12.2.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 52/36
Kanne 11.12.2017 – BASF v. ECHA
(Asia T-805/17)
(2018/C 052/48)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: BASF SE (Ludwigshafen am Rhein, Saksa) (edustajat: asianajajat R. Cana, E. Mullier ja H. Widemann sekä D. Abrahams, barrister)
Vastaaja: Euroopan kemikaalivirasto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi
—
kumoamaan Euroopan kemikaaliviraston 2.10.2017 tekemän päätöksen DSH-30-3-D-0122-2017, jolla on myönnetty lupa liittyä tietojen yhteistoimitukseen seuraavan aineen osalta: dinatrium 4,4’-bis[(4-anilino-6-morfolino-1,3,5- triatsiini-2-yyli)amino]stilbeeni-2,2’-disulfonaatti (EC No. 240-245-2)
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut
—
toteuttamaan muut tarpeellisiksi katsotut toimenpiteet
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että Euroopan kemikaalivirasto (jäljempänä virasto) on tehnyt tosiseikkoja koskevan virheen jättäessään huomiotta merkityksellisiä tosiseikkoja riidanalaisen päätöksen perusteissa
—
Kantaja väittää, että virasto, joka on kokonaan jättänyt huomiotta osapuolten ennen vuotta 2017 toteuttamat yritykset, on arvioinut virheellisesti tosiseikkoja, mikä on hyvän hallinnon periaatteen vastaista ja rasittaa riidanalaista päätöstä niin, että päätös on kumottava.
2)
Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että virasto on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä, kun se ei ole arvioinut kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja ja olosuhteita katsoessaan, että vaatimusten esittäjä oli toteuttanut enemmän yrityksiä kuin kantaja, ja jättäessään huomiotta REACH-asetuksen (1) 25 artiklan.
—
Kantaja väittää, että virasto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen jättäessään huomiotta kaikki sen tilanteen merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet, jota riidanalaisella päätöksellä on tarkoitus säännellä, kun se on katsonut, että vaatimusten esittäjä oli toteuttanut enemmän yrityksiä kuin kantaja ja kun se ei ole ottanut huomioon kantajan huolta vaatimusten esittäjän selkärankaisilla tekemien testien päällekkäisyydestä, joka on REACH-asetuksen 25 artiklan vastaista.
3)
Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että virasto on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta asettaessaan kantajan asemaan, jota ei voida hyväksyä oikeusvarmuuden kannalta siltä osin kuin on kyse vaatimusten esittäjän mahdollisuudesta käyttää kantajan tietoja ja vaatimusten esittäjän tietojen laadusta ja sääntöjenmukaisuudesta.
—
Kantaja katsoo, että virasto on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta tehdessään riidanalaisen päätöksen, koska päätöksessä ei rajoiteta pääsyä kantajan yhteistoimitusta koskeviin tietoihin, vaikka vaatimusten esittäjä rekisteröityy jättäytymällä pois yhteistoimituksesta (full opt-out), ja koska virasto ei käsitellyt full opt-out –asiakirjaa koskevia kysymyksiä (selkärankaisilla tehtävien testien päällekkäisyys). Tämän vuoksi kantaja on oikeudellisesti epävarmassa tilanteessa siltä osin kuin on kyse sen oikeuksien puolustamisesta, sillä vaatimusten esittäjälle myönnettyjen oikeuksien soveltamisala ja laajuus ovat epäselviä.
4)
Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että virasto ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan, kun se ei ole selittänyt, miksi se ei pitänyt mitään ennen vuotta 2017 toteutettua viestintää merkityksellisenä
—
Virasto on tehnyt riidanalaisen päätöksen tukeutumalla murto-osaan osapuolten välillä käydyistä neuvotteluista ja on rajoittanut mielivaltaisesti arviointinsa muutamaan osapuolten väliseen yhteydenpitoon tammikuusta 2017 alkaen. Kantaja oli toimittanut tiedot kaikesta asiaan liittyvästä kantajan ja vaatimusten esittäjän välisestä viestinnästä korostaen sitä, miksi tämä viestintä oli merkityksellinen. Vaikka kantaja oli tuonut esiin viestinnän tärkeyden, virasto ei ilmoittanut mitään syytä siihen, miksi se jätti huomiotta – ja itse asiassa sivuutti täysin – kantajan ja SSS:n ennen tammikuuta 2017 tapahtuneen yhteydenpidon.
(1) Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) 18.12.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1).