Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA
13 päivänä kesäkuuta 2019 (1)
Yhdistetyt asiat C-364/18 ja C-365/18
Eni SpA
vastaan
Ministero dello Sviluppo Economico,
Ministero dell’Economia e delle Finanze
muut osapuolet:
Autorità di Regolazione per l’Energia, Reti e Ambiente,
Regione Basilicata,
Comune di Viggiano,
Regione Calabria,
Comune di Ravenna,
ym.,
Assomineraria
(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale amministrativo regionale per la Lombardia (Lombardian alueellinen hallintotuomioistuin, Italia))
ja
Shell Italia E & P SpA
vastaan
Ministero dello Sviluppo Economico,
Ministero dell’Economia e delle Finanze
Autorità di Regolazione per l’Energia, Reti e Ambiente,
muut osapuolet:
Regione Basilicata,
Comune di Viggiano,
Comune di Montemurro,
Comune di Grumento Nova,
Comune di Marisco Nuovo,
Comune di Marsicovetere,
Comune di Calvello,
Assomineraria
(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale amministrativo regionale per la Lombardia (Lombardian alueellinen hallintotuomioistuin, Italia))
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 94/22/EY – Energia – Hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytykset – Maakaasun käyttöoikeuksista maksettavat rojaltit – Rojaltien laskeminen – QE- ja Pfor-indeksi – Syrjivä luonne
1. Unionin tuomioistuin saa tämän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä tilaisuuden lausua direktiivin 94/22/EY(2) soveltamisesta rojalteihin, joita jäsenvaltiot voivat periä maakaasun etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien(3) haltijoina olevilta yrityksiltä. Kyseiset rojaltit ovat tosiasiassa vastike, jota yritykset maksavat valtiolle päästäkseen hyödyntämään valtion luonnonvaroja, kuten yleisesti hiilivetyjä ja erityisesti maakaasua.
2. Nyt on varsinaisesti ratkaistava, annetaanko direktiivissä 94/22 jäsenvaltioille mahdollisuus käyttää tiettyä viiteindeksiä (niin kutsuttua QE-indeksiä) rojaltin määrän laskemisessa sellaisen toisen indeksin sijaan, joka vastaa maakaasun markkinahintaa.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Direktiivi 94/22
3. Direktiivin johdanto-osan neljännessä, kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”jäsenvaltiot ovat täysivaltaisia alueellaan sijaitsevien hiilivetyvarojen osalta ja niillä on täysivaltaiset oikeudet niihin,
– –
olisi varmistettava syrjimätön osallistuminen hiilivetyjen etsintä-, hyödyntämis- ja tuotantotoimiin ja niiden toteuttamiseen sellaisin edellytyksin, jotka edistävät alan kilpailua ja samalla parhaiden mahdollisten menetelmien käyttämistä jäsenvaltioiden hiilivetyvarojen etsimisessä, hyödyntämisessä ja tuotannossa sekä vahvistavat yhdentymistä energia-alan sisämarkkinoilla,
tätä varten on tarpeen ottaa käyttöön yhteiset säännöt sen varmistamiseksi, että hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon sovellettavat lupamenettelyt ovat avoimia kaikille yrityksille, joilla on tarvittavaa kapasiteettia; luvat on annettava puolueettomien ja julkaistujen arviointiperusteiden mukaisesti; kaikkien menettelyyn osallistuvien yritysten on lisäksi ennalta tiedettävä luvan antamisen edellytykset,
jäsenvaltioille on jäätävä oikeus yleisen edun perusteella rajoittaa näiden toimien toteuttamista sekä pääsyä niihin sekä edellyttää toimien tai niihin pääsyn vastineeksi rahallista maksua tai maksua hiilivetyinä, jolloin kyseisen maksun yksityiskohdat on vahvistettava niin, ettei yritysten toimintaan puututa; tätä oikeutta on sovellettava ketään syrjimättä; tämän oikeuden käyttöön liittyviä velvoitteita lukuun ottamatta on toteutettava toimenpiteitä sen välttämiseksi, että yrityksille määrätään sellaisia edellytyksiä ja velvoitteita, jotka eivät ole perusteltuja kyseisten toimien asianmukaisen toteuttamisen kannalta; yritysten toimintaa on seurattava ainoastaan siltä osin kuin se on tarpeen sen varmistamiseksi, että ne noudattavat näitä velvoitteita ja edellytyksiä”.
4. Direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioille jää edelleen oikeus määrittää alueellaan olevat alueet, joilla hiilivetyjen etsintää, hyödyntämistä ja tuotantoa voidaan harjoittaa.
2. Jäsenvaltioiden on aina, kun alue avataan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, valvottava, ettei edellä tarkoitettujen toimien harjoittamisessa tai niihin pääsyssä syrjitä mitään yritystä.”
5. Direktiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraava:
”1. Jäsenvaltioiden on valvottava 2 kohtaa soveltamalla tai maksamalla rahana tai hiilivetyinä, että 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten ja vaatimusten sekä yksittäiseen lupaan liittyvien erinäisten velvoitteiden perusteena on yksinomaan tarve varmistaa, että lupahakemuksen kohteena olevalla alueella suoritettavat toimet toteutetaan moitteettomasti.
2. Jäsenvaltiot voivat määrätä 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamiselle edellytyksiä ja vaatimuksia siltä osin kuin se on perusteltua kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen, kansanterveyden, liikenneturvallisuuden, ympäristönsuojelun, biologisten varojen suojelun ja taiteellisesti, historiallisesti ja arkeologisesti arvokkaiden kansallisaarteiden suojelun, yritysten ja niiden työntekijöiden turvallisuuden, hiilivetyvarojen järkevän käytön (esimerkiksi hiilivetyvarojen hyödyntämisasteen tai niiden uusiutumisen optimoinnin) tai verotulojen varmistamisen kannalta.
3. Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettujen suoritusten maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien valtion osallistumista koskevat vaatimukset niin, että yritysten toiminnallinen itsenäisyys taataan.”
B Italian lainsäädäntö
1. Asetus nro 625/96
6. Asetuksen nro 625/96(4) 19 §:n 1 ja 5-bis momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Tuotantoa koskevan käyttöoikeuden haltijat ovat velvollisia maksamaan 1.1.1997 lähtien saamastaan tuotannosta valtiolle vuosittain seuraavien tuotannon osuuksien arvon: 7 prosenttia mantereelta porattujen nestemäisten ja kaasumaisten hiilivetyjen määrästä, 7 prosenttia[(5)] merestä porattujen kaasumaisten hiilivetyjen määrästä ja 4 prosenttia merestä porattujen nestemäisten hiilivetyjen määrästä.
– –
5. Kunkin tuotantoa koskevan käyttöoikeuden kohdalla osuuden yksikköarvot määritetään kullekin käyttöoikeuden haltijalle sen viitevuonna laskuttamien myyntihintojen painotetun keskiarvon perusteella.
