22.1.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 22/49
Kanne 3.11.2017 – STIF-IDF v. komissio
(Asia T-738/17)
(2018/C 022/65)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: STIF-IDF (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat B. Le Bret ja C. Rydzynski)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sen 3 artiklassa todetaan ”STIF:n myöntäm[ät] C2-rahoitusosuu[det] CT2-sopimuksen perusteella””tukiohjelma[ksi], jota Ranska on toteuttanut sääntöjenvastaisesti”, mutta joka soveltuu sisämarkkinoille
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että kyseessä olevalla riidanalaisella päätöksellä eli tukiohjelmista SA.26763 2014/C (ex 2012/NN), jotka Ranska on toteuttanut Île-de-Francen alueen linja-autoliikennealan yritysten hyväksi, 2.2.2017 annetulla Euroopan komission päätöksellä (EU) 2017/1470 (EUVL 2017, L 209, s. 24), on rikottu SEUT 107 artiklan 1 kohtaa. Komissio on syyllistynyt tähän rikkomiseen, kun se on katsonut CT2-sopimukseen perustuvan C2-rahoitusosuudet valtiontueksi ja todennut, että toimenpiteellä annetaan taloudellista etua rahoitusosuuksien saajille.
Kantaja väittää lisäksi, että komissio on tehnyt arvioinnissaan useita oikeudellisia virheitä ja arviointivirheitä, kun se on katsonut, että neljäs Almark-kriteeri ei täyttynyt käsiteltävässä asiassa.
2)
Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu neljännen Altmark-kriteerin noudattamatta jättämisen ja taloudellisen edun olemassaolon osalta.