EUR-Lex -  62017CJ0262 - FI

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

28 päivänä marraskuuta 2018 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Sähkön sisämarkkinat – Direktiivi 2009/72/EY – Jakeluverkot – 28 artikla – Suljetut jakeluverkot – Käsite – Poikkeukset – Rajat – 32 artiklan 1 kohta – Kolmannen osapuolen pääsy verkkoon – 15 artiklan 7 kohta ja 37 artiklan 6 kohdan b alakohta – Ajojärjestysmaksut

Yhdistetyissä asioissa C‑262/17, C‑263/17 ja C‑273/17,

joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Tribunale amministrativo regionale per la Lombardia (Lombardian alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) on esittänyt 30.1.2017 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 10.5.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa

Solvay Chimica Italia SpA,

Solvay Specialty Polymers Italy SpA,

Solvay Chimica Bussi SpA,

Ferrari f.lli Lunelli SpA,

Fenice – Qualità Per L'ambiente SpA,

Erg Power Srl,

Erg Power Generation SpA,

Eni SpA,

Enipower SpA

(C‑262/17),

Whirlpool Europe Srl,

Fenice – Qualità Per L'ambiente SpA,

FCA Italy SpA,

FCA Group Purchasing Srl,

FCA Melfi SpA,

Barilla G. e R. Fratelli SpA,

Versalis SpA

(C‑263/17) ja

Sol Gas Primari Srl (C‑273/17)

vastaan

Autorità per l’energia elettrica, il gas e il sistema idrico,

Nuova Solmine SpA:n,

American Husky III:n,

Inovyn Produzione Italia SpA:n,

Sasol Italy SpA:n,

Radici Chimica SpA:n,

La Vecchia Soc. cons. arl:n,

Zignago Power Srl:n,

Santa Margherita e Kettmeir e Cantine Torresella SpA:n,

Zignago Vetro SpA:n,

Chemisol Italia Srl:n,

Vinavil SpA:n,

Italgen SpA:n,

Arkema Srl:n,

Yara Italia SpA:n,

Ineos Manufacturing Italia SpA:n,

ENEL Distribuzione SpA:n,

Terna SpA:n,

CSEA – Cassa per i servici energetici e ambientalin ja

Ministero dello Sviluppo economicon,

(C‑262/17),

Terna SpA:n,

CSEA – Cassa per i servizi energetici e ambientalin,

Ministero dello Sviluppo economicon ja

ENEL Distribuzione SpA:n

(C‑263/17) ja

Terna SpA:n ja

Ministero dello Sviluppo economicon

(C‑273/17)

osallistuessa asian käsittelyyn,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot sekä tuomarit A. Arabadjiev, E. Regan (esittelevä tuomari), C. G. Fernlund ja S.Rodin,

julkisasiamies: E. Tanchev,

kirjaaja: hallintovirkamies R. Schiano,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 31.5.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–

Solvay Chimica Italia SpA, Solvey Specialty Polymers Italy SpA, Solvay Chimica Bussi SpA, Whirlpool Europe Srl, Fenice – Qualità Per L’ambiente SpA, FCA Italy SpA, FCA Group Purchasing Srl, FCA Melfi SpA, Sol Gas Primari Srl, Nuova Solmine SpA, American Husky III, Inovyn Produzione Italia SpA, Sasol Italy SpA, Zignago Power Srl, Radici Chimica SpA, La Vecchia Soc. cons. arl., Santa Margherita e Kettmeir e Cantine Torresella SpA, Zignago Vetro SpA, Chemisol Italia Srl, Vinavil SpA, Italgen SpA, Arkema Srl, Yara Italia SpA ja Ineos Manufacturing Italia SpA, edustajinaan F. Angelini, L. Parola, G. La Rosa, M. Monaco, A. Salzano, G. Berruti ja T. Arnoni, avvocati,

–

Erg Power Srl ja Erg Power Generation SpA, edustajinaan L. Acquarone, A. Ricci, M. Saladino ja G. Acquarone, avvocati,

–

Eni SpA, Enipower SpA ja Versalis SpA, edustajinaan O. Torrani ja P. G. Torrani, avvocati,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan F. Sclafani, avvocato dello Stato,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään M. Tassopoulou ja D. Tsagkaraki,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään K. Bulterman ja C. S. Schillemans,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään O. Beynet ja G. Gattinara,

kuultuaan julkisasiamiehen 13.9.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (EUVL 2009, L 211, s. 55) 2 artiklan 5 ja 6 kohdan, 15 artiklan 7 kohdan, 26 artiklan 4 kohdan, 28 artiklan ja 37 artiklan 6 kohdan b alakohdan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty asiassa, jossa kantajina ovat Solvay Chimica Italia SpA ja useat muut yksityisten sähkönjakeluverkkojen omistaja- tai haltijayritykset ja vastaajana Autorità per l’energia elettrica, il gas et il sistema idrico (sähkö-, kaasu- ja vesiviranomainen, Italia) (jäljempänä AEEGSI) ja joka koskee viimeksi mainitun päätöstä määrätä ensin mainituille eri velvoitteita, jotka koskevat muun muassa kolmansien osapuolien pääsyä verkkoon ja ajojärjestystä.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Direktiivin 2009/72 johdanto-osan 3, 29, 30 ja 35 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(3)

Perustamissopimuksessa unionin kansalaisille taatut vapaudet – muun muassa tavaroiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus – ovat saavutettavissa ainoastaan täysin avoimilla markkinoilla, jotka antavat kaikille kuluttajille mahdollisuuden valita vapaasti toimittajansa ja kaikille toimittajille mahdollisuuden toimittaa vapaasti hyödykkeitä asiakkailleen.

– –

(29)

Jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus tarvittaessa vapauttaa pienet jakeluverkonhaltijat näistä jakelutoiminnan oikeudellisen eriyttämisen vaatimuksista, jotta kyseisille yrityksille ei aiheutuisi suhteetonta taloudellista ja hallinnollista taakkaa.

(30)

Kun erityisiä toimintavaatimuksia edellyttävän yhdennetyn energiahuollon optimaalisen tehokkuuden varmistamiseksi käytetään suljettua jakeluverkkoa tai kun suljettua jakeluverkkoa ylläpidetään ensisijaisesti verkon omistajan käyttöä varten, jakeluverkonhaltija pitäisi voida vapauttaa velvoitteista, jotka merkitsisivät tarpeetonta hallinnollista rasitetta jakeluverkonhaltijan ja verkon käyttäjien välisen suhteen erityisluonteen vuoksi. Teollisuus- tai elinkeinoalueet tai yhteisiä palveluja tarjoavat alueet, kuten rautatieasemarakennukset, lentoasemat, sairaalat, suuret leirintäalueet, joilla on yhdennettyjä palveluja, tai kemianteollisuuden alueet, voivat sisältää suljettuja jakeluverkkoja niiden toiminnan erityisluonteen vuoksi.

– –

(35)

Syrjimättömät ja kustannusvastaavuuden takaavat tasapainottamismekanismit ovat tarpeen kaikkien markkinatoimijoiden, myös uusien yrittäjien, tehokkaan markkinoille pääsyn varmistamiseksi. Tämä olisi saavutettava perustamalla tasapainottamisvaatimusten täyttämiseksi avoimet markkinaperusteiset mekanismit sähkön toimitusta ja ostoa varten niin pian kuin sähkömarkkinat ovat tulleet riittävän likvideiksi. Niin kauan kuin markkinat eivät ole likvidit, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimittava aktiivisesti sen varmistamiseksi, että tasapainottavat tariffit ovat syrjimättömiä ja vastaavat kustannuksia. Samalla olisi tarjottava asianmukaisia kannustimia sähkön syötön ja oton tasapainottamiseksi ja järjestelmän tukemiseksi. Siirtoverkonhaltijoiden olisi edistettävä loppukäyttäjien ja loppukäyttäjien ryhmittymien osallistumista varavoimaa ja tasehallintaa koskeville markkinoille.”