5-bis – – tuotannon osuuden yksikköarvot määritetään 1.1.2002 lähtien saadun tuotannon osalta
– –
b) kaasun kohdalla seuraavasti: kaikkien käyttöoikeuksien ja kaikkien käyttöoikeuden haltijoiden osalta perustana on kaasun raaka-ainekustannusten energiaosuutta kuvaavan QE-indeksin aritmeettinen keskiarvo viitevuonna ilmaistuna euroina per megajoule (MJ), ja sen määrittää Autorità per l’energia elettrica e il gas 22.4.1999 tekemänsä päätöksen nro 52/99, joka julkaistiin 30.4.1999 virallisessa lehdessä [Gazzetta Ufficiale] nro 100, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna, mukaisesti, ja tällöin 1 Smc [vakiokuutiometri] = 38,52 MJ. Autorità per l’energia elettrica e il gas päivittää kyseisen indeksin 1.1.2003 lukien yksinomaan tämän pykälän soveltamista varten edellä mainitussa päätöksessä vahvistettujen parametrien perusteella.”
2. 31.1.2017 annettu asetus nro 7, joka on muunnettu laiksi 2.4.2007 annetulla lailla nro 40
7. Kyseisen asetuksen(6) 11 §:n 1 momentin mukaisesti käyttöoikeuden haltijat luovuttavat valtiolle kuuluvat tuotannon osuudet säännellyillä kapasiteettimarkkinoilla niitä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen, jotka Ministro dello sviluppo economico (Italian talouskehitysministeriö) vahvistaa päätöksessä, jonka se antaa Autorità di Regolazione per l’Energia, Reti e Ambientea (energia-, verkko- ja ympäristöasioiden valvontaviranomainen, jäljempänä valvontaviranomainen) kuultuaan.
8. Kyseiseen oikeussääntöön tehty muutos hyväksyttiin 6.8.2010 annetulla ministeriön päätöksellä,(7) jossa säädetään käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiltä osin, että ”osuuksia koskevien sopimusten tekomenettelyt toteutetaan neuvottelemalla huutokaupassa” (4 §:n 1 momentti), ”QE-indeksin alle jääviä ostotarjouksia ei hyväksytä – –” (4 §:n 3 momentti) ja ”mikäli myynti ei toteudu, tarjottu kaasuerä jää käyttöluvan haltijalle, joka on velvollinen maksamaan valtiolle sitä vastaavan arvon, joka lasketaan 3 momentissa tarkoitetun QE-indeksin mukaan” (4 §:n 4 momentti).
3. 24.1.2012 annettu asetus nro 1/2012, jota on muutettu ja joka on muunnettu laiksi 24.3.2012 annetulla lailla nro 27
9. Asetuksen nro 1/2012(8) 13 §:ssä (”Toimenpiteet haavoittuvassa asemassa oleville asiakkaille myytävän maakaasun hinnan alentamiseksi”) säädetään seuraavaa:
”23.5.2000 annetun asetuksen nro 164, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna, 22 §:ssä tarkoitettujen, haavoittuvassa asemassa olevilta asiakkailta perittävien maakaasun viitehintojen mukauttamiseksi eurooppalaisiin arvoihin, kun määritetään maakaasun toimituskustannukset kattavat muuttuvat vastikkeet, Autorità per l’energia elettrica e il gas ottaa tämän asetuksen voimaantuloa seuraavasta ensimmäisestä vuosineljänneksestä lukien asteittain käyttöön yhtenä päivittämisessä käytettävänä parametrinä markkinoilta kerätyt kaasun hinnat asteittain suurenevana osuutena. Siihen saakka, kunnes 23.7.2009 annetun lain nro 99 30 §:n 1 momentissa tarkoitetut maakaasumarkkinat avataan, viitemarkkinoina on pidettävä 13.8.2010 annetun asetuksen nro 130 9 §:n 6 momentin mukaisesti määritettyjä eurooppalaisia markkinoita”.
4. Myöhemmät oikeussäännöt
10. Valvontaviranomainen luopui lopullisesti 1.10.2013 alkaen päätöksellä 196/2013/R/gas(9) käyttämästä QE-indeksiä kaasun kustannusten määrittämiseen haavoittuvassa asemassa oleviin asiakkaisiin sovellettavien toimitusehtojen osalta suojatuilla markkinoilla.
11. Maakaasun toimituskustannukset tukkumarkkinoilla kattava osatekijä on nykyisellään Cmem-indeksi, joka määritetään kyseisen päätöksen päätösosan 1 momentin c kohdan mukaan yksinomaan maakaasun lyhyen kaupan markkinoiden osalta.
12. Cmem on eri osatekijöiden summa, ja näistä osatekijöistä yksi on Pfor-indeksi.
13. Kaupunkien putkiverkostoissa toimitettavan maakaasun ja muiden kaasujen kuin maakaasun vähittäismyyntitoimintaa koskevan konsolidoidun tekstin (Testo integrato delle attività di vendita al dettaglio di gas naturale e gas diversi da gas naturale distribuiti a mezzo di reti urbane, TIVG), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 196/2013/R/gas, 6 §:n 2 momentin d kohdan mukaan Pfor-indeksi, joka ”ilmaistaan euroina per gigajoule (GJ) ja joka kattaa maakaasun toimituskustannukset, vastaa vuosineljänneksen mittaisten kaasun OTC-termiinisopimusten hintojen aritmeettista keskiarvoa vuosineljänneksellä t TTF-markkinapaikassa(10) ja perustuu tietoihin, jotka Platts(11) on kerännyt vuosineljänneksen t alkamista edeltäneen toiseksi viimeisen kalenterikuukauden aikana”.
II Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
14. Eni SpA:lla (jäljempänä Eni) ja Shell Italia E&P Spa:lla (jäljempänä Shell) on molemmilla maakaasun hyödyntämistä koskeva käyttöoikeus Italiassa,(12) ja ne molemmat toimivat myös maakaasun jakelun ja myynnin tukku- ja vähittäismarkkinoilla kyseisessä jäsenvaltiossa.
15. Molemmat yhtiöt ovat nostaneet kanteet Italian viranomaisia(13) vastaan ja riitauttaneet vuotta 2015 koskevat rojaltit, jotka niiden on maksettava valtiolle käyttöoikeudestaan. Ne vaativat erityisesti kumoamaan Direzione generale per la sicurezza dell’approvvigionamento e le infrastrutture energetichen (energian toimitusvarmuudesta ja energiainfrastruktuureista vastaava pääosasto) 24.3.2016 tekemän päätöksen, jonka aiheena oli ”Asetus nro 625/1996 – 19 §:n 5-bis momentti, QE-indeksi 2015 – maakaasun raaka-ainekustannusten energiaosuus vuodelta 2015”,(14) sekä sen perustana olevat oikeussäännöt ja muut päätökset.
16. Kantajien mukaan QE-indeksin säilyttäminen vuonna 2015 rojaltien laskennassa käytettynä parametrina on vastoin lakia. Niiden mukaan kyseinen laskelma olisi tehtävä (kaasun hintaa lyhyen kaupan markkinoilla kuvaavan) Pfor-indeksin perusteella, ei (öljyn ja muiden polttoaineiden hintoja pidemmän aikavälin kaupassa kuvaavan) QE-indeksin perusteella.
