17.7.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 231/29
Kanne 28.4.2017 – Intermarché Casino Achats v. komissio
(Asia T-254/17)
(2017/C 231/37)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Intermarché Casino Achats (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat Y. Utzschneider ja J. Jourdan)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
toteamaan, että asetuksen N:o 1/2003 20 artiklaa ei SEUT 277 artiklan nojalla voida soveltaa tässä asiassa
—
kumoamaan 9.2.2017 annetun Euroopan komission päätöksen C(2017) 1056 SEUT 263 ja 277 artiklan nojalla
—
velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että Euroopan komission 9.2.2017 tekemä päätös (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla on velvoitettu kantaja suostumaan tarkastukseen perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.2.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1) 20 artiklan 1 ja 4 kohdan nojalla, on lainvastainen. Kantajan mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen, koska se perustuu säännöksiin, jotka ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen (jäljempänä EIOS) vastaisia. Tästä kantaja väittää, että
—
asetuksen N:o 1/2003 20 artiklalla loukataan perusoikeuskirjan 47 artiklan ja EIOS 6 artiklan mukaista oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, koska siinä ei säädetä tehokkaasta oikeussuojakeinosta komission tarkastusmenettelyn toimittamista vastaan;
—
asetuksen N:o 1/2003 20 artiklalla loukataan myös perusoikeuskirjan 47 artiklan ja EIOS 6 artiklan mukaista prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, koska siinä ei säädetä oikeudesta tutustua komission tarkastuspäätöksen pohjana oleviin asiakirjoihin eikä näiden asiakirjojen tiedoksi antamisesta.
2)
Toinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttumista, koska sitä ei ole riittävästi perusteltu, mikä on asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan vaatimusten vastaista. Kantaja nimittäin katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä ei selitetä ollenkaan siitä millä tavalla mahdollinen rikkominen koskisi kantajaa, eikä siinä myöskään täsmennetä ajanjaksoa, jona väitetty kilpailuoikeuden rikkominen on tapahtunut. Tämä perusteluvelvollisuuden rikkominen on sitäkin vahingollisempaa, kun riidanalainen päätös ei sisällä asiakirjoja, johon se nojautuu.
3)
Kolmas kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen lainvastaisuutta siltä osin, kuin komissio on tehnyt päätöksen, vaikka sillä ei ole ollut riittävästi luotettavaa näyttöä epäilläkseen kilpailuoikeuden rikkomista ja näin oikeuttaakseen tarkastuksen kantajan toimitiloissa.
4)
Neljäs kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen lainvastaisuutta siltä osin kuin siinä ei ole noudatettu perusoikeuskirjan 7 artiklan ja EOIS 8 artiklan mukaista kotirauhan suojaa koskevaa perusoikeutta, koska komission määräämä tarkastus on ollut suhteeton toimenpide ja koska ei ole annettu riittäviä takeita väärinkäytöksiä vastaan.
Full & Egal Universal Law Academy