UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kymmenes jaosto)
7 päivänä helmikuuta 2018 ( *1 )
Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla – Sosiaalipolitiikka – Miesten ja naisten yhdenvertainen kohtelu työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa – Direktiivi 2006/54/EY – Kansallinen säännöstö, jossa säädetään eläkeiän saavuttaneiden esittävän taiteen työntekijöiden väliaikaisesta mahdollisuudesta pysyä työssä eläkeoikeudelle aikaisemmin vahvistettuun ikään asti, joka on 47 vuotta naisille ja 52 vuotta miehille
Yhdistetyissä asioissa C-142/17 ja C-143/17,
joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Corte suprema di cassazione (ylin tuomioistuin, Italia) on esittänyt 15.2.2017 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 20.3.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa
Manuela Maturi,
Laura Di Segni,
Isabella Lo Balbo,
Maria Badini ja
Loredana Barbanera
vastaan
Fondazione Teatro dell’Opera di Roma
ja
Fondazione Teatro dell’Opera di Roma
vastaan
Manuela Maturi,
Laura Di Segni,
Isabella Lo Balbo,
Maria Badini,
Loredana Barbanera,
Luca Troiano ja
Mauro Murri (C-142/17)
sekä
Catia Passeri
vastaan
Fondazione Teatro dell’Opera di Roma (C-143/17),
UNIONIN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Levits sekä tuomarit A. Borg Barthet ja M. Berger (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklan mukaisesti,
on antanut seuraavan
määräyksen
1
Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (EUVL 2006, L 204, s. 23) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 21 artiklan tulkintaa.
2
Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa ovat vastakkain erityisesti useita Fondazione Teatro dell’Opera di Roman (Rooman oopperan teatterisäätiö, jäljempänä säätiö) palveluksessa työskenteleviä naistanssijoita ja jotka koskevat heidän irtisanomistaan sen perusteella, että he olivat saavuttaneet työssä pysymisen ikärajan.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3
Direktiivin 2006/54 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Tarkoitus”, säädetään seuraavaa:
”Tämän direktiivin tarkoituksena on taata miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa.
Tätä varten siinä on säännöksiä, joilla pyritään panemaan yhdenvertaisen kohtelun periaate täytäntöön seuraavilla aloilla:
a)
mahdollisuudet työhön, myös uralla etenemiseen, ja ammatilliseen koulutukseen;
b)
työehdot, mukaan lukien palkka;
c)
ammatilliset sosiaaliturvajärjestelmät.
Siinä on myös säännöksiä, joilla pyritään takaamaan, että täytäntöönpanoa tehostetaan ottamalla käyttöön asianmukaiset menettelyt.”
4
Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”1. Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
a)
’välitön syrjintä’: tilanne, jossa henkilöä kohdellaan sukupuolen perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa;
b)
’välillinen syrjintä’: tilanne, jossa näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa henkilöt näiden sukupuolen perusteella erityisen epäedulliseen asemaan toiseen sukupuoleen verrattuna, paitsi jos kyseisellä säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on puolueettomasti perusteltavissa oleva oikeutettu tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia;
– –”
5
Direktiivin 2006/54 3 artiklassa, jonka otsikkona on ”Positiiviset toimet”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa perustamissopimuksen 141 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä miesten ja naisten välisen täyden tosiasiallisen tasa-arvon varmistamiseksi työelämässä.”
6
Direktiivin 2006/54 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Julkisella tai yksityisellä sektorilla, julkiset laitokset mukaan lukien, ei saa olla välitöntä tai välillistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää seuraavien seikkojen suhteen:
– –
c)
työehdot ja työolot, mukaan lukien irtisanominen, sekä palkka perustamissopimuksen 141 artiklassa määrätyn mukaisesti.”
Italian oikeus
7
Italian lainsäädännön mukaan työnantaja voi irtisanoa eläkkeelle siirtymisen iän saavuttaneen työntekijän ad nutum eli joutumatta esittämään irtisanomiselle perusteita.
8
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan niiden esittävän taiteen alan työntekijöiden, jotka kuuluvat tanssijoiden kategoriaan, eläkkeelle siirtymisen ikä oli 47 vuotta naisille ja 52 vuotta miehille. Se toteaa, että 30.4.2010 annetun asetuksen (decreto legge) nro 64, joka muunnettiin 29.6.2010 annetuksi laiksi nro 100, sellaisena kuin kyseinen asetus oli voimassa pääasioiden tosiseikkojen tapahtuma-aikaan (jäljempänä asetus nro 64/2010), 3 §:n 7 momentilla muutettiin mainittuja kyseisten työntekijöiden ikärajoja molempien sukupuolten osalta vahvistamalla työssä pysymisen yhteiseksi ikärajaksi 45 vuotta.