4

Direktiivin 2009/72 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt sähkön tuotannolle, siirrolle, jakelulle ja toimitukselle sekä kuluttajansuojaa koskevat säännöt, jotta voidaan tehostaa ja yhdentää [Euroopan unionin] kilpailulle avoimia sähkömarkkinoita. Siinä annetaan säännöt, jotka koskevat sähköalan järjestämistä ja toimintaa, avointa markkinoille pääsyä, tarjouskilpailuihin sovellettavia perusteita ja menettelyjä, lupien myöntämistä ja verkkojen käyttöä. Siinä määritellään myös yleispalvelun velvoitteet ja sähkönkuluttajien oikeudet ja selvennetään kilpailuvaatimuksia.”

5

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

5.   ’jakelulla’’ sähkön siirtämistä suur-, keski- ja pienjännitteisissä jakeluverkoissa asiakkaille, mutta ei sähkön toimitusta;

– –

19.   ’toimituksella’ ja ’toimittamisella’ sähkön myyntiä asiakkaille, mukaan lukien jälleenmyynti;

– –

26.   ’pienellä erillisellä verkolla’ mitä tahansa verkkoa, jossa kulutus oli alle 3000 gigawattituntia vuonna 1996 ja jossa alle 5 prosenttia vuosikulutuksesta on peräisin yhteenliittämisistä toisiin verkkoihin;

27.   ’erittäin pienellä erillisellä verkolla’ mitä tahansa verkkoa, jossa kulutus oli vuonna 1996 alle 500 gigawattituntia ja jota ei ole liitetty muihin verkkoihin;

– –”

6

Mainitun direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Julkisen palvelun velvoitteet ja kuluttajansuoja”, 14 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 7, 8, 32 ja/tai 34 artiklan säännöksiä sikäli kuin niiden soveltaminen oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estäisi sähköalan yrityksiä täyttämästä niille yleisen taloudellisen edun nimissä asetettuja velvoitteita ja sikäli kuin sillä ei vaikuteta kaupan kehitykseen tavalla, joka olisi ristiriidassa [unionin] etujen kanssa. [Unionin] etuihin kuuluu muun muassa kilpailu vaatimukset täyttävistä asiakkaista tämän direktiivin ja [SEUT 106] artiklan mukaisesti.”

7

Direktiivin 2009/72 15 artiklassa, jonka otsikko on ”Ajojärjestys ja tasapainottaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Siirtoverkonhaltija vastaa sähköntuotantolaitosten ajojärjestyksestä alueellaan sekä rajayhdysjohtojen käytön määrittelemisestä, jos se harjoittaa sellaista toimintoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sähköntoimitusta sopimusvelvoitteiden perusteella, mukaan lukien tarjouserittelyistä aiheutuvat velvoitteet.

2.   Sähköntuotantolaitosten ajojärjestys ja rajayhdysjohtojen käyttö on määriteltävä sellaisin puolueettomin perustein, jotka kansallisten sääntelyviranomaisten, mikäli nämä ovat toimivaltaisia, on hyväksyttävä ja jotka on julkaistava ja joita on sovellettava syrjimättömällä tavalla siten, että sähkön sisämarkkinoiden moitteeton toiminta varmistetaan. Näissä perusteissa on otettava huomioon käytettävissä olevista tuotantolaitoksista tai rajayhdysjohtojen kautta tapahtuvista siirroista saatavan sähkön taloudellinen arvojärjestys sekä verkon tekniset rajoitukset.

– –

7.   Siirtoverkonhaltijoiden vahvistamien sähköverkon tasapainottamista koskevien sääntöjen on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä, ja niihin on sisällyttävä säännöt verkon käyttäjiltä energian tasepoikkeamista veloitettavista maksuista. Siirtoverkonhaltijoiden näiden palvelujen tarjontaan soveltamat ehdot ja edellytykset, tariffit ja säännöt mukaan luettuina, on vahvistettava syrjimättömällä ja kustannuksia vastaavalla tavalla 41 artiklan 6 kohdan mukaista menetelmää noudattaen, ja ne on julkaistava.”

8

Kyseisen direktiivin 25 artiklassa, jonka otsikko on ”Jakeluverkonhaltijoiden tehtävät”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jakeluverkonhaltijan on vastattava sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkönjakeluvaatimukset pitkällä aikavälillä, sekä varman, luotettavan ja tehokkaan sähkönjakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä taloudellisten edellytysten mukaisesti alueellaan ympäristö ja energiatehokkuus asianmukaisesti huomioon ottaen.

– –

5.   Lisäksi jakeluverkonhaltijan on hankittava verkkonsa energian hävikin ja varakapasiteetin kattamiseksi käyttämänsä energia avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti, jos se harjoittaa tätä toimintaa. – –

6.   Jos jakeluverkonhaltija on vastuussa jakeluverkon tasapainottamisesta, sen tätä varten vahvistamien sääntöjen on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä ja niihin on sisällyttävä säännöt verkon käyttäjiltä energian tasepoikkeamista veloitettavista maksuista. Jakeluverkonhaltijoiden näiden palvelujen tarjontaan soveltamat ehdot ja edellytykset, säännöt ja tariffit mukaan luettuina, on vahvistettava syrjimättömällä ja kustannuksia vastaavalla tavalla 41 artiklan 6 kohdan mukaista menetelmää noudattaen, ja ne on julkaistava.

7.   Suunnitellessaan jakeluverkon kehittämistä jakeluverkonhaltijan on harkittava energiatehokkuutta edistäviä kysynnänhallintatoimia ja/tai hajautettua sähköntuotantoa, joilla voidaan välttää sähkökapasiteetin ajantasaistamisen tai korvaamisen tarve.”

9

Mainitun direktiivin 26 artiklassa, jonka otsikko on ”Jakeluverkonhaltijoiden eriyttäminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos jakeluverkonhaltija kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, sen on oltava riippumaton muista jakeluverkkoon liittymättömistä toiminnoista ainakin oikeudellisen muotonsa, organisaationsa ja päätöksentekonsa osalta. Nämä säännöt eivät velvoita erottamaan jakeluverkonhaltijan voimavarojen omistajuutta vertikaalisesti integroituneesta yrityksestä.

2.   Edellä 1 kohdassa asetettujen vaatimusten lisäksi jakeluverkonhaltijan, joka kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, on oltava organisaationsa ja päätöksentekonsa osalta riippumaton muusta jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta. Tämän saavuttamiseksi on sovellettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia.

– –

3.   Jos jakeluverkonhaltija kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset elimet valvovat jakeluverkonhaltijan toimintaa, jotta se ei voi hyötyä vertikaalisesta integroitumisestaan kilpailun vääristämiseksi. – –

4.   Jäsenvaltiot voivat päättää, ettei 1, 2 ja 3 kohtaa sovelleta sellaisiin integroituneisiin sähköalan yrityksiin, joilla on alle 100000 verkkoon liitettyä asiakasta tai jotka toimittavat sähköä pieniin erillisiin verkkoihin.”

10

Direktiivin 2009/72 28 artiklassa, jonka otsikko on ”Suljetut jakeluverkot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset luokittelevat suljetuksi jakeluverkoksi verkon, jossa jaetaan sähköä maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella tai yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella ja jossa ei toimiteta sähköä kotitalousasiakkaille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista, jos:

a)

erityisistä teknisistä tai turvallisuuteen liittyvistä syistä kyseisen verkon käyttäjien toiminnot tai tuotantoprosessi on integroitu; tai

b)

kyseisessä verkossa jaetaan sähköä ensisijaisesti verkon omistajalle tai verkonhaltijalle tai niihin omistussuhteessa oleville yrityksille.

