13.3.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 78/36
Kanne 16.1.2017 – Unkari v. komissio
(Asia T-20/17)
(2017/C 078/50)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Asianosaiset
Kantaja: Unkari (edustajat: M. Z. Fehér ja E. Zs. Tóth)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan komission 4.11.2016 tekemän päätöksen C(2016) 6929 final, joka liittyy Unkari mainostulojen verottamiseen soveltamaan toimenpiteeseen SA.39235 (2015/C) (ex 2015/NN)
—
toissijaisesti kumoamaan osittain riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä katsotaan valtiontueksi myös se lain versio, joka annettiin vuonna 2015 tehdyn muutoksen jälkeen
—
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan mainosveroa on virheellisesti pidetty valtiontukena
Riidanalainen päätös on lainvastainen, koska komissio on virheellisesti pitänyt kyseistä Unkarin lakia valtiontukena; valtiontukea ei ole sellainen progressiivinen verojärjestelmä, jonka mukaiset verot määräytyvät objektiivisten perusteiden mukaisesti, ei se, että tappiollisten yritysten veron perustetta alennetaan eikä se, että uutta verojärjestelmää sovelletaan jo päättyneisiin verokausiin.
2)
Toinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu
Komissio ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan, kun se luokitteli kielletyksi valtiontueksi sekä vuoden 2014 muutetussa versiossa että vuoden 2015 muutetussa versiossa olevat mainosveroa koskevat säännökset tutkimatta aineellisesti kyseisten säännösten keskinäisiä eroavuuksia; riidanalaisessa päätöksessä ei ilmoiteta, mikä on se poikkeussäännös, jonka nojalla yritys saa taloudellista etua suhteessa samanlaisessa tilanteessa olevaan toiseen yritykseen nähden; komissio ei selitä, miksei progressiivista verojärjestelmää voida pitää viitejärjestelmänä; komissio ei kerro, mikä on se tuensaajayritysten ryhmä, joka yksinomaisesti hyötyy progressiivisesta verojärjestelmästä, eikä se perustele, miksi se ei pitänyt luotettavina niitä laskelmia, jotka Unkarin viranomaiset olivat tehneet verovelvollisille ja veroviranomaisille aiheutuvista kustannuksista.
3)
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan harkintavaltaa on käytetty väärin
Komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa, kun se riidanalaista päätöstä antaessaan tutki valtiontuen olemassaoloa, koska se kielsi sellaiseen verolainsäädäntöön perustuvan verojen palauttamisen, jonka antaminen kuuluu yksinomaan jäsenvaltion toimivaltaan, ottamatta huomioon sitä, ettei nyt kyseessä olevien kaltaisten verojen valtiontuen luonteesta ole olemassa unionin tuomioistuimen eikä unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Full & Egal Universal Law Academy