27.11.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 402/9
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverfassungsgericht (Saksa) on esittänyt 15.8.2017 – Heinrich Weiss ym.
(Asia C-493/17)
(2017/C 402/11)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesverfassungsgericht
Pääasian asianosaiset
Valittajat: Heinrich Weiss, Jürgen Heraeus, Patrick Adenauer, Bernd Lucke, Hans-Olaf Henkel, Joachim Starbatty, Bernd Kölmel, Ulrike Trebesius, Peter Gauweiler, Johann Heinrich von Stein, Gunnar Heinsohn, Otto Michels, Reinhold von Eben-Worlée, Michael Göde, Dagmar Metzger, Karl-Heinz Hauptmann, Stefan Städter ja Markus C. Kerber
Muut osapuolet: Bundesregierung, Bundestag, Euroopan keskuspankki (EKP), Deutsche Bundesbank
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko julkisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmasta jälkimarkkinoilla 4.3.2015 annettu Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2015/774 (1) (EKP/2015/10), sellaisena kuin se on muutettuna julkisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmasta jälkimarkkinoilla annetun päätöksen (EU) 2015/774 muuttamisesta 5.11.2015 annetulla Euroopan keskuspankin päätöksellä (EU) 2015/2101 (2) (EKP/2015/33), julkisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmasta jälkimarkkinoilla annetun päätöksen (EU) 2015/774 muuttamisesta 18.4.2016 annetulla Euroopan keskuspankin päätöksellä (EU) 2016/702 (3) (EKP/2016/8) sekä Helleenien tasavallan liikkeeseen laskemien tai täysimääräisesti takaamien jälkimarkkinakelpoisten velkainstrumenttien vakuuskelpoisuudesta ja päätöksen (EU) 2015/300 kumoamisesta 22.6.2016 annetulla Euroopan keskuspankin päätöksellä (EU) 2016/1041 (4) (EKP/2016/18), tai kyseisen päätöksen toteutustapa ristiriidassa SEUT 123 artiklan 1 kohdan kanssa?
Onko SEUT 123 artiklan 1 kohdan kanssa ristiriidassa erityisesti se, että julkisen sektorin velkapaperien osto-ohjelmaa (PSPP) sovellettaessa
a)
ostojen yksityiskohdista tiedotetaan sillä tavoin, että markkinoilla syntyy tosiasiallinen varmuus siitä, että eurojärjestelmä tulee osittain hankkimaan jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemat velkakirjat?
b)
velkakirjan ensimarkkinoilla tapahtuvan liikkeeseenlaskun ja sen jälkimarkkinoilla tapahtuvan oston välisten vähimmäisaikojen noudattamisesta ei anneta edes jälkikäteen tietoja, minkä vuoksi asian tutkiminen tuomioistuimessa ei tältä osin ole mahdollista?
c)
hankittuja velkakirjoja ei myydä vaan ne pidetään hallussa erääntymiseen saakka ja näin ollen pidetään pois markkinoilta?
d)
eurojärjestelmä hankkii nimellisarvoisia jälkimarkkinakelpoisia velkakirjoja, joiden tuotto niiden erääntyessä on negatiivinen?
2)
Onko edellä 1 kohdassa mainittu päätös viimeistään silloin ristiriidassa SEUT 123 artiklan kanssa, kun sen toteutus finanssimarkkinoiden muuttuneet olosuhteet huomioon ottaen, erityisesti koska hankittavissa olevien velkakirjojen määrä on vähentynyt, edellyttää ostoihin alun perin sovellettujen sääntöjen jatkuvaa väljentämistä ja kun PSPP:n kaltaiselle osto-ohjelmalle unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut rajoitukset tällöin menettävät vaikutuksensa?
3)
Onko edellä 1 kohdassa mainittu, 4.3.2015 annettu Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2015/774, sellaisena kuin se on tällä hetkellä voimassa, ristiriidassa SEUT 119 artiklan ja SEUT 127 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa sekä Euroopan keskuspankin ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 17–24 artiklan kanssa, koska siinä ylitetään mainituissa säädöksissä Euroopan keskuspankille osoitettu rahapoliittinen mandaatti ja siten puututaan jäsenvaltioille kuuluvaan toimivaltaan?
Johtuuko Euroopan keskuspankille osoitetun mandaatin ylitys erityisesti siitä, että
a)
edellä 1 kohdassa mainittu päätös vaikuttaa PSPP:n volyymin, joka 12.5.2017 oli 1 534,8 miljardia euroa, vuoksi merkittävästi jäsenvaltioiden jälleenrahoitusehtoihin,
b)
edellä 1 kohdassa mainitulla päätöksellä, ottaen huomioon edellä a kohdassa mainittu jäsenvaltioiden jälleenrahoitusehtojen helpottuminen ja sen vaikutukset liikepankkeihin, ei ole pelkästään välillisiä talouspoliittisia seurauksia, vaan kyseisen päätöksen objektiivisesti todettavien vaikutusten johdosta vaikuttaa siltä, että ohjelman talouspoliittiset tavoitteet ovat rahapoliittisiin tavoitteisiin nähden vähintään yhtä tärkeitä,
c)
edellä 1 kohdassa mainittu päätös on merkittävien talouspoliittisten vaikutustensa vuoksi suhteellisuusperiaatteen vastainen,
d)
edellä 1 kohdassa mainitun päätöksen yli kaksi vuotta kestävän toteutuksen aikana ei ole nimenomaisten perustelujen puuttumisen vuoksi mahdollista tutkia, onko päätös edelleen tarpeellinen ja oikeasuhteinen?
4)
Onko edellä 1 kohdassa mainittu päätös joka tapauksessa SEUT 119 artiklan ja SEUT 127 artiklan 1 ja 2 alakohdan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 17–24 artiklan vastainen sen vuoksi, että ohjelman laajuus ja yli kaksi vuotta kestänyt toteutus sekä siitä johtuvat talouspoliittiset vaikutukset antavat aihetta PSPP:n tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden uudelleenarviointiin ja että päätöksen on siten tietystä ajankohdasta lukien katsottava ylittävän Euroopan keskuspankin rahapoliittisen mandaatin?
5)
Onko edellä 1 kohdassa mainitussa päätöksessä mahdollisesti luotu valtion keskushallinnon ja niihin rinnastettavien liikkeeseenlaskijoiden velkakirjojen luottotappioihin liittyvä rajoittamaton riskinjako eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien välillä ristiriidassa SEUT 123 ja SEUT 125 artiklan sekä SEU 4 artiklan 2 kohdan kanssa, jos kansallisia keskuspankkeja voidaan joutua riskinjaon johdosta pääomittamaan valtion budjetista?
(1) EUVL 2015, L 121, s. 20.
(2) EUVL 2015, L 305, s. 106.
(3) EUVL 2016, L 121, s. 24.
(4) EUVL 2016, L 169, s. 14.
Full & Egal Universal Law Academy