15.1.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 13/25
Kanne 27.10.2017 – Dreute v. parlamentti
(Asia T-732/17)
(2018/C 013/39)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Olivier Dreute (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Blot)
Vastaaja: Euroopan parlamentti
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
tutkimaan kanteen ja toteamaan sen perustelluksi
ja näin ollen
—
kumoamaan Euroopan parlamentin pääsihteerin 30.1.2017 tekemän päätöksen, jolla kantaja siirretään Euroopan parlamentin puhemiehen kabinetista parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston kirjasto-osastolle 17.1.2017 alkaen
—
kumoamaan nimittävän viranomaisen 20.7.2017 tekemän päätöksen, jolla hylätään kantajan 28.4.2017 tekemä valitus
—
tarvittaessa kumoamaan pääsihteerin 12.7.2017 tekemän päätöksen, joka koskee kantajan siirtämistä yksikön edun nimissä tilapäisesti komissioon ajalle 24.5.2017–31.12.2017, siltä osin kuin kyseinen päätös on seuraus 30.1.2017 ja 20.7.2017 tehdyistä päätöksistä
—
myöntämään kantajan kärsimän aineettoman vahingon perusteella vahingonkorvauksena 20 000 euroa
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee kanteen kohteena olevan päätöksen tekijän toimivallan puuttumista, koska toimivaltainen viranomainen päättämään hänen uudesta virka-asemastaan oli kantajan mukaan parlamentin puhemies eikä parlamentin pääsihteeri.
2.
Toinen kanneperuste, johon vedotaan toissijaisesti ja joka koskee kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista ja 24.9.2015 tehdyn päätöksen PERS-DGD(2015)44042, joka koskee virkojen siirtoa pääosaston sisällä tai pääosastojen välillä, rikkomista.
3.
Kolmas kanneperuste, johon vedotaan toissijaisesti ja joka koskee oikeusvarmuusperiaatteen loukkaamista.
4.
Neljäs kanneperuste, johon vedotaan toissijaisesti ja joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä.
5.
Viides kanneperuste, johon vedotaan toissijaisesti ja joka koskee hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä.