessa sen paremmin kuin sitä edeltäneissäkään asetuksissa ei määritellä käsitettä ”tulevat”. Tämä ei siten ole mikään itsenäinen käsite, vaan sitä on tulkittava muiden vastaavien unionin lainsäädännön käsitteiden, erityisesti tullioikeudessa käytetyn alkuperän käsitteen mukaisesti, mikä muuten ilmenee perusasetuksen 13 artiklan 5 kohdasta.
32.
Lisäksi komissio tulkitsee valituksenalaista tuomiota virheellisesti. Unionin yleinen tuomioistuin ei lausunut mitään sen osoittamisesta, mistä osat tulevat, vaan se lausui siitä, voiko komissio ”varmistua” osien alkuperästä. Unionin yleinen tuomioistuin ei siten mitenkään rajoittanut komission käytettävissä olevia näyttökeinoja eikä myöskään todennut, että käsite ”tulevat” perustuu alkuperäsääntöihin. Alkuperäsäännöt, sellaisina kuin ne määritellään tullilainsäädännössä, ovat joka tapauksessa asianmukainen peruste sen määrittämiseksi, mistä osat ”tulevat”. Unionille Maailman kauppajärjestössä (WTO) asetetut velvoitteet tukevat tätä tulkintaa. Perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetut raja-arvot eivät sitä vastoin ole merkityksellisiä osan alkuperän määrittämisessä. Ei myöskään ole näytetty toteen, että unionin yleisen tuomioistuimen tekemä tulkinta heikentäisi polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskevien sääntöjen tehokkuutta.
33.
Valitusperusteen toisesta osasta Kolachi väittää, että koska ei ole nimenomaista säännöstä, jossa säädettäisiin perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittujen arviointiperusteiden käytöstä osien alkuperän määrittämisessä, tällainen käyttö ei ole sallittua. Koska tämä säännös on poikkeus polkumyyntitullien määräämistä koskevaan yleiseen järjestelmään, sitä on tulkittava suppeasti. Perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainituilla arviointiperusteilla ei sitä paitsi ole mitään loogista yhteyttä sen määrittämiseen, mistä kyseiset osat tulevat.
34.
Toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin toteaa, että valituksenalaisessa tuomiossa tehtiin oikeudellinen virhe, Kolachi vaatii unionin tuomioistuinta muuttamaan tuomion perusteluja siten, että valituksenalaisen tuomion viittaukset osien alkuperään korvataan viittauksilla siihen, mistä osat tulevat.
B Oikeudellinen arviointi
1. Alustavat huomautukset
35.
Komission, jota EBMA tukee, valitus koskee sekä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 107–119 kohdassa esittämää toteamusta, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen soveltaessaan ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa Sri Lankasta ostettuihin osiin, että kyseisen toteamuksen taustalla olevaa teoreettista tai tulkinnallista lähtökohtaa eli arviointia, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki kyseisen tuomion 83 ja 93 kohdassa säännöistä, jotka koskevat näytön esittämistä perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa mainittujen edellytysten täyttymisestä, voidakseen todeta, että kyse oli kiertämiskäytäntöä merkitsevästä kokoonpanotoiminnasta.
36.
Ennen kuin tarkastelen komission valituksenalaisesta tuomiosta esittämään ainoaan valitusperusteeseen liittyviä väitteitä, katson aiheelliseksi palauttaa mieliin tiettyjä polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskevaa unionin lainsäädäntöä koskevia periaatteita, sellaisina kuin ne on vahvistettu oikeuskäytännössä.
2. Polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskeva unionin lainsäädäntö oikeuskäytännön valossa
37.
Aluksi on huomautettava, että perusasetukseen sisältyvä polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskeva unionin lainsäädäntö ei perustu vuoden 1994 polkumyyntisäännöstöön, ( 13 ) vaan unioni on vahvistanut sen yksipuolisesti. ( 14 ) Vaikka nimittäin toimenpiteiden kiertämistä käsiteltiin WTO:n GATT-sopimusta koskevissa neuvotteluissa, asiasta ei koskaan päästy sopimukseen. ( 15 )
38.
Tästä seuraa, että perusasetuksen 13 artiklaan sisältyvät polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskevat unionin säännökset muodostavat sääntelykehyksen, joka siitä huolimatta, että se kuuluu osana unionin polkumyyntilainsäädäntöön, on kuitenkin erityisluonteinen.
39.
Tämän lainsäädännön tavoitteista unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus selventää, että perusasetuksen – ja erityisesti sen johdanto-osan 19 perustelukappaleen ja 13 artiklan – tarkoituksen ja rakenteen mukaan polkumyyntitullin laajentamista koskevan asetuksen tarkoituksena on ainoastaan taata polkumyyntitullin tehokkuus ja estää sen kiertäminen ja että tästä seuraa, että lopullisen polkumyyntitullin laajentamista koskeva toimenpide on alkuperäiseen toimenpiteeseen, jolla tämä tulli otettiin käyttöön, nähden ainoastaan liitännäinen toimenpide, jolla suojataan lopullisten toimenpiteiden soveltamisen tehokkuutta. ( 16 )
40.
Polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskevan unionin lainsäädännön tulkinnassa on siis otettava huomioon tämä tavoite eli unionin polkumyyntitoimenpiteiden tehokkuuden takaaminen ja niiden kiertämisen estäminen.
41.
Unionin tuomioistuin on myöhemmin antanut oikeuskäytännössään useita ohjeita näytön esittämiseen niistä neljästä edellytyksestä, joiden on täytyttävä, jotta kyseessä voidaan todeta olevan toimenpiteiden kiertäminen. ( 17 )
42.
Unionin tuomioistuin on nimittäin todennut, että perusasetuksen ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan mukaan todistustaakka kiertämisestä kuuluu unionin toimielimille. Kun siis unionin toimielimet päättävät laajentaa tietystä maasta peräisin olevaa tuontia koskevia polkumyyntitulleja toiseen maahan, niiden on näytettävä toteen, että kaikki kyseisten tullien kiertämisen tunnusmerkit, sellaisina kuin ne esitetään perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä, täyttyvät. ( 18 )
43.
Vaikka todistustaakka kiertämiskäytännöistä kuuluu kiistatta unionin toimielimille, kiertämisestä vaadittavan näytön määrää koskevien sääntöjen määrittämiseksi on kuitenkin pidettävä mielessä kaksi oikeuskäytännöstä ilmenevää näkökohtaa.
44.
Ensinnäkin unionin tuomioistuin on todennut, että perusasetuksen 13 artiklan 1 kohtaan sisältyvä kiertämisen määritelmä esitetään hyvin yleisluonteisin sanamuodoin, jotka jättävät toimielimille paljon liikkumavaraa. ( 19 ) Tällaisen laajan liikkumavaran tunnustaminen on lisäksi johdonmukaista laajan harkintavallan kanssa, jollainen toimielimillä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupan suojatoimenpiteiden alalla, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. ( 20 )
45.
