EUR-Lex -  62017TN0695 - FI

11.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 424/51

Kanne 9.10.2017 – Italia v. komissio

(Asia T-695/17)

(2017/C 424/75)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri ja P. Gentili, avvocato dello Stato

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan avoimia kilpailuja koskevan ilmoituksen – EPSO/AD/343/17 – Saksankieliset (DE) kääntäjät (AD 5) – EPSO/AD/344/17 – Ranskankieliset (FR) kääntäjät (AD 5) – EPSO/AD/345/17 – Italiankieliset (IT) kääntäjät (AD 5) – EPSO/AD/346/17 – Hollanninkieliset (NL) kääntäjät (AD 5) – joka on julkaistu 13.7.2017 ilmestyneessä Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 224 A

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 263, SEUT 264 ja SEUT 266 artiklan rikkomiseen.

—

Komissio ei ole ottanut huomioon sen unionin tuomiostuimen asiassa C-66/10 P antaman tuomion ja sen unionin yleisen tuomioistuimen 24.9.2015 asiassa T-124/13 ja T-191/13 antaman tuomion oikeusvoimaa, joiden mukaan kilpailuilmoitukset, joiden mukaan niitä kieliä, jotka unionin yleisiin kilpailuihin osallistuvat henkilöt voivat ilmoittaa toisena kielenä, voivat olla vain englanti, ranska ja saksa.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 342 artiklan ja asetuksen N:o 1/58 1 ja 6 artiklan rikkomiseen.

—

Kantaja väittää tältä osin, että kun komissio katsoi, että unionin avoimiin kilpailuihin osallistuvat henkilöt voivat valita toiseksi kieleksi vain kolme kieltä, se antoi käytännössä uuden toimielinten kieliä koskevan säännöstön ja loukkasi neuvostolla tällä alalla olevaa yksinomaista toimivaltaa.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu EY 12 artiklan, josta on tullut SEUT 18 artikla, unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, SEU 6 artiklan 3 kohdan, henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 ja 3 kohdan, asetuksen N:o 1/58 1 ja 6 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 27 artiklan toisen kohdan ja 28 artiklan f alakohdan rikkomiseen.

—

Kantaja väittää tältä osin, että komission soveltama kieliä koskeva rajoitus on syrjivä, sillä edellä mainittujen sääntöjen mukaan unionin kansalaisille ja toimielinten virkamiehille ei saa asettaa kieliä koskevia rajoituksia, joista ei ole säädetty yleisesti ja objektiivisesti asetuksen N:o 1/58 6 artiklassa tarkoitetuissa toimielinten työjärjestyksissä, joita ei ole tähän mennessä tehty; näillä säännöillä kielletään myös ottamasta käyttöön tällaisia rajoituksia, jollei se ole yksikön erityisen ja perustellun edun mukaista.

4.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEU 6 artiklan 1 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin siinä vahvistetaan luottamuksensuojan periaate jäsenvaltioiden yhteisestä valtionsääntöperinteestä johtuvana perusoikeutena.

—

Kantaja väittää tältä osin, että komissio on loukannut kansalaisten perusteltua luottamusta mahdollisuuteen valita toiseksi kieleksi mikä tahansa unionin kieli, kuten säännönmukaisesti tapahtui vuoteen 2007 saakka ja kuten unionin tuomioistuimen asiassa C-566/10 P antamassa tuomiossa on lainvoimaisesti todettu.

5.

Viides kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön ja kilpailuilmoitusten luonteelle ja tarkoitukselle ominaisten olennaisten sääntöjen, erityisesti henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 28 artiklan f alakohdan, 27 artiklan toisen kohdan, 34 artiklan 3 kohdan ja 45 artiklan 1 kohdan rikkomiseen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

—

Kantaja väittää tältä osin, että kun komissio rajoitti edeltä käsin ja yleisesti niiden kielien määrän kolmeen, jotka voidaan valita toiseksi kieleksi, se tarkasti itse asiassa jo kilpailuilmoitusta ja osallistumisedellytyksiä koskevassa vaiheessa hakijoiden kielitaidon, mikä olisi suoritettava kuitenkin vasta kilpailun yhteydessä. Tällä tavalla kielitaidosta tulee ratkaiseva verrattuna ammatilliseen osaamiseen.

6.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu SEUT 18 artiklan ja SEUT 24 artiklan 4 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, asetuksen N:o 1/58 2 artiklan ja henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan rikkomiseen.

—

Kantaja väittää tältä osin, että sillä, että kilpailuilmoituksessa määrättiin, että osallistumishakemus on välttämättä toimitettava englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, ja että EPSO lähettää samalla kielellä hakijoille kilpailun edistymiseen liittyvät viestit, on loukattu Euroopan kansalaisten oikeutta käyttää omaa kieltään toimielinten kanssa, ja se on johtanut siihen, että henkilöitä, jotka eivät osaa hyvin kyseistä kolmea kieltä, syrjitään.

7.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1/58 1 ja 6 artiklan, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 28 artiklan f alakohdan, henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja SEUT 296 artiklan 2 kohdan (perustelujen puuttuminen) rikkomiseen, suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja tosiseikkojen vääristyneellä tavalla huomioon ottamiseen.

—

Kantaja väittää tältä osin, että komissio on perustellut kielten rajoittamista kolmeen kieleen vaatimuksella siitä, että uudet työntekijät pystyvät heti kommunikoimaan keskenään toimielinten sisällä. Tällä perustelulla vääristellään tosiseikkoja, koska ei pidä paikkansa, että kyseessä olevia kolmea kieltä käytetään eniten eri kieliryhmien välisessä kommunikoinnissa toimielinten sisällä, ja se on suhteeton verrattuna perusoikeuteen, jonka mukaan kieleen perustuva syrjintä on kiellettyä, kun on olemassa vähemmän rajoittavia järjestelmiä, joilla voidaan taata sujuva kommunikointi toimielimissä.

Full & Egal Universal Law Academy