2.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että kansalliset sääntelyviranomaiset vapauttavat suljetun jakeluverkon haltijan:

a)

25 artiklan 5 kohdassa säädetystä vaatimuksesta, jonka mukaan sen on hankittava verkkonsa energian hävikin ja varakapasiteetin kattamiseksi käyttämänsä energia avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti;

b)

32 artiklan 1 kohdassa säädetystä vaatimuksesta, jonka mukaan tariffit tai niiden laskentamenetelmät hyväksytään 37 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa.

3.   Jos 2 kohdassa tarkoitettu vapautus myönnetään, sovellettavat tariffit tai niiden laskentamenetelmät on tarkistettava ja hyväksyttävä 37 artiklan mukaisesti suljetun jakeluverkon käyttäjän pyynnöstä.

4.   Satunnainen käyttö pienessä määrässä kotitalouksia, joilla on työsuhteeseen perustuvia tai vastaavia yhteyksiä jakeluverkon omistajaan ja jotka sijaitsevat suljetun jakeluverkon piiriin kuuluvalla alueella, ei estä 2 kohdan mukaisen vapautuksen myöntämistä.”

11

Direktiivin 2009/72 32 artiklassa, jonka otsikko on ”Kolmannen osapuolen pääsy verkkoon”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten siirto- ja jakeluverkkoihin pääsyä varten luodaan julkaistuihin tariffeihin perustuva järjestelmä, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi verkon käyttäjien välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät hyväksytään 37 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit ja, jos ainoastaan menetelmät hyväksytään, menetelmät julkaistaan ennen niiden voimaantuloa.

2.   Siirto- tai jakeluverkonhaltija voi evätä verkkoon pääsyn, jos verkon kapasiteetti ei ole riittävä. Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut, jotka pohjautuvat puolueettomiin ja teknisesti ja taloudellisesti perusteltuihin kriteereihin, ottaen erityisesti huomioon 3 artiklan säännökset. Sääntelyviranomaisten, kun jäsenvaltiossa on niin säädetty, tai jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä kriteerejä sovelletaan johdonmukaisesti ja että verkon käyttäjä, jolta pääsy on evätty, voi turvautua riitojenratkaisumenettelyyn. Sääntelyviranomaisten on myös varmistettava, että verkkoon pääsyn epäämisen yhteydessä siirto- tai jakeluverkonhaltija antaa tarvittaessa merkityksellisiä tietoja toimenpiteistä, joita verkon vahvistaminen edellyttäisi. Tietoja pyytävältä osapuolelta voidaan periä kohtuullinen maksu, jossa on otettu huomioon tietojen antamisesta aiheutuvat kustannukset.”

12

Kyseisen direktiivin 37 artiklan, jonka otsikko on ”Sääntelyviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet”, 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sääntelyviranomaisilla on oltava velvollisuus vahvistaa tai hyväksyä riittävän ajoissa ennen niiden voimaantuloa ainakin menetelmät, joita käytetään seuraavien seikkojen laskennassa tai niitä koskevien ehtojen ja edellytysten vahvistamisessa:

– –

b)

sellaisten tasapainottamispalvelujen tarjonta, jotka suoritetaan mahdollisimman taloudellisesti ja jotka tarjoavat verkon käyttäjille asianmukaisia kannustimia sähkön syötön ja oton tasapainottamiseksi. Tasapainottamispalvelut on tarjottava oikeudenmukaisesti ja syrjimättömästi, ja niiden on perustuttava puolueettomiin kriteereihin;

– –”

Italian oikeus

13

Yritystoiminnan kehittämisestä ja kansainvälistymisestä sekä energia-alan säännöksistä 23.7.2009 annetun lain nro 99 (legge 23 luglio 2009, n. 99 – Disposizioni per lo sviluppo e l’internazionalizzazione delle imprese, nonché in materia di energia, GURI nro 176, 31.7.2009; jäljempänä laki nro 99/2009) 30 §:n 27 momentissa säädetään seuraavaa:

”Loppukäyttäjille, jotka ovat liittyneet – – kansalliseen sähköverkkoon sellaisten yksityisten sähköverkkojen kautta, joilla saattaa olla omaan käyttöön tarkoitettua tuotantoa, tarjottavan sähköpalvelun laadun takaamiseksi ja parantamiseksi Ministero delle sviluppo economico [taloudellisen kehityksen ministeriö] määrittää 120 päivän kuluessa tämän lain voimaantulosta uudet arviointiperusteet verkonhaltijan, toimiluvan saaneen jakeluyhtiön, yksityisten verkkojen omistajan ja tällaisiin verkkoihin liittyneen loppukäyttäjän välisten suhteiden määrittelemiselle. [AEEGSI] määrätään panemaan edellä mainitut arviointiperusteet täytäntöön saavutettujen oikeuksien tasapainottamiseksi ja turvaamiseksi niin, että huomioon otetaan myös vaatimus olemassa olevien resurssien järkiperäisestä käytöstä.”

14

Lain nro 99/2009 33 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– – sisäinen käyttöverkko määritellään siten, että sillä tarkoitetaan sähköverkkoa, jonka rakenne täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)

verkko on olemassa tämän lain voimaantulopäivänä tai sen rakennustyöt on tähän samaan päivään mennessä aloitettu tai niihin on saatu kaikki voimassa olevassa lainsäädännössä säädetyt luvat;

b)

se yhdistää teollisia käyttöyksiköitä tai se yhdistää teollisia käyttöyksiköitä ja teollisen tuotantoprosessin toiminnan kannalta olennaisia sähköntuotantoyksiköitä, mutta näiden on sijaittava enintään kolmen vierekkäisen kunnan alueella tai ainoastaan siinä tapauksessa, että tuotantoyksiköt käyttävät uusiutuvia energianlähteitä, enintään kolmen vierekkäisen maakunnan alueella;

c)

verkkoa ei koske velvollisuus liittää siihen kolmansia, mutta tämä ei kuitenkaan vaikuta kunkin kyseiseen verkkoon kuuluvan toimijan oikeuteen liittyä vaihtoehtoisesti verkkoon, joka kuuluu kolmansien liittämistä koskevan velvollisuuden piiriin;

d)

se on liitetty yhdestä tai useammasta liitäntäkohdasta verkkoon, jolla on velvollisuus liittää kolmannet vähintään 120 kV:n nimellisjännitteellä;

e)

verkolla on vastaava toimija, joka toimii sen ainoana haltijana. Tämä toimija voi olla muu kuin kulutus- tai tuotantoyksiköiden omistaja, mutta se ei voi olla sähkönsiirto- ja ajojärjestys- tai jakelutoimilupien haltija.”

15

23.7.2009 annetun lain nro 99 30 §:n 27 momentin täytäntöönpanosta sähköverkonhaltijoiden, toimiluvan saaneiden jakeluyhtiöiden, yksityisten verkkojen omistajien ja näihin verkkoihin liittyneiden loppukäyttäjien välisten suhteiden osalta 10.12.2010 annetussa ministeriön asetuksessa (decreto ministeriale 10 dicembre 2010 – Attuazione dell’articolo 30, comma 27, della legge 23 luglio 2009, n. 99, in materia di rapporti intercorrenti fra i gestori delle reti elettriche, le società di distribuzione in concessione, i proprietari di reti private ed i clienti finali collegati a tali reti; GURI nro 305, 31.12.2010) (jäljempänä 10.12.2010 annettu ministeriön asetus) asetetaan yksityisten verkkojen haltijoille muun muassa velvollisuus sallia, että siihen liittyneet loppukäyttäjät voivat pyytää joko fyysistä tai virtuaalista liittämistä julkiseen verkkoon ja saada liittymän toteutettua, ja velvollisuus sallia, että julkisten verkkojen haltijat käyttävät yksityistä verkkoa turvatakseen loppukäyttäjien oikeuden liittyä julkiseen verkkoon.