Lisäksi tämä liikkumavara tarkoittaa, että tuomioistuinvalvonnassa on rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. ( 21 )
46.
Toiseksi unionin tuomioistuin on myös tuonut esiin, että unionin toimielimillä on kiertämiskäytäntöjen mahdollista olemassaoloa koskevissa tutkimuksissa melko rajalliset toimivaltuudet. Päinvastoin kuin muilla unionin oikeuden aloilla, kuten kilpailusääntöjen rikkomisen alalla, toimielimet eivät voi velvoittaa kiertämistä koskevan tutkimuksen kohteena olevia vientiä harjoittavia tuottajia osallistumaan tutkimukseen tai toimittamaan tietoja. Ne ovat siten riippuvaisia siitä, että asianomaiset osapuolet tekevät yhteistyötä vapaaehtoisesti toimittaakseen niille tarvittavat tiedot. ( 22 )
47.
Lisäksi tällaisia tutkimuksia tehdään enimmäkseen unionin ulkopuolisissa maissa, ja niihin liittyy merkittäviä ajallisia rajoitteita. Perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan tutkimus on nimittäin päätettävä yhdeksän kuukauden kuluessa.
48.
Unionin tuomioistuimella ei sitä vastoin ole vielä ollut tilaisuutta arvioida nimenomaisesti sääntöjä, jotka koskevat näytön esittämistä perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kokoonpanotoiminnasta, jota pidetään polkumyyntitoimenpiteiden kiertämisenä.
49.
Ainoa tältä osin merkityksellinen ennakkoratkaisu on tuomio Starway, johon, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 17 kohdasta ilmenee, valituksenalaisessa tuomiossa viitataan perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdasta annetun tulkinnan perustelemiseksi.
50.
Tuomiossa Starway lähinnä todettiin, että jotta kokoonpanotoiminnan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä, unionin toimielinten on osoitettava, että osat, jotka muodostavat vähintään 60 prosenttia kokoonpantavan tuotteen osien kokonaisarvosta, tulevat maasta, johon toimenpiteitä sovelletaan. Toimielinten ei sitä vastoin ole tarpeen osoittaa, että nuo osat ovat myös alkuperältään tuosta maasta. Sitä vastoin kyseisen toimijan on, ellei se halua, että sen kokoonpanotoimintaa pidetään kiertämiskäytäntönä, esitettävä näyttö siitä, että osat ovat alkuperältään muusta maasta. ( 23 )
3. Perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa käytetyn ilmauksen ”tulevat” tulkinta
51.
Edellisessä osassa esittämieni, oikeuskäytännössä vahvistettujen periaatteiden valossa on seuraavaksi tarkasteltava komission EBMA:n tukemana valituksenalaisesta tuomiosta esittämiä väitteitä. Nämä väitteet koskevat ensinnäkin tulkintaa, jonka unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisessa tuomiossa teki perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa käytetystä ilmauksesta ”tulevat”.
52.
Tästä on muistutettava, että kyseisen säännöksen sanamuodon mukaan kokoonpanotoiminnan katsotaan olevan voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä, jos muun muassa kyseessä olevat osat ”tulevat” maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä.
a) Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa tekemä päättely
53.
Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 18 kohdassa todettiin, unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi valituksenalaisen tuomion 84 ja 85 kohdassa perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa käytettyä ilmausta ”tulevat” siten, että sillä tarkoitetaan samaa kuin ”tuonnilla”.
54.
Unionin yleisen tuomioistuimen tekemän tulkinnan mukaan osien voidaan katsoa perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”tulevan” maasta, johon sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä, vain, jos ne on tuotu tästä maasta. Jos kyseiset osat on tuotu – siihen maahan, jossa kokoonpano tapahtuu –, jostain toisesta maasta, unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio voi ottaa tämän seikan huomioon perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti tekemässään tutkimuksessa sen määrittämiseksi, kierretäänkö kokoonpanotoiminnalla polkumyyntitoimenpiteitä, vain seuraavissa kahdessa tapauksessa: jos osat ainoastaan kuljetetaan tämän toisen maan (välittäjänä toimiva maa) kautta, tai jos komissio varmistuu siitä, että vaikka osat on tuotu toisesta maasta (välittäjänä toimiva maa), ne ovat tosiasiallisesti peräisin maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä.
55.
Unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn mukaan komission on siis suoritettava jonkinlainen kaksivaiheinen arviointi määrittääkseen perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, mistä kyseiset osat tulevat. Ensimmäisessä vaiheessa on määritettävä, onko osat tuotu maasta, johon sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä. Jos näin ei ole, toisessa vaiheessa on vielä mahdollista varmistua, ovatko osat, vaikka ne on tuotu toisesta maasta, itse asiassa peräisin maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä.
56.
Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin perusteli perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa käytetystä ilmauksesta ”tulevat” antamaansa tulkintaa kahdella syyllä. Yhtäältä se viittasi siihen, että useissa perusasetuksen säännöksissä ( 24 ) tätä ilmausta käytetään järjestelmällisesti yhdessä sanan ”tuonti” kanssa, minkä näiden säännösten eri kieliversioiden tarkastelu vahvistaa. Toisaalta se viittasi kiertämisen torjumiseksi toteutettavien toimenpiteiden tehokkuutta koskevaan tavoitteeseen, joka on perusasetuksen 13 artiklan taustalla.
b) Ilmauksen ”tulevat” tulkinta
57.
Komissio ja EBMA väittävät, että unionin yleisen tuomioistuimen ilmauksesta ”tulevat” tekemä tulkinta on virheellinen ja vastoin toimenpiteiden kiertämistä koskevien säännösten henkeä.
58.
Näin ollen on seuraavaksi arvioitava, onko valituksenalaisessa tuomiossa ilmauksesta ”tulevat” tehty tulkinta oikea.
59.
Huomautan aluksi unionin yleisen tuomioistuimen tapaan, ettei perusasetuksessa ole kyseisen ilmauksen määritelmää.
60.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. ( 25 )
61.
Sanamuodon mukaisesta tulkinnasta on ensin todettava, ettei perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuotoon sisälly nimenomaista viittausta tuonnin käsitteeseen. Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 56 kohdasta lisäksi ilmenee, kyseisestä ilmauksesta tekemänsä tulkinnan perusteluissa unionin yleinen tuomioistuin ei itse asiassa suinkaan viitannut sen säännöksen sanamuotoon, johon tämä ilmaus sisältyy, vaan suosi asiayhteyden mukaista ja teleologista lähestymistapaa.
62.
Tässä yhteydessä en kuitenkaan ole varma, puoltaako se, että unionin lainsäätäjä päätti kyseisessä säännöksessä, päinvastoin kuin perusasetuksen muissa säännöksissä, olla käyttämättä ilmausta ”tulevat” yhdessä ilmauksen ”tuonti” kanssa, tulkintaa, jossa nämä kaksi ilmausta rinnastetaan toisiinsa.
63.
