JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
GIOVANNI PITRUZZELLA
2 päivänä toukokuuta 2019 ( 1 )
Asia C-70/18
Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid
vastaan
A
B
P
(Ennakkoratkaisupyyntö – Raad van State (ylin hallintotuomioistuin, Alankomaat))
Ennakkoratkaisupyyntö – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Standstill-säännöt – Päätös N:o 1/80 – 13 artikla – Uudet rajoitukset – Kielto – Turkin kansalaisten biometriset tiedot – Kyseisten tietojen antaminen kolmansille – Yleistä etua koskeva pakottava syy – Henkilöllisyys- ja asiakirjapetosten ehkäiseminen ja torjunta – Tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus – Rikosten ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkinta – Satunnainen ja välillinen vaikutus
1.
Nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä tulee esiin kysymys siitä, onko turkkilaisten työntekijöiden velvollisuus sillä hetkellä, kun he saapuvat Alankomaiden alueelle tehdäkseen siellä palkkatyötä, sekä kyseisellä alueella jo oleskelevien turkkilaisten työntekijöiden perheenjäsenillä, jotka haluavat muuttaa Alankomaihin tällaisen työntekijän luokse, luovuttaa kymmenen sormenjälkeä ja kasvokuva ennen kuin kyseiset biometriset tiedot toimitetaan ulkomaalaisrekisteriin, jota käytetään joko asiakirjojen aitouden ja niiden haltijan henkilöllisyyden varmistamiseen tai rikoksen tekijöiden tunnistamiseen, 20.12.1976 tehdyn yhtäältä Turkin tasavallan ja toisaalta ETY:n ja sen jäsenvaltioiden Ankarassa 12.9.1963 allekirjoittamalla Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisestä assosiaatiosta tehdyllä sopimuksella, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY ( 2 ) (jäljempänä assosiaatiosopimus), perustetun assosiaationeuvoston päätöksen N:o 2/76 (jäljempänä päätös N:o 2/76) 7 artiklassa ( 3 ) ja – ennen kaikkea – assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 (jäljempänä päätös N:o 1/80) 13 artiklassa ( 4 ) kielletty rajoitus.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
2.
Pääasiassa kyseessä oleva kansallinen järjestelmä voidaan esittää seuraavasti.
3.
Alankomaiden lainsäädännöstä seuraa, että sellaisilla kolmansien maiden kansalaisilla, mukaan lukien Turkin kansalaisilla, jotka haluavat oleskella Alankomaissa luvallisesti yli 90 päivän ajan, on lähtökohtaisesti oltava väliaikainen oleskelulupa, kun he saapuvat Alankomaiden alueelle. Alankomaiden konsulaatti- ja lähetystöviranomaiset myöntävät tällaisia lupia. Jotta väliaikainen oleskelulupa myönnetään, hakijoiden on sen lisäksi, että he täyttävät sen myöntämisedellytykset, ”tehtävä yhteistyötä [heidän] tunnistamisekseen tarvittavien tietojen selvittämisessä”. ( 5 )
4.
Ulkomaalaislaissa Alankomaiden viranomaisille annetaan oikeus kerätä ja käsitellä kolmansien maiden kansalaisten biometrisia tietoja. Erityisesti lain 106a §:ssä säädetään lähinnä, että ulkomaalaiselta voidaan kerätä kasvokuva ja kymmenen sormenjäljen kuva ja näitä kuvia voidaan käsitellä kyseisen henkilön henkilöllisyyden toteamiseksi ulkomaalaislain soveltamistarkoituksessa. Kyseisiä kuvia verrataan välittömästi ulkomaalaisrekisterissä oleviin kuviin ja tämän jälkeen ne tallennetaan siihen.
5.
Ulkomaalaislain 107 §:ssä säädetään sellaisen ulkomaalaisrekisterin perustamisesta, joka sisältää lain 106a §:ssä tarkoitetut biometriset tiedot, ja siinä täsmennetään, että tietoja käsitellään kyseisen lain soveltamistarkoituksessa ( 6 ) sekä rikosten havaitsemiseksi ja esitutkinta- ja syytetoimien yhteydessä ( 7 ). Kolmansien maiden kansalaisten biometristen tietojen antaminen käytettäväksi rikosten havaitsemisessa ja esitutkinta- ja syytetoimien yhteydessä edellyttää, että noudatetaan ulkomaalaislain 107 §:n 6 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Siten kyseisen rikoksen on oltava sellainen, että henkilö voidaan määrätä sen perusteella tutkintavankeuteen, ( 8 ) ja esitutkintatuomarin on syyttäjäviranomaisen hakemuksesta annettava kirjallinen lupa käyttää ulkomaalaisrekisteriä, jos on perusteltua syytä epäillä, että epäilty on kolmannen maan kansalainen, ( 9 ) tai jos tutkinnan etu edellyttää sitä tilanteessa, jossa esitutkinta ei etene tai jossa rikoksen selvittämiseksi on välttämätöntä saavuttaa tuloksia nopeasti ( 10 ). Lisäksi epäillyn on aiheutettava vakavia huolenaiheita.
6.
Biometrisia tietoja säilytetään viiden vuoden ajan siitä, kun väliaikaista oleskelulupaa koskeva hakemus on hylätty, henkilö on poistunut Alankomaista laillisen oleskelun päättyessä tai maahantulokiellon tai henkilön ei-toivotuksi julistamisen voimassaolo on päättynyt. Tiedot siis tuhotaan joko tämän ajanjakson jälkeen tai ennen sitä, jos kolmannen maan kansalaiselle myönnetään kansalaisuus. ( 11 )
7.
Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että oikeutta kerätä, käsitellä ja säilyttää biometrisia tietoja ulkomaalaisrekisterissä voidaan soveltaa sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin nähden, jotka hakevat yli 90 päivän oleskelulupaa Alankomaihin tai jotka oleskelevat laittomasti kyseisessä jäsenvaltiossa.
II Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
8.
B on vuonna 1982 syntynyt Turkin kansalainen, jonka puoliso P ( 12 ) on Alankomaiden ja Turkin kaksoiskansalainen. P haki 17.2.2014 B:lle väliaikaista oleskelulupaa perheenyhdistämistarkoituksessa. Sen jälkeen, kun hakemus alun perin hylättiin, staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (oikeus- ja turvallisuusasioiden valtiosihteeri, Alankomaat; jäljempänä valtiosihteeri) lopulta myönsi haetun oleskeluluvan 4.4.2014 tekemällään päätöksellä sillä edellytyksellä, että B:n biometriset tiedot toimitetaan. B suostui kyseisten tietojen keräämiseen ennen kuin hän ja P tekivät 2.5.2014 hänen biometristen tietojensa keräämisestä ja käsittelystä oikaisuvaatimuksen, jossa B ja P esittivät B:lle asetetun velvollisuuden toimittaa biometrisia tietoja olevan vastoin päätöksen N:o 2/76 7 artiklassa ja päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa määrättyä. Valtiosihteeri hylkäsi 23.12.2014 argumentin, jonka mukaan tällainen velvollisuus merkitsisi kyseisissä määräyksissä tarkoitettua uutta rajoitusta, koska velvollisuus suostua tunnistetietojen tallentamiseen perustui jo vuodelta 1965 peräisin olevaan lainsäädäntöön. Vaikka tietojen kerääminen ja käsittely ovatkin vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan ( 13 ) 7 ja 8 artiklaa, tämä loukkaus on oikeutetun päämäärän nojalla perusteltua. Valtiosihteeri katsoi, että biometristen tietojen kerääminen ja käsittely eivät olleet myöskään vastoin assosiaatiosopimuksen 9 artiklassa määrättyä. ( 14 ) Toisin kuin unionin kansalaisten tapauksessa, Turkin kansalaisten oleskelulupa ensimmäisen maahantulon yhteydessä ei ole luonteeltaan toteava vaan oikeuksia luova asiakirja, millä perusteella on perusteltua, että unionin kansalaisten biometrisia tietoja ei kerätä eikä säilytetä. Valtiosihteeri korosti lisäksi, että unionin kansalaisten passeissa on biometrisia tietoja.
9.
A on vuonna 1966 syntynyt Turkin kansalainen, joka on työskennellyt 1.12.2013 alkaen viisi vuotta kansainvälisen liikenteen kuljettajana. A:n viitehenkilö – eli hänen työnantajansa – jätti 15.11.2013 hakemuksen väliaikaisen oleskeluluvan myöntämiseksi A:lle palkkatyön tekemistä varten. Valtiosihteeri hyväksyi hakemuksen 28.3.2014. Myöntämispäätöksessä määrättiin kuitenkin, että pyydetty lupa myönnettäisiin vasta, kun A on antanut biometriset tietonsa. Suostuttuaan kyseisten tietojen keräämiseen A esitti oikaisuvaatimuksen biometristen tietojensa keräämisestä ja käsittelystä. Valtiosihteeri antoi ratkaisun oikaisuvaatimukseen 6.1.2015 ja noudatti siinä samaa kantaa kuin 23.12.2014 annetussa päätöksessäänkin, jolla se hylkäsi B:n ja P:n esittämän oikaisuvaatimuksen.
10.
Yhtäältä A ja toisaalta B ja P nostivat kanteet näistä valtiosihteerin päätöksistä rechtbank den Haagissa (Haagin alioikeus, Alankomaat), joka antoi tuomiot asioissa 3.2.2016. Rechtbank den Haag katsoi ensiksi, että väliaikaisen oleskeluluvan myöntämisen edellytykseksi asetettu velvollisuus suostua biometristen tietojen keräämiseen ja käsittelyyn on muodollinen edellytys luvalle tulla Alankomaiden alueelle ja sellaisena uusi edellytys kyseisten tietojen osalta. Toiseksi rechtbank den Haag katsoi, että tällaisella velvollisuudella tavoiteltu päämäärä eli henkilöllisyys- ja asiakirjapetosten ehkäiseminen ja torjunta oli oikeutettu päämäärä. Lopuksi rechtbank den Haag katsoi, että kyseinen velvollisuus ei ollut oikeassa suhteessa tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään. Tältä osin rechtbank den Haag katsoi, että valtiosihteeri ei ollut osoittanut riittävässä määrin, että biometristen tietojen käsitteleminen ulkomaalaislain 107 §:n 1 momentissa tarkoitetussa ulkomaalaisrekisterissä oli tarpeen. Tuomioistuimen mukaan asioissa ei ollut osoitettu, että Turkin kansalaisilla olisi suurempi mahdollisuus saada käyttöönsä väärennettyjä matkustusasiakirjoja tai väärennettyjen asiakirjojen perusteella myönnettyjä aitoja asiakirjoja kuin muiden kolmansien maiden kansalaisilla. Väitettä, että tällaisen rekisterin perustaminen olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että matkustusasiakirjan – joka sisältää jo biometrisia tietoja – haltija ei ole jo esittänyt hakemusta toisella henkilöllisyydellä, ei hyväksytty, koska Turkin kansalaisten tilanne ei tältä osin ole erilainen kuin sellaisten unionin kansalaisten tilanne, jotka eivät ole Alankomaiden kansalaisia ja joiden osalta kansallisessa lainsäädännössä ei kuitenkaan säädetä biometristen tietojen toimittamisesta keskusrekisteriin. Rechtbank den Haag katsoi lisäksi, että biometristen tietojen antamisella käytettäväksi rikoksen tekijöiden tunnistamisessa ylitettiin se, mikä oli tarpeen oikeutetun päämäärän saavuttamiseksi. Rechtbank den Haag katsoi, että ulkomaalaislain 107 §:n mukainen velvollisuus suostua biometristen tietojen keräämiseen ja kyseisten tietojen käsittelyyn keskusrekisterissä oli päätöksen N:o 2/76 7 artiklassa ja päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa kielletty uusi rajoitus.
11.
Valtiosihteeri on valittanut tuomioista ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen ja väittää siinä, että biometristen tietojen kerääminen ja käsittely kolmansien maiden kansalaisten tietoja koskevassa rekisterissä on tarpeen henkilöllisyyspetosten ehkäisemistä ja torjuntaa koskevan oikeutetun päämäärän saavuttamiseksi. Kymmenen sormenjäljen vertailun avulla tehtävä tunnistaminen on luotettavampaa, ja tietojen säilyttämisaika on tarpeen ja oikeassa suhteessa päämäärään selvittää ulkomaalaisten henkilöllisyys luotettavalla tavalla. Oikeus käsitellä biometrisia tietoja on ajallisesti rajoitettu ja päättyy valtiosihteerin mukaan 1.3.2021. Biometristen tietojen antamisella käytettäväksi rikoksen tekijöiden tunnistamisessa pyritään yleisen järjestyksen turvaamista koskevaan oikeutettuun päämäärään ja se on oikeasuhteinen keino.
12.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olettaa lähtökohtaisesti, että oikeus kerätä ja käsitellä Turkin kansalaisten biometrisia tietoja on päätöksen N:o 2/76 7 artiklassa ja päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa tarkoitettu uusi rajoitus. Kyseinen tuomioistuin nojautuu muun muassa tuomioon Genc, ( 15 ) jonka mukaan uusi rajoitus on kielletty paitsi, jos se on perusteltavissa yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä, sillä voidaan taata laillisesti tavoitellun päämäärän toteutuminen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi, ja on epävarma lähinnä biometristen tietojen keräämisen ja käsittelyn tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta. Yhtäältä tuomioistuin on epävarma siitä, onko sellaisen ulkomaalaisrekisterin, jossa biometrisia tietoja säilytetään suhteellisen pitkä aika, perustaminen tarpeen ja oikeasuhteista. Toisaalta tuomioistuin pohtii sitä, eikö se, että rekisteri voidaan antaa poliisiviranomaisten käytettäväksi rikoksen tekijän henkilöllisyyden selvittämisessä, ole omiaan ylittämään sen, mikä on tarpeen lainvalvontaan liittyvän oikeutetun päämäärän saavuttamiseksi.