16

Sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja yhteisön menettelyn toteuttamiseksi kaasusta ja sähköstä teollisilta käyttäjiltä perittävien hintojen avoimuuden takaamiseksi sekä direktiivien 2003/54/EY ja 2003/55/EY kumoamisesta annettujen direktiivien 2009/72/EY, 2009/73/EY ja 2008/92/EY täytäntöönpanosta 1.6.2011 annetun asetuksen nro 93 (decreto legislative 1 giugno 2011, n. 93 – Attuazione delle direttive 2009/72/CE, 2009/73/CE e 2008/92/CE relative a norme comuni per il mercato interno dell’energia elettrica, del gas naturale ed ad una procedura comunitaria sulla trasparenza dei prezzi al consumatore finale industriale di gas e di energia elettrica, nonchè abrogazione delle direttive 2003/54/CE e 2003/55/CE, 28.6.2011) (jäljempänä asetus nro 93/2011) 38 §:n 5 momentissa säädetään muun muassa seuraavaa:

”Lain nro [99/2009] 33 §:ssä tarkoitetut sisäiset käyttöverkot ja lain nro [99/2009] 30 §:n 27 momentissa tarkoitetut muut yksityiset sähköverkot ovat suljettuja jakeluverkkoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen nro 115/2008 2 §:n 1 momentin t kohdassa tarkoitettuja tehokkaita käyttöverkkoja koskevien säännösten soveltamista.”

17

Liittämis-, mittaus-, siirto-, jakelu-, ajojärjestys- ja myyntipalvelujen sääntelystä suljettujen jakeluverkkojen osalta 12.11.2015 tehdyllä päätöksellä nro 539/2015/R/eel (deliberazione 12 novembre 2015, n. 539/2015/R/eel – Regolazione dei servizi di connessione, misura, trasmissione, distribuzione, dispacciamento e vendita nel caso di sistemi di distribuzione chiusi; jäljempänä päätös nro 539/2015) AEEGSI on asetuksen nro 93/2011 38 §:n 5 momentin mukaisesti luokitellut sisäiset käyttöverkot ja muut yksityiset sähköverkot direktiivin 2009/72 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen suljettujen jakeluverkkojen luokkaan.

18

Kyseisen päätöksen liitteessä A olevassa 8 §:ssä säädetään, että ”suljettu jakeluverkko on verkko, jolla on velvollisuus liittää itseensä vain käyttäjät, jotka tämän päätöksen 6 §:ssä tarkoitetuin tavoin kuuluvat niihin käyttäjiin, jotka voidaan liittää kyseiseen suljettuun jakeluverkkoon”.

19

Mainitussa liitteessä olevan 22 §:n 1 momentin mukaan ”ajojärjestystä koskevia säännöksiä sovelletaan kunkin käyttäjän laitoksensa ja suljetun jakeluverkon välisen liitäntäkohdan välityksellä suljettuun jakeluverkkoon syöttämään sähköön tai tällaisesta verkosta ottamaan sähköön”.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

20

Pääasian kantajat ovat tapauskohtaisesti yksityisten sähkönjakeluverkkojen, jotka on luokiteltu asetuksen nro 93/2011 38 §:n 5 momentin nojalla suljettujen jakeluverkkojen luokkaan ja joihin siten sovelletaan päätöksen nro 539/2015 nojalla AEEGSI:n asettamia velvoitteita, omistajia tai haltijoita.

21

Nämä kantajat ovat saattaneet Tribunale amministrativo regionale per la Lombardian (Lombardian alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) käsiteltäväksi kanteen, jolla vaaditaan päätöksen nro 539/2015 kumoamista sillä perusteella, että se on direktiivin 2009/72 säännösten vastainen, koska siinä sovelletaan suljettuihin jakeluverkkoihin samoja sääntöjä kuin julkisiin jakeluverkkoihin ottamatta käyttöön järjestelmää, jossa otetaan huomioon näiden suljettujen verkkojen erityispiirteet.

22

Kyseisten kantajien mainitun kanteen tueksi esittämät väitteet koskevat kolmansien liittämistä koskevaa velvollisuutta sekä suljettujen jakeluverkkojen haltijoille määrättyjä kirjanpidollista ja toiminnallista eriyttämistä koskevaa velvollisuutta, ajojärjestysmaksujen soveltamista kuhunkin suljettuun jakeluverkkoon liitettyyn käyttäjään ilman, että tätä koko verkkoa kohdeltaisiin yhtenä ainoana kyseisen palvelun käyttäjänä, vaikka näin tehtiin aikaisemmin, ja sähköverkon yleismaksuihin perustuvien maksujen soveltamista kunkin suljettuun jakeluverkkoon liittyneen käyttäjän sähkönkulutukseen silloinkin, kun sähkö tuotetaan tässä verkossa.

23

Näissä olosuhteissa Tribunale amministrativo regionale per la Lombardia on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset, jotka on muotoiltu samoin asioissa C‑262/17, C‑263/17 ja C‑273/17:

”1)

Onko [direktiivin 2009/72] säännöksiä ja erityisesti sen [2] artiklan 5 ja 6 kohtaa ja 28 artiklaa tulkittava siten, että yksityisen subjektin perustama ja hallinnoima verkko, johon on liitetty rajattu määrä tuotanto- ja kulutusyksiköitä ja joka puolestaan on liitetty julkiseen verkkoon, on väistämättä sähköverkko ja siten tässä direktiivissä tarkoitettu jakeluverkko, ja ettei ennen direktiivin voimaantuloa perustettuja ja alun perin omaan käyttöön tarkoitettua tuotantoa varten luotuja yksityisiä verkkoja, joilla on nämä ominaisuudet, ole mahdollista sulkea tämän luonnehdinnan ulkopuolelle?

2)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko ainoa kyseisen direktiivin mukainen mahdollisuus yksityisen sähköverkon erityisluonteen huomioon ottamiseksi se, että tällainen verkko luokitellaan kyseessä olevan direktiivin 28 artiklassa tarkoitettujen suljettujen jakeluverkkojen luokkaan, vai saako kansallinen lainsäätäjä määritellä erilaisen jakeluverkkojen luokan, johon kuuluviin jakeluverkkoihin sovelletaan yksinkertaistettua säännöstöä, joka poikkeaa suljettuihin jakeluverkkoihin sovellettavasta säännöstöstä?

3)

Siitä riippumatta, miten edellisiin kysymyksiin vastataan, onko direktiiviä tulkittava siten, että sen 28 artiklassa tarkoitetuilla suljetuilla jakeluverkoilla on kaikissa tapauksissa velvollisuus liittää kolmannet osapuolet verkkoon?

4)

Siitä riippumatta, miten edellisiin kysymyksiin vastataan, mahdollistaako yksityisen sähköverkon luokittelu [direktiivin 2009/72] 28 artiklassa tarkoitetuksi suljetuksi jakeluverkoksi sen, että kansallinen lainsäätäjä voi säätää tällaisen verkon eduksi vain sellaisista jakeluverkkoja koskevaan yleiseen järjestelmään tehtävistä poikkeuksista, jotka mainitaan nimenomaisesti direktiivin 28 artiklassa ja 26 artiklan 4 kohdassa, vai onko – direktiivin johdanto-osan 29 ja 30 perustelukappaleessa todetun valossa – jäsenvaltion sallittua tai pakko säätää muista poikkeuksista jakeluverkkoja koskevan yleisen sääntelyn soveltamiseen niin, että varmistetaan edellä mainituissa perustelukappaleissa mainittujen tavoitteiden saavuttaminen?