Päinvastoin on niin, että koska silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen mainitsemissa perusasetuksen säännöksissä käytetään näitä kahta ilmausta yhdessä, ilmauksella ”tulevat” ainoastaan selitetään ilmausta ”tuonti”, sillä sen tarkoituksena on ilmaista, mistä tuonnit ”tulevat”. Perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa käytetty ilmaus ”tulevat” ei sitä vastoin liity mitenkään ilmaukseen ”tuonnit”, jota kyseisessä säännöksessä ei edes mainita, vaan se liittyy kyseessä oleviin osiin. Se siis selittää ilmausta ”osat”, ja sen tarkoituksena on osoittaa, että jotta kyseiset osat voidaan ottaa huomioon kokoonpanotoimintaa koskevassa arvioinnissa, niiden on ”tultava” nimenomaan siitä maasta, johon sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä.
64.
Liittämällä ilmaus ”tulevat” ja ilmaus ”tuonnit” keinotekoisesti toisiinsa, vaikka tällaisesta liittämisestä ei nimenomaisesti säädetä, tosiasiallisesti rajoitetaan ensiksi mainitun ilmauksen ulottuvuutta. Ranskan kielessä ilmaus ”provenir” nimittäin merkitsee kirjaimellisesti sekä ”tulemista jostakin” että ”olemista peräisin jostakin”. ( 26 ) Tulkinnalla, jolla tämän ilmauksen merkityssisältö rajataan yksinomaan ensiksi mainittua merkitystä edustavaan tilanteeseen, jossa osat tulevat – tai ne on tuotu – fyysisesti suoraan maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, rajoitetaan huomattavasti ilmauksen ”tulevat” ulottuvuutta. Tällainen tulkinta nimittäin sulkee pois kaikki kyseisen ilmauksen jälkimmäistä merkitystä edustavat tilanteet, joissa osat tulevat epäsuorasti maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, eli tilanteet, joissa näiden osien, vaikka ne eivät fyysisesti tulekaan suoraan maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, voidaan silti katsoa olevan tästä maasta.
65.
Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen ilmauksesta ”tulevat” tekemä suppea tulkinta on ristiriidassa kyseisen säännöksen eli perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan eri kieliversioiden tarkastelun kanssa, tarkastelun, jonka unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisessa tuomiossa tekemättä. ( 27 )
66.
Vaikka nimittäin useissa tämän säännöksen kieliversioissa käytetään ranskankielistä ilmausta ”provenir de” vastaavia ilmauksia, ( 28 ) joissakin muissa kieliversioissa, kuten saksan- ja italiankielisissä versioissa, viitataan nimenomaisesti osien olemiseen peräisin ”maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä”; ( 29 ) lisäksi eräissä toisissa kieliversioissa käytetään moniselitteisemmiltä vaikuttavia ilmauksia, jotka voivat viitata sekä tulemiseen että peräisin olemiseen. ( 30 )
67.
Edellä esitetystä seuraa, että kyseisen säännöksen sanamuodon mukainen arviointi ei tue tulkintaa, jonka mukaan ilmauksen ”tulevat” ulottuvuus rajoittuisi pelkkiin ”tuonteihin” kyseisten tuotteiden viimeisestä viejämaasta.
68.
Sitä vastoin lähestymistapa, jossa otetaan huomioon sekä verbin ”tulla” eri merkityssisällöt että kyseessä olevan säännöksen eri kieliversiot, tukee pikemminkin tämän säännöksen laajempaa tulkintaa, joka menee pelkkää tuonnin käsitettä pidemmälle ja johon sisältyvät myös kyseisten osien tuleminen sekä suoraan että epäsuorasti maasta, johon sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä.
69.
Kyseisen säännöksen asiayhteydestä on tuotava esiin – kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 37 ja 38 kohdasta ilmenee –, että siltä osin kuin perusasetuksen 13 artiklaan sisältyvä toimenpiteiden kiertämistä koskeva unionin lainsäädäntö ei perustu vuoden 1994 polkumyyntisäännöstöön sitä on pidettävä unionin polkumyyntilainsäädäntöön sisältyvänä erityisenä sääntelykehyksenä.
70.
Näin ollen katson, että jos unionin yleinen tuomioistuin haluaa perustella perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdasta tekemäänsä tulkintaa viittauksilla muihin saman asetuksen säännöksiin, joista osalla on erityisesti voitu saattaa vuoden 1994 polkumyyntisäännöstöön sisältyviä velvoitteita osaksi unionin oikeutta, ( 31 ) sen on selitettävä syyt, joiden vuoksi tällaiset viittaukset ovat perusteltuja, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei käsiteltävässä tapauksessa ole tehnyt.
71.
Myöskään tämä näkökohta ei tue unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä, jolla se perusteli ilmauksen ”tulevat” rinnastamista ilmaukseen ”tuonti”.
72.
Kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa ilmauksesta ”tulevat” tekemä suppea tulkinta ei mielestäni myöskään vastaa polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskevan unionin lainsäädännön tavoitetta, joka – kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 39 ja 40 kohdasta ilmenee – on varmistaa unionin toteuttamien polkumyyntitoimenpiteiden tehokkuus ja estää niiden kiertäminen.
73.
Tästä on huomautettava, että – kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 1 kohdassa esitin – nykyisessä taloustilanteessa, jolle on ominaista kansainvälisen kaupan maailmanlaajuistuminen ja joka lisää yritysten mahdollisuuksia siirtää tuotteiden ja etenkin teknisiltä ominaisuuksiltaan hyvin yksinkertaisten tuotteiden tuotantoa toisiin maihin, on suhteellisen helppo toteuttaa yhä monitahoisempia kiertämisen muotoja. Tässä tilanteessa on olennaisen tärkeää, että unionilla on käytössään kaupan suojatoimenpiteitä, joilla pystytään tosiasiallisesti vastaamaan kaupallisen toimintaympäristön asettamiin haasteisiin varmistamalla, että unionin teollisuutta suojellaan tehokkaasti polkumyyntituonnilta. Perusasetuksen 13 artiklaan sisältyviä toimenpiteiden kiertämistä koskevia säännöksiä on tulkittava tästä näkökulmasta.
74.
Tässä yhteydessä on korostettava, että unionin yleisen tuomioistuimen perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaan sisältyvästä ilmauksesta ”tulevat” antama tulkinta mahdollistaa sen, että komissio voi pelkän sen toteamuksen perusteella, että osat on fyysisesti siirretty maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, kokoonpanomaahan (eli pelkän tuonnin perusteella), katsoa, että osat ”tulevat” ensiksi mainitusta maasta.
75.
Pitää kuitenkin paikkansa, kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 85 kohdassa toteaa, että tällaisella lähestymistavalla yksinkertaistetaan näytön esittämistä maasta ”tulemista” koskevan edellytyksen täyttymisestä perinteisinä pidetyissä kiertämistapauksissa eli tapauksissa, joissa lopullisen tuotteen kokoonpanossa käytetyt tuotteet tuodaan suoraan maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä.
76.