13.
Tässä tilanteessa Raad van State on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja on esittänyt välipäätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 2.2.2018, unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1)
a)
Onko päätöksen N:o 2/76 7 artiklaa ja päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa tulkittava siten, että kyseiset määräykset eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään kolmansien maiden, kuten Turkin, kansalaisten biometristen tietojen yleisestä käsittelystä ja säilyttämisestä sellaisessa rekisteröintijärjestelmässä, jota tarkoitetaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin [95/46 ( 16 )] 2 artiklan a ja b alakohdassa, koska kyseinen kansallinen säännöstö ei ylitä sitä, mikä on tarpeen [tavoitellun] henkilöllisyys- ja asiakirjapetosten ehkäisemistä ja torjumista koskevan oikeutetun päämäärän saavuttamiseksi?
b)
Onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, että biometristen tietojen säilytysaika on kytketty kolmansien maiden, kuten Turkin, kansalaisten laillisen ja/tai laittoman oleskelun kestoon?
2)
Onko päätöksen N:o 2/76 7 artiklaa ja päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa tulkittava siten, että kansallinen säännöstö ei ole näissä säännöksissä tarkoitettu rajoitus, jos tämän kansallisen säännöstön vaikutus kyseisissä säännöksissä tarkoitettuun työhönpääsyyn on liian epävarma ja välillinen, jotta tämän työhönpääsyn voitaisiin olettaa estyvän?
3)
a)
Jos – – toiseen kysymykseen vastataan, että kansallinen säännöstö, jossa mahdollistetaan rekisteröintijärjestelmässä olevien kolmansien maiden, kuten Turkin, kansalaisten biometristen tietojen asettaminen kolmansien käytettäväksi terrorismirikosten tai muiden rikosten estämistä, havaitsemista ja tutkintaa varten, on uusi rajoitus, onko – – perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kyseisen kaltaiselle kansalliselle säännöstölle?
b)
Onko tässä yhteydessä merkityksellistä, että sillä hetkellä, kun kyseinen [kolmannen maan] kansalainen otetaan kiinni rikoksesta epäiltynä, hänellä on mukanaan oleskelulupa, johon hänen biometriset tietonsa on tallennettu?”
14.
Kirjallisia huomautuksia nyt käsiteltävässä asiassa ovat esittäneet A, Alankomaiden, Tanskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä Euroopan komissio.
15.
Unionin tuomioistuimessa 17.1.2019 pidetyssä istunnossa suulliset huomautuksensa esittivät A, Alankomaiden ja Irlannin hallitukset sekä komissio.
III Asian tarkastelu
A Alustavia huomautuksia
16.
Ennen asian tarkastelua esitän alustavia huomautuksia, jotka koskevat kolmea kysymystä.
17.
Ensinnäkin sekä päätöksen N:o 2/76 7 artikla että päätöksen N:o 1/80 13 artikla sisältävät selvän standstill-lausekkeen, joka koskee sopimuspuolina olevien valtioiden alueella laillisesti oleskelevien ja työskentelevien työntekijöiden työhönpääsyä koskevien uusien rajoitusten käyttöönottoa. ( 17 ) Kyseiset lausekkeet estävät yleisesti toteuttamasta sellaisia uusia kansallisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on se, että Turkin kansalaisen työntekijöiden vapaata liikkumista koskevan oikeuden käyttämiselle jäsenvaltion alueella asetetaan sellaisia edellytyksiä, jotka ovat rajoittavampia kuin ne, joita sovellettiin mainittujen päätösten tullessa voimaan tässä jäsenvaltiossa. ( 18 ) Unionin tuomioistuin on jo katsonut, että päätöksen N:o 2/76 7 artiklaa sovelletaan ajallisesti sellaisiin kansallisiin toimenpiteisiin, jotka on otettu käyttöön 20.12.1976 ja 30.11.1980 välisen ajanjakson aikana, ja että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa puolestaan sovelletaan ajallisesti kansallisiin toimenpiteisiin, jotka on toteutettu 1.12.1980 alkaen. ( 19 ) Kun pääasiassa kyseessä oleva järjestelmä perustuu tämän päivämäärän jälkeen annettuihin lakeihin ja asetuksiin, sen tarkastelu kuuluu ainoastaan päätöksen N:o 1/80 13 artiklan ajalliseen soveltamisalaan, ja tarkastelen järjestelmää jäljempänä ainoastaan kyseisen määräyksen valossa.
18.
Toiseksi huomautan, että unionin tuomioistuimelle ei ole esitetty kysymystä siitä, onko pääasiassa kyseessä olevaa järjestelmää pidettävä uutena rajoituksena kronologisesta näkökulmasta vai ei, eikä siitä, onko järjestelmä perusteltavissa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä. Tältä osin kyse on sen testin kahdesta ensimmäisestä vaiheesta, jonka unionin tuomioistuin suorittaa selvittääkseen, onko sen käsiteltävänä päätöksen N:o 1/80 13 artiklan kanssa yhteen soveltuva uusi rajoitus. ( 20 ) Unionin tuomioistuimelta on tiedusteltu vain tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta. Vaikka unionin tuomioistuimen on tietenkin vastattava niihin kysymyksiin, jotka sille on esitetty, suhtaudun varauksellisesti väitteeseen, että velvollisuus suostua biometristen tietojen keräämiseen olisi varsinaisesti uusi rajoitus. Tältä osin oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että vuodesta 1965 alkaen biometrisia tietoja on voitu kerätä, jos se on vaikuttanut perustelluista syistä oikeutetulta rajavalvonta- tai ulkomaalaisvalvontaviranomaisen mielestä. ( 21 ) Tässä tilanteessa voitaisiin katsoa, että ulkomaalaislain vuoden 2013 muutetun version säännökset, joissa muun muassa turkkilaisille työntekijöille ja heidän perheenjäsenilleen asetetaan velvollisuus suostua kymmenen sormenjäljen ja yhden kasvokuvan keräämiseen, eivät varsinaisesti merkitse uutta rajoitusta vaan pikemminkin jo ennen päätöksen N:o 1/80 voimaantuloa Alankomaiden lainsäädännössä olleen tunnistettavuutta koskevan vaatimuksen uutta teknologista ilmentymää. Tällaisen rajoituksen olemassaolo voidaan siis kyseenalaistaa.
