7.8.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 256/8
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Budai Központi Kerületi Bíróság (Unkari) on esittänyt 16.5.2017 – Zoltán Rózsavölgyi ja Zoltánné Rózsavölgyi v. Unicredit Leasing Hungary Zrt. ja Unicredit Leasing Immo Truck Zrt.
(Asia C-259/17)
(2017/C 256/07)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Budai Központi Kerületi Bíróság
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Zoltán Rózsavölgyi ja Zoltánné Rózsavölgyi
Vastaajat: Unicredit Leasing Hungary Zrt. ja Unicredit Leasing Immo Truck Zrt.
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Kun otetaan erityisesti huomioon se, että kun sopimuksen pääkohteen määrittely on kohtuuton, kyseinen sopimus on kokonaan (eikä osittain) mitätön, voiko luottosopimuksen pääkohteen määrittelevän sopimusehdon kohtuuttomuuden vuoksi tapahtuvasta mitättömäksi julistamisesta (minkä vuoksi kyseinen ehto ei voi sitoa kuluttajaa) seurata (esimerkiksi soveltamalla tuomioistuimen päätöstä, kansallisen oikeuden säännöksessä säädettyä erityistä oikeudellista seuraamusta, lain säännöstä tai oikeuskäytännön yhdenmukaistamisesta tehtyä päätöstä), että kyseisen sopimuksen oikeudellinen luonnehdinta tai sen vaikutukset muuttuvat siten, että valuuttamääräistä luottosopimusta (jossa siihen perustuvat saatavat on määritetty ja ilmaistu ulkomaan valuutassa /jäljempänä luoton myöntämisvaluutta/ ja jonka mukaan kyseinen luotto on maksettava takaisin kotimaan valuutassa /jäljempänä takaisinmaksuvaluutta) pidettäisiin [Unkarin] forintin määräisenä luottosopimuksena?
1.1
Olettaen, että luottosopimuksen pääkohteen määrittelevän sopimusehdon kohtuuttomuudesta aiheutuvan mitättömyyden soveltamisesta voi seurata, että kyseisen sopimuksen oikeudellinen luonnehdinta tai sen vaikutukset muuttuvat, voiko kyseisen oikeudellisen luonnehdinnan muuttumisesta seurata (esimerkiksi soveltamalla tuomioistuimen päätöstä, kansallisen oikeuden säännöksessä säädettyä erityistä oikeudellista seuraamusta, lain säännöstä tai oikeuskäytännön yhdenmukaistamisesta tehtyä päätöstä), että tietyt oikeudellisen suhteen taloudellisia vaikutuksia aiheuttavat muuttujat voivat nekin vaihdella kuluttajan vahingoksi (esimerkiksi niin, että forinttimääräisiin luottoihin sovelletaan taannehtivasti markkinakorkoa tai keskuspankin peruskorkoa kyseisessä sopimuksessa määrätyn alhaisemman korkotason sijasta)?
2)
Onko kohtuuttomuudesta aiheutuvilla oikeudellisilla seuraamuksilla ehdottomia vaikutuksia ja onko tämä puhtaasti oikeudellinen kysymys, vai onko kohtuuttomuudesta aiheutuvia oikeudellisia seuraamuksia arvioitaessa mahdollista pitää merkityksellisenä
1.
muihin kuin kohtuuttomia ehtoja sisältäviin sopimuksiin sovellettavaa sopimuskäytäntöä;
2.
sellaisten määrättyjen toimijoiden oletettua haavoittuvuutta, joille aiheutuu välittömiä taloudellisia vaikutuksia (valuuttamääräisistä luotoista kyseen ollen esimerkiksi valuuttaluottoja myöntävien luotonantajien ryhmä ja pankkijärjestelmä), tai
3.
kolmansien henkilöiden tai sellaisten määrättyjen ryhmien etuja, joille ei aiheudu välittömiä taloudellisia vaikutuksia, esimerkiksi sen vuoksi, että mitättömyyden seurauksena valuuttaluottoja myöntävien luotonantajien ryhmän jäsenet voivat viime kädessä päästä tilejä laskennallisesti selvitettäessä huomattavalta osaltaan forintti-määräisiä luottoja myöntävien ryhmien jäseniä edullisempaan asemaan?