Tällaisessa tapauksessa kyseisestä tulkinnasta nimittäin seuraa, että komissio voi pelkästään toteamalla, että osat on tuotu maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, synnyttää jonkinlaisen olettaman siitä, että ne ”tulevat” kyseisestä maasta, ja tämän olettaman kyseiset toimijat voivat lopulta kumota. ( 32 )
77.
Tilanne on kuitenkin täysin toinen, kun kyse on monitahoisista kiertämiskäytännöistä, jotka muodostuvat perättäisistä tai lukuisista kokoonpanotoimista eri kolmansissa maissa, ja myös näiden käytäntöjen on kuuluttava perusasetuksen 13 artiklaan sisältyvien kiertämistä koskevien säännösten soveltamisalaan.
78.
Toisin kuin perinteisen kokoonpanotoiminnan, monitahoisten kiertämiskäytäntöjen tapauksessa unionin yleisen tuomioistuimen ilmauksesta ”tulevat” tekemä tulkinta nimittäin synnyttää jonkinlaisen olettaman siitä, että kyseiset osat ”tulevat” – perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla – tuontimaasta. Tämä tarkoittaa, että unionin yleisen tuomioistuimen noudattaman kaksivaiheisen lähestymistavan mukaan todistustaakka ( 33 ) osien alkuperän osoittamisesta kuuluu tällaisissa tapauksissa unionin toimielimille eikä kyseisille toimijoille, vaikka olisi olemassa vahvaa näyttöä, joka synnyttää perusteltuja epäilyksiä siitä, että kyseessä on kiertämiskäytäntö.
79.
Tällaisella lähestymistavalla vaikeutetaan merkittävästi unionin toimielimille kuuluvaa todistustaakkaa sen toteen näyttämisestä, että monitahoisessa kokoonpanotoiminnassa on kyse kiertämiskäytännöstä. Lisäksi se on tuomiossa Starway, johon unionin yleinen tuomioistuin itse viittasi, noudatetun lähestymistavan vastainen. ( 34 )
80.
Mielestäni tulkintaa, jonka seurauksena unionin toimielimille kuuluva todistustaakka kiertämisen olemassaolosta vaikeutuu merkittävästi, ei voida pitää edellä tämän ratkaisuehdotuksen 39, 40 ja 72 kohdassa mainittujen polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä koskevien sääntöjen taustalla olevan tehokkuustavoitteen mukaisena. Tämä johtopäätös pätee erityisesti, kun sitä tarkastellaan edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46 ja 47 kohdassa toimenpiteiden kiertämistä koskevien tutkimusten luonteesta ja unionin toimielimille niiden yhteydessä annetuista toimivaltuuksista esitettyjen toteamusten valossa.
81.
Lisäksi ja neljänneksi, kuten komissio perustellusti huomauttaa, sellainen perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan tulkinta, jossa asetetaan unionin toimielinten vastuulle osoittaa maahantuotujen osien alkuperä, on vastoin unionin lainsäätäjän tahtoa olla vaatimatta toimielimiltä näyttöä kokoonpanotoiminnassa käytettyjen osien ”alkuperästä” tullilainsäädännössä tarkoitetussa teknisessä merkityksessä. Vaikka nimittäin toimenpiteiden kiertämisen vastaisissa unionin säännöksissä alun perin säädettiinkin mahdollisuudesta laajentaa lopullista polkumyyntitullia sellaisiin kokoamisessa käytettyihin ”osiin – –, jotka ovat peräisin polkumyyntitullin alaisen tuotteen vientimaasta”, ( 35 ) asetuksen (EY) N:o 3283/94 ( 36 ) voimaantulon jälkeen kokoonpanotoimintaa koskevassa säännöksessä käytetty ilmaus ”peräisin” korvattiin ilmauksella ”tulevat”, joten voidaan kohtuullisesti katsoa, että tällainen muutos on osoitus unionin lainsäätäjän tahdosta luopua käyttämästä alkuperän käsitettä sen teknisessä merkityksessä tässä asiayhteydessä ( 37 ) ja muuttaa tältä osin vaatimuksia kiertämistoimenpiteiden määrittämiseksi. ( 38 ) Tästä seuraa, että näiden käsiteltävään asiaan sovellettavassa perusasetuksen versiossa vahvistettujen uusien oikeussääntöjen voimaantulon jälkeen unionin toimielimillä ei ole enää velvollisuutta osoittaa osien ”alkuperää” sen tullilainsäädännössä tarkoitetussa teknisessä merkityksessä, vaan niiden on ainoastaan osoitettava, että osat tulevat maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, mikä tarkoittaa, että ilmaus ”tulevat” on ymmärrettävä joustavammassa ja laajemmassa merkityksessä kuin ilmaus ”peräisin”. ( 39 )
82.
Mielestäni kaikesta edellä esitetystä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 84 ja 85 kohdassa perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa käytetystä ilmauksesta ”tulevat” antama suppea tulkinta, jossa tämä ilmaus rinnastetaan ilmaukseen ”tuonti”, on virheellinen.
83.
Tämän säännöksen sanamuodon, asiayhteyden, tarkoituksen ja syntyhistorian mukaisesta tulkinnasta sitä vastoin ilmenee, että ilmausta ”tulevat maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä” on tulkittava laajasti siten, että ilmaukseen ”tulevat” sisältyy kyseisten osien tuleminen sekä suoraan että epäsuorasti tästä maasta.
4. Säännöt, jotka koskevat näytön esittämistä perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kokoonpanotoiminnasta muodostuvan kiertämiskäytännön olemassaolosta
84.
Unionin yleinen tuomioistuin perusti valituksenalaisessa tuomiossa ilmauksesta ”tulevat” annettuun tulkintaan ja siitä seuraavaan erotteluun – joka tehdään yhtäältä sen, mistä kyseiset osat tulevat – mikä unionin yleisen tuomioistuimen mukaan seuraa tuonnista –, ja toisaalta näiden osien alkuperän, joka komission pitäisi mahdollisesti selvittää, välillä – sen, miten se määritteli säännöt, jotka koskevat näyttöä, joka unionin toimielinten on esitettävä osoittaakseen, että kyseessä on perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kokoonpanotoiminnasta muodostuva kiertämiskäytäntö.
85.
Valituksessaan komissio kiistää EBMA:n tukemana myös valituksenalaisen tuomion tämän aspektin.
86.
Tästä on aluksi muistutettava, että – kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 41 ja 42 kohdasta ilmenee – unionin tuomioistuin on jo todennut, että todistustaakka kiertämisestä kuuluu unionin toimielimille. Vielä on kuitenkin tarpeen määrittää, miten tätä todistustaakkaa on konkreettisesti sovellettava ja minkä verran näyttöä toimielimiltä edellytetään niiden eteen tulevissa mahdollisissa eri tilanteissa.
87.