19.
Ei voida kuitenkaan peitellä sitä, että pääasiassa kyseessä olevassa järjestelmässä ei ainoastaan edellytetä biometristen tietojen keräämistä vaan siinä säädetään myös niiden käsittelystä sellaisessa rekisterissä, jota kolmannet voivat käyttää eri käyttötarkoituksiin, sekä niiden säilyttämisestä sellaisen ajanjakson ajan, joka voi osoittautua hyvin pitkäksi. Uusi teknologinen ilmentymä, jonka alustavasti mainitsin, on potentiaalisesti tuonut mukanaan sellaisen turkkilaisten työntekijöiden oikeuksien loukkauksen, jonka vuoksi voidaan katsoa, että pääasiassa kyseessä oleva järjestelmä kuuluu uuden rajoituksen käsitteeseen suhteessa vuonna 1965 säädetyn velvollisuuden ulottuvuuteen.
20.
Lisäksi on hyödyllistä palauttaa mieleen, että unionin tuomioistuin on jo tunnustanut, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa kielletään jäsenvaltioita siitä alkaen, kun päätös N:o 1/80 on tullut voimaan kyseessä olevan jäsenvaltion osalta, ottamasta lainsäädännössä käyttöön uusia työntekijöiden vapaan liikkuvuuden käyttämiseen kohdistuvia rajoituksia, mukaan luettuina rajoitukset, jotka liittyvät Turkin kansalaisille, joiden tarkoituksena on käyttää tätä vapautta kyseisessä valtiossa, mistä vaikuttaa olevan kyse A:n tapauksessa, tämän jäsenvaltion alueelle myönnettävää ensimmäistä maahantulolupaa koskeviin aineellisiin ja/tai menettelyllisiin edellytyksiin. ( 22 ) Ensi arviolta pääasiassa kyseessä oleva järjestelmä vaikuttaakin siten kuuluvan päätöksen N:o 1/80 13 artiklan aineelliseen soveltamisalaan. ( 23 )
21.
Kolmanneksi huomautan, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on jo itsekin todennut, että asiaan liittyy kaksi yleistä etua koskevaa pakottavaa syytä, joista yksi liittyy henkilöllisyys- ja asiakirjapetosten ehkäisemiseen ja torjuntaan ja toinen rikosten ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja tutkintaan. Unionin tuomioistuimen tulee vahvistaa tämä toteamus. Henkilöllisyys- ja asiakirjapetosten torjunta nimittäin vertautuu laittoman maahantulon ja oleskelun ehkäisemisen päämäärään ja muuttovirtojen tehokkaan hallinnan tavoitteeseen, joita unionin tuomioistuin on jo luonnehtinut yleistä etua koskeviksi pakottaviksi syiksi. ( 24 ) Vaikka unionin tuomioistuin ei vielä ole – tietääkseni – tunnustanut rikosten ehkäisemistä, havaitsemista ja tutkintaa yleistä etua koskevaksi pakottavaksi syyksi assosiaatiosopimuksen asiayhteydessä, sitä on kuitenkin pidettävä yleisen järjestyksen ylläpidon sellaisena välittömänä seurauksena, jonka perusteella uusi rajoitus voi olla perusteltu päätöksen N:o 1/80 14 artiklan 1 kohdan ( 25 ) nojalla ja joka on siten päämäärä, jota voidaan laillisesti tavoitella.
22.
Tämän todettuani jatkan tarkastelemalla ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä.
B Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
23.
Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, eikö pääasiassa kyseessä olevalla järjestelmällä, jossa säädetään kolmansien maiden kansalaisten, mukaan lukien turkkilaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä, biometristen tietojen käsittelystä ja säilyttämisestä henkilöllisyys- ja asiakirjapetosten ehkäisy- ja torjumistarkoituksessa, ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitellun oikeutetun päämäärän toteuttamiseksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, onko tältä osin tietojen säilyttämisaika seikka, joka on otettava huomioon. Kysymyksessä on kyse sen selvittämisestä, onko uusi rajoitus, joka muodostuu asianomaisille Turkin kansalaisille asetetusta velvollisuudesta suostua biometristen tietojensa keräämiseen, jotta ne myöhemmin toimitetaan ulkomaalaisrekisteriin ja jotta niitä käsitellään siinä, perusteltu päätöksen N:o 1/80 13 artiklan kannalta.
24.
Pääasiassa kyseessä olevan järjestelmän pääpiirteet voidaan olennaisilta osin tiivistää seuraavasti. Kolmansien maiden kansalaisilla on velvollisuus, ellei toisin säädetä, ( 26 ) suostua kymmenen sormenjälkensä ja yhden kasvokuvan keräämiseen, kun heille aiotaan myöntää väliaikainen oleskelulupa. Kyseinen oleskelulupa on muodoltaan voimassa olevaan matkustusasiakirjaan kiinnitettävä tarra. Tarra sisältää haltijansa biometriset tiedot. Kaksi sormenjälkeä tallennetaan oleskelulupaan, joka annetaan kyseisen yksilön saavuttua Alankomaiden alueelle. Kaikki kerätyt tiedot toimitetaan lisäksi biometriseen ulkomaalaisrekisteriin, joka on osa laajempaa ulkomaalaisrekisteriä. Ulkomaalaisrekisteriä, mukaan lukien biometrista ulkomaalaisrekisteriä, voivat käyttää vain sellaiset työntekijät, joille kansallisen ulkomaalaispolitiikan täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset ovat nimenomaisesti antaneet oikeuden tähän, eli lähtökohtaisesti lähetystöissä ja konsulaateissa työskentelevät henkilöt tehtäviä hoitaessaan. Vastaanottoviranomaiset puolestaan suorittavat vain tarkastuksia ja käyttävät ulkomaalaisrekisteriä tarvittaessa tässä yhteydessä. Se, että ulkomaalaisrekisteri on otettu käyttöön, vastaa biometriselta osaltaan tarpeeseen varmistua paitsi sen henkilön aidosta henkilöllisyydestä, jonka hallussa matkustusasiakirja on ja joka esittää matkustusasiakirjan, myös siitä, että väliaikaisen oleskeluluvan haltija ja sitä hakenut henkilö ovat sama henkilö. Vertaamalla hakijan tietoja ulkomaalaisrekisteriin jo tallennettuihin tietoihin viranomaiset voivat lisäksi varmistua siitä, että hakija ei ole jo esittänyt hakemusta käyttäen toista henkilöllisyyttä eikä jo oleskellut ilman laillista perustetta Alankomaiden alueella. Tiedot säilytetään ulkomaalaisrekisterissä viiden vuoden ajan siitä, kun hakemus on hylätty, asianomainen henkilö on poistunut laillisen oleskelun päättyessä tai maahantulokiellon tai henkilön ei-toivotuksi julistamisen voimassaolo on päättynyt. Biometriset tiedot tuhotaan heti, jos asianomaiselle henkilölle myönnetään kansalaisuus. Suhteellisen pitkä säilyttämisaika selittyy suhteessa tavoiteltuun päämäärään, joka on henkilöllisyyksien vaihdosten estäminen; tällainen vaihdos voi tapahtua sen jälkeen, kun asianomainen henkilö on lakannut oleskelemasta Alankomaiden alueella.