9
Mainitulla säännöksellä otettiin myös kyseisten työntekijöiden hyväksi käyttöön siirtymäajaksi valintaoikeus, jota sovellettiin mainitun säännöksen voimaantulopäivästä lähtien kahden vuoden ajan ja jonka nojalla heillä oli mahdollisuus pysyä työssä kyseisen yhteisen ikärajan täytyttyä. Kyseisillä työntekijöillä, jotka olivat toistaiseksi voimassa olevassa palvelussuhteessa ja saavuttaneet tai ylittäneet uuden eläkkeelle siirtymiselle vahvistetun iän, oli siis mahdollisuus jatkaa työskentelyään eläkkeelle siirtymisen aikaisemmin voimassa olleeseen ikärajaan saakka, joka siis oli 47 vuotta naisille ja 52 vuotta miehille, käyttämällä mainittua valintaoikeutta, joka oli vuosittain käytettävissä uudelleen, kahdessa kuukaudessa kyseisen säännöksen voimaantulopäivästä tai ainakin kolme kuukautta ennen eläkeoikeuden täyttymistä.
Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymys
10
Aluksi on täsmennettävä, että pääasioiden asianosaisina on palvelussuhteessa olevia työntekijöitä, jotka ovat nais- ja miestanssijoita, ja säätiö, joka on heidän työnantajansa. Kuten ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvisti vastauksessaan unionin tuomioistuimen selvennyspyyntöön, miespuolisten työntekijöiden tilanne ei kuitenkaan vaikuta mitenkään nyt käsiteltävissä ennakkoratkaisupyynnöissä esitettyihin kysymyksiin. Niinpä tässä tapauksessa on käsiteltävä vain kyseisten naispuolisten työntekijöiden tilannetta.
11
Viimeksi mainitut olivat säätiön palveluksessa 31.3.2014 saakka, jolloin heidät irtisanottiin sillä perusteella, että he olivat saavuttaneet eläkkeelle siirtymisen ikärajan. Heidän työsopimuksensa päättäminen perustuu asetuksen nro 64/2010 3 §:n 7 momenttiin.
12
He nostivat Tribunale di Romassa (Rooman alioikeus, Italia) kanteen, jossa he vaativat irtisanomisensa kumoamista, mahdollisuutta palata työhönsä ja työnantajansa velvoittamista korvaamaan heille aiheutunut vahinko. He pitivät irtisanomistaan lainvastaisena, koska he olivat käyttäneet asetuksen nro 64/2010 3 §:n 7 momentissa säädettyä valintaoikeutta, jonka perusteella he voivat jatkaa työskentelyään ja jota he olivat käyttäneet vuosittain uudelleen ainakin kolme kuukautta ennen työssä pysymisen lakisääteisen ikärajan täyttymistä.
13
Kyseinen tuomioistuin hyväksyi kanteet.
14
Säätiön valitettua tästä ratkaisusta Corte d’appello di Roma (Rooman ylioikeus, Italia) hylkäsi pääasioissa kyseessä olevien työntekijöiden vaatimukset. Kyseisen tuomioistuimen mielestä asetuksen nro 64/2010 3 §:n 7 momentti ei ollut unionin oikeuden vastainen, koska vaikka mainitulla säännöksellä oli alennettu eläkkeelle siirtämisen ikä 45 vuoteen, sillä annettiin henkilöstölle, joka oli saavuttanut mainitun iän ennen kyseisen säännöksen voimaantuloa tai 1.7.2010 ja 1.7.2012 välisenä ajanjaksona, oikeuden käyttää aiemmin voimassa olleen kansallisen säännöstön mukaista työssä pysymisen ikärajaa, joka oli 47 vuotta naisille ja 52 vuotta miehille.
15
Corte d’appello di Roma katsoi, että kansallisen lainsäätäjän tarkoituksena oli ollut ottaa käyttöön asteittainen pääsy uuteen työssä pysymisen ikärajaan niiden työntekijöiden osalta, jotka olivat lähellä tätä uutta ikää ja olivat siksi altistuneita aikaisemman järjestelmän äkilliselle muuttamiselle rajoittavammaksi. Kyseisen tuomioistuimen mielestä mainittu säännös ei siis ole missään mielessä yhteensoveltumaton unionin oikeuden periaatteiden kanssa, ei edes, kun otetaan huomioon, että kyseessä on siirtymäsäännös ja sillä on rajallinen määrä adressaatteja.