Tässä yhteydessä voidaan mielestäni erottaa kahdentyyppisiä tapauksia: yhtäältä perinteisiksi kutsumani tapaukset eli ne, joissa kyseiset – lopulta lopputuotteeseen kootut – osat tulevat suoraan maasta, johon sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä, ja toisaalta useista perättäisistä eri kolmansissa maissa toteutetuista kokoonpanotoimista muodostuvat monitahoiset kiertämistapaukset, joissa kyseiset osat tulevat epäsuorasti kokoonpanomaasta.
88.
Ensin mainitun tyyppisissä tapauksissa sen osoittamiseksi, että kyseiset osat tulevat suoraan maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, on mielestäni riittävää, aivan kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisessa tuomiossa totesi ja kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 74–76 kohdasta ilmenee, että komissio osoittaa, että osat on tuotu maasta, johon sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä. Tällaisissa tapauksissa kyseisten toimijoiden on sen jälkeen, kun osien on maahantuonnin perusteella todettu tulevan suoraan maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, mahdollista kumota tämä olettama osoittamalla, että ne ovat tosiasiallisesti peräisin toisesta maasta. ( 40 )
89.
Mielestäni tällainen näyttösääntöjen määrittämistapa vastaa kyseisen tyyppisissä tapauksissa täysin kiertämistä koskevan lainsäädännön tehokkuuden tavoitetta.
90.
Jälkimmäisen tyyppisissä tapauksissa, joissa toimielimet toteavat osien tulevan epäsuorasti maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, kokoonpanotoimista muodostuvista monitahoisista kiertämiskäytännöistä ei voida esittää näin välitöntä näyttöä, paitsi siinä tapauksessa, että osat ainoastaan kuljetetaan välittäjänä toimivan maan kautta.
91.
Jos kuitenkin tutkimuksen aikana ilmenee, että vaikka lopputuotteeseen kootut osat on tuotu eri maasta kuin siitä, johon toimenpiteitä sovelletaan, ne tosiasiallisesti muodostuvat merkittäviltä osin osista, jotka on alun perin valmistettu maassa, johon sovelletaan toimenpiteitä, tai jotka on valmistettu merkittäviltä osin viimeksi mainitusta maasta peräisin olevista rakenneosista tai materiaaleista, komissiolta kiertämiskäytäntöjen toteen näyttämiseksi vaadittavan näytön määrää voidaan mielestäni keventää.
92.
Näissä olosuhteissa on mielestäni nimittäin kohtuullista antaa komission tukeutua ”yhtäpitävien seikkojen kokonaisuuteen” ( 41 ) sen toteen näyttämiseksi, että osat ovat epäsuorasti peräisin maasta, johon sovelletaan perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, jotta se voi ottaa nämä seikat huomioon 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti tekemässään arvioinnissa. Esimerkiksi tuotantoketjun eri vaiheisiin osallistuvien yritysten väliset etuyhteydet, joidenkin näiden yritysten aiempi osallistuminen kiertämiskäytäntöihin ja viitteet välikokoonpanojen vähäisestä arvonlisäyksestä ovat aihetodisteita, jotka komissio voi tämänkaltaisessa tilanteessa ottaa huomioon arvioinnissaan sen määrittämiseksi, mistä kyseiset osat epäsuorasti tulevat.
93.
Kun komissio on ”yhtäpitävien seikkojen kokonaisuuden” perusteella määrittänyt, että kyseiset osat tulevat suoraan maasta, johon sovelletaan perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, kyseisellä toimijalla on edelleen mahdollisuus todistaa, että vaikka nämä välittäjänä toimivasta maasta tuodut osat muodostuvat merkittäviltä osin maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, peräisin olevista osista tai ne on merkittäviltä osin valmistettu tästä maasta peräisin olevista rakenneosista tai materiaaleista ja vaikka on olemassa merkittäviä aihetodisteita, jotka selvästi tukevat epäilyksiä kiertämisen olemassaolosta, nämä osat ovat tosiasiallisesti peräisin välittäjänä toimivasta maasta tai tapauksen mukaan jostakin toisesta maasta. Kyseinen toimija voi tätä varten toimittaa esimerkiksi luotettavia todistuksia, jotka osoittavat osien olevan peräisin välittäjänä toimivasta maasta. Se voi myös todistaa, että osia on tosiasiallisesti työstetty välittäjänä toimivassa maassa niin merkittävästi, että niiden luonne on muuttunut, ja että näiden välityöstöjen tekeminen perustuu objektiivisiin taloudellisiin syihin, jotka oikeuttavat useisiin eri maihin sijoittuvan tuotantoketjun olemassaolon.
94.
Monitasoisten kokoonpanotoimien tapauksessa tämä näyttösääntöjen määrittelytapa mahdollistaa mielestäni sen, että voidaan noudattaa periaatetta, jonka mukaan kiertämiskäytäntöjen osoittaminen on unionin toimielinten vastuulla, minkä lisäksi se on kiertämistä koskevan lainsäädännön tavoitteen mukainen. Siinä otetaan myös huomioon unionin toimielimille toimenpiteiden kiertämistä koskevissa tutkimuksissa annetun toimivallan erityinen luonne ja niille tämäntyyppisissä tutkimuksissa asetetut aikarajoitukset, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46 ja 47 kohdassa tuotiin esiin.
95.
Unionin yleisen tuomioistuimen suosima ja edellä 54 ja 55 kohdassa esitetty kaksivaiheinen lähestymistapa sitä vastoin perustuu perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan virheelliseen tulkintaan.
5. Loppupäätelmä
96.
Polkumyyntitoimenpiteiden kiertämisen osoittavaa näyttöä koskevien sääntöjen määrittely, joka on mielestäni seurausta valituksenalaisessa tuomiossa ilmauksesta ”tulevat” tehdystä virheellisestä tulkinnasta, on perustana koko sille päättelylle, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio oli tehnyt oikeudellisen virheen ja että riidanalainen asetus oli sen vuoksi kumottava. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin katsoi, että koska kyseiset osat oli tuotu – ja koska ne sen mukaan näin ollen ”tulivat” – Sri Lankasta, komission oli varmistuttava niiden kiinalaisesta alkuperästä, jos se halusi ottaa ne huomioon perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisessa kokoonpanotoimien arvioinnissa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio teki siis väitetyn oikeudellisen virheen, kun se käytti tähän tarkoitukseen ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä arviointiperusteita.
97.
Tästä seuraa, että tämän ilmauksesta ”tulevat” tekemänsä virheellisen tulkinnan seurauksena unionin yleinen tuomioistuin määritti virheellisesti säännöt, jotka koskevat näytön esittämistä perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kokoonpanotoiminnasta muodostuvien monitahoisten kiertämiskäytäntöjen olemassaolon määrittämiseksi, ja että unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen, perustuu tähän määritykseen.
98.
Näin ollen on todettava, että valituksenalaisessa tuomiossa tehtiin perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan tulkinnassa useita oikeudellisia virheitä, jotka horjuttavat unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa tekemien päätelmien perustaa. Mielestäni tästä seuraa, että komission, jota EBMA tukee, valitus on hyväksyttävä ja että valituksenalainen tuomio on tämän seurauksena kumottava. ( 42 )
VI Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne
99.
Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Käsiteltävässä asiassa tilanne on mielestäni tällainen.
100.
Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kanteen tueksi Kolachi esitti yhden ainoan kanneperusteen, joka koski perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomista. Kolachi lähinnä moitti komissiota ensinnäkin siitä, että tämä sovelsi kyseistä säännöstä Sri Lankassa tapahtuneeseen valmistustoimintaan, vaikka tutkimus koski väitettyä polkumyyntitoimenpiteiden kiertämistä toteuttamalla kokoonpano Pakistanissa, toiseksi siitä, että komissio teki oikeudellisen virheen, kun se piti kyseistä säännöstä alkuperäsääntönä, ja kolmanneksi siitä, ettei komissio pyrkinyt mitenkään soveltamaan unionin tullilainsäädäntöön sisältyviä alkuperäsääntöjä.
101.
Tästä on ensinnäkin huomautettava, että itse Kolachin tutkimuksen aikana toimittamien tietojen mukaan 93 prosenttia polkupyöränosista, joita se käytti kokoonpanossa Pakistanissa, oli toimitettu Flying Horsen välityksellä. Nämä osat oli tuotu maahan osittain Kiinasta (46 prosenttia kootuista osista) ja osittain Sri Lankasta (47 prosenttia kootuista osista). Tutkimuksessa ilmeni, että suurin osa Sri Lankasta tuoduista osista, jotka oli ostettu Flying Horselta, eli rungot, haarukat, alumiinivanteet ja muoviset hammaspyörät, oli tosiasiallisesti valmistanut Great Cycles käyttämällä merkittäviltä osin kiinalaisia materiaaleja. Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että Great Cycles on etuyhteydessä Kolachiin, joka oli aiemmin osallistunut kiertämiskäytäntöihin. Kuten riidanalaisen asetuksen 99 perustelukappaleesta ilmenee, komissio myös totesi, että Flying Horsen ja Kolachin väliset kauppasuhteet vaikuttivat epäilyttäviltä. Kaikki nämä seikat on näytetty toteen, eikä Kolachi ole niitä kiistänyt. Vastauksessaan unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa esitettyihin täsmällisiin kysymyksiin Kolachi jopa nimenomaisesti vahvisti, että Sri Lankassa työstetyt osat oli ”muunnettu” kiinalaista alkuperää olevista osista.
102.
Näiden tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella on seuraavaksi arvioitava riidanalaisen asetuksen 98–101 perustelukappaleet, joissa komissio totesi Kolachin harjoittavan perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kiertämiskäytäntöä merkitsevää kokoonpanotoimintaa.
103.
Riidanalaisen asetuksen 98 ja 99 perustelukappaleesta kuitenkin ilmenee komission todenneen, että Kolachin Flying Horselta ostamat osat, vaikka ne oli tuotu maahan Sri Lankasta, olivat tosiasiallisesti (epäsuorasti) peräisin Kiinasta perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, seuraavien tekijöiden perusteella: yhtäältä sen, että Kolachi ei ollut onnistunut osoittamaan, että osat olivat peräisin Sri Lankasta, ( 43 ) ja toisaalta useiden aihetodisteiden, jotka antoivat syytä epäillä Flying Horsen, joka toimi Kolachiin etuyhteydessä olevan yrityksen – eli Great Cyclesin – välittäjänä, ja itse Kolachin välisiä kauppasuhteita. Näiden seikkojen perusteella komissio totesi riidanalaisen asetuksen 99 perustelukappaleen viimeisessä virkkeessä, että käsiteltävässä tapauksessa perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät.
104.
Komissio vastasi Kolachin väitteeseen, sellaisena kuin se on tiivistettynä riidanalaisen asetuksen 100 perustelukappaleen viimeisessä virkkeessä, jossa tämä moitti komissiota perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan käyttämisestä alkuperäsääntönä, vasta riidanalaisen asetuksen 101 perustelukappaleen viimeisessä virkkeessä antamassaan vastauksessa, todettuaan ensin, ”että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohta ei todellakaan ole alkuperäsääntö”, että se piti ”perusteltuna päätelmäänsä, jonka mukaan osien valmistuksessa käytettyjen Kiinasta peräisin olevien raaka-aineiden osuus oli yli 60 prosenttia ja arvonlisäys oli alle 25 prosenttia valmistuskustannuksista, ja näin ollen voidaan päätellä, että osat tulivat Kiinasta”.
105.
Kaikkien tutkimuksesta ilmenneiden seikkojen ja riidanalaisen asetuksen sanamuodon perusteella katson ensinnäkin, että edellä tämän ratkaisuehdotuksen 91–93 kohdassa esittämieni monitahoiseen kokoonpanotoimintaan sovellettavien näyttösääntöjen mukaisesti komissio saattoi käsiteltävässä asiassa hyvin päätellä, että Flying Horselta ostetut ja Sri Lankasta tuodut, mutta Great Cyclesin valmistamat osat tulivat epäsuorasti Kiinasta. Yhtäältä oli nimittäin näytetty toteen, että osat oli valmistettu Sri Lankassa käyttämällä merkittäviltä osin kiinalaisia rakenneosia ja materiaaleja. Toisaalta komissiolla oli käytettävissään yhtäpitävien seikkojen kokonaisuus, joka tuki selvästi epäilystä Kolachin osallistumisesta monitahoiseen kiertämistoimintaan. Tässä tilanteessa Kolachin vastuulla oli näyttösääntöjen mukaisesti todistaa, että osat olivat peräisin Sri Lankasta, mitä kyseinen yritys ei selvästikään onnistunut tekemään.
106.
Toiseksi tästä seuraa, että näissä olosuhteissa komissiolla ei ollut sen määrittämiseksi, tulivatko osat epäsuorasti Kiinasta, mitään velvollisuutta varmistua niiden alkuperästä soveltamalla tullilainsäädäntöön sisältyviä alkuperäsääntöjä tai soveltamalla ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä perusteita alkuperäsääntöinä.
107.
Kolmanneksi riidanalaisen asetuksen asiaa koskevista perustelukappaleista mielestäni seuraa, että komissio ei missään tapauksessa soveltanut ”analogisesti” perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä perusteita alkuperäsääntöinä todetakseen, että kyseiset osat tulivat epäsuorasti Kiinasta. Toteamus, jonka mukaan osat tulivat epäsuorasti Kiinasta, perustui nimittäin nimenomaisiin päätelmiin, jotka komissio esitti riidanalaisen asetuksen 98 perustelukappaleen viimeisessä virkkeessä ja 99 perustelukappaleen viimeistä edellisessä virkkeessä käytettävissään olleiden merkittävien aihetodisteiden perusteella. Se, että komissio vastauksessaan Kolachin esittämään täsmälliseen väitteeseen myös totesi, että perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt arviointiperusteet täyttyivät myös siltä osin kuin kyseiset osat oli valmistettu Sri Lankassa, oli ainoastaan ylimääräinen aihetodiste, joka tuki komission jo tekemää päätelmää, ja että Kolachin vastuulla oli tapauksen mukaan kumota se esittämällä luotettavia todisteita siitä, että osat olivat peräisin Sri Lankasta.
108.
Edellä esitetyn perusteella Kolachin ainoassa kanneperusteessaan esittämät kolme väitettä on hylättävä, ja Kolachin nostama kumoamiskanne on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
VII Oikeudenkäyntikulut
109.
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton tai jos se hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti. Saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn sovellettavan työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
110.
Jos unionin tuomioistuin hyväksyy komission valitusta koskevan arviointini, Kolachi häviää asian. Koska komissio ja EBMA ovat vaatineet Kolachin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ehdotan unionin tuomioistuimelle, että se velvoittaa Kolachin korvaamaan komissiolle ja EBMA:lle sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että tämän valituksen käsittelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
VIII Ratkaisuehdotus
111.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:
1)
unionin yleisen tuomioistuimen 10.10.2017 antama tuomio Kolachi Raj Industrial vastaan komissio (T‑435/15, EU:T:2017:712) kumotaan.
2)
Kolachi Raj Industrial (Private) Ltd:n unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama kumoamiskanne asiassa T‑435/15 hylätään.
3)
Kolachi Raj Industrial (Private) Ltd velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle ja European Bicycle Manufacturers Associationille (EBMA) ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakumenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.
( 2 ) EU:T:2017:712.
( 3 ) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 502/2013 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Kambodžasta, Pakistanista ja Filippiineiltä lähetettyjen polkupyörien tuontia, riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Kambodža, Pakistan tai Filippiinit, 18.5.2015 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EUVL 2015, L 122, s. 4).
( 4 ) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EUVL 2009, L 343, s. 51, ja oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22), sellaisena kuin se on muutettuna 15.1.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 37/2014 (EUVL 2014, L 18, s. 1) (jäljempänä perusasetus).
( 5 ) Ks. asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen tapahtuvasta lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 990/2011 muuttamisesta 29.5.2013 annettu asetus (EU) N:o 502/2013 (EUVL 2013, L 153, s. 17). Ks. aiempien asetusten viitetiedoista valituksenalaisen tuomion 1–5 kohta.
( 6 ) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 990/2011 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Indonesiasta, Malesiasta, Sri Lankasta ja Tunisiasta lähtöisin olevien polkupyörien tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Indonesia, Malesia, Sri Lanka tai Tunisia, 29.5.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EUVL 2013, L 153, s. 1).
( 7 ) Ks. valituksenalaisen tuomion 8 kohta.
( 8 ) Ks. valituksenalaisen tuomion 9 ja 11 kohta.
( 9 ) Ks. valituksenalaisen tuomion 12 ja 13 kohta.
( 10 ) Ks. riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohta.
( 11 ) Unionin yleisen tuomioistuimen seitsemännen jaoston presidentin määräys 9.3.2016.
( 12 ) Komissio viittaa erityisesti valituksenalaisen tuomion 83, 87, 92 ja 108 kohtaan.
( 13 ) Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksessa, joka on hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL 1994, L 336, s. 103), olevaan liitteeseen 1A sisältyvä sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VI artiklan soveltamisesta (EYVL 1994, L 336, s. 1).
( 14 ) Ks. perusasetuksen johdanto-osan 19 perustelukappale. Ks. tästä julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus Maxcom ym. v. Chin Haur Indonesia (C‑247/15 P, C‑253/15 P ja C‑259/15 P, EU:C:2016:712, 5 kohta) ja julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Simon, Evers & Co. (C‑21/13, EU:C:2014:261, 10 ja 11 kohta).
( 15 ) Ks. tästä perusasetuksen johdanto-osan 19 perustelukappale.
( 16 ) Ks. tuomio 6.6.2013, Paltrade (C‑667/11, EU:C:2013:368, 28 kohta) ja tuomio 17.12.2015, APEX (C‑371/14, EU:C:2015:828, 50 ja 53 kohta). Ks. tältä osin myös perusasetuksen johdanto-osan 19 perustelukappale ja tuomion Starway 85 kohta.
( 17 ) Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan kolmanteen virkkeeseen sisältyvän määritelmän mukaan kiertämisen osoittaminen edellyttää seuraavien neljän edellytyksen täyttymistä: ensinnäkin kyseisten kolmansien maiden ja unionin välisen kaupan rakenne on muuttunut; toiseksi kyseinen muutos johtuu käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi perusteita tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen; kolmanneksi vahingosta on näyttöä; ja neljänneksi polkumyynnistä on näyttöä.
( 18 ) Ks. julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus Maxcom ym. v. Chin Haur Indonesia (C‑247/15 P, C‑253/15 P ja C‑259/15 P, EU:C:2016:712, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja vastaavasti tuomio 26.1.2017, Maxcom v. Chin Haur Indonesia (C‑247/15 P, C‑253/15 P ja C‑259/15 P, EU:C:2017:61, 56–58 kohta).
( 19 ) Ks. tuomio 4.9.2014, Simon, Evers & Co. (C‑21/13, EU:C:2014:2154, 48 kohta).
( 20 ) Ks. julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus Maxcom ym. v. Chin Haur Indonesia (C‑247/15 P, C‑253/15 P ja C‑259/15 P, EU:C:2016:712, 44 kohta) sekä tuomio 4.9.2014, Simon, Evers & Co. (C‑21/13, EU:C:2014:2154, 29 kohta) ja tuomio 26.1.2017, Maxcom v. Chin Haur Indonesia (C‑247/15 P, C‑253/15 P ja C‑259/15 P, EU:C:2017:61, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 21 ) Ibidem.
( 22 ) Ks. vastaavasti julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus Maxcom ym. v. Chin Haur Indonesia (C‑247/15 P, C‑253/15 P ja C‑259/15 P, EU:C:2016:712, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 23 ) Ks. tuomion Starway 84, 85 ja 88 kohta ja valituksenalaisen tuomion 79–81 kohta.
( 24 ) Valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin mainitsee nimenomaisesti perusasetuksen johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen ja sen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan, 3 artiklan 4 kohdan, 9 artiklan 5 ja 6 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan.
( 25 ) Ks. tuomio 12.10.2017, Tigers (C‑156/16, EU:C:2017:754, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 26 ) Ks. tämän ilmauksen määritelmä teoksesta Le Petit Larousse illustré, vuoden 2011 painos, Larousse, Pariisi. Tässä yhteydessä ilmausta ”alkuperä” ei kuitenkaan voida ymmärtää tullilainsäädännön mukaisessa teknisessä merkityksessä. Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 81 kohdassa kyseisen säännöksen perinteisestä tulkinnasta esittämäni näkemykset.
( 27 ) Tästä on huomautettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin tarkastellut kyseisen säännöksen eri kieliversioita vaan se tarkasteli valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa ja edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 24 mainittujen niiden perusasetuksen artiklojen kieliversioita, joissa ilmausta ”tulevat” käytetään yhdessä ilmauksen ”tuonti” kanssa.
