Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
GERARD HOGAN
12 päivänä syyskuuta 2019 (1)
Asia C-524/18
Dr. Willmar Schwabe GmbH & Co. KG
vastaan
Queisser Pharma GmbH & Co. KG
Ennakkoratkaisupyyntö – Kansanterveys – Tiedot ja kuluttajansuoja – Asetus (EY) N:o 1924/2006 – Elintarvikkeisiin liittyvät terveysväitteet – 10 artiklan 1 ja 3 kohta – Liittyvän yksittäisen terveysväitteen käsite – Viittaus yleisluontoiseen, täsmentämättömään hyötyyn – Velvollisuus esittää tieteellistä näyttöä – Soveltamisala
1. Jos ravintolisien pakkauksen etupuolella esitetään yleisiä terveysväitteitä, voidaanko sanoa, että valmistaja on täyttänyt asetuksen N:o 1924/2006 10 artiklan 3 kohtaan sisältyvän edellytyksen, jonka mukaan tällainen väite ”on sallittu ainoastaan, jos siihen liittyy 13 tai 14 artiklassa tarkoitettuihin luetteloihin sisältyvä yksittäinen terveysväite”, jos tällainen yksittäinen terveysväite esitetään saman pakkauksen takapuolella? Tämä on pohjimmiltaan se pääasiallinen kysymys, jota unionin tuomioistuimen on nyt tarkasteltava Bundesgerichtshofin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) asiaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä.
2. Kysymystä tieteellisestä näytöstä on käsitelty julkisasiamies Bobekin asiassa Nelsons, C-177/15, esittämässä ratkaisuehdotuksessa.(2) Tämä huomioon ottaen aionkin – unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti – tarkastella tässä ratkaisuehdotuksessa yksinomaan kysymystä mainitun asetuksen 10 artiklan 3 kohdan tulkinnasta. Ennen sitä on syytä esittää asiaa koskevat oikeussäännöt.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3. Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 (jäljempänä asetus)(3) johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että ”yhä useampi yhteisössä merkitty ja mainostettu elintarvike on varustettu ravitsemus- ja terveysväittein. Kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi ja kuluttajien valinnan helpottamiseksi markkinoille saatettujen tuotteiden on oltava turvallisia ja asianmukaisin merkinnöin varustettuja.”
4. Johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että ”on tärkeää, että kuluttajat ymmärtävät elintarvikkeita koskevien väitteiden sisällön, ja on tarpeen suojella kaikkia kuluttajia harhaanjohtavilta väitteiltä. Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 10 päivänä syyskuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 84/450/ETY säätämisestä alkaen Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin ratkaistessaan mainontaa koskevia asioita katsonut tarpeelliseksi tarkastella vaikutusta kuvitteelliseen, tyypilliseen kuluttajaan. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja tässä asetuksessa edellytettyjen suojelutoimenpiteiden tehokkaan soveltamisen mahdollistamiseksi tässä asetuksessa otetaan mittapuuksi yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukainen kohtuullisen valistunut, tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja ottaen huomioon sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät. Lisäksi se sisältää myös säännöksiä, joilla estetään sellaisten kuluttajien hyväksikäyttö, jotka erityispiirteidensä vuoksi ovat erityisen alttiita harhaanjohtaville väitteille.”
5. Johdanto-osan 23 perustelukappaleessa todetaan, että ”terveysväitteet olisi hyväksyttävä käytettäviksi yhteisössä vain, jos niitä on arvioitu tieteellisesti korkeimpien standardien mukaisesti. Näiden väitteiden tieteellisen arvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi tehtävä tällaiset arvioinnit.”
6. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan 1 alakohdassa säädetään, että väitteellä ”tarkoitetaan esitystä tai kuvausta, joka ei ole yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaan pakollinen, mukaan luettuina graafiset sekä kuvia tai symboleita kaikissa muodoissa sisältävät esitykset, ja jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia”.
7. Saman kohdan 5 alakohdassa lisäksi säädetään, että terveysväitteellä ”tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys”.
8. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan ”ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttö on sallittua ainoastaan, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät: a) ravintoaineen tai muun aineen sisältymisellä, puuttumisella tai sen määrän vähentämisellä elintarvikkeessa tai elintarvikeryhmässä on osoitettu olevan väitteessä esitetyllä tavalla hyödyllinen ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, joka on todettu yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön perusteella”.
9. Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”ravitsemus- ja terveysväitteiden on perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, jolla ne on osoitettu oikeiksi”.
10. Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan ”terveysväitteet ovat kiellettyjä, jolleivat ne täytä II luvun yleisiä edellytyksiä ja tämän luvun erityisiä edellytyksiä, jolleivät ne ole saaneet tämän asetuksen mukaista hyväksyntää ja jolleivät ne sisälly 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuihin hyväksyttyjen väitteiden luetteloihin”.