3)
Voidaanko direktiivin 93/13/ETY (1) 3 artiklan 1 kohtaa, 4 artiklan 2 kohtaa, 5 artiklaa ja 6 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa (eli arvioitaessa kohtuuttomuutta ja sen oikeudellisia seuraamuksia) katsoa, että sopimusehto, jolla vaihtokurssiriski asetetaan luotonottajalle (eli riskinkantoon liittyvä sopimusehto/liittyvät sopimusehdot) muodostaa useita ehtoja?
4)
Voidaanko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan säännöstä (jonka mukaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia) tulkita siten, että kyseinen ehto (ei sen yksittäinen osa vaan koko ehto) voi olla kohtuuton kokonaisuudessaan tai samanaikaisesti sekä osittain kohtuuton että osittain kohtuullinen, jolloin sitä voidaan edelleen (esimerkiksi asiaa käsittelevä tuomioistuimen arvioinnin mukaisesti) osittain soveltaa eli että se voi tietyssä määrin sitoa kuluttajaa (toisin sanoen ehto sen vaikutukset huomioon ottaen on vain tietyssä määrin kohtuuton), esimerkiksi tuomioistuimen päätöksen, kansallisessa säännöksessä säädetyn erityisen oikeudellisen seuraamuksen, lain säännöksen tai oikeuskäytännön yhdenmukaistamisesta tehdyn päätöksen perusteella?
4.1
Katsottaessa, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan säännöstä voidaan tulkita siten, että määrätty ehto voi olla joko kokonaisuudessaan kohtuuton tai samanaikaisesti sekä osittain kohtuuton että osittain kohtuullinen, jolloin sitä voidaan edelleen osittain soveltaa ja se voi tietyssä määrin sitoa kuluttajaa (toisin sanoen ehto sen vaikutukset huomioon ottaen on vain tietyssä määrin kohtuuton), voiko koko luottosopimuksen mitättömäksi julistaminen, joka perustuu siihen, että sopimusehto, jossa määritellään sopimuksen pääkohde, katsotaan kohtuuttomaksi, aiheuttaa sen, että kuluttaja joutuu tilejä laskennallisesti selvitettäessä huonompaan ja sopimuspuolena oleva elinkeinonharjoittaja parempaan asemaan kuin ne olisivat joutuneet, jos luottosopimuksen pääkohteen määrittelevä ehto olisi kyseisessä asiassa katsottu osittain kohtuuttomaksi (ja jos muut sopimusehdot olisivat pysyneet osapuolia sitovina saman sisältöisinä)?
5)
5.1
Voidaanko ehtoa, jonka mukaan kuluttaja kantaa vaihtokurssiriskin, olla pitämättä kohtuuttomana, toisin sanoen taloudellisten seurausten osalta selvänä ja ymmärrettävänä, jos se on laadittu (noudattamalla elinkeinonharjoittajan käyttämiä yleisiä sopimusehtoja, joista ei ole neuvoteltu erikseen) lakiin perustuvan, luonteeltaan välttämättä yleisen tietojenantovelvollisuuden mukaisesti, kun siinä asetetaan kuluttajalle vaihtokurssiriski tälle kuitenkaan siitä nimenomaisesti ilmoittamatta ja ilmoittamatta, että luottosopimuksen perusteella maksettavien lyhennyserien määrät saattavat ylittää kuluttajan tulojen määrän, joka todettiin, kun elinkeinonharjoittaja arvioi tämän maksukyvyn, kun samalla otetaan huomioon, että asian kannalta merkityksellisten kansallisten säännösten mukaan riski on täsmennettävä kirjallisesti ja ettei pelkkä riskin olemassaolon ja sen jakautumisen toteaminen riitä, ja että unionin tuomioistuin on asiassa C-26/13 antamansa tuomion 74 kohdassa todennut, ettei elinkeinonharjoittajan ole pelkästään ilmoitettava riskistä kuluttajalle, vaan kuluttajan on näiden ilmoitusten avulla voitava arvioida sopimukseen perustuvasta vaihtokurssiriskistä itselleen mahdollisesti aiheutuvat merkitykselliset taloudelliset seuraukset ja näin ollen lainasta aiheutuvat kokonaiskustannukset?