17. Ne väittävät, että tosiasiassa QE-indeksin käytöstä on luovuttu lopullisesti suojattujen markkinoiden hintasääntelyssä, joten sitä ei pitäisi soveltaa myöskään rojaltien laskemisessa. Ne ehdottavatkin, että käytettäisiin uutta Pfor-indeksiä, jonka valvontaviranomainen otti käyttöön nimenomaan siksi, että se kuvaa kaasun markkinahintaa.
18. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että nykyisessä laskentamenetelmässä valtiolle kuuluvia tuotannon osuuksia tarjotaan ensin säännellyillä kapasiteetti- ja kaasumarkkinoilla QE-indeksiin perustuvaa hintaa vastaava määrä. Jos kyseiset osuudet jäävät myymättä, kuten useimmiten tapahtuu, asianomainen maakaasumäärä jää käyttöoikeuden haltijana olevalle yritykselle, mutta yrityksen on maksettava valtiolle sitä vastaava hinta, joka lasketaan QE-indeksin mukaan, ja näin päädytään markkinahintaa korkeampaan hintaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee tästä, että käyttöoikeuden haltijoiden on pakko ostaa kyseiset maakaasun osuudet huomattavasti markkinahintaa korkeampaan hintaan, joten niille aiheutuu haittaa suhteessa alan muihin toimijoihin eli niiden kilpailijoihin, joita tällainen velvoite ei koske.
19. Consiglio di Stato (ylin hallintotuomioistuin, Italia) muutti 18.1.2018 antamallaan tuomiolla nro 290/2018 useita ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaisuja, jotka tämä oli antanut kesäkuussa 2016, vahvistamalla QE-indeksiä soveltaneiden Italian viranomaisten päätösten lainmukaisuuden.
20. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin edelleen, että maakaasun tuotantoa koskevan käyttöoikeuden haltijoita saatetaan syrjiä, joten se tiedustelee, voiko Consiglio di Staton 18.1.2018 antamassa tuomiossa esitetty kansallisen lainsäädännön tulkinta olla vastoin direktiivin 94/22 periaatteita.
21. Tässä tilanteessa Tribunale amministrativo regionale per la Lombardia (Lombardian alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Ovatko [direktiivin 94/22] 6 artiklan 1 kohta ja johdanto-osan kuudes perustelukappale esteenä kansalliselle lainsäädännölle, erityisesti vuoden 1996 asetuksen (decreto legislativo) nro 625 19 §:n 5-bis momentille, joissa Consiglio di Staton tuomiolla nro 290/2018 antaman tulkinnan perusteella sallitaan rojaltien suorittamisen yhteydessä öljyn ja muiden polttoaineiden hintoihin perustuvan QE-indeksin käyttö kaasun lyhyen kaupan markkinahintaan kiinnitetyn Pfor-indeksin sijasta?”
22. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Eni, Shell, Assomineraria, Comune di Viggiano (Viggianon kunta, Italia), Italian hallitus ja komissio. Ne kaikki osallistuivat 4.4.2019 pidettyyn istuntoon Comune di Viggianoa lukuun ottamatta.
III Vastaus ennakkoratkaisukysymykseen
23. Ennakkoratkaisupyyntöasian osapuolet ovat erimielisiä siitä, miten ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle olisi vastattava.
– Eni, Shell ja Assomineraria ovat sitä mieltä, että QE-indeksiin perustuva rojaltien laskentamenetelmä on syrjivä ja aiheuttaa haittaa maakaasun hyödyntämistä koskevan käyttöoikeuden haltijoina oleville yrityksille verrattuna niihin yrityksiin, jotka harjoittavat ainoastaan maakaasun jakelua ja myyntiä. QE-indeksissä otetaan huomioon öljyn ja muiden hiilivetyjen hinta, joka on maakaasun hintaa korkeampi, ja näin kaasua koskevasta käyttöoikeudesta maksettavien rojaltien määrä on suurempi kuin sen kaasumäärän myyntihinta markkinoilla, jonka myynnistä kyseiset rojaltit on maksettava.
– Italian hallitus, Ayuntamiento de Viggiano ja komissio katsovat, että direktiivissä 94/22 annetaan jäsenvaltioille vapaus asettaa rojaltien määrä soveltamalla QE-indeksin kaltaista indeksiä. Niiden mukaan direktiivissä 94/22 ei velvoiteta jäsenvaltioita laskemaan kyseisiä rojalteja maakaasun markkinahinnan perusteella.
24. Tämän ristiriidan ratkaisemiseksi on nähdäkseni tarkasteltava aluksi kaasuyhtiöiltä Italiassa perittyjen rojaltien laskentamenetelmää.
A Kaasuyhtiöiltä Italiassa perittyjen rojaltien laskeminen
25. Italia velvoitti lailla nro 6/1957(15) kaasua poraavat yhtiöt maksamaan rojalteja alueensa kaasuesiintymistä. Alun perin kyseiset rojaltit voitiin maksaa luontoissuorituksina (osuus poratusta kaasusta) tai rahamääräisinä suorituksina. Lopullinen määrä oli molemmissa tapauksissa sama, sillä rahamääräinen suoritus vahvistettiin ottamalla huomioon käyttöoikeuden haltijoina olevan yrityksen tiettynä vuonna laskuttama kaasun keskimääräinen myyntihinta.
26. Tilanne säilyi ennallaan, kun direktiivi 94/22 saatettiin Italian lainsäädännön osaksi asetuksella nro 625/96. Käyttöoikeuden haltijoina olevat yritykset jatkoivat rojaltien maksamista luontoissuorituksina (osuus poratusta kaasusta) tai rahamääräisinä suorituksina (kyseisen kaasumäärän markkina-arvo).
27. Kun asetuksen nro 625/96 19 §:ää muutettiin 23.4.2004 annetulla lailla nro 239, muuttui rojaltijärjestelmä.
28. Asetuksen nro 625/96 19 §:n uudessa sanamuodossa edellytettiin nimittäin, että rojaltit on maksettava 1.1.2002 lähtien vain rahamääräisinä suorituksina. Rojalti alettiin määrittää 1.1.2003 lähtien prosenttiosuutena poratusta tuotteesta,(16) ja tähän osuuteen sovellettiin QE-indeksin mukaista kaasunhintaa. Kyseinen indeksi määriteltiin kaasun raaka-ainekustannusten energiaosuudeksi, se ilmaistiin euroina per megajoule ja sen määritti valvontaviranomainen päätöksessään nro 52/99 asetettujen parametrien mukaisesti.