11. Saman artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”viittaus ravintoaineesta tai elintarvikkeesta saatavaan yleisluontoiseen, täsmentämättömään hyötyyn yleisen terveyden tai terveyteen liittyvän hyvinvoinnin kannalta on sallittu ainoastaan, jos siihen liittyy 13 tai 14 artiklassa tarkoitettuihin luetteloihin sisältyvä yksittäinen terveysväite”.
12. Asetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaan ”terveysväitteet, jotka kuvaavat a) ravintoaineen tai muun aineen vaikutusta kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan, tai b) psykologisia toimintoja ja käyttäytymistä – – tai joissa viitataan niihin, ja joihin viitataan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa, voidaan esittää ilman 15–19 artiklassa säädettyjä menettelyitä, mikäli i) ne perustuvat yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, ja ii) keskivertokuluttaja ymmärtää ne helposti”.
13. Saman artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”kuultuaan [Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista] komissio hyväksyy 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen yhteisön luettelon, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, 1 kohdassa tarkoitetuista sallituista väitteistä ja kaikki tarpeelliset näiden väitteiden käyttöä koskevat edellytykset viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2010”.
14. Muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta 16.5.2012 annetun komission asetuksen (EU) N:o 432/2012(4) 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, että ”tämän asetuksen liitteenä on asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu luettelo terveysväitteistä, joita saa esittää elintarvikkeista. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja terveysväitteitä saa esittää elintarvikkeista liitteessä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.”
15. Liitteeseen sisältyvät muun muassa B-vitamiini B6- ja B12-vitamiinien muodossa, joista molemmista voidaan esittää muun muassa terveysväite, jonka mukaan se ”edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa”, samoin kuin sinkki, josta voidaan muun muassa esittää väite, jonka mukaan se ”edistää normaalia kognitiivista toimintaa”.
16. Liitteessä täsmennetään lisäksi, että tällainen väite voidaan esittää vain elintarvikkeesta, joka on B6- tai B12-vitamiinin tai sinkin lähde vähintään asetuksen liitteessä olevassa luettelossa mainitun väitteen ”[vitamiinin nimi] ja/tai [kivennäisaineen nimi] lähde” mukaisesti.
17. Kyseisessä asetuksen liitteen kohdassa säädetään, että ”väite, jonka mukaan elintarvike on vitamiinien ja/tai kivennäisaineiden lähde, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää niitä vähintään direktiivin 90/496/ETY liitteessä määritellyn merkitsevän määrän tai vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 6 artiklan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten perusteella määräytyvän määrän”.
18. Lisäksi 24.1.2013 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä (2013/63/EU) hyväksyttiin asetuksen 10 artiklassa säädettyjen terveysväitteisiin sovellettavien erityisten edellytysten täytäntöönpanoa koskevat suuntaviivat (jäljempänä suuntaviivat).(5)
19. Suuntaviivojen 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa todetaan, että ”asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa annetaan mahdollisuus käyttää yksinkertaisia, houkuttelevia ilmaisuja, joissa viitataan elintarvikkeen yleiseen täsmentämättömään hyötyyn yleisen terveyden tai terveyteen liittyvän hyvinvoinnin kannalta, ilman ennakkohyväksyntää tiettyjen edellytysten täyttyessä. Tällaisten ilmaisujen käyttö voisi olla hyödyllistä kuluttajille, koska niiden sisältämät viestit olisivat kuluttajaystävällisempiä. Kuluttajat voisivat kuitenkin helposti ymmärtää tai tulkita ilmaisut väärin, mikä voisi johtaa siihen, että elintarvikkeesta ajatellaan saatavan muita ja parempia hyötyjä kuin sillä todella on. Tästä syystä viittaukset yleisluontoiseen, täsmentämättömään hyötyyn ovat sallittuja ainoastaan, jos niihin liittyy unionin rekisterissä oleviin sallittujen terveysväitteiden luetteloihin sisältyvä yksittäinen terveysväite. Kun asetusta sovelletaan, hyväksytty terveysväite, joka liittyy ilmaisuun, johon sisältyy viittaus yleisluontoiseen, täsmentämättömään terveyshyötyyn, tulisi sijoittaa tällaisen ilmaisun ’viereen’ tai ’jälkeen”.”
20. Saman kohdan toisessa alakohdassa todetaan myös, että ”sallittujen terveysväittämien luettelosta valittavalla yksittäisellä väitteellä olisi oltava yhteys yleisluontoiseen viittaukseen. Mitä laajempi viittaus on, esimerkiksi viittaus ’hyväksi terveydelle’, sitä useampi sallittujen väitteiden luetteloissa olevista terveysväitteistä soveltuu käytettäväksi sen kanssa. Olisi kuitenkin muistettava, että 10 artiklassa vahvistetaan säännöt sille, missä yhteydessä terveysväitteitä käytetään, ja koska 10 artiklassa viitataan nimenomaisesti II ja IV lukujen sääntöihin, myös ne olisi otettava huomioon silloin, kun toimijat pyrkivät noudattamaan 10 artiklan 3 kohdan vaatimusta. Jotta kuluttajia ei johdettaisi harhaan, elintarvikealan toimijoiden vastuulla on osoittaa, että elintarvikkeen yleisluontoiseen täsmentämättömään hyötyyn viittaavan ilmaisun ja siihen liittyvän sallitun yksittäisen terveysväitteen välillä on yhteys.”
