21.8.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 277/51
Kanne 30.6.2017 – Landesbank Baden-Württemberg v. SRB
(Asia T-411/17)
(2017/C 277/74)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Landesbank Baden-Württemberg (Stuttgart, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Berger ja K. Rübsamen)
Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 11.4.2017 tekemän päätöksen kriisinratkaisurahastoon etukäteen suoritettavista vuoden 2016 rahoitusosuuksista (SRB/ES/SRF/2017/05) liitteineen siltä osin kuin kyseiset päätös ja liite koskevat kantajan rahoitusosuutta
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että SEUT 296 artiklan toista kohtaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan c alakohtaa on rikottu, koska päätös ei sisällä asianmukaisia perusteluja.
2)
Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan mukaista oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, koska kantajalle ei annettu tällaista oikeutta.
3)
Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdan mukaista oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu, koska päätöstä ei voida ottaa uudelleen tarkasteltavaksi.
4)
Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että direktiivin 2014/59/EU (1) 103 artiklan 7 kohdan h alakohtaa, asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) 113 artiklan 7 kohtaa, delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 (3) 6 artiklan 5 kohtaa ja perusoikeuskirjan 16 ja 20 artiklaa ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu soveltamalla laitosten suojajärjestelmää koskevaa indeksiä.
5)
Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että perusoikeuskirjan 16 artiklaa on rikottu ja suhteellisuusperiaatetta loukattu soveltamalla riskiprofiiliin perustuvaa oikaisukerrointa.
6)
Kuudes kanneperuste, joka perustuu delegoidun asetuksen (EU) 4–7 artiklan ja 9 artiklan ja delegoidun asetuksen liitteen I lainvastaisuuteen.
(1) Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).
(2) Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013 (EYVL 2013, L 176, s. 1).
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).