EUR-Lex -  62017TN0323 - FI

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/51

Kanne 29.5.2017 – Martinair Holland v. komissio

(Asia T-323/17)

(2017/C 239/65)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Martinair Holland NV (Haarlemmermeer, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Smeets)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaisuudessaan ensimmäisen kanneperusteen mukaisesti mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomisen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen perusteella; toisen kanneperusteen mukaisesti (ensisijaisesti) Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta tuomiovallan puuttumisen perusteella; tai

—

kumoamaan toisen kanneperusteen mukaisesti (toissijaisesti) riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan siltä osin kuin näissä säännöksissä katsotaan, että kantaja syyllistyi kilpailusääntöjen rikkomiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta; ja

—

kumoamaan kolmannen kanneperusteen mukaisesti riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 4 kohdan d alakohdan siltä osin kuin kyseisissä säännöksissä todetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, joka sisältyi provisioiden puuttumiseen; ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomiseen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen

—

Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä rikotaan mielivaltaisen kohtelun kieltoa, kun siinä jätetään päätösosan ulkopuolelle sellaisia yrityksiä, jotka päätöksen perusteluosan mukaan ovat osallistuneet samaan käyttäytymiseen kuin ne, joille riidanalainen päätös on osoitettu.

—

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun siinä määrätään kantajalle seuraamuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta ja määrätään sille sakkoja sekä asetetaan se siviilioikeudelliseen vastuuseen ja samalla jätetään päätösosan ulkopuolelle sellaisia yrityksiä, jotka päätöksen perusteluosan mukaan ovat osallistuneet samaan käyttäytymiseen kuin ne, joille riidanalainen päätös on osoitettu.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan puuttumiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta.

—

Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan virheellisesti olettamaan siitä, että Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvaa lentoliikennettä koskeva yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen pantiin täytäntöön Euroopan talousalueella.

—

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan virheellisesti olettamaan siitä, että Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvaa lentoliikennettä koskevalla yhtenä kokonaisuutena pidettävällä ja jatketulla kilpailusääntöjen rikkomisella oli välitön, huomattava ja ennakoitavissa oleva vaikutus kilpailuun Euroopan talousalueella.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja ilmeiseen arviointivirheeseen sillä perusteella, että provisioiden puuttumista pidettiin rikkomisen erillisenä osatekijänä.

—

Kantaja väittää, että ne kaksi olettamaa, joihin riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan, kun siinä määritellään provisioiden puuttuminen rikkomisen erilliseksi osatekijäksi, ovat kyseisen alan taloudellisen ja sääntelyä koskevan asiayhteyden valossa ristiriitaisia.

—

Kantaja väittää myös, että provisioiden puuttuminen ei ole erotettavissa polttoaine- ja turvalisiä koskevista käytännöistä eikä sitä voida pitää rikkomisen erillisenä osatekijänä.

Full & Egal Universal Law Academy