25.
Vastauksen antamiseksi esitettyyn kysymykseen aluksi on huomautettava, että biometriset tiedot ovat arkaluonteisia henkilötietoja, joiden käytön ja käsittelyn on oltava säänneltyä. Niitä suojataan sellaisenaan perusoikeuskirjan 8 artiklassa. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on jo tunnustettu biometristen tietojen asema henkilöiden tunnistamisen alalla. Erityisesti on todettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että sormenjäljet kuuluvat henkilötietojen käsitteen soveltamisalaan, koska ne objektiivisesti sisältävät luonnollisia henkilöitä koskevia ainutkertaisia tietoja ja mahdollistavat heidän täsmällisen tunnistamisensa. ( 27 ) Unionin lainsäätäjä on säätänyt, että tämän tyyppisiä tietoja voidaan käyttää unionin kansalaisten ( 28 ) tai kolmansien maiden kansalaisten ( 29 ) henkilöllisyyden osoittamisessa. Lisäksi sitä, että kansalliset viranomaiset keräävät sormenjäljet ja tallentavat ne tarraan ja ulkomaalaisten keskusrekisteriin, on pidettävä henkilötietojen käsittelynä, jonka myöskin on oltava säänneltyä. ( 30 )
26.
Oikeutta henkilötietojen suojaan saatetaan loukata millä tahansa ulkopuolisen suorittamalla henkilötietojen käsittelyllä. ( 31 ) Henkilötietojen suojaa koskevat poikkeukset ja rajoitukset on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa. ( 32 ) Siten pääasiassa kyseessä olevan järjestelmän tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta on arvioitava näiden näkökulmien valossa. Tällöin on arvioitava tietojen keräämisen ja säilyttämisen välttämättömyyttä tavoitellun päämäärän toteutumisen kannalta, tietojen laatua, niiden määrää, säilyttämisaikaa ja edellytyksiä, joiden täyttyessä rekisterissä oleviin tietoihin voidaan tutustua.
27.
Kuten jo totesin, vaikuttaa täysin hyväksyttävältä, että jäsenvaltio pyrkii varmistumaan – alueelleen tulon edellytykset määrittelemällä – väliaikaisen oleskeluluvan hakijan todellisesta henkilöllisyydestä. Tallentamalla tarraan kaksi sormenjälkeä voidaan varmistua siitä, että kyseisen tarran haltija todellakin on se henkilö, jolle tällainen lupa tosiasiallisesti on myönnetty. Hakijoiden biometristen tietojen toimittaminen ulkomaalaisten keskusrekisteriin vaikuttaa minusta sekin tarpeelliselta, koska Alankomaiden hallitus, jota muut tämän ennakkoratkaisuasian käsittelyyn osallistuneet hallitukset ovat tältä osin tukeneet, on selvittänyt, että on välttämätöntä torjua henkilöllisyyksien vilpillistä käyttöä, mikä voi edellyttää, että vertaamalla hakijan sormenjälkiä rekisterissä jo oleviin sormenjälkiin varmistetaan, että hakija ei ole jo esittänyt hakemusta eri henkilöllisyydellä.
28.
On ilmeistä, että kerättyjen tietojen luonne vastaa tavoiteltua päämäärää, kun otetaan huomioon biometristen tietojen ja luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyden välillä luonnostaan vallitseva yhteys.
29.
Tietojen määrä ei vaikuta liialliselta. Unionin lainsäätäjä on muutenkin päättänyt edellyttää viisumin hakijoilta, että he esittävät kymmenen sormenjälkeään ja kasvovalokuvan. ( 33 ) Tällaisia tietoja käsitellään myös viisumitietojärjestelmässä, ( 34 ) jonka tarkoituksena on parantaa yhteisen viisumipolitiikan täytäntöönpanoa ja helpottaa petosten torjuntaa.
30.
Säilyttämisaika on tietenkin otettava huomioon, kun arvioidaan uuden rajoituksen oikeasuhteisuutta päätöksen N:o 1/80 13 artiklan kannalta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että säilyttämisajan on oltava aina sellaisten objektiivisten perusteiden mukainen, joilla luodaan yhteys säilytettävien henkilötietojen ja asetetun tavoitteen välille. ( 35 ) Alankomaiden hallitus tunnustaa, että säilyttämisaika muodostuisi käytännössä hyvin usein yli viiden vuoden pituiseksi, koska säilyttämisaika on sidottu Alankomaissa oleskelun kestoon. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että säilyttämisajasta on säädetty asetettu tavoite huomioon ottaen. Tarve varmistua väliaikaisen oleskeluluvan hakijan henkilöllisyydestä ei katoa välittömästi kyseisen henkilön saavuttua Alankomaiden alueelle tai hänen poistuttuaan sieltä. Kyseinen henkilöllisyys voidaan selvittää jälleen, kun henkilön oleskeluoikeutta tarkastellaan uudestaan tai kun sitä vahvistetaan. Vastaavasti henkilöllisyyspetosten ja rinnakkaisten henkilöllisyyksien käytön torjunnan vuoksi voi olla perusteltua, että biometrisia tietoja säilytetään pitkään ulkomaalaisrekisterissä. Tämä voi muutenkin olla jo Alankomaiden alueella olevien kolmansien maiden kansalaisten edun mukaista, jos heidän nimissään – eli siis käyttäen vilpillisesti heidän henkilöllisyyttään – jätetään väliaikaista oleskelulupaa koskeva hakemus. Konsulaattihenkilöstö voi tällöin esimerkiksi huomata, että ilmoitettu henkilöllisyys vastaa jo kerättyjä biometrisia tietoja. Komissio on hyödyllisesti huomauttanut tältä osin, että ehdotuksessaan VIS-asetuksen muuttamisesta se on ehdottanut, että viisumin, pitkäaikaisen viisumin tai oleskeluluvan hakijoiden tietojen säilyttämisaika pidennetään viiteen vuoteen alkaen näiden asiakirjojen voimassaolon päättymispäivästä. ( 36 )
31.