16
Pääasioissa kyseessä olevat työntekijät ovat hakeneet kyseiseen tuomioon muutosta Corte suprema di cassazionelta (ylin tuomioistuin, Italia) ja vedonneet muun muassa siihen, että asetuksen nro 64/2010 3 §:n 7 momentti on yhteensoveltumaton SEUT 157 artiklan, perusoikeuskirjan 21 artiklan ja direktiivin 2006/54 kanssa.
17
Myös säätiö on hakenut ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta muutosta Corte d’appello di Roman 14.10.2015 antamaan tuomioon.
18
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että pääasioiden ratkaisu riippuu direktiivissä 2006/54 ja perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetulle käsitteelle ”sukupuoleen perustuvan syrjinnän kielto” annettavasta tulkinnasta, ja kysyy, sopiiko asetuksen nro 64/2010 3 §:n 7 momentti yhteen unionin oikeuden niiden määräysten ja säännösten kanssa, joihin valittajat ovat vedonneet.
19
Tässä tilanteessa Corte suprema di cassazione on päättänyt lykätä asioiden käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle kummassakin asiassa seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [asetuksen nro 64/2010] 3 §:n 7 momenttiin sisältyvä kansallinen säännöstö – jonka mukaan 'niiden esittävän taiteen työntekijöiden, jotka kuuluvat tanssijoiden kategoriaan, eläkeiäksi vahvistetaan sekä miehille että naisille 45 vuotta käyttämällä työntekijöiden, joihin sovelletaan eläkemaksuihin perustuvaa järjestelmää tai sekajärjestelmää täysimääräisesti, osalta 8.8.1995 annetun lain nro 335 1 §:n 6 momentissa säädettyä korkeampaa ikää koskevaa muuntokerrointa. Tämän säännöksen voimaantulopäivää seuraavien kahden vuoden ajan tässä momentissa tarkoitetuille työntekijöille, jotka ovat toistaiseksi voimassa olevassa palvelussuhteessa ja jotka ovat saavuttaneet tai ylittäneet eläkeiän, annetaan mahdollisuus käyttää työssä pysymistä koskevaa valintaoikeutta, joka on vuosittain käytettävissä uudelleen. Tällaista valintaoikeutta on käytettävä hakemalla sitä nimenomaisesti ente nazionale di previdenza e assistenza per i lavoratori dello spettacolo (ENPALS) ‑nimiseltä elimeltä (esittävän taiteen työntekijöiden kansallinen sosiaalivakuutuselin) kahdessa kuukaudessa tämän säännöksen voimaantulopäivästä tai ainakin kolme kuukautta ennen eläkeoikeuden täyttymistä; vanhuuseläkkeelle siirtymisen ehdottomana yläikärajana pysyy kuitenkin 47 vuotta naisille ja 52 vuotta miehille' – [direktiivissä 2006/54] ja [perusoikeuskirjassa] (21 artikla) vahvistetun sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellon periaatteen vastainen?”
20
Unionin tuomioistuimen presidentin 27.4.2017 tekemällä päätöksellä asiat C‑142/17 ja C-143/17 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
21
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklassa määrätään, että jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä tai jos ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta ei ole perusteltua epäilystä, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä.
22
Tätä määräystä on sovellettava nyt käsiteltävissä asioissa.
23
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2006/54 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä asetuksen nro 64/2010 3 §:n 7 momenttiin sisältyvän kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan tanssijoina palveluksessa olevilla työntekijöillä, jotka ovat saavuttaneet kyseisessä säännöstössä 45 vuodeksi niin naisille kuin miehillekin vahvistetun eläkkeelle siirtymisen iän, on mahdollisuus käyttää kahden vuoden siirtymäkauden ajan valintaoikeutta, jonka perusteella he voivat jatkaa työskentelyään aiemmin voimassa olleen säännöstön mukaiseen työssä pysymisen ikärajaan saakka, joka oli 47 vuotta naisille ja 52 vuotta miehille.
24
Aluksi on todettava, että unionin tuomioistuin on katsonut, että yhtäältä kysymys vanhuuseläkkeen myöntämisedellytyksistä ja toisaalta kysymys työsuhteen päättämisedellytyksistä eroavat toisistaan (ks. mm. tuomio 18.11.2010, Kleist, C‑356/09, EU:C:2010:703, 24 kohta).