29. Osapuolten menettelyn aikana esittämien tietojen mukaan valvontaviranomainen laski QE-indeksin kahden kuukauden välein energiatuotteista muodostuvasta korista(17) erityisesti öljyn ja muiden polttoaineiden monivuotisten tukkumyyntisopimusten keskimääräisten hintojen perusteella.(18)
30. Sittemmin vuonna 2007 tehdyllä uudistuksella, joka toteutettiin Ministro dello sviluppo economicon 6.8.2010 tekemällä päätöksellä, annettiin käyttöoikeuden haltijoina oleville yrityksille mahdollisuus myydä valtiolle kuuluva prosenttiosuus kaasusta ”säännellyillä kapasiteetti- ja kaasumarkkinoilla” (PSV)(19) käytävissä huutokaupoissa, ja näistä saadut määrät oli siirrettävä rojalteina valtiolle. Tällä virtuaalisella PSV-markkinapaikalla harjoitetaan tukkukauppaa, ja sillä toteutuvat kaikki maakaasukaupat Italiassa.
31. Lainsäädännön mukaan QE-indeksin alittavat tarjoukset oli kuitenkin hylättävä. Tällöin tarjotut kaasuerät jäivät käyttöoikeuden haltijana olevan yrityksen käyttöön, ja yrityksen oli maksettava valtiolle kyseisiä eriä vastaava rojalti, jonka arvo määritettiin QE-indeksin mukaan.
32. Vaikuttaa siltä, ettei QE-indeksi seurannut enää maakaasun markkinahintaa, joten kaasun hyödyntämistä koskevan käyttöoikeuden Italiassa saaneet yritykset eivät onnistuneet myymään kaasuosuuksia säännellyillä markkinoilla.
33. QE-indeksin ja maakaasun markkinahinnan välinen ero vahvistui, kun valvontaviranomainen antoi päätöksen 196/2013/R/gas, jolla se luopui lopullisesti 1.10.2013 alkaen käyttämästä QE-indeksiä kaasun kustannusten määrittämisessä säänneltyjen markkinoiden asiakkaisiin sovellettavien toimitusehtojen osalta.(20)
34. Kaasun kustannusten määrittämisessä otettiin päätöksellä 196/2013/R/gas käyttöön Pfor-indeksi, joka kuvaa maakaasun hintoja vuosineljänneksen pituisilla jaksoilla Alankomaiden kaasupörssissä (TTF-markkinapaikka) Plattsin keräämien tietojen mukaan.
35. Italian viranomaiset jatkoivat kuitenkin QE-indeksin soveltamista määrittäessään maakaasun hinnan rojalteja varten. Koska käyttöoikeuden haltijoina olevat yritykset eivät pystyneet vuonna 2015 myymään kyseisiä rojalteja vastaavia kaasuosuuksia PSV-markkinoiden huutokaupoissa, ne väittävät, että kyseisen mallin mukaan ne joutuivat maksamaan valtiolle enemmän kuin mitä niiden olisi tarvinnut maksaa, jos olisi sovellettu kaasun lyhyen kaupan markkinahintaa (eli Pfor-indeksiin perustuvaa hintaa).
36. Asiakirja-aineistosta ilmenee seuraavaa:
– QE-indeksin arvot, jotka ilmaistaan euroina per gigajoule,(21) olivat vuoden 2015 vuosineljänneksillä 7,976985; 6,940217; 6,194914 ja 5,573671. Keskimääräinen QE-indeksi, jota käytettiin vuoden 2015 rojalteja laskettaessa, oli siis 6,671447.(22)
– Pfor-indeksin arvot, jotka ilmaistaan euroina per gigajoule, olivat vuoden 2015 vuosineljänneksillä 6,553299; 5,984375; 5,665388 ja 5,564236. Keskimääräinen Pfor-indeksi oli 5,9418245.(23)
37. Kyseisistä tiedoista voidaan päätellä, että vuonna 2015 QE-indeksin soveltaminen johti suurempiin arvoihin kuin Pfor-indeksin. Kaasuesiintymää koskevan käyttöoikeuden haltijoina olevat yritykset maksoivat näin suuremmat rojaltit,(24) kuin mitä ne olisivat joutuneet maksamaan, jos asianomaisiin maakaasun osuuksiin olisi sovellettu markkina-arvoa.
B Direktiivin 94/22 tulkinta
38. Direktiivillä 94/22 yhdenmukaistettiin osittain hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon liittyvä toiminta unionissa.(25)
39. Tässä vähimmäisvaatimusten yhdenmukaistamisessa hyväksytään lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden täysivaltaisuus alueellaan sijaitsevien hiilivetyjen osalta,(26) sillä nämä ovat sen käytettävissä olevia luonnonvaroja. Direktiivillä 94/22 on tarkoitus ottaa käyttöön tällaiseen toimintaan osallistumista ja sen harjoittamista koskeva menettely, jotta edistetään alan kilpailua ja parhaiden mahdollisten menetelmien käyttämistä näiden luonnonvarojen etsinnässä, hyödyntämisessä ja tuotannossa sekä vahvistetaan yhdentymistä energia-alan sisämarkkinoilla.(27)
40. Direktiivissä säädetään varsinaisesti, että tätä koskevat luvat myönnetään sellaisia menettelyjä noudattaen, jotka ovat avoimia kaikille yrityksille, joilla on riittävä kapasiteetti, ”puolueettomien arviointiperusteiden” perusteella, niin että kaikki menettelyihin osallistuvat yritykset tietävät ennalta luvan antamisen edellytykset.(28)
41. Direktiivissä 94/22 annetaan jäsenvaltioille oikeus rajoittaa tällaiseen toimintaan pääsyä ja sen harjoittamista ”yleisen edun perusteella” ja vaatia vastineeksi rahallista maksua (rojalti).(29)
42. Direktiivin 94/22 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa ja 6 artiklan 1 kohdassa annetaan jäsenvaltioille vapaus valita, koostuuko rojalti rahallisista maksuista (rahamääräinen suoritus) vai hiilivedyistä (luontoissuoritus). Riidanalaisen säädöksen kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa valittiin rojaltien maksaminen rahamääräisenä suorituksena, on siis direktiivin 94/22 mukainen.
43. Käsiteltävän asian kannalta avainasemassa on kysymys siitä, sisältyykö direktiiviin 94/22 edellytyksiä, jotka koskevat rojaltien määrää ja niiden laskentamenetelmää. Kerron jo tässä vaiheessa, että nähdäkseni direktiivissä jätetään jäsenvaltioille hyvin laaja harkintavalta rojaltien laskentamenetelmän vahvistamisessa.
44. On kuitenkin varmaa, että jäsenvaltioiden on käytettävä rojaltien vahvistamista koskevaa toimivaltaansa syrjimättömällä tavalla (direktiivin 94/22 johdanto-osan kahdeksas perustelukappale), niin että yrityksillä on yhdenvertaiset toimintaedellytykset hiilivetyjen etsintää, hyödyntämistä ja tuotantoa koskeviin toimiin pääsyssä ja niiden harjoittamisessa (2 artiklan 2 kohta).(30)
45. Direktiivissä ei kuitenkaan aseteta jäsenvaltioille rajoituksia rojaltin laskentamenetelmän eikä sen määrän osalta. Huomautuksia esittäneet kaasuesiintymää koskevan käyttöoikeuden haltijoina olevat yritykset (Eni, Shell ja Assomineraria-yhdistys) myöntävät, että valtio voi nostaa rojaltin 7 prosentista 10 prosenttiin poratun kaasun määrästä, kuten Italia teki vuonna 1999.
