26.6.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 202/20
Kanne 2.3.2017 – Anastassopoulos ym. v. neuvosto ja komissio
(Asia T-147/17)
(2017/C 202/34)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantajat: Nikolaos Anastassopoulos (Nea Erythraia, Kreikka), Aristeidis Anastassopoulos (Nea Erythraia), Alexia Anastassopoulos (Nea Erythraia), Maria–Myrto Anastassopoulos (Nea Erythraia) ja Sophie Velliou (Kifissia, Kreikka) (edustajat: asianajajat K. Floros ja M. Meng Papantoni)
Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
—
ottamaan tämän kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi
—
hyväksymään heidän vahingonkorvausvaatimuksensa myöntämällä ensimmäiselle kantajalle 123 442 euroa, kullekin seuraaville kolmelle 61 721 euroa ja viidennelle kantajalle 120 900 euroa tai toissijaisesti ensimmäiselle kantajalle 38 227,20 euroa, kullekin seuraaville kolmelle 19 107,60 euroa ja viidennelle 37 440 euroa, kaikissa tapauksissa viivästyskorkoineen
—
velvoittamaan vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut riippumatta asian ratkaisusta.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantajat väittävät kanteensa tueksi, että on loukattu syrjintäkiellon perusperiaatetta siltä osin kuin tämän periaatteen mukaan erilaisia tilanteita on kohdeltava eri tavoin ja rikottu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 21 artiklaa, jossa kyseinen periaate konkretisoidaan.
Kantajien mukaan heille on aiheutunut merkittäviä taloudellisia tappioita siitä, että heidän valtionobligaatioihinsa on sovellettu lakia 4050/12, jonka nimenä on myös ”PSI” (Private Sector Investment), ja he väittävät, että heitä on kohdeltu samalla tavalla (myös heidän obligaatioidensa arvonalennukseen (haircut) sovelletun prosenttiosuuden osalta) kuin oikeushenkilöitä, muiden muassa pankkeja ja erityisrahastoja, huolimatta näiden välisistä perustavanlaatuisista eroista.
Kantajien mielestä tällainen sama kohtelu johtuu euroryhmän puheenjohtajasta ja/tai euroryhmästä sellaisenaan, jotka kantajien mukaan kielsivät paitsi luonnollisten henkilöiden vapauttamisen haircutista myös kaikki myöhemmät korvaavat toimenpiteet, sekä komissiosta, joka kantajien mukaan antoi suostumuksensa tällaiseen edellä mainitun periaatteen loukkaamiseen ja perusoikeuskirjan 21 artiklan rikkomiseen huolimatta sillä SEU 17 artiklan nojalla olevasta velvollisuudesta, sellaisena kuin sitä on tulkittu 20.9.2016 annetussa tuomiossa Ledra Advertising ym. v. komissio ja EKP (C-8/15 P–C-10/15 P, EU:C:2016:701).
Full & Egal Universal Law Academy