EUR-Lex -  62017TN0325 - FI

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/53

Kanne 29.5.2017 – Koninklijke Luchtvaart Maatschappij v. komissio

(Asia T-325/17)

(2017/C 239/67)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV (Amstelveen, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Smeets)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaisuudessaan ensimmäisen kanneperusteen mukaisesti mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomisen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen perusteella; toisen kanneperusteen mukaisesti (ensisijaisesti) Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta tuomiovallan puuttumisen perusteella; neljännen kanneperusteen mukaisesti (ensisijaisesti) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan, SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan sekä sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (1) rikkomisen perusteella; tai

—

kumoamaan toisen kanneperusteen mukaisesti (toissijaisesti) riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan siltä osin kuin näissä säännöksissä katsotaan, että kantaja syyllistyi kilpailusääntöjen rikkomiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta; ja

—

kumoamaan kolmannen kanneperusteen mukaisesti riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 4 kohdan d alakohdan siltä osin kuin kyseisissä säännöksissä todetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, joka sisältyi provisioiden puuttumiseen; ja

—

vaihtoehtoisesti siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin ei kumoa riidanalaista päätöstä kokonaisuudessaan kantajan ensimmäisen, toisen ja neljännen kanneperusteen mukaisesti, käyttämään ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen mukaisesti täyttä harkintavaltaa niiden sakkojen määrän alentamiseksi, jotka kantajalle määrättiin riidanalaisen päätöksen 3 artiklan c alakohdassa ja 3 artiklan d alakohdassa; ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain taikka alentaa sakkojen määrää.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomiseen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen

—

Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä rikotaan mielivaltaisen kohtelun kieltoa, kun siinä jätetään päätösosan ulkopuolelle sellaisia yrityksiä, jotka päätöksen perusteluosan mukaan ovat osallistuneet samaan käyttäytymiseen kuin ne, joille riidanalainen päätös on osoitettu.

—

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun siinä määrätään kantajalle seuraamuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta ja määrätään sille sakkoja sekä asetetaan se siviilioikeudelliseen vastuuseen ja samalla jätetään päätösosan ulkopuolelle sellaisia yrityksiä, jotka päätöksen perusteluosan mukaan ovat osallistuneet samaan käyttäytymiseen kuin ne, joille riidanalainen päätös on osoitettu.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan puuttumiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta.

—

Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan virheellisesti olettamaan siitä, että Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvaa lentoliikennettä koskeva yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen pantiin täytäntöön Euroopan talousalueella.

—

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan virheellisesti olettamaan siitä, että Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvaa lentoliikennettä koskevalla yhtenä kokonaisuutena pidettävällä ja jatketulla kilpailusääntöjen rikkomisella oli välitön, huomattava ja ennakoitavissa oleva vaikutus kilpailuun Euroopan talousalueella.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja ilmeiseen arviointivirheeseen sillä perusteella, että provisioiden puuttumista pidettiin rikkomisen erillisenä osatekijänä.

—

Kantaja väittää, että ne kaksi olettamaa, joihin riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan, kun siinä määritellään provisioiden puuttuminen rikkomisen erilliseksi osatekijäksi, ovat kyseisen alan taloudellisen ja sääntelyä koskevan asiayhteyden valossa ristiriitaisia.

—

Kantaja väittää myös, että provisioiden puuttuminen ei ole erotettavissa polttoaine- ja turvalisiä koskevista käytännöistä eikä sitä voida pitää rikkomisen erillisenä osatekijänä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että sakoilla loukattiin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan, SEUT 101 artiklan ja sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen mukaan laillisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta ja että kyseiset sakot ovat ilmeisen virheellisiä.

—

Kantaja väittää, että KLM Cargon myynnin, johon rikkominen liittyy, arvona on pidettävä polttoaine- ja turvalisien arvoa eikä KLM Cargon liikevaihtoa.

—

KLM Cargon myynnin arvoon, johon sakon perusmäärä perustuu, ei sisälly KLM Cargon myyntiä Euroopan talousalueen ulkopuolella.

—

Sakon määrän alentaminen 15 prosentilla hallituksen puuttumisen perusteella ei vastaa hallituksen puuttumisen astetta rikkomisajanjaksolla.

(1)  Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EUVL 2003, C 210, s. 2).

Full & Egal Universal Law Academy