Edellytykset, joiden täyttyessä rekisterissä oleviin tietoihin voidaan lain mukaan tutustua, vastaavat sen tehtävää ja tavoiteltua päämäärää, koska oikeus lisätä rekisteriin tietoja ja tutustua rekisterissä oleviin tietoihin on konsulaatti- tai lähetystöviroissa työskentelevillä henkilöillä, ja he voivat käyttää tätä oikeutta ainoastaan tarkoituksessa varmistua hakijan henkilöllisyydestä ja siitä, että asiaan ei liity toisen henkilöllisyyden käyttöä tai henkilöllisyyspetosta. Vastaanottoviranomaiset voivat ainoastaan tutustua rekisteriin samoissa käyttötarkoituksissa.
32.
Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan järjestelmän tarkastelusta ei ilmene mitään sellaista perustetta, joka voisi asettaa kyseenalaiseksi uuden rajoituksen tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden suhteessa henkilöllisyys- ja asiakirjapetosten torjuntaa koskevaan tavoitteeseen.
33.
Näin ollen edellä esitetystä seuraa, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevalle järjestelmälle, jossa turkkilaisilta työntekijöiltä, jotka haluavat saapua Alankomaiden alueelle tehdäkseen siellä palkkatyötä, ja Alankomaiden alueella jo oleskelevien turkkilaisten työntekijöiden perheenjäseniltä, jotka haluavat muuttaa tällaisen työntekijän luokse Alankomaihin, edellytetään Alankomaiden alueelle pääsemiseksi tarpeellisen yli 90 päivän pituista oleskelua varten myönnettävän Alankomaiden väliaikaisen oleskeluluvan myöntämisehtona, että he suostuvat kymmenen sormenjälkensä ja kasvovalokuvansa keräämiseen, jotta nämä tiedot tallennetaan ja niitä käsitellään ulkomaalaisrekisterissä, jota konsulaatti-, lähetystö- ja vastaanottoviranomaisten henkilöstöt voivat käyttää henkilöllisyys- ja asiakirjapetosten ehkäisy- ja torjumistarkoituksessa, eikä silloin, kun tiedot säilytetään viiden vuoden ajan siitä, kun väliaikaista oleskelulupaa koskeva hakemus on hylätty, henkilö on poistunut Alankomaista laillisen oleskelun päättyessä tai maahantulokiellon tai henkilön ei-toivotuksi julistamisen voimassaolo on päättynyt.
C Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys
34.
Toisella unionin tuomioistuimelle esittämällään kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, voidaanko katsoa, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö ei kuulu päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa tarkoitetun uuden rajoituksen käsitteen soveltamisalaan siltä osin kuin lainsäädännön vaikutus Turkin kansalaisten työhönpääsyyn osoittautuu liian satunnaiseksi ja välilliseksi, jotta sen voitaisiin katsovan rajoittavan työhönpääsyä. Huolimatta kysymyksen yleisluonteisesta muotoilusta ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tämä kysymys koskee ulkomaalaisrekisterin toista käyttötarkoitusta eli rikosten ehkäisemisen, havaitsemisen ja tutkinnan tavoitteeseen pyrkimistä.
35.
Kuten edellä jo muistutin, päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa oleva standstill-lauseke estää yleisesti toteuttamasta sellaisia uusia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on se, että Turkin kansalaisen taloudellisen vapauden käyttämiselle jäsenvaltion alueella asetetaan sellaisia edellytyksiä, jotka ovat rajoittavampia kuin ne, joita sovellettiin mainitun päätöksen tullessa voimaan. Siten pääasiassa kyseessä olevaa kansallista järjestelmää on jätettävä soveltamatta, jos uusi rajoitus on omiaan vaikuttamaan A:n vapauteen tehdä palkkatyötä Alankomaissa. Lisäksi P:n päätökseen sijoittautua ja ennen kaikkea jäädä Alankomaihin turkkilaisena työntekijänä voidaan vaikuttaa kielteisesti silloin, jos kansallisessa lainsäädännössä vaikeutetaan perheenyhdistämistä B:n kanssa tai tehdään se mahdottomaksi siten, että P voi mahdollisesti joutua valitsemaan Alankomaissa harjoittamansa toiminnan ja Turkissa viettämänsä perhe-elämän välillä. ( 37 ) Tältä osin on siis selvitettävä, onko pelkästään se, että Turkin kansalaisten – työntekijöiden tai heidän perheenjäsentensä – biometrisia tietoja voidaan potentiaalisesti käyttää rikosoikeudellisiin käyttötarkoituksiin, omiaan vaikuttamaan kyseisten työntekijöiden taloudellisen toiminnan harjoittamiseen, jolloin kyse on päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa tarkoitetusta uudesta rajoituksesta kyseisten turkkilaisten työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämiselle.
36.
Tältä osin on muistutettava unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan assosiaatiosopimuksen sanamuodosta ja päätöksen N:o 1/80 tavoitteesta on pääteltävä, että SEUT 45 ja SEUT 46 artiklassa hyväksytyt periaatteet on saatettava koskemaan mahdollisuuksien mukaan Turkin kansalaisia, joilla on kyseisessä päätöksessä tunnustetut oikeudet. ( 38 ) On siis syytä ottaa mallia unionin tuomioistuimen siitä oikeuskäytännöstä, joka koskee työntekijäasemassa olevien unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden rajoittamisen käsitettä, sen selvittämiseksi, onko pääasiassa kyseessä oleva järjestelmä – siltä osin kuin siinä säädetään, että Turkin kansalaisilta silloin, kun heille on luovutettu väliaikainen oleskelulupa, jotta he voivat tulla tekemään palkkatyötä Alankomaiden alueella tai jotta he voivat muuttaa kyseiselle alueelle jo siellä oleskelevan turkkilaisen työntekijän luokse, kerättyjä biometrisia tietoja voidaan käyttää rikoksen tekijöiden tunnistamisessa – omiaan vaikuttamaan kyseisten Turkin kansalaisten taloudellisen toiminnan harjoittamiseen.
37.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Alankomaiden hallitus ovat vedonneet muun muassa tuomioon Graf. ( 39 ) Kyseisestä työntekijäasemassa olevien unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevasta tuomiosta ilmenee, että jos kansallisen toimenpiteen rajoittava vaikutus vaikuttaa liian satunnaiselta ja välilliseltä, katsotaan, ettei se voi rajoittaa työntekijöiden vapaata liikkuvuutta. ( 40 )
38.
Se, että ulkomaalaisrekisterissä olevia A:n tai B:n biometrisia tietoja annetaan käytettäväksi rikoksesta epäiltyjen tunnistamisen helpottamiseksi, vaikuttaa minusta liian satunnaiselta ja välilliseltä tapahtumalta, jotta sitä voitaisiin pitää rajoituksena turkkilaisilla työntekijöillä olevan liikkumisvapauden käyttämiselle.
39.
