Asia C-235/17: Kanne 5.5.2017 – Euroopan komissio v. Unkari
C4122017FI1120120170505FI0019112122
Kanne 5.5.2017 – Euroopan komissio v. Unkari
(Asia C-235/17)2017/C 412/19Oikeudenkäyntikieli: unkari
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Malferrari ja L. Havas)
Vastaaja: Unkari
Vaatimukset
Komissio vaatii unionin tuomioistuinta
—
toteamaan, ettei Unkari ole noudattanut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 ja 63 artiklaan sekä perusoikeuskirjan 17 artiklaan perustuvia velvoitteitaan, koska se on ottanut käyttöön lainsäädännön, jolla poistetaan viljelysmaita koskevat hallinta- ja käyttöoikeudet, ja
—
Unkari on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komission mukaan kyseinen Unkarin lainsäädäntö, jolla rajoitetaan ilmeisen suhteettomasti hallinta- ja käyttöoikeuksia maa- ja metsätalousmaihin, ei sovellu yhteen Unkarilla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 ja 63 artiklan sekä perusoikeuskirjan 17 artiklan perusteella olevien velvoitteiden kanssa.
Hallinta- ja käyttöoikeuksien poistaminen lainsäädäntöteitse muodostaa SEUT 49 artiklaan perustuvan sijoittautumisvapauden rajoituksen. Näin on erityisesti sen vuoksi, että hallinta- ja käyttöoikeuksien poistamisesta aiheutuu, että näiden oikeuksien siihenastisten haltijoiden on mahdotonta tai erittäin vaikeaa perustaa sivutoimipaikka Unkariin (tai saada siellä viljelysmaiden käyttölupa) harjoittaakseen siellä toimintaansa ja edistääkseen taloudellista ja sosiaalista vuorovaikutusta unionissa itsenäisen ammatinharjoittamisen alalla. Komission mukaan hallinta- ja käyttöoikeuksien lainsäädäntöteitse tapahtuneella poistamisella tehdään sijoittautumisvapauden käytöstä vähemmän houkuttelevaa.
Kyseisellä Unkarin lainsäädännöllä vaarannetaan myös pääomien vapaa liikkuvuus, koska se vaikuttaa estävästi ja rajoittavasti sellaisten henkilöiden, jotka eivät ole Unkarin kansalaisia, haluun tehdä sijoituksia Unkarissa sijaitseviin kiinteistöihin. Lainsäädäntö vaikuttaa siten, että olemassa olevien hallinta- ja käyttöoikeuksien arvo alenee, mikä sekin on pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus.
Unkarin lainsäädäntö aiheuttaa välillistä syrjintää, koska sillä diskriminoidaan henkilöitä, jotka eivät ole Unkarin kansalaisia.
Kyseisten vapauksien rajoittaminen ei ole perusteltua. Se ei ole perusteltavissa perussopimukseen nojautuvilla syillä eikä Unkarin hallituksen menettelyn kuluessa esittämillä muilla syillä.
Komissio ei voi yhtyä etenkään niihin Unkarin hallituksen esittämiin lausumiin, joiden mukaan kyseinen rajoitus olisi tarpeen lainvastaisen tilanteen korjaamiseksi. Komissio katsoo, ettei yleistä oletusta – jota ei ole todennettu konkreettisessa yksittäistapauksessa – jonka mukaan kaikki ulkomaalaisten tekemät, Unkarissa sijaitsevia viljelysmaita koskevat hallinta- ja käyttöoikeussopimukset ovat hallinta- ja käyttöoikeuksien myöntämisen vuoksi lainvastaisia ja pätemättömiä, voida hyväksyä. Hyväksyä ei voida myöskään perustelua, jonka mukaan lainvastaisuus voidaan kunkin hallinta- ja käyttöoikeussopimuksen osalta päätellä siitä, ettei ennen vuotta 2002 voimassa olleiden säännösten edellyttämää valuutanvaihtolupaa ole olemassa.
Unkarin säännöksillä käyttöön otettu rajoitus ei sovellu yhteen oikeasuhteisuutta koskevan vaatimuksen kanssa, koska sillä ei voida saavuttaa haluttuja päämääriä ja koska sillä lisäksi mennään hyvin paljon pidemmälle kuin näiden saavuttamiseksi on tarpeen.
Unkarin lainsäädäntö ei sovellu yhteen oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteista johtuvien odotusten kanssa eikä sillä taata asianmukaista korvausta niille, joille on aiheutunut vahinkoa sillä käyttöön otetusta hallinta- ja käyttöoikeuksien poistamisesta.
Komission mukaan kyseinen Unkarin lainsäädäntö on ristiriidassa perusoikeuskirjan 17 artiklassa taatun omistusoikeuden kanssa. Sillä puututaan tietyissä tapauksissa omistusoikeuteen esimerkiksi silloin kun kyseinen rikkominen ei liity omistamisen muodostavaan kolmeen seikkaan (käyttö- ja hallintaoikeus sekä määräysvalta).
Full & Egal Universal Law Academy