5.2
Voidaanko ehtoa, jonka mukaan kuluttaja kantaa vaihtokurssiriskin, olla pitämättä kohtuuttomana, toisin sanoen taloudellisten seurausten osalta selvänä ja ymmärrettävänä, jos se on laadittu (noudattamalla elinkeinonharjoittajan käyttämiä yleisiä sopimusehtoja, joista ei ole neuvoteltu erikseen) lakiin perustuvan, luonteeltaan välttämättä yleisen tietojenantovelvollisuuden mukaisesti, mutta jossa ei nimenomaisesti ilmoiteta, että luottosopimukseen perustuvan velan kullakin hetkellä jäljellä oleva pääoma saattaa ylittää lainan vakuutena olevan kuluttajan omaisuuden arvon, joka todettiin, kun elinkeinonharjoittaja arvioi tämän maksukyvyn, kun samalla otetaan huomioon, että asian kannalta merkityksellisten kansallisten säännösten mukaan riski on täsmennettävä kirjallisesti ja ettei pelkkä riskin olemassaolon ja sen jakautumisen toteaminen riitä, ja että unionin tuomioistuin on asiassa C-26/13 antamansa tuomion 74 kohdassa todennut, ettei elinkeinonharjoittajan ole pelkästään ilmoitettava riskistä kuluttajalle, vaan kuluttajan on voitava näiden ilmoitusten avulla arvioida sopimukseen perustuvasta vaihtokurssiriskistä itselleen mahdollisesti aiheutuvat merkitykselliset taloudelliset seuraukset ja näin ollen lainasta aiheutuvat kokonaiskustannukset?
5.3
Voidaanko ehtoa, jonka mukaan kuluttaja kantaa vaihtokurssiriskin, olla pitämättä kohtuuttomana, toisin sanoen taloudellisten seurausten osalta selvänä ja ymmärrettävänä, jos se on laadittu (noudattamalla elinkeinonharjoittajan käyttämiä yleisiä sopimusehtoja, joista ei ole neuvoteltu erikseen) lakiin perustuvan, luonteeltaan välttämättä yleisen tietojenantovelvollisuuden mukaisesti, mutta jossa ei nimenomaisesti ilmoiteta, että (1) kurssivaihteluille ei ole olemassa ylärajaa, (2) kurssivaihtelujen mahdollisuus on todellinen eli että niitä voi tapahtua luottosopimuksen koko voimassaoloaikana, (3) lyhennyserän suuruus voi tämän vuoksi nousta rajoituksitta, (4) kurssivaihteluista voi johtua, ettei ainoastaan lyhennyserien suuruus vaan myös jäljellä olevan pääoman määrä voi nousta rajoituksitta, (5) mahdolliset tappiot ovat määrältään loputtomia, (6) tarvittavien turvatoimenpiteiden vaikutus on rajallinen ja ne vaativat jatkuvaa valvontaa, josta (7) toisena sopimuspuolena oleva elinkeinonharjoittaja ei vastaa, kun huomioon otetaan myös, että asian kannalta merkityksellisten kansallisten säännösten mukaan riski on täsmennettävä kirjallisesti ja ettei pelkkä riskin olemassaolon ja sen jakautumisen toteaminen riitä ja että unionin tuomioistuin on asiassa C-26/13 antamansa tuomion 74 kohdassa todennut, ettei elinkeinonharjoittajan ole pelkästään ilmoitettava riskistä kuluttajalle, vaan kuluttajan on voitava näiden ilmoitusten avulla arvioida sopimukseen perustuvasta vaihtokurssiriskistä itselleen mahdollisesti aiheutuvat merkitykselliset taloudelliset seuraukset ja näin ollen lainasta aiheutuvat kokonaiskustannukset?