5)

Jos unionin tuomioistuin katsoo, että jäsenvaltio voi tai sen on pakko laatia säännöstö, jossa otetaan huomioon suljettujen jakeluverkkojen erityispiirre, ovatko [direktiivin 2009/72] säännökset ja erityisesti sen johdanto-osan 29 ja 30 perustelukappale, 15 artiklan 7 kohta, 37 artiklan 6 kohdan b alakohta ja 26 artiklan 4 kohta esteenä käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan suljettuja jakeluverkkoja koskee täysin vastaava ajojärjestystä ja eriyttämistä koskeva säännöstö kuin julkisia verkkoja ja jossa säädetään sähköverkon yleismaksujen osalta, että näiden maksujen maksaminen määräytyy osittain myös suljetun sähköverkon sisällä kulutetun sähkön perusteella?”

24

Unionin tuomioistuimen presidentin 12.6.2017 antamalla määräyksellä asiat C‑262/17, C‑263/17 ja C‑273/17 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on vastauksena unionin tuomioistuimen esittämään selvennyspyyntöön ilmoittanut 12.4.2018, että viidennestä ennakkoratkaisukysymyksestä on tullut merkityksetön siltä osin kuin se koskee eriyttämistä koskevia sääntöjä ja sähköverkon yleismaksuja.

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

26

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2009/72 2 artiklan 5 alakohtaa ja 28 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset verkot, jotka on otettu käyttöön omaa kulutusta varten ennen kyseisen direktiivin voimaantuloa, joita hallinnoi yksityinen toimija, joihin on liitetty rajattu määrä tuotanto- ja kulutusyksiköitä ja jotka puolestaan on liitetty julkiseen verkkoon, ovat mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia jakeluverkkoja.

27

On muistutettava, että kuten direktiivin 2009/72 1 artiklasta käy ilmi, kyseisen direktiivin tavoitteena on vahvistaa yhteiset säännöt muun muassa sähkön jakelulle, jotta voidaan tehostaa ja yhdentää unionin kilpailulle avoimia sähkömarkkinoita.

28

Vaikka jakeluverkkoa ei sellaisenaan määritellä direktiivissä 2009/72, sen 2 artiklan 5 alakohdassa määritellään sitä vastoin jakelulla tarkoitettavan sähkön siirtämistä suur-, keski- ja pienjännitteisissä jakeluverkoissa asiakkaille, lukuun ottamatta sähkön toimitusta itsessään, ja tällä viimeksi mainitulla käsitteellä tarkoitetaan mainitun direktiivin 2 artiklan 19 alakohdan mukaan sähkön myyntiä asiakkaille (ks. analogisesti tuomio 22.5.2008, citiworks, C‑439/06, EU:C:2008:298, 45 kohta).

29

Näistä määritelmistä johtuu, että jakeluverkolla tarkoitetaan verkkoa, jolla suur-, keski- tai pienjännitesähköä välitetään (ks. analogisesti tuomio 22.5.2008, citiworks, C‑439/06, EU:C:2008:298, 46 kohta).

30

Tästä seuraa, että vain välitetyn sähkön jännite on merkityksellinen seikka sen määrittämisessä, onko verkko direktiivissä 2009/72 tarkoitettu jakeluverkko (ks. vastaavasti tuomio 22.5.2008, citiworks, C‑439/06, EU:C:2008:298, 48 kohta).

31

Sitä vastoin tältä osin merkityksellinen seikka ei ole päivä, jona tällainen verkko on otettu käyttöön, eikä se, että se on tarkoitettu omaa kulutusta varten, että sen haltijana on yksityinen yksikkö ja että kyseiseen verkkoon on liitetty rajattu määrä tuotanto- ja kulutusyksiköitä.

32

Viimeksi mainitusta seikasta on päinvastoin todettava, että direktiivin 2009/72 28 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset luokittelevat suljetuksi jakeluverkoksi verkon, jossa jaetaan sähköä maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella tai yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella ja jossa ei periaatteessa toimiteta sähköä kotitalousasiakkaille, jos erityisistä teknisistä tai turvallisuuteen liittyvistä syistä kyseisen verkon käyttäjien toiminnot tai tuotantoprosessi on integroitu tai jos kyseisessä verkossa jaetaan sähköä ensisijaisesti verkon omistajalle tai verkonhaltijalle tai niihin omistussuhteessa oleville yrityksille.

33

Direktiivin 2009/72 28 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset vapauttavat tällaisen suljetun verkon haltijan yhtäältä kyseisen direktiivin 25 artiklan 5 kohdassa säädetystä vaatimuksesta, jonka mukaan sen on hankittava verkkonsa energian hävikin ja varakapasiteetin kattamiseksi käyttämänsä energia avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti, sekä toisaalta mainitun direktiivin 32 artiklan 1 kohdassa säädetystä vaatimuksesta, jonka mukaan tariffit tai niiden laskentamenetelmät hyväksytään saman direktiivin 37 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa. Viimeksi mainitussa tapauksessa verkon käyttäjät voivat direktiivin 2009/72 28 artiklan 3 kohdan mukaan pyytää toimivaltaista kansallista viranomaista tarkistamaan ja hyväksymään nämä tariffit ja niiden laskentamenetelmät.

34

Näistä säännöksistä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset verkot, jotka on otettu käyttöön omaa kulutusta varten, joiden haltijana on yksityinen yksikkö, joihin on liitetty rajattu joukko tuotanto- ja kulutusyksiköitä, muodostavat jakeluverkkoja, jotka kuuluvat mainitun direktiivin soveltamisalaan, sillä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat luokitella ne mainitun direktiivin 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi suljetuiksi jakeluverkoiksi, ja jäsenvaltioilla on lisäksi yksinomaan mahdollisuus mutta ei velvollisuutta vapauttaa ne saman direktiivin 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti tässä viimeksi mainitussa säännöksessä mainitusta kummastakin vaatimuksesta.

35

Verkon rajatun laajuuden osalta on todettava, että direktiivin 2009/72 2 artiklan 26 ja 27 alakohdassa viitataan tällaiseen kriteeriin vain ”pienen erillisen verkon” ja ”erittäin pienen erillisen verkon” käsitteiden määrittelemiseksi, eikä unionin lainsäätäjän tarkoituksena siten ole ollut tiettyjen jakeluverkkojen jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle niiden koon tai niiden sähkönkulutuksen perusteella (ks. analogisesti tuomio 22.5.2008, citiworks, C‑439/06, EU:C:2008:298, 49 kohta).

36

Edellä esitettyjä näkemyksiä tukee sitä paitsi sähkön sisämarkkinoiden saavuttamista koskeva direktiivin 2009/72 tavoite (ks. vastaavasti tuomio 22.5.2008, citiworks, C‑439/06, EU:C:2008:298, 44 kohta).

37

Näin ollen pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset verkot, joiden osalta on selvää, että niillä on tarkoitus välittää loppukuluttajille myytäväksi tarkoitettua suur-, keski- ja pienjännitesähköä, ovat direktiivin 2009/72 soveltamisalaan kuuluvia jakeluverkkoja.

38

Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2009/72 2 artiklan 5 alakohtaa ja 28 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset verkot, jotka on otettu käyttöön omaa kulutusta varten ennen kyseisen direktiivin voimaantuloa, joiden haltijana on yksityinen yksikkö, joihin on liitetty rajattu joukko tuotanto- ja kulutusyksiköitä ja jotka puolestaan on liitetty julkiseen verkkoon, ovat mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia jakeluverkkoja.

Toinen ja neljäs ennakkoratkaisukysymys

39

Toisella ja neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2009/72 28 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat yksinomaan vapauttaa pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset verkot kyseisen säännöksen 2 kohdassa säädetyistä siinä tarkoitettuja suljettuja jakeluverkkoja koskevista vaatimuksista sekä kyseisen direktiivin 26 artiklan 4 kohdassa säädetyistä vaatimuksista, vai siten, että ne voivat myös sisällyttää mainitut verkot jakeluverkkojen eri luokkaan myöntääkseen niille vapautuksia, joista mainitussa direktiivissä ei ole säädetty.

40

Kuten tämän tuomion 32–34 kohdasta jo käy ilmi, jäsenvaltio, joka säätää, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset luokittelevat suljetuiksi jakeluverkoiksi verkot, jotka täyttävät direktiivin 2009/72 28 artiklan 1 kohdassa mainitut edellytykset, voi myös kyseisen direktiivin 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti säätää, että nämä viranomaiset vapauttavat kyseisten verkkojen haltijan mainitun direktiivin 25 artiklan 5 kohdassa ja 32 artiklan 1 kohdassa säädetyistä vaatimuksista.

41

Siten jo direktiivin 2009/72 28 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ilmenee selvästi, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suljetuiksi jakeluverkoiksi luokittelemat verkot voidaan yksinomaan vapauttaa tämän säännöksen perusteella siinä tarkoitetuista vaatimuksista, ja näin on, kuten kyseisen direktiivin 30 perustelukappaleesta ilmenee, sen välttämiseksi, että näiden verkkojen haltijat joutuvat vastaamaan velvoitteista, jotka voivat merkitä tarpeetonta hallinnollista rasitetta kyseisten haltijoiden ja kyseisten verkkojen käyttäjien välisen suhteen erityisluonteen vuoksi.

42

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että toimivaltainen kansallinen viranomainen on luokitellut pääasiassa kyseessä olevat verkot direktiivin 2009/72 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi suljetuiksi jakeluverkoiksi, eikä tätä ole sitä paitsi kiistetty.

43

Tässä ominaisuudessaan nämä verkot voivat siis saada ainoastaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetut vapautukset, jos Italia on käyttänyt mainitun direktiivin 28 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta.

44

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 52–58 kohdassa, mikään ei siis estä sitä, että suljettu jakeluverkko voi myös saada muissa ominaisuuksissaan direktiivissä 2009/72 säädettyjä lisävapautuksia.

45

Tästä on todettava erityisesti, että direktiivin 2009/72 26 artiklan 4 kohdassa annetaan jäsenvaltioille lupa vapauttaa sellaiset integroituneet sähköalan yritykset, joilla on alle 100000 verkkoon liitettyä asiakasta, kyseisen direktiivin 26 artiklan 1–3 kohdassa säädetyistä eriyttämisvaatimuksista, ja näin on mainitun direktiivin 29 perustelukappaleen mukaisesti siksi, ettei pienille jakeluverkonhaltijoille aiheutuisi suhteetonta taloudellista ja hallinnollista taakkaa.

46

Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen toteamuksista ilmenee myös, että pääasiassa kyseessä olevat verkot voivat saada tämän vapautuksen, koska ne eivät periaatteessa voi toimittaa sähköä kotitalousasiakkaille ja koska niillä liitetään yhteen rajattu määrä tuotanto- ja kulutusyksiköitä maantieteelliseesti rajatulla alueella.

47

Kyseisen tuomioistuimen unionin tuomioistuimen esittämään selvennyspyyntöön toimittamasta vastauksesta ilmenee sitä paitsi, että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä vapautetaan sittemmin nämä verkot direktiivin 2009/72 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti sen 26 artiklan 1–3 kohdassa säädetyistä eriyttämisvaatimuksista.

48

On joka tapauksessa korostettava, että jäsenvaltiot eivät voi sisällyttää pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia verkkoja, jotka kuuluvat direktiivin 2009/72 soveltamisalaan, eri jakeluverkkojen luokkaan kuin kyseisessä direktiivissä nimenomaisesti käyttöön otettuihin luokkiin, myöntääkseen niille vapautuksia, joista ei ole säädetty kyseisessä direktiivissä.

49

Kuten direktiivin 2009/72 29 ja 30 perustelukappaleesta ilmenee, tiettyjen jakeluverkkotyyppien, joihin suljetut jakeluverkot kuuluvat, erityisluonne voi tosin oikeuttaa jäsenvaltiot päättämään niiden vapauttamisesta kyseisessä direktiivissä säädetyistä tietyistä vaatimuksista, jotta niille ei aiheutuisi suhteetonta hallinnollista taakkaa.

50

On kuitenkin todettava, että juuri nämä näkökohdat on otettu huomioon direktiivin 2009/72 26 artiklan 4 kohdassa ja 28 artiklan 2 kohdassa, joissa määritellään nimenomaisesti ne vapautukset, joita tällaisille jakeluverkoille voidaan myöntää.

51

Näin ollen toiseen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2009/72 28 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi yksinomaan vapauttaa pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset verkot, jotka se on luokitellut kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi suljetuiksi jakeluverkoiksi, tässä ominaisuudessa mainitun artiklan 2 kohdassa säädetyistä vaatimuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että nämä verkot voivat lisäksi saada muita tässä direktiivissä säädettyjä vapautuksia, erityisesti sen 26 artiklan 4 kohdassa säädetyn vapautuksen, jos ne täyttävät siinä säädetyt edellytykset, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava. Kyseinen jäsenvaltio ei voi missään tapauksessa sisällyttää mainittuja verkkoja jakeluverkkojen erilliseen luokkaan myöntääkseen niille vapautuksia, joista mainitussa direktiivissä ei ole säädetty.

Kolmas kysymys

52

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2009/72 32 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että mainitun direktiivin 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja suljettuja jakeluverkkoja ei koske kolmannen osapuolen verkkoonpääsyä koskeva velvollisuus, vaan niiden on yksinomaan annettava pääsy tähän verkkoon liitettävissä olevien käyttäjien, joilla on oikeus päästä julkiseen verkkoon, luokkaan kuuluville kolmansille osapuolille.

53

On muistutettava, että direktiivin 2009/72 32 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaisesti jäsenvaltioilla on velvollisuus luoda kolmansien osapuolten siirto- ja jakeluverkkoihin pääsyä varten järjestelmä, jonka on perustuttava julkaistuihin tariffeihin, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi verkon käyttäjien välillä. Tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen mukaan jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät hyväksytään 37 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit ja, jos ainoastaan menetelmät hyväksytään, menetelmät julkaistaan ennen niiden voimaantuloa.

54

Kuten unionin tuomioistuin on jo useaan kertaan korostanut, direktiivin 2009/72 32 artiklan 1 kohdan ensimmäisellä ja toisella virkkeellä käyttöön otettu kolmansien osapuolten vapaa pääsy näihin verkkoihin on yksi niistä keskeisistä toimenpiteistä, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava sähkön sisämarkkinoiden toteuttamisen loppuunsaattamiseksi (ks. analogisesti tuomio 22.5.2008, citiworks, C‑439/06, EU:C:2008:298, 44 kohta; tuomio 9.10.2008, Sabatauskas ym., C‑239/07, EU:C:2008:551, 31, 33 ja 46 kohta ja tuomio 29.9.2016, Essent Belgium, C‑492/14, EU:C:2016:732, 76 kohta).

55

Kuten direktiivin 2009/72 kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, kyseisen direktiivin tarkoituksena on toteuttaa täysin avoimet markkinat, jotka antavat kaikille kuluttajille mahdollisuuden valita vapaasti toimittajansa ja kaikille toimittajille mahdollisuuden toimittaa vapaasti hyödykkeitä asiakkailleen.