46. Samat yritykset väittävät kuitenkin, että rojalti on laskettava kaavalla, joka vastaa kaasun myyntihintaa markkinoilla, mikä ei tällä hetkellä toteudu QE-indeksin kohdalla. Ne lisäävät, että kyseisen indeksin soveltaminen aiheuttaa niille haittaa (syrjintää), koska niiden on pakko ostaa rojaltia vastaava maakaasun osuus (nykyisellään Pfor-indeksiin sidottua) markkinahintaa korkeampaan hintaan.
47. Olen toista mieltä ja katson päinvastoin, ettei QE-indeksin soveltaminen syrji kaasuesiintymää koskevan käyttöoikeuden haltijoina olevia yrityksiä direktiivin 94/22 vastaisella tavalla. Kyseisessä säädöksessä kielletään syrjintä, johon jäsenvaltio voisi syyllistyä luvanhaltijayritysten välillä (esimerkiksi kansallisuuden tai kotipaikan(31) vuoksi tai pääoman alkuperän perusteella) rojalteja määritettäessä. Näin olisi silloin, jos yritysten, joiden pääoma on peräisin muista jäsenvaltioista, olisi maksettava suurempi rojalti kuin yritysten, joiden pääoma on peräisin Italiasta.
48. Enin ja Shellin näkemyksessä painotetaan syrjintää, joka tapahtuu niiden mielestä käyttöoikeuden haltijoina olevien yritysten sekä sellaisten maakaasun jakelun ja myynnin markkinoilla toimivien yritysten, jotka eivät hyödynnä mitään esiintymää, välillä. Tämän näkemyksen mukaan
– käyttöoikeuden haltijoiden oli pakko ostaa maksettavakseen tulevan rojaltin suuruinen maakaasuosuus tuotannostaan markkinahintaa korkeampaan hintaan, koska QE-indeksiä sovellettiin viiteindeksinä myytäessä kyseiset kaasuerät PSV-markkinoiden huutokaupoissa.(32)
– Italian kaasumarkkinoilla toimivat yritykset, joilla ei ole hyödyntämistä koskevaa käyttöoikeutta, eivät ole velvollisia tekemään näitä ostoja eikä niiden tarvitse maksaa rojalteja Italian valtiolle.
49. Direktiivissä 94/22 estetään kuitenkin syrjintä ainoastaan kaasuesiintymän hyödyntämistä koskevan käyttöoikeuden haltijoina olevien yritysten (oikeammin: luvanhaltijoiden) välillä, mutta siinä ei kielletä erilaista kohtelua tällaisten yritysten ja pelkästään PSV-tukkumarkkinoilla tai suojatuille asiakkaille vähittäismarkkinoilla maakaasua välittävien tai myyvien yritysten välillä.
50. Rojaltien maksamisen kannalta hyödyntämistä koskevan käyttöoikeuden haltijoiden ja maakaasun jakelua ja myyntiä harjoittavien yhtiöiden olosuhteet eivät ole Italian markkinoilla toisiinsa rinnastettavissa,(33) sillä viimeksi mainittujen ei siis tarvitse maksaa minkäänlaista hyödyntämisrojaltia Italian valtiolle. Tämän perusteella katson, ettei väitettyä syrjintää tapahdu.
51. Tämä käyttöoikeuden haltijoina olevien yritysten väitetty syrjintä suhteessa ainoastaan maakaasua myyviin yrityksiin Italiassa saattaisi toteutua vain silloin, kun kaasun markkinahinta on alhainen. Jos sen hinta nousee öljyn ja muiden QE-indeksissä käytettyjen hiilivetyjen hintoihin nähden, tilanne muuttuu päinvastaiseksi: huutokaupat eivät hiljene, vaan käyttöoikeuden haltijoina olevat yritykset myyvät maakaasun QE-indeksiin perustuvaa hintaa korkeampaan hintaan. Käyttöoikeuden haltijat eivät kiistä Italian hallituksen toimittamia tietoja, joiden mukaan tilanne on ollut tällainen vuosina 2016 ja 2017, joina käyttöoikeuden haltijat myivät maakaasunsa huutokaupoissa QE-indeksiin (32 prosenttia vuonna 2016 ja 36’7 prosenttia vuonna 2017) ja Pfor-indeksiin (46’3 prosenttia vuonna 2016 ja 52’1 prosenttia vuonna 2017) perustuvaa hintaa korkeampaan hintaan. Tällöin käyttöoikeuden haltijoiden ei ole tarvinnut ostaa porattua maakaasua takaisin QE-indeksiin perustuvaa hintaa korkeampaan hintaan.
52. Direktiivissä 94/22 asetetaan muita rajoituksia, ei kuitenkaan kovin täsmällisiä, jäsenvaltioiden laajalle harkintavallalle tämän tyyppisten maksujen määrän määrittämisen ja laskentamenetelmän suhteen. Esimerkiksi:
– Direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että rojaltien ”perusteena on yksinomaan tarve varmistaa, että lupahakemuksen kohteena olevalla alueella suoritettavat toimet toteutetaan moitteettomasti”.
– Sen 6 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on vahvistettava – – suoritusten maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt – – niin, että yritysten toiminnallinen itsenäisyys taataan”.
53. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tai rojaltien maksamiseen velvolliset yritykset eivät ole kuitenkaan väittäneet, että Italian lainsäädännössä ylitetään nämä rajoitukset.
54. Samat yritykset väittävät kuitenkin, ettei QE-indeksiä ole johdonmukaista käyttää rojaltien laskemisessa, sillä siinä ei oteta huomioon maakaasun markkinahintaa, vaan öljyn ja muiden hiilivetyjen hinta pitkäkestoisissa sopimuksissa. Niiden mukaan direktiivissä 94/22 estetään tämä mahdollisuus ja velvoitetaan soveltamaan maakaasun markkinahintaan sidottua indeksiä (kuten Pfor-indeksiä, jota on käytetty Italian markkinoilla suojattujen asiakkaiden kohdalla vuodesta 2013).
55. Eni tuo tältä osin esille, että QE-indeksin käyttö saattaisi johtaa sellaiseen järjettömään tilanteeseen, että rojaltin arvo olisi suurempi kuin käyttöoikeuden haltijana olevan yrityksen poraaman maakaasun hinta, jos öljyn ja muiden hiilivetyjen markkinahinta nousisi huomattavasti suhteessa maakaasun markkinahintaan.
56. Tämä väite, joka vaikuttaa saaneen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vakuuttuneeksi, perustuu tilanteeseen (indeksien välisen eron kasvu), joka ei vastaa vuonna 2015 tapahtuneita tosiseikkoja, joihin viitataan oikeusriidan kohteena olevassa valvontaviranomaisen päätöksessä. Edellä esittämäni mukaisesti QE-indeksin ja Pfor-indeksin välinen ero ei ollut kyseisenä tilivuonna suuri,(34) joten rojaltien määrä ei noussut niin merkittävästi, että se olisi vaarantanut käyttöoikeuden haltijoiden kaasuntuotantolaitosten elinkelpoisuuden. Lisäksi kuten edellä on tuotu esille, tilanne kääntyi päinvastaiseksi vuosina 2016 ja 2017, sillä maakaasun markkinahinta oli korkeampi kuin QE-indeksiin ja Pfor-indeksiin perustuva hinta.