( 28 ) Nimittäin espanjan- (”procedan del”), kreikan- (”προέρχονται από”), englannin- (”are from”), kroatian- (”iz”), latvian- (”nāk no”), liettuan- (”ira iš”), portugalin- (”provenientes do”) ja romaniankieliset versiot (”provin din”).
( 29 ) Saksankielisessä versiossa käytetään ilmausta ”Ursprung” ja italiankielisessä ilmaisua ”originari”.
( 30 ) Ks. erityisesti tšekin- (”pochazeji”), puolan- (”pochodzą z”) ja slovakiankieliset versiot (”pochádzajú z”). Tämä näyttäisi pätevän myös vironkielisessä versiossa käytettyyn ilmaukseen ”pärinevad riigist”.
( 31 ) Tässä yhteydessä ei ole tarpeen ottaa kantaa kysymykseen siitä, onko perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdalla ja 9 artiklan 5 ja 6 kohdalla tarkoitus panna täytäntöön tällaisia velvoitteita. Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan osalta ks. julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus neuvosto v. Growth Energy ja Renewable Fuels Association (C‑465/16 P, EU:C:2018:794, 184 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
( 32 ) Oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että silloin, kun unionin toimielimet toteavat, että kolmannen maan tasolla on tapahtunut kiertämistä, vientiä harjoittavat tuottajat voivat näyttää toteen, että niiden erityistilanne oikeuttaa kyseisen asetuksen 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun vapautuksen myöntämisen (ks. tästä tuomio 26.1.2017, Maxcom v. Chin Haur Indonesia, C‑247/15 P, C‑253/15 P ja C‑259/15 P, EU:C:2017:61, 59 kohta). Näillä tuottajilla on siten oltava mahdollisuus osoittaa, että maasta, johon sovelletaan toimenpiteitä, ”tulevat” osat ovat todellisuudessa ”peräisin” muusta kolmannesta maasta, joten niiden kokoonpanoa ei voida pitää toimenpiteiden kiertämisenä. Unionin yleinen tuomioistuin muuten noudatti tätä lähestymistapaa tuomiossa Starway (85, 86 ja 88 kohta), johon unionin yleinen tuomioistuin viittaa moneen kertaan valituksenalaisessa tuomiossa (ks. erityisesti valituksenalaisen tuomion 80 ja 81 kohta).
( 33 ) Unionin yleinen tuomioistuin käyttää valituksenalaisessa tuomiossa ilmausta ”varmistua” alkuperästä eikä ”osoittaa” tai ”todistaa” alkuperä (ks. esim. tuomion 87, 92, 107 ja 114 kohta). Kokonaisuutena luettuna valituksenalaisesta tuomiosta (ja erityisesti sen 107–114 kohdasta) kuitenkin ilmenee, että viime kädessä unionin yleisen tuomioistuimen suosima ja edellä tämän ratkaisuehdotuksen 54 ja 55 kohdassa esitetty kaksivaiheinen lähestymistapa merkitsee monitahoisten kokoonpanotoimien tapauksessa sitä, että unionin toimielinten vastuulla on todistaa kyseisten osien tullilainsäädännöllinen alkuperä.
( 34 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 50 kohta ja alaviite 32.
( 35 ) Ks. polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 2176/84 muuttamisesta 22.6.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1761/87 (EYVL 1987, L 167, s. 9) 1 artikla, jolla toimenpiteiden kiertämistä koskevat säännöt otettiin käyttöön unionin oikeudessa. Ks. tästä myös julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Simon, Evers & Co. (C‑21/13, EU:C:2014:261, 9 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
( 36 ) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1994 annettu neuvoston asetus (EYVL 1994, L 349, s. 1).
( 37 ) Tätä unionin lainsäätäjän tahdosta annettua tulkintaa tukee komission työasiakirja (COM(94) 414 lopullinen, 5.10.1994, s. 164 ja 165), jonka mukaan ”alkuperäsäännöt näyttävät soveltuvan yhä huonommin räikeiden kiertämistapausten arvioimiseen”.
( 38 ) Ks. vastaavasti tuomio Starway, 83 kohta.
( 39 ) Tätä johtopäätöstä ei nähdäkseni kyseenalaista se, että – kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 67 kohdasta ilmenee – tietyissä perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan kieliversioissa on säilytetty viittauksia ilmaukseen ”alkuperä”. Ensinnäkin nämä kieliversiot ovat selvästi vähemmistönä kaikista kyseisen asetuksen kieliversioista, ja toiseksi sellainen kyseisen säännöksen tulkinta, joka velvoittaisi komission sen määrittämiseksi, mistä osat kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”tulevat”, näyttämään toteen niiden alkuperän sen tullilainsäädännössä tarkoitetussa merkityksessä, olisi vastoin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 39, 40 ja 72 kohdassa mainittua kiertämistä koskevan lainsäädännön tavoitetta varmistaa polkumyyntitoimenpiteiden tehokkuus. Toisin kuin Kolachi väittää, tällainen velvoite ei voi miltään osin perustua perusasetuksen 13 artiklan 5 kohtaan.
( 40 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 32.
( 41 ) Tämä unionin toimielimiltä toimenpiteiden kiertämisen osoittamiseksi vaadittavan näytön määrän määrittämisperuste on sama kuin se, joka oikeuskäytännössä on hyväksytty tilanteissa, joissa unionin toimielimet joutuvat tekemään päätöksen pelkästään käytettävissään olevien tietojen perusteella siksi, että kaikki osapuolet tai ainakin merkittävä määrä osapuolista kieltäytyy toimimasta yhteistyössä. Ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, Simon, Evers & Co. (C‑21/13, EU:C:2014:2154, 35–37 kohta); tuomio 26.1.2017, Maxcom v. Chin Haur Indonesia (C‑247/15 P, C‑253/15 P ja C‑259/15 P, EU:C:2017:61, 63–66 kohta) ja tuomio 26.1.2017, Maxcom v. City Cycle Industries (C‑248/15 P, C‑254/15 P ja C‑260/15 P, EU:C:2017:62, 65–68 kohta).
( 42 ) Koska unionin yleisen tuomioistuimen tekemät oikeudelliset virheet koskevat ilmauksesta ”tulevat” tehtyä tulkintaa ja koska kokoonpanotoimintaan liittyviä kiertämiskäytäntöjä koskevien näyttösääntöjen virheellinen määrittäminen tämän tulkinnan seurauksena kumoaa koko unionin yleisen tuomioistuimen tekemän päättelyn, Kolachin esittämä ja edellä tämän ratkaisuehdotuksen 34 kohdassa mainittu perustelujen korvaamista koskeva vaatimus ei missään tapauksessa voi menestyä.
( 43 ) Ks. riidanalaisen asetuksen 98 perustelukappale. Unionin yleinen tuomioistuin on vahvistanut tämän toteamuksen, eikä valitus koske sitä (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohta).