Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
26 päivänä marraskuuta 2019 (1)
Asia C‑344/18
ISS Facility Services NV
vastaan
Sonia Govaerts ja
Atalian NV, aiemmin Euroclean NV
(Ennakkoratkaisupyyntö – Arbeidshof Gent (Gentin työoikeudellisten asioiden ylioikeus, Belgia))
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2001/23/EY – 3 artiklan 1 kohta – Yritysten luovutukset – Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen – Siivouspalveluja koskeva julkinen hankinta – Hankinnan osia koskevien sopimusten tekeminen kahden uuden sopimuspuolen kanssa – Aikaisemman ainoan sopimuspuolen työntekijän, joka oli osoitettu työskentelemään hankinnan kaikissa osissa, palvelukseen ottaminen – Seuraukset taloudellisen yksikön luovuttamisesta kahdelle luovutuksensaajalle
I Johdanto
1. Arbeidshof Gent (Gentin työoikeudellisten asioiden ylioikeus, Belgia) on tässä asiassa esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen direktiivin 2001/23/EY(2) 3 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.
2. Kysymys on esitetty riita-asiassa, jossa vastapuolina ovat Sonia Govaerts ja yhtäältä ISS Facility Services NV, jonka palveluksessa hän oli ollut, ja toisaalta Atalian NV ja joka koskee hänen irtisanomistaan ja tämän seurauksia, jotka johtuvat siitä, että julkisesta hankinnasta, josta oli alun perin tehty sopimus ensin mainitun yhtiön kanssa, tehtiin uusi sopimus jälkimmäisen yhtiön kanssa.
3. Tätä kysymystä tutkiessaan unionin tuomioistuin joutuu ensimmäistä kertaa tarkastelemaan seurauksia, joita taloudellisen yksikön luovuttamisesta kahdelle luovutuksensaajalle aiheutuu direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdassa työntekijöille annettujen oikeuksien ja asetettujen velvoitteiden turvaamiselle.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
4. Direktiivin 2001/23 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”On tarpeen huolehtia työntekijöiden suojasta sen varmistamiseksi, että heidän oikeutensa turvataan, kun työnantaja vaihtuu.”
5. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:
”a) Tätä direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta.
b) Jollei a alakohdasta ja tämän artiklan jäljempänä olevista säännöksistä muuta johdu, tässä direktiivissä tarkoitettuna luovutuksena pidetään oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta[.]”
6. Direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta kansalliseen lainsäädäntöön työsopimuksen tai työsuhteen määritelmän osalta.
Jäsenvaltiot eivät saa kuitenkaan olla soveltamatta tätä direktiiviä työsopimukseen tai työsuhteeseen yksinomaan seuraavien seikkojen perusteella:
a) tehtyjen tai tehtävien työtuntien määrä;
– –”
7. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle.”
8. Direktiivin 2001/23 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksensaaja voi käyttää irtisanomiseen. Tämä säännös ei estä irtisanomisia työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä.
– –
2. Jos työsopimus tai työsuhde päätetään sen vuoksi, että luovutuksesta seuraa olennainen työehtojen muutos työntekijän vahingoksi, työnantajan katsotaan olevan vastuussa työsopimuksen tai työsuhteen päättämisestä.”
B Belgian oikeus
9. Direktiivi 2001/23 saatettiin osaksi Belgian oikeutta 7.6.1985 tehdyllä työehtosopimuksella nro 32 bis, joka koskee työntekijöiden oikeuksien turvaamista työnantajan vaihtuessa sopimukseen perustuvan yritysluovutuksen johdosta ja jolla järjestetään luovutuksensaajan palvelukseen siirtyvien työntekijöiden oikeuksia konkurssin tai akordin jälkeen tapahtuvan varojen siirron yhteydessä ja josta tehtiin yleissitova 25.7.1985 annetulla kuninkaan päätöksellä(3), sellaisena kuin työehtosopimus on muutettuna 13.3.2002 tehdyllä työehtosopimuksella 32 quinquies, josta tehtiin yleissitova 14.3.2002 annetulla kuninkaan päätöksellä(4), (jäljempänä työehtosopimus nro 32 bis).
10. Työehtosopimuksen nro 32 bis 1 §:ssä määrätään seuraavaa:
”Tällä työehtosopimuksella on tarkoitus ensinnäkin taata
1° yhtäältä työntekijöiden oikeuksien turvaaminen kaikissa tapauksissa, joissa työnantaja vaihtuu yrityksen tai sen osan sopimusperusteisen luovutuksen vuoksi; akordin yhteydessä tapahtunut luovutus on sopimusperusteinen luovutus, johon sovelletaan työntekijöiden oikeuksien turvaamisen periaatetta, jollei tämän työehtosopimuksen 8 bis §:ssä vahvistetuista poikkeuksista muuta johdu
2° toisaalta tietyt sellaisten työntekijöiden oikeudet, jotka siirtyvät luovutuksensaajan palvelukseen, kun yrityksen varat on luovutettu konkurssin jälkeen.
Lisäksi tässä työehtosopimuksessa määrätään työntekijöille, joita luovutus koskee, tiedottamisesta siinä tapauksessa, ettei yrityksessä ole työntekijöiden edustajia.”
11. Työehtosopimuksen nro 32 bis 2 §:ssä määrätään seuraavaa:
”Tätä sopimusta sovellettaessa tarkoitetaan:
1° työntekijöillä henkilöitä, jotka työ- tai oppisopimuksen perusteella suorittavat työtehtäviä
2° työnantajilla luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joiden palveluksessa 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt ovat
3° luovuttajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka 1 §:ssä tarkoitetun luovutuksen seurauksena lakkaa olemasta luovutettavan yrityksen tai yritystoiminnan osan työntekijöiden työnantaja
4° luovutuksensaajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, josta 1 §:ssä tarkoitetun luovutuksen seurauksena tulee luovutettavan yrityksen tai yritystoiminnan osan työntekijöiden työnantaja
– –”
12. Työehtosopimuksen nro 32 bis 6 §:ssä määrätään seuraavaa:
”Tätä lukua sovelletaan yrityksen tai yritystoiminnan osan sopimusperusteisesta luovutuksesta johtuvaan työnantajan vaihtumiseen, lukuun ottamatta tämän työehtosopimuksen III luvussa tarkoitettuja tapauksia.
Jollei ensimmäisen kohdan määräyksistä muuta johdu, tässä työehtosopimuksessa luovutuksena pidetään identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta.”
13. Työehtosopimuksen nro 32 bis 7 §:n sanamuoto on seuraava:
”Ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat 1 §:n 1 kohdassa tarkoitetun luovutuksen tapahtuessa voimassa olleista työsopimuksista, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle.”
14. Työehtosopimuksen nro 32 bis 10 §:ssä määrätään seuraavaa:
”Jos työsopimus päätetään sen vuoksi, että 1 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta luovutuksesta seuraa olennainen työehtojen muutos työntekijän vahingoksi, työnantajan katsotaan olevan vastuussa työsopimuksen päättämisestä.”
III Pääasian tosiseikat, ennakkoratkaisukysymys ja menettely unionin tuomioistuimessa
15. Govaerts työskenteli 16.11.1992 lähtien siivoojana Multiple Immo Services NV ‑yhtiön ja sen oikeudellisten seuraajien, ensin CCA NV ‑yhtiön ja sen jälkeen ISS Facility Services ‑yhtiön palveluksessa. Hänellä oli työnantajansa kanssa kolme erillistä osa-aikaista työsopimusta.
16. Govaerts teki 1.9.2004 uuden toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen ISS Facility Servicesin kanssa niin, että hän säilytti 16.11.1992 lähtien kertyneen palvelusaikansa. ISS Facility Services vastasi siivouksesta ja kunnossapidosta Gentin kaupungin eri rakennuksissa, jotka oli jaettu kolmeen osaan. Ensimmäiseen osaan kuuluivat museot ja historialliset rakennukset, toiseen kirjastot ja korttelikeskukset ja kolmanteen hallintorakennukset. Govaertsista tuli 1.4.2013 näitä osia vastaavien kolmen työkohteen aluepäällikkö. Hän oli työkyvytön 23.4.–26.7.2013.
17. Gentin kaupunki aloitti tarjouspyyntömenettelyn, joka koski kaikkia edellä mainittuja hankinnan osia, ajalle 1.9.2013–31.8.2016. Tämän menettelyn päättyessä 13.6.2013 ISS Facility Servicesia ei valittu sopimuspuoleksi. Hankinnan ensimmäisestä ja kolmannesta osasta päätettiin tehdä sopimus Atalianin kanssa ja toisesta osasta Cleaning Mastersin kanssa.
18. ISS Facility Services ilmoitti 1.7.2013 Atalianille, että koska Govaerts työskenteli kokoaikaisesti näissä työkohteissa, jotka siirtyivät noin 85 prosentin osalta Atalianille, Govaertsiin oli sovellettava työehtosopimusta nro 32 bis. Atalian kiisti tämän käsityksen jo 3.7.2013.
19. ISS Facility Services ilmoitti 30.8.2013 kirjatulla kirjeellä Govaertsille, että yrityksen luovutuksen johdosta ja sen johdosta, että hänet oli osoitettu työskentelemään hankinnan ensimmäistä ja kolmatta osaa vastaavissa työkohteissa, hän siirtyy 1.9.2013 alkaen Atalianin palvelukseen eikä tästä päivästä lähtien kuulu enää ISS Facility Servicesin henkilöstöön. Tämän johdosta ISS Facility Services antoi Govaertsille työttömyystodistuksen, jossa viimeiseksi työpäiväksi ilmoitettiin 31.8.2013.
20. ISS Facility Services ilmoitti 30.8.2013 päivätyllä kirjeellä Atalianille, että Govaertsin työsopimus siirtyy sille 1.9.2013 ilman eri toimia ja että maanantaista 2.9.2013 alkaen Govaerts voi ilmoittautua vain Atalianille.
21. Atalian ilmoitti 3.9.2013 ISS Facility Servicesille, että sen käsityksen mukaan ei ollut tapahtunut työehtosopimuksessa nro 32 bis tarkoitettua yrityksen luovutusta ja ettei sillä näin ollen ollut mitään sopimussuhdetta Govaertsiin.
22. Govaerts nosti 18.11.2013 arbeidsrechtbank Gentissä (Gentin työoikeudellisten asioiden alioikeus, Belgia) kanteen sekä ISS Facility Servicesiä että Ataliania vastaan vaatien irtisanomiskorvausta, vuodenvaihdelisää pro rata temporis sekä lomarahoja palvelusvuosilta 2012 ja 2013.
23. Arbeidsrechtbank Gent katsoi 15.10.2015 antamassaan tuomiossa, että Govaerts oli irtisanottu sääntöjenvastaisesti, ja velvoitti ISS Facility Servicesin maksamaan hänelle 81 561,07 euroa irtisanomiskorvausta, 1 841,92 euroa vuodenvaihdelisää ja 4 343,28 euroa lomarahaa sekä korkoa näille määrille. Ataliania vastaan nostettu kanne puolestaan jätettiin tutkimatta.
24. Arbeidsrechtbank Gent katsoi erityisesti, ettei Govaertsiin voitu soveltaa työehtosopimusta nro 32 bis, koska aluepäällikkönä hän vastasi siivoustöiden suunnittelusta ja täytäntöönpanon valvonnasta eli hoiti hallinnollisia ja organisatorisia tehtäviä eikä osallistunut Gentin kaupungin työkohteissa siivoustöihin, joita luovutus koski. Näin ollen Govaerts ei automaattisesti siirtynyt Atalianin palvelukseen 1.9.2013.
25. ISS Facility Services on valittanut tästä tuomiosta arbeidshof Gentiin (Gentin työoikeudellisten asioiden ylioikeus). Se väittää, että työehtosopimuksen nro 32 bis mukaan Govaertsin työsopimus siirtyi 1.9.2013 alkaen 85 prosentin osalta Atalianille ja 15 prosentin osalta Cleaning Mastersille.
26. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo toisin kuin arbeidsrechtbank Gent, että käsiteltävässä asiassa taloudellinen yksikkö on säilyttänyt identiteettinsä direktiivin 2001/23 1 artiklassa tarkoitetuin tavoin ja että on siis tapahtunut tässä säännöksessä tarkoitettu yrityksen luovutus. Se päättelee tästä, että työehtosopimuksen nro 32 bis 7 §:n, jossa toistetaan direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohta, mukaan ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa eli 1.9.2013 voimassa olleista työsopimuksista, ovat tämän luovutuksen seurauksena siirtyneet ilman eri toimia Atalianille ja Cleaning Mastersille näiden luovutuksensaajan aseman perusteella.
27. Koska Govaertsin työtehtävät koskivat ainoastaan Gentin kaupungin työkohteita, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että hän oli 1.9.2013 luovutetun yrityksen palveluksessa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, mitä seurauksia tästä yrityksen luovutuksesta on Govaertsin työsopimukselle, kun otetaan huomioon direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohta.
28. Tässä tilanteessa arbeidshof Gent on 14.5.2018 tekemällään välipäätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimen kirjaamoon 25.5.2018, päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [direktiivin 2001/23] 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jos useita yrityksen osia luovutetaan direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla samanaikaisesti eri luovutuksensaajille, oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta kussakin luovutetussa osassa työskennelleen työntekijän työsopimuksesta, siirtyvät kullekin luovutuksensaajalle siinä suhteessa, kuin edellä mainittu työntekijä työskenteli kunkin luovutuksensaajan saamassa yrityksen osassa,
vai siirtyvätkö edellä mainitut oikeudet ja velvoitteet kokonaisuudessaan yrityksen sen osan luovutuksensaajalle, jossa kyseinen työntekijä pääasiassa työskenteli,
tai jos direktiivin säännöksiä ei voida tulkita kummallakaan edellä mainitulla tavalla, jäävätkö edellä mainitun työntekijän työsopimuksesta johtuvat oikeudet ja velvoitteet siirtymättä millekään luovutuksensaajalle, mikä on tilanne myös silloin, kun ei ole mahdollista määrittää erikseen, missä laajuudessa työntekijä työskenteli yrityksen kussakin luovutetussa osassa?”
29. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Govaerts, ISS Facility Services, Atalian ja Euroopan komissio. Kaikki osapuolet esittivät suulliset huomautuksensa 8.5.2019 pidetyssä istunnossa.
IV Asian arviointi
A Alustavat huomautukset
30. Direktiivin 77/187/ETY(5) johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa todettiin, että ”taloudelliset suuntaukset tuovat mukanaan sekä kansallisella tasolla että yhteisön tasolla yritysrakenteen muutoksia yritysten tai liikkeiden taikka liiketoiminnan osien siirtyessä työnantajalta toiselle sopimukseen perustuvien luovutusten taikka sulautumisten kautta” ja että tässä yhteydessä ”on tarpeen huolehtia työntekijöiden suojasta sen varmistamiseksi, että heidän oikeutensa turvataan”.
31. Nämä perustelukappaleet on toistettu direktiivissä 2001/23, jolla on kumottu ja korvattu direktiivi 77/187.(6)
32. On muistutettava lyhyesti, että – kuten yhteisöjen tuomioistuin on tähdentänyt oikeuskäytännössään – direktiivin 77/187 tarkoituksena on ainoastaan kansallisen työoikeuden osittainen yhdenmukaistaminen ulottamalla pääasiallisesti se turva, joka työntekijöille on itsenäisellä tavalla taattu yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä, tilanteeseen, jossa yritys luovutetaan.(7) Unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että direktiivillä 2001/23 pyritään turvaamaan työntekijöiden oikeudet työnantajan vaihtuessa, jotta he voivat jäädä uuden työnantajan palvelukseen luovuttajan kanssa sovittuja vastaavin ehdoin.(8) Unionin tuomioistuimen mukaan direktiivin 2001/23 tarkoituksena on siis taata niin hyvin kuin mahdollista työsopimuksen ja työsuhteen jatkuminen muuttumattomana luovutuksensaajan kanssa, jotta estettäisiin se, että työntekijät, joita yrityksen luovutus koskee, joutuvat pelkän luovutuksen vuoksi huonompaan asemaan.(9) Direktiivin 2001/23 tarkoituksena ei kuitenkaan ole estää yritysten rakenneuudistuksia, joilla pyritään parantamaan niiden kilpailukykyä ja tehokkuutta. Direktiivi kohdistuu nimittäin vain tällaisten rakenneuudistusten sosiaalisiin seurauksiin lieventämällä niiden vaikutuksia. Vaikka direktiivin tavoitteen mukaisesti on suojattava niiden työntekijöiden etuja, joita luovutus koskee, ei kuitenkaan voida jättää täysin huomioimatta luovutuksensaajan etuja, sillä tällä on oltava mahdollisuus tehdä toimintansa jatkumiseksi tarpeelliset mukautukset.(10) Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään muistuttanut myös, ettei direktiivin 2001/23 tarkoituksena ole ainoastaan työntekijöiden etujen turvaaminen yrityksen luovutustilanteissa vaan oikeudenmukaisen tasapainon takaaminen yhtäältä työntekijöiden ja toisaalta luovutuksensaajan etujen välillä.(11)
33. Direktiiviä 77/187 on ensin muutettu aineellisesti direktiivillä 98/50/EY(12) yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottamiseksi ja sen jälkeen se on ilman aineellisia muutoksia kodifioitu direktiivillä 2001/23. Direktiivissä 98/50 on muun muassa otettu käyttöön yrityksen luovutuksen käsite, joka esiintyy direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa. Direktiiviä 77/187 koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä on näin ollen erittäin paljon hyötyä tulkittaessa direktiivin 2001/23 säännöksiä. Koska tämä oikeuskäytäntö perustuu pääasiallisesti tapauskohtaiseen arviointiin, se auttaa myös ymmärtämään direktiivissä 2001/23 tarkoitettua ”yrityksen luovutuksen” käsitettä ja seurauksia, joita tällaisesta luovutuksesta on työntekijälle tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdan perusteella.
B Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
34. Pääasian tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista ilmenee, että Govaerts oli ollut ISS Facility Servicesin palveluksessa työntekijänä, joka vastasi tämän yrityksen Gentin kaupungille suorittamista siivous- ja kunnossapitopalveluista. Tästä hankinnasta, joka koski kolmeen osaan jaettuja kaupungin rakennuksia, toteutettiin uusi tarjouspyyntömenettely, jonka päätteeksi näitä osia koskevien sopimusten sopimuspuoliksi valittiin kaksi uutta siivousyritystä eli yhtäältä Atalian, jonka kanssa tehtiin sopimus kahdesta osasta, ja toisaalta Cleaning Masters, jonka kanssa tehtiin sopimus yhdestä osasta.
35. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ennakkoratkaisukysymyksellään unionin tuomioistuimelta pääasiallisesti, onko direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun useita yrityksen osia luovutetaan direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla samanaikaisesti eri luovutuksensaajille, oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat työsopimuksesta, joka oli luovutuksen tapahtuessa voimassa yrityksen kunkin luovutetun osan osalta, siirtyvät kullekin luovutuksensaajalle työntekijän hoitamien tehtävien suhteessa.
36. Jotta tähän kysymykseen voitaisiin vastata, on ensin määritettävä, sovelletaanko direktiiviä 2001/23 käsiteltävään asiaan. Direktiiviä 2001/23 nimittäin sovelletaan pääasiaan vain, jos kyse on direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”yrityksen luovutuksesta”.
37. Muistutan aluksi, että tosiseikkojen arvioiminen sen toteamiseksi, onko kyse yrityksen luovutuksesta, kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle, jonka on tällöin otettava huomioon unionin tuomioistuimen täsmentämät tulkintaperusteet.(13)
38. On todettava, että vaikkei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin välipäätöksessään esitä epäilyjä direktiivin 2001/23 sovellettavuudesta pääasiaan, unionin tuomioistuimessa huomautuksia esittäneet osapuolet ovat sitä vastoin olleet erimielisiä siitä, onko kyse direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta.
39. ISS Facility Services ja komissio väittävät, että taloudellinen yksikkö on luovutettu direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin. Govaerts ja Atalian sitä vastoin väittävät, ettei kyse voi olla tässä säännöksessä tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta, kun taloudellinen yksikkö on luovutettu useille luovutuksensaajille.
40. Tämän johdosta tutkin ensiksi direktiivin 2001/23 sovellettavuutta ennen kuin toiseksi selvennän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa työntekijöiden oikeuksille ja velvoitteille annetun suojan laajuutta.
1. Direktiivin 2001/23 sovellettavuus
41. Aluksi on muistutettava, että direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan direktiiviä sovelletaan taloudellista toimintaa harjoittaviin julkisiin tai yksityisiin yrityksiin riippumatta siitä, tavoittelevatko ne voittoa. Taloudellisen toiminnan luovuttamista julkisoikeudelliselta oikeushenkilöltä yksityisoikeudelliselle oikeushenkilölle(14) tai päinvastoin yksityiseltä yritykseltä julkiselle sektorille(15) ei myöskään ole suljettu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät nimittäin ainoastaan julkishallinnon rakenteen uudelleenjärjestäminen ja hallinnollisten tehtävien siirtäminen hallintoyksiköltä toiselle.(16) Tästä seuraa, että se, että yksi osapuolista on – kuten pääasiassa – kunta eli nyt käsiteltävässä asiassa Gentin kaupunki, ei sellaisenaan ole esteenä direktiivin 2001/23 soveltamiselle.(17)
42. Seuraavaksi on todettava, että direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta itsestään ilmenee, että direktiivin soveltamiselle on kolme edellytystä: luovutuksen on johdettava työnantajan vaihtumiseen, luovutuksen on koskettava yritystä, liikettä tai liiketoiminnan osaa ja perustuttava sopimukseen. Unionin tuomioistuin on jo tutkinut näitä kolmea edellytystä runsaassa oikeuskäytännössään. Selvyyden vuoksi haluan kuitenkin tarkastella kutakin edellytystä lyhyesti niin, että rajoitun tämän asian erityispiirteisiin liittyviin näkökohtiin.
a) Luovutuksen on liityttävä työnantajan vaihtumiseen ja perustuttava sopimukseen
43. Kahdesta edellytyksestä, joiden mukaan luovutuksen on liityttävä työnantajan vaihtumiseen ja perustuttava sopimukseen, on muistutettava, että unionin tuomioistuin on katsonut oikeuskäytännössään, että direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua sopimukseen perustuvan luovutuksen käsitettä on tulkittava ”riittävän joustavasti direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi, toisin sanoen työntekijöiden aseman turvaamiseksi yrityksen luovutuksen yhteydessä”.(18) Unionin tuomioistuin on siten katsonut useaan otteeseen, että direktiivin 2001/23 soveltamisala ulottuu ”kaikkiin tapauksiin, joissa liiketoiminnan harjoittamisesta ja yrityksen työnantajavelvoitteista sen työntekijöitä kohtaan vastuussa oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö vaihtuu sopimusperusteisesti”,(19) ja että on merkityksetöntä, luovutetaanko omistusoikeus yritykseen tai onko luovuttajan ja luovutuksensaajan välillä välitön sopimussuhde.(20) Unionin tuomioistuin on edelleen direktiiville 2001/23 asetettuun tavoitteeseen tukeutuen katsonut näin ollen, että direktiiviä voidaan soveltaa riippumatta siitä, minkä luonteisella oikeustoimella yrityksestä tulee toisen yrityksen seuraaja, ja siitä, ettei perättäisten työnantajien välillä ole välitöntä sopimussuhdetta.(21) Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee selvästi, ettei luovutuksen toteuttamista koskevilla yksityiskohdilla ole merkitystä.
44. Yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään vahvistanut lisäksi, että direktiiviä 2001/23 sovelletaan palveluhankintasopimuksiin,(22) mukaan lukien julkisiin palveluhankintasopimuksiin.(23) Kun julkisesta palveluhankinnasta, joka – kuten tässä asiassa – koskee kunnan rakennusten siivousta, aloitetaan uusi tarjouspyyntömenettely, jonka päätteeksi hankinnasta tehdään sopimus yhden tai useamman uuden sopimuspuolen kanssa, direktiivin sovellettavuutta ei siten ole lähtökohtaisesti suljettu pois.
45. Haluan myös muistuttaa, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, ettei sillä, että työehtosopimuksen määräyksissä määrätään uuden yrityksen sijaantulosta työsopimuksiin, missään tapauksessa ole merkitystä sen kannalta, että luovutus koskee taloudellista yksikköä.(24) Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, ettei direktiivin 2001/23 soveltamisala rajoitu vain kyseisten osapuolten vapaaehtoisesti tekemiin sopimuksiin perustuviin luovutuksiin ja että se kattaa myös luovutukset, jotka perustuvat työehtosopimuksessa määrättyyn velvollisuuteen.
46. Se, ettei koko siivoustyötä tekevän henkilöstön siirtyminen perustu kyseisten osapuolten itsenäiseen tahtoon vaan alakohtaisessa työehtosopimuksessa määrättyyn velvollisuuteen, ei näin ollen sulje nyt käsiteltävää asiaa direktiivin 2001/23 soveltamisalan ulkopuolelle.(25)
b) Luovutuksen on koskettava yritystä, liikettä tai liiketoiminnan osaa
47. Edellytyksestä, jonka mukaan luovutuksen on koskettava yritystä, liikettä tai liiketoiminnan osaa, Govaerts toteaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kannan vastaisesti, ettei kyse voi olla direktiivin 2001/23 1 artiklassa tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta, kun taloudellinen yksikkö luovutetaan useille luovutuksensaajille. Govaerts väittää siivouspalveluja koskevan hankinnan yhteydessä tapahtunutta yrityksen luovutusta koskevan tuomion CLECE(26) 36 ja 41 kohtaan sekä tuomioon Botzen ym.(27) tukeutuen, ettei yrityksen luovutus kata työntekijöitä, jotka oli osoitettu työskentelemään yrityksen, jota itseään ei ole luovutettu, hallinnollisissa palveluissa ja jotka näin ollen suorittivat tiettyjä tehtäviä yrityksen luovutetun osan hyväksi. Govaerts päättelee tästä,(28) että koska häntä ei ollut pysyvästi ja erityisesti osoitettu työskentelemään yhdessä tai useammassa luovutetuista palveluista, hän ei kuulunut taloudelliseen yksikköön, jota yrityksen luovutus koski. Hän täsmentää, ettei hän ollut ”juurikaan” työskennellyt kyseisissä siivoustyökohteissa, kun otetaan huomioon ajankohta, jona nämä oli osoitettu hänelle, ja hänen työkyvyttömyytensä ajalla 23.4.–26.7.2013.
48. Tämä argumentaatio, joka käsitykseni mukaan perustuu näiden tuomioiden virheelliseen tulkintaan, ei vakuuta minua.
49. Haluan ensinnäkin muistuttaa, että direktiivissä 2001/23 tarkoitettu työntekijän käsite määritellään direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa niin, että työntekijä on ”henkilö, jonka aseman työntekijänä asianomaisessa jäsenvaltiossa turvaa kansallinen palvelussuhdelainsäädäntö”.(29) Jos kansallisessa lainsäädännössä turvataan tällaisen henkilön asema työntekijänä ja jos hänellä on luovutusajankohtana työsopimus, häntä voidaan pitää työntekijänä ja hän voi siten saada direktiivin 2001/23 mukaista suojaa.(30) Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että käsiteltävässä asiassa sovellettava työehtosopimus koskee kaikkia työntekijöitä, jotka tekevät siivoustyötä työkohteissa, jotka kuuluivat johonkin Gentin kaupungin hankinnan kolmesta osasta.(31) Sen enempää ennakkoratkaisupyynnöstä kuin unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei sitä vastoin ilmene, ettei kansallinen oikeus turvaa Govaertsin asemaa työntekijänä ja ettei häntä siten pidetä työntekijänä.
50. Toiseksi on todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen määrittämiseksi, onko kyseessä direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yrityksen ”luovutus”, ratkaisevaa on se, säilyttääkö kyseinen yksikkö identiteettinsä, mikä käy ilmi muun muassa siitä, että toimintaa tosiasiallisesti jatketaan tai että se aloitetaan uudelleen.(32) Tämä muotoilu on lisätty direktiivin 77/187 sanamuotoon direktiivillä 98/50, ja se sisältyy direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.
51. Määritettäessä, säilyttääkö tällainen yksikkö identiteettinsä, on siten otettava huomioon kaikki kyseessä olevaa liiketoimea kuvaavat tosiseikat, kuten se, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys, onko rakennusten ja irtaimiston kaltaista aineellista liikeomaisuutta luovutettu, minkä arvoinen aineeton omaisuus on luovutushetkellä ollut, onko pääosa henkilöstöstä otettu uuden työnantajan palvelukseen ja onko asiakaskunta siirtynyt liiketoiminnan mukana, sekä se, miten samankaltaista ennen luovutusta ja sen jälkeen harjoitettu liiketoiminta on ollut, ja vielä se, kuinka pitkän ajan tämä liiketoiminta mahdollisesti on ollut keskeytyneenä. Unionin tuomioistuimen mukaan nämä seikat ovat kuitenkin ainoastaan osatekijöitä siinä kokonaisharkinnassa, joka asiassa on tarpeen, eikä niitä siksi saa arvioida erillisinä.(33)
52. Unionin tuomioistuin on todennut myös, että taloudellinen yksikkö voi tietyillä toimialoilla toimia ilman, että sillä olisi merkittävää aineellista tai aineetonta liikeomaisuutta, joten tällaisen yksikön identiteetin säilyminen sitä koskevan luovutustoimen jälkeen ei lähtökohtaisesti voi riippua tällaisten omaisuuserien luovutuksesta.(34) Se on tuomiosta Süzen(35) lähtien katsonut, että siltä osin kuin tietyillä työvoimavaltaisilla toimialoilla, kuten muun muassa siivouspalvelujen alalla, yhteisen toiminnan piirissä pysyvästi työskentelevien työntekijöiden ryhmä voi muodostaa taloudellisen yksikön, ”tällainen yksikkö voi säilyttää identiteettinsä luovutuksen jälkeenkin, kun uusi työnantaja ei pelkästään tyydy jatkamaan kyseistä toimintaa vaan myös ottaa palvelukseensa sekä lukumääräisesti että pätevyyden osalta olennaisen osan siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä oli erityisesti osoittanut hoitamaan näitä työtehtäviä”. Tällaisessa tapauksessa unionin tuomioistuin on katsonut, että ”uusi työnantaja – – hankkii sellaisen eri osatekijöistä muodostuvan organisoidun kokonaisuuden, jonka avulla se voi jatkaa luovuttajayrityksen toimintoja tai tiettyjä toimintoja pysyvästi”.(36)
53. Kolmanneksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ”[taloudellisen] yksikön muodostaa henkilöiden ja muiden tekijöiden organisoitu kokonaisuus, jonka avulla on mahdollista harjoittaa omiin tavoitteisiin tähtäävää taloudellista toimintaa ja joka on riittävän organisoitu ja itsenäinen”.(37) Direktiivin 2001/23 soveltamisen kannalta kyseisen taloudellisen yksikön on siten muun muassa pitänyt olla ennen luovutusta toiminnallisesti riittävän itsenäinen, ja itsenäisyyden käsite viittaa asianomaisen työntekijäryhmän johdolle myönnettyyn toimivaltaan organisoida suhteellisen vapaasti ja itsenäisesti työt kyseisen ryhmän sisällä ja erityisesti toimivaltaan antaa määräyksiä ja ohjeita ja jakaa työtehtäviä kyseessä olevaan ryhmään kuuluville työntekijöille ilman, että työnantajan muut organisaatiorakenteet suoraan puuttuvat siihen.(38)
54. Katson näin ollen, että koska ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevin tavoin Govaerts kuului aluepäällikkönä itsenäiseen siirrettyjen työntekijöiden ryhmään, jolle hänen oli järjestettävä asianmukaiset työskentelypuitteet sekä itse työkohteessa että yrityksen omissa toimitiloissa, on – kuten komissio perustellusti toteaa – ilmeistä, että hänet oli osoitettu työskentelemään luovutetussa taloudellisessa yksikössä. Tilanne olisi ollut toinen, jos Govaerts ei olisi tehnyt suurinta osaa työstään kyseisessä taloudellisessa yksikössä, vaan hänet ”[olisi] osoitettu työskentelemään yrityksen, jota itseään ei ole luovutettu, hallinnollisissa palveluissa, ja [hän olisi suorittanut] tiettyjä tehtäviä yrityksen luovutetun osan hyväksi”.(39) Näin ei kuitenkaan ole käsiteltävässä asiassa, koska Govaerts vastasi luovutetussa taloudellisessa yksikössä niiden töiden suunnittelusta ja organisoinnista, joita oli suoritettava Gentin kaupungin hankinnan kolmeen osaan kuuluvissa työkohteissa, ja kuului siten olennaisesti työntekijöihin, joita yrityksen luovutus koski. Määritettäessä, kuuluiko Govaerts taloudelliseen yksikköön, ratkaisevaa ei siis ole se, kuinka pitkään hän oli ollut sidoksissa tähän taloudelliseen yksikköön ennen luovutusta, vaan se, että hän oli luovutuksen kohteena olleiden hankinnan kolmen osan osalta aluepäällikkö ja näin ollen vastasi tässä taloudellisessa yksikössä siivoushenkilöstön koordinoinnista ja johtamisesta, ja tämä on seikka, josta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuuluu varmistua.
55. Haluan myös muistuttaa, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, ettei se, että taloudellinen yksikkö on purettu ja sen toiminnot siirretty kahdelle muulle yksikölle, ole itsessään este direktiivin 2001/23 soveltamiselle.(40) Päinvastaisessa tapauksessa olisi lisäksi helppoa kiertää direktiivin soveltamista.
56. Edellä esitetystä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen luovutus kuuluu direktiivin 2001/23 aineelliseen soveltamisalaan. Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuuluu todeta kaikkien edellä esitettyjen tulkinnassa huomioon otettavien seikkojen perusteella, onko luovutetun yksikön identiteetti säilynyt.
2. Seuraukset, joita taloudellisen yksikön luovuttamisesta kahdelle luovutuksensaajalle aiheutuu niiden oikeuksien ja velvollisuuksien turvaamiselle, joita direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdassa annetaan ja asetetaan työntekijöille
57. Edellä esitetystä ilmenee, ettei se, että taloudellisen yksikön, johon Govaerts kuului, toiminnot luovutettiin kahdelle muulle yksikölle eli Atalianille ja Cleaning Mastersille, estä katsomasta, että kyse on direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta.
58. On kuitenkin vielä tutkittava olennainen kysymys, mitä seurauksia samanaikainen luovutus kahdelle luovutuksensaajalle aiheuttaa direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa työntekijöille taattujen oikeuksien ja velvoitteiden turvaamiselle. On tarkemmin sanottuna määritettävä, ovatko ISS Facility Servicesin oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta Govaertsin työsopimuksesta, siirtyneet Atalianille vai Cleaning Mastersille vai molemmille.
59. Direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle. Tässä säännöksessä ei kuitenkaan täsmennetä, miten siirtynyt henkilöstö on jaettava näiden uusien taloudellisten yksikköjen välillä.
60. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää käsiteltävässä asiassa neljä direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan tulkintahypoteesia. Osapuolten käsitykset siitä, miten tätä säännöstä on tulkittava, poikkeavat toisistaan.
61. ISS Facility Servicesin mukaan kyseisestä sopimuksesta johtuvat oikeudet ja velvoitteet siirtyvät kokonaisuudessaan yrityksen sen osan luovutuksensaajalle, jossa kyseinen työntekijä pääasiassa työskenteli ja jota on pidettävä osana, johon hänet oli osoitettu työskentelemään. ISS Facility Services tuo vain toissijaisesti esiin mahdollisuuden, että Govaertsin työsuoritukset jaetaan kullekin kyseessä olevalle hankinnan osalle niin, että hänellä katsotaan olevan osa-aikainen työsopimus kumpaankin luovutuksensaajaan.(41) ISS Facility Servicesin ensisijaisesti ehdottama ratkaisu vastaa itse asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksessään mainitsemaa toista hypoteesia, kun taas ISS Facility Servicesin toissijaisesti ehdottama ratkaisu vastaa ennakkoratkaisukysymyksessä esiin tuotua ensimmäistä hypoteesia.(42)
62. Govaerts katsoo, että jos kyse todella on yrityksen luovutuksesta,(43) oikeudet ja velvoitteet siirtyvät kokonaisuudessaan yrityksen sen osan luovutuksensaajalle, jossa hän työskenteli pysyvästi. Govaerts toteaa, että kun tapahtuu useita samanaikaisia yrityksen luovutuksia, mahdollisuus siirtää osa-aikainen työntekijä useisiin yrityksiin ei ole ainoastaan yhteensoveltumaton ”identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovutuksen” käsitteen kanssa, vaan sillä myös vahingoitetaan direktiiville 2001/23 asetettua tavoitetta, että työntekijöitä suojellaan yrityksen vaihtuessa.
63. Atalian pääasiallisesti yhtyy Govaertsin käsitykseen viimeksi mainitun seikan osalta ja toteaa lisäksi, että Belgian lainsäädännön mukaan osa-aikatyön viikoittainen työaika ei voi lyhyempi kuin yksi kolmasosa kokoaikatyön viikoittaisesta työajasta. Työsopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvoitteiden suhteellinen jakaminen useiden luovutuksensaajien kesken voi Atalianin mukaan näin ollen johtaa kansallisen oikeuden rikkomiseen.
64. Komissio katsoo kirjallisista huomautuksistaan ilmenevin tavoin, että vastaus ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen saattaa löytyä tuomiosta Botzen ym.(44). Komission mukaan riittää näin ollen, että pääasian kohteena oleva kokoaikainen työsopimus jaetaan kahdeksi osa-aikaiseksi työsopimukseksi suhteessa kummankin luovutuksensaajan palveluksessa tehtyyn työhön.
65. Katson, että vaikka komission ehdottamaa vastausta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen on muokattava, kysymystä tutkittaessa on kuitenkin lähdettävä liikkeelle kyseisestä yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta.
a) Työsopimuksesta tai työsuhteesta johtuvien luovuttajan oikeuksien ja velvoitteiden siirtyminen yrityksen luovutuksen seurauksena: tuomiosta Botzen ym. ilmenevät seikat
66. Jotta tuomion Botzen ym.(45) merkitys pysyttäisiin ymmärtämään kunnolla, tarkastelen seuraavaksi lyhyesti sen tosiseikkoja. Asiassa oli kysymys konkurssiin asetetun yhtiön vanhojen työntekijöiden siirtymisestä uuteen yhtiöön. Uusi yhtiö oli perustettu erityisesti siinä tarkoituksessa, että osa työpaikoista pystyttäisiin säilyttämään. Nämä yhtiöt olivat tehneet sopimuksen, jossa määrättiin erityisesti konkurssissa olevan yhtiön tiettyjen osastojen henkilöstön ottamisesta uuden yhtiön palvelukseen. Tämän ulkopuolelle jätettiin kuitenkin yleiset ja hallinnolliset yksiköt. Yhteisöjen tuomioistuin tutki tässä tilanteessa, kattoiko direktiivi 77/187 myös luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuivat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta, joka oli tehty sellaisten työntekijöiden kanssa, jotka eivät kylläkään kuuluneet luovutettuun yrityksen osaan mutta hoitivat tiettyjä tehtäviä, joihin sisältyi luovutettuun osaan osoitettujen tuotantovälineiden käyttöä, tai jotka sen johdosta, että heidät oli osoitettu työskentelemään yrityksen hallinnollisessa yksikössä, jota ei itse ollut luovutettu, hoitivat tiettyjä tehtäviä luovutetun osan hyväksi. Yhteisöjen tuomioistuin tukeutui arviointiperusteeseen, jonka mukaan ”työsuhdetta luonnehtii olennaisesti se yhteys, joka vallitsee työntekijän ja yritys- tai liiketoiminnan sen osan välillä, johon hänet on osoitettu tehtäviensä suorittamista varten”, ja totesi, että sen arvioimiseksi, siirtyvätkö nämä oikeudet ja velvoitteet direktiivin 77/187 nojalla, ”riittää, että todetaan, mihin yritys- tai liiketoiminnan osaan kyseinen työntekijä oli osoitettu työskentelemään”.(46) Yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan vastannut, että kyseisen luovutuksen yhteydessä luovuttajan oikeudet ja velvoitteet eivät siirtyneet luovutuksensaajalle.
67. Tuomioon Botzen ym.(47) johtaneessa asiassa oli kylläkin kyse yrityksen luovuttamisesta vain yhdelle luovutuksensaajalle, ja voitaisiin ajatella, ettei sen perusteella voida suorittaa analogista päättelyä. Käsitykseni mukaan tämä tuomio on kuitenkin relevantti arvioitaessa, ovatko tästä työsuhteesta johtuvat luovuttajan oikeudet ja velvoitteet siirtyneet tämän luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle (vai eivät). On näin ollen olennaisen tärkeää tietää, kummassa yrityksen osassa työntekijä työskenteli, luovutetussa osassa vai luovutuksen ulkopuolelle jääneessä osassa, sillä jos työntekijä työskenteli yrityksen tai taloudellisen yksikön luovutetussa osassa, tämän työntekijän työsopimuksesta johtuvien luovuttajan oikeuksien ja velvoitteiden on siis myös täytynyt siirtyä.
68. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Govaerts oli osoitettu työskentelemään luovutetussa taloudellisessa yksikössä ja että työehtosopimuksen nro 32 bis 7 §:n mukaan ISS Facility Servicesin oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuivat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleista työntekijöiden työsopimuksista, siirtyivät luovutuksen seurauksena ilman eri toimia Atalianille ja Cleaning Mastersille.
69. Tällöin herää kysymys, estääkö se, että pääasian kohteena olevassa riita-asiassa taloudellista yksikköä ei ole luovutettu yhdelle vaan kahdelle luovutuksensaajalle, soveltamasta työntekijän ja yrityksen luovutetun osan välillä vallitsevaa yhteyttä koskevaa arviointiperustetta arvioitaessa, ovatko työsopimuksesta johtuvat luovuttajan oikeudet ja velvoitteet siirtyneet kyseisille luovutuksensaajille.
70. Mielestäni näin ei ole. Kun taloudellinen yksikkö, johon työntekijä oli osoitettu työskentelemään, on luovutettu, työsopimuksesta johtuvat luovuttajan oikeudet ja velvoitteet siirtyvät nimittäin luovutuksensaajalle. Se, onko luovutus tapahtunut yhdelle luovutuksensaajalle vai samanaikaisesti useille luovutuksensaajille, ei käsitykseni mukaan vaikuta oikeuksien ja velvoitteiden siirtymiseen. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, siinä tapauksessa, että sopimus kaikista kolmesta Gentin kaupungin hankinnan osasta olisi tehty vain Atalianin kanssa, olisi selvää, että Govaertsin työsopimuksesta johtuneet ISS Facility Servicesin oikeudet ja velvoitteet olisivat siirtyneet Atalianille.
71. Komissio vaikuttaa kuitenkin menevän vielä pidemmälle katsoessaan, että työntekijän ja yrityksen luovutetun osan välillä vallitsevaa yhteyttä koskevaa arviointiperustetta voidaan soveltaa myös työntekijän, joka oli osoitettu työskentelemään kahdelle luovutuksensaajalle samanaikaisesti luovutetuissa yritystoiminnan eri osissa, työsopimuksen mahdolliseen jakamiseen. Komissio toteaa tässä yhteydessä, että riittää, että pääasian kohteena oleva kokoaikainen työsopimus jaetaan kahdeksi osa-aikaiseksi työsopimukseksi suhteessa kummankin luovutuksensaajan palveluksessa tehtyyn työhön.
b) Työsopimuksesta tai työsuhteesta johtuvien luovuttajan oikeuksien ja velvoitteiden siirtyminen yrityksen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle: sovelletaanko pääasiallista luovutuksensaajaa koskevaa arviointiperustetta vai arviointiperustetta, jonka mukaan oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät kahdelle luovutuksensaajalle työntekijän hoitamien tehtävien suhteessa?
72. On muistutettava, että kuten tämän ratkaisuehdotuksen 32 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, direktiivin 2001/23 tarkoituksena on taata, että työntekijöitä, joita yrityksen luovutus koskee, suojataan heidän työsuhteissaan luovutuksensaajaan samalla tavalla kuin heitä suojattiin heidän työsuhteissaan luovuttajaan, mutta niin ettei kuitenkaan jätetä täysin huomioimatta luovutuksensaajan etuja.(48) Direktiivin tarkoituksena ei nimittäin ole ainoastaan työntekijöiden etujen säilyttäminen tai turvaaminen yrityksen luovutustilanteissa vaan oikeudenmukaisen tasapainon takaaminen yhtäältä työntekijöiden ja toisaalta luovutuksensaajan etujen välillä(49). Direktiiviin ei sen sijaan voida tehokkaasti vedota palkkaehtojen tai muiden työehtojen parantamiseksi yrityksen luovutuksen yhteydessä.(50)
73. Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon direktiivin 2001/23 tavoitteet, ISS Facility Servicesin väite, jonka mukaan kyseisestä työsopimuksesta johtuvat oikeudet ja velvoitteet siirtyvät kokonaisuudessaan yrityksen sen osan luovutuksensaajalle, jossa kyseinen työntekijä pääasiassa työskenteli, on hylättävä, koska se merkitsee työntekijän, johon luovutus vaikuttaa, työehtojen parantumista.(51)
74. Käsiteltävässä asiassa Govaerts oli sellaisten kolmen työkohteen aluepäällikkö, jotka vastasivat hankintasopimuksen kohteina olevia kolmea hankinnan osaa, joista kahden osalta hankintasopimus tehtiin Atalianin kanssa ja yhden osalta Cleaning Mastersin kanssa. Se, että ISS Facility Servicesin puoltamin tavoin sovellettaisiin arviointiperustetta, joka koskee ”yritystä tai yrityksen osaa, jossa kyseinen työntekijä pääasiassa työskenteli” tai ”pääasiallista luovutuksensaajaa”, johtaisi näin ollen tilanteeseen, jossa Govaerts saisi kokoaikaisen työsopimuksen Atalianin kanssa, vaikka hän ennen luovutusta työskenteli vain 66 prosenttia työajastaan työkohteissa, jotka vastaavat niitä kahta hankinnan osaa, joista tehtiin sopimus tämän yhtiön kanssa. Tämä luovutuksensaaja olisi siten velvollinen ottamaan palvelukseensa 100 prosentin työajalla työntekijän, joka luovuttajan palveluksessa ollessaan työskenteli vain 66 prosenttia työajastaan näissä kahdessa hankinnan osassa. Kuten komissio on perustellusti todennut, tämän arviointiperusteen soveltaminen olisi lisäksi vieläkin vaikeampaa siinä tapauksessa, että yritys luovutettaisiin erityisesti kolmelle tai neljälle luovutuksensaajalle.
75. Sitä vastoin se, että kokoaikainen työsopimus jaetaan yrityksen luovutuksen johdosta useiksi osa-aikaisiksi työsopimuksiksi ja että asianomaisten työntekijöiden oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat kyseisestä luovuttajan kanssa tehdystä sopimuksesta, jaetaan työntekijän hoitamien tehtävien suhteessa, on käsitykseni mukaan direktiivin 2001/23 tavoitteen mukaista.
76. Tällaista ratkaisua tukee direktiivin 2001/23 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuoto, jonka mukaan ”jäsenvaltiot eivät saa – – olla soveltamatta tätä direktiiviä työsopimukseen tai työsuhteeseen yksinomaan seuraavien seikkojen perusteella: – – tehtyjen tai tehtävien työtuntien määrä”. Tästä seuraa, että osa-aikaiset työsuhteet kuuluvat direktiivin aineelliseen soveltamisalaan.
77. On kuitenkin otettava huomioon tällaisen ratkaisun vaikutukset direktiivillä 2001/23 tavoiteltuun työntekijöiden suojeluun. On siten muistutettava, että samalla tavoin kuin tähän direktiiviin ei voida vedota työntekijän, johon luovutus vaikuttaa, työehtojen parantamiseksi, siihen ei voida vedota myöskään niiden huonontamiseksi.
78. On muistutettava, että direktiivin 2001/23 4 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että ”jos työsopimus tai työsuhde päätetään sen vuoksi, että luovutuksesta seuraa olennainen työehtojen muutos työntekijän vahingoksi, työnantajan katsotaan olevan vastuussa työsopimuksen tai työsuhteen päättämisestä”.(52)
79. Jos kyseessä olevaa työsopimusta on mahdoton jakaa kahdelle luovutuksensaajalle tai jakaminen haittaa direktiivissä työntekijöille taattujen oikeuksien turvaamista tai jos työntekijä yrityksen luovutuksen jälkeen kieltäytyy työsopimuksensa jakamisesta, kyseinen työsopimus tai työsuhde voidaan direktiivin 2001/23 4 artiklan 2 kohdan nojalla näin ollen irtisanoa niin, että luovutuksensaaja tai luovutuksensaajat ovat vastuussa sen irtisanomisesta.(53) Katson nimittäin, että työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työsopimuksensa tällaisesta jakamisesta ja vedota direktiivin 4 artiklan 2 kohtaan on perusteltu sen vuoksi, että jakaminen voi luonteensa vuoksi aiheuttaa työntekijälle merkittäviä haittoja erityisesti hänen tehtävänsä hoitamisen kannalta.(54)
V Ratkaisuehdotus
80. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa arbeidshof Gentin ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
1) Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun useita yrityksen osia luovutetaan direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla samanaikaisesti eri luovutuksensaajille, oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa kussakin luovutetun yrityksen osassa voimassa olleesta työsopimuksesta, siirtyvät kullekin luovutuksensaajalle työntekijän hoitamien tehtävien suhteessa.
2) Jos kyseessä olevaa työsopimusta kuitenkin on mahdoton jakaa kahdelle luovutuksensaajalle tai jakaminen haittaa direktiivissä 2001/23 työntekijöille taattujen oikeuksien turvaamista – minkä selvittäminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle – tai jos työntekijä yrityksen luovutuksen jälkeen kieltäytyy työsopimuksensa jakamisesta, kyseinen työsopimus tai työsuhde voidaan direktiivin 4 artiklan 2 kohdan nojalla irtisanoa niin, että luovutuksensaaja tai luovutuksensaajat ovat vastuussa sen irtisanomisesta.
1 Alkuperäinen kieli: ranska.
2 Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 2001, L 82, s. 16).
3 Moniteur belge, 9.8.1985, s. 11527.
4 Moniteur belge, 29.3.2002, s. 13328.
5 Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14.2.1977 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 1977, L 61, s. 26).
6 Ks. direktiivin 2001/23 johdanto-osan toinen ja kolmas perustelukappale.
7 Ks. mm. tuomio 11.7.1985, Foreningen af Arbejdsledere i Danmark (105/84, EU:C:1985:331, 26 kohta). Direktiivistä 2001/23 ks. tuomio 6.3.2014, Amatori ym. (C‑458/12, EU:C:2014:124, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin lainsäätäjä on katsonut, että tasoerot, joita jäsenvaltioiden välillä oli työntekijöiden suojan laajuudessa yritysjärjestelyjen yhteydessä, voivat välittömästi vaikuttaa sisämarkkinoiden toimintaan ja että näitä eroja oli vähennettävä. Ks. direktiivin 77/187 johdanto-osan toinen ja kolmas perustelukappale. Tästä ks. direktiivin 2001/23 johdanto-osan neljäs perustelukappale.
8 Tuomio 7.8.2018, Colino Sigüenza (C‑472/16, EU:C:2018:646, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
9 Ks. mm. tuomio 11.7.1985, Foreningen af Arbejdsledere i Danmark (105/84, EU:C:1985:331, 26 kohta); tuomio 18.3.1986, Spijkers (24/85, EU:C:1986:127, 11 kohta); tuomio 12.11.1998, Europièces (C‑399/96, EU:C:1998:532, 37 kohta); tuomio 15.12.2005, Güney-Görres ja Demir (C‑232/04 ja C‑233/04, EU:C:2005:778, 31 kohta); tuomio 29.7.2010, UGT-FSP (C‑151/09, EU:C:2010:452, 40 kohta) ja tuomio 16.5.2019, Plessers (C‑509/17, EU:C:2019:424, 52 kohta).
10 Ks. tuomio 9.3.2006, Werhof (C‑499/04, EU:C:2006:168, 31 kohta).
11 Ks. tuomio 18.7.2013, Alemo-Herron ym. (C‑426/11, EU:C:2013:521, 25 kohta).
12 Direktiivin 77/187 muuttamisesta 29.6.1998 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 1998, L 201, s. 88). Direktiivin 98/50 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa, jonka sisältö toistetaan direktiivin 2001/23 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa, täsmennettiin tämän muutoksen osalta, että oikeusvarmuuden ja avoimuuden vuoksi oli tarpeen, että ”luovutuksen oikeudellista käsitettä selkeytetään ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö”, ja että selkeyttämisellä ei kuitenkaan muutettu direktiivin 77/187 soveltamisalaa sellaisena kuin se on yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaan.
13 Ks. vastaavasti tuomio 18.3.1986, Spijkers (24/85, EU:C:1986:127, 14 kohta).
14 Ks. mm. tuomio 18.7.2013, Alemo-Herron ym. (C‑426/11, EU:C:2013:521, 9 ja 26 kohta).
15 Ks. mm. tuomio 20.1.2011, CLECE (C‑463/09, EU:C:2011:24, 26 kohta).
16 Ks. tuomio 15.10.1996, Henke (C‑298/94, EU:C:1996:382, 14 kohta); tuomio 26.9.2000, Mayeur (C‑175/99, EU:C:2000:505, 33 kohta) ja tuomio 11.11.2004, Delahaye (C‑425/02, EU:C:2004:706, 30 kohta).
17 Ks. vastaavasti tuomio 20.1.2011, CLECE (C‑463/09, EU:C:2011:24, 27 kohta).
18 Ks. tuomio 19.5.1992, Redmond Stichting (C‑29/91, EU:C:1992:220, 11 kohta); tuomio 7.3.1996, Merckx ja Neuhuys (C‑171/94 ja C‑172/94, EU:C:1996:87, 28 kohta); tuomio 13.9.2007, Jouini ym. (C‑458/05, EU:C:2007:512, 24 kohta) ja tuomio 20.1.2011, CLECE (C‑463/09, EU:C:2011:24, 29 kohta).
19 Ks. mm. tuomio 17.12.1987, Ny Mølle Kro (287/86, EU:C:1987:573, 12 kohta); tuomio 15.6.1988, Bork International ym. (101/87, EU:C:1988:308, 13 kohta); tuomio 19.5.1992, Redmond Stichting (C‑29/91, EU:C:1992:220, 11 kohta); tuomio 20.11.2003, Abler ym. (C‑340/01, EU:C:2003:629, 41 kohta); tuomio 15.12.2005, Güney-Görres ja Demir (C‑232/04 ja C‑233/04, EU:C:2005:778, 37 kohta); tuomio 20.1.2011, CLECE (C‑463/09, EU:C:2011:24, 30 kohta) ja tuomio 7.8.2018, Colino Sigüenza (C‑472/16, EU:C:2018:646, 28 kohta).
20 Ks. mm. tuomio 7.3.1996, Merckx ja Neuhuys (C‑171/94 ja C‑172/94, EU:C:1996:87, 28 ja 30 kohta).
21 Ks. mm. 10.2.1988 annettu tuomio Foreningen af Arbejdsledere i Danmark (324/86, EU:C:1988:72, 11 kohta), jossa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että direktiiviä 77/187 voitiin soveltaa, vaikka yrityksen johdossa toisiaan seuranneiden kahden työnantajan välillä ei ollut sopimusta, sillä ”direktiiviä sovelletaan tilanteessa, jossa sellaista vuokraoikeutta koskevan sopimuksen päättyessä, jota ei saada luovuttaa, yrityksen omistaja vuokraa yrityksen uudelle vuokralaiselle, joka jatkaa liiketoimintaa keskeytyksettä samalla henkilökunnalla, joka on aiemmin irtisanottu ensimmäisen vuokrasopimuksen päättyessä”.
22 Ks. mm. tuomio 12.11.1992, Watson Rask ja Christensen (C‑209/91, EU:C:1992:436, 17 kohta); tuomio 14.4.1994, Schmidt (C‑392/92, EU:C:1994:134, 12–14 kohta) ja tuomio 11.3.1997, Süzen (C‑13/95, EU:C:1997:141, 11 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin on näissä tuomioissa katsonut, että direktiivin 77/187 soveltamisalaan voivat kuulua tilanteet, joissa yrittäjä antaa vastuun aikaisemmin itse hallinnoimansa työntekijöiden työmaaruokalan hoitamisesta sopimuksella toiselle yritykselle sellaista korvausta ja erilaisia etuja vastaan, joita koskevat yksityiskohdat määritetään heidän tekemässään sopimuksessa, ja vastuun sellaisten siivoustöiden tekemisestä, jotka se hoiti aikaisemmin itse, sekä tilanne, jossa toimeksiantaja, joka oli antanut toimitilojensa siivoustyöt eräälle yritykselle, irtisanoo tämän yrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen ja tekee samanlaisten töiden hoitamista koskevan uuden sopimuksen toisen yrityksen kanssa. Peräkkäisistä palveluhankintasopimuksista ks. myös tuomio 10.10.1998, Hernández Vidal ym. (C‑127/96, C‑229/96 ja C‑74/97, EU:C:1998:594, 35 kohta) ja tuomio 20.11.2003, Abler ym. (C‑340/01, EU:C:2003:629, 43 kohta).
23 Mm. julkisesta palvelusta, joka muodostuu kunnallisen kodinhoitoavun tarjoamisesta sen tarpeessa oleville, ks. tuomio 10.12.1998, Hidalgo ym. (C‑173/96 ja C‑247/96, EU:C:1998:595, 34 kohta). Säännöllistä julkista linja-autoliikennettä koskevasta palveluhankintasopimuksesta ks. tuomio 25.1.2001, Liikenne (C‑172/99, EU:C:2001:59, 44 kohta). Palvelun suorittajan vaihtumisesta toiseen lentoasemalla suoritettavia matkustajien ja matkatavaroiden turvatarkastuksia koskevan julkisen palveluhankinnan osalta ks. tuomio 15.12.2005, Güney-Görres ja Demir (C‑232/04 ja C‑233/04, EU:C:2005:778, 37 kohta). Tilanteesta, jossa kunnallisen musiikkikoulun toiminnan harjoittamista koskevan palveluhankinnan ensimmäinen sopimuspuoli lopetti toiminnan ennen kuluvan lukuvuoden loppua ja uusi sopimuspuoli nimettiin seuraavan lukuvuoden alussa, ks. vielä tuomio 7.8.2018, Colino Sigüenza (C‑472/16, EU:C:2018:646, 46 kohta).
24 Työehtosopimuksessa määrätystä vartiointiyrityksen henkilöstön palvelukseen ottamisesta ks. tuomio 11.7.2018, Somoza Hermo ja Ilunión Seguridad (C‑60/17, EU:C:2018:559, 38 kohta). Aliurakoitsijana toimivan siivousyrityksen henkilöstön erään osan palvelukseen ottamisesta, josta määrättiin työehtosopimuksessa, ks. tuomio 24.1.2002, Temco (C‑51/00, EU:C:2002:48, 27 kohta).
25 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan työehtosopimukseen perustuvasta yrityksen luovutuksesta seurasi käsiteltävässä asiassa, että henkilö, joka käytti työnantajan määräysvaltaa palveluksessa oleviin työntekijöihin, vaihtui automaattisesti. Se toteaa, että kaikkia työntekijöitä, jotka tekivät siivoustyötä työkohteissa, jotka vastasivat Gentin kaupungin hankinnan kolmea osaa, siirtyivät sopimuspuoliksi valittujen kahden yrityksen palvelukseen ilman eri toimia siivous- ja desinfiointialan yritysten pariteettikomitean tekemän, kunnossapitosopimuksen siirron johdosta tapahtuvaa henkilöstön siirtymistä koskevan, 19.7.2006 annetulla kuninkaan päätöksellä yleissitovaksi tehdyn työehtosopimuksen 3 §:n perusteella. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että työehtosopimuksen nro 32 bis 7 §:n mukaan oikeudet ja velvoitteet, joita ISS Facilitylle johtui 1.9.2013 tapahtuneen luovutuksen ajankohtana voimassa olleista työsopimuksista, siirtyivät luovutuksen seurauksena Atalianille ja Cleaning Mastersille.
26 Tuomio 20.1.2011 (C‑463/09, EU:C:2011:24).
27 Tuomio 7.2.1985 (186/83, EU:C:1985:58).
28 Tuomio 10.12.1998, Hernández Vidal ym. (C‑127/96, C‑229/96 ja C‑74/97, EU:C:1998:594).
29 Siltä osin kuin on kyse henkilöstön kuulumisesta direktiivin 77/187 soveltamisalaan, yhteisöjen tuomioistuin on todennut useaan otteeseen, että vain kansallisessa oikeudessa tarkoitetut työntekijät voivat vedota tämän direktiivin antamaan suojaan. Ks. mm. tuomio 14.9.2000, Collino ja Chiappero (C‑343/98, EU:C:2000:441, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämä viittaus kansalliseen oikeuteen on kodifioitu direktiivissä 98/50 ja sen jälkeen direktiivissä 2001/23.
30 Ks. mm. tuomio 6.9.2011, Scattolon (C‑108/10, EU:C:2011:542, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Ks. alaviite 25.
32 Ks. mm. tuomio 18.3.1986, Spijkers (24/85, EU:C:1986:127, 11 kohta); tuomio 11.3.1997, Süzen (C‑13/95, EU:C:1997:141, 10 kohta) ja tuomio 20.11.2003, Abler ym. (C‑340/01, EU:C:2003:629, 29 kohta). Ks. myös tuomio 6.9.2011, Scattolon (C‑108/10, EU:C:2011:542, 60 kohta) ja tuomio 6.3.2014, Amatori ym. (C‑458/12, EU:C:2014:124, 30 kohta).
33 Ks. mm. tuomio 18.3.1986, Spijkers (24/85, EU:C:1986:127, 13 kohta); tuomio 11.3.1997, Süzen (C‑13/95, EU:C:1997:141, 14 kohta); tuomio 20.11.2003, Abler ym. (C‑340/01, EU:C:2003:629, 33 kohta) ja tuomio 20.1.2011, CLECE (C‑463/09, EU:C:2011:24, 34 kohta).
34 Ks. tuomio 11.3.1997, Süzen (C‑13/95, EU:C:1997:141, 18 kohta); tuomio 10.12.1998, Hernández Vidal ym. (C‑127/96, C‑229/96 ja C‑74/97, EU:C:1998:594, 31 kohta); tuomio 29.7.2010, UGT-FSP (C‑151/09, EU:C:2010:452, 28 kohta) ja tuomio 20.1.2011, CLECE (C‑463/09, EU:C:2011:24, 35 kohta).
35 Tuomio 11.3.1997 (C‑13/95, EU:C:1997:141, 18 kohta). Henkilöstön olennaisen osan palvelukseen ottamista koskevasta arviointiperusteesta on keskusteltu oikeusopissa. Eräiden kirjoittajien mukaan työsuhteiden siirtyminen on luovutuksen oikeudellinen seuraus, eikä se ole samaan aikaan aineellinen edellytys. Ks. mm. Davies, P., ”Taken to the cleaners? Contracting Out of Services Yet Again”, Industrial Law Journal, 1997, nro 26, s. 193; Laulom, S., ”Les dialogues entre juge communautaire et juges nationaux en matière de transferts d’entreprise”, Droit social, 1999, nro 9–10, s. 821 ja Viala, Y., ”Le maintien des contrats de travail en cas de transfert d’entreprise en droit allemand”, Droit social, 2005, nro 2, s. 203. Tästä ks. julkisasiamies Cosmasin ratkaisuehdotus Hernández Vidal ym. (C‑127/96, C‑229/96 ja C‑74/97, EU:C:1998:426, 78–85 kohta, erityisesti 80 kohta); julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotus Güney-Görres ja Demir (C‑232/04 ja C‑233/04, EU:C:2005:395, 52 kohta) ja julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus CLECE (C‑463/09, EU:C:2010:636, 62–66 kohta).
36 Ks. tuomio 11.3.1997, Süzen (C‑13/95, EU:C:1997:141, 21 kohta); tuomio 10.12.1998, Hernández Vidal ym. (C‑127/96, C‑229/96 ja C‑74/97, EU:C:1998:594, 32 kohta); tuomio 29.7.2010, UGT-FSP (C‑151/09, EU:C:2010:452, 29 kohta) ja tuomio 20.1.2011, CLECE (C‑463/09, EU:C:2011:24, 36 kohta). Ks. myös tuomio 24.1.2002, Temco (C‑51/00, EU:C:2002:48, 26 kohta).
37 Tuomio 6.3.2014, Amatori ym. (C‑458/12, EU:C:2014:124, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Tuomio 6.3.2014, Amatori ym. (C‑458/12, EU:C:2014:124, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Tästä ks. tuomio 7.2.1985, Botzen ym. (186/83, EU:C:1985:58, 16 kohta).
40 Ks. tuomio 20.7.2017, Piscarreta Ricardo (C‑416/16, EU:C:2017:574, 44 kohta).
41 ISS Facility Servicesin mukaan voitaisiin katsoa, että Atalianin kanssa on tehty osa-aikainen työsopimus 66 prosentista työaikaa ja että Cleaning Mastersin kanssa on tehty toinen osa-aikainen työsopimus 34 prosentista työaikaa. Tällainen jako perustuisi niiden hankinnan osien taloudelliseen arvoon, joista Gentin kaupunki on tehnyt sopimuksen luovutuksensaajien kanssa ja joista ISS Facility Services oli aikaisemmin vastannut.
42 Kolmas hypoteesi, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin siltä varalta, ettei kahta ensimmäistä hypoteesia hyväksytä, on se, että direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohtaa tulkitaan siten, ettei luovutuksensaajille työsopimuksesta johtuvia oikeuksia ja velvoitteita voida turvata, kun taas neljännessä hypoteesissa tätä säännöstä tulkitaan siten, ettei näitä oikeuksia ja velvoitteita voida turvata, jos osoittautuu, että työntekijän toimintaa on mahdotonta jakaa näiden kahden luovutuksensaajan kesken. Tästä ks. tämän ratkaisuehdotuksen 28 kohta.
43 Govaerts on istunnossa todennut, että hänen alkuperäinen kantansa oli, että vaikka hankinnan eri osia vastaavissa työkohteissa työskentelevä siivoushenkilöstö olisi siirtynyt, siitä, että hänellä oli hallinnollisia ja organisatorisia tehtäviä ja ettei hän Gentin kaupungin työkohteissa osallistunut luovutuksen kohteena olleisiin siivoustöihin, täytyi seurata, ettei hän kuulunut luovutettuun taloudelliseen yksikköön. Hän on kuitenkin todennut lisäksi, että henkilöstön tämän siirtymisen johdosta hänen oli Belgian oikeuden mukaan vedottava siihen, että hänen työsopimuksensa oli päätetty, eikä hän näin ollen voinut enää palata ISS Facility Servicesin palvelukseen työntekijänä.
44 Tuomio 7.2.1985, Botzen ym. (186/83, EU:C:1985:58).
45 Tuomio 7.2.1985 (186/83, EU:C:1985:58).
46 Tuomio 7.2.1985, Botzen ym. (186/83, EU:C:1985:58, 14 ja 15 kohta).
47 Tuomio 7.2.1985 (186/83, EU:C:1985:58).
48 Ks. vastaavasti tuomio 9.3.2006, Werhof (C‑499/04, EU:C:2006:168, 31 kohta).
49 Ks. tuomio 18.7.2013, Alemo-Herron ym. (C‑426/11, EU:C:2013:521, 25 kohta).
50 Tuomio 6.9.2011, Scattolon (C‑108/10, EU:C:2011:542, 77 kohta).
51 Ks. vastaavasti tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 52 mainittu oikeuskäytäntö.
52 Yhteisöjen tuomioistuin on erityisesti jo katsonut, että ”työntekijän palkkatason muutos kuuluu tässä säännöksessä tarkoitettuihin [olennaisiin] työolojen muutoksiin – –. Kun työsopimus tai työsuhde irtisanotaan siitä syystä, että luovutuksesta aiheutuu tällainen muutos, työnantajan on katsottava olevan vastuussa työsopimuksen tai työsuhteen päättymisestä”. Tuomio 7.3.1996, Merckx ja Neuhuys (C‑171/94 ja C‑172/94, EU:C:1996:87, 38 kohta). Ks. myös tuomio 11.11.2004, Delahaye (C‑425/02, EU:C:2004:706, 33 kohta) ja tuomio 6.9.2011, Scattolon (C‑108/10, EU:C:2011:542, 81 ja 82 kohta).
53 On muistutettava, että direktiivin 8 artiklan mukaan direktiivi ”ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen soveltaa tai ottaa käyttöön työntekijälle edullisempia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä tai sallia työntekijälle edullisempien työehtosopimusten tai työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten soveltaminen tai edistää niiden soveltamista”.
54 Mm. siltä osin kuin on kyse kahden luovutuksensaajan toimipaikkojen välisestä etäisyydestä tai työntekijän vuosilomien yhteensovittamisesta.
Full & Egal Universal Law Academy