57. Joka tapauksessa indeksien välillä tehtävään valintaan voi liittyä harkintavallan käyttöä ja poliittisia tarkoitusperiä sen mukaan, minkä verran rojalteilla halutaan aiheuttaa rasitetta käyttöoikeuden haltijoina oleville yrityksille (ja vastaavasti minkä verran julkisten elinten halutaan hyötyvän niistä).
58. Kaasun lyhyen kaupan markkinahintaa vastaavan indeksin (Pfor-indeksi) käyttäminen saattaa itse asiassa olla looginen ratkaisu. Ei ole kuitenkaan kohtuutonta käyttää toista indeksiä, kuten QE-indeksiä, joka seuraa öljyn ja muiden hiilivetyjen keskipitkän tai pitkän aikavälin hintaa. Vähemmän heilahtelevan indeksin valinta voi nimittäin olla seikka, jonka lainsäätäjä asettaa perustellusti etusijalle, jotta hiilivetyjen hyödyntämisestä peräisin olevat valtion tulot pysyvät vakaampina ja ennustettavampina.
59. On kiistatonta, että Italian valtio voisi niin ikään perustellusti nostaa rojaltien määrää kasvattamalla prosenttiosuutta, josta kyseiset maksut on suoritettava (esimerkiksi 15 prosentin suuruinen rojalti poratusta kaasusta 10 prosentin sijaan), mikä johtaisi analogiseen lopputulokseen.
60. Ennakkoratkaisupyyntöön vastaamisen kannalta merkitystä on sillä, että QE-indeksin kaltaisen indeksin käyttö ei riko mitään direktiivin 94/22 6 artiklassa asetettua rajoitusta, joihin olen viitannut edellä. Näin on nähdäkseni seuraavista syistä:
– Yhtäältä QE-indeksin käyttöä voidaan perustella verotulojen varmistamisen tarpeella (6 artiklan 2 kohta), sillä kun indeksiä sovelletaan siihen osuuteen kaasusta, josta käyttöoikeuden haltijoina olevien yritysten on maksettava rojaltit (tällä hetkellä 10 prosenttia), Italian valtio saa suuremmat verotulot.
– Toisaalta QE-indeksin käyttö ei vaaranna ainakaan vuonna 2015 sovelletuilla prosenttiosuuksilla tarvetta varmistaa, että lupahakemuksen kohteena olevalla alueella suoritettavat toimet toteutetaan moitteettomasti (6 artiklan 1 kohta), tai yritysten toiminnallisen itsenäisyyden säilymistä (6 artiklan 3 kohta).
61. Joka tapauksessa kansallisten tuomioistuinten, joilla on käytettävissään kaikki tosiseikat, on arvioitava, onko QE-indeksin kaltaisen indeksin, joka ei seuraa kaasun markkinahintaa, käyttämisestä kaasuntuotantoa koskevasta käyttöoikeudesta maksettavien rojaltien laskemiseen aiheutunut tiettynä vuonna vaikutuksia, jotka eivät ole direktiivin 94/22 6 artiklassa vahvistettujen, kyseisten rojaltien laskentaa koskevien rajoitusten mukaisia.
62. Vaikkei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitä tätä kysymystä ennakkoratkaisupyynnössään, lisään, että kansallisten tuomioistuinten on myös selvitettävä arvioimalla kokonaisuutena kaikkia asian kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, täyttääkö pääasiassa riidanalainen kansallinen lainsäädäntö suhteellisuusperiaatteen edellytykset,(35) ja unionin tuomioistuimen on esitettävä sille unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka ovat tarpeen asian ratkaisemiseksi.(36)
63. Consiglio di Stato on jo tehnyt tällaisen arvioinnin tuomiossa nro 290/2018, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa. Viimeksi mainittu voi poiketa kriteeristä, jonka Italian ylin hallintotuomioistuin, jolla on viimeinen sana Italian kansallisen lainsäädännön soveltamisesta, on vahvistanut tuomiolla, nähdäkseni ainoastaan siinä tapauksessa, että sillä on hyvin painavat perusteet, jotka muuttavat kyseistä arviointia yksiselitteisesti.
64. Nämä varaumat mielessäni pitäen katson, että on ainakin kaksi muuta seikkaa, jotka tukevat sitä, että Italian viranomaisten käyttämä rojaltien laskentamenetelmä on unionin oikeuden mukainen.
65. Ensimmäinen näistä on se, että sekä direktiivin 94/22 6 artiklan 1 kohdassa että sen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus valita, peritäänkö rojaltit luontoissuorituksina vai rahamääräisinä maksuina. Näin jäsenvaltioille annetaan vapaus valita kahdesta vaihtoehdosta, joiden välillä ei ole yhteyttä. Direktiivistä ei siis ilmene, että rojaltin on vastattava tai oltava sidoksissa poratun kaasumäärän markkina-arvoon, olipa kyseessä luontoissuoritus tai rahamääräinen maksu.
66. Toiseksi jäsenvaltio ei loukkaa välttämättä suhteellisuusperiaatetta, kun se vahvistaa rahamääräisen rojaltin määrän käyttämällä QE-indeksin kaltaista indeksiä, jolla ei voida varmistaa, että rojaltia vastaavan kaasun osuuden markkina-arvo vastaa kyseisen rojaltin rahallista määrää. Toistan, ettei tämä vastaavuus ole direktiivin 94/22 tavoite. Suhteellisuusperiaate ei siis edellytä, että jäsenvaltiot käyttävät Pfor-indeksin kaltaisia viiteindeksejä.
67. Direktiivin 94/22 soveltamisesta annetun kansallisen lainsäädännön voitaisiin todeta olevan vastoin suhteellisuusperiaatetta, jos rojaltin määrän laskemisessa käytetty menettely johtaisi niin korkeiden rojaltien perimiseen, että maakaasun etsinnästä, hyödyntämisestä ja tuottamisesta tulisi käytännössä kannattamatonta. Asiakirja-aineistosta ilmi käyvien tietojen perusteella ei vaikuta siltä, että näin olisi Italian lainsäädäntöön perustuvassa tilanteessa, jossa edellytetään QE-indeksin käyttöä.