25
Siltä osin kuin kyse on viimeksi mainituista edellytyksistä, direktiivin 2006/54 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltaminen irtisanomisehtojen kannalta tarkoittaa sitä, että julkisella tai yksityisellä sektorilla, julkiset laitokset mukaan lukien, ei saa olla välitöntä tai välillistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
26
Tässä yhteydessä on todettava, että mainitussa säännöksessä tarkoitettuun irtisanomisen käsitteeseen, jota on tulkittava laajasti, kuuluu työnantajan noudattaman yleisen eläkkeellesiirtämispolitiikan yhteydessä työsuhteen päättäminen sillä perusteella, että työntekijä on saavuttanut kansallisessa säännöstössä vahvistetun työssä pysymisen ikärajan, vaikka eläkkeelle siirtymistä seuraisi vanhuuseläkkeen myöntäminen (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2010, Kleist, C-356/09, EU:C:2010:703, 26 kohta).
27
Tästä seuraa, että pääasioissa – joissa työnantaja on kansallisen säännöstön mukaisesti siirtänyt omasta aloitteestaan asianomaiset työntekijät eläkkeelle sillä perusteella, että he olivat saavuttaneet työssä pysymisen ikärajan – kyseessä olevien kaltainen asia koskee direktiivin 2006/54 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja irtisanomisehtoja (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2010, Kleist, C-356/09, EU:C:2010:703, 27 kohta).
28
Unionin tuomioistuin on jo katsonut miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9.2.1976 annetusta neuvoston direktiivistä 76/207/ETY (EYVL 1976, L 39, s. 40), joka on kumottu direktiivillä 2006/54, että sellainen yleinen irtisanomispolitiikka, jonka mukaan naispuolinen työntekijä irtisanotaan käyttäen perusteena yksinomaan sitä, että hän on saavuttanut tai ylittänyt vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän, joka on kansallisen lainsäädännön mukaan miehille ja naisille eri, on direktiivissä 76/207 kiellettyä sukupuoleen perustuvaa syrjintää (tuomio 18.11.2010, Kleist, C-356/09, EU:C:2010:703, 28 kohta).
29
Tällaista tulkintaa voidaan soveltaa myös asetuksen nro 64/2010 3 §:n 7 momenttiin sisältyvän kaltaiseen kansalliseen säännöstöön – jonka mukaan työssä pysymisen ikärajan saavuttaneet työntekijät voivat siirtymäkauden ajan käyttää työskentelynsä jatkumisen mahdollistavaa valintaoikeutta – silloin, kun ikä, jona työsopimus lopullisesti päättyy, on eri sen mukaan, onko asianomainen työntekijä mies vai nainen.
30
Tässä yhteydessä on huomattava ensinnäkin, että direktiivin 2006/54 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan välitön syrjintä on kyseessä silloin, kun henkilöä kohdellaan sukupuolen perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.
31
Nyt käsiteltävissä asioissa asetuksen nro 64/2010 3 §:n 7 momentista ilmenee, että tanssijoilla, jotka olivat toistaiseksi voimassa olevassa palvelussuhteessa ja saavuttaneet tai ylittäneet uuden eläkkeelle siirtymiselle vahvistetun iän, oli kahden vuoden ajan kyseisen säännöksen voimaantulopäivästä mahdollisuus käyttää työskentelynsä jatkumisen mahdollistanutta valintaoikeutta, joka oli vuosittain käytettävissä uudelleen, kahdessa kuukaudessa kyseisen säännöksen voimaantulopäivästä tai ainakin kolme kuukautta ennen eläkeoikeuden täyttymistä, kunnes he täyttivät eläkkeelle siirtymisen aikaisemmin voimassa olleen ikärajan, joka oli 47 vuotta naisille ja 52 vuotta miehille.
32
Mainitusta säännöksestä ilmenee, että kyseisen valintaoikeuden käytön yksityiskohtaiset säännöt riippuvat työntekijöiden sukupuolesta.
33
Toiseksi on tutkittava, onko mainitulla säännöksellä säännellyn kaltaisessa asiayhteydessä niin, että 45 vuotta täyttäneet naispuoliset työntekijät ovat tilanteessa, joka on direktiivin 2006/54 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla rinnastettavissa samaan ikäryhmään kuuluvien miespuolisten työntekijöiden tilanteeseen.