Siltä osin kuin pääasiassa kyseessä olevassa järjestelmässä säädetään turkkilaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä biometristen tietojen antamisesta käytettäväksi rikosten tekijöiden tunnistamisessa, kyseinen järjestelmä ei mielestäni ole omiaan estämään kyseisiä työntekijöitä oleskelemasta ja harjoittamasta taloudellista toimintaa Alankomaiden alueella tai saamaan heitä luopumaan tästä aikeesta, koska se, että tietoja annetaan tähän käyttötarkoitukseen, riippuu useista tulevista ja hypoteettisista tapahtumista eli a) siitä, että henkilöä epäillään rikoksesta, jonka selvittämiseksi tietoja voidaan hakea ulkomaalaisrekisteristä, tai siitä, että rikostutkinnan etu edellyttää kyseisen rekisterin käyttöä, b) siitä, että on kohtuullisia epäilyksiä siitä, että rikoksen tekijä on kolmannen maan kansalainen, c) siitä, että kyseisen ulkomaalaisen käyttäytyminen on aiheuttanut vakavia huolenaiheita, ja d) siitä, että syyttäjäviranomainen hakee lupaa etsiä tietoja rekisteristä ja tuomioistuin antaa luvan. ( 41 )
40.
Minun on kuitenkin vaikea kuvitella, että P luopuisi aikomuksestaan jäädä työskentelemään Alankomaissa siksi, että hänen puolisonsa biometrisia tietoja voidaan mahdollisesti antaa toimivaltaisten viranomaisten käyttöön tilanteessa, jossa tätä vakavasti epäillään osallistumisesta rikoksen tekemiseen, tai että A olisi valmis luopumaan toiminnastaan kansainvälisen liikenteen kuljettajana tästä syystä. Alankomaiden hallituksen väite, jota unionin tuomioistuimessa asian käsittelyyn osallistuneet asianosaiset tai osapuolet eivät ole kiistäneet ja jonka mukaan ulkomaalaisrekisteriä käytetään rikosoikeudellisissa käyttötarkoituksissa 10–30 kertaa vuodessa, vahvistaa mielestäni sen, että tällaisen käytön vaikutus turkkilaisilla työntekijöillä olevan taloudellisen vapauden käyttämiseen on liian satunnainen ja välillinen. Alankomaiden hallitus on myös vahvistanut unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen istunnossa antamassaan vastauksessa, että pääasian kantajien tietoja ei ole käytetty rikosoikeudellisessa menettelyssä.
41.
Näin ollen pääasiassa kyseessä oleva järjestelmä, siltä osin kuin siinä sallitaan turkkilaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä rekisteröintijärjestelmään tallennettujen biometristen tietojen antaminen kolmansien käytettäväksi rikosten estämistä, havaitsemista ja tutkintaa varten, ei merkitse päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa tarkoitettua uutta rajoitusta, koska järjestelmän vaikutus kyseisten työntekijöiden työhönpääsyyn on liian satunnainen ja välillinen.
42.
Koska kolmas ennakkoratkaisukysymys on esitetty unionin tuomioistuimelle siltä varalta, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, tätä kysymystä ei mielestäni ole syytä käsitellä.
IV Ratkaisuehdotus
43.
Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Raad van Staten esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1)
Assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevalle järjestelmälle, jossa turkkilaisilta työntekijöiltä, jotka haluavat saapua Alankomaiden alueelle tehdäkseen siellä palkkatyötä, ja Alankomaiden alueella jo oleskelevien turkkilaisten työntekijöiden perheenjäseniltä, jotka haluavat muuttaa tällaisen työntekijän luokse Alankomaihin, edellytetään Alankomaiden alueelle pääsemiseksi tarpeellisen yli 90 päivän pituista oleskelua varten myönnettävän Alankomaiden väliaikaisen oleskeluluvan myöntämisehtona, että he suostuvat kymmenen sormenjälkensä ja kasvovalokuvansa keräämiseen, jotta nämä tiedot tallennetaan ja niitä käsitellään ulkomaalaisrekisterissä, jota konsulaatti-, lähetystö- ja vastaanottoviranomaisten henkilöstöt voivat käyttää henkilöllisyys- ja asiakirjapetosten ehkäisy- ja torjumistarkoituksessa, eikä silloin, kun tiedot säilytetään viiden vuoden ajan siitä, kun väliaikaista oleskelulupaa koskeva hakemus on hylätty, henkilö on poistunut Alankomaista laillisen oleskelun päättyessä tai maahantulokiellon tai henkilön ei-toivotuksi julistamisen voimassaolo on päättynyt.
2)
Pääasiassa kyseessä oleva järjestelmä, siltä osin kuin siinä sallitaan turkkilaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä rekisteröintijärjestelmään tallennettujen biometristen tietojen antaminen kolmansien käytettäväksi rikosten estämistä, havaitsemista ja tutkintaa varten, ei merkitse päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa tarkoitettua uutta rajoitusta, koska järjestelmän vaikutus kyseisten työntekijöiden työhönpääsyyn on liian satunnainen ja välillinen.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.
( 2 ) EYVL 1964, 217, s. 3685.
( 3 ) Jonka mukaan ”yhteisön jäsenvaltiot ja Turkki eivät voi ottaa käyttöön uusia rajoituksia, jotka liittyvät työhön pääsyn edellytyksiin, niiden työntekijöiden osalta, jotka oleskelevat ja työskentelevät laillisesti jäsenvaltioiden tai Turkin alueella”.
( 4 ) Jonka mukaan ”yhteisön jäsenvaltiot ja Turkki eivät voi ottaa käyttöön uusia rajoituksia, jotka liittyvät työhön pääsyn edellytyksiin, niiden työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä osalta, jotka oleskelevat ja työskentelevät laillisesti jäsenvaltioiden tai Turkin alueella”.
( 5 ) Vuoden 2000 ulkomaalaislain (Vreemdelingenwet 2000, jäljempänä ulkomaalaislaki), sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2000 ulkomaalaislain muuttamisesta biometristen tunnistetietojen käytön laajentamiseksi ulkomaalaisasioissa toimivaltaisten elinten keskinäisessä yhteistyössä ulkomaalaisten tunnistamisen parantamiseksi 11.12.2013 annetulla lailla (Wet van 11 december 2013 tot wijziging van de Vreemdelingenwet 2000 in verband met de uitbreiding van het gebruik van biometrische kenmerken in de vreemdelingenketen in verband met het verbeteren van de identiteitsvaststelling van de vreemdeling; Stb. 2014, nro 2), joka tuli voimaan 1.3.2014, 54 §:n 1 momentin c kohta.
( 6 ) Ulkomaalaislain 107 §:n 2 momentti.
( 7 ) Ulkomaalaislain 107 §:n 5 momentti.
( 8 ) Tällaisia ovat lähtökohtaisesti kaikki rikokset, joista tuomitaan vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus, Alankomaiden rikoslaissa tai erityislaeissa nimenomaan säädetyissä tapauksissa.