68. Edellä todetusta erillisenä on tuotava esille, että QE-indeksin soveltaminen voi muuttaa enemmän tai vähemmän sitä taloudellista tasapainoa, josta asiaankuuluvissa käyttöoikeuksissa on alun perin sovittu. Jos tällainen ongelma ilmenee (kuten voi käydä sekä indekseissä tapahtuvan muutoksen että rojaltin prosentuaalisen osuuden korottamisen vuoksi), ratkaisu löytyy direktiivin 94/22 sijaan kansallisen lainsäädännön säännöksistä, joissa säädetään käyttöoikeuksiin liittyvästä tasapainosta.(37)
69. Lopuksi voidaan vielä hylätä sen enempää perustelematta väite, jonka mukaan QE-indeksin käyttö rajoittaa perusteettomasti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklalla suojattua omistusoikeutta. Hiilivetyjen alkuperäinen omistaja on Italian valtio, ja jos se päättää antaa yritykselle luvan hyödyntää hiilivetyjä, se voi edellyttää, että näitä yleisiä varoja hyödyntävät toimijat suorittavat valtiolle maksun.
IV Ratkaisuehdotus
70. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia (Lombardian alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) seuraavasti:
Hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä 30.5.1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/22/EY 6 artiklan 1, 2 ja 3 kohta eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa vahvistetaan niiden rojaltien määrä, jotka kaasun hyödyntämistä koskevan luvan saaneiden yritysten on maksettava, sellaisen (QE-indeksin kaltaisen) indeksin mukaan, joka perustuu öljyn ja muiden polttoaineiden keskipitkän ja pitkän aikavälin hintoihin, sen sijaan että käytettäisiin toista (Pfor-indeksin kaltaista) indeksiä, joka seuraa kaasun lyhyen kaupan markkinahintaa.
1 Alkuperäinen kieli: espanja.
2 Hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä 30.5.1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL 1994, L 164, s. 3).
3 Direktiivin 94/22 1 artiklan 3 kohdassa käytetään termiä ”lupa” kaiken kattavassa merkityksessä (sillä tarkoitetaan ”lakia, asetusta, hallinnollista määräystä tai sopimukseen perustuvaa määräystä taikka näihin perustuvaa säädöstä, joilla jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset valtuuttavat yrityksen käyttämään tietyllä maantieteellisellä alueella, omaan lukuun ja omalla riskillä, yksinoikeutta hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon”). Asiakirja-aineistosta ilmenevien tietojen perusteella nämä luvat ovat Italiassa oikeudelliselta kannalta ”käyttöoikeuksia” (julkisen omaisuuden käyttöoikeuksia), ja niiden haltijoita kutsutaan ”käyttöoikeuden haltijoiksi”. Käytän näitä molempia termejä tässä ratkaisuehdotuksessa.
4 Hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä annetun direktiivin 94/22/ETY täytäntöönpanosta 25.11.1996 annettu asetus (Decreto Legislativo – Attuazione della direttiva 94/22/CEE relativa alle condizioni di rilascio e di esercizio delle autorizzazioni alla prospezione, ricerca e coltivazione di idrocarburi; GURI nro 293, 14.12.1996; jäljempänä asetus nro 625/96).
5 Tätä prosenttiosuutta korotettiin myöhemmin 10 prosenttiin 23.7.2009 annetun lain nro 99 45 §:n 1 momentin mukaisesti.
6 Kiireellisistä toimenpiteistä kuluttajien suojelemiseksi, kilpailun edistämiseksi, taloudellisen toiminnan kehittämiseksi ja uusien yritysten perustamisen lisäämiseksi 31.1.2007 annetun asetuksen nro 7 muuttamisesta ja laiksi muuntamisesta 2.4.2007 annettu laki nro 40 (Legge n. 40, Conversione in legge, con modificazioni, del decreto-legge 31 gennaio 2007, n. 7, recante misure urgenti per la tutela dei consumatori, la promozione della concorrenza, lo sviluppo di attività economiche e la nascita di nuove imprese, GURI nro 77, 2.4.2007).
7 Kaasuntuotannon osuuksien myynnistä kansallisella alueella ja valtiolle maksettavista rojalteista 6.8.2010 annettu ministeriön päätös (Decreto ministeriale – Decreto per la vendita delle aliquote di prodotto della produzione di gas nel territorio nazionale, royalties, destinate allo stato; GURI nro 200, 27.8.2010).
8 Kiireellisistä toimenpiteistä kilpailun, infrastruktuurien kehittämisen ja kilpailukyvyn edistämiseksi 24.3.2012 annettu laki (Legge n. 27 – Disposizioni urgenti per la concorrenza, lo sviluppo delle infrastrutture e la competitività; GURI nro 71, 12.3.2012).
9 Deliberazione 9 maggio 2013 196/2013/R/gas, seconda fase della riforma delle condizioni economiche applicate ai clienti finali del servizio di tutela nel mercato del gas naturale a partire dall’ 1 ottobre 2013. Modifiche al TIVG. Ks. .
10 TTF-markkinapaikka (Title Transfer Facility) on Alankomaiden kaasupörssi. Ks. .
11 Platts oli monikansallisen McGraw-Hill-yhtiön divisioona, joka toimi koko maailmassa valvontayhtiönä energiatuotteiden kotimaan markkinoilla käydyn johdannaiskaupan (futuuri- ja optiokaupan) osalta. Vuonna 2016 McGraw Hill Financialista tuli S&P Global ja Plattsista S&P Global Platts, joka on edelleen riippumaton yritys, joka tarjoaa tietoja, viitehintoja ja analyysejä raaka-aineiden ja energiatuotteiden markkinoista. Ks. .
12 Enillä on kaasuesiintymiä sekä mantereella että merenpohjassa. Shellillä on kaasuesiintymiä pelkästään mantereella, Basilicatan alueella.
13 Nämä viranomaiset ovat Ministero dello Sviluppo Economico (talouskehitysministeriö, Italia), Ministero dell’Economia e delle Finanze (talous- ja valtiovarainministeriö, Italia) ja valvontaviranomainen.
14 Comunicato del 24 marzo 2016 – Indice QE 2015. Quota energetica costo materia prima del gas naturale per l’anno 2015, saatavana osoitteessa .
15 Legge 11 gennaio 1957, n. 6, Ricerca e coltivazione degli idrocarburi liquidi e gassosi (GURI nro 25, 29.1.1957).
16 Prosenttiosuus oli 7 prosenttia mantereelta porattujen nestemäisten ja kaasumaisten hiilivetyjen määrästä, 7 prosenttia merestä porattujen kaasumaisten hiilivetyjen määrästä (tosin tätä osuutta nostettiin 10 prosenttiin 23.7.2009 annetun lain nro 99 45 §:n 1 momentin nojalla) ja 4 prosenttia merestä porattujen nestemäisten hiilivetyjen määrästä.
17 Deliberazione 28 maggio 2009 – ARG/gas 64/09 Approvazione del Testo integrato delle attività di vendita al dettaglio di gas naturale e gas diversi da gas naturale distribuiti a mezzo di reti urbane (TIVG), ks. . Tämän valvontaviranomaisen päätöksen 6 §:n 2 momentin mukaan QE-indeksi vahvistetaan Brent-laadun öljyn, dieselöljyn ja vähärikkisen polttoöljyn hintojen perusteella.