34
Eri tilanteille ominaiset seikat ja siis se, ovatko tilanteet rinnastettavissa toisiinsa, on määritettävä ja niitä on arvioitava muun muassa asianomaisten säännösten tarkoituksen ja päämäärän valossa, ja tässä yhteydessä on otettava huomioon sen alan, johon kyseinen toimi kuuluu, periaatteet ja tavoitteet (ks. mm. tuomio 26.10.2017, BB construct, C-534/16, EU:C:2017:820, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35
Pääasioissa on niin, että kyseessä olevaan erilaiseen kohteluun johtavan säännöstön tarkoituksena on säännellä ehtoja, joiden täyttyessä asianomaisten työntekijöiden työsuhde päätetään.
36
Tässä asiayhteydessä ei voida yksilöidä mitään olosuhteita, jotka olisivat omiaan tekemään naispuolisten työntekijöiden tilanteesta erityisen verrattuna miespuolisten työntekijöiden tilanteeseen. Niinpä asianomaisten naispuolisten työntekijöiden tilanne on direktiivin 2006/54 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla rinnastettavissa samanikäisten miespuolisten työntekijöiden tilanteeseen siltä osin kuin kyse on työsuhteen päättämisehdoista. Kyseisessä säännöksessä siis säädetään välittömästi sukupuoleen perustuvasta erilaisesta kohtelusta.
37
Pääasioissa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä säädetyn kaltainen välittömästi sukupuoleen perustuva erilainen kohtelu merkitsee siis direktiivin 2006/54 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2010, Kleist, C-356/09, EU:C:2010:703, 42 kohta).
38
Tässä yhteydessä on palautettava mieleen, että direktiivissä 2006/54 tehdään ero yhtäältä sukupuoleen välittömästi perustuvan syrjinnän ja toisaalta niin sanotun ”välillisen” syrjinnän välillä siinä mielessä, ettei ensin mainittua syrjintää voida perustella oikeutetulla tavoitteella. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla on sitä vastoin niin, että säännökset, perusteet tai käytännöt, jotka voivat johtaa välilliseen syrjintään, voidaan jättää luonnehtimatta syrjinnäksi, jos ne ovat puolueettomasti perusteltavissa oikeutetulla tavoitteella ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (tuomio 18.11.2010, Kleist, C-356/09, EU:C:2010:703, 41 kohta).
39
Niinpä pääasioissa kyseessä olevan kaltaista erilaista kohtelua ei voida perustella pyrkimyksellä olla altistamatta asianomaisia työntekijöitä aikaisemman työssä pysymistä koskevan järjestelmän äkilliselle muuttamiselle rajoittavammaksi.
40
Esitettyyn kysymykseen on siis vastattava, että direktiivin 2006/54 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että asetuksen nro 64/2010 3 §:n 7 momenttiin sisältyvän kaltainen kansallinen säännöstö – jonka mukaan tanssijoina palveluksessa olevilla työntekijöillä, jotka ovat saavuttaneet kyseisessä säännöstössä 45 vuodeksi niin naisille kuin miehillekin vahvistetun eläkkeelle siirtymisen iän, on mahdollisuus käyttää kahden vuoden siirtymäkauden ajan valintaoikeutta, jonka perusteella he voivat jatkaa työskentelyään aiemmin voimassa olleen säännöstön mukaiseen työssä pysymisen ikärajaan saakka, joka oli 47 vuotta naisille ja 52 vuotta miehille – merkitsee mainitussa direktiivissä kiellettyä sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää.
Oikeudenkäyntikulut
41
Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on määrännyt seuraavaa:
Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että 30.4.2010 annetun asetuksen nro 64, joka muunnettiin 29.6.2010 annetuksi laiksi nro 100, sellaisena kuin kyseinen asetus oli voimassa pääasioiden tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, 3 §:n 7 momenttiin sisältyvän kaltainen kansallinen säännöstö – jonka mukaan tanssijoina palveluksessa olevilla työntekijöillä, jotka ovat saavuttaneet kyseisessä säännöstössä 45 vuodeksi niin naisille kuin miehillekin vahvistetun eläkkeelle siirtymisen iän, on mahdollisuus käyttää kahden vuoden siirtymäkauden ajan valintaoikeutta, jonka perusteella he voivat jatkaa työskentelyään aiemmin voimassa olleen säännöstön mukaiseen työssä pysymisen ikärajaan saakka, joka oli 47 vuotta naisille ja 52 vuotta miehille – merkitsee mainitussa direktiivissä kiellettyä sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää.
Allekirjoitukset
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: italia.