( 9 ) Ulkomaalaislain 107 §:n 6 momentin a kohta.
( 10 ) Ulkomaalaislain 107 §:n 6 momentin b kohta.
( 11 ) Ulkomaalaislain 107 §:n 9 momentti. Ks. myös vuoden 2000 ulkomaalaisasetuksen (Vreemdelingenbesluit 2000) 8.35 §.
( 12 ) Koska perheenyhdistämishakemus näyttää perustuvan päätöksessä N:o 1/80 määrättyyn, on syytä olettaa, että P on kyseisessä päätöksessä tarkoitettu Alankomaissa jo oleskeleva turkkilainen työntekijä. On myös oletettava, että P:n toiminta on palkkatyötä.
( 13 ) Jäljempänä perusoikeuskirja.
( 14 ) Jossa määrätään, että ”sopimuspuolet toteavat, että sopimuksen soveltamisalalla kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä yhteisön perustamissopimuksen 7 artiklassa ilmaistun periaatteen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten erityissäännösten ja määräysten soveltamista, jotka voidaan antaa 8 artiklan nojalla”.
( 15 ) Tuomio 12.4.2016 (C‑561/14, EU:C:2016:247, 51 kohta).
( 16 ) EYVL 1995, L 281, s. 31.
( 17 ) Ks. tuomio 7.8.2018, Yön (C‑123/17, EU:C:2018:632, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 18 ) Ks. tuomio 7.8.2018, Yön (C‑123/17, EU:C:2018:632, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 19 ) Ks. tuomio 7.8.2018, Yön (C‑123/17, EU:C:2018:632, 40–48 kohta).
( 20 ) Yhteenvetona tästä testistä ks. tämän ratkaisuehdotuksen 12 kohta.
( 21 ) Ks. ennakkoratkaisupyynnön 7 kohta, jossa siteerataan vuoden 1965 ulkomaalaislakia (Vreemdelingenwet 1965) ja vuoden 1966 ulkomaalaisasetusta (Vreemdelingenbesluit 1966).
( 22 ) Ks. tuomio 29.4.2010, komissio v. Alankomaat (C‑92/07, EU:C:2010:228, 49 kohta) ja tuomio 7.11.2013, Demir (C‑225/12, EU:C:2013:725, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 23 ) Tältä osin muistutan, että unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut ennakkoratkaisukysymykset koskevat ainoastaan kyseessä olevan järjestelmän soveltuvuutta yhteen päätöksen N:o 1/80 13 artiklan kanssa, jolloin ne eivät koske kysymystä, johon valtiosihteeri on vedonnut käsiteltäessä asiaa ensimmäisen asteen tuomioistuimessa, nimittäin kysymystä järjestelmän yhteensoveltuvuudesta ETY–Turkki-assosiaatiosopimuksen 9 artiklan kanssa (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 8 kohta).
( 24 ) Ks. tässä järjestyksessä tuomio 7.11.2013, Demir (C‑225/12, EU:C:2013:725, 41 kohta); tuomio 29.3.2017, Tekdemir (C‑652/15, EU:C:2017:239, 39 kohta) ja tuomio 7.8.2018, Yön (C‑123/17, EU:C:2018:632, 77 kohta).
( 25 ) Jonka mukaan ”tämän jakson määräyksiä on sovellettava, jollei yleisen järjestyksen, turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi perustelluista rajoituksista muuta johdu”.
( 26 ) Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että keräämisvelvollisuus ei koske alle 6-vuotiaita lapsia eikä henkilöitä, jotka eivät fyysisesti voi täyttää tällaista velvollisuutta.
( 27 ) Ks. tuomio 17.10.2013, Schwarz (C‑291/12, EU:C:2013:670, 27 kohta).
( 28 ) Ks. mm. jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista 13.12.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2252/2004 (EUVL 2004, L 385, s. 1).
( 29 ) Ks. mm. yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009 (yhteisön viisumisäännöstö) (EUVL 2009, L 243, s. 1).
( 30 ) Ks. perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohta.
( 31 ) Ks. tuomio 17.10.2013, Schwarz (C‑291/12, EU:C:2013:670, 25 kohta).
( 32 ) Tuomio 21.12.2016, Tele2 Sverige ja Watson ym. (C‑203/15 ja C‑698/15, EU:C:2016:970, 96 kohta).
( 33 ) Ks. viisumisäännöstön 13 artikla.
( 34 ) Ks. viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta 9.7.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2008 (VIS-asetus) (EUVL 2008, L 218, s. 60).
( 35 ) Ks. lausunto 1/15 (EU:n ja Kanadan välinen PNR-tietosopimus), 26.7.2017 (EU:C:2017:592, 191 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 36 ) Ks. komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 767/2008, asetuksen (EY) N:o 810/2009, asetuksen (EU) 2017/2226, asetuksen (EU) 2016/399, asetuksen 2018/XX [yhteentoimivuudesta annettu asetus] ja päätöksen 2004/512/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 2008/633/YOS kumoamisesta (COM(2018) 302 final, Bryssel, 16.5.2018) 23 artikla.
( 37 ) Ks. tuomio 12.4.2016, Genc (C‑561/14, EU:C:2016:247, 39 ja 40 kohta) ja tuomio 29.3.2017, Tekdemir (C‑652/15, EU:C:2017:239, 31 kohta). Ks. myös tuomio 21.12.2016, Ucar ja Kilic (C‑508/15 ja C-509/15, EU:C:2016:986, 68 kohta). Yhteydestä turkkilaisten työntekijöiden sijoittautumisvapauden ja niiden edellytysten välillä, joiden täyttyessä perheenyhdistäminen on sallittua, ks. tuomio 10.7.2014, Dogan (C‑138/13, EU:C:2014:2066, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja 35 kohta) ja tuomio 7.8.2018, Yön (C‑123/17, EU:C:2018:632, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 38 ) Ks. tuomio 6.6.1995, Bozkurt (C‑434/93, EU:C:1995:168, 20 kohta); tuomio 10.2.2000, Nazli (C‑340/97, EU:C:2000:77, 50 ja 54 kohta); tuomio 19.11.2002, Kurz (C-188/00, EU:C:2002:694, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 8.12.2011, Ziebell (C‑371/08, EU:C:2011:809, 52, 58 ja 66 kohta).
( 39 ) Tuomio 27.1.2000 (C‑190/98, EU:C:2000:49).
( 40 ) Ks. tuomio 27.1.2000, Graf (C‑190/98, EU:C:2000:49, 23–25 kohta). Ks. myös tuomio 13.3.2019, Gemeinsamer Betriebsrat EurothermenResort Bad Schallerbach (C‑437/17, EU:C:2019:193, 40 kohta).
( 41 ) Ks. analogisesti tuomio 27.1.2000, Graf (C‑190/98, EU:C:2000:49, 24 kohta).