56

Vaikka direktiivin 2009/72 32 artiklan 1 kohdassa annetaan jäsenvaltioiden tehtäväksi ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin sellaisen järjestelmän luomiseksi, jolla kolmannet osapuolet päästetään siirto- ja jakeluverkkoihin, joten jäsenvaltiot ovat siten SEUT 288 artiklan mukaisesti toimivaltaisia valitsemaan muodon ja keinot kyseisen järjestelmän luomiseksi, on kuitenkin niin, että kun otetaan huomioon vapaata pääsyä siirto- ja jakeluverkkoihin koskevan periaatteen merkitys, jäsenvaltiot eivät tämän liikkumavaran perusteella voi poiketa tästä periaatteesta lukuun ottamatta tapauksia, joissa direktiivissä säädetään poikkeuksia (ks. analogisesti tuomio 22.5.2008, citiworks, C‑439/06, EU:C:2008:298, 55 kohta).

57

Direktiivin 2009/72 3 artiklan 14 kohdasta ilmenee siten, että jäsenvaltioilla on oikeus olla soveltamatta kyseisen direktiivin 32 artiklan 1 kohdan säännöksiä, joissa säädetään kolmansien osapuolten syrjimättömästä pääsystä siirto- ja jakeluverkkoon, jos näiden säännösten soveltaminen uhkaa oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estää sähköalan yrityksille näin asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen, kunhan jäsenvaltiot varmistavat sen, ettei näitä velvoitteita voida täyttää sellaisilla muilla keinoilla, jotka eivät vaarantaisi oikeutta päästä verkkoihin, mikä on yksi direktiivillä 2009/72 taatuista oikeuksista (ks. analogisesti tuomio 22.5.2008, citiworks, C‑439/06, EU:C:2008:298, 60 kohta ja tuomio 29.9.2016, Essent Belgium, C‑492/14, EU:C:2016:732, 91 kohta).

58

Kuten ilmenee erityisesti tämän tuomion 33, 34, 40 ja 41 kohdassa ensimmäiseen, toiseen ja neljänteen kysymykseen annetuista vastauksista, direktiivin 2009/72 28 artiklan 2 kohdan sanamuodostakin ilmenee sitä vastoin, että tämän säännöksen perusteella kyseisen direktiivin 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut suljetut jakeluverkot voidaan yksinomaan vapauttaa kahdesta erityisestä vaatimuksesta eli yhtäältä vaatimuksesta hankkia verkkonsa energian hävikin ja varakapasiteetin kattamiseksi käyttämänsä energia avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti, ja toisaalta vaatimuksesta huolehtia siitä, että tariffit tai niiden laskentamenetelmät hyväksytään ennen niiden voimaantuloa, missä tapauksessa mainitun direktiivin 28 artiklan 3 artiklan mukaan suljetun jakeluverkon käyttäjät voivat pyytää toimivaltaista kansallista viranomaista tarkistamaan ja hyväksymään nämä tariffit ja niiden laskentamenetelmät.

59

Tästä johtuu, että vaikka suljettu jakeluverkko voidaan vapauttaa direktiivin 2009/72 32 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä säädetystä velvoitteesta hyväksyttää ennalta tariffinsa tai laskentamenetelmänsä, sitä ei sitä vastoin voida vapauttaa kyseisen direktiivin 32 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä ja toisessa virkkeessä säädetystä velvoitteesta sallia kolmansien osapuolten vapaa verkkoonpääsy.

60

Tältä osin on lisäksi korostettava, että vaikka direktiivin 2009/72 32 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jakeluverkonhaltija voi evätä verkkoonsa pääsyn, jos verkon kapasiteetti ei ole riittävä, edellyttäen että se esittää perustelut pääsyn epäämiselle, tätä mahdollisuutta evätä pääsy verkkoon on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti, eikä sillä oikeuteta jäsenvaltioita säätämään näistä poikkeuksista yleisesti ilman, että kolmansien osapuolten esittämien verkkoon pääsyä koskevien vaatimusten täyttämiseksi vaadittavien teknisten valmiuksien puuttumista arvioidaan konkreettisesti kunkin verkonhaltijan osalta (ks. analogisesti tuomio 22.5.2008, citiworks, C‑439/06, EU:C:2008:298, 57 kohta).

61

Näin ollen kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2009/72 32 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että kyseisen direktiivin 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja suljettuja jakeluverkkoja ei koske kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskeva velvollisuus, vaan niiden on yksinomaan annettava pääsy tähän verkkoon liitettävissä olevien käyttäjien, joilla on oikeus päästä julkiseen verkkoon, luokkaan kuuluville kolmansille osapuolille.

Viides kysymys

62

Viidennellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähinnä tiedustelee, onko direktiivin 2009/72 15 artiklan 7 kohtaa ja 37 artiklan 6 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että suljetun jakeluverkon käyttäjien maksamat ajojärjestysmaksut lasketaan verkon kunkin käyttäjän laitoksensa ja kyseisen verkon välisen liitäntäkohdan välityksellä tämän verkon kanssa vaihtaman sähkön perusteella.

63

Kuten direktiivin 2009/72 15 ja 25 artiklan säännöksistä ilmenee, sähköverkonhaltija voi ajojärjestyspalvelun avulla suorittaa tietyllä alueella sijaitsevien sähköntuotantolaitosten ajojärjestyksen hankkiakseen verkkonsa energian hävikin ja varakapasiteetin kattamiseksi käyttämänsä energian sekä varmistaakseen kyseisen verkon tasapainon ja taatakseen sähkön sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan.

64

Direktiivin 2009/72 15 artiklan 7 kohdan ja 37 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaan siirtoverkonhaltijoiden vahvistamien sähköverkon tasapainottamista koskevien sääntöjen, mukaan lukien sen käyttäjien maksettaviksi tulevien maksujen tariffia koskevien sääntöjen, on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä sekä – kuten myös kyseisen direktiivin 35 perustelukappaleesta ilmenee – vastattava kustannuksia sellaisen menetelmän mukaisesti, jolla varmistetaan, että tasapainottamispalvelut suoritetaan mahdollisimman taloudellisesti ja niillä tarjotaan verkon käyttäjille asianmukaisia kannustimia sähkön syötön ja oton tasapainottamiseksi. Mainitun direktiivin 25 artiklan 6 kohdassa asetetaan lähinnä samankaltainen velvoite jakeluverkonhaltijalle.

65

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista seikoista ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevaa kansallista säännöstöä on muutettu siten, että suljetun jakeluverkon käyttäjien ajojärjestysmaksuja julkisen verkon haltijalle eli Terna SpAlle ei enää lasketa ainoastaan sen sähkön perusteella, jonka suljettu jakeluverkko vaihtaa julkisen verkon kanssa kokonaisuudessaan tämän suljetun verkon ja julkisen verkon välisen liitäntäkohdan välityksellä, vaan sen sähkön perusteella, jonka kukin suljetun jakeluverkon käyttäjä vaihtaa tämän verkon kanssa laitoksensa ja kyseisen verkon välisen liitäntäkohdan välityksellä, mukauttamalla siten viimeksi mainittuihin sovellettavat säännöt julkisen verkon käyttäjiin sovellettavien sääntöjen kanssa. Siitä seuraa, että ajojärjestysmaksuja sovelletaan siten myös suljetun jakeluverkon sisällä tuotettuun sähköön.

66

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun yleinen periaate unionin oikeuden yleisenä periaatteena edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique ja Lorraine ym., C‑127/07, EU:C:2008:728, 23 kohta).

67

Tästä on todettava aluksi, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten verkkojen, jotka kuuluvat kansallisen oikeuden mukaan suljettujen jakeluverkkojen luokkaan, käyttäjät on liitetty julkiseen verkkoon ja tältä osin ne voivat kaikkien muiden tällaisen verkon käyttäjien tavoin käyttää ajojärjestystä. Pääasian kantajat eivät siis voi pätevästi väittää, etteivät näiden suljettujen jakeluverkkojen käyttäjät aiheuta mitään kustannuksia ajojärjestyspalvelun tarjoajalle, eivätkä siten pätevästi väittää, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön perusteella niille aiheutuu kustannuksia palveluista, joita ne eivät saa.

68

On kuitenkin selvää, että erona näihin muihin julkisen verkon käyttäjiin suljetun jakeluverkon käyttäjät – koska ne kuluttavat ensisijaisesti direktiivin 2009/72 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tämän verkon sisällä tuotettua sähköä – voivat käyttää julkista verkkoa vain jäännösluonteisesti, kun suljetun jakeluverkon tuotanto ei riitä tyydyttämään sen käyttäjien tarpeita erityisesti verkon sisäisen kysynnän äkillisen ja ennalta arvaamattoman kasvun tapauksessa tai sen vuoksi, että siihen liitettyjen tuotantoyksiköiden toiminta keskeytyy huoltotöiden tai toimintahäiriöiden johdosta. Tällaisia poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta on siten olennaisin osin suljetun jakeluverkon haltijan tehtävä varmistaa itse tuotannon ja kulutuksen välinen tasapaino tässä verkossa samoin kuin Ternan on tehtävä julkisen verkon osalta.

69

Näin ollen yhtäältä suljetun jakeluverkon käyttäjät eivät näytä olevan samassa tilanteessa kuin muut julkisen verkon käyttäjät. Toisaalta julkisen verkon ajojärjestyspalvelun tarjoajan ilmeisesti täytyy vastata rajoitetuista kuluista näihin suljetun jakeluverkon käyttäjiin nähden, koska viimeksi mainitut käyttävät tätä palvelua vain jäännösluonteisesti. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin varmistettava näiden seikkojen paikkansapitävyys.

70

Jos nämä seikat kuitenkin osoittautuisivat paikkansapitäviksi – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 105 kohdassa – pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö, jossa säädetään, että suljetun jakeluverkon käyttäjiltä kannettavat ajojärjestysmaksut lasketaan saman menetelmän mukaisesti kuin jota käytetään muilta julkisen verkon käyttäjiltä kannettavien maksujen laskemiseen, voitaisiin objektiivisen oikeuttamisperusteen puuttuessa luokitella syrjiväksi.

71

Ei varsinkaan näytä olevan pois suljettua, että on mahdollista, että tällaiselta menetelmältä puuttuu riittävä yhteys ajojärjestyskustannuksiin direktiivin 2009/72 15 artiklan 7 kohdasta ja 25 artiklan 6 kohdasta johtuvien vaatimusten mukaisesti.

72

Siltä osin kuin suljettujen jakeluverkkojen käyttäjiltä kannettavien ajojärjestysmaksujen määrä ei liity julkisen verkon kanssa vaihdettuun sähkön määrään, mainittu menetelmä ei myöskään näytä olevan omiaan kannustamaan mainitun direktiivin 37 artiklan 6 kohdan b alakohdassa säädetyllä tavalla näitä käyttäjiä tasapainottamaan sähköntuotantoaan ja ‑kulutustaan tämän palvelun käyttämisen rajoittamiseksi mahdollisimman paljon.

73

Jäsenvaltio saattaa tosin voida laillisesti määrätä suljetun jakeluverkon käyttäjille, joilla on pääsy julkiseen verkkoon, ajojärjestysmaksuja, joiden määrää ei lasketa ainoastaan tosiasiallisesti julkisen verkon kanssa vaihdetun sähkön perusteella, jos voidaan osoittaa esimerkiksi, että tällainen määrä vastaa tämän palvelun tarjoajalle aiheutunutta erityiskustannusta, joka liittyy itse mahdollisuuteen siitä, että suljetun jakeluverkon käyttäjät voivat vaihtaa sähköä julkisen verkon kanssa käyttämällä mainittua palvelua. Nyt vireillä olevaan menettelyyn osallistuneista osapuolista kukaan ei kuitenkaan ole vedonnut tällaiseen erityiskustannukseen.

74

Italian hallitus väitti kirjallisissa huomautuksissaan ja istunnossa myös, että suljetun jakeluverkon käyttäjillä on mahdollisuus ryhmittyä muodostaakseen yhden ainoan liitäntäkohdan, jolloin ajojärjestysmaksut lasketaan vain julkisen verkon kanssa vaihdetun sähkön perusteella.

75

On kuitenkin huomautettava, että pääasian kantajat ovat väittäneet, ettei tällaisella ryhmittymisellä ollut mitään vaikutusta tämän maksun laskemiseen. Myöskään unionin tuomioistuimen käytettävissä olevan asiakirja-aineiston mikään seikka ei tue Italian hallituksen väitteitä.

76

Näin ollen on yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä tarkistaa näiden vain kansallisen oikeuden tulkintaa koskevien väitteiden paikkansapitävyys.

77

Näin ollen viidenteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2009/72 15 artiklan 7 kohtaa ja 37 artiklan 6 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että objektiivisen oikeuttamisperusteen puuttuessa ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että suljetun jakeluverkon käyttäjiltä kannettavat ajojärjestysmaksut lasketaan kunkin sen käyttäjän tämän verkon kanssa laitoksensa ja kyseisen verkon välisen liitäntäkohdan välityksellä vaihtaman sähkön perusteella, jos osoittautuu – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava –, että suljetun jakeluverkon käyttäjät eivät ole samassa tilanteessa kuin muut julkisen verkon käyttäjät ja että julkisen verkon ajojärjestyspalvelun tarjoajalle aiheutuu rajoitettuja kustannuksia näiden suljetun jakeluverkon käyttäjien osalta.

Oikeudenkäyntikulut

78

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.  

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:  

1)

Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 5 alakohtaa ja 28 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset verkot, jotka on otettu käyttöön omaa kulutusta varten ennen kyseisen direktiivin voimaantuloa, joiden haltijana on yksityinen yksikkö, joihin on liitetty rajattu joukko tuotanto- ja kulutusyksiköitä ja jotka puolestaan on liitetty julkiseen verkkoon, ovat mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia jakeluverkkoja.  

2)

Direktiivin 2009/72 28 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi yksinomaan vapauttaa pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset verkot, jotka se on luokitellut kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi suljetuiksi jakeluverkoiksi, tässä ominaisuudessa mainitun artiklan 2 kohdassa säädetyistä vaatimuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että nämä verkot voivat lisäksi saada muita tässä direktiivissä säädettyjä vapautuksia, erityisesti sen 26 artiklan 4 kohdassa säädetyn vapautuksen, jos ne täyttävät siinä säädetyt edellytykset, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava. Kyseinen jäsenvaltio ei voi missään tapauksessa sisällyttää mainittuja verkkoja jakeluverkkojen erilliseen luokkaan myöntääkseen niille vapautuksia, joista mainitussa direktiivissä ei ole säädetty.  

3)

Direktiivin 2009/72 32 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että kyseisen direktiivin 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja suljettuja jakeluverkkoja ei koske kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskeva velvollisuus, vaan niiden on yksinomaan annettava pääsy tähän verkkoon liitettävissä olevien käyttäjien, joilla on oikeus päästä julkiseen verkkoon, luokkaan kuuluville kolmansille osapuolille.  

4)

Direktiivin 2009/72 15 artiklan 7 kohtaa ja 37 artiklan 6 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että objektiivisen perusteen puuttuessa ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että suljetun jakeluverkon käyttäjiltä kannettavat ajojärjestysmaksut lasketaan kunkin sen käyttäjän tämän verkon kanssa laitoksensa ja kyseisen verkon välisen liityntäkohdan välityksellä vaihtaman sähkön perusteella, jos osoittautuu – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava –, että suljetun jakeluverkon käyttäjät eivät ole samassa tilanteessa kuin muut julkisen verkon käyttäjät ja että julkisen verkon ajojärjestyspalvelun tarjoajalle aiheutuu rajoitettuja kustannuksia näiden suljetun jakeluverkon käyttäjien osalta.  

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: italia.

Full & Egal Universal Law Academy