21. Saman kohdan kolmannessa alakohdassa todetaan lisäksi, että ”tieteellisen arvioinnin aikana todettiin, että jotkin hyväksyttäväksi esitetyistä väitteistä olivat liian yleisluontoisia ja yksilöimättömiä, eikä niitä voitu sen vuoksi arvioida. Näitä väitteitä ei voitu hyväksyä, ja ne on sen vuoksi sisällytetty ravitsemusta ja terveysväitteitä koskevassa unionin rekisterissä olevaan ei-hyväksyttyjen väitteiden luetteloon. Näitä väitteitä voidaan kuitenkin käyttää 10 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti, jos niihin liittyy unionin rekisterissä oleviin sallittujen terveysväitteiden luetteloihin sisältyvä yksittäinen terveysväite kyseisen artiklan mukaisesti.”
22. Komissio ylläpitää julkista ravitsemus- ja terveysväitteiden unionin rekisteriä.(6) Se sisältää 40 B-vitamiinia koskevaa väitettä, joita ei ole hyväksytty ja joista viisi koskee B2-vitamiinia ja kuusi B12-vitamiinia, ja seitsemän sinkkiä koskevaa väitettä, joita ei ole hyväksytty. Yksikään näistä väitteistä, joita ei ole hyväksytty, ei näytä vastaavan käsiteltävässä asiassa esitettyjä väitteitä.
Kansallinen oikeus
23. Sopimattoman kilpailun estämisestä annetun lain (Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerb, jäljempänä UWG)(7) 3 §:n 1 momentissa säädetään, että ”sopimattomat kaupalliset toimet ovat kiellettyjä, jos ne ovat omiaan vaikuttamaan kilpailijoiden, kuluttajien tai muiden markkinatoimijoiden etuihin huomattavan epäedullisesti”.
24. UWG:n 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, että ”sopimatonta menettelyä ovat kaikki harhaanjohtavat kaupalliset menettelyt. Kaupallinen menettely on harhaanjohtavaa, kun siinä esitetään paikkansa pitämättömiä mainintoja tai muita mainintoja, jotka aiheuttavat sekaannusta ja jotka koskevat yhtä tai useampaa seuraavista tekijöistä: 1. tavaran tai palvelun olennaisia ominaispiirteitä, kuten sen saatavuutta, luonnetta, käyttämistä ja etuja, sen sisältämiä riskejä, sen koostumusta, sen lisävarusteita, mallia ja valmistus-, toimitus- tai suorittamispäivämäärää, sen soveltuvuutta käyttöön, sen mahdollisia käyttötapoja, sen määrää, sen ominaisuuksia, huoltopalveluja ja valitusten käsittelyä, sen maantieteellistä tai kaupallista alkuperää, sen käyttämisestä odotettuja tuloksia sekä tavaralle tai palvelulle suoritettujen testien tuloksia ja pääasiallisia ominaisuuksia.”
25. Elintarvikkeista, kulutustavaroista ja eläinten rehuista annetun lain (Lebensmittel, Bedarfsgegenstände und Futtermittelgesetzbuch, jäljempänä LFGB)(8) 11 §:n 1 momentissa säädetään, että ”elintarviketta ei saa saattaa elinkeinotoiminnassa markkinoille käyttämällä siitä harhaanjohtavaa nimitystä, väitettä tai esillepanoa tai mainostaa sitä yleensä tai yksittäistapauksessa harhaanjohtavalla kuvauksella tai muilla toteamuksilla. Menettely on harhaanjohtavaa erityisesti, jos 1) elintarvikkeesta käytetään sellaista nimitystä, mainintaa, esillepanoa, kuvausta tai muita väitteitä, jotka ovat omiaan johtamaan harhaan elintarvikkeen ominaisuuksista, erityisesti tyypistä, ominaisuuksista, koostumuksesta, määrästä, säilyvyydestä, alkuperästä, lähtöpaikasta tai valmistus- tai tuotantotavasta.”
Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset
26. Kantajana oleva Dr. Willmar Schwabe GmbH & Co. KG valmistaa ja myy neidonhiuspuun (ginkgo) lehdistä valmistettua uutetta sisältäviä kasvirohdosvalmisteita, jotka on hyväksytty aivotoiminnasta johtuvien henkisen suorituskyvyn heikkenemisten, joihin kuuluvat erityisesti muisti- ja keskittymishäiriöt, oireenmukaiseen hoitoon.
27. Vastaajana oleva Queisser Pharma GmbH & Co. KG myy ravintolisää ”Doppelherz® aktiv Ginkgo + B-Vitamine + Cholin”, joka koostuu yhteensä kahdeksasta ainesosasta, muun muassa koliinista, sinkistä, neidonhiuspuun lehdistä valmistetusta uutteesta ja vitamiineista B1 (tiamiini), B2, B5 (pantoniinihappo) ja B12.
28. Pakkauksen etupuolella on väite ”B-Vitamine und Zink für Gehirn, Nerven, Konzentration und Gedächtnis” (B-vitamiinit ja sinkki aivoja, hermostoa, keskittymiskykyä ja muistia varten).
29. Pakkauksen takapuolella on useita väitteitä, joista seuraavat koskevat B-vitamiineja ja sinkkiä aivojen, hermoston, keskittymiskyvyn ja muistin osalta:
”B1- ja B12-vitamiini edistävät normaalia energia-aineenvaihduntaa ja hermotoimintaa ja auttavat ylläpitämään psyyken normaalia toimintaa.
B2-vitamiini on B1-vitamiinin tavoin tärkeä normaalin energia-aineenvaihdunnan ja hermotoiminnan kannalta. Lisäksi se auttaa suojaamaan soluja oksidatiiviselta stressiltä.
Hivenaine sinkki myötävaikuttaa normaaliin kognitiiviseen toimintaan ja auttaa suojaamaan soluja oksidatiiviselta stressiltä.”
30. Pakkauksen takapuolella on myös muita väitteitä, jotka koskevat B-vitamiinien muita vaikutuksia kuin vaikutuksia aivoihin, hermostoon, keskittymiskykyyn ja muistiin, samoin kuin muita aineosia koskevia lisäväitteitä.
31. Kantaja nosti Landgericht Düsseldorfissa (alueellinen alioikeus, Düsseldorf, Saksa) kanteen, jossa se väitti, että pakkauksen etupuolella oleva väite on asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan sekä UWG:n 5 §:n 1 momentin ja LFGB:n 11 §:n 1 momentin vastainen. Landgericht Düsseldorf hylkäsi kanteen 28.8.2014 antamallaan tuomiolla.
32. Oberlandesgericht Düsseldorf (osavaltion ylioikeus, Düsseldorf, Saksa) hylkäsi 30.6.2016 antamassaan tuomiossa kantajan valituksen sillä perusteella, että pakkauksen etupuolella oleva väite ei ole asetuksen 10 artiklan 1 kohdan eikä saman artiklan 3 kohdan vastainen.
33. Oberlandesgericht Düsseldorf totesi, että väite oli yleisluonteinen, täsmentämätön terveysväite, johon liittyi pakkauksen takapuolella olevia yksittäisiä terveysväitteitä, mukaan luettuina B1-, B5- ja B12-vitamiineja sekä sinkkiä koskevat väitteet. Lisäksi Oberlandesgericht Düsseldorf katsoi, ettei asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa asetettu erityisiä vaatimuksia sille tavalle, jolla yksittäisten terveysväitteiden on liityttävä yleisluonteeseen väitteeseen.
34. Oberlandesgericht Düsseldorf myös totesi, että jos pakkauksen etupuolella olevaa väitettä on pidettävä yksittäisenä terveysväitteenä, se täyttäisi 10 artiklan 1 kohdan edellytykset, koska (tieteellistä) näyttöä yksittäisistä terveysväitteistä on esitetty pakkauksen takapuolella. Oberlandesgericht Düsseldorf kuitenkin katsoi, että ainoastaan väitettä, joka koskee organismin erityisiä tehtäviä, voitaisiin pitää yksittäisenä terveysväitteenä, mistä ei ollut kyse käsiteltävässä asiassa.
35. UWG:n 5 §:n 1 momenttia ja LFGB:n 11 §:n 1 momenttia koskevasta väitteestä Oberlandesgericht Düsseldorf totesi, että sen asetuksesta esittämä toteamus huomioon ottaen näitä säännöksiä ei ollut tarpeen käsitellä.
36. Kantaja valitti Oberlandesgericht Düsseldorfin tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, Bundesgerichthofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa), erityisessä oikeuskysymyksiin rajoittuvassa Revision-menettelyssä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvisti yleisesti Oberlandesgericht Düsseldorfin asetuksen 10 artiklan 3 kohdasta esittämän tulkinnan mutta katsoi, ettei 10 artiklan 1 kohtaa ollut tarpeen tarkastella toissijaisesti.
37. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin totesi, että tapa, jolla yksittäisten terveysväitteiden on liityttävä yleisluonteiseen väitteeseen, herätti kysymyksiä asetuksen tulkinnasta, etenkin kun sen eri kieliversioissa ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen aiemmassa oikeuskäytännössä on edellytetty yleisluonteisten ja yksittäisten väitteiden välistä suoraa yhteyttä, esimerkiksi tähtimerkillä (*), joka ohjaa lukijan yhdestä väitteestä toiseen.
38. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi lisäksi, että käsiteltävän asian ratkaisu määräytyy myös sen perusteella, onko yleisluonteisen terveysväitteen sen lisäksi, että siihen liittyy yksittäisiä terveysväitteitä, itsessään perustuttava tieteelliseen näyttöön, vaikka tällaiset asetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaiset yleisluonteiset terveysväitteet vapautetaan asetuksessa säädetyistä hyväksymismenettelyistä.
39. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti näin ollen seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) ’Liittyykö’ asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla viittaukseen yleisluontoisista, täsmentämättömistä terveyshyödyistä asetuksen (EY) N:o 1924/20061 13 tai 14 artiklassa tarkoitettuihin luetteloihin sisältyvä yksittäinen terveysväite jo silloin, jos viittaus on uuden pakkauksen etupuolella ja hyväksytyt väitteet sen takapuolella ja väitteet sisältönsä puolesta koskevat yleisön käsityksen mukaan yksiselitteisesti viittausta, mutta viittaus ei kuitenkaan sisällä yksiselitteistä viittausta, esimerkiksi asteriskiviittausta, takasivun väitteisiin?
2) Kun viitataan asetuksen (EY) N:o 1924/2006 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin yleisluontoisiin, täsmentämättömiin hyötyihin, onko nekin osoitettava kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla?”
40. Kirjallisia huomautuksia esittivät kantaja, vastaaja ja Euroopan komissio, joka esitti myös suulliset lausumansa istunnossa.
Arviointi
Alustavat huomautukset
41. Kantaja on todennut, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksissä keskitytään asetuksen 10 artiklan 3 kohdan tulkintaan, kun taas vastaaja väittää, että unionin tuomioistuimen olisi myös käsiteltävä 10 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
42. Komissio on myös huomauttanut – joskaan ei yhtä eksplisiittisesti –, että unionin tuomioistuimen olisi otettava kantaa siihen, edellyttävätkö yleisluonteiset terveysväitteet, joissa viitataan useiden ainesosien yhteisvaikutukseen, hyväksyntää asetuksen nojalla.
43. Lähtökohdaksi on otettava se, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että koska SEUT 267 artiklan nojalla ”yksinomaan kansallisen tuomioistuimen asiana on määrittää esitettävät kysymykset, asian osapuolet eivät voi muuttaa niiden sisältöä”.(9)
44. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä kuitenkin myös ilmenee, että unionin tuomioistuin voi tarkastella muitakin kysymyksiä, kun se katsoo, että tästä voi olla hyötyä ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle.(10)
45. Käsiteltävässä asiassa katson, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen vastaamiseksi on tarpeen ensin käsitellä yleisluonteisten ja yksittäisten terveysväitteiden välistä eroa, vaikka kansallinen tuomioistuin ei olekaan nimenomaisesti ottanut tätä kysymystä esille.
46. Kysymys useita ainesosia käsittävien yleisluonteisten terveysväitteiden yhteisvaikutuksesta liittyy ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen kysymykseen. Kuten olen jo huomauttanut, unionin tuomioistuin on pyytänyt, että tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään ensimmäiseen kysymykseen.
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
47. Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koskee lähinnä tapaa, jolla yleisluonteisiin terveysväitteisiin on liityttävä yksittäisiä terveysväitteitä, mutta kuten edellä todettiin, ensin on nähdäkseni tarpeen määrittää perusteet yleisluonteisten ja yksittäisten terveysväitteiden erottamiselle.
Yksittäiset ja yleisluonteiset terveysväitteet
48. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa, jossa määritellään terveysväitteet, ei erotella yksittäisiä ja yleisluonteisia terveysväitteitä. Tällaista eroa ei tehdä myöskään 5 artiklan 1 kohdassa, jossa edellytetään tieteellistä näyttöä terveysväitteistä, eikä 10 artiklan 1 kohdassa, jossa edellytetään hyväksytyn sanamuodon, sellaisena kuin se esitetään komission asetuksen N:o 513/2004 liitteessä, käyttöä terveysväitteissä.
49. Yleisluonteisten terveysväitteiden käytöstä säädetään kuitenkin nimenomaisesti 10 artiklan 3 kohdassa, jossa lisäksi viitataan niihin ”täsmentämättöminä” ja edellytetään, että niihin on liityttävä ”yksittäinen” terveysväite. Tätä taustaa vasten vaikuttaa selvältä, että yksittäiset ja yleisluonteiset väitteet muodostavat terveysväitteiden toisiaan täydentävät osat, joten minkä tahansa väitteen on oltava joko yksittäinen tai yleisluonteinen.
50. Tätä tukee näkemys, jonka julkisasiamies Bobek esitti ratkaisuehdotuksessaan Nelsons, jossa hän totesi, että 10 artiklan 3 kohdassa ei ”pyritä toteamaan uutta, erilaista tuotteissa esiintyvien toteamusten ryhmää vaan tunnustamaan kaksi terveysväitteiden tyyppiä – yleinen ja yksittäinen – joita on käsiteltävä eri tavoin”.(11)
51. Tätä käsitystä vahvistavat entisestään suuntaviivat, joiden 3 kohdan 3 alakohdassa todetaan, että ”tieteellisen arvioinnin aikana todettiin, että jotkin hyväksyttäväksi esitetyistä väitteistä olivat liian yleisluontoisia ja yksilöimättömiä, eikä niitä voitu sen vuoksi arvioida”. Tällaisten väitteiden osalta samassa kohdassa todetaan lisäksi, että ”näitä väitteitä voidaan kuitenkin käyttää 10 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti, jos niihin liittyy unionin rekisterissä oleviin sallittujen terveysväitteiden luetteloihin sisältyvä yksittäinen terveysväite kyseisen artiklan mukaisesti”.