5.4
Etenkin kun otetaan huomioon, että on kuviteltavissa tai jo tapahtunut niin, että kansallisessa oikeuskäytännössä tai säännöksissä on päädytty siihen, että kuluttaja on tehnyt valuuttamääräisen luottosopimuksen sen vuoksi, että tuona ajankohtana sovellettava korkotaso oli forintti-määräisiin lainoihin sovellettavaa korkotasoa edullisempi, minkä vastikkeeksi hän yksin kantaa vaihtokurssiriskin, ja kun otetaan huomioon, että on kuviteltavissa tai jo tapahtunut niin, että kansallisesta oikeuskäytännöstä tai säännöksistä tehtävien johtopäätösten mukaan sopimukseen perustuvien velvollisuuksien yksipuolista ja ennakoimatonta siirtämistä toiselle osapuolelle luottosopimuksen tekemisen jälkeen ei voida arvioida, koska mitättömyysperusteiden on oltava olemassa sopimuksen tekohetkellä, ja kun lisäksi otetaan huomioon, että asian kannalta merkityksellisessä kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että riski on esitettävä yksityiskohtaisesti ja kirjallisesti eikä pelkällä ilmoituksella sen olemassaolosta ja jakautumisesta, ja että unionin tuomioistuin on asiassa C-26/13 antamansa tuomion 74 kohdassa todennut, ettei elinkeinonharjoittajan ole pelkästään ilmoitettava riskistä kuluttajalle, vaan kuluttajan on voitava näiden ilmoitusten avulla suorittaa riskin arviointi, voidaanko ehtoa, jonka mukaan kuluttaja kantaa vaihtokurssiriskin, olla pitämättä kohtuuttomana, toisin sanoen taloudellisten seurausten osalta selvänä ja ymmärrettävänä, jos se on laadittu (noudattamalla elinkeinonharjoittajan käyttämiä yleisiä sopimusehtoja, joista ei ole neuvoteltu erikseen) lakiin perustuvan, luonteeltaan välttämättä yleisen tietojenantovelvollisuuden mukaisesti, kun siinä asetetaan kuluttajalle vaihtokurssiriski ilmoittamatta tälle kuitenkaan nimenomaisesti, minkä suuntaisia valuuttakurssivaihteluja laina-aikana (tai ainakin sen alkuaikoina) on odotettavissa ja näiden korkeimpia ja/tai matalimpia arvoja (esimerkiksi forward-koronlaskentamenetelmän ja/tai tasakorkoperiaatteen perusteella – joiden mukaan valuuttalainasta kyseen ollen voidaan suurella varmuudella odottaa, että korkoetu, toisin sanoen se, että LIBOR- [London Interbank Offered Rate] tai EURIBOR-korko [Euro Interbank Offered Rate] on BUBOR-korkoa [Budapest Interbank Offered Rate] alhaisempi, mistä seuraa, että kuluttaja kärsii vaihtokurssitappion, koska takaisinmaksuvaluutan arvo vähenee suhteessa luoton myöntämisvaluutan arvoon nähden?
5.5
Voidaanko ehtoa olla pitämättä kohtuuttomana, toisin sanoen taloudellisten seurausten osalta selvänä ja ymmärrettävänä, jos se on laadittu (noudattamalla elinkeinonharjoittajan käyttämiä yleisiä sopimusehtoja, joista ei ole neuvoteltu erikseen) lakiin perustuvan, luonteeltaan välttämättä yleisen tietojenantovelvollisuuden mukaisesti, kun siinä asetetaan kuluttajalle vaihtokurssiriski ilmoittamatta tälle nimenomaisesti täsmällisellä tavalla (esimerkiksi, että kuluttajalle esitetään numerotietoja ja kuvataan diagrammein, miten takaisinmaksuvaluutan ja luoton myöntämisvaluutan kurssit ovat siihen asti vaihdelleet suhteessa toisiinsa aikana, joka on ollut vähintään yhtä pitkä kuin tuleva laina-aika) sitä riskiä, joka velalliselle todellisuudessa aiheutuu siitä, että vaihtokurssiriski asetetaan kuluttajalle; kun lisäksi otetaan huomioon, että asian kannalta merkityksellisten kansallisten säännösten mukaan riski on täsmennettävä kirjallisesti ja ettei pelkkä riskin olemassaolon ja sen jakautumisen toteaminen riitä, ja että unionin tuomioistuin on asiassa C-26/13 antamansa tuomion 74 kohdassa todennut, ettei elinkeinonharjoittajan ole pelkästään ilmoitettava riskistä kuluttajalle, vaan kuluttajan on voitava näiden ilmoitusten avulla arvioida sopimukseen perustuvasta vaihtokurssiriskistä itselleen mahdollisesti aiheutuvat merkitykselliset taloudelliset seuraukset ja näin ollen lainasta aiheutuvat kokonaiskustannukset?
