11.12.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 424/42
Kanne 28.9.2017 – Vallina Fonseca v. SRB
(Asia T-659/17)
(2017/C 424/61)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: José Antonio Vallina Fonseca (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat R. Vallina Hoset ja A. Sellés Marco)
Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
toteamaan, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa, ja velvoittamaan tämän korvaamaan kaiken sen vahingon, joka José Antonio Vallina Fonsecalle on aiheutunut SRB:n toimenpiteistä ja laiminlyönneistä, joiden johdosta kantaja menetti omistamansa BANCO POPULAR ESPAÑOL, S.A:n joukkovelkakirjalainat;
—
velvoittamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston maksamaan kantajalle 50.000.000€ korvauksena kärsitystä vahingosta (jäljempänä vaadittava määrä);
—
määräämään, että vaadittavalle määrälle on maksettava korkoa 7.6.2017 lähtien tämän kanteen ratkaisevan tuomion antamispäivään saakka;
—
määräämään, että vaadittavalle määrälle on tämän kanteen ratkaisevan tuomion antamispäivästä lukien ja siihen saakka, kunnes koko vaadittava määrä on maksettu, maksettava viivästyskorkoa, joka määräytyy Euroopan keskuspankin pääasiallisia jälleenrahoitusliiketoimia varten vahvistaman korkotason mukaan, lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 7.6.2017 tekemä päätös SRB/EES/2017/08, jolla Banco Popular Español, S.A. asetettiin kriisinratkaisumenettelyyn, rikkoo periaatetta nemo auditur turpitudinem opropiam allegans ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 88 artiklaa, koska sillä on toteutettu Banco Popularia ja sen osakkeenomistajia vahingoittava toimenpide yhteisen kriisinratkaisuneuvoston itsensä aiheuttaman kriisin vuoksi.
2.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto rikkoi riidanalaista päätöstä antaessaan huolellisuusvelvollisuutta, SEUT 296 artiklassa määrättyä hyvän hallinnon periaatetta, mielivallan kieltoa koskevaa periaatetta ja periaatetta nemo auditur turpitudinem suam allegans.
3.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 ja 41 artiklaa on rikottu, koska kantajan oli pakko luopua omaisuudestaan ilman että hänelle olisi annettu mahdollisuutta tulla edeltäkäsin tai jälkikäteen kuulluksi.
4.
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on rikkonut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa ja SEU 54 artiklaa, koska se riisti kantajalta tämän omaisuuden, vaikka olemassa oli vaihtoehtoisia, vähemmän rajoittavia keinoja.
Full & Egal Universal Law Academy