26.3.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 112/7
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 21.11.2017 – Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände, Verbraucherzentrale Bundesverband e. V. v. Amazon EU Sàrl
(Asia C-649/17)
(2018/C 112/11)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesgerichtshof
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände, Verbraucherzentrale Bundesverband e. V.
Vastapuoli: Amazon EU Sàrl
Ennakkoratkaisukysymykset
Euroopan unionin tuomioistuimelle esitetään kuluttajan oikeuksista 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (1) 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinnasta seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
1)
Voivatko jäsenvaltiot antaa säännöksen, jossa – kuten siviililain täytäntöönpanosta annetun lain (Einführungsgesetz zum Bürgerlichen Gesetzbuch, jäljempänä EGBGB) 246 a §:n 1 momentin 1 kohdan 2 alakohdassa – elinkeinonharjoittaja velvoitetaan antamaan etäsopimusten tekemisen yhteydessä kuluttajalle [ei vain silloin, jos se on käytettävissä, vaan] aina tiedoksi puhelinnumeronsa ennen kuluttajan sopimusta koskevaa tahdonilmausta?
2)
Tarkoittaako direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan [saksankielisessä versiossa] käytetty ilmaus ”gegebenenfalls” [suomenkielisessä ”jos nämä ovat käytettävissä”] sitä, että elinkeinonharjoittajan on toimitettava tiedot kuluttajalle ainoastaan yrityksessä jo tosiasiallisesti käytettävissä olevilla viestimillä ja ettei elinkeinonharjoittajan siis ole pakko ottaa käyttöön uutta puhelin- tai faksiliittymää tai luoda uutta sähköpostitiliä, jos se päättää tehdä yritystoiminnassaan myös etäsopimuksia?
3)
Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:
Tarkoittaako direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan [saksankielisessä versiossa] käytetty ilmaus ”gegebenenfalls” [suomenkielisessä ”jos nämä ovat käytettävissä”] sitä, että yrityksellä on jo käytettävissään ainoastaan sellaiset viestimet, joita elinkeinonharjoittaja tosiasiallisesti myös käyttää yhteydenpidossa kuluttajiin etäsopimusten tekemisen yhteydessä, vai onko yrityksellä käytettävissä myös sellaisia viestimiä, joita elinkeinonharjoittaja on toistaiseksi käyttänyt yksinomaan muihin tarkoituksiin, esimerkiksi yhteydenpitoon kaupan toimijoihin tai viranomaisiin?
4)
Onko direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan sisältyvä viestimien luettelo, jossa mainitaan puhelin, faksi ja sähköposti, tyhjentävä, vai voiko elinkeinonharjoittaja käyttää myös muita viestimiä, joita ei mainita kyseisessä luettelossa – esimerkiksi internetin chat-palvelua tai puhelimen takaisinsoittojärjestelmää –, mikäli näin turvataan nopea yhteydenotto ja tehokas viestintä?
5)
Onko direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan avoimuusvaatimuksen, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla tiedot direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainituista viestimistä, soveltamisessa merkitystä sillä, että tiedot toimitetaan nopeasti ja tehokkaasti?
(1) EUVL 2011, L 304, s. 64.