5.6
Etenkin kun otetaan huomioon, että on kuviteltavissa tai jo tapahtunut niin, että kansallisessa oikeuskäytännössä tai säännöksissä on päädytty siihen, että kuluttaja on tehnyt valuuttamääräisen luottosopimuksen sen vuoksi, että tuona ajankohtana sovellettava korkotaso oli forinttimääräisiin lainoihin sovellettavaa korkotasoa edullisempi, minkä vastikkeeksi hän yksin kantaa vaihtokurssiriskin, ja kun otetaan huomioon, että asian kannalta merkityksellisten kansallisten säännösten mukaan riski on täsmennettävä kirjallisesti ja ettei pelkkä riskin olemassaolon ja sen jakautumisen toteaminen riitä, ja että unionin tuomioistuin on asiassa C-26/13 antamansa tuomion 74 kohdassa todennut, ettei elinkeinonharjoittajan ole pelkästään ilmoitettava riskistä kuluttajalle, vaan sen on myös tehtävä riskin arviointi kuluttajalle mahdolliseksi, voidaanko ehtoa, jonka mukaan kuluttaja kantaa vaihtokurssiriskin, olla pitämättä kohtuuttomana, toisin sanoen taloudellisten seurausten osalta selvänä ja ymmärrettävänä, jos se on laadittu (noudattamalla elinkeinonharjoittajan käyttämiä yleisiä sopimusehtoja, joista ei ole neuvoteltu erikseen) lakiin perustuvan, luonteeltaan välttämättä yleisen tietojenantovelvollisuuden mukaisesti, mutta siinä ei nimenomaisesti ja selkeästi ilmoiteta (esimerkiksi esittämällä nimenomaisia numerotietoja, jotka perustuvat jo kuluneeseen ajanjaksoon, joka on ollut vähintään yhtä pitkä kuin kuluttajan tuleva laina-aika), miten suurta korkoetua voidaan odottaa saatavan siitä, että forinttimääräisiin lainoihin sovelletaan BUBOR-korkoa ja LIBOR- tai EURIBOR-korkoa sovelletaan valuuttaluottohin?
6)
Arvioitaessa, onko sopimusehto, joka on laadittu (noudattamalla elinkeinonharjoittajan käyttämiä yleisiä sopimusehtoja, joista ei ole neuvoteltu erikseen) lakiin perustuvan, luonteeltaan välttämättä yleisen tietojenantovelvollisuuden mukaisesti, ja jonka mukaan kuluttaja kantaa vaihtokurssiriskin, kohtuuton, miten todistustaakka on jaettava kuluttajan ja sopimuspuolena olevan elinkeinonharjoittajan välillä todistelumenettelyssä, jossa arvioidaan, oliko kuluttajalla ennen luottosopimuksen tekemistä todellinen tilaisuus tutustua riidanalaiseen sopimusehtoon, johon hän on peruuttamattomasti sitoutunut (direktiivin 93/13 3 artiklan 3 kohta ja sen liitteessä olevan 1 kohdan i alakohta)?
7)
Onko katsottava, että valuuttaluottosopimuksia, eli liiketoimia, jotka koskevat sellaisia palveluja, joiden hinta on sidoksissa rahoitusmarkkinoilla tapahtuviin kurssivaihteluihin, solmivia luottolaitoksia, jotka tekevät kuluttajan kanssa luottosopimuksen ja soveltavat siinä omaa valuuttakurssiaan, pidetään elinkeinonharjoittajina, jotka eivät kykene vaikuttamaan hinnan muodostumiseen (direktiivin 93/13 liitteessä olevan 2 kohdan c alakohta)?
(1) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).
Full & Egal Universal Law Academy