EUR-Lex -  62018CN0139 - FI

201806010421917352018/C 211/121392018CJC21120180618FI01FIINFO_JUDICIAL2018022191021

Asia C-139/18 P: Valitus, jonka CJ on tehnyt 21.2.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-602/16, CJ v. ECDC, 13.12.2017 antamasta tuomiosta
C2112018FI910120180221FI001291102

Valitus, jonka CJ on tehnyt 21.2.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-602/16, CJ v. ECDC, 13.12.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-139/18 P)2018/C 211/12Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: CJ (edustaja: V. Kolias, dikigóros)

Muu osapuoli: Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

Kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 13.12.2017 antaman tuomio T-602/16, CJ v. ECDC (EU:T:2017:893) kokonaisuudessaan;

—

tämän johdosta siinä tapauksessa, että valitus katsotaan perustelluksi, kumoaa riidanalaisen 21.9.2015 päivätyn arviointikertomuksen, ja

—

velvoittaa ECDC:n korvaamaan ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta.

1.

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin

—

tulkitsi virheellisesti ECDC:n täytäntöönpanosääntöjen nro 20 3 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 3 artiklan 3 kohdan kanssa, kun se totesi, että arvioinnin tarkastajan ei tarvitse olla hallintoneuvoston puheenjohtaja käsiteltävänä olevan kaltaisissa tapauksissa

—

teki virheen tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehdinnassa, kun se katsoi, että oli joka tapauksessa epätodennäköistä, että hallintoneuvoston puheenjohtaja tekisi ratkaisun valittajan eduksi

—

tulkitsi virheellisesti väitettä, jonka mukaan arvioijan alainen ei voi toimia arvioinnin tarkastajana, koska hän ei ole tarvittavalla tavalla riippumaton arvioijaan nähden.

2.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin

—

tulkitsi virheellisesti ECDC:n täytäntöönpanosääntöjen nro 20 7 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 3 ja 4 kohtaa, kun se totesi, että arvioija voi jättää huomiotta toimihenkilölle edellisellä arviointijaksolla asetetut tavoitteet ja tulosindikaattorit

—

toissijaisesti teki virheen tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehdinnassa, kun se katsoi, että arvioija oli ottanut tavoitteet ja tulosindikaattorit asianmukaisesti huomioon.

3.

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin

—

tulkitsi virheellisesti ECDC:n täytäntöönpanosääntöjen 8 artiklan 9 kohtaan sisältyvää käsitettä ”vuoropuhelu”

—

toissijaisesti teki oikeudellisen virheen luokitellessaan arviointi”vuoropuhelun” siten, että se voi ECDC:n puolelta rajoittua siihen, että arvioinnin vahvistaja pyytää toimihenkilöltä asiakirjaa, joka hänellä oli jo käytettävissään; esittää matkapuhelimestaan käsin toimihenkilölle kysymyksen ”Mitä tuloksellisuuden arvioinnin näkökohtia pidät virheellisinä?”; eikä esitä mitään muita kysymyksiä sen jälkeen, kun toimihenkilö on vastannut ja tarjoutunut antamaan pyydettäessä lisätietoja.

4.

Neljäs valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin

—

tulkitsi virheellisesti henkilöstösääntöjen 22a §:ää, kun se katsoi pääasiallisesti, että silloinkin, kun toimihenkilö esittää in tempore non suspecto väitteitä varojen väärinkäytöstä ja esittää ainakin alustavia todisteita siitä, ja nämä väitteet ovat paikkansapitäviä, virastolla on oikeus arvioituttaa hänen vuotuinen työpanoksensa juuri niillä henkilöillä, joita hänen väitteensä koskevat

—

toissijaisesti teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi oikeudellisesti, että kantajan väitteitä ei ollut tehty in tempore non suspecto, että ne eivät olleet paikkansapitäviä, että niistä ei ollut näyttöä ja että virkamiehet, joita väitteet koskivat, kykenivät edelleen puolueettomasti arvioimaan valittajan työpanoksen.

Full & Egal Universal Law Academy