23.10.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 357/15
Kanne 15.7.2017 – TK v. parlamentti
(Asia T-446/17)
(2017/C 357/19)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: TK (edustaja: asianajaja L. Levi)
Vastaaja: Euroopan parlamentti
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
tutkimaan kanteen ja toteamaan, että se on perusteltu
ja tämän vuoksi
—
kumoamaan Euroopan parlamentin presidentin 26.8.2016 tekemän päätöksen hylätä kantajan 28.4.2016 tekemät hakemukset
—
tarvittaessa kumoamaan Euroopan parlamentin presidentin 5.4.2017 tekemän päätöksen hylätä kantajan 25.11.2016 tekemä oikaisuvaatimus
—
velvoittamaan vastaajan maksamaan vahingonkorvauksia kantajalle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, jonka määräksi arvioidaan 25 000 euroa
—
kumoamaan Euroopan parlamentin pääsihteerin 26.4.2017 tekemän päätöksen hylätä 16.1.2017 tehty oikaisuvaatimus sikäli kuin sillä ei korvattu kantajan aineetonta vahinkoa ja velvoittamaan vastaajan maksamaan vahingonkorvauksia kantajalle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, jonka määräksi arvioidaan 25 000 euroa
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen pääasialliseen kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee 26.8.2016 ja 5.4.2017 tehtyjä päätöksiä ja jakautuu kolmeen osaan:
—
kun kyse on niiden päätösten kumoamisvaatimuksesta, joilla hylätään ensimmäinen 28.4.2016 tehty hakemus, ensimmäisen kanneperusteen mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklaa on rikottu, SEUT 296 artiklaa on rikottu, Euroopan unionin henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 25 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja huolenpitovelvollisuutta on laiminlyöty
—
kun kyse on niiden päätösten kumoamisvaatimuksesta, joilla hylätään toinen 28.4.2016 tehty hakemus, ensimmäisen kanneperusteen mukaan henkilöstösääntöjen IX liitteessä olevan 2 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja perusoikeuskirjan 41 artiklaa on rikottu
—
kun kyse on vahingonkorvausvaatimuksesta, kantaja väittää, että päätökset ovat aiheuttaneet hänelle aineetonta vahinkoa, jota ei voida korvata riidanalaisten päätösten kumoamisella.
2.
Toinen kanneperuste, joka koskee 26.4.2017 tehtyä päätöstä ja jonka mukaan vastaaja on rikkonut perusoikeuskirjan 41 artiklaa ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan ja huolenpitovelvollisuuttaan siltä osin kuin vastaaja väittää, että päätös, jonka kantaja riitautti oikaisuvaatimuksella, on kumottu ja päätös tutkinnan aloittamisesta on tehty ja siltä osin kuin vastaaja toteaa tämän perusteella, ettei hänen vahingonkorvausvaatimustaan ollut aiheellista hyväksyä. Kantaja katsoo myös osoittaneensa, että hän on kärsinyt erillistä vahinkoa, jota ei voida korjata riidanalaisen päätöksen kumoamisella. Kantajan mukaan vastaajan oli näin ollen sekä kumottava oikaisuvaatimuksessa tarkoitettu päätös että korjattava tämä vahinko.