EUR-Lex -  62017TN0494 - FI

25.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/22

Kanne 28.7.2017 – Iccrea Banca v. komissio ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto

(Asia T-494/17)

(2017/C 318/29)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Iccrea Banca SpA Istituto Centrale del Credito Cooperativo (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat P. Messina, F. Isgrò ja A. Dentoni Litta)

Vastaajat: Euroopan komissio ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 15.4.2016 antaman päätöksen nro SRB/ES/SRF/2016/06 ja kaikki sen myöhemmät päätökset, jotka ovat muodostaneet perustan, jonka nojalla Banca d’Italia on antanut seuraavat määräykset: nro 1547337/16 (29.12.2016); nro 0333162/17 (14.3.2017); nro 0334520/17 (14.3.2017); nro 1249264/15 (24.11.2015); nro 1262091/15 (26.11.2015)

—

määräämään ICCREA Bancalle korvattavaksi vahingon, jonka yhteinen kriisinratkaisuneuvoston on aiheuttanut sille suorittaessaan tehtäväänsä määrätessään kantajan maksettavaksi kuuluvat maksuosuudet, jotka ovat muodostaneet suurimmat ICCREA Bancan maksamat menoerät

—

toissijaisesti, jollei edellä mainittua vaatimusta hyväksytä, kumoamaan asetukseen sisältyvät 5 artiklan 1 kohdan a ja f alakohdan (tai mahdollisesti koko asetuksen) yhdenvertaisuutta, syrjintäkieltoa ja suhteellisuutta koskevien perustavien periaatteiden vastaisina

—

joka tapauksessa velvoittamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne kohdistuu yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 15.4.2016 antamaan päätökseen nro SRB/ES/SRF/2016/06 ja kaikkiin sen myöhempiin päätöksiin, jotka ovat muodostaneet perustan, jonka nojalla Banca d’Italia on antanut määräykset, joissa vaaditaan maksuosuuksien suorittamista yhteiseen kriisinratkaisurahastoon.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu määräyksistä ilmoittamatta jättämiseen, avoimuusperiaatteen loukkaamiseen, SEUT 15 artiklan rikkomiseen ja virheelliseen soveltamiseen sekä luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen.

—

Tältä osin vedotaan siihen, ettei kantajalle ole milloinkaan annettu mahdollisuutta saada tietoa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksistä eikä myöskään ymmärtää Banca d’Italian yksinomaan tosiasiallista asemaa näiden päätösten täytäntöönpanossa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu tutkinnan puutteellisuuteen, tosiseikkojen virheelliseen arviointiin, asetuksen 2015/63 5 artiklan a alakohdan rikkomiseen ja virheelliseen soveltamiseen sekä syrjintäkiellon ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamiseen.

—

Tältä osin vedotaan siihen, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on soveltanut asetusta 2015/63 (1) virheellisesti kantajan maksettaviksi kuuluvien maksuosuuksien määrittämisessä, koska se ei ole ottanut huomioon konsernin sisäisiä velkoja.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu tutkinnan puutteellisuuteen, tosiseikkojen virheelliseen arviointiin, asetuksen 2015/63 5 artiklan a alakohdan rikkomiseen ja virheelliseen soveltamiseen sekä syrjintäkiellon ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamiseen.

—

Tältä osin vedotaan siihen, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on soveltanut asetuksen 2015/63 5 artiklan f alakohtaa virheellisesti siten, että tästä on aiheutunut kahteen kertaan laskeminen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu unionin elimen menettelyn lainvastaisuuteen sekä SEUT 268 artiklan mukaiseen vaatimukseen unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella.

—

Tältä osin vedotaan siihen, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston menettely täyttää kaikki tällaiseen vaatimukseen unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan aina sovelletut yleisesti tunnetut edellytykset, jotka ovat unionin toimielinten moititun toiminnan lainvastaisuus, se, että vahinko on tosiasiallisesti syntynyt, sekä syy-yhteys väitetyn toiminnan ja vahingon välillä.

5)

Viides toissijaisesti ja liitännäisesti esitetty kanneperuste, joka perustuu tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteiden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, josta seuraa, ettei asetusta 2015/63 ole sovellettava.

—

Tältä osin vedotaan siihen, että kyseisen asetuksen ja kantajan tilanteen välinen mahdollinen ristiriita olisi vastoin otsikossa mainittuja periaatteita yhtäältä siksi, että lainkäytön piiriin kuuluvat, jotka ovat samassa tosiasiallisessa tilanteessa kuin ICCREA, saavat helpotuksia maksuosuuksista, mistä on seurauksena kantajan aseman oikeudeton heikentyminen ja siten se, että toisiinsa verrattavia tilanteita kohdellaan eri tavoin.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu SEUT 15 artiklan rikkomiseen ja siihen, että kantajan on ollut mahdotonta saada tietoa komitean päätöksistä, sekä pyyntöön niiden määräämisestä esitettäviksi.

—

Tältä osin vedotaan siihen, ettei kantajalle ole vielä annettu mahdollisuutta saada tietoa vuosia 2015, 2016 ja 2017 koskevista päätöksistä sen oman tilanteen osalta ja että tällainen menettely on selvästi vastoin SEUT 15 artiklaa ja oikeutta tutustua unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin niiden tallennemuodosta riippumatta.

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).

Full & Egal Universal Law Academy