52. Tästä herää kysymys, olisiko määritelmällisten perusteiden vahvistamisella yksittäisten ja yleisluonteisten terveysväitteiden erottamiselle mitään hyödyllistä tarkoitusta. Jotta yksittäiset terveysväitteet ovat ”säännösten mukaisia”, niiden on oltava ”hyväksyttyjä”, ja niiden sanamuodon on sisällyttävä julkaistuun luetteloon. Terveysväitettä, joka todetaan liian yleisluonteiseksi, ei hyväksytä, mutta sitä voidaan käyttää yleisluonteisena terveysväitteenä, jos siihen liittyy säännösten mukainen yksittäinen väite.
53. Asetuksen käytännön soveltaminen tältä osin vaikuttaisi edellyttävän vain sitä, että tarkastellaan kahta kysymystä. Ensimmäinen kysymys koskee sitä, onko terveysväite säännösten mukainen yksittäinen väite, joka sisältyy hyväksyttyjen väitteiden luetteloon, ja ellei näin ole, toinen kysymys koskee sitä, liittyykö terveysväitteeseen sitä tukevia säännösten mukaisia yksittäisiä väitteitä.
54. Kansallisen tuomioistuimen tehtävä on arvioida asian tosiseikkojen valossa, onko terveysväite yksittäistapauksessa säännösten mukainen yksittäinen väite vai yksittäisten väitteiden tukema yleisluonteinen väite. Yksittäisten väitteiden arviointi on yksinkertaisempaa, koska se perustuu vertailuun hyväksyttyjen väitteiden luetteloon. Yleisluonteisten väitteiden arviointi on puolestaan hieman monimutkaisempaa, koska se edellyttää yleisten väitteiden vertaamista niitä väitetysti tukeviin yksittäisiin väitteisiin.
55. Asetuksesta sen enempää kuin komission toteuttamista lisätoimenpiteistäkään ei ilmene, minkä tasoista toteen näytettävän tukemisen on oltava, vaikka suuntaviivojen 3 kohdan toisessa alakohdassa todetaankin, että ”elintarvikealan toimijoiden vastuulla on osoittaa, että elintarvikkeen yleisluontoiseen täsmentämättömään hyötyyn viittaavan ilmaisun ja siihen liittyvän sallitun yksittäisen terveysväitteen välillä on yhteys”.
56. Käsiteltävässä asiassa yleisluonteista väitettä vaikuttaisi tukevan osittain sinkkiä koskeva hyväksytty yksittäinen väite, kun taas sen arvioiminen, missä määrin B-vitamiineja koskevat hyväksytyt yksittäiset väitteet tukevat sitä, on hieman mutkikkaampaa. Kuten edellä juuri totesin, kansallisen tuomioistuimen asia on arvioida tätä ottaen huomioon asian tosiseikat ja asian kannalta merkityksellinen tieteellinen tai muu näyttö, jota menettelyn osapuolet päättävät esittää.
Liittyvät väitteet
57. Vastaaja puoltaa käsitteen ”liittyvä” laajaa tulkintaa, koska kuluttajan on oletettava lukevan myös pakkauksen takapuolen tekstin, kun taas kantaja ja komissio tukevat kyseisen käsitteen suppeaa tulkintaa, koska asetuksen 10 artiklan 3 kohta muodostaa poikkeuksen 10 artiklan 1 kohtaan sisältyvään pääsääntöön, jossa edellytetään terveysväitteiden hyväksymistä. Ne myös väittävät, että käsiteltävässä asiassa väitetysti tukevat yksittäiset terveysväitteet sekoittuvat useiden eri väitteiden pitemmäksi luetteloksi, mikä vaikeuttaa sen varmistamista, minkä väitteiden on tarkoitus tukea yleisluonteista terveysväitettä.
58. Suuntaviivojen 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa todetaan, että ”kun asetusta sovelletaan, hyväksytty terveysväite, joka liittyy ilmaisuun, johon sisältyy viittaus yleisluontoiseen, täsmentämättömään terveyshyötyyn, tulisi sijoittaa tällaisen ilmaisun ’viereen’ tai ’jälkeen’”.(12)
59. Jos suuntaviivojen sanamuoto (”viereen” tai ”jälkeen”) otetaan kirjaimellisesti, se tarkoittaa, että yksittäisen terveysväitteen on oltava suoraan yleisluonteisen terveysväitteen vieressä, jotta asetuksen 10 artiklan 3 kohtaan sisältyvä liittymistä koskeva edellytys täyttyisi. Vaikka onkin niin, että asetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaan suuntaviivoja voidaan hyväksyä, jotta voidaan varmistaa ”kyseisten säännösten soveltamisen johdonmukaisuus” ja ”lisätä säännösten selkeyttä ja varmuutta talouden toimijoiden kannalta”, on itsestään selvää, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen perustuvassa unionissa asetuksen 10 artiklan 3 kohdan tosiasiallista sanamuotoa ei voida muuttaa tai muutoin laajentaa nyt tarkasteltavien kaltaisilla suuntaviivoilla.
60. Tästä seuraa näin ollen, että tämä kysymys on ratkaistava yksinomaan 10 artiklan 3 kohdan tosiasiallisen sanamuodon perusteella. Olipa ero sitten miten pieni ja hienoinen tahansa, ilmaisu ”liittyä” on tästä huolimatta jossain määrin laajempi ja kattavampi kuin ilmaisut ”viereen” tai ”jälkeen”, sellaisina kuin niitä käytetään suuntaviivoissa. Jokapäiväisessä keskustelussa voitaisiin siten puhua esimerkiksi lahjaan ”liittyvästä” kirjeestä, vaikka kirje voi olla suljetussa kirjekuoressa ja lahja itse kääritty erikseen lahjapaperiin.
61. Sanan ”liittyä” käyttö tässä yhteydessä viittaa näin ollen mielestäni siihen, että riittää, että asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa edellytettävät yksittäiset terveysväitteet esitetään näkyvällä paikalla muualla pakkauksessa. Yksittäisiä terveysväitteitä ei tarvitse sijoittaa yleisluonteisten terveysväitteiden, jotka käsiteltävässä asiassa esitetään pakkauksen etupuolella, viereen tai jälkeen tai muualle niiden välittömään läheisyyteen. Asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa ei myöskään edellytetä, että yleisluonteiset ja yksittäiset terveysväitteet liittyvät toisiinsa jotenkin, esimerkiksi tähtimerkillä. Sen sijaan riittää, että yksittäiset terveysväitteet esitetään riittävän näkyvästi, jotta kuluttajan on mahdollista havaita ja lukea ne.
62. Jos katsotaan, että asetuksen 10 artiklan 3 kohta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä on tulkinnut, on puutteellinen tai ettei sillä suojata riittävästi kuluttajien etuja, unionin lainsäätäjällä on tietysti mahdollisuus korjata tämä puute. Lainsäädännön nykytilassa on kuitenkin myönnettävä, että arkikielessä kuluttajapakkauksen takapuolella olevan toteamuksen voidaan sanoa ”liittyvän” saman pakkauksen etupuolella olevaan toteamukseen.
63. Tätä näkemystä tukee tuomio Neptune (C-157/14),(13) jossa unionin tuomioistuin vahvisti, että ”antaessaan asetuksen N:o 1924/2006 ja direktiivin 2009/54 säännökset unionin lainsäätäjä on pitänyt tarpeellisena varmistaa, että kuluttajille annetaan asianmukaista ja avointa tietoa”.
64. Lisäksi tuomiossa Teekanne (C-195/14)(14) todetaan, että ”oikeuskäytännöstä ilmenee, että on todettu, että kuluttajat, joiden tuotetta koskevaan ostopäätökseen erityisesti hankittavan tuotteen koostumus vaikuttaa, lukevat ensin ainesosaluettelon”.
65. Tässä oikeuskäytännössä tarkasteltuja arviointiperusteita voidaan nähdäkseni soveltaa analogisesti käsiteltävään asiaan, joten voidaan odottaa, että yleisluonteisen terveysväitteen elintarvikkeen pakkauksen etupuolella lukeva kuluttaja tutustuu myös pakkauksen takapuolella annettuihin lisätietoihin, joihin voi ainesosaluettelon lisäksi sisältyä myös useita yksittäisiä terveysväitteitä, joiden on tarkoitus tukea yleisluonteista terveysväitettä.
66. Siten mielestäni ei voida edellyttää yleisesti, että on käytettävä erityistä yhdistävää välinettä, kuten tähtimerkkiä, kuluttajan ohjaamiseksi pakkauksen etupuolelta sen takapuolelle. Tilanne kuitenkin mutkistuu, jos pakkauksen takapuolella olevat tiedot sisältävät useita eri toteamuksia, joista ainoastaan joidenkin tarkoituksena on tukea pakkauksen etupuolella olevaa yleistä terveysväitettä, kuten kantaja ja komissio ovat esittäneet.
67. Sitä, tukevatko yksittäiset terveysväitteet tosiasiallisesti yleisluonteista terveysväitettä tavalla, jota kuluttaja voi arvioida riittävän selvästi, kansallisen tuomioistuimen on tarkasteltava asian tosiseikkojen valossa.
68. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että tuomiossa Teekanne (C-195/14)(15) unionin tuomioistuin korosti, että ”kansallisen tuomioistuimen on nojauduttava etenkin mainittuihin merkintöihin perustuvaan tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan oletettuun odotukseen”.
69. Lisäksi voidaan todeta, että käsiteltävään asiaan voi liittyä ongelma, koska useat pakkauksen takapuolella olevista B-vitamiinia koskevista toteamuksista eivät vaikuta vastaavan hyväksyttyjen yksittäisten terveysväitteiden luetteloa. Tämän arvioiminen on kuitenkin jälleen kansallisen tuomioistuimen asia.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
70. Kuten edellä esitettiin, tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään pelkästään ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä.
71. Ratkaisuehdotuksessaan Nelsons(16) julkisasiamies Bobek katsoi, että ”yleisille terveysväitteille ei tarvitse esittää suoraa tieteellistä näyttöä. Sen sijaan tällaisiin väitteisiin on liityttävä yksittäisiä terveysväitteitä, joita tuetaan tällaisella näytöllä. Tällöin yleiselle väitteelle esitetään epäsuoraa näyttöä.”
72. Yhdyn mainittuun näkemykseen.
Ratkaisuehdotus
73. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichthofin esittämään ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
1) Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 10 artiklan 1 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että käsite ”yksittäiset terveysväitteet” viittaa väitteisiin, jotka on hyväksytty kyseisen asetuksen mukaisesti, kun taas käsite ”yleisluonteiset terveysväitteet” viittaa väitteisiin, joihin voi liittyä yksittäisiä terveysväitteitä.
2) Asetuksen 10 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että arvioitaessa sitä, liittyykö yleisluonteisiin terveysväitteisiin yksittäisiä terveysväitteitä, on arvioitava ensinnäkin, onko yksittäiset terveysväitteet hyväksytty, toiseksi, tukevatko yksittäiset terveysväitteet yleisluonteisia terveysväitteitä, ja kolmanneksi, voiko tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja havaita yleisluonteisten ja yksittäisen väitteiden välisen suhteen.
3) Lähtökohtaisesti yleisluonteisten terveysväitteiden sijoittaminen pakkauksen etupuolelle ja yksittäisten terveysväitteiden sijoittaminen pakkauksen takapuolelle riittää osoittamaan väitteiden välisen suhteen, joten yleisluonteiseen terveysväitteeseen voidaan näin todeta ”liittyvän” yksittäinen terveysväite 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin arvioitava, voiko muiden tietojen sijoittaminen pakkaukseen aiheuttaa sen, että tämä suhde ei ole riittävän selvä tavanomaisesti valistuneelle sekä kohtuullisen tarkkaavaiselle ja huolelliselle keskivertokuluttajalle.
1 Alkuperäinen kieli: englanti.
2 22.6.2016 esitetty ratkaisuehdotus, EU:C:2016:474. Unionin tuomioistuimella ei ollut tilaisuutta käsitellä tätä kysymystä 23.11.2016 antamassaan tuomiossa Nelsons, C-177/15, EU:C:2016:888.
3 EUVL 2006, L 404, s. 9, muutettu viimeksi asetuksella 2019/343. Käsiteltävän asian tosiseikat kuuluvat 13.12.2014 asiakirjana 02006R1924-20141213 julkaistun asetuksen konsolidoidun version soveltamisalaan.
4 EUVL 2012, L 136, s. 1, muutettu viimeksi komission asetuksella 2017/1407. Käsiteltävän asian tosiseikat kuuluvat 13.5.2014 asiakirjana 02012R0432-20140513 julkaistun asetuksen konsolidoidun version soveltamisalaan.
5 EUVL 2013, L 22, s. 25.
6 Ks. .
7 BGBl 2010 I, s. 254, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian oikeudenkäynnissä.
8 Sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan.
9 Tuomio 6.3.2003, Kaba, C-466/00, EU:C:2003:127, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
10 Ks. tuomio 17.12.2015, Neptune Distribution, C-157/14, EU:C:2015:823, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.8.2018, Smith, C-122/17, EU:C:2018:631, 34 kohta.
11 Julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus Nelsons GmbH v. Ayonnax Nutripharm GmbH ja Bachblütentreff Ltd, C-177/15, EU:C:2016:474, 56 kohta.
12 Sama ilmenee suuntaviivojen saksankielisestä versiosta, jossa todetaan, että ”für die Zwecke der Verordnung sollte die dem Verweis auf allgemeine, nichtspezifische Vorteile für die Gesundheit beigefügte zugelassene spezielle gesundheitsbezogene Angabe neben oder unter diesem Verweis angebracht werden”.
13 Tuomio 17.12.2015, 24/85, EU:C:2015:823, 51 kohta.
14 Tuomio 4.6.2015, EU:C:2015:361, 37 kohta.
15 Tuomio 4.6.2015, EU:C:2015:361, 36 kohta.
16 Julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus Nelsons GmbH v. Ayonnax Nutripharm GmbH ja Bachblütentreff Ltd, C-177/15, EU:C:2016:474, 71 kohta.
Full & Egal Universal Law Academy