18 On otettava huomioon, että öljyn ja maakaasun etsintää, hyödyntämistä ja tuotantoa koskevat samat edellytykset, ja niitä on tarkasteltava yhteisessä kehyksessä, joka ei ole sama kuin niiden jälkeen tulevissa toimissa. Tämä tuodaan esille hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä annettua neuvoston direktiiviä koskeneen ehdotuksen (COM(92) 110 final, 11.5.1992; EYVL 1992, C 139, s. 12) perusteluissa.
19 Snam Rete Gas hallinnoi virtuaalista PSV-markkinapaikkaa (”Punto di Scambio Virtuale”), jossa tapahtuvat Italian kaasuverkkoon syötettävää kaasua koskevat kahdenväliset päivittäiset luovutukset ja kaupat. Valvontaviranomainen on antanut PSV:lle ”säänneltyjen kapasiteetti- ja kaasumarkkinoiden” aseman. Ks. .
20 Näistä markkinoista on lausuttu 20.4.2010 annetussa tuomiossa Federutility ym. (C-265/08, EU:C:2010:205). ”Suojatulla asiakkaalla” tarkoitetaan kotitalousasiakasta, joka on liitetty kaasunjakeluverkkoon ja jolle on turvattava toimitus, kuten säädetään toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta 25.10.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 (EUVL 2017, L 280, s. 1) 2 artiklan 5 kohdassa.
21 Yksi gigajoule (GJ) on 109 joulea (J), ja joule on kansainvälisen yksikköjärjestelmän (Si-järjestelmässä) yksikkö, jolla mitataan energiaa ja työtä. Energian ja työn yksikkönä joule määritellään sen työn määräksi, jolla yhden newtonin jatkuva voima liikuttaa kappaletta metrin pituisen matkan voiman suuntaan.
22 Comunicato del 24 marzo 2016 – Indice QE 2015. Quota energetica costo materia prima del gas naturale per l’anno 2015, saatavana osoitteessa .
23 Tiedot ovat saatavilla valvontaviranomaisen verkkosivuilla: .
24 Shell väitti istunnossa, että sille oli aiheutunut 1 237 538 euron vahinko, ja Eni väitti, että sille oli aiheutunut 8 114 895 euron vahinko vuonna 2015.
25 Direktiivistä 94/22 ei ole aiheutunut juurikaan oikeusriitoja: vain yksi noudattamatta jättämistä koskeva kanne Puolaa vastaan siksi, että direktiiviä ei ollut saatettu asianmukaisesti kansallisen lainsäädännön osaksi, mikä ratkaistiin 27.6.2013 annetulla tuomiolla komissio v. Puola, C-569/10, EU:C:2013:425.
26 Johdanto-osan neljäs perustelukappale: ”jäsenvaltiot ovat täysivaltaisia alueellaan sijaitsevien hiilivetyvarojen osalta ja niillä on täysivaltaiset oikeudet niihin”.
27 Ks. erityisesti direktiivin 94/22 johdanto-osan kuudes perustelukappale ja 3 artikla.
28 Ks. erityisesti direktiivin 94/22 johdanto-osan seitsemäs perustelukappale ja 5 artikla.
29 Ks. erityisesti direktiivin 94/22 johdanto-osan kahdeksas perustelukappale ja 6 artikla.
30 ”Direktiivin 94/22 2 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on valvottava, ettei hiilivetyjen etsintää, tutkimista ja tuotantoa koskevien toimien harjoittamisessa tai niihin pääsyssä syrjitä mitään yritystä alueilla, jotka avataan näiden toimien harjoittamiseen” (tuomio 27.6.2013, komissio v. Puola, C-569/10, EU:C:2013:425, 50 kohta).
31 Unionin tuomioistuimen mukaan Puolan geologista ja kaivostoimintaa koskevan lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa edellytetään, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneella talouden toimijalla, joka haluaa saada käyttöoikeuden hiilivetyjen etsintää, hyödyntämistä tai tuotantoa varten Puolassa, on oltava kotipaikka tai toimipaikka Puolassa jo ennen käyttöoikeuden myöntämistä. Kyseisen säännöksen todettiin olevan ristiriidassa direktiivin 94/22 2 artiklan 2 kohdan kanssa (tuomio 27.6.2013, komissio v. Puola, C-569/10, EU:C:2013:425, 51 ja 52 kohta), sillä ulkomaisten toimijoiden oli paljon vaikeampi päästä harjoittamaan hiilivetyjen tuotantotoimintaa kuin pääasiallisesti Puolaan sijoittautuneiden toimijoiden.
32 Käyttöoikeuden haltijoina olevien yritysten on ostettava valtiolle rojaltina maksamansa kaasuerät PSV-tukkumarkkinoiden huutokaupoissa QE-indeksiin perustuvaan hintaan. Sen jälkeen niiden on myytävä kyseinen kaasu halvempaan hintaan PSV:n tukkumarkkinoilla sekä haavoittuvassa asemassa oleville asiakkaille suojatuilla vähittäismarkkinoilla, joilla maakaasun myyntihinta määritetään QE-indeksiä matalamman Pfor-indeksin perusteella.
33 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate unionin oikeuden yleisenä periaatteena edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 28.11.2018, Solvay Chimica Italia ym. tuomio, C-262/17, C-263/17 ja C-273/18, EU:C:2018:961, 66 kohta ja tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique ja Lorraine ym., C-127/07, EU:C:2008:728, 23 kohta).
34 Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 36 kohta.
35 ”Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on unionin tuomioistuimen antamat tiedot huomioon ottaen tarkastaa uusien toimilupien myöntämiseen liittyviä olosuhteita koskevassa kokonaisarvioinnissa, täyttääkö pääasiassa kyseessä oleva rajoitus unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä sen oikeasuhteisuudelle asetetut edellytykset” (ks. tuomio 12.6.2014, Digibet ja Albers, C-156/13, EU:C:2014:1756, 40 kohta, ja tuomio 28.1.2016, Laezza, C-375/14, EU:C:2016:60, 57 kohta).
36 Suhteellisuusperiaatetta voidaan soveltaa jäsenvaltioihin, kun ne käyttävät ja soveltavat unionin oikeutta, ja periaate velvoittaa, että niiden toiminnan on oltava asianmukaista tavoiteltuihin päämääriin nähden eikä ylitä sitä, mikä on välttämätöntä niiden saavuttamiseksi. Ks. mm. tuomio 12.7.2018, Spika ym., C-540/16, EU:C:2018:565, 45 ja 46 kohta; tuomio 20.12.2017, Global Starnet, C-322/16, EU:C:2017:985, 52 kohta, ja tuomio 26.3.2015, Macikowski, C-499/13, EU:C:2015:201, 47 ja 48 kohta.
37 Tätäkin seikkaa käsitellään Consiglio di Staton tuomiossa nro 290/2018, ks. tuomion 66 kohdan loppuosa. Sen selvittämiseksi, ovatko ”varsinaisten [kaasua koskevien] käyttöoikeuksien olennaiset edellytykset epätasapainossa”, olisi ”tutkittava kattavasti kaikki [kyseisten käyttöoikeuksien] ehdot ja niistä seuraavat – – rasitteet ja hyödyt”, mikä ylitti kyseisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian.